Lue keskustelun säännöt.
Luontainen lahjakkuus vai harjoittelemalla taitavaksi?
Kun ajattelet itsellesi tuntemattoman tekijän taidokasta luomusta (kaunokirjallinen kertomus, käsityö, taidemaalaus jne.) onko ajatuksesi sen tekijästä enemmän painottunut luontaiseen lahjakkuuteen vai periksiantamattomaan harjoittelemiseen?
Uskotko itse harjoittelemisen hyödyllisyyteen? Oletko itse harjoittelemalla tullut taitavaksi jossain asiassa, jossa et alun perin ollut taitava?
Kommentit (304)
Tässä on lahjakkuus jolla on kromosomissa koko homma:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse maalaan tauluja ja taitojani kehutaan paljon, on sanottu myös, että minulla olisi synnynnäinen lahjakkuus. Mielestäni asia ei kuitenkaan ole niin. Olen vain ollut äärimmäisen kärsivällinen opettelemaan tekniikoita, mallista piirtämistä jne lapsesta asti ja kehitystä on tapahtunut koko elämäni ajan ja tapahtuu edelleen. Seuraan aktiivisesti maailman huippu maalareita myöskin ja yritän oppia heiltä uutta.
No tässä esimerkki miespuolisesta laulajasta, joka on niin taitava ja niin laajalla rekisterillä laulava, että mikään muu ei enää selitä sitä kuin poikkeuksellinen lahjakkuus. Tuollaisia on ehkä yksi miljardissa? Ei tuollaiseen pysty normaalisti kukaan, vaikka harjoittelisi 100000 tuntia.
Angelina Jordan lauloi jo ihan pienestä yhtä hyvin kuin Amy Whitehouse ja Eartha Kitt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat mestarilliseksi kitaransoittajaksi/säveltäjäksi, pitää harjoitella hullunlailla, vähintään 100 000 tuntia. Sähkökitara on hankala instrumentti hallittavaksi, ja siksi juuri kaikkein paras. Moni jaksaa kyllä harjoitella hullunlailla, varsinkin jos taipuvainen hulluuteen; Mutta tämäkään ei riitä - pitää olla synnynnäisesti kaksikätinen vielä kaikenpäälle. Se että on synnynnäisesti kaksikätinen ja jaksaa harjoitella hullunlailla on harvinainen yhdistelmä.
Nykypäivän ihminen musiikkia kuunnellessaan ei osaa erottaa edes kaksikätistä soittajaa yksikätisistä soittajasta, mikä on aika surkuhupaisaa.
Jokainen joka pitää sähkökitaraa poikkeuksellisen vaikeana soittimena voi kuvitella, millaista olisi jos kitarasta otettaisiin otelaudan nauhat pois ja se pistettäisiin ilman hihnaa solisluun päälle.
Siinä ovat viulistin lähtökohdat.
Viulun vinkuttamisessa pärjää yksikätinen. Sähkökitara edellyttää synnynnäistä kaksikätisyyttä, kuten pianonsoittaminen, jos haluaa mestariksi. Mestari osaa toki myös säveltää - sellainen soittaja joka ei osaa säveltää on täysin epäluova psykologisesti. Nämä ovat kaksikätisiä, jotka ovat mestareita. Leonardo DaVinci, Einstein ... Superlahjakkuudet ovat kaksikätisiä. Kaksikätisyys sinänsä ole mitään harvinaista: Synnynnäisesti 1% länsimaissa on kaksikätisiä. Moni ei edes tiedä olevansa kaksikätinen.tu
Klassinen musiikki, jossa ei ole tapahtunut 100 vuoteen mitään merkityksellistä, on yliarvostettua kaikin puolin. Mozart on ihan tylsä, mielestäni, todettakoon. Toki klassisessa musiikassa on mestareita tai neroja - musiikki on niitä harvoja taiteen aloja jossa on ollut paljon neroja. Ja niitä on myös klassisen musiikin ulkopuolellakin, jota ei haluta elitistisistä syistä julkisesti oikein myöntää.
Ja todettakoon, ilminen ei ymmärrä mitään hyvästä musiikista ilman aistiyliherkkyyttä: "Pitää olka korvat korvienkin takana!" Muutoin musiikin tuntemus on pillapiiparitasolla, jota musiikkikriitikot tyypillisesti edustavat. Tämä ei ole elistinen häkemys, vaan peruspsykologiaa.
Ei vaadi. Se vaatii kahden käden välistä koordinaatiota, joka löytyy harjoittelun kautta, ja ilmeisesti tieteen näkökulmasta hyvää aivopuoliskojen välistä yhteistyötä.
Se, mitä virtuoosinen kitaran tai viulun soitto vaatii, jos puhutaan esim. supernopeasta soittamisesta, on nopea hermotus ja hyvä hienomotoriikka. Kaksikätinen olisi sellainen ihminen, joka pystyisi soittamaan sekä oikea- että vasenkätisten kitaraa tai viulua yhtä hyvin, jos harjoittelisi.
Snooker-pelaaja ja poikkeuslahjakkuus Ronny O'Sullivan on varmaankin tällainen kaksikätinen, hän lyö välillä vasemmalla kädellä kilpaotteluissakin.
Snooker on ehkä sikäli ontuva vertaus, että siinä lyönti tapahtuu pääosin yhdellä kädellä.
Soitossa taas kummankin käden täytyy omaksua erilainen, hienomotorisesti omalla tavallaan vaativa tehtävä. Eli periaatteessa olipa kumpi tahansa vahvempi kätesi, joudut tekemään myös sillä heikommalla todella vaativia hienomotorisia suorituksia - periaatteessa aivan vastaavia kuin että opettelisit kirjoittamaan heikommalla kädelläsi.
Tästä johtuen musiikki kehittää aivoja monipuolisesti. Kaikkein eniten aivot kehittyvät rumpaleilla ja urkureilla, jotka joutuvat soittamaan jaloillaankin.
Niin, mutta ei siinä ole kysymys kaksikätisyydestä. Kätisyys ei ole vain sitä, mitä käsi tekee, vaan koko oikea tai vasen puoli ylävartalosta. Siinä mielessä on vähän harhaanjohtavaa puhua kätisyydestä ja voisi puhua myös puolisuudesta. Eli on vasen- ja oikeapuolisia ihmisiä.
Ei ole sama asia opetella kirjoittamaan vasemmalla kädellä hyvin kuin opetella soittamaan esim. kitara tai viulua, jossa tarvitaan kahden käden yhteistyötä. Kaikki käyttävät molempia käsiä monissa toiminnoissa, siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Se että oikeakätinen opettelisi soittamaan kitaraa hyvin niin, että vasen käsi näppäilee ja oikealla kädellä otetaan otteet, olisi jo aivan toisen luokan haaste, suurimmalle osalle oikeakätisistä käytännössä mahdoton. Koska kyse on tosiaan oikeapuolisuudesta, ei vain oikeakätisyydestä.
Mutta hyvin moni vasenkätinen osaa soittaa auttavasti oikeakätistä kitaraa - itsekin osaan. Samoin hyvin moni vasenkätinen osaa virkata oikealla kädellä. Vielä vuosisata sitten lähes kaikki vasenkätiset oppivat kirjoittamaan oikealla kädellä.
Ovatko vasenkätiset lahjakkaampia kuin oikeakätiset?
En tiedä, ovatko vasenkätiset lahjakkaampia, mutta:
”Kun laittaa kädet ristiin, menee päällimmäiseksi tavallisesti aina sama peukalo. Kun sitten yrittää ristiä kädet niin, että päällimmäiseksi tuleekin eri peukalo kuin tavallisesti, tuntuu oudolta: aivot menevät mutkalle, koska eivät ole tottuneet tekemään asiaa eri tavalla.
Tämä johtuu siitä, että ihmisen aivot ohjaavat käsien liikettä. Oikea käsi saa käskyt vasemmalta aivopuoliskolta, vasen käsi puolestaan oikealta. Neurotieteen professorin Eero Castrénin mukaan tutkimuksessa on saatu kuvantamistuloksia, joiden mukaan vasenkätisillä aivopuoliskojen väliset yhteydet ovat tehokkaammassa käytössä.”
https://yle.fi/uutiset/3-9278725
Mutta osaisitko soittaa oikeakätistä kitaraa yhtä hyvin kuin vasenkätistä kitaraa, jos olisit harjoitellut sitä yhtä paljon? Sehän olisi aitoa kaksikätisyyttä.
Joka tapauksessa se, että oppii sormittamaan nopeasti ja taitavasti vasemman käden sormilla ei ole minusta osoitus kaksikätisyydestä. Ovatko kaikki kymmensormijärjestelmällä taitavasti näppäimistöä näippäilevät kaksikätisiä? Ei varmasti.
Minulle on ihan mahdoton ajatus, että soittaisin taitavasti vasenkätistä kitaraa. Ehkä voisin oppia soittamaan sitä joten kuten, mutta en taitavasti. Siinä ei ole kyse vain käsien motoriikasta, vaan siitä, että olen orientoitunut koko kehollani oikeapuolisesti ja aivot eivät vain taivu siihen, että tekisin asiat vasenpuolisesti.
Se orientoituminenkin syntyy tekemisen kautta. Soittimen soittaminen on erilaista kuin mikään muu fyysinen liike, ja aivot muokkautuvat tehdessä.
Kun lapseni aloitti viuluopinnot, hän olisi halunnut soittaa viulua vasenkätisesti. Koska sopivaa opettajaa tai viulua ei löytynyt, hän aloitti opinnot oikeakätisesti. Koska hän oli varsin pieni ja lähtökohtaisesti molempikätinen, omaksui hän varsin hyvin oikeakätisen viulunsoiton. Vasenkätisesti hän luultavasti ei osaisi enää soittaa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiinto oltava ensin, siitä se lähtee.
Arvostus itseä kohtaan, havaitsee osaavansa niin tulee vieläkin paremmaksi.
Tietotaito, tällainen oli mm käsityönopettajani.
Hän ei olisi ikinä kehottanut vähättelemään itseään.
Vierailija kirjoitti:
No tässä esimerkki miespuolisesta laulajasta, joka on niin taitava ja niin laajalla rekisterillä laulava, että mikään muu ei enää selitä sitä kuin poikkeuksellinen lahjakkuus. Tuollaisia on ehkä yksi miljardissa? Ei tuollaiseen pysty normaalisti kukaan, vaikka harjoittelisi 100000 tuntia.
uskomaton esitys, suoraan konsertti taivaasta! Kiitoksia tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itämailla ääntä käytetään eri lailla niin Angelinalla (iranilainen isä) ja Dimashilla on vivahteikkaampi äänenkäyttö kuin yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat mestarilliseksi kitaransoittajaksi/säveltäjäksi, pitää harjoitella hullunlailla, vähintään 100 000 tuntia. Sähkökitara on hankala instrumentti hallittavaksi, ja siksi juuri kaikkein paras. Moni jaksaa kyllä harjoitella hullunlailla, varsinkin jos taipuvainen hulluuteen; Mutta tämäkään ei riitä - pitää olla synnynnäisesti kaksikätinen vielä kaikenpäälle. Se että on synnynnäisesti kaksikätinen ja jaksaa harjoitella hullunlailla on harvinainen yhdistelmä.
Nykypäivän ihminen musiikkia kuunnellessaan ei osaa erottaa edes kaksikätistä soittajaa yksikätisistä soittajasta, mikä on aika surkuhupaisaa.
Jokainen joka pitää sähkökitaraa poikkeuksellisen vaikeana soittimena voi kuvitella, millaista olisi jos kitarasta otettaisiin otelaudan nauhat pois ja se pistettäisiin ilman hihnaa solisluun päälle.
Siinä ovat viulistin lähtökohdat.
Viulun vinkuttamisessa pärjää yksikätinen. Sähkökitara edellyttää synnynnäistä kaksikätisyyttä, kuten pianonsoittaminen, jos haluaa mestariksi. Mestari osaa toki myös säveltää - sellainen soittaja joka ei osaa säveltää on täysin epäluova psykologisesti. Nämä ovat kaksikätisiä, jotka ovat mestareita. Leonardo DaVinci, Einstein ... Superlahjakkuudet ovat kaksikätisiä. Kaksikätisyys sinänsä ole mitään harvinaista: Synnynnäisesti 1% länsimaissa on kaksikätisiä. Moni ei edes tiedä olevansa kaksikätinen.tu
Klassinen musiikki, jossa ei ole tapahtunut 100 vuoteen mitään merkityksellistä, on yliarvostettua kaikin puolin. Mozart on ihan tylsä, mielestäni, todettakoon. Toki klassisessa musiikassa on mestareita tai neroja - musiikki on niitä harvoja taiteen aloja jossa on ollut paljon neroja. Ja niitä on myös klassisen musiikin ulkopuolellakin, jota ei haluta elitistisistä syistä julkisesti oikein myöntää.
Ja todettakoon, ilminen ei ymmärrä mitään hyvästä musiikista ilman aistiyliherkkyyttä: "Pitää olka korvat korvienkin takana!" Muutoin musiikin tuntemus on pillapiiparitasolla, jota musiikkikriitikot tyypillisesti edustavat. Tämä ei ole elistinen häkemys, vaan peruspsykologiaa.
Ei vaadi. Se vaatii kahden käden välistä koordinaatiota, joka löytyy harjoittelun kautta, ja ilmeisesti tieteen näkökulmasta hyvää aivopuoliskojen välistä yhteistyötä.
Se, mitä virtuoosinen kitaran tai viulun soitto vaatii, jos puhutaan esim. supernopeasta soittamisesta, on nopea hermotus ja hyvä hienomotoriikka. Kaksikätinen olisi sellainen ihminen, joka pystyisi soittamaan sekä oikea- että vasenkätisten kitaraa tai viulua yhtä hyvin, jos harjoittelisi.
Snooker-pelaaja ja poikkeuslahjakkuus Ronny O'Sullivan on varmaankin tällainen kaksikätinen, hän lyö välillä vasemmalla kädellä kilpaotteluissakin.
Snooker on ehkä sikäli ontuva vertaus, että siinä lyönti tapahtuu pääosin yhdellä kädellä.
Soitossa taas kummankin käden täytyy omaksua erilainen, hienomotorisesti omalla tavallaan vaativa tehtävä. Eli periaatteessa olipa kumpi tahansa vahvempi kätesi, joudut tekemään myös sillä heikommalla todella vaativia hienomotorisia suorituksia - periaatteessa aivan vastaavia kuin että opettelisit kirjoittamaan heikommalla kädelläsi.
Tästä johtuen musiikki kehittää aivoja monipuolisesti. Kaikkein eniten aivot kehittyvät rumpaleilla ja urkureilla, jotka joutuvat soittamaan jaloillaankin.
Niin, mutta ei siinä ole kysymys kaksikätisyydestä. Kätisyys ei ole vain sitä, mitä käsi tekee, vaan koko oikea tai vasen puoli ylävartalosta. Siinä mielessä on vähän harhaanjohtavaa puhua kätisyydestä ja voisi puhua myös puolisuudesta. Eli on vasen- ja oikeapuolisia ihmisiä.
Ei ole sama asia opetella kirjoittamaan vasemmalla kädellä hyvin kuin opetella soittamaan esim. kitara tai viulua, jossa tarvitaan kahden käden yhteistyötä. Kaikki käyttävät molempia käsiä monissa toiminnoissa, siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Se että oikeakätinen opettelisi soittamaan kitaraa hyvin niin, että vasen käsi näppäilee ja oikealla kädellä otetaan otteet, olisi jo aivan toisen luokan haaste, suurimmalle osalle oikeakätisistä käytännössä mahdoton. Koska kyse on tosiaan oikeapuolisuudesta, ei vain oikeakätisyydestä.
Mutta hyvin moni vasenkätinen osaa soittaa auttavasti oikeakätistä kitaraa - itsekin osaan. Samoin hyvin moni vasenkätinen osaa virkata oikealla kädellä. Vielä vuosisata sitten lähes kaikki vasenkätiset oppivat kirjoittamaan oikealla kädellä.
Ovatko vasenkätiset lahjakkaampia kuin oikeakätiset?
En tiedä, ovatko vasenkätiset lahjakkaampia, mutta:
”Kun laittaa kädet ristiin, menee päällimmäiseksi tavallisesti aina sama peukalo. Kun sitten yrittää ristiä kädet niin, että päällimmäiseksi tuleekin eri peukalo kuin tavallisesti, tuntuu oudolta: aivot menevät mutkalle, koska eivät ole tottuneet tekemään asiaa eri tavalla.
Tämä johtuu siitä, että ihmisen aivot ohjaavat käsien liikettä. Oikea käsi saa käskyt vasemmalta aivopuoliskolta, vasen käsi puolestaan oikealta. Neurotieteen professorin Eero Castrénin mukaan tutkimuksessa on saatu kuvantamistuloksia, joiden mukaan vasenkätisillä aivopuoliskojen väliset yhteydet ovat tehokkaammassa käytössä.”
https://yle.fi/uutiset/3-9278725
Mutta osaisitko soittaa oikeakätistä kitaraa yhtä hyvin kuin vasenkätistä kitaraa, jos olisit harjoitellut sitä yhtä paljon? Sehän olisi aitoa kaksikätisyyttä.
Joka tapauksessa se, että oppii sormittamaan nopeasti ja taitavasti vasemman käden sormilla ei ole minusta osoitus kaksikätisyydestä. Ovatko kaikki kymmensormijärjestelmällä taitavasti näppäimistöä näippäilevät kaksikätisiä? Ei varmasti.
Minulle on ihan mahdoton ajatus, että soittaisin taitavasti vasenkätistä kitaraa. Ehkä voisin oppia soittamaan sitä joten kuten, mutta en taitavasti. Siinä ei ole kyse vain käsien motoriikasta, vaan siitä, että olen orientoitunut koko kehollani oikeapuolisesti ja aivot eivät vain taivu siihen, että tekisin asiat vasenpuolisesti.
Se orientoituminenkin syntyy tekemisen kautta. Soittimen soittaminen on erilaista kuin mikään muu fyysinen liike, ja aivot muokkautuvat tehdessä.
Kun lapseni aloitti viuluopinnot, hän olisi halunnut soittaa viulua vasenkätisesti. Koska sopivaa opettajaa tai viulua ei löytynyt, hän aloitti opinnot oikeakätisesti. Koska hän oli varsin pieni ja lähtökohtaisesti molempikätinen, omaksui hän varsin hyvin oikeakätisen viulunsoiton. Vasenkätisesti hän luultavasti ei osaisi enää soittaa yhtään.
Oikeakätisyys on kuitenkin synnynnäinen ominaisuus ja johtuu aivojen toiminnasta, joten ei se pelkästään tekemisen kautta synny. Ja tuon artikkelin perusteella vasenkätisillä on ehkä etu tuossa, eli he pystyvät yleensä helpommin toimimaan oikeakätisesti kuin päinvastoin. Mutta varmaan tarvittaisiin enemmän tutkimusta tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinto oltava ensin, siitä se lähtee.
Arvostus itseä kohtaan, havaitsee osaavansa niin tulee vieläkin paremmaksi.
Tietotaito, tällainen oli mm käsityönopettajani.
Hän ei olisi ikinä kehottanut vähättelemään itseään.
Ei kenenkään pidä vähätellä itseään, kaikki lahjat ollaan saatu Luojalta kuitenkin eikä suurikaan määrä lahjoja ole edes ylpistymisen aihe vaan palvelustethtävä. kiitos sinulle.
Tästähän joku perhe teki sen testin, että altisti lapsensa shakille pienestä pitäen, ja niistä kaikista oikeesti tuli shakkimestareita. Eli tämän perusteella kenestä vain voi tulla "huippulahjakkuus" ja todella paljon on kiinni ympäristöstä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A1szl%C3%B3_Polg%C3%A1r
Toisaalta olen itse ollut poikkeuksellisen hyvä kielissä synnynnäisen tuntuisesti, ilman erikoisia ympäristöaltistuksia. Että molemmat ehkä kuitenkin mahdollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästähän joku perhe teki sen testin, että altisti lapsensa shakille pienestä pitäen, ja niistä kaikista oikeesti tuli shakkimestareita. Eli tämän perusteella kenestä vain voi tulla "huippulahjakkuus" ja todella paljon on kiinni ympäristöstä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A1szl%C3%B3_Polg%C3%A1r
Toisaalta olen itse ollut poikkeuksellisen hyvä kielissä synnynnäisen tuntuisesti, ilman erikoisia ympäristöaltistuksia. Että molemmat ehkä kuitenkin mahdollisia.
Lahjakkuus ei ole skeemojen ja strategioiden opettelua, vaan se on jotain, joka on ominaisuutensa ennen opettelua. Loppu on sitä opettelua sitten. Nyt puhutaan ominaisuudesta ei harjaannuttamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Tästähän joku perhe teki sen testin, että altisti lapsensa shakille pienestä pitäen, ja niistä kaikista oikeesti tuli shakkimestareita. Eli tämän perusteella kenestä vain voi tulla "huippulahjakkuus" ja todella paljon on kiinni ympäristöstä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A1szl%C3%B3_Polg%C3%A1r
Toisaalta olen itse ollut poikkeuksellisen hyvä kielissä synnynnäisen tuntuisesti, ilman erikoisia ympäristöaltistuksia. Että molemmat ehkä kuitenkin mahdollisia.
Ei yksittäistapauksen perusteella voi päätellä mitään. Olennainen tieto tuossa tapauksessa on mm. se, kuinka korkea älykkyysosamäärä noiden tyttöjen vanhemmilla on. Isä on ainakin kuvauksen perusteella hyvin älykäs, vaikka ei ollutkaan menestynyt shakinpelaaja.
Isä uskoo, että nerot tehdään, mutta hän on väärässä, koska olettaa, että tyttäriensä nerous on seurausta vain hänen valmennuksestaan. Tuossa on kyse ns. vahvistusharhasta. Jos tyttärillä ei olisi ollut luontaista lahjakkuutta/älykkyyttä, niin ei heistä olisi tullut shakkineroja.
Samoin Ingebritsenin veljeksistä ei olisi tullut huippujuoksijoita ilman lahjakkuutta, vaikka vanhemmat olisivat kuinka panostaneet heidän valmennukseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästähän joku perhe teki sen testin, että altisti lapsensa shakille pienestä pitäen, ja niistä kaikista oikeesti tuli shakkimestareita. Eli tämän perusteella kenestä vain voi tulla "huippulahjakkuus" ja todella paljon on kiinni ympäristöstä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A1szl%C3%B3_Polg%C3%A1r
Toisaalta olen itse ollut poikkeuksellisen hyvä kielissä synnynnäisen tuntuisesti, ilman erikoisia ympäristöaltistuksia. Että molemmat ehkä kuitenkin mahdollisia.
Lahjakkuus ei ole skeemojen ja strategioiden opettelua, vaan se on jotain, joka on ominaisuutensa ennen opettelua. Loppu on sitä opettelua sitten. Nyt puhutaan ominaisuudesta ei harjaannuttamisesta.
Joo mutta ton kokeen pointti oli nimenomaan, että voiko lapsesta tulla "luontaisesti" todella hyvä jossain asiassa, kun se vain vauvasta asti altistuu sille joka tuutista, leikin kautta. Nämä lapset olivat altistumisensa vuoksi hyviä ennen kuin varsinainen opettelu alkoi.
Mistä tiedät, ettei kaikilla "lahjakkuuksilla" ole taustalla vastaavaa ympäristösyytä, kenties mutkikkaamman mekanismin kautta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästähän joku perhe teki sen testin, että altisti lapsensa shakille pienestä pitäen, ja niistä kaikista oikeesti tuli shakkimestareita. Eli tämän perusteella kenestä vain voi tulla "huippulahjakkuus" ja todella paljon on kiinni ympäristöstä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A1szl%C3%B3_Polg%C3%A1r
Toisaalta olen itse ollut poikkeuksellisen hyvä kielissä synnynnäisen tuntuisesti, ilman erikoisia ympäristöaltistuksia. Että molemmat ehkä kuitenkin mahdollisia.
Ei yksittäistapauksen perusteella voi päätellä mitään. Olennainen tieto tuossa tapauksessa on mm. se, kuinka korkea älykkyysosamäärä noiden tyttöjen vanhemmilla on. Isä on ainakin kuvauksen perusteella hyvin älykäs, vaikka ei ollutkaan menestynyt shakinpelaaja.
Isä uskoo, että nerot tehdään, mutta hän on väärässä, koska olettaa, että tyttäriensä nerous on seurausta vain hänen valmennuksestaan. Tuossa on kyse ns. vahvistusharhasta. Jos tyttärillä ei olisi ollut luontaista lahjakkuutta/älykkyyttä, niin ei heistä olisi tullut shakkineroja.
Samoin Ingebritsenin veljeksistä ei olisi tullut huippujuoksijoita ilman lahjakkuutta, vaikka vanhemmat olisivat kuinka panostaneet heidän valmennukseensa.
Niin, siis sinä arvelet, että jos tyttärillä ei olisi ollut luontaista lahjakkuutta/älykkyyttä, ei heistä olisi tullut shakkineroja. Tietäähän et voi, vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Jotenki täällä osa on jossain taiteilijanerokiimassa; se ja se on oikea nero, hänellä on lahjakkuutta, wau wau.
Suurimmaksi osaksi nämä kykenevät henkilöt ovat vaan tylsistyneitä, jotka tekevät mitä itseään eniten kiinnostaa, sitä mitä tekisi ilman palkkaakin ja ovat vaatimattomia. Tuurillakin voi olla osuutta tulla tunnetuksi. Uteliaisuus kehittymistä ja kaiken oudonkin kokeilemista tuottaa usein nerokasta, pohjataidon osaamisen lisäksi. Aika moni saisi paljon enemmän aikaan, jos ei olisi mieleltään niin rajoittunut suorittaja ja hyväksynnän hakija.
Tämä on mielestäni hyvä oivallus.
Uskoakseni mestariteosten luominen tai jonkin merkittävän kehittely vaatii lähes poikkeuksetta sitä, ettei kulje niitä turvallisia ja tavanomaisia reittejä. Luomisprosessi kumpuaa myös tylsyydestä. Jos elää jatkuvan kiireen keskellä ja suorittaa elämäänsä muiden odotuksia täyttäen, on äärimmäisen vaikeaa luoda jotain omaperäistä, erinomaista, oivaltavaa tai koskettavaa. Sille ei yksinkertaisesti ole tilaa.
Vuosikymmenten saatossa on varmasti painunut unholaan monia sellaisia lahjakkuuksia, jotka ovat päättäneet kulkea perinteistä reittiä: vanhempien/yhteiskunnan odotusten mukainen koulutus -> vakaa kokoaikatyö ja/tai lapsiperhe-elämä -> muiden alaisuudessa työskentely eläkeikään/kuolemaan saakka. Edes puolia omasta potentiaalista esimerkiksi taiteeseen ei ole käytetty, koska "tavanomaisempi" elämä vei mennessään. Oma kantani asiaan on se, että lahjakkuudella on merkitystä, mutta vasta harjoittelun kautta ne lahjat pääsevät oikeuksiinsa. Tuhansien tuntien harjoittelulla ilman suurta lahjakkuutta saa varmasti aikaiseksi jotain taitavaa, vaikka ei mestariteosta syntyisikään. Ilman harjoittelua taas ei ole muuta kuin potentiaali.
Lapsuuden ympäristöllä on taatusti merkitystä siinä, pääseekö yksilön lahjat koskaan oikeuksiinsa. Esimerkiksi tuo Dimashin ilmiömäinen lauluesitys on vaatinut tuhansia harjoittelutunteja, hänen laulutekniikkansa on loistava. Jos hänen lauluintoaan olisi lytätty, lauluharjoituksia estetty ja motivaatio/itsetunto poljettu pohjamutiin lapsuudessa ja nuoruudessa, niin tuskin olisi koskaan kehittynyt huipuksi. Jo lapsuudessa mieleen juurtuneita käsityksiä on nimittäin hankala murtaa aikuisenakaan, vaikka jotkut toki siihenkin pystyvät.
Lahjakkuuden merkittävin muoto on kova motivaatio harjoitella.
En tiedä, ovatko vasenkätiset lahjakkaampia, mutta:
”Kun laittaa kädet ristiin, menee päällimmäiseksi tavallisesti aina sama peukalo. Kun sitten yrittää ristiä kädet niin, että päällimmäiseksi tuleekin eri peukalo kuin tavallisesti, tuntuu oudolta: aivot menevät mutkalle, koska eivät ole tottuneet tekemään asiaa eri tavalla.
Tämä johtuu siitä, että ihmisen aivot ohjaavat käsien liikettä. Oikea käsi saa käskyt vasemmalta aivopuoliskolta, vasen käsi puolestaan oikealta. Neurotieteen professorin Eero Castrénin mukaan tutkimuksessa on saatu kuvantamistuloksia, joiden mukaan vasenkätisillä aivopuoliskojen väliset yhteydet ovat tehokkaammassa käytössä.”
https://yle.fi/uutiset/3-9278725
Mutta osaisitko soittaa oikeakätistä kitaraa yhtä hyvin kuin vasenkätistä kitaraa, jos olisit harjoitellut sitä yhtä paljon? Sehän olisi aitoa kaksikätisyyttä.
Joka tapauksessa se, että oppii sormittamaan nopeasti ja taitavasti vasemman käden sormilla ei ole minusta osoitus kaksikätisyydestä. Ovatko kaikki kymmensormijärjestelmällä taitavasti näppäimistöä näippäilevät kaksikätisiä? Ei varmasti.
Minulle on ihan mahdoton ajatus, että soittaisin taitavasti vasenkätistä kitaraa. Ehkä voisin oppia soittamaan sitä joten kuten, mutta en taitavasti. Siinä ei ole kyse vain käsien motoriikasta, vaan siitä, että olen orientoitunut koko kehollani oikeapuolisesti ja aivot eivät vain taivu siihen, että tekisin asiat vasenpuolisesti.