Lue keskustelun säännöt.
Mies lasten kanssa kotona, aaarrgh
19.05.2021 |
Tiedän, että tästä herää myrsky ja tiedän, että kyse on paljolti siitä miten asioihin suhtautuu ja lisäksi vielä siitä, että itsepä olet paikkasi valinnut, mutta kerronpa silti tarinani. Eli meillä mieheni kanssa taapero ja vauva. Minä olen äitiyslomalla ja mies käy töissä, miehen työt koneella istumista, palavereja, etätöissä tällä hetkellä on. Minä hoidan kodin lastenhoidon ohessa pääsääntöisesti täysin, miehen saan välillä väännettyä johonkin kotihommaan käskyttäen. Illat mies lepäilee ja kerää voimia töihin. Vauva valvottaa minua öisin ja päivät menee vauvan ja taaperon tarpeita tyydyttää ja vasemmalla kädellä kotia hoitaen. Otin viikonlopuksi työvuoron itselleni, osittain ihan siksi, jotta mies näkisi mitä päiväni sisältävät. Miehen mielestä ihan hyvä idea, kun menen töihin ja ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Tietenkin valvoin yön lasten kanssa ennen töitä, eihän miehelle tullut mieleen, että siinä olisi mitään outoa? Kun lapset alkoivat elämöimään yöllä mies vähän heilutteli kättään heidän suuntaan ja hymyili?? Minä sitten vaihdoin vaippaa, juotin, hyssyttelin, nukuttelin. No aamulla aikaisin lähdin töihin ja mietin silmät ristissä, että kohta kotona alkaa myrsky ja kuinkahan mies pärjää? Palasin iltapäivällä kotiin ja mies tyrkkäsi lapset minulle miltei ovella, eikä koko iltana enää koskenut lapsiin, eikä ole nyt kahteen viikkoon pistänyt tikkua ristiin lasten tai kodin hoitoon liittyen, vetoaa siihen yhteen päivään kun hoiti kaiken! Kuitenkin muistaa lisätä, että lastenhoito on kyllä paljon kevyempää hommaa kuin hänen vaativa työnsä, mikä vie kaiken energian ja iltaisin hänen täytyy saada levätä!! Ja sanottakoon vielä, että sinä päivänä, kun hän lapsia hoiti, mitään muuta hän ei tehnyt. Lapsilla oli samat vaatteet koko päivän päällä, vaikka vauva oli niille puklannut ja taapero sotkenut täysin ruualla, tietysti. Ja keittiö oli täyden kaaoksen vallassa, minä siivosin lasten roikkuessa minussa. Ja kaikki muukin oli rempallaan ja taaperon ruokailu oli ollut epämääräistä, koska on kovaa hommaa saada hänet syömään järkeviä asioita monipuolisesti, tiedän. En tiedä mitä ovat tehneet ajankuluksi, ilmeisesti vain tuijottaneet tvtä, vaikka minä yritän välttää tvn näyttämistä lapsille viimeiseen asti ja tästä ollaan puhuttu miehen kanssa monta kertaa. Tiedän toki, että se on helppo keino saada lapset hiljaiseksi ja rauhalliseksi. Olen räjähtämispisteessä asian kanssa, mutta pidän suuni vielä kiinni ja yritän kerätä järkeviä argumentteja mitkä esittää miehelle. Mitäs mieltä suuri yleisö on?
Kommentit (331)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyysvapaalla opin miten helppoa lasten hoitaminen on, joten tämä on joko provo tai kyseessä on poikkeuksellisen huonon elämänhallinnan omaava perhe.
Päivässä mulla meni maks 2 tuntia ruuan tekemiseen, siivoamiseen, lapsen pukemiseen yms. Muun ajan sain viettää aivan vapaasti lapsen kanssa ulkoillen, leikkien, käydä kaupungilla, retkillä, harrastamassa yms. Elämäni helpoin ja.mukavin 2 kuukautta.
Anna kun arvaan: Sinulla oli yksi hyvin nukkuva lapsi, oli kesä ja lisäksi osallistuva vaimo, joka oli iltaisin lapsen kanssa, laittoi ruokaa ja siivosi?
Kokeilepa samaa niin, että valvot ensin yön vauvan kanssa, sitten päivän taaperon kanssa. Kumpikaan ei viihdy yksin, niin että vessassakin pitää käydä ovi auki. Mitään asiaa ei voi tehdä kerralla loppuun, kun jompi kumpi lapsista alkaa kesken kaiken itkeä tai tehdä jotain kiellettyä. Lisäksi talvella se pukeminen ja lähteminen on ihan toinen juttu kuin kesällä.
Kaksi pientä lasta, heräilevät yöllä, vaimo tekee töissä pitkää päivää, teen suurimman osan ruumista, siivoamme yhdessä. Lisää kysymyksiä?
Ja kaikki mitä kirjoitit lapsista on huonon kasvattamisen tulosta.
Huomaa, ettei sinulla ole kovinkaan paljoa kokemusta lapsista. Siis muista kuin omistasi, jotka ovat ilmeisesti hyvin sopeutuvaisia tapauksia. Tai sitten kiinnostaisi kyllä tietää, miten vauvaa mielestäsi kasvatetaan niin, että se osaa olla itkemättä ja haluamatta syliin, jos sillä on kurja olo?
Sisarukaillani on yhteensä 12 lasta, vaimoni sisaruksilla 8. Lisäksi olen ollut juniorivalmentajana yli 10 vuotta. Joten tiedän todennäköisesti aivan riittävästi lapsista.
Vauvan kasvattaminen on erittäin helppoa. Vauva ei kaipaa juuri mitään muuta kuin paljon kosketusta, juttelua ja iloisia kasvoja. Siitä kasvaa tasapainoinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas taas angstista vuodatusta täällä. Kun suunnittelette tekevänne lapsia, niin helpointa on kummankin puolison omalta osaltaan olettaa, että joutuu ainakin jossain vaiheessa tekemään lapsen eteen enemmän kuin toinen. Eipä tule pettymyksiä sitten, kun se taapero on pullautettu ulos maailmaan.
Valitan stereotyyppistä asettelua, mutta havaintojeni perusteella isyysvapaalla olevat miehet selviävät lastenhoidosta huomattavasti paremmin kuin naiset. Miehet stressaavat vähemmän, ja heillä on enemmän sietokykyä itkuihin ja kiukutteluihin. Seurauksena on, että lapsikin on sitten rennompi. Lapsi, pieni vauvakin, vaistoaa vanhemman mielialan ja käyttäytyy itsekin sen mukaan.
Taannoin seurasin erään perheen edesottamuksia. Äiti stressasi koko ajan esikoisensa kanssa, oli tarkistamassa jatkuvasti vaippoja, tunkemassa tuttipulloa suuhun, lisäämässä/vähentämässä vaatetta, helistelemässä naaman edessä lelua jne. jne. Ihmetteli, että miksi vauva ei nuku, ja melkein itki, kun oli niin vaikeaa. Mies sitten nappasi vaavin kainaloon, grillasi siinä samalla makkarat ja seurusteli vieraiden kanssa. Vauva ihmetteli hetken ja kohta nukkui sikeästi miehen kainalossa.
Ennen kuin kukaan syyttää kokemuksen puutteesta, niin minulla on kolme lasta, joista kaksi erityistarpeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyysvapaalla opin miten helppoa lasten hoitaminen on, joten tämä on joko provo tai kyseessä on poikkeuksellisen huonon elämänhallinnan omaava perhe.
Päivässä mulla meni maks 2 tuntia ruuan tekemiseen, siivoamiseen, lapsen pukemiseen yms. Muun ajan sain viettää aivan vapaasti lapsen kanssa ulkoillen, leikkien, käydä kaupungilla, retkillä, harrastamassa yms. Elämäni helpoin ja.mukavin 2 kuukautta.
Anna kun arvaan: Sinulla oli yksi hyvin nukkuva lapsi, oli kesä ja lisäksi osallistuva vaimo, joka oli iltaisin lapsen kanssa, laittoi ruokaa ja siivosi?
Kokeilepa samaa niin, että valvot ensin yön vauvan kanssa, sitten päivän taaperon kanssa. Kumpikaan ei viihdy yksin, niin että vessassakin pitää käydä ovi auki. Mitään asiaa ei voi tehdä kerralla loppuun, kun jompi kumpi lapsista alkaa kesken kaiken itkeä tai tehdä jotain kiellettyä. Lisäksi talvella se pukeminen ja lähteminen on ihan toinen juttu kuin kesällä.
Kaksi pientä lasta, heräilevät yöllä, vaimo tekee töissä pitkää päivää, teen suurimman osan ruumista, siivoamme yhdessä. Lisää kysymyksiä?
Ja kaikki mitä kirjoitit lapsista on huonon kasvattamisen tulosta.
Huomaa, ettei sinulla ole kovinkaan paljoa kokemusta lapsista. Siis muista kuin omistasi, jotka ovat ilmeisesti hyvin sopeutuvaisia tapauksia. Tai sitten kiinnostaisi kyllä tietää, miten vauvaa mielestäsi kasvatetaan niin, että se osaa olla itkemättä ja haluamatta syliin, jos sillä on kurja olo?
Sisarukaillani on yhteensä 12 lasta, vaimoni sisaruksilla 8. Lisäksi olen ollut juniorivalmentajana yli 10 vuotta. Joten tiedän todennäköisesti aivan riittävästi lapsista.
Vauvan kasvattaminen on erittäin helppoa. Vauva ei kaipaa juuri mitään muuta kuin paljon kosketusta, juttelua ja iloisia kasvoja. Siitä kasvaa tasapainoinen lapsi.
On varmaan syytä huomioida, että vauvat ja pikkulapset ovat erilaisia ihan samoin kuin aikuisetkin ihmiset. Perustarpeet ovat samat, mutta muussa löytyy hirvittävän paljon variaatiota. Ja vauvaikäisen lapsen äidillä on usein takanaan sekä fyysisisesti että psyykkisesti mahdollisesti vaikeakin raskausaika ja synnytys ja imetysaika, joista toipumiseen ei monesti ole tarpeeksi aikaa eikä resursseja. Tämä on ikävää. Ennen muut sukupolvet olivat tässä äidin tukena, nyt siinä jää melko yksin. Siinä mielessä olisin hieman varovainen sen suhteen, miten verrataan yksi-yhteen vauvojen ja pikkulasten äitiyden ja isyyden raskautta tai helppoutta.
Vierailija kirjoitti:
Onpas taas angstista vuodatusta täällä. Kun suunnittelette tekevänne lapsia, niin helpointa on kummankin puolison omalta osaltaan olettaa, että joutuu ainakin jossain vaiheessa tekemään lapsen eteen enemmän kuin toinen. Eipä tule pettymyksiä sitten, kun se taapero on pullautettu ulos maailmaan.
Valitan stereotyyppistä asettelua, mutta havaintojeni perusteella isyysvapaalla olevat miehet selviävät lastenhoidosta huomattavasti paremmin kuin naiset. Miehet stressaavat vähemmän, ja heillä on enemmän sietokykyä itkuihin ja kiukutteluihin. Seurauksena on, että lapsikin on sitten rennompi. Lapsi, pieni vauvakin, vaistoaa vanhemman mielialan ja käyttäytyy itsekin sen mukaan.
Taannoin seurasin erään perheen edesottamuksia. Äiti stressasi koko ajan esikoisensa kanssa, oli tarkistamassa jatkuvasti vaippoja, tunkemassa tuttipulloa suuhun, lisäämässä/vähentämässä vaatetta, helistelemässä naaman edessä lelua jne. jne. Ihmetteli, että miksi vauva ei nuku, ja melkein itki, kun oli niin vaikeaa. Mies sitten nappasi vaavin kainaloon, grillasi siinä samalla makkarat ja seurusteli vieraiden kanssa. Vauva ihmetteli hetken ja kohta nukkui sikeästi miehen kainalossa.
Ennen kuin kukaan syyttää kokemuksen puutteesta, niin minulla on kolme lasta, joista kaksi erityistarpeista.
Hmm, en nyt sanoisi, että johtuu sukupuolesta, mutta tottahan se on, että sellainen paniikki ja häslääminen tekee kaikista levottomia! Kyllä tiedän myös niitä isejä, jotka ovat ihan kiihdyksissä ja paniikissa, että nyt se lapsi varmaan kupsahtaa, kun pisti pölypallon suuhun lattialta tai äiti unohti pakata mukaan sen tietyn rätin. Sähläävä ja panikoiva ihminen on vaarallinen, vaikkei itse sitä tajuakaan. Pitää olla rento ja rauhallinen eikä tarvitse mielipuolisesti tehdä kaikkea millintarkasti. Tämä pätee jopa eläinten kouluttamiseen. Hullut vouhkaajat eivät ole johdonmukaisia.
Ei hyvänen aika. Jos tuollainen vätys olisi minun kaverini, sanoisin kyllä suorat sanat. Järkyttävää. Miksi ihmeessä katselet tuollaista vauvamiestä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyysvapaalla opin miten helppoa lasten hoitaminen on, joten tämä on joko provo tai kyseessä on poikkeuksellisen huonon elämänhallinnan omaava perhe.
Päivässä mulla meni maks 2 tuntia ruuan tekemiseen, siivoamiseen, lapsen pukemiseen yms. Muun ajan sain viettää aivan vapaasti lapsen kanssa ulkoillen, leikkien, käydä kaupungilla, retkillä, harrastamassa yms. Elämäni helpoin ja.mukavin 2 kuukautta.
Anna kun arvaan: Sinulla oli yksi hyvin nukkuva lapsi, oli kesä ja lisäksi osallistuva vaimo, joka oli iltaisin lapsen kanssa, laittoi ruokaa ja siivosi?
Kokeilepa samaa niin, että valvot ensin yön vauvan kanssa, sitten päivän taaperon kanssa. Kumpikaan ei viihdy yksin, niin että vessassakin pitää käydä ovi auki. Mitään asiaa ei voi tehdä kerralla loppuun, kun jompi kumpi lapsista alkaa kesken kaiken itkeä tai tehdä jotain kiellettyä. Lisäksi talvella se pukeminen ja lähteminen on ihan toinen juttu kuin kesällä.
Kaksi pientä lasta, heräilevät yöllä, vaimo tekee töissä pitkää päivää, teen suurimman osan ruumista, siivoamme yhdessä. Lisää kysymyksiä?
Ja kaikki mitä kirjoitit lapsista on huonon kasvattamisen tulosta.
Huomaa, ettei sinulla ole kovinkaan paljoa kokemusta lapsista. Siis muista kuin omistasi, jotka ovat ilmeisesti hyvin sopeutuvaisia tapauksia. Tai sitten kiinnostaisi kyllä tietää, miten vauvaa mielestäsi kasvatetaan niin, että se osaa olla itkemättä ja haluamatta syliin, jos sillä on kurja olo?
Sisarukaillani on yhteensä 12 lasta, vaimoni sisaruksilla 8. Lisäksi olen ollut juniorivalmentajana yli 10 vuotta. Joten tiedän todennäköisesti aivan riittävästi lapsista.
Vauvan kasvattaminen on erittäin helppoa. Vauva ei kaipaa juuri mitään muuta kuin paljon kosketusta, juttelua ja iloisia kasvoja. Siitä kasvaa tasapainoinen lapsi.
On varmaan syytä huomioida, että vauvat ja pikkulapset ovat erilaisia ihan samoin kuin aikuisetkin ihmiset. Perustarpeet ovat samat, mutta muussa löytyy hirvittävän paljon variaatiota. Ja vauvaikäisen lapsen äidillä on usein takanaan sekä fyysisisesti että psyykkisesti mahdollisesti vaikeakin raskausaika ja synnytys ja imetysaika, joista toipumiseen ei monesti ole tarpeeksi aikaa eikä resursseja. Tämä on ikävää. Ennen muut sukupolvet olivat tässä äidin tukena, nyt siinä jää melko yksin. Siinä mielessä olisin hieman varovainen sen suhteen, miten verrataan yksi-yhteen vauvojen ja pikkulasten äitiyden ja isyyden raskautta tai helppoutta.
Kyse on nykyajan uusavuttomuudesta ja kyvyttömyydestä ottaa vastuu omasta tekemisestä.
Näen säännöllisesti perheitä, joiden arki on jatkuvaa sähläämistä, räjähtelyä ja myöhästelyä. Ja vastapainona on perheitä, jotka ovat suunnitelmallisia, järjestelmällisiä ja tehokkaita arjen pyörittämisessä. Ensimmäisellä ryhmällä menee kaikkeen tuplasti enemmän aikaa ja lopputulos on huonompi kuin jälkimmäisellä ryhmällä.
Paras esimerkki on tuttavaperheen, joilla on neljä lasta, kiireiset työt, paljon harrastuksia, mutta silti kaikki sujuu kuin tanssi. Mulle he ovat opettaneet, että kaikki lässytys ns kiirevuosista on vain tekosyy huonolle organisoiminen.
Vierailija kirjoitti:
Onpas taas angstista vuodatusta täällä. Kun suunnittelette tekevänne lapsia, niin helpointa on kummankin puolison omalta osaltaan olettaa, että joutuu ainakin jossain vaiheessa tekemään lapsen eteen enemmän kuin toinen. Eipä tule pettymyksiä sitten, kun se taapero on pullautettu ulos maailmaan.
Valitan stereotyyppistä asettelua, mutta havaintojeni perusteella isyysvapaalla olevat miehet selviävät lastenhoidosta huomattavasti paremmin kuin naiset. Miehet stressaavat vähemmän, ja heillä on enemmän sietokykyä itkuihin ja kiukutteluihin. Seurauksena on, että lapsikin on sitten rennompi. Lapsi, pieni vauvakin, vaistoaa vanhemman mielialan ja käyttäytyy itsekin sen mukaan.
Taannoin seurasin erään perheen edesottamuksia. Äiti stressasi koko ajan esikoisensa kanssa, oli tarkistamassa jatkuvasti vaippoja, tunkemassa tuttipulloa suuhun, lisäämässä/vähentämässä vaatetta, helistelemässä naaman edessä lelua jne. jne. Ihmetteli, että miksi vauva ei nuku, ja melkein itki, kun oli niin vaikeaa. Mies sitten nappasi vaavin kainaloon, grillasi siinä samalla makkarat ja seurusteli vieraiden kanssa. Vauva ihmetteli hetken ja kohta nukkui sikeästi miehen kainalossa.
Ennen kuin kukaan syyttää kokemuksen puutteesta, niin minulla on kolme lasta, joista kaksi erityistarpeista.
Pinnan kireys ei minun kokemukseni mukaan ole sukupuoleen sidottu asia. Olen kuullut ja nähnyt, valitettavasti, sekä äitien että isien huutavan lapsilleen, haukkuvan heitä ja kaikkein kauheimmillaan sortuneen fyysiseen kurittamiseen. Luulen kuitenkin, ja itsekin sorrun tässä ehkä stereotyyppiseen ajatteluun, että monella lapsella on kokemusta todella ankarasta isästä. Myös tutkimukset todistavat, että isät kurittavat lastaan useammin fyysisesti kuin äidit ja heidän asenteensa lasten kasvattamiseen väkivalloin on myönteisempi kuin äitien. Eli sietokykyä ei tunnu ainakaan löytyvän miehiltä enempää kuin naisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lähipiirissä on tapaus jossa mies ei ollenkaan osallistunut lastenhoitoon. Kävin lasten äidin kanssa lukuisia keskusteluja. Tultuaan töistä mies vetäytyi omiin oloihinsa eikä häntä saanut häiritä. Äiti ei päässyt yksin minnekään jos ei itse hommannut jotain sukulaista/ystävää auttamaan. No, lopulta tuli ero. Tilanne on nyt se että lasten äiti on täysin yh. Lasten isä ei ota lapsia luokseen ollenkaan.
Ei voi kuin ihmetellä. Kysin suoraan lasten äidiltä että miksi teki miehen kanssa useamman lapsen kun jo ensimmäisen synnyttyä tuli selväksi että mies ei osallistu lainkaan. Hän oletti että mies alkaisi myöhemmin osallistumaan.
Jos haluaa lapselle sisaruksia, pitää miettiä, tekeekö niitä nykyisen vai jonkun toisen miehen kanssa.
Monestihan isät antavat ymmärtää, että lapset alkavat kiinnostaa enemmän sitten kun ne kasvavat vähän isommiksi ja niiden kanssa voi puuhastella aktiivisesti enemmän. En tiedä kuinka usein näin käy. Jotenkin ajattelisi, että mies jota oma lapsi ei kiinnosta vauvana ei ole kykeneväinen kiinnostumaan siitä silloinkaan, kun se on jo isompi ihminen. Varsinkin kun oman puolison ja lasten äidin asiat ja hyvinvointikaan ei tunnu usein kiinnostavan.
Lähipiirissä on tällainen pari. Lapsi 2. Erosta on jo puhuttu ääneen meille muillekin, molemmat ovat ilmeisesti lakanneet kunnioittamasta toisiaan. Sääli, mutta ei ihme tuolla asetelmalla.
Sepä se, juuri tuo kunnioituksen häviäminen puolisoa ja hänen toimintatapojaan kohtaan. Siitä ei enää helposti rakenneta hyvää parisuhdetta. Tämä on tuttavapiirissäni niin monen avioeron taustalla, jossa nainen on ollut aloitteentekijä eroamisen suhteen. Niin omassanikin.
Myös minulla. Lapsen kasvatti kanssani toinen aviomies, perhevuodet ovat siis jo takana.
Tälle ystäväpariskunnalle, molemmat rakkaita, tekisi mieli huutaa, että älkää tehkö tuota virhettä, älkää poteroituko tahoillenne, ilman yhteiseen hiileen puhaltamista ette tule selviämään yhdessä.
Kuvio on sivullisillekin nähtävissä. Mies pitää vaimoaan kodinkoneena (kunnioituksen puutetta) ja vaimo ei kunnioita miestä, joka pitää vaimoaan kodinkoneena. Kierrehän se on. Toivottavasi jotkut onnistuvat katkaisemaan sen.Minulta loppui arvostus siihen sättimiseen kun tein kaiken väärin, niin lopetin sitten tekemisen. Niin makaa kuin petaa. Sivusta
Riippuu, mitä tein väärin tarkoittaa. Jos tein väärin tarkoittaa sitä, että metodi on juosten kustu ja toinen joutuu tekemään uudestaan, on kyse perseilystä ja auttamisen sijaan aiheuttaa toiselle lisätyötä.
Jos toinen pyyhkii pölyt mielestään väärään suuntaan, se on turhaa nalkuttamista.
Ihan mitä vain, esim pyykkien ripustus, kun ne kuivuvat niin se on riittävän hyvä, varsinkin tuossa muutenkin haastavassa elämänteessa. Ex ilmeisesti luuli että valittamalla asiat jotenkin korjaantuu ja parantaa kaiken. Jos valitsen lapselle vaatteet, niin tyyli on väärä, vaikka lapsella on lämmin ja hyvä olla. Myös aika jota hän käytti sisustamiseen ja minä sitten toteutin hänen suunnittelemansa pintaremontin, mihin meni myös liikaa aikaa, koska se aika oli luonnollisesti kotitöistä pois, ja tästä myös mainitsin ennen aloittamista ja se oli ok. Yhden päivän jälkeen valitus nosti päätään. Niin se arvostus sitten kuihtui.
Oliko mies seurusteluaikana innokas kodinhoitaja ja tarttui toimeen oma-aloitteisesti? Ihmiset harvemmin muuttuvat eli seurusteluaikana näkee millainen toinen on. Sairastumiset toki muuttavat kuviota, mutta perustavat toimia useimmilla säilyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet jäävät tuossa vauvakuplassa hieman ulkopuoliseksi. Äidit kokevat odotusajan, synnytyksen ja sitten se lapsi on äidissä kovin kiinni, jos rintaruokinta. Iseillä tulee helposti ulkopuolinen olo. Vanhemmat eivät koe pikkulapsiarkea niin voimakkaasti mitä äidit joilla on vielä hormonimyrskyjä.
Siinä vaiheessa kun lapsi on vieroitettu rinnalta, niin isän vuoro tulee. Jos ei nyt ihan kotitöiden parissa, niin lasten kanssa puuhatessa, ulkoillessa jne. Jotta se äitikin saisi hengähdystaukoa välillä.
Pakottamalla, nalkuttamisella ja uhriutumisella ei koskaan ole saatu mitään hyvää aikaiseksi.
Ne isätkin voivat olla hieman pihalla. Ehkä ne eivät tee kaikkea täydellisesti, mutta tekevät sen omalla tavallaan. Ehkä se jälki ei ole yhtä hyvää, mutta hyväksykää se. Monasti naiset vaativat liikaa, miehet sitten yrittävät, ja lopulta naiset sitten korjailevat miehen tehdyn työn mieleisekseen. Kaiken ei tarvitse olla aina tiptop, huushollin edustuskunnossa, tai lapsilla aina täydellinen vaatekerta.
Pitää mennä tilanteen mukaan. Vuosien jälkeen voi herätä ahaa-elämys mitä olisi voinut tehdä toisin. Ja puhukaa ihmiset toisillenne. Riiteleminen ei hyödytä ketään. Listatkaa toisistanne niitä hyviä puolia. Nähkää kokonaisuus eikä vain paloja revittynä huonosti sovitettuna. Lapsille kovin ikävää jos vanhemmat tavallaan riitelevät heidän takiaan. Niistä voi jäädä ikävä kaiku tulevaan.
Minä olen äitiyslomalla ja mies käy töissä, miehen työt koneella istumista, palavereja, etätöissä tällä hetkellä on. Minä hoidan kodin lastenhoidon ohessa pääsääntöisesti täysin, miehen saan välillä väännettyä johonkin kotihommaan käskyttäen. Illat mies lepäilee ja kerää voimia töihin.
Tästä välittyy väheksyvä asenne. Varmaankin IT-alalla? Työ on oikeasti stressaavaa vaikkei vaadikaan lapiota käteen, ja aivorasitus on todellinen juttu. Esimerkkinä shakin pelaajat kuluttavat turnauksissa yli 6000kcal ihan vain istumalla! Muijalle kelpaa kuitenkin se 4+ tonnia millä koko perhe pyörii... ei äitiysloma tarkoita että ukko rupeaa hoitamaan toimeentulon ja lapset ja akka makaa sohvalla, vaan "loma" lomaa töistä jotta voit hoitaa lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä hänet, ansaitset ja löydät paremman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyysvapaalla opin miten helppoa lasten hoitaminen on, joten tämä on joko provo tai kyseessä on poikkeuksellisen huonon elämänhallinnan omaava perhe.
Päivässä mulla meni maks 2 tuntia ruuan tekemiseen, siivoamiseen, lapsen pukemiseen yms. Muun ajan sain viettää aivan vapaasti lapsen kanssa ulkoillen, leikkien, käydä kaupungilla, retkillä, harrastamassa yms. Elämäni helpoin ja.mukavin 2 kuukautta.
Anna kun arvaan: Sinulla oli yksi hyvin nukkuva lapsi, oli kesä ja lisäksi osallistuva vaimo, joka oli iltaisin lapsen kanssa, laittoi ruokaa ja siivosi?
Kokeilepa samaa niin, että valvot ensin yön vauvan kanssa, sitten päivän taaperon kanssa. Kumpikaan ei viihdy yksin, niin että vessassakin pitää käydä ovi auki. Mitään asiaa ei voi tehdä kerralla loppuun, kun jompi kumpi lapsista alkaa kesken kaiken itkeä tai tehdä jotain kiellettyä. Lisäksi talvella se pukeminen ja lähteminen on ihan toinen juttu kuin kesällä.
Kaksi pientä lasta, heräilevät yöllä, vaimo tekee töissä pitkää päivää, teen suurimman osan ruumista, siivoamme yhdessä. Lisää kysymyksiä?
Ja kaikki mitä kirjoitit lapsista on huonon kasvattamisen tulosta.
Huomaa, ettei sinulla ole kovinkaan paljoa kokemusta lapsista. Siis muista kuin omistasi, jotka ovat ilmeisesti hyvin sopeutuvaisia tapauksia. Tai sitten kiinnostaisi kyllä tietää, miten vauvaa mielestäsi kasvatetaan niin, että se osaa olla itkemättä ja haluamatta syliin, jos sillä on kurja olo?
Sisarukaillani on yhteensä 12 lasta, vaimoni sisaruksilla 8. Lisäksi olen ollut juniorivalmentajana yli 10 vuotta. Joten tiedän todennäköisesti aivan riittävästi lapsista.
Vauvan kasvattaminen on erittäin helppoa. Vauva ei kaipaa juuri mitään muuta kuin paljon kosketusta, juttelua ja iloisia kasvoja. Siitä kasvaa tasapainoinen lapsi.
On varmaan syytä huomioida, että vauvat ja pikkulapset ovat erilaisia ihan samoin kuin aikuisetkin ihmiset. Perustarpeet ovat samat, mutta muussa löytyy hirvittävän paljon variaatiota. Ja vauvaikäisen lapsen äidillä on usein takanaan sekä fyysisisesti että psyykkisesti mahdollisesti vaikeakin raskausaika ja synnytys ja imetysaika, joista toipumiseen ei monesti ole tarpeeksi aikaa eikä resursseja. Tämä on ikävää. Ennen muut sukupolvet olivat tässä äidin tukena, nyt siinä jää melko yksin. Siinä mielessä olisin hieman varovainen sen suhteen, miten verrataan yksi-yhteen vauvojen ja pikkulasten äitiyden ja isyyden raskautta tai helppoutta.
Kyse on nykyajan uusavuttomuudesta ja kyvyttömyydestä ottaa vastuu omasta tekemisestä.
Näen säännöllisesti perheitä, joiden arki on jatkuvaa sähläämistä, räjähtelyä ja myöhästelyä. Ja vastapainona on perheitä, jotka ovat suunnitelmallisia, järjestelmällisiä ja tehokkaita arjen pyörittämisessä. Ensimmäisellä ryhmällä menee kaikkeen tuplasti enemmän aikaa ja lopputulos on huonompi kuin jälkimmäisellä ryhmällä.
Paras esimerkki on tuttavaperheen, joilla on neljä lasta, kiireiset työt, paljon harrastuksia, mutta silti kaikki sujuu kuin tanssi. Mulle he ovat opettaneet, että kaikki lässytys ns kiirevuosista on vain tekosyy huonolle organisoiminen.
Minäkin näen työkavereissani niin erilaisia pienten lasten äitejä, että hohhoijaa... Suurin osa on hulluja vauhkoja, joiden työntekokin on jatkuvaa ylisuorittamista ja panikointia. Muka koko ajan hirveä kiire, vaikka se kiire tulee juurikin siitä omasta levottomasta ja huolimattomasta käytöksestä (vaikka ollaan olevinaan niin tehokkaita). Valittavat koko ajan perhe-elämästään, kun on niin kiire ja sitä ja tätä täytyy tehdä ja myöhästellään jopa töistä, kun "lapsi ei suostunut jäämään päiväkotiin". Paikasta A paikkaan B siirtyminenkin tapahtuu juosten.
Sitten on näitä vastakohtia eli rauhallisia ja johdonmukaisia, joiden työntekokin sujuu ilman ongelmia. Lapsia saattaa olla enemmän, kuin vouhottajalla, mutta aina puhuvat lempeään ja rentoon sävyyn perheestään ja lapsistaan. Koskaan ei olla myöhässä ja pyörittelevät silmiään näiden vauhkojen kertomuksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen äitiyslomalla ja mies käy töissä, miehen työt koneella istumista, palavereja, etätöissä tällä hetkellä on. Minä hoidan kodin lastenhoidon ohessa pääsääntöisesti täysin, miehen saan välillä väännettyä johonkin kotihommaan käskyttäen. Illat mies lepäilee ja kerää voimia töihin.
Tästä välittyy väheksyvä asenne. Varmaankin IT-alalla? Työ on oikeasti stressaavaa vaikkei vaadikaan lapiota käteen, ja aivorasitus on todellinen juttu. Esimerkkinä shakin pelaajat kuluttavat turnauksissa yli 6000kcal ihan vain istumalla! Muijalle kelpaa kuitenkin se 4+ tonnia millä koko perhe pyörii... ei äitiysloma tarkoita että ukko rupeaa hoitamaan toimeentulon ja lapset ja akka makaa sohvalla, vaan "loma" lomaa töistä jotta voit hoitaa lapset.
Miehelle tekisi hyvää lepuuttaa aivojaan touhuilemalla lasten kanssa, kyllähän lapsilla on kova ikävä isäänsä. Samoin monet naiset sanovat, että tiskaaminen rauhoittaa mieltä, kun on päivän joutunut tekemään ajattelutyötä. Mies voi lähteä illalla lasten kanssa ulos ja nainen voi sillä välin hoitaa kotitöitä tai tehdä jotain luksusta kuten käydä yksin kaupassa.
Olen pitkälti hoitanut kolme pientä lasta yksin, kun toinen tehnyt pitkää päivää muualla. Tiedättekö, kun silloin kaikki menee oikeastaan tosi hyvin. Sitten toinen tulee kotiin ja kaikki alkaa mennä päin mäntyä. Ärsyttää siivota toisen sotkuja, kun kaikki vaan jää siihen mihin ne lasketaan. Likasia sukkia ja boxereita tyyliin ruokapöydällä ja väsyneenä makaa itse sohvalla. En olisi kaivannut mitään miesvauvaa siihen lisäksi. Liikaa oli pyydetty, että vapaalla veisi lapsia vaikka puistoon. Sitten itkin pari kolme päivää, kun palasi töihin. Olin niin uupunut siitä työmäärästä mitä tuli lisää, kun oli kotona.
Nyt olen jo itse työelämässä ja vasta nyt hän on vähentänyt omia työmääriään ja ottaa vastuuta lapsista, sekä kodista.
Vierailija kirjoitti:
Miehet jäävät tuossa vauvakuplassa hieman ulkopuoliseksi. Äidit kokevat odotusajan, synnytyksen ja sitten se lapsi on äidissä kovin kiinni, jos rintaruokinta. Iseillä tulee helposti ulkopuolinen olo. Vanhemmat eivät koe pikkulapsiarkea niin voimakkaasti mitä äidit joilla on vielä hormonimyrskyjä.
Siinä vaiheessa kun lapsi on vieroitettu rinnalta, niin isän vuoro tulee. Jos ei nyt ihan kotitöiden parissa, niin lasten kanssa puuhatessa, ulkoillessa jne. Jotta se äitikin saisi hengähdystaukoa välillä.
Pakottamalla, nalkuttamisella ja uhriutumisella ei koskaan ole saatu mitään hyvää aikaiseksi.
Ne isätkin voivat olla hieman pihalla. Ehkä ne eivät tee kaikkea täydellisesti, mutta tekevät sen omalla tavallaan. Ehkä se jälki ei ole yhtä hyvää, mutta hyväksykää se. Monasti naiset vaativat liikaa, miehet sitten yrittävät, ja lopulta naiset sitten korjailevat miehen tehdyn työn mieleisekseen. Kaiken ei tarvitse olla aina tiptop, huushollin edustuskunnossa, tai lapsilla aina täydellinen vaatekerta.
Pitää mennä tilanteen mukaan. Vuosien jälkeen voi herätä ahaa-elämys mitä olisi voinut tehdä toisin. Ja puhukaa ihmiset toisillenne. Riiteleminen ei hyödytä ketään. Listatkaa toisistanne niitä hyviä puolia. Nähkää kokonaisuus eikä vain paloja revittynä huonosti sovitettuna. Lapsille kovin ikävää jos vanhemmat tavallaan riitelevät heidän takiaan. Niistä voi jäädä ikävä kaiku tulevaan.
Tämä on viisas kommentti ja syytä painaa kaikkien mieleen. Keskustelu mikä on riittävän hyvä siisteystaso ja miltä kotona näyttää, on minusta tosi tärkeää. Kokemuksieni mukaan siivousvaatimukset nousee kun lapsi syntyy, ja se on järjettömin asia tässä kaikessa. Sillä ei ole mitään merkitystä, että onko nyt joka nurkka varmasti imuroitu täydellisesti tai pyykit tip top kuivaustelineellä. Tässä on paikka jossa monet saavat katsoa peiliin. Ja yleensä on vielä se, että suhteen toinen osapuoli määrittelee kaiken millaista tulisi olla ja toinen sitten yrittää sopeutua kasvaneisiin vaatimuksiin. Tuo aiheuttaa paljon eroja.
Perhe-elämä sujuu helpoiten, kun muistaa löysätä pipoa aika ajoin.
Monella isällä on rento ja mutkaton, mutta jämäkkä, suhtautuminen lapsen hoitoon, ja siitä meidän äitien kannattaa ottaa ajoittain mallia.
Vierailija kirjoitti:
Miehet jäävät tuossa vauvakuplassa hieman ulkopuoliseksi. Äidit kokevat odotusajan, synnytyksen ja sitten se lapsi on äidissä kovin kiinni, jos rintaruokinta. Iseillä tulee helposti ulkopuolinen olo. Vanhemmat eivät koe pikkulapsiarkea niin voimakkaasti mitä äidit joilla on vielä hormonimyrskyjä.
Siinä vaiheessa kun lapsi on vieroitettu rinnalta, niin isän vuoro tulee. Jos ei nyt ihan kotitöiden parissa, niin lasten kanssa puuhatessa, ulkoillessa jne. Jotta se äitikin saisi hengähdystaukoa välillä.
Pakottamalla, nalkuttamisella ja uhriutumisella ei koskaan ole saatu mitään hyvää aikaiseksi.
Ne isätkin voivat olla hieman pihalla. Ehkä ne eivät tee kaikkea täydellisesti, mutta tekevät sen omalla tavallaan. Ehkä se jälki ei ole yhtä hyvää, mutta hyväksykää se. Monasti naiset vaativat liikaa, miehet sitten yrittävät, ja lopulta naiset sitten korjailevat miehen tehdyn työn mieleisekseen. Kaiken ei tarvitse olla aina tiptop, huushollin edustuskunnossa, tai lapsilla aina täydellinen vaatekerta.
Pitää mennä tilanteen mukaan. Vuosien jälkeen voi herätä ahaa-elämys mitä olisi voinut tehdä toisin. Ja puhukaa ihmiset toisillenne. Riiteleminen ei hyödytä ketään. Listatkaa toisistanne niitä hyviä puolia. Nähkää kokonaisuus eikä vain paloja revittynä huonosti sovitettuna. Lapsille kovin ikävää jos vanhemmat tavallaan riitelevät heidän takiaan. Niistä voi jäädä ikävä kaiku tulevaan.
Lässyn lää, alkaa olla kyllä niin kulunut selitys miesten isänä olemisesta. Mies on niin yksinkertainen, ettei osaa edes lasten likaisia vaatteita vaihtaa, ei osaa ruokkia ajallaan jne, mutta ei se haittaa. Isät ovat isiä, vähän kuin pojat ovat poikia. Jos äiti suoriutuisi lasten hoidosta yhtä surkeasti kuin tuollainen huithapeli isä, niin se olisi suurin piirtein lasun paikka. Ihme juttu. Jospa nuo isit vähän skarppaisivat. Ei se nyt niin paljon ole vaadittu, että jos on vastuussa lapsista, niin sentään pesee heidän hampaansa, vaihtaa siistit vaatteet päälle, ulkoilee, lukee ehkä jonkun kirjan ja järkkää välillä jotain syötävää heille. Ei tarvitse tiptop kämppää tai fysiikkaa opiskella tai mitään suuria tavoitteita. Jos ei kykene muuta kuin maata sikolätissä telkkarin ääressä ja isukki itse luuri kädessä sohvan pohjalla ärtyneenä, niin joutaakin hevonkuuseen.
Se on lyhyt aika kun lapset ovat pieniä. Jos aina lasketaan, että toinen pääsee vähemmällä, niin katkeruus säilyy. Miehet ja naiset eivät koskaan yllä samaan, vaan asioita tehdään sillä omalla tavalla. Mutta monastiko mies arvostelee lastensa äidin tapaa hoitaa asioita. Eläköön se pieni ero, miehen ei kuulu olla tossu, eikä naisen kotiorja. :) Asoissa voi edetä siihen parempaan. Kukaan ei ole heti täydellinen. Pikkuhiljaa hyvä tulee.
Höpö höpö. Kyllä miehet oppii jos haluaa ja tarvitsee, ihan siinä missä naisetkin. Eläinmaailmassakin on lukuisia esimerkkejä siitä, että lapset hoidetaan yhdessä.