Oletteko jotenkin näpäyttäneet kroonisesti myöhästelevää kaveria?

Ette tule ymmärtämään tätä mutta myöhästely ei välttämättä ole omasta tahdosta kiinni. Näpäyttäminen tai porukasta heivaaminen ei muuta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä myöhästelen adhd:n takia. Yritän lähteä ajoissa mutta aina vaan onnistun uppoamaan omaan maailmaani juuri ennen lähtöä. Ajankuluk ja - tarpeen arviointi on mahdotonta. En pysty sanomaan on mennyt tunti vai puoli tuntia. En vain hahmota ajankulumista.

En tee tätä tahallani, todellakaan en. Joten näpäyttäminen ei auta mitään. Näin yksi kaveri teki kun olin 5 minuuttia myöhässä. Oli lähtenyt kotiin. Jäin oottelemaan ja odotin häntä puoli tuntia. Näki mun viestit, mutta antoi mun odottaa ennen kuin vastasi ja kysyi että tuntuuko kivalta odottaa ha ha. Eipä nähty sen jälkeen enää.

Muille kavereilleni olen sanonut että kertovat mulle eri kellon ajan. Esim jos nähdään porukoilla 16.30 nii sanovat että 16.15. Ja olen ollut ajallaan paikalla! Ihanaa, että on ystäviä jotka ymmärtävät.

Itseäni ärsyttää etuajassa olevat. Ei kaukaa tulevat, koska toisinaan on vaikea arvioida ajomatkan kestoa, vaan nämä lähellä asuvat joille sanotaan että tule klo 13 ja tulevatkin jo klo 12 koska"ei ollut mitään tekemistä. Miks ruoka ei oo jo valmis?? ". No mietippä sitä

Mielestäni raukkamaista piiloutua diagnoosin taakse. Sinun on hyvä ymmärtää, että ajoissa olemisen opettelu on sinun vastuullasi, yksin sinun. Ajoissa olemisen opettelu on sinulle haastavampaa kuin muille, mutta älä unohda, että jokaisella ihmisellä on omat haasteensa eri elämänalueilla.

Minullakin on ADD, ja olen OPETELLUT olemaan ajoissa. On ollut pakko, koska työssäni ei voi myöhästyä ja sen puolesta myös matkustan paljon, eivätkä junat ja lentokoneet odota edes neuroepätyypillistä matkustajaa. Samaa työkalupakkia olen käyttänyt sitten muissakin tapaamisissa.

On muuten todella löperö peruste, ettei neuroepätyypillinen hahmottaisi aikaa. Jos näin todellaolisi, olisit yhtä usein puoli tuntia ajoissa, kun nyt olet myöhässä. Syy siihen ettei näin ole, on yksinkertaisesti se, että itse et halua odottaa, ja sinua ei haittaa yhtä paljon se että muut odottavat.

On aika katsoa peiliin ja ottaa oma vastuu aikuisena.

Jos olisit oikeasti nepsy, niin tajuaisit että tämän sairauden spektri on hyvin hyvin laaja. Kuulostat enemmän neurotyypilliseltä tuon "jos minä opin niin kyllä oppivat muutkin" -ajatuksesi kanssa. Minulla on adhd ja nimenomaan näitä ajankäytöllisiä ongelmia, kun on todella vaikea hahmottaa mitä kaikkea kerkeän tekemään missäkin ajassa, joten joko olen melko valmis tyyliin 2 tuntia ennen kun pitäisi, josta seuraa se että alan touhuta kaikenlaista ja unodun tähän ja olen lopulta lähes myöhässä tai en ala laittamaan itseäni vielä valmiiksi kun ajattelen että on lopulta enemmän aikaa kuin onkaan. Olen siis ihan yhtälailla myöhässä kuin aikaisessa, mutta jos olen aikaisessa en tietenkään lähde tuntia etukäteen tapaamispaikkaan tai kaverille vaan tapan aikaa kotona.

No minä nimenomaan lähden. Ja mulla on kyllä ihan neurologian polilla saatu ADD-diagoosi.

Sinun viestistäsi sen sijaan paistaa läpi myöhästelijän itsekkyys. Sinulle on ennenkuulumatonta, että lähtisit tuntia aiemmin tapaamispaikkaan. Sen sijaan muiden pitää vain ymmärtää, kun sinä tulet tunnin myöhässä.

Ymmärrä nyt, että vain sinä itse voit ottaa omista ratkaisuistasi vastuun. Jatka vaan myöhästelyä, mutta myönnnä edes itsellesi, että sinulle oma aikasi on tärkeämpää kuin muiden aika.

Kummasti kaikki nepsytkin ehtivät metroon/bussiin/junaan/lentokoneeseen.  Töistäkin saa kenkää, kun tarpeeksi myöhästelee aamusta tai kokouksista.  Syy on se, että ne EIVÄT odota. Ystävät joutuvat odottamaan vaikka eivät haluaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Ette tule ymmärtämään tätä mutta myöhästely ei välttämättä ole omasta tahdosta kiinni. Näpäyttäminen tai porukasta heivaaminen ei muuta mitään.

Kun näitä selityksiä lukee, tulee mieleen väistämättä kysymys sitä että onko kukaan näistä selittelijöistä töissä? Ja jos on, niin minkälaisissa tehtävissä. Jos ei yhtään osaa arvioida mihinkään tehtävään kuluvaa aikaa, luulisi että vaikeaa on.

Jos istun kahvilassa odottamassa ystävääni kl. 18:ksi ja hän ei saavu kl 18.20 mennessä niin lähden kotiin tai muualle. Jos ei ilmoita olevansa myöhässä. Ja vaikka ilmoittaisikin, niin en määrääni kauempaa istu ja odota.

Jos elokuva tai teatteri alkaa kl. x tai juna lähtee, niin sitten menen yksin, jos kaveri ei tule paikalle.

Jos olen kutsunut kotiini syömään, niin odottelen aikani, mutta paikalla olijat alkavat syödä ennen kuin ruoka jäähtyy. Myöhästyjä osallistuu ruokailun siihen vaiheeseen, kun tulee paikalle, vaikka sitten pelkkä jälkiruoka.

Jos on jotkin leikkipuistotreffit, niin olen aikani lasteni kanssa ja lähden kotiin sitten kun riittää. 

Ensimmäisenä mainittu kahvilaodotuttaja ei saa kovin monta tilaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva myöhästely on kunnioituksen puutetta ja vallankäyttöä. Luuletteko, että tällaiset tyypit myöhästyvät työhaastatteluista? Eivät myöhästy, koska pitävät sitä arvokkaana. Sen sijaan kaveria ei arvosteta ja siksi myöhästytään.

Voi kuule, mieheni voi myöhästyä ihan mistä vaan! Jopa lentokoneesta. Ja miljoonan paikkaan on ehtinyt ihan viime tipassa kauhealla kiireellä. Ennen vaarinsa hautajaisia mies pesi autoa vielä silloin, kun piti jo lähteä. (ja luonnollisesti mies ei pessyt sitä autoa arkunkantajan varusteissa eli se laittautuminenkin piti vielä hoitaa ennen lähtöä). Mikään ei auta. Olen lähtenyt juhliin ilman miestä, olen ilmoittanut aiemman kellonajan jne. Kerran meillä oli noin vartti ylimääräistä aikaa ennen tärkeää menoa ja siihenkin mies alkoi suunnitella jo jotain tekemistä. Pakottamalla suostui ajamaan kohteen parkkipaikalle odottelemaan. Siellä taas sitten juuttui puhelumeensa, eikä meinannut päästä ulos autosta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette tule ymmärtämään tätä mutta myöhästely ei välttämättä ole omasta tahdosta kiinni. Näpäyttäminen tai porukasta heivaaminen ei muuta mitään.

Kun näitä selityksiä lukee, tulee mieleen väistämättä kysymys sitä että onko kukaan näistä selittelijöistä töissä? Ja jos on, niin minkälaisissa tehtävissä. Jos ei yhtään osaa arvioida mihinkään tehtävään kuluvaa aikaa, luulisi että vaikeaa on.

Samaa minäkin ihmettelen! Olen "uratöissä", ja myöhästeleminen ei vain ole vaihtoehto. Ajoissa on oltava. Itse kehitin itselleni ajanhallinnan työkalut jo teini-iässä. Aikuistuessa työkalupakki on laajentunut ja monipuolistunut, mutta lähteminen ei minullakaan tule koskaan olemaan rutinoitunutta. Jokainen lähteminen vaatii huolellisen valmistelun ja suunnitelman. Ja kyllä, mielestäni ystäväni ovat sen arvoisia myös vapaa-ajalla.

Silloin kun haluan täydellistä lomaa ilman aikatauluja, en yksinkertaisesti sovi mitään aikataulutettavaa. Ei ongelmaa.

Se ADD-diagnosoitu, joka ei myöhästele

Joo. Mulla on kaveri joka on jokaisesta tapaamisesta aina vähintään 45min myöhässä. Olin sitten itsekin kerran tunnin myöhässä ihan tarkoituksella ja siis niin, että ensin odottelin tapaamisajasta sen 50min minkä tiesin, että se kaveri on kuitenkin myöhässä, ja sitten vielä tunnin. Kännykkä pois päältä tietty, koska tää mun kaverikaan ei koskaan vastaa kännykkäänsä kun on myöhässä... Ja sellainen tapaaminen mihin oli pakko mennä, että tää kaveri ei lähde pois ennen kun ilmestyn paikalle koska on pakko nähdä. Johan tuli kaverilta tulista palautetta kun viimein lompsin paikalle, mutta sitten muuttui punaiseksi kun tomaatti, kun totesin, että käyttäydyin ihan samalla lailla kun hän käyttäytyy aina, ja että jokos nyt ymmärrät kuinka veemäistä on odotella jokaisella tapaamisella...

En näpäyttele enkä varsinkaan sano väärää aikaa - sehän vain opettaa kroonista myöhästelijää enemmän siihen, että sovitut ajat eivät ole "todellisia" eikä niistä tarvitse niin paljon välittää.

Ymmärrystä krooniselle myöhästyjälle ei minulta kuitenkaan kauheasti heru. Kyllähän se ystävyyteen vaikuttaa ja siihen, mitä on mahdollista tehdä yhdessä. En suostu sopimaan mitään sellaista, että joutuisin stressaamaan tuleeko toinen ajoissa. Ei yhteiskyytejä, ei matkoja. En kutsu syömään tai mökille, koska en halua odotella epätietoisena puoleen yöhön, tuleeko toinen. Leffa tai keikka onnistuu, kunhan molemmilla on omat liput. Tapaamiset sovin aina kahvilaan tai muihin paikkoihin, joissa on mukava odottaa ja odottelen sen aikaa, kun minulle sopii. Mieluiten menen itse kyläilemään, niin ei tarvitse odottaa mitään. Tämmöisillä spekseillä onnistuu ystävyys meillä.

Mulla oli yhdessä kaveriporukassa aina kaikki 3 muuta muijaa ainakin tunnin myöhässä joka tapaamisesta. Olin aina itse ajallaan, odottelin heitä milloin missäkin, ulkona pakkasessa, ravintolassa, laivan lähtöterminaalissa, jne. jne. Sitten olin kertomassa että olen raskaana ja kukaan ei tullut sovittuun aikaan paikalle ravintolaan kun olin kertomassa asiasta. Lähdin vaan kotiin ja totesin, että antaa olla sitten. Ei olla enää kavereita. Parempi näin, ei ole ikävä sitä jatkuvaa huonoa kohtelua. Heille oli taas todella ihmeellistä ja outoa mistä oikein pahoitin mieleni. Jos pidät itseäsi muita tärkeämpänä, ei mulla ainakaan oo sulle sitten enää mitään sanottavaa.   

Oltiin työporukan kanssa kauempana reissussa ja eri syistä johtuen yhteiselle paluumatkalle päästiin vasta varsinaisena pyhäpäivänä.

Päätettiin lähteä maalikylille 50km päähän mutta taksien saaminen oli lähes mahdotonta. Tehtiin sitten lopulta paikallisen taksiyrittäjän kanssa ei-niin-halpa diili, että n-sataa euroa vienti + haku yöllä sovittuna aikana.

Päästiin ainaan perille voimajuomaa tarjoavaan pikkukaupunkiin ja teimme toinen toisillemme selväksi, ettei ketään odoteta. Kun kello lyö sata, niin pyörät pyörivät riippumatta siitä, montako henkeä on paikalla.

Kello tuli sata ja lähdettiin vaikkka yksi puuttui. Noin 40km kohdalla kännykkä pärähti ja sankari kysymään puhelimessa: "Ette kai vielä ole lähteneet"? 

Kyllä oltiin ja sankari hommasi työllä ja tuskalla pikkutunneilla taksin. Yksin...  Porukan kanssa oltiin paljon reissussa silloin ja kaikille oli selvää, että liikkeelle on päästävä sovitusti. Miten voisi tietää, pitääkö odottaa vartti vai tunti vaiko aamuun...   Asiaan ei tarvinnut koskaan palata.

Fair Play!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä myöhästelen adhd:n takia. Yritän lähteä ajoissa mutta aina vaan onnistun uppoamaan omaan maailmaani juuri ennen lähtöä. Ajankuluk ja - tarpeen arviointi on mahdotonta. En pysty sanomaan on mennyt tunti vai puoli tuntia. En vain hahmota ajankulumista.

En tee tätä tahallani, todellakaan en. Joten näpäyttäminen ei auta mitään. Näin yksi kaveri teki kun olin 5 minuuttia myöhässä. Oli lähtenyt kotiin. Jäin oottelemaan ja odotin häntä puoli tuntia. Näki mun viestit, mutta antoi mun odottaa ennen kuin vastasi ja kysyi että tuntuuko kivalta odottaa ha ha. Eipä nähty sen jälkeen enää.

Muille kavereilleni olen sanonut että kertovat mulle eri kellon ajan. Esim jos nähdään porukoilla 16.30 nii sanovat että 16.15. Ja olen ollut ajallaan paikalla! Ihanaa, että on ystäviä jotka ymmärtävät.

Itseäni ärsyttää etuajassa olevat. Ei kaukaa tulevat, koska toisinaan on vaikea arvioida ajomatkan kestoa, vaan nämä lähellä asuvat joille sanotaan että tule klo 13 ja tulevatkin jo klo 12 koska"ei ollut mitään tekemistä. Miks ruoka ei oo jo valmis?? ". No mietippä sitä

Mielestäni raukkamaista piiloutua diagnoosin taakse. Sinun on hyvä ymmärtää, että ajoissa olemisen opettelu on sinun vastuullasi, yksin sinun. Ajoissa olemisen opettelu on sinulle haastavampaa kuin muille, mutta älä unohda, että jokaisella ihmisellä on omat haasteensa eri elämänalueilla.

Minullakin on ADD, ja olen OPETELLUT olemaan ajoissa. On ollut pakko, koska työssäni ei voi myöhästyä ja sen puolesta myös matkustan paljon, eivätkä junat ja lentokoneet odota edes neuroepätyypillistä matkustajaa. Samaa työkalupakkia olen käyttänyt sitten muissakin tapaamisissa.

On muuten todella löperö peruste, ettei neuroepätyypillinen hahmottaisi aikaa. Jos näin todellaolisi, olisit yhtä usein puoli tuntia ajoissa, kun nyt olet myöhässä. Syy siihen ettei näin ole, on yksinkertaisesti se, että itse et halua odottaa, ja sinua ei haittaa yhtä paljon se että muut odottavat.

On aika katsoa peiliin ja ottaa oma vastuu aikuisena.

Jos olisit oikeasti nepsy, niin tajuaisit että tämän sairauden spektri on hyvin hyvin laaja. Kuulostat enemmän neurotyypilliseltä tuon "jos minä opin niin kyllä oppivat muutkin" -ajatuksesi kanssa. Minulla on adhd ja nimenomaan näitä ajankäytöllisiä ongelmia, kun on todella vaikea hahmottaa mitä kaikkea kerkeän tekemään missäkin ajassa, joten joko olen melko valmis tyyliin 2 tuntia ennen kun pitäisi, josta seuraa se että alan touhuta kaikenlaista ja unodun tähän ja olen lopulta lähes myöhässä tai en ala laittamaan itseäni vielä valmiiksi kun ajattelen että on lopulta enemmän aikaa kuin onkaan. Olen siis ihan yhtälailla myöhässä kuin aikaisessa, mutta jos olen aikaisessa en tietenkään lähde tuntia etukäteen tapaamispaikkaan tai kaverille vaan tapan aikaa kotona.

No minä nimenomaan lähden. Ja mulla on kyllä ihan neurologian polilla saatu ADD-diagoosi.

Sinun viestistäsi sen sijaan paistaa läpi myöhästelijän itsekkyys. Sinulle on ennenkuulumatonta, että lähtisit tuntia aiemmin tapaamispaikkaan. Sen sijaan muiden pitää vain ymmärtää, kun sinä tulet tunnin myöhässä.

Ymmärrä nyt, että vain sinä itse voit ottaa omista ratkaisuistasi vastuun. Jatka vaan myöhästelyä, mutta myönnnä edes itsellesi, että sinulle oma aikasi on tärkeämpää kuin muiden aika.

Kukaan ei ole puhunut mistään tunnin myöhästymisestä, olen yleensä 15 minuuttia myöhässä, aivan max 30 minuuttia. Mutta se on se ja sama, asuin muutaman vuoden Espanjassa ja ei siellä kukaan tule ikinä ajoissa minnekään, olin ensimmäisenä paikalla, mutta siltikään ei tullut mieleen vittuilla niille ihmisille asiasta, joka on heille kulttuurisidonnaista. En koe että oma aikani on tärkeämpää kuin muiden, ja onneksi minulla on ystäviä, jotka ymmärtävät erityispiirteeni ja jos sovitaan tapaaminen klo 16 niin hekin ilmaantuvat todennäköisesti klo 16.15 vasta paikalle. Sinä vaikutat viestiesi perusteella ihan hiton takakireältä stressaajalta jos oikeasti 10 minuutin myöhästyminen nostaa tuollaiset tunteet pintaan. Kannattaisiko vähän relata sen sijaan että tappelet suu vaahdossa av:lla asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette tule ymmärtämään tätä mutta myöhästely ei välttämättä ole omasta tahdosta kiinni. Näpäyttäminen tai porukasta heivaaminen ei muuta mitään.

Kun näitä selityksiä lukee, tulee mieleen väistämättä kysymys sitä että onko kukaan näistä selittelijöistä töissä? Ja jos on, niin minkälaisissa tehtävissä. Jos ei yhtään osaa arvioida mihinkään tehtävään kuluvaa aikaa, luulisi että vaikeaa on.

Samaa minäkin ihmettelen! Olen "uratöissä", ja myöhästeleminen ei vain ole vaihtoehto. Ajoissa on oltava. Itse kehitin itselleni ajanhallinnan työkalut jo teini-iässä. Aikuistuessa työkalupakki on laajentunut ja monipuolistunut, mutta lähteminen ei minullakaan tule koskaan olemaan rutinoitunutta. Jokainen lähteminen vaatii huolellisen valmistelun ja suunnitelman. Ja kyllä, mielestäni ystäväni ovat sen arvoisia myös vapaa-ajalla.

Silloin kun haluan täydellistä lomaa ilman aikatauluja, en yksinkertaisesti sovi mitään aikataulutettavaa. Ei ongelmaa.

Se ADD-diagnosoitu, joka ei myöhästele

Tosi hienoa että sinulla on ollut apua harjoittelusta ja olet saanut ajan hallinnan kuntoon. Meitä addeja on kuitenkin monen tasoista, itse olen opetellut ajanhallintaa ja tekniikoita yli 20 vuotta ja vieläkään en ole lähellekään tuossa tilanteessa kuin sinä. Tuskin koskaan tulekaan olemaan, vaikka kovasti yritän.

Itse kärsin myöhästelystäni todella paljon, se stressaa ja ahdistaa ja usein on itku kurkussa minkä takia yritänkin kovasti opetella eroon tästä. Suunnittelen myös huolella, usein paperille listan lähellä lähtöä edeltävistä asioista suihkussa käynnistä alkaen, alan valmistautua noin pari tuntia ennen lähtöä ym. Silti menee usein juoksuksi ja se harmittaa ja hävettää.

Lääkkeet on auttaneet jonkin verran, mutta eivät nekään täydellisesti. Teen myös ns. uratyötä ja aikasokeus tekee elämästä todella haasteellista. En odota että kukaan ymmärtäisi enkä piiloudu diagnoosin taakse. Parhaani yritän, jos ei tätä jaksa niin ymmärrän jos ei halua olla seurassani, en voi kuin yrittää hyväksyä menettäväni tärkeän ihmisen elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Kummasti kaikki nepsytkin ehtivät metroon/bussiin/junaan/lentokoneeseen.  Töistäkin saa kenkää, kun tarpeeksi myöhästelee aamusta tai kokouksista.  Syy on se, että ne EIVÄT odota. Ystävät joutuvat odottamaan vaikka eivät haluaisi. 

Kyllä ne nepsyt myöhästelee lentokoneista ja junista ja busseista varsinkin, siksihän he ovat myöhässä tapaamisista. Ja Moni siirtyy sellaisiin töihin jossa ei tarvitse olla tasan tiettyyn aikaan leimaamassa kellokorttia vaan on esimerkiksi liukuva työaika.

Vierailija kirjoitti:

Kummasti kaikki nepsytkin ehtivät metroon/bussiin/junaan/lentokoneeseen.  Töistäkin saa kenkää, kun tarpeeksi myöhästelee aamusta tai kokouksista.  Syy on se, että ne EIVÄT odota. Ystävät joutuvat odottamaan vaikka eivät haluaisi. 

Olen tuo edellinen kirjoittaja ja olen kyllä myöhästynyt junastakin ja juossut monta kertaa lentokoneeseen. Metroista ja busseista olen myöhästynyt varmaan satoja kertoja elämäni aikana. Työni olen valinnut niin ettei tiukkoja työaikoja ole. Eli ei, ei ehdi silloin kun on fysiologinen ongelma aivojen toiminnasta.

Vierailija kirjoitti:

Ette tule ymmärtämään tätä mutta myöhästely ei välttämättä ole omasta tahdosta kiinni. Näpäyttäminen tai porukasta heivaaminen ei muuta mitään.

Mistä se on kiinni? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette tule ymmärtämään tätä mutta myöhästely ei välttämättä ole omasta tahdosta kiinni. Näpäyttäminen tai porukasta heivaaminen ei muuta mitään.

Kun näitä selityksiä lukee, tulee mieleen väistämättä kysymys sitä että onko kukaan näistä selittelijöistä töissä? Ja jos on, niin minkälaisissa tehtävissä. Jos ei yhtään osaa arvioida mihinkään tehtävään kuluvaa aikaa, luulisi että vaikeaa on.

Olen töissä, ihan yliopistotutkinto löytyy ja kovapalkkainen asiantuntijatyö. Kyllähän omat ADHD-asiani vaikuttavat työhön paljon, stressaan ja suunnittelen, varmistelen ja teen extra-varmistukset kaupan päälle jne. Siksikin tuntuu jotenkin huvittavalta että ihmiset typistävät tämän joksikin itsekkyysongelmaksi, kun sitähän se ei ole. Että koska joku netissä sanoo että on add ja on kaikkialla aina etuajassa niin me muut olemme tällaisia koska olemme _itsekkäitä_. Sama kun sanoisi Aspergerille että hei kyllä sää voit opetella normaalia sosiaalista kanssakäymistä ja jos et opi niin olet vaan itsekäs kanssaihmisiä kohtaan! Kannattaa ehkä miettiä mitä se ADHD oikeasti tarkoittaa, se ei ole itsekkyyttä jos aivot toimii eri tavalla.

Mun ex oli myöhästelijä. Mutta hän teki sitä tahallaan. Muistan aina kuinka hän omahyväisen mairealla ilmeellä sanoi myöhästelyn olevan hänen tavaramerkkinsä ja kuinka kaverit kyllä tietävät hänen olevan aina myöhässä. Hän ei koskaan pahoitellut myöhästelyjään. Onneksi on ex. Hänen oli muutenkin vaikeaa kunnioittaa muita ihmisiä ja muiden rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Mun ex oli myöhästelijä. Mutta hän teki sitä tahallaan. Muistan aina kuinka hän omahyväisen mairealla ilmeellä sanoi myöhästelyn olevan hänen tavaramerkkinsä ja kuinka kaverit kyllä tietävät hänen olevan aina myöhässä. Hän ei koskaan pahoitellut myöhästelyjään. Onneksi on ex. Hänen oli muutenkin vaikeaa kunnioittaa muita ihmisiä ja muiden rajoja.

Toisillehan tämä myöhästeleminen tosiaan on tapa näyttää, että he määräävät tahdin, eivät muut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti kaikki nepsytkin ehtivät metroon/bussiin/junaan/lentokoneeseen.  Töistäkin saa kenkää, kun tarpeeksi myöhästelee aamusta tai kokouksista.  Syy on se, että ne EIVÄT odota. Ystävät joutuvat odottamaan vaikka eivät haluaisi. 

Olen tuo edellinen kirjoittaja ja olen kyllä myöhästynyt junastakin ja juossut monta kertaa lentokoneeseen. Metroista ja busseista olen myöhästynyt varmaan satoja kertoja elämäni aikana. Työni olen valinnut niin ettei tiukkoja työaikoja ole. Eli ei, ei ehdi silloin kun on fysiologinen ongelma aivojen toiminnasta.

Niin minäkin. Ei ole ollenkaan niin helppoa oppia olemaan ajoissa niin kuin moni täälläkin kuvittelee sen olevan. Ajatteletteko, että myöhästyjistä on niin kivaa olla myöhässä, etteivät vaan halua tehdä asialle mitään? Itse olen monta kertaa itkenyt ja suunnilleen hakannut itseäni naamaan, kun en ole taaskaan onnistunut. Välillä ahdistaa koko lähteminen ja mahdollinen myöhästyminen niin paljon, että helpommalta tuntuu perua koko tapaaminen.