Luontainen lahjakkuus vai harjoittelemalla taitavaksi?
Kun ajattelet itsellesi tuntemattoman tekijän taidokasta luomusta (kaunokirjallinen kertomus, käsityö, taidemaalaus jne.) onko ajatuksesi sen tekijästä enemmän painottunut luontaiseen lahjakkuuteen vai periksiantamattomaan harjoittelemiseen?
Uskotko itse harjoittelemisen hyödyllisyyteen? Oletko itse harjoittelemalla tullut taitavaksi jossain asiassa, jossa et alun perin ollut taitava?
Kommentit (304)
Oman kokemukseni mukaan ykkösjuttu on oma motivaatio.
Mulla on 2 poikaa. Vanhempi oli todella lahjakas palloilulajeissa ja vei maalikuninkuuksia miltei harjoittelematta. Nuorempi oli hintelä, hidas ja heikko omassa lajissaan mutta rakasti sitä ja harjoitteli uutterasti. Vanhempi pelasi B junnuihin asti muttei kestänyt kun osa tuli treenaamalla rinnalle ja ohi. Nuorempi lopetti A-junnuissa ihan kohtalaisena pelimiehenä ja oppi valtavasti periksiantamattonuutta. Molemmat ovat korkealla koulutettuja ja pärjäävät hienosti työelämässä mutta jotenkin kunnioitan enemmän tuon nuoremman polkua kun ei saanut mitään koskaan ilmaiseksi muttei antanut periksi koskaan. Ketään ei saa koskaan tuomita "lahjattomaksi". Treenaaminen ja "matka" ovat olennaisia. Joistakin tulee Mozarteja ja Maradonia, useimmista ei mutta sillä ei ole väliä "matka" on tärkein!
Huippujen huiput kuten Ronaldo ovat myös erikoislahjakkaita, muiden lahjakkaiden joukossa. Kaikki noissa palkkaluokissa treenaavat yhtä kovaa, mutta on vain yksi Messi, yksi Ronaldo jne... kaikki heistä haluaisivat olla tähtiä ja kaikki pistävät kovaa työtä peliin, mutta aivan se terävin kärki on myös muuta kuin kovaa työtä. On Mozart ja on Salieri