Lue keskustelun säännöt.
Mies lasten kanssa kotona, aaarrgh
19.05.2021 |
Tiedän, että tästä herää myrsky ja tiedän, että kyse on paljolti siitä miten asioihin suhtautuu ja lisäksi vielä siitä, että itsepä olet paikkasi valinnut, mutta kerronpa silti tarinani. Eli meillä mieheni kanssa taapero ja vauva. Minä olen äitiyslomalla ja mies käy töissä, miehen työt koneella istumista, palavereja, etätöissä tällä hetkellä on. Minä hoidan kodin lastenhoidon ohessa pääsääntöisesti täysin, miehen saan välillä väännettyä johonkin kotihommaan käskyttäen. Illat mies lepäilee ja kerää voimia töihin. Vauva valvottaa minua öisin ja päivät menee vauvan ja taaperon tarpeita tyydyttää ja vasemmalla kädellä kotia hoitaen. Otin viikonlopuksi työvuoron itselleni, osittain ihan siksi, jotta mies näkisi mitä päiväni sisältävät. Miehen mielestä ihan hyvä idea, kun menen töihin ja ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Tietenkin valvoin yön lasten kanssa ennen töitä, eihän miehelle tullut mieleen, että siinä olisi mitään outoa? Kun lapset alkoivat elämöimään yöllä mies vähän heilutteli kättään heidän suuntaan ja hymyili?? Minä sitten vaihdoin vaippaa, juotin, hyssyttelin, nukuttelin. No aamulla aikaisin lähdin töihin ja mietin silmät ristissä, että kohta kotona alkaa myrsky ja kuinkahan mies pärjää? Palasin iltapäivällä kotiin ja mies tyrkkäsi lapset minulle miltei ovella, eikä koko iltana enää koskenut lapsiin, eikä ole nyt kahteen viikkoon pistänyt tikkua ristiin lasten tai kodin hoitoon liittyen, vetoaa siihen yhteen päivään kun hoiti kaiken! Kuitenkin muistaa lisätä, että lastenhoito on kyllä paljon kevyempää hommaa kuin hänen vaativa työnsä, mikä vie kaiken energian ja iltaisin hänen täytyy saada levätä!! Ja sanottakoon vielä, että sinä päivänä, kun hän lapsia hoiti, mitään muuta hän ei tehnyt. Lapsilla oli samat vaatteet koko päivän päällä, vaikka vauva oli niille puklannut ja taapero sotkenut täysin ruualla, tietysti. Ja keittiö oli täyden kaaoksen vallassa, minä siivosin lasten roikkuessa minussa. Ja kaikki muukin oli rempallaan ja taaperon ruokailu oli ollut epämääräistä, koska on kovaa hommaa saada hänet syömään järkeviä asioita monipuolisesti, tiedän. En tiedä mitä ovat tehneet ajankuluksi, ilmeisesti vain tuijottaneet tvtä, vaikka minä yritän välttää tvn näyttämistä lapsille viimeiseen asti ja tästä ollaan puhuttu miehen kanssa monta kertaa. Tiedän toki, että se on helppo keino saada lapset hiljaiseksi ja rauhalliseksi. Olen räjähtämispisteessä asian kanssa, mutta pidän suuni vielä kiinni ja yritän kerätä järkeviä argumentteja mitkä esittää miehelle. Mitäs mieltä suuri yleisö on?
Kommentit (331)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua tutumpi tarina. Perheterapiaan asiaa setvimään, muuten mies ei muutu. Olet äiti myös mieh
ellesi. Jos et saa ulkopuolelta vahvistusta asiallesi, mies pitää sinua, lastensa äitiä, vain turhan nalkuttajana, kuten niin monet kymmenet-/sadattuhannet miehet tällä hetkellä tässä maassa.Just tämä! Itse painin samojen ongelmien kanssa. Käydään molemmat töissä, mutta koska mies tekee vuorotyötä, niin se on hänen syynsä olla tekemättä kotitöitä. Nykyään en enää pyydä mitään, vaan käsken, huudan ja nalkutan.
Eihän naiset muuten osaa edes kommunikoida.
Kun mies on saatu nalkkiin, näyttää nainen todellisen luonteensa.
Jos mies huutaisi ja käskyttäisi naista, olisi naisen paettava turvakotiin.
Naisen harjoittama väkivalta taas kerää tällä palstalla vain yläpeukkuja.
Kerropa vielä, miten toi sun paskakäytös omasta mielestäsi toimiii?
Ilmeisesti mies ei ole puhetta ymmärtänyt. Jos mies tekisi osansa, ei naisen tarvitsisi huutaa, nalkuttaa tai kuiskata mitään aiheeseen liittyvää.
Ai niiden naisten käskyjen mukaan?
Kuinka narsisteja te väkivaltaiset naiset oikein olette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jäävät tuossa vauvakuplassa hieman ulkopuoliseksi. Äidit kokevat odotusajan, synnytyksen ja sitten se lapsi on äidissä kovin kiinni, jos rintaruokinta. Iseillä tulee helposti ulkopuolinen olo. Vanhemmat eivät koe pikkulapsiarkea niin voimakkaasti mitä äidit joilla on vielä hormonimyrskyjä.
Siinä vaiheessa kun lapsi on vieroitettu rinnalta, niin isän vuoro tulee. Jos ei nyt ihan kotitöiden parissa, niin lasten kanssa puuhatessa, ulkoillessa jne. Jotta se äitikin saisi hengähdystaukoa välillä.
Pakottamalla, nalkuttamisella ja uhriutumisella ei koskaan ole saatu mitään hyvää aikaiseksi.
Ne isätkin voivat olla hieman pihalla. Ehkä ne eivät tee kaikkea täydellisesti, mutta tekevät sen omalla tavallaan. Ehkä se jälki ei ole yhtä hyvää, mutta hyväksykää se. Monasti naiset vaativat liikaa, miehet sitten yrittävät, ja lopulta naiset sitten korjailevat miehen tehdyn työn mieleisekseen. Kaiken ei tarvitse olla aina tiptop, huushollin edustuskunnossa, tai lapsilla aina täydellinen vaatekerta.
Pitää mennä tilanteen mukaan. Vuosien jälkeen voi herätä ahaa-elämys mitä olisi voinut tehdä toisin. Ja puhukaa ihmiset toisillenne. Riiteleminen ei hyödytä ketään. Listatkaa toisistanne niitä hyviä puolia. Nähkää kokonaisuus eikä vain paloja revittynä huonosti sovitettuna. Lapsille kovin ikävää jos vanhemmat tavallaan riitelevät heidän takiaan. Niistä voi jäädä ikävä kaiku tulevaan.
Isätkin voisi ihan itse ottaa sitä vastuuta eikä jättäytyä ulkopuoliseksi. Vauva on joo heti alkuun enemmän äidissä kiinni, mutta jos isä ajattelee että vauvat on äidin juttu, niin siitä se eriarvoistuminen lähtee. Jos isä odottaa vuoroaan siihen asti, että vauva on vieroitettu rinnalta, ei se enää käykään niin helposti. Siihen mennessä äiti on oppinut tuntemaan lapsensa ja kehittänyt toimivat tavat hoitaa ja lapsi on tottunut äidin hoivaan, joten häneltä homma sujuu siinä vaiheessa hyvin, kun taas isä vaikuttaa tumpelolta. Alussa molemmat on ihan yhtä lailla tumpeloita, ei naisetkaan osaa mitenkään luonnostaan hoitaa vauvoja sujuvasti! Jos mies osallistuu heti alusta asti aktiivisesti vauvan hoitoon, hän oppii hoitamaan vauvaa siinä missä nainenkin, eikä tule tilannetta jossa mies tekee muka kaiken väärin. Kannattaa myös vähän perehtyä esim kasvatusoppaisiin ja nykyisiin suosituksiin ja keskustella asioista puolison kanssa, niin voidaan yhdessä miettiä miten lasta halutaan kasvattaa.
monenko miehen kokemuksella puhut?
Tuohan on vain yleistä tosiasiaa, sopii ihan jokaiselle lasta suunnittelevalle parille.
eli paskayleistämistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua tutumpi tarina. Perheterapiaan asiaa setvimään, muuten mies ei muutu. Olet äiti myös mieh
ellesi. Jos et saa ulkopuolelta vahvistusta asiallesi, mies pitää sinua, lastensa äitiä, vain turhan nalkuttajana, kuten niin monet kymmenet-/sadattuhannet miehet tällä hetkellä tässä maassa.Just tämä! Itse painin samojen ongelmien kanssa. Käydään molemmat töissä, mutta koska mies tekee vuorotyötä, niin se on hänen syynsä olla tekemättä kotitöitä. Nykyään en enää pyydä mitään, vaan käsken, huudan ja nalkutan.
Eihän naiset muuten osaa edes kommunikoida.
Kun mies on saatu nalkkiin, näyttää nainen todellisen luonteensa.
Jos mies huutaisi ja käskyttäisi naista, olisi naisen paettava turvakotiin.
Naisen harjoittama väkivalta taas kerää tällä palstalla vain yläpeukkuja.
Kerropa vielä, miten toi sun paskakäytös omasta mielestäsi toimiii?
Miehetkö ei huuda ja nalkuta? Kyllä kuule niitäkin on vaikka kuinka 😂 eikä kukaan kai lähde turvakotiin, ellei ole oikeasti oma/lasten henki vaarassa ja fyysistä väkivaltaa.
kommenttisi oli täysin nollakommentti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas taas angstista vuodatusta täällä. Kun suunnittelette tekevänne lapsia, niin helpointa on kummankin puolison omalta osaltaan olettaa, että joutuu ainakin jossain vaiheessa tekemään lapsen eteen enemmän kuin toinen. Eipä tule pettymyksiä sitten, kun se taapero on pullautettu ulos maailmaan.
Valitan stereotyyppistä asettelua, mutta havaintojeni perusteella isyysvapaalla olevat miehet selviävät lastenhoidosta huomattavasti paremmin kuin naiset. Miehet stressaavat vähemmän, ja heillä on enemmän sietokykyä itkuihin ja kiukutteluihin. Seurauksena on, että lapsikin on sitten rennompi. Lapsi, pieni vauvakin, vaistoaa vanhemman mielialan ja käyttäytyy itsekin sen mukaan.
Taannoin seurasin erään perheen edesottamuksia. Äiti stressasi koko ajan esikoisensa kanssa, oli tarkistamassa jatkuvasti vaippoja, tunkemassa tuttipulloa suuhun, lisäämässä/vähentämässä vaatetta, helistelemässä naaman edessä lelua jne. jne. Ihmetteli, että miksi vauva ei nuku, ja melkein itki, kun oli niin vaikeaa. Mies sitten nappasi vaavin kainaloon, grillasi siinä samalla makkarat ja seurusteli vieraiden kanssa. Vauva ihmetteli hetken ja kohta nukkui sikeästi miehen kainalossa.
Ennen kuin kukaan syyttää kokemuksen puutteesta, niin minulla on kolme lasta, joista kaksi erityistarpeista.
Pinnan kireys ei minun kokemukseni mukaan ole sukupuoleen sidottu asia. Olen kuullut ja nähnyt, valitettavasti, sekä äitien että isien huutavan lapsilleen, haukkuvan heitä ja kaikkein kauheimmillaan sortuneen fyysiseen kurittamiseen. Luulen kuitenkin, ja itsekin sorrun tässä ehkä stereotyyppiseen ajatteluun, että monella lapsella on kokemusta todella ankarasta isästä. Myös tutkimukset todistavat, että isät kurittavat lastaan useammin fyysisesti kuin äidit ja heidän asenteensa lasten kasvattamiseen väkivalloin on myönteisempi kuin äitien. Eli sietokykyä ei tunnu ainakaan löytyvän miehiltä enempää kuin naisilta.
Nyt puhut täyttä paskaa. Äidit hakkaavat ja jopa hukuttavat lapsiaan.
Minä en tilastotietoja voi muuksi muuttaa. Se olisi älyllisesti epärehellistä. Jos tilastot kertovat että miehet kurittavat lapsiaan fyysisesti useammin kuin naiset, niin se ei toki kenenkään lukutaitoisen ihmisen mielessä tarkoita sitä, että äidit eivät syyllisty samaan. Vain vähemmässä määrin.
laitapa ne tilastosi esille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua tutumpi tarina. Perheterapiaan asiaa setvimään, muuten mies ei muutu. Olet äiti myös mieh
ellesi. Jos et saa ulkopuolelta vahvistusta asiallesi, mies pitää sinua, lastensa äitiä, vain turhan nalkuttajana, kuten niin monet kymmenet-/sadattuhannet miehet tällä hetkellä tässä maassa.Just tämä! Itse painin samojen ongelmien kanssa. Käydään molemmat töissä, mutta koska mies tekee vuorotyötä, niin se on hänen syynsä olla tekemättä kotitöitä. Nykyään en enää pyydä mitään, vaan käsken, huudan ja nalkutan.
Eihän naiset muuten osaa edes kommunikoida.
Kun mies on saatu nalkkiin, näyttää nainen todellisen luonteensa.
Jos mies huutaisi ja käskyttäisi naista, olisi naisen paettava turvakotiin.
Naisen harjoittama väkivalta taas kerää tällä palstalla vain yläpeukkuja.
Kerropa vielä, miten toi sun paskakäytös omasta mielestäsi toimiii?
Ilmeisesti mies ei ole puhetta ymmärtänyt. Jos mies tekisi osansa, ei naisen tarvitsisi huutaa, nalkuttaa tai kuiskata mitään aiheeseen liittyvää.
Ai niiden naisten käskyjen mukaan?
Kuinka narsisteja te väkivaltaiset naiset oikein olette?
Perheellisellä niitä lapsiin ja kotiin liittyviä hoidettavia asioita on tuhottoman paljon, joten niitä riittää kummallekin. Jos toinen lusmuilee, niin hänelle pitää sanoa siitä. Voihan mies itse ehdottaa ne kokonaisuudet, joista hän huolehtii oma-aloitteisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas taas angstista vuodatusta täällä. Kun suunnittelette tekevänne lapsia, niin helpointa on kummankin puolison omalta osaltaan olettaa, että joutuu ainakin jossain vaiheessa tekemään lapsen eteen enemmän kuin toinen. Eipä tule pettymyksiä sitten, kun se taapero on pullautettu ulos maailmaan.
Valitan stereotyyppistä asettelua, mutta havaintojeni perusteella isyysvapaalla olevat miehet selviävät lastenhoidosta huomattavasti paremmin kuin naiset. Miehet stressaavat vähemmän, ja heillä on enemmän sietokykyä itkuihin ja kiukutteluihin. Seurauksena on, että lapsikin on sitten rennompi. Lapsi, pieni vauvakin, vaistoaa vanhemman mielialan ja käyttäytyy itsekin sen mukaan.
Taannoin seurasin erään perheen edesottamuksia. Äiti stressasi koko ajan esikoisensa kanssa, oli tarkistamassa jatkuvasti vaippoja, tunkemassa tuttipulloa suuhun, lisäämässä/vähentämässä vaatetta, helistelemässä naaman edessä lelua jne. jne. Ihmetteli, että miksi vauva ei nuku, ja melkein itki, kun oli niin vaikeaa. Mies sitten nappasi vaavin kainaloon, grillasi siinä samalla makkarat ja seurusteli vieraiden kanssa. Vauva ihmetteli hetken ja kohta nukkui sikeästi miehen kainalossa.
Ennen kuin kukaan syyttää kokemuksen puutteesta, niin minulla on kolme lasta, joista kaksi erityistarpeista.
Pinnan kireys ei minun kokemukseni mukaan ole sukupuoleen sidottu asia. Olen kuullut ja nähnyt, valitettavasti, sekä äitien että isien huutavan lapsilleen, haukkuvan heitä ja kaikkein kauheimmillaan sortuneen fyysiseen kurittamiseen. Luulen kuitenkin, ja itsekin sorrun tässä ehkä stereotyyppiseen ajatteluun, että monella lapsella on kokemusta todella ankarasta isästä. Myös tutkimukset todistavat, että isät kurittavat lastaan useammin fyysisesti kuin äidit ja heidän asenteensa lasten kasvattamiseen väkivalloin on myönteisempi kuin äitien. Eli sietokykyä ei tunnu ainakaan löytyvän miehiltä enempää kuin naisilta.
Nyt puhut täyttä paskaa. Äidit hakkaavat ja jopa hukuttavat lapsiaan.
Minä en tilastotietoja voi muuksi muuttaa. Se olisi älyllisesti epärehellistä. Jos tilastot kertovat että miehet kurittavat lapsiaan fyysisesti useammin kuin naiset, niin se ei toki kenenkään lukutaitoisen ihmisen mielessä tarkoita sitä, että äidit eivät syyllisty samaan. Vain vähemmässä määrin.
laitapa ne tilastosi esille
Sinulla näyttävät olevan tietokoneenkäytön taidot hanskassa. Jos kiinnostaa, niin etsi ihan itse äläkä huutele muita ihmisiä tekemään tätäkin pientä hommaa puolestasi. Minulla kesti 10 sekuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyysvapaalla opin miten helppoa lasten hoitaminen on, joten tämä on joko provo tai kyseessä on poikkeuksellisen huonon elämänhallinnan omaava perhe.
Päivässä mulla meni maks 2 tuntia ruuan tekemiseen, siivoamiseen, lapsen pukemiseen yms. Muun ajan sain viettää aivan vapaasti lapsen kanssa ulkoillen, leikkien, käydä kaupungilla, retkillä, harrastamassa yms. Elämäni helpoin ja.mukavin 2 kuukautta.
Anna kun arvaan: Sinulla oli yksi hyvin nukkuva lapsi, oli kesä ja lisäksi osallistuva vaimo, joka oli iltaisin lapsen kanssa, laittoi ruokaa ja siivosi?
Kokeilepa samaa niin, että valvot ensin yön vauvan kanssa, sitten päivän taaperon kanssa. Kumpikaan ei viihdy yksin, niin että vessassakin pitää käydä ovi auki. Mitään asiaa ei voi tehdä kerralla loppuun, kun jompi kumpi lapsista alkaa kesken kaiken itkeä tai tehdä jotain kiellettyä. Lisäksi talvella se pukeminen ja lähteminen on ihan toinen juttu kuin kesällä.
Lisää vielä hissitön kerrostalo, jossa ei ole vaunuvarastoa, eli vaunujen kuskaus ensin alas, sitten lapset yksi kerrallaan ja ei saisi jättää minnekään yksin jne. Takaisin tullessa kuraisten vaunujen roudaus ja pesu kotona jne... Ihan tavallinen skenaario lapsiperheessä. Eikä niitä kerroksia tarvitse olla kuin 2-3, kun menee jo tosi vaikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jäävät tuossa vauvakuplassa hieman ulkopuoliseksi. Äidit kokevat odotusajan, synnytyksen ja sitten se lapsi on äidissä kovin kiinni, jos rintaruokinta. Iseillä tulee helposti ulkopuolinen olo. Vanhemmat eivät koe pikkulapsiarkea niin voimakkaasti mitä äidit joilla on vielä hormonimyrskyjä.
Siinä vaiheessa kun lapsi on vieroitettu rinnalta, niin isän vuoro tulee. Jos ei nyt ihan kotitöiden parissa, niin lasten kanssa puuhatessa, ulkoillessa jne. Jotta se äitikin saisi hengähdystaukoa välillä.
Pakottamalla, nalkuttamisella ja uhriutumisella ei koskaan ole saatu mitään hyvää aikaiseksi.
Ne isätkin voivat olla hieman pihalla. Ehkä ne eivät tee kaikkea täydellisesti, mutta tekevät sen omalla tavallaan. Ehkä se jälki ei ole yhtä hyvää, mutta hyväksykää se. Monasti naiset vaativat liikaa, miehet sitten yrittävät, ja lopulta naiset sitten korjailevat miehen tehdyn työn mieleisekseen. Kaiken ei tarvitse olla aina tiptop, huushollin edustuskunnossa, tai lapsilla aina täydellinen vaatekerta.
Pitää mennä tilanteen mukaan. Vuosien jälkeen voi herätä ahaa-elämys mitä olisi voinut tehdä toisin. Ja puhukaa ihmiset toisillenne. Riiteleminen ei hyödytä ketään. Listatkaa toisistanne niitä hyviä puolia. Nähkää kokonaisuus eikä vain paloja revittynä huonosti sovitettuna. Lapsille kovin ikävää jos vanhemmat tavallaan riitelevät heidän takiaan. Niistä voi jäädä ikävä kaiku tulevaan.
Isätkin voisi ihan itse ottaa sitä vastuuta eikä jättäytyä ulkopuoliseksi. Vauva on joo heti alkuun enemmän äidissä kiinni, mutta jos isä ajattelee että vauvat on äidin juttu, niin siitä se eriarvoistuminen lähtee. Jos isä odottaa vuoroaan siihen asti, että vauva on vieroitettu rinnalta, ei se enää käykään niin helposti. Siihen mennessä äiti on oppinut tuntemaan lapsensa ja kehittänyt toimivat tavat hoitaa ja lapsi on tottunut äidin hoivaan, joten häneltä homma sujuu siinä vaiheessa hyvin, kun taas isä vaikuttaa tumpelolta. Alussa molemmat on ihan yhtä lailla tumpeloita, ei naisetkaan osaa mitenkään luonnostaan hoitaa vauvoja sujuvasti! Jos mies osallistuu heti alusta asti aktiivisesti vauvan hoitoon, hän oppii hoitamaan vauvaa siinä missä nainenkin, eikä tule tilannetta jossa mies tekee muka kaiken väärin. Kannattaa myös vähän perehtyä esim kasvatusoppaisiin ja nykyisiin suosituksiin ja keskustella asioista puolison kanssa, niin voidaan yhdessä miettiä miten lasta halutaan kasvattaa.
monenko miehen kokemuksella puhut?
Tuohan on vain yleistä tosiasiaa, sopii ihan jokaiselle lasta suunnittelevalle parille.
eli paskayleistämistä
Ei ole, vaan ihan oikeaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä lastenhoitojuttuja ei voi sopia ennen lasten hankkimista? Kuvittelevatko naiset, että miehet hoitavat lapset mukavasti perheen elättämisen ja omien töidensä ohessa? Toivottavasti mies ottaa eron, niin pääset maistamaan feminismin hedelmiä.
Suomalaiset eivät ansaitse onnellisia parisuhteita. Viherfeministien aivopesemät suomalaisnaiset eivät kelpaa puolisoiksi.
Miksi miehet saavat kuvitella, että vaimot hoitavat lapset mukavasti perheen elättämisen ja omien töiden ohessa? Vai oletteko trolli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies väittää, että lastenhoito on helpompaa kuin työnteko, kannattaa ehdottaa osien vaihtoa. Sisältäen yövalvomiset ja kotitöiden teon. Ja ehdottaa että kokeilette heti ensi viikonloppuna, sinä lähdet pois päiviksi ja hän hoitaa lapsia yön ja päivän, ja sinä et pane tikkua ristiin kotitöiden eteen sinä viikonloppuna. Sitten voit kysyä mitä tekivät ja oliko helppoa. Jos mies on sitä sorttia, ettei kertakaikkiaan suostu hoitamaan ja osallistumaan ja kiukuttelee vaan niin kannattaa miettiä onko se sen arvoista. Mitä sinä saat mieheltä? Pariterapia voisi tehdä hyvää, tosin tämän sortin miehet osaa kertoa terapeutille ummet ja lammet siitä miten paljon tekee perheensä eteen, joten välttämättä sitä haluamaasi apua et saa.
Ai kauheeta, muistui mieleen kylällä asunut perhe jossa oli kolme lasta. Perheen isä ei kestänyt lasten itkua vaan lähti ulos talosta jos lapset itkivät. Täytyy sanoa että silmät pyöreenä tätä kuuntelin kun perheen äiti kertoi. Itse olen mies, ja en voi ymmärtää miten joku ei pysty kestämään lapsen itkua, yhtä ihan perustavanlaatuista elämän ääntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas taas angstista vuodatusta täällä. Kun suunnittelette tekevänne lapsia, niin helpointa on kummankin puolison omalta osaltaan olettaa, että joutuu ainakin jossain vaiheessa tekemään lapsen eteen enemmän kuin toinen. Eipä tule pettymyksiä sitten, kun se taapero on pullautettu ulos maailmaan.
Valitan stereotyyppistä asettelua, mutta havaintojeni perusteella isyysvapaalla olevat miehet selviävät lastenhoidosta huomattavasti paremmin kuin naiset. Miehet stressaavat vähemmän, ja heillä on enemmän sietokykyä itkuihin ja kiukutteluihin. Seurauksena on, että lapsikin on sitten rennompi. Lapsi, pieni vauvakin, vaistoaa vanhemman mielialan ja käyttäytyy itsekin sen mukaan.
Taannoin seurasin erään perheen edesottamuksia. Äiti stressasi koko ajan esikoisensa kanssa, oli tarkistamassa jatkuvasti vaippoja, tunkemassa tuttipulloa suuhun, lisäämässä/vähentämässä vaatetta, helistelemässä naaman edessä lelua jne. jne. Ihmetteli, että miksi vauva ei nuku, ja melkein itki, kun oli niin vaikeaa. Mies sitten nappasi vaavin kainaloon, grillasi siinä samalla makkarat ja seurusteli vieraiden kanssa. Vauva ihmetteli hetken ja kohta nukkui sikeästi miehen kainalossa.
Ennen kuin kukaan syyttää kokemuksen puutteesta, niin minulla on kolme lasta, joista kaksi erityistarpeista.
Pinnan kireys ei minun kokemukseni mukaan ole sukupuoleen sidottu asia. Olen kuullut ja nähnyt, valitettavasti, sekä äitien että isien huutavan lapsilleen, haukkuvan heitä ja kaikkein kauheimmillaan sortuneen fyysiseen kurittamiseen. Luulen kuitenkin, ja itsekin sorrun tässä ehkä stereotyyppiseen ajatteluun, että monella lapsella on kokemusta todella ankarasta isästä. Myös tutkimukset todistavat, että isät kurittavat lastaan useammin fyysisesti kuin äidit ja heidän asenteensa lasten kasvattamiseen väkivalloin on myönteisempi kuin äitien. Eli sietokykyä ei tunnu ainakaan löytyvän miehiltä enempää kuin naisilta.
Nyt puhut täyttä paskaa. Äidit hakkaavat ja jopa hukuttavat lapsiaan.
Minä en tilastotietoja voi muuksi muuttaa. Se olisi älyllisesti epärehellistä. Jos tilastot kertovat että miehet kurittavat lapsiaan fyysisesti useammin kuin naiset, niin se ei toki kenenkään lukutaitoisen ihmisen mielessä tarkoita sitä, että äidit eivät syyllisty samaan. Vain vähemmässä määrin.
laitapa ne tilastosi esille
Sinulla näyttävät olevan tietokoneenkäytön taidot hanskassa. Jos kiinnostaa, niin etsi ihan itse äläkä huutele muita ihmisiä tekemään tätäkin pientä hommaa puolestasi. Minulla kesti 10 sekuntia.
väitteen esittäjänä sinulla on velvollisuus esittää lähteet väitteillesi.
en muista yhdenkään miehen pakastaneen viittä elävää vauvaansa, sinulla on sitten parempaa tietoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyysvapaalla opin miten helppoa lasten hoitaminen on, joten tämä on joko provo tai kyseessä on poikkeuksellisen huonon elämänhallinnan omaava perhe.
Päivässä mulla meni maks 2 tuntia ruuan tekemiseen, siivoamiseen, lapsen pukemiseen yms. Muun ajan sain viettää aivan vapaasti lapsen kanssa ulkoillen, leikkien, käydä kaupungilla, retkillä, harrastamassa yms. Elämäni helpoin ja.mukavin 2 kuukautta.
Miten sinä noin nopsaan selvisit lapsen pukemisesta? Lapsen raajat heiluu kuin tuulimyllyssä, kun saa sukat jalkaan on lapaset jo lattialla. Ja yleistä oli sekin, kun lapsella oli ulkovaatteet päällä alkoi lapsi äkistää kakkaa. Ei muuta kuin kaikki pois ja vaipanvaihtoon. Puoli tuntia pukemisen aloittamisesta ulospääsyyn oli ihan tavallista.
Miten ihmeen avuton olet jos et osaa edes pukea lasta? Vinkki, ei vaikeaa, menee kesällä n 5 minuuttia, talvella 10 minuuttia.
Uskomattomia nämä nykyajan uusavuttomat!
Uusavuttomat? Olisitpa ollut katsomassa kun yritin pukea omaa 2 v poikaani talvella uloslähtöä varten. Poika oli hyvin vahva ikäisekseen, liikkuva lapsi, hyvin jääräpäinen ja vihasi pukemista. Kotona aina vipelsi vaipoissa ja hyvä että paidan sai päälle laittaa. Uloslähtiessä kirkui, itki, huusi, karjui, kiemurteli, juoksi karkuun, löi, potki, puri jne. Minä keksin laululeikkejä ja pelleilin, yritin hiljaa ja rauhallisesti jutellen, innostaen ulkoleikeillä ja eläinten näkemisellä ym. Ulos kun päästiin, oli hyväntuulinen ja leikki pitkään tyytyväisenä. Joka päivä sama juttu kaksi kertaa päivässä. Aina meni se 30 minuuttia ja lapsi hikimärkä, samoin äitinsä. Tästä on olemassa nauhoitettu pätkä josta kuka tahansa voi todeta että en ole uusavuton vaan kekseliäs ja sinnikäs, mutta hyväntuulinen. Jos sinun lapsi seisoo rauhallisesti paikallaan ja antaa pukea hymy naamalla niin ei se koske kaikkia lapsia. Ja ei, omallani ei ole mitään kehityshäiriötä vaan on pitkälle opiskellut ja itsenäinen mies tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua tutumpi tarina. Perheterapiaan asiaa setvimään, muuten mies ei muutu. Olet äiti myös mieh
ellesi. Jos et saa ulkopuolelta vahvistusta asiallesi, mies pitää sinua, lastensa äitiä, vain turhan nalkuttajana, kuten niin monet kymmenet-/sadattuhannet miehet tällä hetkellä tässä maassa.Just tämä! Itse painin samojen ongelmien kanssa. Käydään molemmat töissä, mutta koska mies tekee vuorotyötä, niin se on hänen syynsä olla tekemättä kotitöitä. Nykyään en enää pyydä mitään, vaan käsken, huudan ja nalkutan.
Eihän naiset muuten osaa edes kommunikoida.
Kun mies on saatu nalkkiin, näyttää nainen todellisen luonteensa.
Jos mies huutaisi ja käskyttäisi naista, olisi naisen paettava turvakotiin.
Naisen harjoittama väkivalta taas kerää tällä palstalla vain yläpeukkuja.
Kerropa vielä, miten toi sun paskakäytös omasta mielestäsi toimiii?
Ilmeisesti mies ei ole puhetta ymmärtänyt. Jos mies tekisi osansa, ei naisen tarvitsisi huutaa, nalkuttaa tai kuiskata mitään aiheeseen liittyvää.
Ai niiden naisten käskyjen mukaan?
Kuinka narsisteja te väkivaltaiset naiset oikein olette?
Perheellisellä niitä lapsiin ja kotiin liittyviä hoidettavia asioita on tuhottoman paljon, joten niitä riittää kummallekin. Jos toinen lusmuilee, niin hänelle pitää sanoa siitä. Voihan mies itse ehdottaa ne kokonaisuudet, joista hän huolehtii oma-aloitteisesti.
miten tämä liittyy siihen naisten harjoittamaan väkivaltaan miehiään kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lähipiirissä on tapaus jossa mies ei ollenkaan osallistunut lastenhoitoon. Kävin lasten äidin kanssa lukuisia keskusteluja. Tultuaan töistä mies vetäytyi omiin oloihinsa eikä häntä saanut häiritä. Äiti ei päässyt yksin minnekään jos ei itse hommannut jotain sukulaista/ystävää auttamaan. No, lopulta tuli ero. Tilanne on nyt se että lasten äiti on täysin yh. Lasten isä ei ota lapsia luokseen ollenkaan.
Ei voi kuin ihmetellä. Kysin suoraan lasten äidiltä että miksi teki miehen kanssa useamman lapsen kun jo ensimmäisen synnyttyä tuli selväksi että mies ei osallistu lainkaan. Hän oletti että mies alkaisi myöhemmin osallistumaan.
Jos haluaa lapselle sisaruksia, pitää miettiä, tekeekö niitä nykyisen vai jonkun toisen miehen kanssa.
Monestihan isät antavat ymmärtää, että lapset alkavat kiinnostaa enemmän sitten kun ne kasvavat vähän isommiksi ja niiden kanssa voi puuhastella aktiivisesti enemmän. En tiedä kuinka usein näin käy. Jotenkin ajattelisi, että mies jota oma lapsi ei kiinnosta vauvana ei ole kykeneväinen kiinnostumaan siitä silloinkaan, kun se on jo isompi ihminen. Varsinkin kun oman puolison ja lasten äidin asiat ja hyvinvointikaan ei tunnu usein kiinnostavan.
Lähipiirissä on tällainen pari. Lapsi 2. Erosta on jo puhuttu ääneen meille muillekin, molemmat ovat ilmeisesti lakanneet kunnioittamasta toisiaan. Sääli, mutta ei ihme tuolla asetelmalla.
Sepä se, juuri tuo kunnioituksen häviäminen puolisoa ja hänen toimintatapojaan kohtaan. Siitä ei enää helposti rakenneta hyvää parisuhdetta. Tämä on tuttavapiirissäni niin monen avioeron taustalla, jossa nainen on ollut aloitteentekijä eroamisen suhteen. Niin omassanikin.
Myös minulla. Lapsen kasvatti kanssani toinen aviomies, perhevuodet ovat siis jo takana.
Tälle ystäväpariskunnalle, molemmat rakkaita, tekisi mieli huutaa, että älkää tehkö tuota virhettä, älkää poteroituko tahoillenne, ilman yhteiseen hiileen puhaltamista ette tule selviämään yhdessä.
Kuvio on sivullisillekin nähtävissä. Mies pitää vaimoaan kodinkoneena (kunnioituksen puutetta) ja vaimo ei kunnioita miestä, joka pitää vaimoaan kodinkoneena. Kierrehän se on. Toivottavasi jotkut onnistuvat katkaisemaan sen.Minulta loppui arvostus siihen sättimiseen kun tein kaiken väärin, niin lopetin sitten tekemisen. Niin makaa kuin petaa. Sivusta
Riippuu, mitä tein väärin tarkoittaa. Jos tein väärin tarkoittaa sitä, että metodi on juosten kustu ja toinen joutuu tekemään uudestaan, on kyse perseilystä ja auttamisen sijaan aiheuttaa toiselle lisätyötä.
Jos toinen pyyhkii pölyt mielestään väärään suuntaan, se on turhaa nalkuttamista.
Juuri näin:
- pyysin, että mies nostaa pyykit koneesta: nosti pyykit koneesta (yhtenä möykkynä, ei ripustanut mitenkään kunnolla kuivamaan). NOK
- pyysin, että mies vie keittiöstä rosket: mies vei roskat keittiöstä (eteiseen, josta koira repi ne auki). NOK
- pyysin, että mies käy kaupassa: mies kävi kaupassa (ei ostanut mitään). NOK.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyysvapaalla opin miten helppoa lasten hoitaminen on, joten tämä on joko provo tai kyseessä on poikkeuksellisen huonon elämänhallinnan omaava perhe.
Päivässä mulla meni maks 2 tuntia ruuan tekemiseen, siivoamiseen, lapsen pukemiseen yms. Muun ajan sain viettää aivan vapaasti lapsen kanssa ulkoillen, leikkien, käydä kaupungilla, retkillä, harrastamassa yms. Elämäni helpoin ja.mukavin 2 kuukautta.
Miten sinä noin nopsaan selvisit lapsen pukemisesta? Lapsen raajat heiluu kuin tuulimyllyssä, kun saa sukat jalkaan on lapaset jo lattialla. Ja yleistä oli sekin, kun lapsella oli ulkovaatteet päällä alkoi lapsi äkistää kakkaa. Ei muuta kuin kaikki pois ja vaipanvaihtoon. Puoli tuntia pukemisen aloittamisesta ulospääsyyn oli ihan tavallista.
Miten ihmeen avuton olet jos et osaa edes pukea lasta? Vinkki, ei vaikeaa, menee kesällä n 5 minuuttia, talvella 10 minuuttia.
Uskomattomia nämä nykyajan uusavuttomat!
Uusavuttomat? Olisitpa ollut katsomassa kun yritin pukea omaa 2 v poikaani talvella uloslähtöä varten. Poika oli hyvin vahva ikäisekseen, liikkuva lapsi, hyvin jääräpäinen ja vihasi pukemista. Kotona aina vipelsi vaipoissa ja hyvä että paidan sai päälle laittaa. Uloslähtiessä kirkui, itki, huusi, karjui, kiemurteli, juoksi karkuun, löi, potki, puri jne. Minä keksin laululeikkejä ja pelleilin, yritin hiljaa ja rauhallisesti jutellen, innostaen ulkoleikeillä ja eläinten näkemisellä ym. Ulos kun päästiin, oli hyväntuulinen ja leikki pitkään tyytyväisenä. Joka päivä sama juttu kaksi kertaa päivässä. Aina meni se 30 minuuttia ja lapsi hikimärkä, samoin äitinsä. Tästä on olemassa nauhoitettu pätkä josta kuka tahansa voi todeta että en ole uusavuton vaan kekseliäs ja sinnikäs, mutta hyväntuulinen. Jos sinun lapsi seisoo rauhallisesti paikallaan ja antaa pukea hymy naamalla niin ei se koske kaikkia lapsia. Ja ei, omallani ei ole mitään kehityshäiriötä vaan on pitkälle opiskellut ja itsenäinen mies tänä päivänä.
eli lauloit muumilauluja pukemisen sijaan? ok.
-eri ja ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lähipiirissä on tapaus jossa mies ei ollenkaan osallistunut lastenhoitoon. Kävin lasten äidin kanssa lukuisia keskusteluja. Tultuaan töistä mies vetäytyi omiin oloihinsa eikä häntä saanut häiritä. Äiti ei päässyt yksin minnekään jos ei itse hommannut jotain sukulaista/ystävää auttamaan. No, lopulta tuli ero. Tilanne on nyt se että lasten äiti on täysin yh. Lasten isä ei ota lapsia luokseen ollenkaan.
Ei voi kuin ihmetellä. Kysin suoraan lasten äidiltä että miksi teki miehen kanssa useamman lapsen kun jo ensimmäisen synnyttyä tuli selväksi että mies ei osallistu lainkaan. Hän oletti että mies alkaisi myöhemmin osallistumaan.
Jos haluaa lapselle sisaruksia, pitää miettiä, tekeekö niitä nykyisen vai jonkun toisen miehen kanssa.
Monestihan isät antavat ymmärtää, että lapset alkavat kiinnostaa enemmän sitten kun ne kasvavat vähän isommiksi ja niiden kanssa voi puuhastella aktiivisesti enemmän. En tiedä kuinka usein näin käy. Jotenkin ajattelisi, että mies jota oma lapsi ei kiinnosta vauvana ei ole kykeneväinen kiinnostumaan siitä silloinkaan, kun se on jo isompi ihminen. Varsinkin kun oman puolison ja lasten äidin asiat ja hyvinvointikaan ei tunnu usein kiinnostavan.
Lähipiirissä on tällainen pari. Lapsi 2. Erosta on jo puhuttu ääneen meille muillekin, molemmat ovat ilmeisesti lakanneet kunnioittamasta toisiaan. Sääli, mutta ei ihme tuolla asetelmalla.
Sepä se, juuri tuo kunnioituksen häviäminen puolisoa ja hänen toimintatapojaan kohtaan. Siitä ei enää helposti rakenneta hyvää parisuhdetta. Tämä on tuttavapiirissäni niin monen avioeron taustalla, jossa nainen on ollut aloitteentekijä eroamisen suhteen. Niin omassanikin.
Myös minulla. Lapsen kasvatti kanssani toinen aviomies, perhevuodet ovat siis jo takana.
Tälle ystäväpariskunnalle, molemmat rakkaita, tekisi mieli huutaa, että älkää tehkö tuota virhettä, älkää poteroituko tahoillenne, ilman yhteiseen hiileen puhaltamista ette tule selviämään yhdessä.
Kuvio on sivullisillekin nähtävissä. Mies pitää vaimoaan kodinkoneena (kunnioituksen puutetta) ja vaimo ei kunnioita miestä, joka pitää vaimoaan kodinkoneena. Kierrehän se on. Toivottavasi jotkut onnistuvat katkaisemaan sen.Minulta loppui arvostus siihen sättimiseen kun tein kaiken väärin, niin lopetin sitten tekemisen. Niin makaa kuin petaa. Sivusta
Riippuu, mitä tein väärin tarkoittaa. Jos tein väärin tarkoittaa sitä, että metodi on juosten kustu ja toinen joutuu tekemään uudestaan, on kyse perseilystä ja auttamisen sijaan aiheuttaa toiselle lisätyötä.
Jos toinen pyyhkii pölyt mielestään väärään suuntaan, se on turhaa nalkuttamista.
Juuri näin:
- pyysin, että mies nostaa pyykit koneesta: nosti pyykit koneesta (yhtenä möykkynä, ei ripustanut mitenkään kunnolla kuivamaan). NOK
- pyysin, että mies vie keittiöstä rosket: mies vei roskat keittiöstä (eteiseen, josta koira repi ne auki). NOK
- pyysin, että mies käy kaupassa: mies kävi kaupassa (ei ostanut mitään). NOK.
miksi otit kehitysvammaisen miehen? -eri
Vierailija kirjoitti:
Mun lähipiirissä on tapaus jossa mies ei ollenkaan osallistunut lastenhoitoon. Kävin lasten äidin kanssa lukuisia keskusteluja. Tultuaan töistä mies vetäytyi omiin oloihinsa eikä häntä saanut häiritä. Äiti ei päässyt yksin minnekään jos ei itse hommannut jotain sukulaista/ystävää auttamaan. No, lopulta tuli ero. Tilanne on nyt se että lasten äiti on täysin yh. Lasten isä ei ota lapsia luokseen ollenkaan.
Ei voi kuin ihmetellä. Kysin suoraan lasten äidiltä että miksi teki miehen kanssa useamman lapsen kun jo ensimmäisen synnyttyä tuli selväksi että mies ei osallistu lainkaan. Hän oletti että mies alkaisi myöhemmin osallistumaan.
Ai kauheeta, muistui mieleen kylällä asunut perhe jossa oli kolme lasta. Perheen isä ei kestänyt lasten itkua vaan lähti ulos talosta jos lapset itkivät. Täytyy sanoa että silmät pyöreenä tätä kuuntelin kun perheen äiti kertoi. Itse olen mies, ja en voi ymmärtää miten joku ei pysty kestämään lapsen itkua, yhtä ihan perustavanlaatuista elämän ääntä. (tämä uusiksi, vastasin väärään viestiin epähuomiossa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua tutumpi tarina. Perheterapiaan asiaa setvimään, muuten mies ei muutu. Olet äiti myös mieh
ellesi. Jos et saa ulkopuolelta vahvistusta asiallesi, mies pitää sinua, lastensa äitiä, vain turhan nalkuttajana, kuten niin monet kymmenet-/sadattuhannet miehet tällä hetkellä tässä maassa.Just tämä! Itse painin samojen ongelmien kanssa. Käydään molemmat töissä, mutta koska mies tekee vuorotyötä, niin se on hänen syynsä olla tekemättä kotitöitä. Nykyään en enää pyydä mitään, vaan käsken, huudan ja nalkutan.
Eihän naiset muuten osaa edes kommunikoida.
Kun mies on saatu nalkkiin, näyttää nainen todellisen luonteensa.
Jos mies huutaisi ja käskyttäisi naista, olisi naisen paettava turvakotiin.
Naisen harjoittama väkivalta taas kerää tällä palstalla vain yläpeukkuja.
Kerropa vielä, miten toi sun paskakäytös omasta mielestäsi toimiii?
Ilmeisesti mies ei ole puhetta ymmärtänyt. Jos mies tekisi osansa, ei naisen tarvitsisi huutaa, nalkuttaa tai kuiskata mitään aiheeseen liittyvää.
Ai niiden naisten käskyjen mukaan?
Kuinka narsisteja te väkivaltaiset naiset oikein olette?
Perheellisellä niitä lapsiin ja kotiin liittyviä hoidettavia asioita on tuhottoman paljon, joten niitä riittää kummallekin. Jos toinen lusmuilee, niin hänelle pitää sanoa siitä. Voihan mies itse ehdottaa ne kokonaisuudet, joista hän huolehtii oma-aloitteisesti.
miten tämä liittyy siihen naisten harjoittamaan väkivaltaan miehiään kohtaan?
Ihan sama juttu kuin töissä. Kun jokainen tekee oman osansa, kaikki viihtyvät eikä kukaan rasitu liikaa jonkun laiskotellessa.
Taas tätä samaa. Uhriudutaan ja tehdään kaikki ja raivotaan oman pään sisällä. Miksi helvet issä te naiset suostutte katselemaan sekuntiakaan tuollaista moukkamaista käytöstä? Mies töissä, sinä lasten hoitaja. Kotityöt ja ruuanlaitto menee edelleen puoliksi. Lopettakaa nyt herran jestas tuollainen passaaminen. Myös äideille kuuluu vapaa aikaa ja omia juttuja! Lasten hoitaminen kotona on ihan täyttä työtä ja pitkään uraa tehneenä voin sanoa, etten koskaan ikinä milloinkaan burn outin partaallakaan kokenut työtäni raskaammaksi kuin kotona lasten hoitaminen.
Hyvät naiset niitä on olemassa sellaisiakin miehiä, jotka oma-aloitteisesti hoitaa yöt jotta äiti saa toipua synnytyksestä ja nukkua. Sellaisia, jotka vaihtaa kaikki kakkavaipat etätöiden ohessa koska omien sanojensa mukaan se on vähintä mitä hän voi tehdä. Sellaisia, jotka tuo asiakaskäynnin jälkeen ruokaa kotiin ettei tarvitse kokata ja siivoaa töiden jälkeen koko kämpän koska "sulla on kuitenkin taas ollut kädet täynnä noiden kanssa". Ja vielä kirsikkana töiden jälkeen: mä vien nyt noi ulos tädille tai puistoon jotta sä saat levätä ja tehdä omia juttuja.
Älkää naiset tyytykö ja älkää olko äitejä miehillenne!
N33
Tuohan on vain yleistä tosiasiaa, sopii ihan jokaiselle lasta suunnittelevalle parille.