Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies lasten kanssa kotona, aaarrgh
19.05.2021 |
Tiedän, että tästä herää myrsky ja tiedän, että kyse on paljolti siitä miten asioihin suhtautuu ja lisäksi vielä siitä, että itsepä olet paikkasi valinnut, mutta kerronpa silti tarinani. Eli meillä mieheni kanssa taapero ja vauva. Minä olen äitiyslomalla ja mies käy töissä, miehen työt koneella istumista, palavereja, etätöissä tällä hetkellä on. Minä hoidan kodin lastenhoidon ohessa pääsääntöisesti täysin, miehen saan välillä väännettyä johonkin kotihommaan käskyttäen. Illat mies lepäilee ja kerää voimia töihin. Vauva valvottaa minua öisin ja päivät menee vauvan ja taaperon tarpeita tyydyttää ja vasemmalla kädellä kotia hoitaen. Otin viikonlopuksi työvuoron itselleni, osittain ihan siksi, jotta mies näkisi mitä päiväni sisältävät. Miehen mielestä ihan hyvä idea, kun menen töihin ja ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Tietenkin valvoin yön lasten kanssa ennen töitä, eihän miehelle tullut mieleen, että siinä olisi mitään outoa? Kun lapset alkoivat elämöimään yöllä mies vähän heilutteli kättään heidän suuntaan ja hymyili?? Minä sitten vaihdoin vaippaa, juotin, hyssyttelin, nukuttelin. No aamulla aikaisin lähdin töihin ja mietin silmät ristissä, että kohta kotona alkaa myrsky ja kuinkahan mies pärjää? Palasin iltapäivällä kotiin ja mies tyrkkäsi lapset minulle miltei ovella, eikä koko iltana enää koskenut lapsiin, eikä ole nyt kahteen viikkoon pistänyt tikkua ristiin lasten tai kodin hoitoon liittyen, vetoaa siihen yhteen päivään kun hoiti kaiken! Kuitenkin muistaa lisätä, että lastenhoito on kyllä paljon kevyempää hommaa kuin hänen vaativa työnsä, mikä vie kaiken energian ja iltaisin hänen täytyy saada levätä!! Ja sanottakoon vielä, että sinä päivänä, kun hän lapsia hoiti, mitään muuta hän ei tehnyt. Lapsilla oli samat vaatteet koko päivän päällä, vaikka vauva oli niille puklannut ja taapero sotkenut täysin ruualla, tietysti. Ja keittiö oli täyden kaaoksen vallassa, minä siivosin lasten roikkuessa minussa. Ja kaikki muukin oli rempallaan ja taaperon ruokailu oli ollut epämääräistä, koska on kovaa hommaa saada hänet syömään järkeviä asioita monipuolisesti, tiedän. En tiedä mitä ovat tehneet ajankuluksi, ilmeisesti vain tuijottaneet tvtä, vaikka minä yritän välttää tvn näyttämistä lapsille viimeiseen asti ja tästä ollaan puhuttu miehen kanssa monta kertaa. Tiedän toki, että se on helppo keino saada lapset hiljaiseksi ja rauhalliseksi. Olen räjähtämispisteessä asian kanssa, mutta pidän suuni vielä kiinni ja yritän kerätä järkeviä argumentteja mitkä esittää miehelle. Mitäs mieltä suuri yleisö on?
Kommentit (331)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lähipiirissä on tapaus jossa mies ei ollenkaan osallistunut lastenhoitoon. Kävin lasten äidin kanssa lukuisia keskusteluja. Tultuaan töistä mies vetäytyi omiin oloihinsa eikä häntä saanut häiritä. Äiti ei päässyt yksin minnekään jos ei itse hommannut jotain sukulaista/ystävää auttamaan. No, lopulta tuli ero. Tilanne on nyt se että lasten äiti on täysin yh. Lasten isä ei ota lapsia luokseen ollenkaan.
Ei voi kuin ihmetellä. Kysin suoraan lasten äidiltä että miksi teki miehen kanssa useamman lapsen kun jo ensimmäisen synnyttyä tuli selväksi että mies ei osallistu lainkaan. Hän oletti että mies alkaisi myöhemmin osallistumaan.
Jos haluaa lapselle sisaruksia, pitää miettiä, tekeekö niitä nykyisen vai jonkun toisen miehen kanssa.
Monestihan isät antavat ymmärtää, että lapset alkavat kiinnostaa enemmän sitten kun ne kasvavat vähän isommiksi ja niiden kanssa voi puuhastella aktiivisesti enemmän. En tiedä kuinka usein näin käy. Jotenkin ajattelisi, että mies jota oma lapsi ei kiinnosta vauvana ei ole kykeneväinen kiinnostumaan siitä silloinkaan, kun se on jo isompi ihminen. Varsinkin kun oman puolison ja lasten äidin asiat ja hyvinvointikaan ei tunnu usein kiinnostavan.
Lähipiirissä on tällainen pari. Lapsi 2. Erosta on jo puhuttu ääneen meille muillekin, molemmat ovat ilmeisesti lakanneet kunnioittamasta toisiaan. Sääli, mutta ei ihme tuolla asetelmalla.
Sepä se, juuri tuo kunnioituksen häviäminen puolisoa ja hänen toimintatapojaan kohtaan. Siitä ei enää helposti rakenneta hyvää parisuhdetta. Tämä on tuttavapiirissäni niin monen avioeron taustalla, jossa nainen on ollut aloitteentekijä eroamisen suhteen. Niin omassanikin.
Myös minulla. Lapsen kasvatti kanssani toinen aviomies, perhevuodet ovat siis jo takana.
Tälle ystäväpariskunnalle, molemmat rakkaita, tekisi mieli huutaa, että älkää tehkö tuota virhettä, älkää poteroituko tahoillenne, ilman yhteiseen hiileen puhaltamista ette tule selviämään yhdessä.
Kuvio on sivullisillekin nähtävissä. Mies pitää vaimoaan kodinkoneena (kunnioituksen puutetta) ja vaimo ei kunnioita miestä, joka pitää vaimoaan kodinkoneena. Kierrehän se on. Toivottavasi jotkut onnistuvat katkaisemaan sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyysvapaalla opin miten helppoa lasten hoitaminen on, joten tämä on joko provo tai kyseessä on poikkeuksellisen huonon elämänhallinnan omaava perhe.
Päivässä mulla meni maks 2 tuntia ruuan tekemiseen, siivoamiseen, lapsen pukemiseen yms. Muun ajan sain viettää aivan vapaasti lapsen kanssa ulkoillen, leikkien, käydä kaupungilla, retkillä, harrastamassa yms. Elämäni helpoin ja.mukavin 2 kuukautta.
Miten sinä noin nopsaan selvisit lapsen pukemisesta? Lapsen raajat heiluu kuin tuulimyllyssä, kun saa sukat jalkaan on lapaset jo lattialla. Ja yleistä oli sekin, kun lapsella oli ulkovaatteet päällä alkoi lapsi äkistää kakkaa. Ei muuta kuin kaikki pois ja vaipanvaihtoon. Puoli tuntia pukemisen aloittamisesta ulospääsyyn oli ihan tavallista.
Miten ihmeen avuton olet jos et osaa edes pukea lasta? Vinkki, ei vaikeaa, menee kesällä n 5 minuuttia, talvella 10 minuuttia.
Uskomattomia nämä nykyajan uusavuttomat!
Mistä päättelit minun iän? Onhan sillä eroa, pukeeko vastasyntynyttä, puolivuotiasta tai vuoden ikäistä lasta. Kymmenessä minuutissa ei selviä mitenkään, jos lapsi pitää riisua ulkovaatteista vaippasilleen ja taas pukea taas päälle. Jos taapero on sitä mieltä, että hän ei halua ulos, vanhemmalle tulee pukiessa hiki. Ilmeisesti sinä tukistat lapsesi hiljaiseksi?
Jotain kertoo kasvatustavoistasi, jos tottelevaisesta lapsesta tulee ensimmäisenä mieleen lapsen pahoinpitely. Pieni vinkki, jotkut osaavat kasvattaa lapsiaan, myös niitä tempparamenttisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrää vain miten kotona pitää elää, toki uhriudu ja ole oikein kunnolla marttyyri. Vähän ajan päästä huomaat olevasi yksin lasten kanssa.
Surullistahan tässä kaikessa on se, että monesti naisella on ihan yhtä helppoa tai jopa helpompaa olla lasten kanssa yksin, kuin sen täysin itsekeskeisen ja osallistumattoman puolison kanssa.
Onko lastenhoito joku peli jossa jaetaan pisteitä? Sitten ei auta valittaa kun jonain päivänä mies on savustettu ulos joko perheen toimesta tai lähtenyt itse toisen matkaan, koska leikkii väärin lasten kanssa, ei osaa muka tehdä mitään, mikään ei kelpaa eikä mistään kiitetä. Tällaisella palstalla ei koskaan kuule sen toisen osapuolen näkemystä, ainoastaan katkeran yh-äidin joka on saanut päättää kaikesta.
Juurihan sinä taisit vähän avata omaa kokemustasi. Lastenhoito ei todellakaan ole peli, jossa jaetaan pisteitä vaan se on jaettu vastuu ja ilo. Ihanteellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrää vain miten kotona pitää elää, toki uhriudu ja ole oikein kunnolla marttyyri. Vähän ajan päästä huomaat olevasi yksin lasten kanssa.
Surullistahan tässä kaikessa on se, että monesti naisella on ihan yhtä helppoa tai jopa helpompaa olla lasten kanssa yksin, kuin sen täysin itsekeskeisen ja osallistumattoman puolison kanssa.
Onko lastenhoito joku peli jossa jaetaan pisteitä? Sitten ei auta valittaa kun jonain päivänä mies on savustettu ulos joko perheen toimesta tai lähtenyt itse toisen matkaan, koska leikkii väärin lasten kanssa, ei osaa muka tehdä mitään, mikään ei kelpaa eikä mistään kiitetä. Tällaisella palstalla ei koskaan kuule sen toisen osapuolen näkemystä, ainoastaan katkeran yh-äidin joka on saanut päättää kaikesta.
Jos mies rupeaa riehumaan lapsen kanssa, kun lapsen pitäisi ruveta iltatoimille ja lykkää sitten lapsen äidille, joka yrittää saada lapsen nukkumaan, niin tietenkin siitä pitää miehelle sanoa. Tai jos äiti näkee, että nyt pitäisi ruveta ruuanlaittoon, että ruoka on ajoissa valmiina, niin tietenkin siitä pitää sanoa, jos mies itse ei hoksaa. Koko perhe pääsee paljon vähemmällä, jos lapsi ei pääse liian väsyneeksi tai nälkäiseksi.
Ja pienet pojat, tulevat miehet ja isät oppivat samoille tavoille kuin oma isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lähipiirissä on tapaus jossa mies ei ollenkaan osallistunut lastenhoitoon. Kävin lasten äidin kanssa lukuisia keskusteluja. Tultuaan töistä mies vetäytyi omiin oloihinsa eikä häntä saanut häiritä. Äiti ei päässyt yksin minnekään jos ei itse hommannut jotain sukulaista/ystävää auttamaan. No, lopulta tuli ero. Tilanne on nyt se että lasten äiti on täysin yh. Lasten isä ei ota lapsia luokseen ollenkaan.
Ei voi kuin ihmetellä. Kysin suoraan lasten äidiltä että miksi teki miehen kanssa useamman lapsen kun jo ensimmäisen synnyttyä tuli selväksi että mies ei osallistu lainkaan. Hän oletti että mies alkaisi myöhemmin osallistumaan.
Jos haluaa lapselle sisaruksia, pitää miettiä, tekeekö niitä nykyisen vai jonkun toisen miehen kanssa.
Monestihan isät antavat ymmärtää, että lapset alkavat kiinnostaa enemmän sitten kun ne kasvavat vähän isommiksi ja niiden kanssa voi puuhastella aktiivisesti enemmän. En tiedä kuinka usein näin käy. Jotenkin ajattelisi, että mies jota oma lapsi ei kiinnosta vauvana ei ole kykeneväinen kiinnostumaan siitä silloinkaan, kun se on jo isompi ihminen. Varsinkin kun oman puolison ja lasten äidin asiat ja hyvinvointikaan ei tunnu usein kiinnostavan.
Lähipiirissä on tällainen pari. Lapsi 2. Erosta on jo puhuttu ääneen meille muillekin, molemmat ovat ilmeisesti lakanneet kunnioittamasta toisiaan. Sääli, mutta ei ihme tuolla asetelmalla.
Sepä se, juuri tuo kunnioituksen häviäminen puolisoa ja hänen toimintatapojaan kohtaan. Siitä ei enää helposti rakenneta hyvää parisuhdetta. Tämä on tuttavapiirissäni niin monen avioeron taustalla, jossa nainen on ollut aloitteentekijä eroamisen suhteen. Niin omassanikin.
Myös minulla. Lapsen kasvatti kanssani toinen aviomies, perhevuodet ovat siis jo takana.
Tälle ystäväpariskunnalle, molemmat rakkaita, tekisi mieli huutaa, että älkää tehkö tuota virhettä, älkää poteroituko tahoillenne, ilman yhteiseen hiileen puhaltamista ette tule selviämään yhdessä.
Kuvio on sivullisillekin nähtävissä. Mies pitää vaimoaan kodinkoneena (kunnioituksen puutetta) ja vaimo ei kunnioita miestä, joka pitää vaimoaan kodinkoneena. Kierrehän se on. Toivottavasi jotkut onnistuvat katkaisemaan sen.
Tuntuu että siinä vaiheessa kun tilanne on lähtenyt noille jengoille niin sitä on vaikea enää muuttaa. Ainakin se vaatii paljon toisen ihmisen kuuntelua ja hänen asemaansa asettumista. Nöyrtymistä. Halua oikeasti tehdä asiat paremmin kaikkien kannalta. Mutta jos toista ei lähtökohtaisestikaan kunnioita tasaveroisena ihmisenä, niin eipä tuohon ole haluja.
Joskus on vaan helpompi erota ja välttää näin katkeroituminen ja kokemus siitä, että oma rooli perheessä on vain toisen aikuisen arjen mahdollisimman muuttumattomana ja helppona jatkumisen mahdollistaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyysvapaalla opin miten helppoa lasten hoitaminen on, joten tämä on joko provo tai kyseessä on poikkeuksellisen huonon elämänhallinnan omaava perhe.
Päivässä mulla meni maks 2 tuntia ruuan tekemiseen, siivoamiseen, lapsen pukemiseen yms. Muun ajan sain viettää aivan vapaasti lapsen kanssa ulkoillen, leikkien, käydä kaupungilla, retkillä, harrastamassa yms. Elämäni helpoin ja.mukavin 2 kuukautta.
Miten sinä noin nopsaan selvisit lapsen pukemisesta? Lapsen raajat heiluu kuin tuulimyllyssä, kun saa sukat jalkaan on lapaset jo lattialla. Ja yleistä oli sekin, kun lapsella oli ulkovaatteet päällä alkoi lapsi äkistää kakkaa. Ei muuta kuin kaikki pois ja vaipanvaihtoon. Puoli tuntia pukemisen aloittamisesta ulospääsyyn oli ihan tavallista.
Miten ihmeen avuton olet jos et osaa edes pukea lasta? Vinkki, ei vaikeaa, menee kesällä n 5 minuuttia, talvella 10 minuuttia.
Uskomattomia nämä nykyajan uusavuttomat!
Mistä päättelit minun iän? Onhan sillä eroa, pukeeko vastasyntynyttä, puolivuotiasta tai vuoden ikäistä lasta. Kymmenessä minuutissa ei selviä mitenkään, jos lapsi pitää riisua ulkovaatteista vaippasilleen ja taas pukea taas päälle. Jos taapero on sitä mieltä, että hän ei halua ulos, vanhemmalle tulee pukiessa hiki. Ilmeisesti sinä tukistat lapsesi hiljaiseksi?
Jotain kertoo kasvatustavoistasi, jos tottelevaisesta lapsesta tulee ensimmäisenä mieleen lapsen pahoinpitely. Pieni vinkki, jotkut osaavat kasvattaa lapsiaan, myös niitä tempparamenttisia.
Hassu sana tuo tottelevainen pienestä lapsesta puhuttaessa. Pieni lapsi, joka ei halua, että hänelle just silloin laitetaan vaatteita päälle, ei ole tottelematon. Kiemurtelevan ja vääntelehtivän lapsen pukeminen on työlästä eikä käy hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrää vain miten kotona pitää elää, toki uhriudu ja ole oikein kunnolla marttyyri. Vähän ajan päästä huomaat olevasi yksin lasten kanssa.
Surullistahan tässä kaikessa on se, että monesti naisella on ihan yhtä helppoa tai jopa helpompaa olla lasten kanssa yksin, kuin sen täysin itsekeskeisen ja osallistumattoman puolison kanssa.
Onko lastenhoito joku peli jossa jaetaan pisteitä? Sitten ei auta valittaa kun jonain päivänä mies on savustettu ulos joko perheen toimesta tai lähtenyt itse toisen matkaan, koska leikkii väärin lasten kanssa, ei osaa muka tehdä mitään, mikään ei kelpaa eikä mistään kiitetä. Tällaisella palstalla ei koskaan kuule sen toisen osapuolen näkemystä, ainoastaan katkeran yh-äidin joka on saanut päättää kaikesta.
Juurihan sinä taisit vähän avata omaa kokemustasi. Lastenhoito ei todellakaan ole peli, jossa jaetaan pisteitä vaan se on jaettu vastuu ja ilo. Ihanteellisesti.
Noin jos vastuu jaetaan vain sen toisen halujen mukaan, niin sehän yksipuolista. Toisen pitäisi sopeutua vain sen toisen oikkuihin ja heti kun tämä niin ilmoittaa. Erohan siitä tulee. Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Isyysvapaalla opin miten helppoa lasten hoitaminen on, joten tämä on joko provo tai kyseessä on poikkeuksellisen huonon elämänhallinnan omaava perhe.
Päivässä mulla meni maks 2 tuntia ruuan tekemiseen, siivoamiseen, lapsen pukemiseen yms. Muun ajan sain viettää aivan vapaasti lapsen kanssa ulkoillen, leikkien, käydä kaupungilla, retkillä, harrastamassa yms. Elämäni helpoin ja.mukavin 2 kuukautta.
Anna kun arvaan: Sinulla oli yksi hyvin nukkuva lapsi, oli kesä ja lisäksi osallistuva vaimo, joka oli iltaisin lapsen kanssa, laittoi ruokaa ja siivosi?
Kokeilepa samaa niin, että valvot ensin yön vauvan kanssa, sitten päivän taaperon kanssa. Kumpikaan ei viihdy yksin, niin että vessassakin pitää käydä ovi auki. Mitään asiaa ei voi tehdä kerralla loppuun, kun jompi kumpi lapsista alkaa kesken kaiken itkeä tai tehdä jotain kiellettyä. Lisäksi talvella se pukeminen ja lähteminen on ihan toinen juttu kuin kesällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lähipiirissä on tapaus jossa mies ei ollenkaan osallistunut lastenhoitoon. Kävin lasten äidin kanssa lukuisia keskusteluja. Tultuaan töistä mies vetäytyi omiin oloihinsa eikä häntä saanut häiritä. Äiti ei päässyt yksin minnekään jos ei itse hommannut jotain sukulaista/ystävää auttamaan. No, lopulta tuli ero. Tilanne on nyt se että lasten äiti on täysin yh. Lasten isä ei ota lapsia luokseen ollenkaan.
Ei voi kuin ihmetellä. Kysin suoraan lasten äidiltä että miksi teki miehen kanssa useamman lapsen kun jo ensimmäisen synnyttyä tuli selväksi että mies ei osallistu lainkaan. Hän oletti että mies alkaisi myöhemmin osallistumaan.
Jos haluaa lapselle sisaruksia, pitää miettiä, tekeekö niitä nykyisen vai jonkun toisen miehen kanssa.
Monestihan isät antavat ymmärtää, että lapset alkavat kiinnostaa enemmän sitten kun ne kasvavat vähän isommiksi ja niiden kanssa voi puuhastella aktiivisesti enemmän. En tiedä kuinka usein näin käy. Jotenkin ajattelisi, että mies jota oma lapsi ei kiinnosta vauvana ei ole kykeneväinen kiinnostumaan siitä silloinkaan, kun se on jo isompi ihminen. Varsinkin kun oman puolison ja lasten äidin asiat ja hyvinvointikaan ei tunnu usein kiinnostavan.
Lähipiirissä on tällainen pari. Lapsi 2. Erosta on jo puhuttu ääneen meille muillekin, molemmat ovat ilmeisesti lakanneet kunnioittamasta toisiaan. Sääli, mutta ei ihme tuolla asetelmalla.
Sepä se, juuri tuo kunnioituksen häviäminen puolisoa ja hänen toimintatapojaan kohtaan. Siitä ei enää helposti rakenneta hyvää parisuhdetta. Tämä on tuttavapiirissäni niin monen avioeron taustalla, jossa nainen on ollut aloitteentekijä eroamisen suhteen. Niin omassanikin.
Myös minulla. Lapsen kasvatti kanssani toinen aviomies, perhevuodet ovat siis jo takana.
Tälle ystäväpariskunnalle, molemmat rakkaita, tekisi mieli huutaa, että älkää tehkö tuota virhettä, älkää poteroituko tahoillenne, ilman yhteiseen hiileen puhaltamista ette tule selviämään yhdessä.
Kuvio on sivullisillekin nähtävissä. Mies pitää vaimoaan kodinkoneena (kunnioituksen puutetta) ja vaimo ei kunnioita miestä, joka pitää vaimoaan kodinkoneena. Kierrehän se on. Toivottavasi jotkut onnistuvat katkaisemaan sen.
Minulta loppui arvostus siihen sättimiseen kun tein kaiken väärin, niin lopetin sitten tekemisen. Niin makaa kuin petaa. Sivusta
Suosittelen myös pariterapiaa, jotta ulkopuolinen asettaa työnjakoa, muuten on riski, että olet hänen mielestään vain nalkuttava vaimo, joka on päivät pitkät kotona löysäilemässä. Jos mies ei lämpene ajatukselle sanot, että olet loppu ja kohta tulee ruumiita tai ero viikko-viikko järjestelyin, jos meno ei muutu. Kerro, että koet jääväsi täysin yksin lasten- ja kodinhoidon kanssa, etkä halua riidellä asiasta vaan saada puolueetonta apua, ettei mene poteroista huuteluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyysvapaalla opin miten helppoa lasten hoitaminen on, joten tämä on joko provo tai kyseessä on poikkeuksellisen huonon elämänhallinnan omaava perhe.
Päivässä mulla meni maks 2 tuntia ruuan tekemiseen, siivoamiseen, lapsen pukemiseen yms. Muun ajan sain viettää aivan vapaasti lapsen kanssa ulkoillen, leikkien, käydä kaupungilla, retkillä, harrastamassa yms. Elämäni helpoin ja.mukavin 2 kuukautta.
Anna kun arvaan: Sinulla oli yksi hyvin nukkuva lapsi, oli kesä ja lisäksi osallistuva vaimo, joka oli iltaisin lapsen kanssa, laittoi ruokaa ja siivosi?
Kokeilepa samaa niin, että valvot ensin yön vauvan kanssa, sitten päivän taaperon kanssa. Kumpikaan ei viihdy yksin, niin että vessassakin pitää käydä ovi auki. Mitään asiaa ei voi tehdä kerralla loppuun, kun jompi kumpi lapsista alkaa kesken kaiken itkeä tai tehdä jotain kiellettyä. Lisäksi talvella se pukeminen ja lähteminen on ihan toinen juttu kuin kesällä.
Kaksi pientä lasta, heräilevät yöllä, vaimo tekee töissä pitkää päivää, teen suurimman osan ruumista, siivoamme yhdessä. Lisää kysymyksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lähipiirissä on tapaus jossa mies ei ollenkaan osallistunut lastenhoitoon. Kävin lasten äidin kanssa lukuisia keskusteluja. Tultuaan töistä mies vetäytyi omiin oloihinsa eikä häntä saanut häiritä. Äiti ei päässyt yksin minnekään jos ei itse hommannut jotain sukulaista/ystävää auttamaan. No, lopulta tuli ero. Tilanne on nyt se että lasten äiti on täysin yh. Lasten isä ei ota lapsia luokseen ollenkaan.
Ei voi kuin ihmetellä. Kysin suoraan lasten äidiltä että miksi teki miehen kanssa useamman lapsen kun jo ensimmäisen synnyttyä tuli selväksi että mies ei osallistu lainkaan. Hän oletti että mies alkaisi myöhemmin osallistumaan.
Jos haluaa lapselle sisaruksia, pitää miettiä, tekeekö niitä nykyisen vai jonkun toisen miehen kanssa.
Monestihan isät antavat ymmärtää, että lapset alkavat kiinnostaa enemmän sitten kun ne kasvavat vähän isommiksi ja niiden kanssa voi puuhastella aktiivisesti enemmän. En tiedä kuinka usein näin käy. Jotenkin ajattelisi, että mies jota oma lapsi ei kiinnosta vauvana ei ole kykeneväinen kiinnostumaan siitä silloinkaan, kun se on jo isompi ihminen. Varsinkin kun oman puolison ja lasten äidin asiat ja hyvinvointikaan ei tunnu usein kiinnostavan.
Lähipiirissä on tällainen pari. Lapsi 2. Erosta on jo puhuttu ääneen meille muillekin, molemmat ovat ilmeisesti lakanneet kunnioittamasta toisiaan. Sääli, mutta ei ihme tuolla asetelmalla.
Sepä se, juuri tuo kunnioituksen häviäminen puolisoa ja hänen toimintatapojaan kohtaan. Siitä ei enää helposti rakenneta hyvää parisuhdetta. Tämä on tuttavapiirissäni niin monen avioeron taustalla, jossa nainen on ollut aloitteentekijä eroamisen suhteen. Niin omassanikin.
Myös minulla. Lapsen kasvatti kanssani toinen aviomies, perhevuodet ovat siis jo takana.
Tälle ystäväpariskunnalle, molemmat rakkaita, tekisi mieli huutaa, että älkää tehkö tuota virhettä, älkää poteroituko tahoillenne, ilman yhteiseen hiileen puhaltamista ette tule selviämään yhdessä.
Kuvio on sivullisillekin nähtävissä. Mies pitää vaimoaan kodinkoneena (kunnioituksen puutetta) ja vaimo ei kunnioita miestä, joka pitää vaimoaan kodinkoneena. Kierrehän se on. Toivottavasi jotkut onnistuvat katkaisemaan sen.Minulta loppui arvostus siihen sättimiseen kun tein kaiken väärin, niin lopetin sitten tekemisen. Niin makaa kuin petaa. Sivusta
Riippuu, mitä tein väärin tarkoittaa. Jos tein väärin tarkoittaa sitä, että metodi on juosten kustu ja toinen joutuu tekemään uudestaan, on kyse perseilystä ja auttamisen sijaan aiheuttaa toiselle lisätyötä.
Jos toinen pyyhkii pölyt mielestään väärään suuntaan, se on turhaa nalkuttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu, että kukaan mies ei loppupeleissä tajua lapsen hengissä pitämisestä mitään. Ei heillä ole sitä geeneissä, kuten naisilla. Ei minunkaan isäni osannut hoitaa minua eikä edes halunnut, sanoi että ei hänellä ole minkäänlaista hoivaviettiä. Eläinmaailmassakin naiset hoitavat lapsensa joko yksin tai muiden lauman naisten kanssa.
Usea ystäväni on valinnut yksinhuoltajuuden, lapset tehty luovuttajan soluilla. Yksi ystäväni kerkesi olla 10 vuotta naimisissa, teki 2 lasta, kyllästyi hoitamaan miestään siinä rinnalla, erosi ja teki 3. lapsen luovuttajan avulla. Tehkää kaikki naiset samoin.
Meillä meni siihen, että töihin palatessani mies ei edelleenkään ottanut mitään vastuuta kodinhoidosta.
Kerran tästä hänelle sitten avain kun vastauksena "missä välissä mä muka ehdin siivota kun käyn töissä?".
Kysyin, että kukas meillä jatkossa siis siivoaa, kun en varmaan minäkään sitten ehdi töiden takia siivota. Hiljaista tuli.
Ja edelleen, kaikesta pitää sanoa erikseen. Hoidatko tiskikoneen. Imuroitko. Pesetkö pyykit. Ei, älä jätä kuivia pyykkejä läjäksi siihen pöydälle, vaan viikkaa heti kaappiin.
Jos juot limua, niin lauta tyhjät pullot heti pussiin, älä jätä pöydille.
Ja kaikenpäälle huokaillaan, kun rahat loppu pian tilipäivä jälkeen. Tienataan saman verran, maksetaan jo kaikki mahdollinen puoliksi, itse hoidan kylläkin vielä päälle 98% kuukauden ruokaostoista.
Silti saan rahaa säästöön ja ostettua välillä jotain mukavaakin itsellenikin.
Mutta tällä samalla rahamäärällä mies huokailee, kun tili on jo tyhjä, ei ole rahaa, on meillä vaan liian kallis vuokra kun kaikki raha siihen menee (ei mene).
Joo, avautuminen. Alkaa vaan olla niin väsynyt olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyysvapaalla opin miten helppoa lasten hoitaminen on, joten tämä on joko provo tai kyseessä on poikkeuksellisen huonon elämänhallinnan omaava perhe.
Päivässä mulla meni maks 2 tuntia ruuan tekemiseen, siivoamiseen, lapsen pukemiseen yms. Muun ajan sain viettää aivan vapaasti lapsen kanssa ulkoillen, leikkien, käydä kaupungilla, retkillä, harrastamassa yms. Elämäni helpoin ja.mukavin 2 kuukautta.
Anna kun arvaan: Sinulla oli yksi hyvin nukkuva lapsi, oli kesä ja lisäksi osallistuva vaimo, joka oli iltaisin lapsen kanssa, laittoi ruokaa ja siivosi?
Kokeilepa samaa niin, että valvot ensin yön vauvan kanssa, sitten päivän taaperon kanssa. Kumpikaan ei viihdy yksin, niin että vessassakin pitää käydä ovi auki. Mitään asiaa ei voi tehdä kerralla loppuun, kun jompi kumpi lapsista alkaa kesken kaiken itkeä tai tehdä jotain kiellettyä. Lisäksi talvella se pukeminen ja lähteminen on ihan toinen juttu kuin kesällä.
Kaksi pientä lasta, heräilevät yöllä, vaimo tekee töissä pitkää päivää, teen suurimman osan ruumista, siivoamme yhdessä. Lisää kysymyksiä?
Ja kaikki mitä kirjoitit lapsista on huonon kasvattamisen tulosta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä lastenhoitojuttuja ei voi sopia ennen lasten hankkimista? Kuvittelevatko naiset, että miehet hoitavat lapset mukavasti perheen elättämisen ja omien töidensä ohessa? Toivottavasti mies ottaa eron, niin pääset maistamaan feminismin hedelmiä.
Suomalaiset eivät ansaitse onnellisia parisuhteita. Viherfeministien aivopesemät suomalaisnaiset eivät kelpaa puolisoiksi.
Kyllä ne äiditkin töissä käy.
Oma isäni perusteli osallistumattomuuttaan lasten- ja kodinhoitoon juuri sillä, että hän käy töissä ja tienaa rahat. Olin ihan että wtf? Äitini kävi ihan samalla tavalla töissä, itse asiassa teki vielä monella tavalla raskaampaa 3-vuorotyötä kuin konttorihommissa ollut isäni. Ja silti isäni katsoi, että vain hänelle riitti työssäkäynti, illat voi maata sohvalla lukemassa sanomalehtiä ja katsomassa tv:tä ja tulla valmiiseen ruokapöytään puhtaaseen keittiöön syömään illallista ja jatkaa siitä sänkyyn lukemaan kirjaa. Hän oli meille lapsille ihan vieras ihminen. Äitini hoiti sekä työssäkäyntinsä että kaiken muun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyysvapaalla opin miten helppoa lasten hoitaminen on, joten tämä on joko provo tai kyseessä on poikkeuksellisen huonon elämänhallinnan omaava perhe.
Päivässä mulla meni maks 2 tuntia ruuan tekemiseen, siivoamiseen, lapsen pukemiseen yms. Muun ajan sain viettää aivan vapaasti lapsen kanssa ulkoillen, leikkien, käydä kaupungilla, retkillä, harrastamassa yms. Elämäni helpoin ja.mukavin 2 kuukautta.
Anna kun arvaan: Sinulla oli yksi hyvin nukkuva lapsi, oli kesä ja lisäksi osallistuva vaimo, joka oli iltaisin lapsen kanssa, laittoi ruokaa ja siivosi?
Kokeilepa samaa niin, että valvot ensin yön vauvan kanssa, sitten päivän taaperon kanssa. Kumpikaan ei viihdy yksin, niin että vessassakin pitää käydä ovi auki. Mitään asiaa ei voi tehdä kerralla loppuun, kun jompi kumpi lapsista alkaa kesken kaiken itkeä tai tehdä jotain kiellettyä. Lisäksi talvella se pukeminen ja lähteminen on ihan toinen juttu kuin kesällä.
Kaksi pientä lasta, heräilevät yöllä, vaimo tekee töissä pitkää päivää, teen suurimman osan ruumista, siivoamme yhdessä. Lisää kysymyksiä?
Ja kaikki mitä kirjoitit lapsista on huonon kasvattamisen tulosta.
Huomaa, ettei sinulla ole kovinkaan paljoa kokemusta lapsista. Siis muista kuin omistasi, jotka ovat ilmeisesti hyvin sopeutuvaisia tapauksia. Tai sitten kiinnostaisi kyllä tietää, miten vauvaa mielestäsi kasvatetaan niin, että se osaa olla itkemättä ja haluamatta syliin, jos sillä on kurja olo?
Alue: Aihe vapaa
Mistä päättelit minun iän? Onhan sillä eroa, pukeeko vastasyntynyttä, puolivuotiasta tai vuoden ikäistä lasta. Kymmenessä minuutissa ei selviä mitenkään, jos lapsi pitää riisua ulkovaatteista vaippasilleen ja taas pukea taas päälle. Jos taapero on sitä mieltä, että hän ei halua ulos, vanhemmalle tulee pukiessa hiki. Ilmeisesti sinä tukistat lapsesi hiljaiseksi?