Mies lasten kanssa kotona, aaarrgh
Tiedän, että tästä herää myrsky ja tiedän, että kyse on paljolti siitä miten asioihin suhtautuu ja lisäksi vielä siitä, että itsepä olet paikkasi valinnut, mutta kerronpa silti tarinani. Eli meillä mieheni kanssa taapero ja vauva. Minä olen äitiyslomalla ja mies käy töissä, miehen työt koneella istumista, palavereja, etätöissä tällä hetkellä on. Minä hoidan kodin lastenhoidon ohessa pääsääntöisesti täysin, miehen saan välillä väännettyä johonkin kotihommaan käskyttäen. Illat mies lepäilee ja kerää voimia töihin. Vauva valvottaa minua öisin ja päivät menee vauvan ja taaperon tarpeita tyydyttää ja vasemmalla kädellä kotia hoitaen. Otin viikonlopuksi työvuoron itselleni, osittain ihan siksi, jotta mies näkisi mitä päiväni sisältävät. Miehen mielestä ihan hyvä idea, kun menen töihin ja ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Tietenkin valvoin yön lasten kanssa ennen töitä, eihän miehelle tullut mieleen, että siinä olisi mitään outoa? Kun lapset alkoivat elämöimään yöllä mies vähän heilutteli kättään heidän suuntaan ja hymyili?? Minä sitten vaihdoin vaippaa, juotin, hyssyttelin, nukuttelin. No aamulla aikaisin lähdin töihin ja mietin silmät ristissä, että kohta kotona alkaa myrsky ja kuinkahan mies pärjää? Palasin iltapäivällä kotiin ja mies tyrkkäsi lapset minulle miltei ovella, eikä koko iltana enää koskenut lapsiin, eikä ole nyt kahteen viikkoon pistänyt tikkua ristiin lasten tai kodin hoitoon liittyen, vetoaa siihen yhteen päivään kun hoiti kaiken! Kuitenkin muistaa lisätä, että lastenhoito on kyllä paljon kevyempää hommaa kuin hänen vaativa työnsä, mikä vie kaiken energian ja iltaisin hänen täytyy saada levätä!! Ja sanottakoon vielä, että sinä päivänä, kun hän lapsia hoiti, mitään muuta hän ei tehnyt. Lapsilla oli samat vaatteet koko päivän päällä, vaikka vauva oli niille puklannut ja taapero sotkenut täysin ruualla, tietysti. Ja keittiö oli täyden kaaoksen vallassa, minä siivosin lasten roikkuessa minussa. Ja kaikki muukin oli rempallaan ja taaperon ruokailu oli ollut epämääräistä, koska on kovaa hommaa saada hänet syömään järkeviä asioita monipuolisesti, tiedän. En tiedä mitä ovat tehneet ajankuluksi, ilmeisesti vain tuijottaneet tvtä, vaikka minä yritän välttää tvn näyttämistä lapsille viimeiseen asti ja tästä ollaan puhuttu miehen kanssa monta kertaa. Tiedän toki, että se on helppo keino saada lapset hiljaiseksi ja rauhalliseksi. Olen räjähtämispisteessä asian kanssa, mutta pidän suuni vielä kiinni ja yritän kerätä järkeviä argumentteja mitkä esittää miehelle. Mitäs mieltä suuri yleisö on?
Kommentit (331)
Vanha viisas nainen sanoi minulle:
Älä tee koskaa lapsia,
mutta jos teetkin,
niin muista:
Miehesi on vanhin lapsistasi!
Ja totta viekööt, täti oli täydellisen oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Oli sama tilanne. Ei ole enää kun jätin miehen. Tekemisen määrä pysyi samana, mutta eipähän enää vituta niin paljoa katsoa kun toinen ei tee mitään.
Sama täällä! Suosittelen! Ja, itseasiassa työmäärä väheni, sillä ei ole enää miehen pyykkejä ja tiskejä ym. Teen nykyään hymyssä suin kotihommia ja hoidan lapset, kun ei ole miestä sohvalla makaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Että sellainen miesvihatarina tähän aamuun.
Varmaan tulee pitkä ketju.
Voit ihan tulla kertomaan, onko sinun perheessä ollut mitään vastaavaa ja miten te tilanteet ratkaisitte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suostut tuohon? Miksi suostuit valvomaan ennen työvuoroasi? Miksi et laittanut miestä siivoamaan jälkiään? Ei mikään muutu jos et pidä puoliasi. Mies on tottunut nykytilanteeseen, jossa hoidat mukisematta kaiken, joten muutos ei tapahdu hetkessä. Mitä mies sanoo, jos ilmoitat ettet aio jatkossa hoitaa kaikkea? Teet vaikka listan niistä kaikista asioista mitä teet. Ja käy töissä tai muuten poissa vähän useammin, ja vaadi mies siivoamaan jälkensä koska sinun pitää levätä raskaan työpäivän jälkeen.
Miten tuo asia hoidetaan, jos tuohon ei suostuta? Jätetään lapsi paskaavaippaan tai itkemään yöllä? Nostetaan paskamyrsky, jolloin tulee iso riita, kukaan ei nuku ja mies pahimmiltaan poistuu paikalta ja työvuoron ajaksi ei ole hoitajaa.
Valitettavasti tuollaisten miesten, jotka eivät itse tajua tilannetta, kanssa ei asiaa voi hoitaa akuutisti silloin, olla "suostumatta". Tuttu kuvio.
Valitettavasti en usko, että tuohon auttaa vain ero. Molemmat hoitaa lapsia viikko-viikko, jolloin sitä vastuuta on pakko ottaa. Miehesi kyllä kuulostaa niin hankalalta, että varaudu, että erosta voi tulla hankala ja myös yhteishuoltajuudesta sen jälkeen. Tuttu kuvio.
Lapset olisi kannattanut tehdä yksin, niin ei tarvitse ensin hoitaa miesvauvaa ja sitten riidellä vuosikausia miesvauvan kanssa. Koska ihan kaikkeen ei tosiaan "voi suostua".
Tämä on nyt vain fakta.
Jos mies tekisi tuommoisen tempun niin se olisi takuulla ihan viimeinen niitti suhteelle. Suurin osa miehistäkin on kuitenkin ihan kehityskelpoisia ja oppivat kyllä hoitamaan lapsia jos on pakko. Ei tietenkään vauvaa jätetä yksin huutamaan, vaan sovitaan asia selvin sanoin etukäteen. Ja herätetään se mies ja komennetaan hommiin jos se ei muuten tajua. Esitetään kysymys, että miksi mies saa nukkua ennen työvuoroaan ja vaimo ei? Joskus tuo yövalvomisten jakaminen ei onnistu, mutta sitten tilanteen voi vaatia kompensoimaan jollain muulla, esim antamalla sille yöllä valvovalle mahdollisuus kunnon päiväuniin.
Valtaosa miehistä ei yksinkertaisesti tajua, miten raskasta äidillä niiden pienten lasten kanssa on, kun sitä ei tarvitse itse samalla tavalla tehdä.
Minulla on hyvin osallistuva puoliso josta olen kiitollinen enkä valita lainkaan, mutta tästä huolimatta heti kun vauva inahtaa ollaan se tuuppaamassa minulle kun "tällä on varmaan nälkä", vaikka olisin juuri imettänyt. Eikä mitään kotitöitä nyt tietenkään pysty tekemään, jos on koko päivän ollut taaperon kanssa! Koska ilmeisesti mies olettaa, että minulla on joku kotiapulainen päivisin.
Onhan tämä sinänsä ihan ymmärrettävää, että äideiltä, jotka paljon niiden vauvojen kanssa ovat hommat onnistuu luontevammin, mutta on sen isänkin osallistuttava parhaan kykynsä mukaan. Miehelle asian voi esittää niin, että jos hänen työvuoronsa on klo 8-16 arkisin ja sinun lastenhoitovuorosi ilta kympistä sinne miehen töistä saapumiseen, niin miten hänen mielestään illat ja viikonloput olisi reilua jakaa?
Mies voisi vaikka ihan alkuun kokeilla hoitaa toisen viikonloppuyön itsekseen. Tarvittaessa voit muistuttaa, että sinäkin olet käynyt töissä (oletan) ja tiedät kyllä miten rankkaa se on. Jos mies ei vaan yksinkertaisesti halua osallistua lastenhoitoon niin se ei aiheuta muuta kuin katkeruutta pitkällä linjalla, siinäkin jotain ajateltavaa.
Mun onneksi mieheni on kiinnostunut ruoanlaitosta. Hän on ottanut meillä aina vastuun ruokahuollosta. Lisäksi hän on todella lapsirakas. Minä olen järjestelmällisempi, joten siivoan jopa välillä hänenkin sotkujaan. Olen sama, joka aiemmin laitoin hymiön tekstiini.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua tutumpi tarina. Perheterapiaan asiaa setvimään, muuten mies ei muutu. Olet äiti myös mieh
ellesi. Jos et saa ulkopuolelta vahvistusta asiallesi, mies pitää sinua, lastensa äitiä, vain turhan nalkuttajana, kuten niin monet kymmenet-/sadattuhannet miehet tällä hetkellä tässä maassa.
Just tämä! Itse painin samojen ongelmien kanssa. Käydään molemmat töissä, mutta koska mies tekee vuorotyötä, niin se on hänen syynsä olla tekemättä kotitöitä. Nykyään en enää pyydä mitään, vaan käsken, huudan ja nalkutan.
Mun lähipiirissä on tapaus jossa mies ei ollenkaan osallistunut lastenhoitoon. Kävin lasten äidin kanssa lukuisia keskusteluja. Tultuaan töistä mies vetäytyi omiin oloihinsa eikä häntä saanut häiritä. Äiti ei päässyt yksin minnekään jos ei itse hommannut jotain sukulaista/ystävää auttamaan. No, lopulta tuli ero. Tilanne on nyt se että lasten äiti on täysin yh. Lasten isä ei ota lapsia luokseen ollenkaan.
Ei voi kuin ihmetellä. Kysin suoraan lasten äidiltä että miksi teki miehen kanssa useamman lapsen kun jo ensimmäisen synnyttyä tuli selväksi että mies ei osallistu lainkaan. Hän oletti että mies alkaisi myöhemmin osallistumaan.
Jos mies väittää, että lastenhoito on helpompaa kuin työnteko, kannattaa ehdottaa osien vaihtoa. Sisältäen yövalvomiset ja kotitöiden teon. Ja ehdottaa että kokeilette heti ensi viikonloppuna, sinä lähdet pois päiviksi ja hän hoitaa lapsia yön ja päivän, ja sinä et pane tikkua ristiin kotitöiden eteen sinä viikonloppuna. Sitten voit kysyä mitä tekivät ja oliko helppoa. Jos mies on sitä sorttia, ettei kertakaikkiaan suostu hoitamaan ja osallistumaan ja kiukuttelee vaan niin kannattaa miettiä onko se sen arvoista. Mitä sinä saat mieheltä? Pariterapia voisi tehdä hyvää, tosin tämän sortin miehet osaa kertoa terapeutille ummet ja lammet siitä miten paljon tekee perheensä eteen, joten välttämättä sitä haluamaasi apua et saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suostut tuohon? Miksi suostuit valvomaan ennen työvuoroasi? Miksi et laittanut miestä siivoamaan jälkiään? Ei mikään muutu jos et pidä puoliasi. Mies on tottunut nykytilanteeseen, jossa hoidat mukisematta kaiken, joten muutos ei tapahdu hetkessä. Mitä mies sanoo, jos ilmoitat ettet aio jatkossa hoitaa kaikkea? Teet vaikka listan niistä kaikista asioista mitä teet. Ja käy töissä tai muuten poissa vähän useammin, ja vaadi mies siivoamaan jälkensä koska sinun pitää levätä raskaan työpäivän jälkeen.
Miten tuo asia hoidetaan, jos tuohon ei suostuta? Jätetään lapsi paskaavaippaan tai itkemään yöllä? Nostetaan paskamyrsky, jolloin tulee iso riita, kukaan ei nuku ja mies pahimmiltaan poistuu paikalta ja työvuoron ajaksi ei ole hoitajaa.
Valitettavasti tuollaisten miesten, jotka eivät itse tajua tilannetta, kanssa ei asiaa voi hoitaa akuutisti silloin, olla "suostumatta". Tuttu kuvio.
Valitettavasti en usko, että tuohon auttaa vain ero. Molemmat hoitaa lapsia viikko-viikko, jolloin sitä vastuuta on pakko ottaa. Miehesi kyllä kuulostaa niin hankalalta, että varaudu, että erosta voi tulla hankala ja myös yhteishuoltajuudesta sen jälkeen. Tuttu kuvio.
Lapset olisi kannattanut tehdä yksin, niin ei tarvitse ensin hoitaa miesvauvaa ja sitten riidellä vuosikausia miesvauvan kanssa. Koska ihan kaikkeen ei tosiaan "voi suostua".
Tämä on nyt vain fakta.
No ihan ensimmäiseksi puhutaan asiasta. Toki vauvapalstallekin saa kirjoittaa, mutta se ei auta muuttamaan kuviota.
Ap:han oli asiasta jo keskustellut kyllä, tuloksetta. Ajattelitko, että yöllä huutavan kakkavaippalapsen kanssa se puhuminen asiasta olisi tuloksellisempaa?
Mä luulen, että juurikin tänne palstalle kirjoittaminen on tuloksellisempaa, koska samassa veneessä olleet voivat kertoa, mitkä on vaihtoehdot. Keikauttaa venettä, upota sen mukana vai sopivassa poukamassa hypätä lasten kanssa pois siitä veneestä.
Vierailija kirjoitti:
Mun lähipiirissä on tapaus jossa mies ei ollenkaan osallistunut lastenhoitoon. Kävin lasten äidin kanssa lukuisia keskusteluja. Tultuaan töistä mies vetäytyi omiin oloihinsa eikä häntä saanut häiritä. Äiti ei päässyt yksin minnekään jos ei itse hommannut jotain sukulaista/ystävää auttamaan. No, lopulta tuli ero. Tilanne on nyt se että lasten äiti on täysin yh. Lasten isä ei ota lapsia luokseen ollenkaan.
Ei voi kuin ihmetellä. Kysin suoraan lasten äidiltä että miksi teki miehen kanssa useamman lapsen kun jo ensimmäisen synnyttyä tuli selväksi että mies ei osallistu lainkaan. Hän oletti että mies alkaisi myöhemmin osallistumaan.
Jos haluaa lapselle sisaruksia, pitää miettiä, tekeekö niitä nykyisen vai jonkun toisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen valinnut lapsilleni isän, jolla pysyy langat käsissä ja on ollut lasten syntymästä saakka kiinnostunut lapsistaan ja aktiivisesti niitä hoitanut. Joissain asioissa jopa paljon rautahermoisemmin ja tarkemmin, kuin minä.
Mutta mitä se tähän liittyy?
Siten että ap voi katsoa peiliin ja syyttää sinne huonosta valinnasta. Tuskin mies on yhtäkkiä muuttunut, ap olisi voinut puhaltaa pelin poikki ja aika sitten. joku muu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lähipiirissä on tapaus jossa mies ei ollenkaan osallistunut lastenhoitoon. Kävin lasten äidin kanssa lukuisia keskusteluja. Tultuaan töistä mies vetäytyi omiin oloihinsa eikä häntä saanut häiritä. Äiti ei päässyt yksin minnekään jos ei itse hommannut jotain sukulaista/ystävää auttamaan. No, lopulta tuli ero. Tilanne on nyt se että lasten äiti on täysin yh. Lasten isä ei ota lapsia luokseen ollenkaan.
Ei voi kuin ihmetellä. Kysin suoraan lasten äidiltä että miksi teki miehen kanssa useamman lapsen kun jo ensimmäisen synnyttyä tuli selväksi että mies ei osallistu lainkaan. Hän oletti että mies alkaisi myöhemmin osallistumaan.
Jos haluaa lapselle sisaruksia, pitää miettiä, tekeekö niitä nykyisen vai jonkun toisen miehen kanssa.
Monestihan isät antavat ymmärtää, että lapset alkavat kiinnostaa enemmän sitten kun ne kasvavat vähän isommiksi ja niiden kanssa voi puuhastella aktiivisesti enemmän. En tiedä kuinka usein näin käy. Jotenkin ajattelisi, että mies jota oma lapsi ei kiinnosta vauvana ei ole kykeneväinen kiinnostumaan siitä silloinkaan, kun se on jo isompi ihminen. Varsinkin kun oman puolison ja lasten äidin asiat ja hyvinvointikaan ei tunnu usein kiinnostavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suostut tuohon? Miksi suostuit valvomaan ennen työvuoroasi? Miksi et laittanut miestä siivoamaan jälkiään? Ei mikään muutu jos et pidä puoliasi. Mies on tottunut nykytilanteeseen, jossa hoidat mukisematta kaiken, joten muutos ei tapahdu hetkessä. Mitä mies sanoo, jos ilmoitat ettet aio jatkossa hoitaa kaikkea? Teet vaikka listan niistä kaikista asioista mitä teet. Ja käy töissä tai muuten poissa vähän useammin, ja vaadi mies siivoamaan jälkensä koska sinun pitää levätä raskaan työpäivän jälkeen.
Miten tuo asia hoidetaan, jos tuohon ei suostuta? Jätetään lapsi paskaavaippaan tai itkemään yöllä? Nostetaan paskamyrsky, jolloin tulee iso riita, kukaan ei nuku ja mies pahimmiltaan poistuu paikalta ja työvuoron ajaksi ei ole hoitajaa.
Valitettavasti tuollaisten miesten, jotka eivät itse tajua tilannetta, kanssa ei asiaa voi hoitaa akuutisti silloin, olla "suostumatta". Tuttu kuvio.
Valitettavasti en usko, että tuohon auttaa vain ero. Molemmat hoitaa lapsia viikko-viikko, jolloin sitä vastuuta on pakko ottaa. Miehesi kyllä kuulostaa niin hankalalta, että varaudu, että erosta voi tulla hankala ja myös yhteishuoltajuudesta sen jälkeen. Tuttu kuvio.
Lapset olisi kannattanut tehdä yksin, niin ei tarvitse ensin hoitaa miesvauvaa ja sitten riidellä vuosikausia miesvauvan kanssa. Koska ihan kaikkeen ei tosiaan "voi suostua".
Tämä on nyt vain fakta.
Jos mies tekisi tuommoisen tempun niin se olisi takuulla ihan viimeinen niitti suhteelle. Suurin osa miehistäkin on kuitenkin ihan kehityskelpoisia ja oppivat kyllä hoitamaan lapsia jos on pakko. Ei tietenkään vauvaa jätetä yksin huutamaan, vaan sovitaan asia selvin sanoin etukäteen. Ja herätetään se mies ja komennetaan hommiin jos se ei muuten tajua. Esitetään kysymys, että miksi mies saa nukkua ennen työvuoroaan ja vaimo ei? Joskus tuo yövalvomisten jakaminen ei onnistu, mutta sitten tilanteen voi vaatia kompensoimaan jollain muulla, esim antamalla sille yöllä valvovalle mahdollisuus kunnon päiväuniin.
Ex-mieheni teki juuri niin:
Minulla oli illalla töitä, ja hän lähti sitten lampsimaan ennen sitä, kun jostain asiasta oli pakko sanoa.
Toisekseen, häntä ei saanut millään hereille yöllä ja kun tähän pakotin, hän kerran tiputti vauva kompuroidessaan.
Eli joskus vaan tällaiset asiat tulee esiin, kun paska ns. on tuulettimessa.
Nyt kaikki lasten hankintaa suunnittelevat: testatkaa miehiänne niin, että herättelette niitä kesken yötä, velvoitatte kantamaan vesimeloni muutamia tunteja ja vaihtamaan sille vaippoja. Tämä muutaman kerran per yö, esim. 9 kk ajan. Jos ok, niin sitten voi lisääntyä. Tarkkaile samalla, tarvitaanko sinulta kontribuutiota ja mikä on unenlaatusi, kun mies hoitaa vesimeloni. Itse en hoksannut testata.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa terottaa myös miehelle sitä, että tämä on aikaa jolloin rakennetaan hyvä ja läheinen suhde lapsiin, joka kantaa tulevaisuudessakin. Se vaatii aikaa ja vaivannäköä mutta siitä hyötyvät ihan kaikki osapuolet.
Lepäilevä isä kyllä voi rakentaa lapsiin myönteisen suhteen, kun päiväunien jälkeen välillä leikittävä ja hauskuuttaa. Väsynyt äiti puolestaan voi lasten näkökulmasta olla kireä, ryytynyt ja kiukkuinenkin.
Teettekö kotitöitä koskaan yhdessä? Hoidatteko lapsia yhdessä, samaan aikaan? Teettekö ruokaa yhdessä samaan aikaan? Kun jaatte saman vastuualueen samaan aikaan, kumpikin näkee mitä kyseinen työ ja vastuu on.
Ja oletteko puhuneet siitä "laatutasosta" mitä lasten kanssa seurataan.
Itse olin yhden syksyn lasten kanssa 15 vuotta sitten, rankkaa oli, mutta kriteereistä pidin kiinni.
M51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suostut tuohon? Miksi suostuit valvomaan ennen työvuoroasi? Miksi et laittanut miestä siivoamaan jälkiään? Ei mikään muutu jos et pidä puoliasi. Mies on tottunut nykytilanteeseen, jossa hoidat mukisematta kaiken, joten muutos ei tapahdu hetkessä. Mitä mies sanoo, jos ilmoitat ettet aio jatkossa hoitaa kaikkea? Teet vaikka listan niistä kaikista asioista mitä teet. Ja käy töissä tai muuten poissa vähän useammin, ja vaadi mies siivoamaan jälkensä koska sinun pitää levätä raskaan työpäivän jälkeen.
Miten tuo asia hoidetaan, jos tuohon ei suostuta? Jätetään lapsi paskaavaippaan tai itkemään yöllä? Nostetaan paskamyrsky, jolloin tulee iso riita, kukaan ei nuku ja mies pahimmiltaan poistuu paikalta ja työvuoron ajaksi ei ole hoitajaa.
Valitettavasti tuollaisten miesten, jotka eivät itse tajua tilannetta, kanssa ei asiaa voi hoitaa akuutisti silloin, olla "suostumatta". Tuttu kuvio.
Valitettavasti en usko, että tuohon auttaa vain ero. Molemmat hoitaa lapsia viikko-viikko, jolloin sitä vastuuta on pakko ottaa. Miehesi kyllä kuulostaa niin hankalalta, että varaudu, että erosta voi tulla hankala ja myös yhteishuoltajuudesta sen jälkeen. Tuttu kuvio.
Lapset olisi kannattanut tehdä yksin, niin ei tarvitse ensin hoitaa miesvauvaa ja sitten riidellä vuosikausia miesvauvan kanssa. Koska ihan kaikkeen ei tosiaan "voi suostua".
Tämä on nyt vain fakta.
No ihan ensimmäiseksi puhutaan asiasta. Toki vauvapalstallekin saa kirjoittaa, mutta se ei auta muuttamaan kuviota.
Ap:han oli asiasta jo keskustellut kyllä, tuloksetta. Ajattelitko, että yöllä huutavan kakkavaippalapsen kanssa se puhuminen asiasta olisi tuloksellisempaa?
Mä luulen, että juurikin tänne palstalle kirjoittaminen on tuloksellisempaa, koska samassa veneessä olleet voivat kertoa, mitkä on vaihtoehdot. Keikauttaa venettä, upota sen mukana vai sopivassa poukamassa hypätä lasten kanssa pois siitä veneestä.
Kyllä se suuttuminen joskus voi olla tuloksellisempaa. Vaikka sitten huutavan kakkavaippalapsen kanssa. Jos aina vaan antaa toiselle mahdollisuuden olla pitämättä lupauksiaan ja hoitaa mukisematta kaikki, niin ei se ainakaan mihinkään johda. No, ehkä on järkevämpää vaan hoitaa se yö ja päivä töissä ja räjähtää vasta sitten kun tulee töistä kotiin tai illalla kun lapset on nukkumassa, ellei anteeksipyyntöä lupausten pettämisestä kuulu. Lapset saattaa säikähtää jos tulee kotona iso riita, mutta kyllä ne siitä toipuu. Ei se kaikkeen suostuva lapatossu-äitikään mitään hyvää toimintamallia lapsille opeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lähipiirissä on tapaus jossa mies ei ollenkaan osallistunut lastenhoitoon. Kävin lasten äidin kanssa lukuisia keskusteluja. Tultuaan töistä mies vetäytyi omiin oloihinsa eikä häntä saanut häiritä. Äiti ei päässyt yksin minnekään jos ei itse hommannut jotain sukulaista/ystävää auttamaan. No, lopulta tuli ero. Tilanne on nyt se että lasten äiti on täysin yh. Lasten isä ei ota lapsia luokseen ollenkaan.
Ei voi kuin ihmetellä. Kysin suoraan lasten äidiltä että miksi teki miehen kanssa useamman lapsen kun jo ensimmäisen synnyttyä tuli selväksi että mies ei osallistu lainkaan. Hän oletti että mies alkaisi myöhemmin osallistumaan.
Jos haluaa lapselle sisaruksia, pitää miettiä, tekeekö niitä nykyisen vai jonkun toisen miehen kanssa.
Monestihan isät antavat ymmärtää, että lapset alkavat kiinnostaa enemmän sitten kun ne kasvavat vähän isommiksi ja niiden kanssa voi puuhastella aktiivisesti enemmän. En tiedä kuinka usein näin käy. Jotenkin ajattelisi, että mies jota oma lapsi ei kiinnosta vauvana ei ole kykeneväinen kiinnostumaan siitä silloinkaan, kun se on jo isompi ihminen. Varsinkin kun oman puolison ja lasten äidin asiat ja hyvinvointikaan ei tunnu usein kiinnostavan.
Lähipiirissä on tällainen pari. Lapsi 2. Erosta on jo puhuttu ääneen meille muillekin, molemmat ovat ilmeisesti lakanneet kunnioittamasta toisiaan. Sääli, mutta ei ihme tuolla asetelmalla.
0/5 taas näitä miesten haukkumista.
Jos on pelkona, että mies ottaa ja lähtee vaikka sinulla on työvuoro tulossa, niin silloin ei kannata aloittaa keskustelua työpäivänä. Tai sitten pitää sopia etukäteen jonkun kanssa lapsenhoitokuviosta. Surullista, mutta aina kannattaa olla plan B.