Luontainen lahjakkuus vai harjoittelemalla taitavaksi?

Vierailija kirjoitti:

Millä tahansa alalla oli sitten kyse taiteesta, musiikista tai urheilusta, huipuilla on 10% lahjakkuutta, 90% kovaa työtä. Kannttaa tutustua vaikka Christiano Ronaldon päivärutiineihin.

Huippujen huiput kuten Ronaldo ovat myös erikoislahjakkaita, muiden lahjakkaiden joukossa. Kaikki noissa palkkaluokissa treenaavat yhtä kovaa, mutta on vain yksi Messi, yksi Ronaldo jne... kaikki heistä haluaisivat olla tähtiä ja kaikki pistävät kovaa työtä peliin, mutta aivan se terävin kärki on myös muuta kuin kovaa työtä. On Mozart ja on Salieri

Oman kokemukseni mukaan ykkösjuttu on oma motivaatio. 

Mulla on 2 poikaa. Vanhempi oli todella lahjakas palloilulajeissa ja vei maalikuninkuuksia miltei harjoittelematta. Nuorempi oli hintelä, hidas ja heikko omassa lajissaan mutta rakasti sitä ja harjoitteli uutterasti. Vanhempi pelasi B junnuihin asti muttei kestänyt kun osa tuli treenaamalla rinnalle ja ohi. Nuorempi lopetti A-junnuissa ihan kohtalaisena pelimiehenä ja oppi valtavasti periksiantamattonuutta. Molemmat ovat korkealla koulutettuja ja pärjäävät hienosti työelämässä mutta jotenkin kunnioitan enemmän tuon nuoremman polkua kun ei saanut mitään koskaan ilmaiseksi muttei antanut periksi koskaan. Ketään ei saa koskaan tuomita "lahjattomaksi". Treenaaminen ja "matka" ovat olennaisia. Joistakin tulee Mozarteja ja Maradonia, useimmista ei mutta sillä ei ole väliä "matka" on tärkein!

Molempi parempi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä harjoittelu tekee mestarin, esim. musiikissa. Entäpä esim. taitoluistelu, baletti?

Ai vaikkei olisi yhtään musiikkikorvaa? Miten voit tulla paremmaksi, jos et edes itse tiedä, soitatko oikein vai väärin? 

Onhan sitä monenlaista luontaista lahjakkuutta. Olen nainen. Menin entisen poikaystävän kutsumana ampumaseuran alkeiskurssille. En tiennyt ennen sitä, että osaan, tähtääminen siis on minulla jokin luontainen lahjakkuus. Harrastin jonkin aikaa, mutta rahan puutteeseen se kaatui. Opiskeluaikana rahaa ei vaan riittänyt. Olen miettinyt, että miten voikin yllättää itsensä sillä tavalla. Käden ja silmän ja aivojen yhteistyö, sitähän se on. Olen kyllä myös melko hyvä piirtämään. Siinä on joitakin samoja elementtejä, ainakin vakaa käsi ja kyky ymmärtää keskipiste,

Vierailija kirjoitti:

Onhan sitä monenlaista luontaista lahjakkuutta. Olen nainen. Menin entisen poikaystävän kutsumana ampumaseuran alkeiskurssille. En tiennyt ennen sitä, että osaan, tähtääminen siis on minulla jokin luontainen lahjakkuus. Harrastin jonkin aikaa, mutta rahan puutteeseen se kaatui. Opiskeluaikana rahaa ei vaan riittänyt. Olen miettinyt, että miten voikin yllättää itsensä sillä tavalla. Käden ja silmän ja aivojen yhteistyö, sitähän se on. Olen kyllä myös melko hyvä piirtämään. Siinä on joitakin samoja elementtejä, ainakin vakaa käsi ja kyky ymmärtää keskipiste,

Mulla on vastaava lahja. Jos pelaan jotain lajia, jossa on pallo tai varsinkin maila ja pallo, minulla on luontainen kyky ymmärtää mihin se pallo/sulka/kiekko päätyy. Vanhemmat ei halunneet käyttää rahaa lastensa harrastuksiin eivätkä nähneet lahjojani, joten en päässyt edes kehittymään nuorena. 

Kun pelasin yhden kesän golfia noin parikymppisenä poikaystäväni kanssa, etenin siinä todella vauhdilla. Tiesin miten pitää osua ja millaisen kaaren tarvitsen, että saan pallon juuri sinne, mihin haluan. 

Minun veljeni on pianisti. Menin5 vuotiaana pianotunneille. Vanhemmille sanoi haluaa, haluaa ja hyvin nopeasti opettaja sanoi on lahjakas.

On harjoitellut kaikki nämä kymmenet vuodet joka päivä tuntikaupalla. Jopa armeijassa sai soittaa, en muista missä.

Lapseni myötä olen tutustunut kirjailijaan.

Lukee hyvin paljon ja käy kursseilla, yliopisto takana.

Lapsuudessa naapurin muksu aina piirsi. Alle 10 v piti ekan taidenäyttelyn kotonaan. On käynyt taikin ? ja on maalari.

Työkaverin lapsi aloitti jääkiekon 4 v ja on nyt ammattilainen. Aina oli valmis menemään jäälle. Aina ollut 10 liikunnassa

Olen toiminut pitkään opettajana ja todennut monelle lahjakkaalle mutta laiskalle, että ahkeruuskin on yksi lahjakkuuden laji. Kyky kurinalaiseen harjoitteluun, pettymyksien sietoon ja työstämiseen vaihtelee yksilöstä toiseen suuresti. Miten opimme virheistä ja saadusta palautteesta, miten haluamme oppia meitä pidemmälle ehtineiltä? Näistä seikoista riippuu paljon, mitä yksilö lopulta osaa ja hallitsee. Lisäksi on muistettava, että lapsen ja nuoren aivot ovat muovautuvat. Huono piirtäjä päätyy vahingossa kuvataideluokalle. Hänestä ei tule taiteilijaa, mutta hän on kenties omaperäinen sisustaja, värikäs pukeutuja ja taidenäyttelyjen vakiokävijä.

Äiti aina kehuu laulutaitoani, vaikken harjoittele juurikaan eli kyllä voi olla taitava ilman harjoittelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä harjoittelu tekee mestarin, esim. musiikissa. Entäpä esim. taitoluistelu, baletti?

 

 

Ai vaikkei olisi yhtään musiikkikorvaa? Miten voit tulla paremmaksi, jos et edes itse tiedä, soitatko oikein vai väärin? 

"Musiikkikorva" kyllä kehittyy harrastellessa jos innostusta piisaa. Ei se mikään ylimaallinen kyky ole tosiaankaan.