Oletteko jotenkin näpäyttäneet kroonisesti myöhästelevää kaveria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette tule ymmärtämään tätä mutta myöhästely ei välttämättä ole omasta tahdosta kiinni. Näpäyttäminen tai porukasta heivaaminen ei muuta mitään.

Kun näitä selityksiä lukee, tulee mieleen väistämättä kysymys sitä että onko kukaan näistä selittelijöistä töissä? Ja jos on, niin minkälaisissa tehtävissä. Jos ei yhtään osaa arvioida mihinkään tehtävään kuluvaa aikaa, luulisi että vaikeaa on.

Olen töissä, ihan yliopistotutkinto löytyy ja kovapalkkainen asiantuntijatyö. Kyllähän omat ADHD-asiani vaikuttavat työhön paljon, stressaan ja suunnittelen, varmistelen ja teen extra-varmistukset kaupan päälle jne. Siksikin tuntuu jotenkin huvittavalta että ihmiset typistävät tämän joksikin itsekkyysongelmaksi, kun sitähän se ei ole. Että koska joku netissä sanoo että on add ja on kaikkialla aina etuajassa niin me muut olemme tällaisia koska olemme _itsekkäitä_. Sama kun sanoisi Aspergerille että hei kyllä sää voit opetella normaalia sosiaalista kanssakäymistä ja jos et opi niin olet vaan itsekäs kanssaihmisiä kohtaan! Kannattaa ehkä miettiä mitä se ADHD oikeasti tarkoittaa, se ei ole itsekkyyttä jos aivot toimii eri tavalla.

Minulle on ihan sama vaikka sinulla olisi kuusi diagnoosia, mutta jos jotain on sovittu ja sinä itse olet ollut mukana aikaa sopimassa, niin sinä huolehdit, että olet paikalla ajoissa.

Jollakin alakouluikäisellä lapsella saattaa vielä mennä läpi myöhästely ja satunnaisesti muillakin, mutta eipä muuten. Ehtiminen on vain ja ainoastaan halusta kiinni. Voit toki väittää mitä vain muuta, mutta jos haluat ehtiä, niin ehdit. Piste. Muuta en mieti ja ymmärrä, sillä niin se vain maa makaa.

Mutta mistä johtuu sitten se, että jos myöhästelevä ihminen tekee jotain yhdessä toisen kanssa ja tämä toinen aina alkaa hyvissä ajoin muistuttaa, että kohta pitää lähteä ja minäpä pakkaan jo tavarani, kun kohta lähdetään, niin silti tämä myöhästelevä ei kuuntele vaan tekee vielä monta asiaa, mikä tietysti johtaa siihen, että myöhästyminen on taas edessä. Miksi ei voi kuunnella ja tehdä toisen kanssa samalla tavalla, jos ollaan vaikka samassa huoneessa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti kaikki nepsytkin ehtivät metroon/bussiin/junaan/lentokoneeseen.  Töistäkin saa kenkää, kun tarpeeksi myöhästelee aamusta tai kokouksista.  Syy on se, että ne EIVÄT odota. Ystävät joutuvat odottamaan vaikka eivät haluaisi. 

Olen tuo edellinen kirjoittaja ja olen kyllä myöhästynyt junastakin ja juossut monta kertaa lentokoneeseen. Metroista ja busseista olen myöhästynyt varmaan satoja kertoja elämäni aikana. Työni olen valinnut niin ettei tiukkoja työaikoja ole. Eli ei, ei ehdi silloin kun on fysiologinen ongelma aivojen toiminnasta.

Niin minäkin. Ei ole ollenkaan niin helppoa oppia olemaan ajoissa niin kuin moni täälläkin kuvittelee sen olevan. Ajatteletteko, että myöhästyjistä on niin kivaa olla myöhässä, etteivät vaan halua tehdä asialle mitään? Itse olen monta kertaa itkenyt ja suunnilleen hakannut itseäni naamaan, kun en ole taaskaan onnistunut. Välillä ahdistaa koko lähteminen ja mahdollinen myöhästyminen niin paljon, että helpommalta tuntuu perua koko tapaaminen.

Hohhoijaa taas. Sitten kannattaa alkaa juuri tuollaisia typeriä höpinöitä höpöttämään, kun huomaa, että on itse väärässä. Syytät varmaan muita myöhästelyistäsi, koska se on kätevämpää kuin peilistä syypään katsominen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti kaikki nepsytkin ehtivät metroon/bussiin/junaan/lentokoneeseen.  Töistäkin saa kenkää, kun tarpeeksi myöhästelee aamusta tai kokouksista.  Syy on se, että ne EIVÄT odota. Ystävät joutuvat odottamaan vaikka eivät haluaisi. 

Olen tuo edellinen kirjoittaja ja olen kyllä myöhästynyt junastakin ja juossut monta kertaa lentokoneeseen. Metroista ja busseista olen myöhästynyt varmaan satoja kertoja elämäni aikana. Työni olen valinnut niin ettei tiukkoja työaikoja ole. Eli ei, ei ehdi silloin kun on fysiologinen ongelma aivojen toiminnasta.

Niin minäkin. Ei ole ollenkaan niin helppoa oppia olemaan ajoissa niin kuin moni täälläkin kuvittelee sen olevan. Ajatteletteko, että myöhästyjistä on niin kivaa olla myöhässä, etteivät vaan halua tehdä asialle mitään? Itse olen monta kertaa itkenyt ja suunnilleen hakannut itseäni naamaan, kun en ole taaskaan onnistunut. Välillä ahdistaa koko lähteminen ja mahdollinen myöhästyminen niin paljon, että helpommalta tuntuu perua koko tapaaminen.

Hohhoijaa taas. Sitten kannattaa alkaa juuri tuollaisia typeriä höpinöitä höpöttämään, kun huomaa, että on itse väärässä. Syytät varmaan muita myöhästelyistäsi, koska se on kätevämpää kuin peilistä syypään katsominen.

Olet hirveä ihminen. Autistikaan ei varmaan sinun mielestäsi katso silmiin ihan vittumaisuuttaan ja masentunut makaa sängyssä ilkeyttään? Skitsofrenikko höpisee huvikseen ja huomion takia?

- - -

Jos ollaan vaikka porukalla jossain odottamassa (tai vaikka yksinkin odottaisin), niin ensin myöhästyjä tekee itsestään numeron myöhästymällä ja varastamalla sillä tavoin toisten aikaa. Ja sit vielä viestimällä hulluna epäkiinnostavista matkansa "kohokohdista" luultavasti vielä odottaen vastausta joka viestiin. Et ole maailman keskipiste, myöhästelijä!"

Tyyppi yrittää hallita tilannetta omalla itsekkäällä käytöksellään odotuttamalla esimerkiksi muita juhlijoita, myöhästymällä ja sitten vielä kaikenhuipuksi päivittämällä tilannetietoja mahdollisesta saapumisestaan ja matkansa välietapeista missä kulloinkin on.

Siis miettikää millaisia puupäitä.

Mulla on myös kaveri jolla ei ole mitään käsitystä ajan kulusta. Hän saattaa siis keksiä että tunti ennen tapaamista on ihan tarpeeksi esim. juuri hiusten värjäämiseen kuten joku mainitsi aiemmin.

Nykyään en ota hänen ilmoittamaan saapumisaikoja tosissaan. Ennen odottelin jopa tunnin että hän saapuisi paikalle. Nykyään teen omia juttujani ja odottelen josko hän saapuisi joskus :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti kaikki nepsytkin ehtivät metroon/bussiin/junaan/lentokoneeseen.  Töistäkin saa kenkää, kun tarpeeksi myöhästelee aamusta tai kokouksista.  Syy on se, että ne EIVÄT odota. Ystävät joutuvat odottamaan vaikka eivät haluaisi. 

Olen tuo edellinen kirjoittaja ja olen kyllä myöhästynyt junastakin ja juossut monta kertaa lentokoneeseen. Metroista ja busseista olen myöhästynyt varmaan satoja kertoja elämäni aikana. Työni olen valinnut niin ettei tiukkoja työaikoja ole. Eli ei, ei ehdi silloin kun on fysiologinen ongelma aivojen toiminnasta.

Niin minäkin. Ei ole ollenkaan niin helppoa oppia olemaan ajoissa niin kuin moni täälläkin kuvittelee sen olevan. Ajatteletteko, että myöhästyjistä on niin kivaa olla myöhässä, etteivät vaan halua tehdä asialle mitään? Itse olen monta kertaa itkenyt ja suunnilleen hakannut itseäni naamaan, kun en ole taaskaan onnistunut. Välillä ahdistaa koko lähteminen ja mahdollinen myöhästyminen niin paljon, että helpommalta tuntuu perua koko tapaaminen.

Hohhoijaa taas. Sitten kannattaa alkaa juuri tuollaisia typeriä höpinöitä höpöttämään, kun huomaa, että on itse väärässä. Syytät varmaan muita myöhästelyistäsi, koska se on kätevämpää kuin peilistä syypään katsominen.

Olet hirveä ihminen. Autistikaan ei varmaan sinun mielestäsi katso silmiin ihan vittumaisuuttaan ja masentunut makaa sängyssä ilkeyttään? Skitsofrenikko höpisee huvikseen ja huomion takia?

Ei kannata välittää, nämä on just näitä ketkä laukoo masentuneille ihmisille että ”kannattaisiko vaan ottaa itseään niskasta kiinni” ja muuta yhtä typerää. Jos on siinä mielessä etuoikeutettu että on neurotyypillinen eikä ole muitakaan sairauksia niin helppo yksioikoisesti vaan ajatella että muut ovat samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mistä johtuu sitten se, että jos myöhästelevä ihminen tekee jotain yhdessä toisen kanssa ja tämä toinen aina alkaa hyvissä ajoin muistuttaa, että kohta pitää lähteä ja minäpä pakkaan jo tavarani, kun kohta lähdetään, niin silti tämä myöhästelevä ei kuuntele vaan tekee vielä monta asiaa, mikä tietysti johtaa siihen, että myöhästyminen on taas edessä. Miksi ei voi kuunnella ja tehdä toisen kanssa samalla tavalla, jos ollaan vaikka samassa huoneessa? 

Tätä minäkään en ymmärrä. Olen itse lähes aina ajoissa, exä myöhästelijä. TIESI että minä olen yleensä ajoissa ja hän ei. Silti jos oltiin yhdessä lähdössä, ei alkanut valmistautumaan ajoissa vaikka moneen kertaan muistiin että hei, jos haluat käydä suihkussa niin nyt pitäis mennä, olethan tarkistanut missä avaimesi ovat, vartin päästä pitää lähteä joten nyt viimeistään pitää vaihtaa vaatteet ja etsiä ne aurinkolasit. Mutta ei, aina vaan jahkailua "mutta kyllä ehdin vielä, ei mene niin kauan, juu olen varma että tiedän missä avaimet on" ja lopputulos että suihkuun meni kun piti olla pukemassa vaatteita ja tietysti avaimet ja aurinkolasit hukassa. Ja tietysti sitten paniikki, myöhästyminen ja stressi kun kaikki hukassa jne.

Jotenkin olisin sietänyt sitä huonoa ajantajua, mutta kun itsepäisesti kerta toisensa jälkeen tekee samat virheet vaikka lopputulos aina sama eikä edes yritä parantaa tilannetta vaikka apua kirjaimellisesti vieressä. Ensin aloin lähteä liikkeelle kun olin itse valmis oli hän tai ei, mutta kun siitäkin tuli marinaa, lähdin sitten pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä myöhästelen adhd:n takia. Yritän lähteä ajoissa mutta aina vaan onnistun uppoamaan omaan maailmaani juuri ennen lähtöä. Ajankuluk ja - tarpeen arviointi on mahdotonta. En pysty sanomaan on mennyt tunti vai puoli tuntia. En vain hahmota ajankulumista.

En tee tätä tahallani, todellakaan en. Joten näpäyttäminen ei auta mitään. Näin yksi kaveri teki kun olin 5 minuuttia myöhässä. Oli lähtenyt kotiin. Jäin oottelemaan ja odotin häntä puoli tuntia. Näki mun viestit, mutta antoi mun odottaa ennen kuin vastasi ja kysyi että tuntuuko kivalta odottaa ha ha. Eipä nähty sen jälkeen enää.

Muille kavereilleni olen sanonut että kertovat mulle eri kellon ajan. Esim jos nähdään porukoilla 16.30 nii sanovat että 16.15. Ja olen ollut ajallaan paikalla! Ihanaa, että on ystäviä jotka ymmärtävät.

Itseäni ärsyttää etuajassa olevat. Ei kaukaa tulevat, koska toisinaan on vaikea arvioida ajomatkan kestoa, vaan nämä lähellä asuvat joille sanotaan että tule klo 13 ja tulevatkin jo klo 12 koska"ei ollut mitään tekemistä. Miks ruoka ei oo jo valmis?? ". No mietippä sitä

Mielestäni raukkamaista piiloutua diagnoosin taakse. Sinun on hyvä ymmärtää, että ajoissa olemisen opettelu on sinun vastuullasi, yksin sinun. Ajoissa olemisen opettelu on sinulle haastavampaa kuin muille, mutta älä unohda, että jokaisella ihmisellä on omat haasteensa eri elämänalueilla.

Minullakin on ADD, ja olen OPETELLUT olemaan ajoissa. On ollut pakko, koska työssäni ei voi myöhästyä ja sen puolesta myös matkustan paljon, eivätkä junat ja lentokoneet odota edes neuroepätyypillistä matkustajaa. Samaa työkalupakkia olen käyttänyt sitten muissakin tapaamisissa.

On muuten todella löperö peruste, ettei neuroepätyypillinen hahmottaisi aikaa. Jos näin todellaolisi, olisit yhtä usein puoli tuntia ajoissa, kun nyt olet myöhässä. Syy siihen ettei näin ole, on yksinkertaisesti se, että itse et halua odottaa, ja sinua ei haittaa yhtä paljon se että muut odottavat.

On aika katsoa peiliin ja ottaa oma vastuu aikuisena.

Jos olisit oikeasti nepsy, niin tajuaisit että tämän sairauden spektri on hyvin hyvin laaja. Kuulostat enemmän neurotyypilliseltä tuon "jos minä opin niin kyllä oppivat muutkin" -ajatuksesi kanssa. Minulla on adhd ja nimenomaan näitä ajankäytöllisiä ongelmia, kun on todella vaikea hahmottaa mitä kaikkea kerkeän tekemään missäkin ajassa, joten joko olen melko valmis tyyliin 2 tuntia ennen kun pitäisi, josta seuraa se että alan touhuta kaikenlaista ja unodun tähän ja olen lopulta lähes myöhässä tai en ala laittamaan itseäni vielä valmiiksi kun ajattelen että on lopulta enemmän aikaa kuin onkaan. Olen siis ihan yhtälailla myöhässä kuin aikaisessa, mutta jos olen aikaisessa en tietenkään lähde tuntia etukäteen tapaamispaikkaan tai kaverille vaan tapan aikaa kotona.

No minä nimenomaan lähden. Ja mulla on kyllä ihan neurologian polilla saatu ADD-diagoosi.

Sinun viestistäsi sen sijaan paistaa läpi myöhästelijän itsekkyys. Sinulle on ennenkuulumatonta, että lähtisit tuntia aiemmin tapaamispaikkaan. Sen sijaan muiden pitää vain ymmärtää, kun sinä tulet tunnin myöhässä.

Ymmärrä nyt, että vain sinä itse voit ottaa omista ratkaisuistasi vastuun. Jatka vaan myöhästelyä, mutta myönnnä edes itsellesi, että sinulle oma aikasi on tärkeämpää kuin muiden aika.

Kukaan ei ole puhunut mistään tunnin myöhästymisestä, olen yleensä 15 minuuttia myöhässä, aivan max 30 minuuttia. Mutta se on se ja sama, asuin muutaman vuoden Espanjassa ja ei siellä kukaan tule ikinä ajoissa minnekään, olin ensimmäisenä paikalla, mutta siltikään ei tullut mieleen vittuilla niille ihmisille asiasta, joka on heille kulttuurisidonnaista. En koe että oma aikani on tärkeämpää kuin muiden, ja onneksi minulla on ystäviä, jotka ymmärtävät erityispiirteeni ja jos sovitaan tapaaminen klo 16 niin hekin ilmaantuvat todennäköisesti klo 16.15 vasta paikalle. Sinä vaikutat viestiesi perusteella ihan hiton takakireältä stressaajalta jos oikeasti 10 minuutin myöhästyminen nostaa tuollaiset tunteet pintaan. Kannattaisiko vähän relata sen sijaan että tappelet suu vaahdossa av:lla asiasta.

Espanjassa tilanne onkin ihan toinen. Ei siellä suomalaiset tavat päde, turha niitä on verrata.

Siinä mielessä olenkin takakireä, etten anna sinun kaltaistesi varastaa enää aikaani, tein sitä aikanani tarpeeksi. Voi olla, että yllätyt kovasti, kun jonain päivänä sinunkin ystäviltäsi saattaa loppua kärsivällisyys ja jousto, vaikka nyt kuvittelet että asia on heille täysin ookoo.

Sinänsä satunnainen 15-30 min myöhästyminen ei mielestäni ole paha. Mutta jos se on tapa, niin se on _todella_ iso myöhästyminen. 

Sovin tapaamisen aikaisemmaksi. Eli kun tarkoitus on tavata kaupungill klo 18 niin sovin myöhästelijä kanssa ajan 17.30 ja aina hän on paikalla vasta 18. Aiheuttaahan tuo vähän myötähäpeää kun aikuinen ei hallitse arkeaan niin että osaisi tulla paikalle oikeaan aikaan. Pitää holhota kuin lasta noilla eri ajoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti kaikki nepsytkin ehtivät metroon/bussiin/junaan/lentokoneeseen.  Töistäkin saa kenkää, kun tarpeeksi myöhästelee aamusta tai kokouksista.  Syy on se, että ne EIVÄT odota. Ystävät joutuvat odottamaan vaikka eivät haluaisi. 

Olen tuo edellinen kirjoittaja ja olen kyllä myöhästynyt junastakin ja juossut monta kertaa lentokoneeseen. Metroista ja busseista olen myöhästynyt varmaan satoja kertoja elämäni aikana. Työni olen valinnut niin ettei tiukkoja työaikoja ole. Eli ei, ei ehdi silloin kun on fysiologinen ongelma aivojen toiminnasta.

Niin minäkin. Ei ole ollenkaan niin helppoa oppia olemaan ajoissa niin kuin moni täälläkin kuvittelee sen olevan. Ajatteletteko, että myöhästyjistä on niin kivaa olla myöhässä, etteivät vaan halua tehdä asialle mitään? Itse olen monta kertaa itkenyt ja suunnilleen hakannut itseäni naamaan, kun en ole taaskaan onnistunut. Välillä ahdistaa koko lähteminen ja mahdollinen myöhästyminen niin paljon, että helpommalta tuntuu perua koko tapaaminen.

Hohhoijaa taas. Sitten kannattaa alkaa juuri tuollaisia typeriä höpinöitä höpöttämään, kun huomaa, että on itse väärässä. Syytät varmaan muita myöhästelyistäsi, koska se on kätevämpää kuin peilistä syypään katsominen.

Olet hirveä ihminen. Autistikaan ei varmaan sinun mielestäsi katso silmiin ihan vittumaisuuttaan ja masentunut makaa sängyssä ilkeyttään? Skitsofrenikko höpisee huvikseen ja huomion takia?

Ei kannata välittää, nämä on just näitä ketkä laukoo masentuneille ihmisille että ”kannattaisiko vaan ottaa itseään niskasta kiinni” ja muuta yhtä typerää. Jos on siinä mielessä etuoikeutettu että on neurotyypillinen eikä ole muitakaan sairauksia niin helppo yksioikoisesti vaan ajatella että muut ovat samanlaisia.

Ei, vaan kaikilla ihmisillä on erilaisia haasteita. Kuinka paljon sinä ajattelet muita ja heidän erityispiirteitään, kun olet myöhässä? Joku kokee joka kerta vanhan hylkäystrauman, toista pelottaa olla yksin, kolmannella voi olla vaikka mitä. Nepsyepätyypiilisyys ei ole mikään vamma, joka estäisi normaalin elämän tai vapauttaisi sopimuksesta, jota itse on ollut vapaaehtoisesti ja ilman pakkoa sopimassa.

Ajoissa olemista pystyy ihan oikeasti harjoittelemaan! Pyytäkää apua toimintaterapiasta tai nepsy-kuntoutuksesta. Konkreettisia keinoja on, mikäli asian näkee itse tärkeäksi, eikä sysää myöhästelyään  muiden "nipojen" ongelmaksi.

Sehän ei ole kaveri jos aina myöhästyy. Esim. lenkille en montaa kertaa pyydä jos ei ole sovitussa paikassa sovittuun aikaan asiallisesti pukeutuneena. En todellakaan ala tuhlata aikaani epämääräiseen värjöttelyyn liian vähissä vaatteissa jos toinen tulee paikalle myöhässä burgundinpataa röyhtäillen ja lenkkivaatteet auton peräkontissa. Toki jokainen voi joskus hieman myöhästyä.

Parisuhteen perusteella tuo kroonisesti vääristynyt aikakäsitys ei myöskään ole parannettavissa. Jos kello on 16.30 toinen ajattelee että se on "neljä" ja toinen että se on "kohta viisi". Arvaa kumpi on myöhästyä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tässä myöhästelyssä on osittain ihan opittujakin eroja? Monen tunnin myöhästely tai myöhästely niistä tarkan aikataulun jutuista erikseen, mutta meillä suvussa ja perheessä vaikka jotkut juhlat tai illanistujaiset ovat olleet aina vähän liukuvin aikatauluin. Jos kahvittelu alkaa 18:00, ihmiset lipuu paikalle n. 17:50-18:15 välisenä aikana. Kukaan ei kyttää kelloja eikä ketään syyllistetä. En itsekään huomaa tai minua ei edes haittaa jos kaveri tuleekin johonkin vähän myöhässä.

Tämä onkin ihan normaalia. Kaikki tietävät, että juhliin ja isompiin kokoontumisiin ei tarvitse samalla kellonlyömällä saapua, eihän eteiseen edes yhtä aikaa mahdu. Itse kutsunkin esim. "seitsemän-puoli kahdeksan aikaan." Ei näissä myöhästymisissä tästä ole kyse.

Mutta jos kutsun yhden pariskunnan syömään klo 20, olen luultavasti ajoittanut päivällisen siten, että se on valmis noin 20:30. On äärimmäisen epäkohteliasta myöhästyä tunnilla tai jopa kahdella. Ruoka on pilalla, tai isäntäväki on syönyt yksin lässähtäneessä tunnelmassa.

Ja jos tapaaminen on klo 14:00 lounastreffit kahvilassa, niin se on silloin. Vartti myöhässä on mielestäni jo aika paljon, varsinkin, jos se on toistuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri oli aina ihan raivona, jos olin vaikka muutaman minuutin myöhässä. Pahimmillaan olin siis jonkun reilun viisi minuuttia, kuten aina jos olen myöhässä. Kiire tulee kuitenkin aina. Minulla tämä johtuu OCD:stä, enkä todellakaan tee sitä tahallani. Kostoksi hän sitten kerran seisotti minua 40 minuuttia pakkasessa. Oli muutenkin todella vaativa ja joustamaton. Hänen aikatauluillaan mentiin ja minä maksoin matkoista hänen luokseen. Hänen piti vain kävellä paikalle. Silti hän puhui minusta aina myöhästelijänä, minkäänlaista ymärrystä ei muille ollut. No enää ei onneksi tarvitse katsoa hänen arvaamattomia raivonpuuskiaan. Eikä muutkaan hänestä pitäneet. Eli joskus se muutama minuuttikin voi olla jonkun tiukkapipon mielestä myöhästelyä.

Onhan se myöhästelyä. Kaikki myöhässä oleminen on myöhästelyä, ei ole sellaista sääntöä että alle esim. 6min ja 25 sekuntia ei ole myöhästelyä. Ja vielä jos tuo toistuu JOKA kerta niin ymmärrän hyvin, että muita ärsyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti kaikki nepsytkin ehtivät metroon/bussiin/junaan/lentokoneeseen.  Töistäkin saa kenkää, kun tarpeeksi myöhästelee aamusta tai kokouksista.  Syy on se, että ne EIVÄT odota. Ystävät joutuvat odottamaan vaikka eivät haluaisi. 

Olen tuo edellinen kirjoittaja ja olen kyllä myöhästynyt junastakin ja juossut monta kertaa lentokoneeseen. Metroista ja busseista olen myöhästynyt varmaan satoja kertoja elämäni aikana. Työni olen valinnut niin ettei tiukkoja työaikoja ole. Eli ei, ei ehdi silloin kun on fysiologinen ongelma aivojen toiminnasta.

Niin minäkin. Ei ole ollenkaan niin helppoa oppia olemaan ajoissa niin kuin moni täälläkin kuvittelee sen olevan. Ajatteletteko, että myöhästyjistä on niin kivaa olla myöhässä, etteivät vaan halua tehdä asialle mitään? Itse olen monta kertaa itkenyt ja suunnilleen hakannut itseäni naamaan, kun en ole taaskaan onnistunut. Välillä ahdistaa koko lähteminen ja mahdollinen myöhästyminen niin paljon, että helpommalta tuntuu perua koko tapaaminen.

Hohhoijaa taas. Sitten kannattaa alkaa juuri tuollaisia typeriä höpinöitä höpöttämään, kun huomaa, että on itse väärässä. Syytät varmaan muita myöhästelyistäsi, koska se on kätevämpää kuin peilistä syypään katsominen.

Olet hirveä ihminen. Autistikaan ei varmaan sinun mielestäsi katso silmiin ihan vittumaisuuttaan ja masentunut makaa sängyssä ilkeyttään? Skitsofrenikko höpisee huvikseen ja huomion takia?

Ei kannata välittää, nämä on just näitä ketkä laukoo masentuneille ihmisille että ”kannattaisiko vaan ottaa itseään niskasta kiinni” ja muuta yhtä typerää. Jos on siinä mielessä etuoikeutettu että on neurotyypillinen eikä ole muitakaan sairauksia niin helppo yksioikoisesti vaan ajatella että muut ovat samanlaisia.

Ei, vaan kaikilla ihmisillä on erilaisia haasteita. Kuinka paljon sinä ajattelet muita ja heidän erityispiirteitään, kun olet myöhässä? Joku kokee joka kerta vanhan hylkäystrauman, toista pelottaa olla yksin, kolmannella voi olla vaikka mitä. Nepsyepätyypiilisyys ei ole mikään vamma, joka estäisi normaalin elämän tai vapauttaisi sopimuksesta, jota itse on ollut vapaaehtoisesti ja ilman pakkoa sopimassa.

Ajoissa olemista pystyy ihan oikeasti harjoittelemaan! Pyytäkää apua toimintaterapiasta tai nepsy-kuntoutuksesta. Konkreettisia keinoja on, mikäli asian näkee itse tärkeäksi, eikä sysää myöhästelyään  muiden "nipojen" ongelmaksi.

Olen harjoitellut. Nykyään olen useimmiten paikalla tasan sovittuun aikaan, välillä max. 10-15-30 min myöhässä, joskus tunnin etuajassa tai ihan kokonaan vääränä päivänä ja kaikkea näiden väliltä. Monesti vaan tasalta saapuva on jo hyvissä ajoin olevien mielestä myöhässä, kun ovat joutuneet jo odottelemaan vaikka kuinka kauan.. Tunti tai kaksi ei ole myöhästymistä vaan piittaamattomuutta, sellaista en ole tehnyt koskaan. Mutta pitäisin todella ikävänä käytöksenä, jos joku katkaisisi välit 5 minuutin myöhässä olemisen takia. Itseäni ei haittaa odottaa muita, voin katsella vaikka maisemia tai ohikulkevia ihmisiä, juoda jo ekan kupin kahvia tai ottaa alkupaloja tai näppäillä puhelinta.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mistä johtuu sitten se, että jos myöhästelevä ihminen tekee jotain yhdessä toisen kanssa ja tämä toinen aina alkaa hyvissä ajoin muistuttaa, että kohta pitää lähteä ja minäpä pakkaan jo tavarani, kun kohta lähdetään, niin silti tämä myöhästelevä ei kuuntele vaan tekee vielä monta asiaa, mikä tietysti johtaa siihen, että myöhästyminen on taas edessä. Miksi ei voi kuunnella ja tehdä toisen kanssa samalla tavalla, jos ollaan vaikka samassa huoneessa? 

Siksi, että jonkun kuitenkin pitää ne monta asiaa tehdä. Jos toinen katsoo asiakseen pelkästään komennella ja heilutella käsiään ja huolehtii korkeintaan omat tavaransa kasaan, niin silloin kaikki muu jää väistämättä sille toiselle tehtäväksi. Jospa huomauttelija ensi kerralla siivoaisi itse omat jälkensä, laittaisi ruuat pöydältä jääkaappiin, astiat tiskikoneeseen, sulkisi ikkunat, ovet ja televisiot, ruokkisi eläimet ja lapset, ja sitten vasta keräisi ne omat kamppeensa ja alkaisi nälviä. Se on. Aina niin helppoa laittaa vaan omat tavarat olalle ja jättää kaikki työt muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä myöhästelen adhd:n takia. Yritän lähteä ajoissa mutta aina vaan onnistun uppoamaan omaan maailmaani juuri ennen lähtöä. Ajankuluk ja - tarpeen arviointi on mahdotonta. En pysty sanomaan on mennyt tunti vai puoli tuntia. En vain hahmota ajankulumista.

En tee tätä tahallani, todellakaan en. Joten näpäyttäminen ei auta mitään. Näin yksi kaveri teki kun olin 5 minuuttia myöhässä. Oli lähtenyt kotiin. Jäin oottelemaan ja odotin häntä puoli tuntia. Näki mun viestit, mutta antoi mun odottaa ennen kuin vastasi ja kysyi että tuntuuko kivalta odottaa ha ha. Eipä nähty sen jälkeen enää.

Muille kavereilleni olen sanonut että kertovat mulle eri kellon ajan. Esim jos nähdään porukoilla 16.30 nii sanovat että 16.15. Ja olen ollut ajallaan paikalla! Ihanaa, että on ystäviä jotka ymmärtävät.

Itseäni ärsyttää etuajassa olevat. Ei kaukaa tulevat, koska toisinaan on vaikea arvioida ajomatkan kestoa, vaan nämä lähellä asuvat joille sanotaan että tule klo 13 ja tulevatkin jo klo 12 koska"ei ollut mitään tekemistä. Miks ruoka ei oo jo valmis?? ". No mietippä sitä

Mielestäni raukkamaista piiloutua diagnoosin taakse. Sinun on hyvä ymmärtää, että ajoissa olemisen opettelu on sinun vastuullasi, yksin sinun. Ajoissa olemisen opettelu on sinulle haastavampaa kuin muille, mutta älä unohda, että jokaisella ihmisellä on omat haasteensa eri elämänalueilla.

Minullakin on ADD, ja olen OPETELLUT olemaan ajoissa. On ollut pakko, koska työssäni ei voi myöhästyä ja sen puolesta myös matkustan paljon, eivätkä junat ja lentokoneet odota edes neuroepätyypillistä matkustajaa. Samaa työkalupakkia olen käyttänyt sitten muissakin tapaamisissa.

On muuten todella löperö peruste, ettei neuroepätyypillinen hahmottaisi aikaa. Jos näin todellaolisi, olisit yhtä usein puoli tuntia ajoissa, kun nyt olet myöhässä. Syy siihen ettei näin ole, on yksinkertaisesti se, että itse et halua odottaa, ja sinua ei haittaa yhtä paljon se että muut odottavat.

On aika katsoa peiliin ja ottaa oma vastuu aikuisena.

Jos olisit oikeasti nepsy, niin tajuaisit että tämän sairauden spektri on hyvin hyvin laaja. Kuulostat enemmän neurotyypilliseltä tuon "jos minä opin niin kyllä oppivat muutkin" -ajatuksesi kanssa. Minulla on adhd ja nimenomaan näitä ajankäytöllisiä ongelmia, kun on todella vaikea hahmottaa mitä kaikkea kerkeän tekemään missäkin ajassa, joten joko olen melko valmis tyyliin 2 tuntia ennen kun pitäisi, josta seuraa se että alan touhuta kaikenlaista ja unodun tähän ja olen lopulta lähes myöhässä tai en ala laittamaan itseäni vielä valmiiksi kun ajattelen että on lopulta enemmän aikaa kuin onkaan. Olen siis ihan yhtälailla myöhässä kuin aikaisessa, mutta jos olen aikaisessa en tietenkään lähde tuntia etukäteen tapaamispaikkaan tai kaverille vaan tapan aikaa kotona.

No minä nimenomaan lähden. Ja mulla on kyllä ihan neurologian polilla saatu ADD-diagoosi.

Sinun viestistäsi sen sijaan paistaa läpi myöhästelijän itsekkyys. Sinulle on ennenkuulumatonta, että lähtisit tuntia aiemmin tapaamispaikkaan. Sen sijaan muiden pitää vain ymmärtää, kun sinä tulet tunnin myöhässä.

Ymmärrä nyt, että vain sinä itse voit ottaa omista ratkaisuistasi vastuun. Jatka vaan myöhästelyä, mutta myönnnä edes itsellesi, että sinulle oma aikasi on tärkeämpää kuin muiden aika.

Kukaan ei ole puhunut mistään tunnin myöhästymisestä, olen yleensä 15 minuuttia myöhässä, aivan max 30 minuuttia. Mutta se on se ja sama, asuin muutaman vuoden Espanjassa ja ei siellä kukaan tule ikinä ajoissa minnekään, olin ensimmäisenä paikalla, mutta siltikään ei tullut mieleen vittuilla niille ihmisille asiasta, joka on heille kulttuurisidonnaista. En koe että oma aikani on tärkeämpää kuin muiden, ja onneksi minulla on ystäviä, jotka ymmärtävät erityispiirteeni ja jos sovitaan tapaaminen klo 16 niin hekin ilmaantuvat todennäköisesti klo 16.15 vasta paikalle. Sinä vaikutat viestiesi perusteella ihan hiton takakireältä stressaajalta jos oikeasti 10 minuutin myöhästyminen nostaa tuollaiset tunteet pintaan. Kannattaisiko vähän relata sen sijaan että tappelet suu vaahdossa av:lla asiasta.

Jos kaksi ihmistä odottaa sinua 30 min, yhteensä tunti odottelua on jo kasassa. Sinun tässä pitäisi opetella huomaavaisuutta muita kohtaan. Myöhästely on Suomessa epäkunnioittava tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tässä myöhästelyssä on osittain ihan opittujakin eroja? Monen tunnin myöhästely tai myöhästely niistä tarkan aikataulun jutuista erikseen, mutta meillä suvussa ja perheessä vaikka jotkut juhlat tai illanistujaiset ovat olleet aina vähän liukuvin aikatauluin. Jos kahvittelu alkaa 18:00, ihmiset lipuu paikalle n. 17:50-18:15 välisenä aikana. Kukaan ei kyttää kelloja eikä ketään syyllistetä. En itsekään huomaa tai minua ei edes haittaa jos kaveri tuleekin johonkin vähän myöhässä.

Tämä onkin ihan normaalia. Kaikki tietävät, että juhliin ja isompiin kokoontumisiin ei tarvitse samalla kellonlyömällä saapua, eihän eteiseen edes yhtä aikaa mahdu. Itse kutsunkin esim. "seitsemän-puoli kahdeksan aikaan." Ei näissä myöhästymisissä tästä ole kyse.

Mutta jos kutsun yhden pariskunnan syömään klo 20, olen luultavasti ajoittanut päivällisen siten, että se on valmis noin 20:30. On äärimmäisen epäkohteliasta myöhästyä tunnilla tai jopa kahdella. Ruoka on pilalla, tai isäntäväki on syönyt yksin lässähtäneessä tunnelmassa.

Ja jos tapaaminen on klo 14:00 lounastreffit kahvilassa, niin se on silloin. Vartti myöhässä on mielestäni jo aika paljon, varsinkin, jos se on toistuvaa.

Niin, mutta kun joidenkin mielestä tuokin on myöhästymistä! Yksi kaverini oli tällainen. Joka paikassa piti olla tismalleen sillä kellonlyömällä kun oli ilmoitettu, tuo päivällisen valmistuminen klo 20:30 kun kutsuttiin klo 20:00:ksi olisi saanut tämän raivon partaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mistä johtuu sitten se, että jos myöhästelevä ihminen tekee jotain yhdessä toisen kanssa ja tämä toinen aina alkaa hyvissä ajoin muistuttaa, että kohta pitää lähteä ja minäpä pakkaan jo tavarani, kun kohta lähdetään, niin silti tämä myöhästelevä ei kuuntele vaan tekee vielä monta asiaa, mikä tietysti johtaa siihen, että myöhästyminen on taas edessä. Miksi ei voi kuunnella ja tehdä toisen kanssa samalla tavalla, jos ollaan vaikka samassa huoneessa? 

Siksi, että jonkun kuitenkin pitää ne monta asiaa tehdä. Jos toinen katsoo asiakseen pelkästään komennella ja heilutella käsiään ja huolehtii korkeintaan omat tavaransa kasaan, niin silloin kaikki muu jää väistämättä sille toiselle tehtäväksi. Jospa huomauttelija ensi kerralla siivoaisi itse omat jälkensä, laittaisi ruuat pöydältä jääkaappiin, astiat tiskikoneeseen, sulkisi ikkunat, ovet ja televisiot, ruokkisi eläimet ja lapset, ja sitten vasta keräisi ne omat kamppeensa ja alkaisi nälviä. Se on. Aina niin helppoa laittaa vaan omat tavarat olalle ja jättää kaikki työt muille.

Usein on vaan niin, että se, joka tietää, että on lähdettävä ajoissa, on jo tehnyt ne asiat, jotka on juuri siihen hetkeen mennessä välttämättä tehtävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä myöhästelen adhd:n takia. Yritän lähteä ajoissa mutta aina vaan onnistun uppoamaan omaan maailmaani juuri ennen lähtöä. Ajankuluk ja - tarpeen arviointi on mahdotonta. En pysty sanomaan on mennyt tunti vai puoli tuntia. En vain hahmota ajankulumista.

En tee tätä tahallani, todellakaan en. Joten näpäyttäminen ei auta mitään. Näin yksi kaveri teki kun olin 5 minuuttia myöhässä. Oli lähtenyt kotiin. Jäin oottelemaan ja odotin häntä puoli tuntia. Näki mun viestit, mutta antoi mun odottaa ennen kuin vastasi ja kysyi että tuntuuko kivalta odottaa ha ha. Eipä nähty sen jälkeen enää.

Muille kavereilleni olen sanonut että kertovat mulle eri kellon ajan. Esim jos nähdään porukoilla 16.30 nii sanovat että 16.15. Ja olen ollut ajallaan paikalla! Ihanaa, että on ystäviä jotka ymmärtävät.

Itseäni ärsyttää etuajassa olevat. Ei kaukaa tulevat, koska toisinaan on vaikea arvioida ajomatkan kestoa, vaan nämä lähellä asuvat joille sanotaan että tule klo 13 ja tulevatkin jo klo 12 koska"ei ollut mitään tekemistä. Miks ruoka ei oo jo valmis?? ". No mietippä sitä

Mielestäni raukkamaista piiloutua diagnoosin taakse. Sinun on hyvä ymmärtää, että ajoissa olemisen opettelu on sinun vastuullasi, yksin sinun. Ajoissa olemisen opettelu on sinulle haastavampaa kuin muille, mutta älä unohda, että jokaisella ihmisellä on omat haasteensa eri elämänalueilla.

Minullakin on ADD, ja olen OPETELLUT olemaan ajoissa. On ollut pakko, koska työssäni ei voi myöhästyä ja sen puolesta myös matkustan paljon, eivätkä junat ja lentokoneet odota edes neuroepätyypillistä matkustajaa. Samaa työkalupakkia olen käyttänyt sitten muissakin tapaamisissa.

On muuten todella löperö peruste, ettei neuroepätyypillinen hahmottaisi aikaa. Jos näin todellaolisi, olisit yhtä usein puoli tuntia ajoissa, kun nyt olet myöhässä. Syy siihen ettei näin ole, on yksinkertaisesti se, että itse et halua odottaa, ja sinua ei haittaa yhtä paljon se että muut odottavat.

On aika katsoa peiliin ja ottaa oma vastuu aikuisena.

Jos olisit oikeasti nepsy, niin tajuaisit että tämän sairauden spektri on hyvin hyvin laaja. Kuulostat enemmän neurotyypilliseltä tuon "jos minä opin niin kyllä oppivat muutkin" -ajatuksesi kanssa. Minulla on adhd ja nimenomaan näitä ajankäytöllisiä ongelmia, kun on todella vaikea hahmottaa mitä kaikkea kerkeän tekemään missäkin ajassa, joten joko olen melko valmis tyyliin 2 tuntia ennen kun pitäisi, josta seuraa se että alan touhuta kaikenlaista ja unodun tähän ja olen lopulta lähes myöhässä tai en ala laittamaan itseäni vielä valmiiksi kun ajattelen että on lopulta enemmän aikaa kuin onkaan. Olen siis ihan yhtälailla myöhässä kuin aikaisessa, mutta jos olen aikaisessa en tietenkään lähde tuntia etukäteen tapaamispaikkaan tai kaverille vaan tapan aikaa kotona.

No minä nimenomaan lähden. Ja mulla on kyllä ihan neurologian polilla saatu ADD-diagoosi.

Sinun viestistäsi sen sijaan paistaa läpi myöhästelijän itsekkyys. Sinulle on ennenkuulumatonta, että lähtisit tuntia aiemmin tapaamispaikkaan. Sen sijaan muiden pitää vain ymmärtää, kun sinä tulet tunnin myöhässä.

Ymmärrä nyt, että vain sinä itse voit ottaa omista ratkaisuistasi vastuun. Jatka vaan myöhästelyä, mutta myönnnä edes itsellesi, että sinulle oma aikasi on tärkeämpää kuin muiden aika.

Kukaan ei ole puhunut mistään tunnin myöhästymisestä, olen yleensä 15 minuuttia myöhässä, aivan max 30 minuuttia. Mutta se on se ja sama, asuin muutaman vuoden Espanjassa ja ei siellä kukaan tule ikinä ajoissa minnekään, olin ensimmäisenä paikalla, mutta siltikään ei tullut mieleen vittuilla niille ihmisille asiasta, joka on heille kulttuurisidonnaista. En koe että oma aikani on tärkeämpää kuin muiden, ja onneksi minulla on ystäviä, jotka ymmärtävät erityispiirteeni ja jos sovitaan tapaaminen klo 16 niin hekin ilmaantuvat todennäköisesti klo 16.15 vasta paikalle. Sinä vaikutat viestiesi perusteella ihan hiton takakireältä stressaajalta jos oikeasti 10 minuutin myöhästyminen nostaa tuollaiset tunteet pintaan. Kannattaisiko vähän relata sen sijaan että tappelet suu vaahdossa av:lla asiasta.

Espanjassa tilanne onkin ihan toinen. Ei siellä suomalaiset tavat päde, turha niitä on verrata.

Siinä mielessä olenkin takakireä, etten anna sinun kaltaistesi varastaa enää aikaani, tein sitä aikanani tarpeeksi. Voi olla, että yllätyt kovasti, kun jonain päivänä sinunkin ystäviltäsi saattaa loppua kärsivällisyys ja jousto, vaikka nyt kuvittelet että asia on heille täysin ookoo.

Sinänsä satunnainen 15-30 min myöhästyminen ei mielestäni ole paha. Mutta jos se on tapa, niin se on _todella_ iso myöhästyminen. 

Noh pisimmät kaverisuhteet on nyt kestäneet 23 vuotta eikä vielä ole kukaan valittanut että varastan heidän aikaansa, mutta ehkä sitten 30 vuoden ystävyyden jälkeen he saattavat alkaa kokea toisin. Sitä päivää odotellessa.