Lue keskustelun säännöt.
Mies lasten kanssa kotona, aaarrgh
19.05.2021 |
Tiedän, että tästä herää myrsky ja tiedän, että kyse on paljolti siitä miten asioihin suhtautuu ja lisäksi vielä siitä, että itsepä olet paikkasi valinnut, mutta kerronpa silti tarinani. Eli meillä mieheni kanssa taapero ja vauva. Minä olen äitiyslomalla ja mies käy töissä, miehen työt koneella istumista, palavereja, etätöissä tällä hetkellä on. Minä hoidan kodin lastenhoidon ohessa pääsääntöisesti täysin, miehen saan välillä väännettyä johonkin kotihommaan käskyttäen. Illat mies lepäilee ja kerää voimia töihin. Vauva valvottaa minua öisin ja päivät menee vauvan ja taaperon tarpeita tyydyttää ja vasemmalla kädellä kotia hoitaen. Otin viikonlopuksi työvuoron itselleni, osittain ihan siksi, jotta mies näkisi mitä päiväni sisältävät. Miehen mielestä ihan hyvä idea, kun menen töihin ja ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Tietenkin valvoin yön lasten kanssa ennen töitä, eihän miehelle tullut mieleen, että siinä olisi mitään outoa? Kun lapset alkoivat elämöimään yöllä mies vähän heilutteli kättään heidän suuntaan ja hymyili?? Minä sitten vaihdoin vaippaa, juotin, hyssyttelin, nukuttelin. No aamulla aikaisin lähdin töihin ja mietin silmät ristissä, että kohta kotona alkaa myrsky ja kuinkahan mies pärjää? Palasin iltapäivällä kotiin ja mies tyrkkäsi lapset minulle miltei ovella, eikä koko iltana enää koskenut lapsiin, eikä ole nyt kahteen viikkoon pistänyt tikkua ristiin lasten tai kodin hoitoon liittyen, vetoaa siihen yhteen päivään kun hoiti kaiken! Kuitenkin muistaa lisätä, että lastenhoito on kyllä paljon kevyempää hommaa kuin hänen vaativa työnsä, mikä vie kaiken energian ja iltaisin hänen täytyy saada levätä!! Ja sanottakoon vielä, että sinä päivänä, kun hän lapsia hoiti, mitään muuta hän ei tehnyt. Lapsilla oli samat vaatteet koko päivän päällä, vaikka vauva oli niille puklannut ja taapero sotkenut täysin ruualla, tietysti. Ja keittiö oli täyden kaaoksen vallassa, minä siivosin lasten roikkuessa minussa. Ja kaikki muukin oli rempallaan ja taaperon ruokailu oli ollut epämääräistä, koska on kovaa hommaa saada hänet syömään järkeviä asioita monipuolisesti, tiedän. En tiedä mitä ovat tehneet ajankuluksi, ilmeisesti vain tuijottaneet tvtä, vaikka minä yritän välttää tvn näyttämistä lapsille viimeiseen asti ja tästä ollaan puhuttu miehen kanssa monta kertaa. Tiedän toki, että se on helppo keino saada lapset hiljaiseksi ja rauhalliseksi. Olen räjähtämispisteessä asian kanssa, mutta pidän suuni vielä kiinni ja yritän kerätä järkeviä argumentteja mitkä esittää miehelle. Mitäs mieltä suuri yleisö on?
Kommentit (331)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jäävät tuossa vauvakuplassa hieman ulkopuoliseksi. Äidit kokevat odotusajan, synnytyksen ja sitten se lapsi on äidissä kovin kiinni, jos rintaruokinta. Iseillä tulee helposti ulkopuolinen olo. Vanhemmat eivät koe pikkulapsiarkea niin voimakkaasti mitä äidit joilla on vielä hormonimyrskyjä.
Siinä vaiheessa kun lapsi on vieroitettu rinnalta, niin isän vuoro tulee. Jos ei nyt ihan kotitöiden parissa, niin lasten kanssa puuhatessa, ulkoillessa jne. Jotta se äitikin saisi hengähdystaukoa välillä.
Pakottamalla, nalkuttamisella ja uhriutumisella ei koskaan ole saatu mitään hyvää aikaiseksi.
Ne isätkin voivat olla hieman pihalla. Ehkä ne eivät tee kaikkea täydellisesti, mutta tekevät sen omalla tavallaan. Ehkä se jälki ei ole yhtä hyvää, mutta hyväksykää se. Monasti naiset vaativat liikaa, miehet sitten yrittävät, ja lopulta naiset sitten korjailevat miehen tehdyn työn mieleisekseen. Kaiken ei tarvitse olla aina tiptop, huushollin edustuskunnossa, tai lapsilla aina täydellinen vaatekerta.
Pitää mennä tilanteen mukaan. Vuosien jälkeen voi herätä ahaa-elämys mitä olisi voinut tehdä toisin. Ja puhukaa ihmiset toisillenne. Riiteleminen ei hyödytä ketään. Listatkaa toisistanne niitä hyviä puolia. Nähkää kokonaisuus eikä vain paloja revittynä huonosti sovitettuna. Lapsille kovin ikävää jos vanhemmat tavallaan riitelevät heidän takiaan. Niistä voi jäädä ikävä kaiku tulevaan.
Tämä on viisas kommentti ja syytä painaa kaikkien mieleen. Keskustelu mikä on riittävän hyvä siisteystaso ja miltä kotona näyttää, on minusta tosi tärkeää. Kokemuksieni mukaan siivousvaatimukset nousee kun lapsi syntyy, ja se on järjettömin asia tässä kaikessa. Sillä ei ole mitään merkitystä, että onko nyt joka nurkka varmasti imuroitu täydellisesti tai pyykit tip top kuivaustelineellä. Tässä on paikka jossa monet saavat katsoa peiliin. Ja yleensä on vielä se, että suhteen toinen osapuoli määrittelee kaiken millaista tulisi olla ja toinen sitten yrittää sopeutua kasvaneisiin vaatimuksiin. Tuo aiheuttaa paljon eroja.
Luulen että kyse ei usein ole siitä, onko paikat tiptop ja tuleeko kaikki tehtyä vimpan päälle ja juokseeko jossain pölykoira. Kyse on epätasa-arvoisesta osallistumisesta ja työn ja vapaa-ajan jakautumisesta sekä pitkään jatkuvasta epäreiluuden kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myöhäistä sit katua, kun on tehnyt itse aina kaiken. Turha olettaa, että isä ottaisi enemmän vastuuta nyt, kun hänen ei ole tarvinnut tehdä sitä ennenkään. Teillä nyt sit mennään näin, paras kriteeri (ja faktakin), että lapset säilyy hengissä ja vahingoittumattomina isänsä hoidossa. Toki voit yrittää nyt kääntää kelkkaa, mutta hidas prosessi se on. Joko jatkat näin tai sit jätät lapset isälleen ensin päiväksi, sit yöksi ja sit viikonlopuksi. Niin makaa kuin petaa.
Aina? Ennenkään?
Siellähän on pienet lapset _nyt_.
Kyllä ihan varmasti se isä voi tehdä.
Äiti ei isän tekemättömyydestä ole vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Se on lyhyt aika kun lapset ovat pieniä. Jos aina lasketaan, että toinen pääsee vähemmällä, niin katkeruus säilyy. Miehet ja naiset eivät koskaan yllä samaan, vaan asioita tehdään sillä omalla tavalla. Mutta monastiko mies arvostelee lastensa äidin tapaa hoitaa asioita. Eläköön se pieni ero, miehen ei kuulu olla tossu, eikä naisen kotiorja. :) Asoissa voi edetä siihen parempaan. Kukaan ei ole heti täydellinen. Pikkuhiljaa hyvä tulee.
Millainen mies on mielestäsi tossu? Sellainen, joka osaa tarttua omatoimisesti imuriin ja haluaa huolehtia lapsistaan vai?
Vierailija kirjoitti:
Miehet jäävät tuossa vauvakuplassa hieman ulkopuoliseksi. Äidit kokevat odotusajan, synnytyksen ja sitten se lapsi on äidissä kovin kiinni, jos rintaruokinta. Iseillä tulee helposti ulkopuolinen olo. Vanhemmat eivät koe pikkulapsiarkea niin voimakkaasti mitä äidit joilla on vielä hormonimyrskyjä.
Siinä vaiheessa kun lapsi on vieroitettu rinnalta, niin isän vuoro tulee. Jos ei nyt ihan kotitöiden parissa, niin lasten kanssa puuhatessa, ulkoillessa jne. Jotta se äitikin saisi hengähdystaukoa välillä.
Pakottamalla, nalkuttamisella ja uhriutumisella ei koskaan ole saatu mitään hyvää aikaiseksi.
Ne isätkin voivat olla hieman pihalla. Ehkä ne eivät tee kaikkea täydellisesti, mutta tekevät sen omalla tavallaan. Ehkä se jälki ei ole yhtä hyvää, mutta hyväksykää se. Monasti naiset vaativat liikaa, miehet sitten yrittävät, ja lopulta naiset sitten korjailevat miehen tehdyn työn mieleisekseen. Kaiken ei tarvitse olla aina tiptop, huushollin edustuskunnossa, tai lapsilla aina täydellinen vaatekerta.
Pitää mennä tilanteen mukaan. Vuosien jälkeen voi herätä ahaa-elämys mitä olisi voinut tehdä toisin. Ja puhukaa ihmiset toisillenne. Riiteleminen ei hyödytä ketään. Listatkaa toisistanne niitä hyviä puolia. Nähkää kokonaisuus eikä vain paloja revittynä huonosti sovitettuna. Lapsille kovin ikävää jos vanhemmat tavallaan riitelevät heidän takiaan. Niistä voi jäädä ikävä kaiku tulevaan.
Isätkin voisi ihan itse ottaa sitä vastuuta eikä jättäytyä ulkopuoliseksi. Vauva on joo heti alkuun enemmän äidissä kiinni, mutta jos isä ajattelee että vauvat on äidin juttu, niin siitä se eriarvoistuminen lähtee. Jos isä odottaa vuoroaan siihen asti, että vauva on vieroitettu rinnalta, ei se enää käykään niin helposti. Siihen mennessä äiti on oppinut tuntemaan lapsensa ja kehittänyt toimivat tavat hoitaa ja lapsi on tottunut äidin hoivaan, joten häneltä homma sujuu siinä vaiheessa hyvin, kun taas isä vaikuttaa tumpelolta. Alussa molemmat on ihan yhtä lailla tumpeloita, ei naisetkaan osaa mitenkään luonnostaan hoitaa vauvoja sujuvasti! Jos mies osallistuu heti alusta asti aktiivisesti vauvan hoitoon, hän oppii hoitamaan vauvaa siinä missä nainenkin, eikä tule tilannetta jossa mies tekee muka kaiken väärin. Kannattaa myös vähän perehtyä esim kasvatusoppaisiin ja nykyisiin suosituksiin ja keskustella asioista puolison kanssa, niin voidaan yhdessä miettiä miten lasta halutaan kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jäävät tuossa vauvakuplassa hieman ulkopuoliseksi. Äidit kokevat odotusajan, synnytyksen ja sitten se lapsi on äidissä kovin kiinni, jos rintaruokinta. Iseillä tulee helposti ulkopuolinen olo. Vanhemmat eivät koe pikkulapsiarkea niin voimakkaasti mitä äidit joilla on vielä hormonimyrskyjä.
Siinä vaiheessa kun lapsi on vieroitettu rinnalta, niin isän vuoro tulee. Jos ei nyt ihan kotitöiden parissa, niin lasten kanssa puuhatessa, ulkoillessa jne. Jotta se äitikin saisi hengähdystaukoa välillä.
Pakottamalla, nalkuttamisella ja uhriutumisella ei koskaan ole saatu mitään hyvää aikaiseksi.
Ne isätkin voivat olla hieman pihalla. Ehkä ne eivät tee kaikkea täydellisesti, mutta tekevät sen omalla tavallaan. Ehkä se jälki ei ole yhtä hyvää, mutta hyväksykää se. Monasti naiset vaativat liikaa, miehet sitten yrittävät, ja lopulta naiset sitten korjailevat miehen tehdyn työn mieleisekseen. Kaiken ei tarvitse olla aina tiptop, huushollin edustuskunnossa, tai lapsilla aina täydellinen vaatekerta.
Pitää mennä tilanteen mukaan. Vuosien jälkeen voi herätä ahaa-elämys mitä olisi voinut tehdä toisin. Ja puhukaa ihmiset toisillenne. Riiteleminen ei hyödytä ketään. Listatkaa toisistanne niitä hyviä puolia. Nähkää kokonaisuus eikä vain paloja revittynä huonosti sovitettuna. Lapsille kovin ikävää jos vanhemmat tavallaan riitelevät heidän takiaan. Niistä voi jäädä ikävä kaiku tulevaan.
Tämä on viisas kommentti ja syytä painaa kaikkien mieleen. Keskustelu mikä on riittävän hyvä siisteystaso ja miltä kotona näyttää, on minusta tosi tärkeää. Kokemuksieni mukaan siivousvaatimukset nousee kun lapsi syntyy, ja se on järjettömin asia tässä kaikessa. Sillä ei ole mitään merkitystä, että onko nyt joka nurkka varmasti imuroitu täydellisesti tai pyykit tip top kuivaustelineellä. Tässä on paikka jossa monet saavat katsoa peiliin. Ja yleensä on vielä se, että suhteen toinen osapuoli määrittelee kaiken millaista tulisi olla ja toinen sitten yrittää sopeutua kasvaneisiin vaatimuksiin. Tuo aiheuttaa paljon eroja.
Luulen että kyse ei usein ole siitä, onko paikat tiptop ja tuleeko kaikki tehtyä vimpan päälle ja juokseeko jossain pölykoira. Kyse on epätasa-arvoisesta osallistumisesta ja työn ja vapaa-ajan jakautumisesta sekä pitkään jatkuvasta epäreiluuden kokemuksesta.
Laittakaa molempien kalenteriin x tuntia kotitöitä, niin asia on sillä hoidettu. Kumpikin saa tehdä sen minkä haluaa ja tavalla millä haluaa. Jos jotain jää tekemättä, niin ae on yhteinen päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jäävät tuossa vauvakuplassa hieman ulkopuoliseksi. Äidit kokevat odotusajan, synnytyksen ja sitten se lapsi on äidissä kovin kiinni, jos rintaruokinta. Iseillä tulee helposti ulkopuolinen olo. Vanhemmat eivät koe pikkulapsiarkea niin voimakkaasti mitä äidit joilla on vielä hormonimyrskyjä.
Siinä vaiheessa kun lapsi on vieroitettu rinnalta, niin isän vuoro tulee. Jos ei nyt ihan kotitöiden parissa, niin lasten kanssa puuhatessa, ulkoillessa jne. Jotta se äitikin saisi hengähdystaukoa välillä.
Pakottamalla, nalkuttamisella ja uhriutumisella ei koskaan ole saatu mitään hyvää aikaiseksi.
Ne isätkin voivat olla hieman pihalla. Ehkä ne eivät tee kaikkea täydellisesti, mutta tekevät sen omalla tavallaan. Ehkä se jälki ei ole yhtä hyvää, mutta hyväksykää se. Monasti naiset vaativat liikaa, miehet sitten yrittävät, ja lopulta naiset sitten korjailevat miehen tehdyn työn mieleisekseen. Kaiken ei tarvitse olla aina tiptop, huushollin edustuskunnossa, tai lapsilla aina täydellinen vaatekerta.
Pitää mennä tilanteen mukaan. Vuosien jälkeen voi herätä ahaa-elämys mitä olisi voinut tehdä toisin. Ja puhukaa ihmiset toisillenne. Riiteleminen ei hyödytä ketään. Listatkaa toisistanne niitä hyviä puolia. Nähkää kokonaisuus eikä vain paloja revittynä huonosti sovitettuna. Lapsille kovin ikävää jos vanhemmat tavallaan riitelevät heidän takiaan. Niistä voi jäädä ikävä kaiku tulevaan.
Tämä on viisas kommentti ja syytä painaa kaikkien mieleen. Keskustelu mikä on riittävän hyvä siisteystaso ja miltä kotona näyttää, on minusta tosi tärkeää. Kokemuksieni mukaan siivousvaatimukset nousee kun lapsi syntyy, ja se on järjettömin asia tässä kaikessa. Sillä ei ole mitään merkitystä, että onko nyt joka nurkka varmasti imuroitu täydellisesti tai pyykit tip top kuivaustelineellä. Tässä on paikka jossa monet saavat katsoa peiliin. Ja yleensä on vielä se, että suhteen toinen osapuoli määrittelee kaiken millaista tulisi olla ja toinen sitten yrittää sopeutua kasvaneisiin vaatimuksiin. Tuo aiheuttaa paljon eroja.
Luulen että kyse ei usein ole siitä, onko paikat tiptop ja tuleeko kaikki tehtyä vimpan päälle ja juokseeko jossain pölykoira. Kyse on epätasa-arvoisesta osallistumisesta ja työn ja vapaa-ajan jakautumisesta sekä pitkään jatkuvasta epäreiluuden kokemuksesta.
Laittakaa molempien kalenteriin x tuntia kotitöitä, niin asia on sillä hoidettu. Kumpikin saa tehdä sen minkä haluaa ja tavalla millä haluaa. Jos jotain jää tekemättä, niin ae on yhteinen päätös.
Heh. Kaikenlaistahan voi yrittää neuvotella tai laittaa kalenteriin. Tai sitten voi päättää vuosien neuvottelujen jälkeen, että hoitaa lapset ja kodin hyvillä mielin ihan itse ja lähettää puolison myös hoitamaan asiat ihan juuri niin kuin hän itse haluaa. Ongelma ratkaistu, vaikka päätös ei ehkä yhteinen.
Vierailija kirjoitti:
Onpas taas angstista vuodatusta täällä. Kun suunnittelette tekevänne lapsia, niin helpointa on kummankin puolison omalta osaltaan olettaa, että joutuu ainakin jossain vaiheessa tekemään lapsen eteen enemmän kuin toinen. Eipä tule pettymyksiä sitten, kun se taapero on pullautettu ulos maailmaan.
Valitan stereotyyppistä asettelua, mutta havaintojeni perusteella isyysvapaalla olevat miehet selviävät lastenhoidosta huomattavasti paremmin kuin naiset. Miehet stressaavat vähemmän, ja heillä on enemmän sietokykyä itkuihin ja kiukutteluihin. Seurauksena on, että lapsikin on sitten rennompi. Lapsi, pieni vauvakin, vaistoaa vanhemman mielialan ja käyttäytyy itsekin sen mukaan.
Taannoin seurasin erään perheen edesottamuksia. Äiti stressasi koko ajan esikoisensa kanssa, oli tarkistamassa jatkuvasti vaippoja, tunkemassa tuttipulloa suuhun, lisäämässä/vähentämässä vaatetta, helistelemässä naaman edessä lelua jne. jne. Ihmetteli, että miksi vauva ei nuku, ja melkein itki, kun oli niin vaikeaa. Mies sitten nappasi vaavin kainaloon, grillasi siinä samalla makkarat ja seurusteli vieraiden kanssa. Vauva ihmetteli hetken ja kohta nukkui sikeästi miehen kainalossa.
Ennen kuin kukaan syyttää kokemuksen puutteesta, niin minulla on kolme lasta, joista kaksi erityistarpeista.
Ei tietenkään voinut olla kyse siitä että seuraamasi äiti joutui huolehtimaan vauvasta käytännössä yksin joten oli stressaantunut ja väsynyt ihan syystä. Helppokos se on vähän grillaillessa vauvaa heijata jos joku muu huolehtii että se on puettu, syönyt ja pesty.
Mun mies onneksi pitää silmällä mun väsymystilaa ja jos rupean sekoilemaan niin nappaa taaperon mukaan ja lähtee mummolaan. Ovatkin tosi läheisiä pojan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suostut tuohon? Miksi suostuit valvomaan ennen työvuoroasi? Miksi et laittanut miestä siivoamaan jälkiään? Ei mikään muutu jos et pidä puoliasi. Mies on tottunut nykytilanteeseen, jossa hoidat mukisematta kaiken, joten muutos ei tapahdu hetkessä. Mitä mies sanoo, jos ilmoitat ettet aio jatkossa hoitaa kaikkea? Teet vaikka listan niistä kaikista asioista mitä teet. Ja käy töissä tai muuten poissa vähän useammin, ja vaadi mies siivoamaan jälkensä koska sinun pitää levätä raskaan työpäivän jälkeen.
Miten tuo asia hoidetaan, jos tuohon ei suostuta? Jätetään lapsi paskaavaippaan tai itkemään yöllä? Nostetaan paskamyrsky, jolloin tulee iso riita, kukaan ei nuku ja mies pahimmiltaan poistuu paikalta ja työvuoron ajaksi ei ole hoitajaa.
Valitettavasti tuollaisten miesten, jotka eivät itse tajua tilannetta, kanssa ei asiaa voi hoitaa akuutisti silloin, olla "suostumatta". Tuttu kuvio.
Valitettavasti en usko, että tuohon auttaa vain ero. Molemmat hoitaa lapsia viikko-viikko, jolloin sitä vastuuta on pakko ottaa. Miehesi kyllä kuulostaa niin hankalalta, että varaudu, että erosta voi tulla hankala ja myös yhteishuoltajuudesta sen jälkeen. Tuttu kuvio.
Lapset olisi kannattanut tehdä yksin, niin ei tarvitse ensin hoitaa miesvauvaa ja sitten riidellä vuosikausia miesvauvan kanssa. Koska ihan kaikkeen ei tosiaan "voi suostua".
Tämä on nyt vain fakta.
Jos mies tekisi tuommoisen tempun niin se olisi takuulla ihan viimeinen niitti suhteelle. Suurin osa miehistäkin on kuitenkin ihan kehityskelpoisia ja oppivat kyllä hoitamaan lapsia jos on pakko. Ei tietenkään vauvaa jätetä yksin huutamaan, vaan sovitaan asia selvin sanoin etukäteen. Ja herätetään se mies ja komennetaan hommiin jos se ei muuten tajua. Esitetään kysymys, että miksi mies saa nukkua ennen työvuoroaan ja vaimo ei? Joskus tuo yövalvomisten jakaminen ei onnistu, mutta sitten tilanteen voi vaatia kompensoimaan jollain muulla, esim antamalla sille yöllä valvovalle mahdollisuus kunnon päiväuniin.
Ohitarinana kerron, että isäni on kohta 70-vuotiaana edelleen katkera siitä, että äiti ei hoitanut minua vauvana joka ikinen yö, vaan nukkui uupumustaan niin, ettei herännyt minun itkuuni, ja ISÄN piti DRAMAATTISESTI nousta hoitamaan minua.
Jee jee. Hirveen kiva fiilis.
Nyt vanhana ukkona pitää minua snobina, kun en halua olla minulle täysin vieraaksi jääneen miehen kanssa missään tekemisissä, kun hän on omasta mielestään tehnyt niin hirveästi lastensa eteen. Niin mitä? Ei yhtään mitään. Oli vain yksi passattava miesvauva siinä meidän lasten rinnalla.
Onneksi nykyinen avokkinsa on äitiäni pippurisempi luonne eikä isän perseily jää ilman seuraamuksia, kuten äitini kanssa kävi.
En tiedä onko AP:lle sanottu tästä, mutta tuossa suhteessa, jossa sinä teet kaiken ja mies vetää lonkkaa siirrätte myös parisuhdemallia lapsillenne. Poikasi oppivat passuuttamaan itseään puolisoillaan ja tyttäresi oppivat passamaan kynnysmattoina.
Jossain toisessa ketjussa joku mies selitti, että hän ei ole lapsen kanssa, kun lapsi ei osaa vielä kunnolla puhua eikä hän saa lapsen puheesta selvää. No ei saa, kun hän ei ole ollut lapsen kanssa. Se suhteen luominen pitää aloittaa samana päivänä, kun lapsi syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen äitiyslomalla ja mies käy töissä, miehen työt koneella istumista, palavereja, etätöissä tällä hetkellä on. Minä hoidan kodin lastenhoidon ohessa pääsääntöisesti täysin, miehen saan välillä väännettyä johonkin kotihommaan käskyttäen. Illat mies lepäilee ja kerää voimia töihin.
Tästä välittyy väheksyvä asenne. Varmaankin IT-alalla? Työ on oikeasti stressaavaa vaikkei vaadikaan lapiota käteen, ja aivorasitus on todellinen juttu. Esimerkkinä shakin pelaajat kuluttavat turnauksissa yli 6000kcal ihan vain istumalla! Muijalle kelpaa kuitenkin se 4+ tonnia millä koko perhe pyörii... ei äitiysloma tarkoita että ukko rupeaa hoitamaan toimeentulon ja lapset ja akka makaa sohvalla, vaan "loma" lomaa töistä jotta voit hoitaa lapset.
No minä tienaan enemmän kuin sen neljä tonnia, joten en todellakaan olisi jonkun koneeseen liimatun osallistumattoman miehen äitinä lasten lisäksi. Voisi jäädä itse kotitalouskoneeksi, jotta voisin mennä tienaamaan niitä oikeita rahoja ettei IT-herran tarvitse stressata. Tai sitten vain molemmat osallistuvat, koska kyse on yhteisestä perheestä.
En tiedä onko vain sattumaa, mutta ne tuntemani pariskunnat, joilla on suhteen alusta alkaen ollut kaikkia erikoisia ongelmia ja erimielisyyksiä ovat olleet noita, jotka sitten lapsia saatuaan ovat menneet vielä enemmän solmuun. Ei se voi ihan yllätyksenä tulla, että toinen on kädetön vätys. Ihmettelen myös miksi niitä lapsia on pitänyt hommata, kun selkeästikään ei ole homma hanskassa - ainakaan molemmilla. Paljon on juuri sitä tullut nähtyä, että isä vaan menee ja harrastaa ja tekee mieluisiaan juttujaan, kun äiti jää nyhjöttämään sinne kotiin muksujen kanssa. Mies hyppää vieraissa ja makoilee sunnuntait krapuloissaan ja valittaa, kun lapset metelöi eikä saa nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että sellainen miesvihatarina tähän aamuun.
Varmaan tulee pitkä ketju.Kyllä tulee, se on nähty ja sen jo pitäisi kertoa miehille että jotain on pielessä isien asenteessa.
Vaan kun sukupolvesta toiseen juostaan karkuun siltä tärkeimmältä rintamalta ja sitten ihmetellään kun lapset oireilee isättömyyttään, hakee huomiota väärillä tavoilla ja rajojen asettajaa. Nämä kaikki keskustelut on täysin hedelmättömiä jollei miehet/isät tee oma-aloitteisesti asialle jotain. Heillä on ratkaisun avaimet. Oletteko Miehiä vai Hiiriä?
monenko miehen kokemuksella puhut ja montako lasta?
vai oletko se palstanainen, jolla ei koskaan miestä ollutkaan? olen useammassa ketjussa sinuun törmännnyt
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa miehistä ei yksinkertaisesti tajua, miten raskasta äidillä niiden pienten lasten kanssa on, kun sitä ei tarvitse itse samalla tavalla tehdä.
Minulla on hyvin osallistuva puoliso josta olen kiitollinen enkä valita lainkaan, mutta tästä huolimatta heti kun vauva inahtaa ollaan se tuuppaamassa minulle kun "tällä on varmaan nälkä", vaikka olisin juuri imettänyt. Eikä mitään kotitöitä nyt tietenkään pysty tekemään, jos on koko päivän ollut taaperon kanssa! Koska ilmeisesti mies olettaa, että minulla on joku kotiapulainen päivisin.Onhan tämä sinänsä ihan ymmärrettävää, että äideiltä, jotka paljon niiden vauvojen kanssa ovat hommat onnistuu luontevammin, mutta on sen isänkin osallistuttava parhaan kykynsä mukaan. Miehelle asian voi esittää niin, että jos hänen työvuoronsa on klo 8-16 arkisin ja sinun lastenhoitovuorosi ilta kympistä sinne miehen töistä saapumiseen, niin miten hänen mielestään illat ja viikonloput olisi reilua jakaa?
Mies voisi vaikka ihan alkuun kokeilla hoitaa toisen viikonloppuyön itsekseen. Tarvittaessa voit muistuttaa, että sinäkin olet käynyt töissä (oletan) ja tiedät kyllä miten rankkaa se on. Jos mies ei vaan yksinkertaisesti halua osallistua lastenhoitoon niin se ei aiheuta muuta kuin katkeruutta pitkällä linjalla, siinäkin jotain ajateltavaa.
Ihan yhden miehen kokemuksella teet taas paskayleistyksiäsi miehistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain toisessa ketjussa joku mies selitti, että hän ei ole lapsen kanssa, kun lapsi ei osaa vielä kunnolla puhua eikä hän saa lapsen puheesta selvää. No ei saa, kun hän ei ole ollut lapsen kanssa. Se suhteen luominen pitää aloittaa samana päivänä, kun lapsi syntyy.
Noloa jopa anonyyminä selittää tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suostut tuohon? Miksi suostuit valvomaan ennen työvuoroasi? Miksi et laittanut miestä siivoamaan jälkiään? Ei mikään muutu jos et pidä puoliasi. Mies on tottunut nykytilanteeseen, jossa hoidat mukisematta kaiken, joten muutos ei tapahdu hetkessä. Mitä mies sanoo, jos ilmoitat ettet aio jatkossa hoitaa kaikkea? Teet vaikka listan niistä kaikista asioista mitä teet. Ja käy töissä tai muuten poissa vähän useammin, ja vaadi mies siivoamaan jälkensä koska sinun pitää levätä raskaan työpäivän jälkeen.
Miten tuo asia hoidetaan, jos tuohon ei suostuta? Jätetään lapsi paskaavaippaan tai itkemään yöllä? Nostetaan paskamyrsky, jolloin tulee iso riita, kukaan ei nuku ja mies pahimmiltaan poistuu paikalta ja työvuoron ajaksi ei ole hoitajaa.
Valitettavasti tuollaisten miesten, jotka eivät itse tajua tilannetta, kanssa ei asiaa voi hoitaa akuutisti silloin, olla "suostumatta". Tuttu kuvio.
Valitettavasti en usko, että tuohon auttaa vain ero. Molemmat hoitaa lapsia viikko-viikko, jolloin sitä vastuuta on pakko ottaa. Miehesi kyllä kuulostaa niin hankalalta, että varaudu, että erosta voi tulla hankala ja myös yhteishuoltajuudesta sen jälkeen. Tuttu kuvio.
Lapset olisi kannattanut tehdä yksin, niin ei tarvitse ensin hoitaa miesvauvaa ja sitten riidellä vuosikausia miesvauvan kanssa. Koska ihan kaikkeen ei tosiaan "voi suostua".
Tämä on nyt vain fakta.
Tämä on todellakin fakta.
Tuossa tuli tiivistettynä kerrottua mun avioliiton tarina.
Ne jotka täällä huutelevat sitä, että miksi otit tuollaisen miehen, eivät ymmärrä, että isyyteen innokas fiksu ja kivanoloinen mies voi lasten tultua kuvioon muuttua lähes yhdessä yössä perheen yhdeksi lapseksi lisää.
Sille ei vaimo juuri mitään voi tehdä. Jos jättää hoitamatta ja huolehtimatta, eli 'antaa vastuuta isälle', kukaan ei hoida ja huolehdi.
Kuka aikuinen ihminen tekisi niin omille lapsilleen?
Eroaminen sitten, näillä mies-vauvoilla on eroon sama resepti kuin kaikkeen muuhunkin vastuunottamiseen, eli mitään ei tehdä, mistään ei sovita, mikään ei käy. Kaikessa ajatellaan vain itseä, ja omien lasten hyvinvointi, se lasten paras, jota aikuinen, vastuullinen vanhempi koko ajan ajattelee ja toteuttaa loistaa täysin poissaolollaan. Eroamisesta tulee niin mahdoton työmaa ja suorastaan riski, että parempi puurtaa eteenpäin ja pitää perhe koossa. Kun lapset lähtevät opiskelemaan, perheen äiti voi tehdä saman.
Raadollistahan tämä on, mutta totta yllättävän monelle.
Olen myöntänyt itselleni, että vielä viitisen vuotta, lapseni ovat teinejä ja mieheni on juuri tuollainen mieslapsi, ja kun teinit alkavat lentää pesästä, mä levitän myös siipeni tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas taas angstista vuodatusta täällä. Kun suunnittelette tekevänne lapsia, niin helpointa on kummankin puolison omalta osaltaan olettaa, että joutuu ainakin jossain vaiheessa tekemään lapsen eteen enemmän kuin toinen. Eipä tule pettymyksiä sitten, kun se taapero on pullautettu ulos maailmaan.
Valitan stereotyyppistä asettelua, mutta havaintojeni perusteella isyysvapaalla olevat miehet selviävät lastenhoidosta huomattavasti paremmin kuin naiset. Miehet stressaavat vähemmän, ja heillä on enemmän sietokykyä itkuihin ja kiukutteluihin. Seurauksena on, että lapsikin on sitten rennompi. Lapsi, pieni vauvakin, vaistoaa vanhemman mielialan ja käyttäytyy itsekin sen mukaan.
Taannoin seurasin erään perheen edesottamuksia. Äiti stressasi koko ajan esikoisensa kanssa, oli tarkistamassa jatkuvasti vaippoja, tunkemassa tuttipulloa suuhun, lisäämässä/vähentämässä vaatetta, helistelemässä naaman edessä lelua jne. jne. Ihmetteli, että miksi vauva ei nuku, ja melkein itki, kun oli niin vaikeaa. Mies sitten nappasi vaavin kainaloon, grillasi siinä samalla makkarat ja seurusteli vieraiden kanssa. Vauva ihmetteli hetken ja kohta nukkui sikeästi miehen kainalossa.
Ennen kuin kukaan syyttää kokemuksen puutteesta, niin minulla on kolme lasta, joista kaksi erityistarpeista.
Ei tietenkään voinut olla kyse siitä että seuraamasi äiti joutui huolehtimaan vauvasta käytännössä yksin joten oli stressaantunut ja väsynyt ihan syystä. Helppokos se on vähän grillaillessa vauvaa heijata jos joku muu huolehtii että se on puettu, syönyt ja pesty.
Mun mies onneksi pitää silmällä mun väsymystilaa ja jos rupean sekoilemaan niin nappaa taaperon mukaan ja lähtee mummolaan. Ovatkin tosi läheisiä pojan kanssa.
Ja sitten jotkut ihmiset vielä kehtaa väittää, ettei miehet osaa hoitaa vauvoja ja naiset luonnostaan osaa :D eihän se mene niin, tosiasiassa molemmissa sukupuolissa on niitä stressaajia ja höösääjiä ja sitten niitä jotka ottaa vähän turhankin rennosti ja sattuu vaaratilanteita. Ja niitä normaalisti suhtautuvia joilla homma toimii. Keskimäärin naiset osaa hoitaa lapsia paremmin, koska keskimäärin naiset hoitaa lapsia enemmän. Ja niitä rusinat pullasta-isiä on, jotka tosiaan ottaa sen syötetyn ja puetun tyytyväisen vauvan kainaloon hetkeksi tai ovat isyysvapaalla tekemättä kotitöitä ja ihmettelevät mikä siinä lasten hoidossa on niin rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua tutumpi tarina. Perheterapiaan asiaa setvimään, muuten mies ei muutu. Olet äiti myös mieh
ellesi. Jos et saa ulkopuolelta vahvistusta asiallesi, mies pitää sinua, lastensa äitiä, vain turhan nalkuttajana, kuten niin monet kymmenet-/sadattuhannet miehet tällä hetkellä tässä maassa.Just tämä! Itse painin samojen ongelmien kanssa. Käydään molemmat töissä, mutta koska mies tekee vuorotyötä, niin se on hänen syynsä olla tekemättä kotitöitä. Nykyään en enää pyydä mitään, vaan käsken, huudan ja nalkutan.
Eihän naiset muuten osaa edes kommunikoida.
Kun mies on saatu nalkkiin, näyttää nainen todellisen luonteensa.
Jos mies huutaisi ja käskyttäisi naista, olisi naisen paettava turvakotiin.
Naisen harjoittama väkivalta taas kerää tällä palstalla vain yläpeukkuja.
Kerropa vielä, miten toi sun paskakäytös omasta mielestäsi toimiii?
Vierailija kirjoitti:
Jos mies väittää, että lastenhoito on helpompaa kuin työnteko, kannattaa ehdottaa osien vaihtoa. Sisältäen yövalvomiset ja kotitöiden teon. Ja ehdottaa että kokeilette heti ensi viikonloppuna, sinä lähdet pois päiviksi ja hän hoitaa lapsia yön ja päivän, ja sinä et pane tikkua ristiin kotitöiden eteen sinä viikonloppuna. Sitten voit kysyä mitä tekivät ja oliko helppoa. Jos mies on sitä sorttia, ettei kertakaikkiaan suostu hoitamaan ja osallistumaan ja kiukuttelee vaan niin kannattaa miettiä onko se sen arvoista. Mitä sinä saat mieheltä? Pariterapia voisi tehdä hyvää, tosin tämän sortin miehet osaa kertoa terapeutille ummet ja lammet siitä miten paljon tekee perheensä eteen, joten välttämättä sitä haluamaasi apua et saa.
Ai aloittaja menisi vihdoinkin töihin?
silloinhan ne lapsetkin menee päiväkotiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua tutumpi tarina. Perheterapiaan asiaa setvimään, muuten mies ei muutu. Olet äiti myös mieh
ellesi. Jos et saa ulkopuolelta vahvistusta asiallesi, mies pitää sinua, lastensa äitiä, vain turhan nalkuttajana, kuten niin monet kymmenet-/sadattuhannet miehet tällä hetkellä tässä maassa.Just tämä! Itse painin samojen ongelmien kanssa. Käydään molemmat töissä, mutta koska mies tekee vuorotyötä, niin se on hänen syynsä olla tekemättä kotitöitä. Nykyään en enää pyydä mitään, vaan käsken, huudan ja nalkutan.
Eihän naiset muuten osaa edes kommunikoida.
Kun mies on saatu nalkkiin, näyttää nainen todellisen luonteensa.
Jos mies huutaisi ja käskyttäisi naista, olisi naisen paettava turvakotiin.
Naisen harjoittama väkivalta taas kerää tällä palstalla vain yläpeukkuja.
Kerropa vielä, miten toi sun paskakäytös omasta mielestäsi toimiii?
Taas hienoa paskayleistämistä naisista.
Luitko tuon ap:n jutun? Ei se ole mikään ihan pikkujuttu, joka pitää lakaista maton alle vain sukupuolen takia. Haloo nyt.