Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies lasten kanssa kotona, aaarrgh
19.05.2021 |
Tiedän, että tästä herää myrsky ja tiedän, että kyse on paljolti siitä miten asioihin suhtautuu ja lisäksi vielä siitä, että itsepä olet paikkasi valinnut, mutta kerronpa silti tarinani. Eli meillä mieheni kanssa taapero ja vauva. Minä olen äitiyslomalla ja mies käy töissä, miehen työt koneella istumista, palavereja, etätöissä tällä hetkellä on. Minä hoidan kodin lastenhoidon ohessa pääsääntöisesti täysin, miehen saan välillä väännettyä johonkin kotihommaan käskyttäen. Illat mies lepäilee ja kerää voimia töihin. Vauva valvottaa minua öisin ja päivät menee vauvan ja taaperon tarpeita tyydyttää ja vasemmalla kädellä kotia hoitaen. Otin viikonlopuksi työvuoron itselleni, osittain ihan siksi, jotta mies näkisi mitä päiväni sisältävät. Miehen mielestä ihan hyvä idea, kun menen töihin ja ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Tietenkin valvoin yön lasten kanssa ennen töitä, eihän miehelle tullut mieleen, että siinä olisi mitään outoa? Kun lapset alkoivat elämöimään yöllä mies vähän heilutteli kättään heidän suuntaan ja hymyili?? Minä sitten vaihdoin vaippaa, juotin, hyssyttelin, nukuttelin. No aamulla aikaisin lähdin töihin ja mietin silmät ristissä, että kohta kotona alkaa myrsky ja kuinkahan mies pärjää? Palasin iltapäivällä kotiin ja mies tyrkkäsi lapset minulle miltei ovella, eikä koko iltana enää koskenut lapsiin, eikä ole nyt kahteen viikkoon pistänyt tikkua ristiin lasten tai kodin hoitoon liittyen, vetoaa siihen yhteen päivään kun hoiti kaiken! Kuitenkin muistaa lisätä, että lastenhoito on kyllä paljon kevyempää hommaa kuin hänen vaativa työnsä, mikä vie kaiken energian ja iltaisin hänen täytyy saada levätä!! Ja sanottakoon vielä, että sinä päivänä, kun hän lapsia hoiti, mitään muuta hän ei tehnyt. Lapsilla oli samat vaatteet koko päivän päällä, vaikka vauva oli niille puklannut ja taapero sotkenut täysin ruualla, tietysti. Ja keittiö oli täyden kaaoksen vallassa, minä siivosin lasten roikkuessa minussa. Ja kaikki muukin oli rempallaan ja taaperon ruokailu oli ollut epämääräistä, koska on kovaa hommaa saada hänet syömään järkeviä asioita monipuolisesti, tiedän. En tiedä mitä ovat tehneet ajankuluksi, ilmeisesti vain tuijottaneet tvtä, vaikka minä yritän välttää tvn näyttämistä lapsille viimeiseen asti ja tästä ollaan puhuttu miehen kanssa monta kertaa. Tiedän toki, että se on helppo keino saada lapset hiljaiseksi ja rauhalliseksi. Olen räjähtämispisteessä asian kanssa, mutta pidän suuni vielä kiinni ja yritän kerätä järkeviä argumentteja mitkä esittää miehelle. Mitäs mieltä suuri yleisö on?
Kommentit (331)
Kuulostaa aika kamalalta tilanteelta. Miten muuten parisuhteessa menee? Oletteko yhdessä vain lasten takia vai onko teillä rakkautta?
Ulkopuolisena on helppo sanoa että ota ero, ehkä olisi helpompaa jos langat on omissa käsissä. Jos huoltajuus tulisi kokonaan sinulle, saisit elatusmaksut eikä tarvitsisi huoltaa miestä. Jos tekisitte jaetun huoltajuuden vuoroviikoin, saisit aina kerättyä voimia aina jokatoinen viikko.
Jos te olette molemmat työssäkäyviä ihmisiä, niin kyllä lasten-ja kodinhoitokin tulisi jakaa puoliksi.
Toivottavasti saatte asiat paremmalle tolalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia miehen pitää tienata kunnolla. Koska kaikki lapsiin ja kotiin liittyvä jää vaimolle, on kohtuullista että mies rahoittaa kaiken. Vaimo antaa työpanoksensa kotona, mies töissä.
TLDR. Suosittelen ap:lle perehtymistä siihen, miten tekstiin tehdään kappalejaot.
Vierailija kirjoitti:
Oliko mies seurusteluaikana innokas kodinhoitaja ja tarttui toimeen oma-aloitteisesti? Ihmiset harvemmin muuttuvat eli seurusteluaikana näkee millainen toinen on. Sairastumiset toki muuttavat kuviota, mutta perustavat toimia useimmilla säilyvät.
Mitä väliä teille niin monelle sillä on, millainen mies oli joskus tapailuaikoina vuonna 2015? Nyt ei eletä enää seurusteluaikaa, vaan ollaan perustettu perhe, tämän ketjun pointti ei ole muistella menneitä. Aina tällaisiin ketjuihin tulee jälkiviisaita itkemään kaatunutta maitoa, eikä se tuo ketjuun muuta, kuin turhaa lisäjankkausta
Yllättävän raivoisia kommentteja perheen tilanteesta, josta emme edes tiedä tarpeeksi. Eikä tarvitsekaan tietää. Säästää itseä ja muita, jos lukija ei ota kierroksia turhaan ja projisoi viesteihinsä jotain omaa katkeruuttaan.
Ihmissuhteita ei rakenneta "jätä se sika!" -tasoisella retoriikalla ja toimintakonseptilla. Mikä oli ap:n tavoite? Haukkua miehensä? Saada neuvoja tai vertaistukea? Koska kukaan ei ole noin yksioikoinen, niin olisi kohtuullista tasapainottaa kuvaa. Uskallatko ap aloittaa ketjun, jossa kehut miehesi hyviä puolia, mihin hänessä ihastuit/rakastuit? Me voimme sitten täältä osallistua huutamalla: "Älä vaan jätä sitä entistä sikaa!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti töihin ja isä hoitovapaalle lasten kanssa, ja roolit samalla ympäri. Ei tuo ukko muuten tuosta tokene.
En saata ymmärtää näitä veteliä mieslapsia. Miksi ihmeessä he haluavat lapsia kun voimavaroja ja kiinnostusta ei kertakaikkiaan ole. Tulee riitaa, vaimo väsyy ja pettyy, erokin lopulta tulee. Ihan järjetöntä.
En minäkään jaksaisi lapsiperherumbaa, se on todella raskasta. Tietty myös palkitsevaa, mutta se on silti raskasta. Mutta en mä ole sitten lapsia tehnytkään. Aviomies löytyy kyllä, eli ei yksin tarvitse elämää olla vaikkei lisäänny.
Nuori polvihan vähmmän lisääntyykin nykyään. Itse olen sitä vanhaa polvea, plus 50 jo.
Katalaa vaimoille, jos ennen lasten tekoa mies esittää olevansa fiksu ja reipas, ja sitten taantuukin mieslapseksi kun vaimosta tulee äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli sama tilanne. Ei ole enää kun jätin miehen. Tekemisen määrä pysyi samana, mutta eipähän enää vituta niin paljoa katsoa kun toinen ei tee mitään.
Sama täällä! Suosittelen! Ja, itseasiassa työmäärä väheni, sillä ei ole enää miehen pyykkejä ja tiskejä ym. Teen nykyään hymyssä suin kotihommia ja hoidan lapset, kun ei ole miestä sohvalla makaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun onneksi mieheni on kiinnostunut ruoanlaitosta. Hän on ottanut meillä aina vastuun ruokahuollosta. Lisäksi hän on todella lapsirakas. Minä olen järjestelmällisempi, joten siivoan jopa välillä hänenkin sotkujaan. Olen sama, joka aiemmin laitoin hymiön tekstiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen valinnut lapsilleni isän, jolla pysyy langat käsissä ja on ollut lasten syntymästä saakka kiinnostunut lapsistaan ja aktiivisesti niitä hoitanut. Joissain asioissa jopa paljon rautahermoisemmin ja tarkemmin, kuin minä.
Mutta mitä se tähän liittyy?
Siten, että ihmettelen miten joillain tilanteet eskaloituu tuohon pisteeseen ja se tulee muka ihan yllärinä, että toinen on ihan kädetön ja vastuuton OMIEN lastensa kanssa. Yök.
istä helvatasta sen tietää ennen lapsia, minkälainen mies on lapsien kanssa. Kunhan kiillotat kilpeäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että lapsilla on liian pieni ikäero. 5v ja vauva olisi jo siedettävän puolella. Tietty jos ehkäisy pettää, niin minkäs sille voi. Mutta varoitukseksi tämä ap:n tarina kaikille niille, jotka toivoo pientä ikäeroa, jotta 'lapsilla on toisistaan seuraa'.
Alue: Aihe vapaa
Miksi naiset tekee useita lapsia, vieläpä lyhyellä ikäerolla, miehen kanssa, josta varmaan jo ensimmäisen babyn jälkeen näkee, ettei ole isä-tyyppiä? Olen tyytyväinen yhteen lapsukaiseeni, vaikka mies on auttavainen. Meillä jää aikaa parisuhteelleen ja omille harrastuksille. Ei elämän tarvitse olla pelkkää suorittamista ja selviytymistä. Kun katselen monilapsiperheita, aina salaa olen tyytyväinen siihe, miten rauhallista ja rentoa meidän elämä on.