Oletteko jotenkin näpäyttäneet kroonisesti myöhästelevää kaveria?

"Olihan se klo 13 eikä klo 3? Onkohan nyt oikea päivä? Tarkistan. Joo on. Ok eli bussi lähtee tunnin päästä, ehdin syödä ja lakata kynnet. Mitäs sitä söisi.. paistan munia. Ja sitten kynsien lakkaus, kuuntelen samalla tässä hyvää musaa YouTubesta. Tämähän on hyvä biisi, kuunellaanpas uudestaan . Ai hitto se bussi lähtee just! Avaimet, avaimet. Kännykkä. Tarkista laukku, tarkista. "

Epäilen että minulla pitäisi olla jokin diagnoosi,ihan oikeasti!

Yksi sukulainen on todella rasittava. Huono ajantaju on yksi juttu, mutta kuinka huono sen pitää olla ettei ymmärrä että jos tapaaminen on sovittu klo 15 toiselle puolelle kaupunkia, niin et voi alkaa katsoa puolentoista tunnin elokuvaa klo 14? Olin siis hänen luonaan kun tämä tapahtui ja oltiin menossa toisen sukulaisen luo. Ihmeissäni kysyin miksi pisti leffan pyörimään kun 15 min päästä oli lähtö (ja tiesi sen) mutta en saanut kuin epämääräistä "no mutta kun ajattelin että jos nyt kuitenkin".

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ADHD, hahmotushäiriö ja vielä stressivatsa. Onnekai ystäväni ovat tottuneet siihen että "Jaa, Tia ei tainnut muistaa että bussit vaihtoi tänään talviaikatauluun " tai "Tia on varmaan taas vessassa".

Oikeasti, olen asunut tässä 5 vuotta enkä vieläkään hahmota monelta pitää olla bussipysäkillä tuolka mäen alla! Joko jäädyn odotellessa tai sitten näen vaan bussin perävalot. Jos bussi siis lähtee 16. 15 niin tallustan pysäkille joko 15.30 tai 16.10...

Ja sitten tämä vatsa! Saatan äkkiä joystua juoksemaan vessan tai puskaan.

Olipa paljon kirjoitusvirheitä, oikein päätä kivisti lukea! Huomaa todellakin että teet kaiken hosuen ja pysähtymättä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi sukulainen on todella rasittava. Huono ajantaju on yksi juttu, mutta kuinka huono sen pitää olla ettei ymmärrä että jos tapaaminen on sovittu klo 15 toiselle puolelle kaupunkia, niin et voi alkaa katsoa puolentoista tunnin elokuvaa klo 14? Olin siis hänen luonaan kun tämä tapahtui ja oltiin menossa toisen sukulaisen luo. Ihmeissäni kysyin miksi pisti leffan pyörimään kun 15 min päästä oli lähtö (ja tiesi sen) mutta en saanut kuin epämääräistä "no mutta kun ajattelin että jos nyt kuitenkin".

a

Tämä ei rajoitu pelkästään ajantajuun. "Noku mä aattelin, että jos pistää pipon päähän, se on ihan sama asia kuin pyöräilykypärä." "Noku mä aattelin, että vaikka tähän lottokuponkiin piti ohjeiden mukaan merkitä vain 7 numeroa, että 8 on parempi."

Nämä ihmiset eivät kestä omaa epävarmuuttaan. Jos jonkun asian voi ajatella jotenkin, toimitaan tämän oman idean mukaan. Ja epäonnistutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä myöhästelen adhd:n takia. Yritän lähteä ajoissa mutta aina vaan onnistun uppoamaan omaan maailmaani juuri ennen lähtöä. Ajankuluk ja - tarpeen arviointi on mahdotonta. En pysty sanomaan on mennyt tunti vai puoli tuntia. En vain hahmota ajankulumista.

En tee tätä tahallani, todellakaan en. Joten näpäyttäminen ei auta mitään. Näin yksi kaveri teki kun olin 5 minuuttia myöhässä. Oli lähtenyt kotiin. Jäin oottelemaan ja odotin häntä puoli tuntia. Näki mun viestit, mutta antoi mun odottaa ennen kuin vastasi ja kysyi että tuntuuko kivalta odottaa ha ha. Eipä nähty sen jälkeen enää.

Muille kavereilleni olen sanonut että kertovat mulle eri kellon ajan. Esim jos nähdään porukoilla 16.30 nii sanovat että 16.15. Ja olen ollut ajallaan paikalla! Ihanaa, että on ystäviä jotka ymmärtävät.

Itseäni ärsyttää etuajassa olevat. Ei kaukaa tulevat, koska toisinaan on vaikea arvioida ajomatkan kestoa, vaan nämä lähellä asuvat joille sanotaan että tule klo 13 ja tulevatkin jo klo 12 koska"ei ollut mitään tekemistä. Miks ruoka ei oo jo valmis?? ". No mietippä sitä

Mielestäni raukkamaista piiloutua diagnoosin taakse. Sinun on hyvä ymmärtää, että ajoissa olemisen opettelu on sinun vastuullasi, yksin sinun. Ajoissa olemisen opettelu on sinulle haastavampaa kuin muille, mutta älä unohda, että jokaisella ihmisellä on omat haasteensa eri elämänalueilla.

Minullakin on ADD, ja olen OPETELLUT olemaan ajoissa. On ollut pakko, koska työssäni ei voi myöhästyä ja sen puolesta myös matkustan paljon, eivätkä junat ja lentokoneet odota edes neuroepätyypillistä matkustajaa. Samaa työkalupakkia olen käyttänyt sitten muissakin tapaamisissa.

On muuten todella löperö peruste, ettei neuroepätyypillinen hahmottaisi aikaa. Jos näin todellaolisi, olisit yhtä usein puoli tuntia ajoissa, kun nyt olet myöhässä. Syy siihen ettei näin ole, on yksinkertaisesti se, että itse et halua odottaa, ja sinua ei haittaa yhtä paljon se että muut odottavat.

On aika katsoa peiliin ja ottaa oma vastuu aikuisena.

Jos olisit oikeasti nepsy, niin tajuaisit että tämän sairauden spektri on hyvin hyvin laaja. Kuulostat enemmän neurotyypilliseltä tuon "jos minä opin niin kyllä oppivat muutkin" -ajatuksesi kanssa. Minulla on adhd ja nimenomaan näitä ajankäytöllisiä ongelmia, kun on todella vaikea hahmottaa mitä kaikkea kerkeän tekemään missäkin ajassa, joten joko olen melko valmis tyyliin 2 tuntia ennen kun pitäisi, josta seuraa se että alan touhuta kaikenlaista ja unodun tähän ja olen lopulta lähes myöhässä tai en ala laittamaan itseäni vielä valmiiksi kun ajattelen että on lopulta enemmän aikaa kuin onkaan. Olen siis ihan yhtälailla myöhässä kuin aikaisessa, mutta jos olen aikaisessa en tietenkään lähde tuntia etukäteen tapaamispaikkaan tai kaverille vaan tapan aikaa kotona.

Opettelet minkä verran asioihin menee tyypillisesti aikaa. Esim. pyykinpesu ja uuniruoka = 2 h. Sarjan yksi jakso = 1 h. Jos aikaa on vähemmän, et ala tehdä noita. Voit tehdä sen sijaan jotain, minkä voi keskeyttää saman tien, esim. musiikin kuuntelu.

Jos unohdut helposti tekemisiin, pistät esimerkiksi kellon soimaan. Jos et muista meikata, pistät kellon soimaan puoli tuntia aiemmin. Jne jne jne.

Et yksinkertaisesti ala tehdä mitään tärkeää tai aikaa vievää silloin, kun pitää kohta lähteä jonnekin. Kaikkein pahinta on, että teet jotain epätärkeää, esim. se sarjan katsominen, ja aikaa vievää silloin, kun sinulla ei ole aikaa.

Eri, mutta kun se asioihin menevä aika vaihtelee todella paljon. Yhtenä päivänä meikkaan 15 minuutissa, toisena menee samaan meikkiin puoli tuntia. Ruuanlaitossakin menee päivästä riippuen ihan mitä vaan. Jos tietty ruoka oli valmis tunnissa viime viikolla, samassa ruuassa saattaa mennä tänään 1,5h. Harvemmin tekemieni asioiden kohdalla minulla ei ole mitään, siis mitään hajua siitä kauan siihen menee. 15min? Tunti? Kolme tuntia?

Exälläni on adhd ja hänellä oli ajantaju TÄYSIN hukassa. Esim kerran olimme lähdössä syntymäpäiväjuhliin jotka alkoivat klo 19, ex alkoi kysellä klo 17 että "Joko mennään? No joko nyt?

Ja vastasin aina ärtyneenä " No ei tod. vielä, sinne ajaa kymmenessä minuutissa!"

Ja sitten klo 18.30 ex lopetti kyselyn ja pisti leffan päälle, suuttui kun huomautin että "Et kyllä ehdi katsoa sitä".

Vierailija kirjoitti:

Itte oon ollu kakarasta asti krooninen myöhästelijä enkä näin keski-ikäsenäkään osaa selittää, että mistä on kyse.

Usein mun lähdöt esim töihin on puoliks 'ei tässä mitään kiirettä' ja puoliks adhd-tyylistä säntäilyä. Ja kova stressi päällä.

Ei siinä mitään mystistä ole, kas tässä vastaus: olet äärettömän itsekäs ihminen, joka ei arvosta muita sen vertaa, että kunnioittaisit heidän aikaansa. Luulet, että muut ovat jollakin lailla sinua varten tässä maailmassa. Sairas asenne. Sitten tulet vielä kertomaan että kun mää nyt vain olen aina ollut tämmöinen. Just joo.

Ihminen voi hyvin muuttaa itseään, mikäli halua on. Sinulla ilmeisesti ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Exälläni on adhd ja hänellä oli ajantaju TÄYSIN hukassa. Esim kerran olimme lähdössä syntymäpäiväjuhliin jotka alkoivat klo 19, ex alkoi kysellä klo 17 että "Joko mennään? No joko nyt?

Ja vastasin aina ärtyneenä " No ei tod. vielä, sinne ajaa kymmenessä minuutissa!"

Ja sitten klo 18.30 ex lopetti kyselyn ja pisti leffan päälle, suuttui kun huomautin että "Et kyllä ehdi katsoa sitä".

Mun mies on vähän samanlainen. Ei siis oo kyllä lähdössä mihinkään ajoissa mutta aina viimehetkellä alkaa laittamaan hiuksiaan tai etsimään jotain tiettyä paitaa. Ja mä saan pyöriä kengät jalassa, takki päällä eteisessä 30min. Ja kehtaa väittää kaikille että MUA saa aina odottaa.... 

Hän siis sanoo ihan itse, että odottaa kunnes mä oon valmis ja sitten vasta alkaa itse laittautua. -.- "Kun sua saa aina oottaa muuten".  Raivostuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaaminen kellonaikoineen on sovittu hyvissä ajoin, päiviä tai jopa viikkoja ennen. Määräpäivänä alkaa tulla viestejä tyyliin:

- Kylläpä väsyttää. Pääsenköhän tänään sängystä ylös.

- Laitan tiskikoneen päälle ja pitäisi ehkä imuroida, katsotaan miten tässä käy.

- Voidaanko siirtää tapaamista tunnilla eteenpäin, että ehdin käydä suihkussa?

- Äiti soitti enkä päässyt vielä imuroimaan.

- Minna käy tässä jonkun ajan päästä hakemassa yhden tavaran. Tekstaan sitten.

- En taida jaksaakaan.

Koko päivä menee päivystämiseen, että onko koko tapaamista tulossa vai ei.

Joo mulla on ihan samanlainen kaveri! Koko ajan siirtyy tapaaminen ja monesti peruu.

Kaikista hauskinta oli kun kerran puhui mun läsnäollessa toisen kaverinsa kanssa puhelimessa ja puhelun jälkeen sanoi "Ei kyllä millään huvittais nähdä Irmeliinaa ylihuomenna. Ehkä mä sanon et tulin kipeeksi... Tai että äiti tuli yllättäen kylään"

Olin ihan tyrmistynyt, koska paljasti siinä samalla, että nämä "hyvät syyt perua tapaaminen" ovat minunkin kohdalla varmasti valeita kun ei vaa huvita nähdä. Miksi sopia jotain ja "varata" kaveri turhaan jos tietää aikovansa perua?? Ihan järkyttävää käytöstä.

Jotain narsismiahan tuo on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaaminen kellonaikoineen on sovittu hyvissä ajoin, päiviä tai jopa viikkoja ennen. Määräpäivänä alkaa tulla viestejä tyyliin:

- Kylläpä väsyttää. Pääsenköhän tänään sängystä ylös.

- Laitan tiskikoneen päälle ja pitäisi ehkä imuroida, katsotaan miten tässä käy.

- Voidaanko siirtää tapaamista tunnilla eteenpäin, että ehdin käydä suihkussa?

- Äiti soitti enkä päässyt vielä imuroimaan.

- Minna käy tässä jonkun ajan päästä hakemassa yhden tavaran. Tekstaan sitten.

- En taida jaksaakaan.

Koko päivä menee päivystämiseen, että onko koko tapaamista tulossa vai ei.

Joo mulla on ihan samanlainen kaveri! Koko ajan siirtyy tapaaminen ja monesti peruu.

Kaikista hauskinta oli kun kerran puhui mun läsnäollessa toisen kaverinsa kanssa puhelimessa ja puhelun jälkeen sanoi "Ei kyllä millään huvittais nähdä Irmeliinaa ylihuomenna. Ehkä mä sanon et tulin kipeeksi... Tai että äiti tuli yllättäen kylään"

Olin ihan tyrmistynyt, koska paljasti siinä samalla, että nämä "hyvät syyt perua tapaaminen" ovat minunkin kohdalla varmasti valeita kun ei vaa huvita nähdä. Miksi sopia jotain ja "varata" kaveri turhaan jos tietää aikovansa perua?? Ihan järkyttävää käytöstä.

Jotain narsismiahan tuo on

Jep. Todellakin. 

Mutta oon huomannu, että moni nykyään sopii monta juttua päällekäin ja viimehetkellä peruu kaikki paitsi sen kiinnostavimman. Aivan oksettavaa itsekkyyttä mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itte oon ollu kakarasta asti krooninen myöhästelijä enkä näin keski-ikäsenäkään osaa selittää, että mistä on kyse.

Usein mun lähdöt esim töihin on puoliks 'ei tässä mitään kiirettä' ja puoliks adhd-tyylistä säntäilyä. Ja kova stressi päällä.

Ei siinä mitään mystistä ole, kas tässä vastaus: olet äärettömän itsekäs ihminen, joka ei arvosta muita sen vertaa, että kunnioittaisit heidän aikaansa. Luulet, että muut ovat jollakin lailla sinua varten tässä maailmassa. Sairas asenne. Sitten tulet vielä kertomaan että kun mää nyt vain olen aina ollut tämmöinen. Just joo.

Ihminen voi hyvin muuttaa itseään, mikäli halua on. Sinulla ilmeisesti ei ole.

Jaa, minulla se on enemmänkin sitä että paikallaoloni ei kiinnosta ketään eikä kukaan kuitenkaan välitä olenko siellä milloin. Hirveän itsekästä juu.

Miten tällaiset huithapelit pystyy esim huolehtimaan lapsista, kun ovat ajanhallinnaltaan itsekin lapsia?

Ajoissa olemista arvostetaan Suomessa vähän liikaa. Liittyy kaiketi suomalaiseen tapaan noudattaa prikulleen kaikkia sääntöjä. Suomea ei syyttä kutsuta insinöörien maaksi. Sanoisin, että pieni säännöistä hellittäminen ja kaavojen rikkominen ei tekisi meille suomalaisille lainkaan pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi kaveri, joka sairaudesta johtuen myöhästelee kroonisesti. Hänen kohdallaan näpäytteli tmv on täysin turhaa. Yleensä annan hänelle myöhäisemmän tapaamisajan, pyrin tapaamaan hänet ensin kotona, jolloin voimme lähteä yhdessä liikkeelle jne.

Ei toi auta sun ystävää. Mahdollistat vain nepsyn käytöksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä myöhästelen adhd:n takia. Yritän lähteä ajoissa mutta aina vaan onnistun uppoamaan omaan maailmaani juuri ennen lähtöä. Ajankuluk ja - tarpeen arviointi on mahdotonta. En pysty sanomaan on mennyt tunti vai puoli tuntia. En vain hahmota ajankulumista.

En tee tätä tahallani, todellakaan en. Joten näpäyttäminen ei auta mitään. Näin yksi kaveri teki kun olin 5 minuuttia myöhässä. Oli lähtenyt kotiin. Jäin oottelemaan ja odotin häntä puoli tuntia. Näki mun viestit, mutta antoi mun odottaa ennen kuin vastasi ja kysyi että tuntuuko kivalta odottaa ha ha. Eipä nähty sen jälkeen enää.

Muille kavereilleni olen sanonut että kertovat mulle eri kellon ajan. Esim jos nähdään porukoilla 16.30 nii sanovat että 16.15. Ja olen ollut ajallaan paikalla! Ihanaa, että on ystäviä jotka ymmärtävät.

Itseäni ärsyttää etuajassa olevat. Ei kaukaa tulevat, koska toisinaan on vaikea arvioida ajomatkan kestoa, vaan nämä lähellä asuvat joille sanotaan että tule klo 13 ja tulevatkin jo klo 12 koska"ei ollut mitään tekemistä. Miks ruoka ei oo jo valmis?? ". No mietippä sitä

Mielestäni raukkamaista piiloutua diagnoosin taakse. Sinun on hyvä ymmärtää, että ajoissa olemisen opettelu on sinun vastuullasi, yksin sinun. Ajoissa olemisen opettelu on sinulle haastavampaa kuin muille, mutta älä unohda, että jokaisella ihmisellä on omat haasteensa eri elämänalueilla.

Minullakin on ADD, ja olen OPETELLUT olemaan ajoissa. On ollut pakko, koska työssäni ei voi myöhästyä ja sen puolesta myös matkustan paljon, eivätkä junat ja lentokoneet odota edes neuroepätyypillistä matkustajaa. Samaa työkalupakkia olen käyttänyt sitten muissakin tapaamisissa.

On muuten todella löperö peruste, ettei neuroepätyypillinen hahmottaisi aikaa. Jos näin todellaolisi, olisit yhtä usein puoli tuntia ajoissa, kun nyt olet myöhässä. Syy siihen ettei näin ole, on yksinkertaisesti se, että itse et halua odottaa, ja sinua ei haittaa yhtä paljon se että muut odottavat.

On aika katsoa peiliin ja ottaa oma vastuu aikuisena.

Jos olisit oikeasti nepsy, niin tajuaisit että tämän sairauden spektri on hyvin hyvin laaja. Kuulostat enemmän neurotyypilliseltä tuon "jos minä opin niin kyllä oppivat muutkin" -ajatuksesi kanssa. Minulla on adhd ja nimenomaan näitä ajankäytöllisiä ongelmia, kun on todella vaikea hahmottaa mitä kaikkea kerkeän tekemään missäkin ajassa, joten joko olen melko valmis tyyliin 2 tuntia ennen kun pitäisi, josta seuraa se että alan touhuta kaikenlaista ja unodun tähän ja olen lopulta lähes myöhässä tai en ala laittamaan itseäni vielä valmiiksi kun ajattelen että on lopulta enemmän aikaa kuin onkaan. Olen siis ihan yhtälailla myöhässä kuin aikaisessa, mutta jos olen aikaisessa en tietenkään lähde tuntia etukäteen tapaamispaikkaan tai kaverille vaan tapan aikaa kotona.

Opettelet minkä verran asioihin menee tyypillisesti aikaa. Esim. pyykinpesu ja uuniruoka = 2 h. Sarjan yksi jakso = 1 h. Jos aikaa on vähemmän, et ala tehdä noita. Voit tehdä sen sijaan jotain, minkä voi keskeyttää saman tien, esim. musiikin kuuntelu.

Jos unohdut helposti tekemisiin, pistät esimerkiksi kellon soimaan. Jos et muista meikata, pistät kellon soimaan puoli tuntia aiemmin. Jne jne jne.

Et yksinkertaisesti ala tehdä mitään tärkeää tai aikaa vievää silloin, kun pitää kohta lähteä jonnekin. Kaikkein pahinta on, että teet jotain epätärkeää, esim. se sarjan katsominen, ja aikaa vievää silloin, kun sinulla ei ole aikaa.

Tämä on kuin rikas kertoisi köyhälle miten kannattaa säästää tai työssäkäyvä työttömälle että miten hankkia töitä. "Voit tehdä sen sijaan jotain, minkä voi keskeyttää saman tien, esim. musiikin kuuntelu." kun esimerkiksi adhd:n tyyppioire on _jumiutuminen_. Asioita ei niin vain aloiteta ja lopeteta ja tehdä yhtäjaksoisesti.

No sitten tuijotat kelloa sen koko tunnin, kun tiedät, että et voi lopettaa tekemistä kesken.

Takuuvarmasti jotain mukaanotettavaa unohtuu matkasta, jos lähtee liikkeelle liian aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

Ajoissa olemista arvostetaan Suomessa vähän liikaa. Liittyy kaiketi suomalaiseen tapaan noudattaa prikulleen kaikkia sääntöjä. Suomea ei syyttä kutsuta insinöörien maaksi. Sanoisin, että pieni säännöistä hellittäminen ja kaavojen rikkominen ei tekisi meille suomalaisille lainkaan pahaa.

Älä nyt viitsi. Luistaminen ja sekoilu on ihan ok kunhan se vaan ei minuun kohdistu, eikö? Sitäpaitsi suomalaiset kyllä rikkovat sääntöjä, se vaan ei ole niin läpinäkyvää ja törkeää kuin jossain muualla. Jos tämä nyt on sinusta hyve, niin ole huoletta, sitä kyllä tapahtuu.

Minä olen ylpeä siitä, että täällä kaikki toimii ajallaan,lsataan jonottaa yms toimia kuin sivistyneet ihmiset.

Minä olen aina täsmällisesti sovitulla paikalla. Korkeintaan 3 minuuttia etuajassa ja mieluummin tasan. Kolme minuuttia myöhemmin on myöhistä, sillä "juna" lähti justiinsa!

Vierailija kirjoitti:

Ajoissa olemista arvostetaan Suomessa vähän liikaa. Liittyy kaiketi suomalaiseen tapaan noudattaa prikulleen kaikkia sääntöjä. Suomea ei syyttä kutsuta insinöörien maaksi. Sanoisin, että pieni säännöistä hellittäminen ja kaavojen rikkominen ei tekisi meille suomalaisille lainkaan pahaa.

Ei se niin haittaa jos varaat esim ajan johonkin, ja mennessäsi paikalle ilmoitetaan että sori, tunti menee vielä jotta vuorosi tulee. Tai ne täksi päiväksi tilaamasi paperit, tule huomenna uudelleen, ehkä ne on silloin valmiina.  No, tuo autosi korjaamoon, ehkä tällä viikolla korjataan. Odottele rauhassa, kyllä palkkasi varmaan tässä lähiaikoina maksetaan, eihän tilipäivä ole kuin vanha tapa josta voi aina joustaa.

Oikeasti, toimivan yhteiskunnan yksi peruspilareista on sääntöjen noudattaminen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea ei tarvitse sietää, eli jos tyyppi ei pääse ikinä ajoissa sovittuun paikkaan, niin en menisi sinne itse ollenkaan paikalle. Kaveri myöhästyy, koska voi ja sinä mahdollistat käytöksen. Tai jos on puhe lähteä vaikka sinun autolla jonnekin klo 18 ja tyyppiä ei näy, niin sitten sinä lähdet ja et jää odottelemaan. Oma vika.

Kaikille tulee joskus jokin yllättävä este jonka vuoksi ei kerkeä paikalle sovittuun aikaan, sen vuoksi en itse vain lähtisi ja jättäisi kaveria kyydittä jos ei ole paikalla sillä samalla minuutilla kun oli sovittu vaan yrittäisin ainakin ensin saada kiinni ja selvittää miksi on myöhässä. Satunnainen myöhästyminen on inhimillistä mutta oletan toisen kyllä ilmoittavan jos tietää myöhästyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä myöhästelen adhd:n takia. Yritän lähteä ajoissa mutta aina vaan onnistun uppoamaan omaan maailmaani juuri ennen lähtöä. Ajankuluk ja - tarpeen arviointi on mahdotonta. En pysty sanomaan on mennyt tunti vai puoli tuntia. En vain hahmota ajankulumista.

En tee tätä tahallani, todellakaan en. Joten näpäyttäminen ei auta mitään. Näin yksi kaveri teki kun olin 5 minuuttia myöhässä. Oli lähtenyt kotiin. Jäin oottelemaan ja odotin häntä puoli tuntia. Näki mun viestit, mutta antoi mun odottaa ennen kuin vastasi ja kysyi että tuntuuko kivalta odottaa ha ha. Eipä nähty sen jälkeen enää.

Muille kavereilleni olen sanonut että kertovat mulle eri kellon ajan. Esim jos nähdään porukoilla 16.30 nii sanovat että 16.15. Ja olen ollut ajallaan paikalla! Ihanaa, että on ystäviä jotka ymmärtävät.

Itseäni ärsyttää etuajassa olevat. Ei kaukaa tulevat, koska toisinaan on vaikea arvioida ajomatkan kestoa, vaan nämä lähellä asuvat joille sanotaan että tule klo 13 ja tulevatkin jo klo 12 koska"ei ollut mitään tekemistä. Miks ruoka ei oo jo valmis?? ". No mietippä sitä

Mielestäni raukkamaista piiloutua diagnoosin taakse. Sinun on hyvä ymmärtää, että ajoissa olemisen opettelu on sinun vastuullasi, yksin sinun. Ajoissa olemisen opettelu on sinulle haastavampaa kuin muille, mutta älä unohda, että jokaisella ihmisellä on omat haasteensa eri elämänalueilla.

Minullakin on ADD, ja olen OPETELLUT olemaan ajoissa. On ollut pakko, koska työssäni ei voi myöhästyä ja sen puolesta myös matkustan paljon, eivätkä junat ja lentokoneet odota edes neuroepätyypillistä matkustajaa. Samaa työkalupakkia olen käyttänyt sitten muissakin tapaamisissa.

On muuten todella löperö peruste, ettei neuroepätyypillinen hahmottaisi aikaa. Jos näin todellaolisi, olisit yhtä usein puoli tuntia ajoissa, kun nyt olet myöhässä. Syy siihen ettei näin ole, on yksinkertaisesti se, että itse et halua odottaa, ja sinua ei haittaa yhtä paljon se että muut odottavat.

On aika katsoa peiliin ja ottaa oma vastuu aikuisena.

Neuroepätyypillisillä on ihan oikeasti sitä aikasokeutta vaikka sinulla ei olisikaan. Olen itseasiassa tuollainen joka on joko liian ajoissa tai myöhässä: harvoin juuri silloin kuin pitäisi. Olen kyllä opetellut olemaan ajoissa, mutta minulla ei ihan oikeasti ole mitään ajantajua. Joudun aloittamaan kaikkialle valmistautumisen yms myös paljon aikaisemmin kuin muut, ja tämäkin ärsyttää ihmisiä. Ei voi voittaa, aina joku suuttuu.

Ymmärsit väärin. Mullakin on aikasokeutta, eli on todella vaikea arvioida kulunutta aikaa tai mihinkin kuluvaa aikaa. Sen takin juuri minun onkin pitänyt opetella olemaan ajoissa. Harjoittelun kautta olen oppinut saapumaan täsmällisesti tai etuajassa. Ennakoitu odottelu ei haitta, koska mulla on aina mukana kirja, tai kirjoitan muutaman työmeilin tms. Ja sovin tapaamiset aina sellaiseen paikkaan, mihin voi mukavasti saapua hieman etuajassa. Ja minä joudun myös valmistautumaan lähtöihin paljon huolellisemmin kuin muut. En ole kyllä huomannut, että siitä olisi syntynyt minkäänlaista haittaa.

En todellakaan odotuta muita omiin haasteisiini vedoten. Satunnaista yllättävistä olosuhteista johtuvaa myöhästymistä voi toki sattua minullekin joskus, kuten kenelle vaan.