Luontainen lahjakkuus vai harjoittelemalla taitavaksi?
Kun ajattelet itsellesi tuntemattoman tekijän taidokasta luomusta (kaunokirjallinen kertomus, käsityö, taidemaalaus jne.) onko ajatuksesi sen tekijästä enemmän painottunut luontaiseen lahjakkuuteen vai periksiantamattomaan harjoittelemiseen?
Uskotko itse harjoittelemisen hyödyllisyyteen? Oletko itse harjoittelemalla tullut taitavaksi jossain asiassa, jossa et alun perin ollut taitava?
Kommentit (304)
99% on harjoittelua, mutta jos se yksi prosentti puuttuu, niin harjoittelu ei välttämättä auta.
Lahjakkuudella saa hyvät lapsuuskokemukset ja motivaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkuus on geneettisten ominaisuuksien ja ympäristön aikaansaamaa.
Lahjakkuus, motivaatio, sisäiset tekijät (mielenterveys- tai terveysongelmat) ja kannustava ja virikkeellinen ympäristö. Oikeastaan se, että lahjakkuudesta muodostuu taito, on monen tekijän summa.
Monet taiteilijat kärsivät jostain terveysongelmasta tai neurologisesta poikkeavuudesta. Tämä kasvattaa motivaatiota ja auttaa luomaan oman sisäisen maailman.
Listaan lisäisin vielä taloudelliset resurssit. Eli toisinsanoen lahjakkuuden muodostuminen on viiden tai kuuden asian summa. Kun nämä kaikki osuu kohdalleen, on ihmisestä mahdollista kehittyä taitava jossakin asiassa.
Nykyään laajennetaan älyä lääketieteellisesti, lääkkeillä tai huumeilla. Silloin ei samaan pysty kuin hyvin harva. Nekään ei toimi kaikilla. Käytetään säveltämiseen.
Vierailija kirjoitti:
99% on harjoittelua, mutta jos se yksi prosentti puuttuu, niin harjoittelu ei välttämättä auta.
Lahjakkuudella saa hyvät lapsuuskokemukset ja motivaatiota.
Olen eri mieltä. Listasin edelle asioita, joista lahjakkuus mielestäni muodostuu.
Köyhissä maissa on lahjakkaita lapsia, jotka eivät saa ympäristöltä kannustusta ja taloudelliset resurssit puuttuvat. Ties mitä neroja maailma on heissä menettänyt. Länsimaissa ongelma taitaa olla sisäisen motivaation puute. Kaikkea on liikaa. Ei jakseta nähdä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään laajennetaan älyä lääketieteellisesti, lääkkeillä tai huumeilla. Silloin ei samaan pysty kuin hyvin harva. Nekään ei toimi kaikilla. Käytetään säveltämiseen.
Sitä voi hetkellisesti käyttää, mutta hyvää ja pysyvää lopputulosta sillä ei saa. Meditaatio ja keskittymisen harjoittaminen tuo paremmat tulokset.
Taiteilijoista näkyy, jos käytetään huumeita. Teokset menevät sekavaksi.
Kyllä sellainen aito ja läsnäoleva herkkyys säilyy pitkään. Jopa vuosisatoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään laajennetaan älyä lääketieteellisesti, lääkkeillä tai huumeilla. Silloin ei samaan pysty kuin hyvin harva. Nekään ei toimi kaikilla. Käytetään säveltämiseen.
Sitä voi hetkellisesti käyttää, mutta hyvää ja pysyvää lopputulosta sillä ei saa. Meditaatio ja keskittymisen harjoittaminen tuo paremmat tulokset.
Taiteilijoista näkyy, jos käytetään huumeita. Teokset menevät sekavaksi.
Kyllä sellainen aito ja läsnäoleva herkkyys säilyy pitkään. Jopa vuosisatoja.
Olen miettinyt, miten mielenterveyslääkkeet tuhoavat ”suurta”taidetta. Aivot eivät pääse lääkkeiden takia enää huipputiloihin. Tietysti elämä on muutoin onnellisempaa ja elettävää.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin aikuisiällä huvikseen pianonsoittoa aivan alkeista lähtien. Vuoden harjoittelun jälkeen osasin soittaa pianoa taitavammin kuin tyttöystäväni, joka oli soittanut pianoa neljä vuotiaasta alkaen hyvin tavoitteellisesti.
En tiedä mistä tuo kertoo. :->
Yleensä sanotaan että aikuisena alkavat eivät opi oikeaa hienomekaniikkaa (keskittyvät liikaa sormien heilutteluun) eivätkä pääse aivan huipulle. Pianon soittaminen vaatii kahden kokonaisen käden koordinointia ja on ihan oikeasti jopa lihaksia vaativaa hommaa. (Ei hauista, mutta silti. :-.>)
Vierailija kirjoitti:
No tässä esimerkki miespuolisesta laulajasta, joka on niin taitava ja niin laajalla rekisterillä laulava, että mikään muu ei enää selitä sitä kuin poikkeuksellinen lahjakkuus. Tuollaisia on ehkä yksi miljardissa? Ei tuollaiseen pysty normaalisti kukaan, vaikka harjoittelisi 100000 tuntia.
niinpä. taitava ja vielä laajan äänialan omaava ja osuu nuotteihin mutta mulle luotaantyöntävä on toi "laulusoundi" joka ei miellytä tippaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään laajennetaan älyä lääketieteellisesti, lääkkeillä tai huumeilla. Silloin ei samaan pysty kuin hyvin harva. Nekään ei toimi kaikilla. Käytetään säveltämiseen.
Sitä voi hetkellisesti käyttää, mutta hyvää ja pysyvää lopputulosta sillä ei saa. Meditaatio ja keskittymisen harjoittaminen tuo paremmat tulokset.
Taiteilijoista näkyy, jos käytetään huumeita. Teokset menevät sekavaksi.
Kyllä sellainen aito ja läsnäoleva herkkyys säilyy pitkään. Jopa vuosisatoja.
En ole koskaan kokeillut huumeita, mutta voin kuvitella, että aivoissa vilisee jotain sekavia unenomaisia kuvia. Taiteessa pitää olla punainen lanka, joka tulee mielen ollessa kirkas. Ajatuksia, jotka muodostuvat pitemmän ajan kuluessa päässä. Mielikuvituksen ja järjen yhteistyönä. Huumeet sotkevat tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
99% on harjoittelua, mutta jos se yksi prosentti puuttuu, niin harjoittelu ei välttämättä auta.
Lahjakkuudella saa hyvät lapsuuskokemukset ja motivaatiota.
Olen eri mieltä. Listasin edelle asioita, joista lahjakkuus mielestäni muodostuu.
Köyhissä maissa on lahjakkaita lapsia, jotka eivät saa ympäristöltä kannustusta ja taloudelliset resurssit puuttuvat. Ties mitä neroja maailma on heissä menettänyt. Länsimaissa ongelma taitaa olla sisäisen motivaation puute. Kaikkea on liikaa. Ei jakseta nähdä vaivaa.
Olen niin tyhmä, etten ymmärrä mistä olet eri mieltä. Laadukas harjoittelu vaatii motivaatiota ja mahdollisuudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
99% on harjoittelua, mutta jos se yksi prosentti puuttuu, niin harjoittelu ei välttämättä auta.
Lahjakkuudella saa hyvät lapsuuskokemukset ja motivaatiota.
Olen eri mieltä. Listasin edelle asioita, joista lahjakkuus mielestäni muodostuu.
Köyhissä maissa on lahjakkaita lapsia, jotka eivät saa ympäristöltä kannustusta ja taloudelliset resurssit puuttuvat. Ties mitä neroja maailma on heissä menettänyt. Länsimaissa ongelma taitaa olla sisäisen motivaation puute. Kaikkea on liikaa. Ei jakseta nähdä vaivaa.Olen niin tyhmä, etten ymmärrä mistä olet eri mieltä. Laadukas harjoittelu vaatii motivaatiota ja mahdollisuudet.
Ei välttämättä suuri määrä harjoittelua ja motivaatiokaan takaa lahjakkuutta. Lähinnä tarkoitin oman sisäisen maailman kehittymistä ihan pienestä lähtien. Sitten kun on lahjakkuus ja taito, onko myös kyky ymmärtää jotain olennaista ihmisyydestä ja välittää se muille?
Taidollisuuden esittely ei riitä koskettamaan toisia ihmisiä. Hyvä esimerkki oli tuo laajaskaalainen mieslaulaja, jonka esitys oli mielestäni taitojen esittelyä. Tietysti oli kielimuuri ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästähän joku perhe teki sen testin, että altisti lapsensa shakille pienestä pitäen, ja niistä kaikista oikeesti tuli shakkimestareita. Eli tämän perusteella kenestä vain voi tulla "huippulahjakkuus" ja todella paljon on kiinni ympäristöstä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A1szl%C3%B3_Polg%C3%A1r
Toisaalta olen itse ollut poikkeuksellisen hyvä kielissä synnynnäisen tuntuisesti, ilman erikoisia ympäristöaltistuksia. Että molemmat ehkä kuitenkin mahdollisia.
Ei yksittäistapauksen perusteella voi päätellä mitään. Olennainen tieto tuossa tapauksessa on mm. se, kuinka korkea älykkyysosamäärä noiden tyttöjen vanhemmilla on. Isä on ainakin kuvauksen perusteella hyvin älykäs, vaikka ei ollutkaan menestynyt shakinpelaaja.
Isä uskoo, että nerot tehdään, mutta hän on väärässä, koska olettaa, että tyttäriensä nerous on seurausta vain hänen valmennuksestaan. Tuossa on kyse ns. vahvistusharhasta. Jos tyttärillä ei olisi ollut luontaista lahjakkuutta/älykkyyttä, niin ei heistä olisi tullut shakkineroja.
Samoin Ingebritsenin veljeksistä ei olisi tullut huippujuoksijoita ilman lahjakkuutta, vaikka vanhemmat olisivat kuinka panostaneet heidän valmennukseensa.
Niin, siis sinä arvelet, että jos tyttärillä ei olisi ollut luontaista lahjakkuutta/älykkyyttä, ei heistä olisi tullut shakkineroja. Tietäähän et voi, vai mitä?
No, älykkyys on tutkimuksien mukaan 80-prosenttisesti periytyvää. Ja shakissa on tarvitaan erittäin paljon matemaattista-loogista ja avaruudellista ja visuaalista älykkyyttä.
Ei tarvitse kuin laskea 1+1, niin on täysin ilmeistä, että ei voi tulla maailman huipuksi jossain älyä vaativassa lajissa, jos ei ole luontaisia ominaisuuksia siihen. Hyväksi voi varmasti tulla, mutta ei huippuhyväksi.
Moni ei ymmärrä, kuinka iso ero hyvällä ja huippuhyvällä on, ne viimeiset pykälät, jotka erottavat huipun hyvästä, ovat se kohta, missä tulee seinää vastaan lahjattomalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään laajennetaan älyä lääketieteellisesti, lääkkeillä tai huumeilla. Silloin ei samaan pysty kuin hyvin harva. Nekään ei toimi kaikilla. Käytetään säveltämiseen.
Sitä voi hetkellisesti käyttää, mutta hyvää ja pysyvää lopputulosta sillä ei saa. Meditaatio ja keskittymisen harjoittaminen tuo paremmat tulokset.
Taiteilijoista näkyy, jos käytetään huumeita. Teokset menevät sekavaksi.
Kyllä sellainen aito ja läsnäoleva herkkyys säilyy pitkään. Jopa vuosisatoja.En ole koskaan kokeillut huumeita, mutta voin kuvitella, että aivoissa vilisee jotain sekavia unenomaisia kuvia. Taiteessa pitää olla punainen lanka, joka tulee mielen ollessa kirkas. Ajatuksia, jotka muodostuvat pitemmän ajan kuluessa päässä. Mielikuvituksen ja järjen yhteistyönä. Huumeet sotkevat tämän.
Riippuu aineesta mutta todellakaan kaikki eivät aiheuta mitään "unenomaisia sekavia kuvia". Esim. amfetamiinilla voi saada aikaan superkeskittymisen, lsd:llä tai sienillä sopivana annoksena luovuuden valloilleen (jos ottaa tolkuttomasti, sitten toki näillä aineilla mennään sinne unenomaisten kuvien osastolle), kannabis herkistää aisteja ja rentouttaa ja sitä kautta saattaa auttaa luovuutta. Kyllä aika paljon ns. suurta taidetta on tehty erilaisten aineiden vaikutuksen alaisena, toki ihan alkoholista lähtien (joskus vanhaan aikaan oli näkemys, että taidemaalarit on aina juoppoja).
Joskus tosin se unenomaisuus ja hallusinaatiot juuri luo taiteen, kuten Liiisa Ihmemaassa joka on kirjoitettu lsd-trippailemalla.
Vaikka W.A Mozartia pidetäänkin nykyään universaalina musiikillisen lahjakkuuden vertauskuvana, niin olisi syytä kuitenkiin muistaa, että hänelläkin oli oma kontekstinsa.
Olisi siis otettava huomioon se milloin ja missä hän eli ja mikä oli ihmiskunnan maailman kehitysvaihe silloin.
Esim. se että hän kuului jo syntymästään saakka kuningasta lähellä olevaan hoviväkeen jne.
Että hänet tunnettiin vain siellä mihin hänen kiertueensa suuntautuivat ja ulottuivat ja että hän esiintyi vain hoveissa.
Tavallinen sen ajan Itävallan talonpoikaisväki tuskin oli hänen nimeäänkään edes kuullut.
Huiput aloittaa harjoittelun alle kouluikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Huiput aloittaa harjoittelun alle kouluikäisenä.
Alle kouluikäiset eivät kuitenkaan vanhempiensa tietämättä (ja sinne viemättä) voi aloittaa mitään musiikkiopintoja , eivätkä voi itsenäisesti maksaa mistään tunneista tai ostaa mitään soittimia musiikkiliikkeestä . Eikä alle kouluikäisille mikään tuollainen voi omasta päästään tulla edes mieleen.
Lahjakkuus määrittää alan, harjoitteleminen alan osaamisen syvyyden.
99% perspiraatiota ja 1% inspiraatiota.
Lahjakkuus on geneettisten ominaisuuksien ja ympäristön aikaansaamaa.
Lahjakkuus, motivaatio, sisäiset tekijät (mielenterveys- tai terveysongelmat) ja kannustava ja virikkeellinen ympäristö. Oikeastaan se, että lahjakkuudesta muodostuu taito, on monen tekijän summa.
Monet taiteilijat kärsivät jostain terveysongelmasta tai neurologisesta poikkeavuudesta. Tämä kasvattaa motivaatiota ja auttaa luomaan oman sisäisen maailman.