Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa tuli paha riita ja nyt ahdistaa
18.05.2021 |
Meille tuli miehen kanssa hieman riitaa jo aikaisemmin, kun loukkaannuin siitä että mies ei ota minua mukaan viettämään aikaa ystäviensä kanssa eikä krapulassa vastaillut viesteihini.
Riita kuitenkin eskaloitui eilen, mies oli luvannut siis että maanantaina nähtäisiin kun sunnuntain oli krapulassa. Noh, eilen soitin ja kysyin monelta nähdään, niin mies vain vastasi lähteneensä kaverinsa kanssa hankkimaan uutta autoa kaverilleen. Sanoi ettei tiedä milloin tulee takaisin. Kysyin, miksi lähti kun sovittiin että nähdään, niin vastasi vaan tylysti "siksi". Ja tässä kohtaa mainitsen, että mies rikkoo lupauksen lähes joka viikko, vaikka ollaan sovittu näkeminen niin ei silti nähdäkään.
Laittoi sitten yhdeksän aikaan illalla että nyt on kotona, ja koska tottakai olin loukkaantunut lupauksen rikkomisesta, niin en heti vastannut mitään.
Sitten puhuttiin puhelimessa, sanoin että eiköhän lopeteta tällainen pelleily (ei ole tosiaan ensimmäinen kerta kun hän rikkoo lupauksen). Mies alkoi vaan raivoamaan, nimitteli minua pässiksi, kuulema olen joka riidan jälkeen estämässä häntä (ei pidä paikkaansa, olen aina ollut se joka laittaa viestiä/soittaa että puhutaanko, mutta mies on monesti ignoorannut minut vuorokaudeksi). Nyt siis sanoin että olisko parempi vain estää ja että ei olla tekemisissä, koska hän syytti minun väittäneen, että mies on p a n n u t kaikkia, vaikka en edes väittänyt näin. Sanoin vain, että en ihmettelisi vaikka olisikin jotain tehnyt. Mies alkoi myös syytellä minua yli vuoden vanhoista jutuista. Sanoin itkusta tärisevällä äänellä, miten mies voi olla noin ilkeä, niin mies vain sanoi että mitä ilkeää on latoa faktoja pöytään. Hän alkoi myös syyttää minua siitä, kun en silloin heti yhdeksältä vastannut hänen viestiin. Koko puhelun ajan vaan pidätin itkua, kun hän kuulosti niin välinpitämättömältä. En olisi saanut loukkaantua, kun hänen täytyikin mennä kaverinsa mukaan.
Puhelun lopussa sanoi, että puhutaan huomennna kasvotusten, ja kun en heti vastannut mitään (koska pidätin itkua), niin mies alkoi vaan huutaa että selvä, ei puhuta, nyt olet tyytyväinen.
Nyt minua ahdistaa todella paljon.. Miehen ilkeys ja kaikki. Toki minussakin oli vikaa kun ylireagoin, oli vaan niin loukattu olo lupauksen rikkomisesta ja siitä, kun tuntuu että mies ei tosiaan välitä eikä ole tosissaan, kun ei näytä sitä ainakaan teoillaan ollenkaan.
Kannattaako minun laittaa joku anteeksipyyntö viesti? En kuitenkaan haluaisi sitä pyydellä anteeksi, että tunnen oloni loukatuksi, ja että mies ei arvosta/välitä. Pelkään myös, meinasiko tämä lopullista eroa, kun mies sanoi että minun on ilmeisesti pakko estää hänet jos ei olla yhdessä, enkä pysty muuten olemaan tekemisissä.. Kuulosti ainakin omasta mielestä, että ei olla yhdessä.. Ahdistaa..
Kommentit (220)
Hei ap. Olin vastaavassa suhteessa 3,5 vuotta. Ainakin 2 vuotta meno oli tuollaista kuin kuvailit mutta sillä erotuksella, ettei kännyköitä ollut. Monet kerrat pyöräilin kilometrejä miehen luo ja huomasin ettei hän olekaan kotona, vaikka oltiin sovittu jotain. Samaten pyöräilin häntä etsimässä kun ei miestä kuulunut kotiin ja ilta pimenee yöksi jne. Lupasi tavata, odotin koko päivän. Illalla kun sain hönet kiinni, kertoi lähteneensä kavereitten kanssa päiväksi toiselle paikkakunnalle huvittelemaan. Miksei ottanut minua mukaan, kun oli sovittu tapaamisesta sille päivälle? En kuulemma olisi mahtunut autoon. Ihan superteinisekoilua. Jätin miehen lopulta. Oli hyvä ratkaisu kaikille. Vieläkin vääntää muisto siitä odottamisen tunteesta, kun vietin aikaani yksin koska oltiin sovittu jotain. Odotin odotin... Ihan kauheaa itsetunnolle sellainen.
Ent iedä vieläkään, pettikö mies minua vai ei. Kaverini epäilivät, että petti. Oli yöpynyt muiden naisten luotaj a mun silmien alla herännyt sängystään toisen naisen kanssa. Kiisti, myönsi, kiisti, myönsi. Totesin että en voi luottaa ja sen luottamuspulan takia jätin hänet. Vaikka ei olisikaan pettänyt, minä epäilin. En voinut jatkaa sellaisessa suhteessa, jossa muutuin epäileväksi akaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun ap on sama kuin tässä ketjussa!
https://www.vauva.fi/keskustelu/4160742/miten-suhteesta-erotaan?page=8&…
Saman tyylinen trollaajamolemmissa ketjuissa, molemmissa alistunut nainen joka ei pysty eroamaan vaikka KAIKKI vakuuttavat, että se on järkevin ratkaisu.. Tyyli on myös sama näissä miten kirjoittaa.
En kyllä ole sama. Ja minä jos sanoaisin että erotaan, niin mies ei varmasti yrittäisi saada minua jäämään. Voisin jotenkin kuvitella hänellä olevan jo uusikin kiikarissa, kun tykkää ainakin kovasti tutustua uusiin naispuolisiin ihmisiin (kaverina, niinkuin minulle väittää, mutta helpostikos siitä muutakin syntyisi).
Puoli vuotta sittenkin tutustui yhteen tyttöön kaverinsa kautta, joka soitteli miehelleni lähes päivittäin (ja mies varmaan vastavuoroisesti hänelle). Mies suuttui eikö hän saisi tutustua uusiin ihmisiin, kun ihmettelin tätä, varsinkin kun mies ei vastannut tämän soittoihin kun olin paikalla. No nykyään tämä tyttö asuu eri puolella Suomea, niin eivät siksi pidä enää yhteyttä. Mutta silloinkin mies vaan syytti minua epäileväksi ja jouduin pyytelemään anteeksi.
- Ap
Hei ihan oikeesti, ymmärrän, että sinulla on vaikeaa ja luulet nyt että tuo mies on tyhjää parempi, koska elämässäsi ei ole riittäviä peruspilareita, mutta tuo vain saa olosi pahemmaksi. Jos nyt keskittyisit rakentamaan itseäsi vahvemmaksi ja unohdat tuon urpon kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Emme tiedä mitä tässä on taustalla. Jospa ap esim aina hylkäämisen pelossaan syyllistää ja itkee kun mies on lähdössä jonnekin kavereidensa kanssa, ja kun mies ei seuraavana aamuna väsyneenä krapulassa ole heti viestittelemässä, ap laittaa viestiä että ollaanko me nyt sitten erottu. Ei ap tällaista välttämättä tee ja jos tekeekin niin ei ainakaan pahuuttaan, mutta itse ainakin voisin mennä tuollaisesta käytöksestä niin ahdistuneeksi, että laittaisin vain viestiä suht tylysti että autankin tänään kaveria.
Todella lapsellista käytöstä etkä ole valmis parisuhteeseen.
Hehe, silti olen jotenkin onnistunut päätymään pitkään suhteeseen ja perheenäidiksi. :D
Tuttua, riidellään ja riidat ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan uskomatonta miten rautaisia asiantuntijoita täällä AV:lla pyörii. Miettikää jos sote-alallakin tehtäisiin näin nopeasti näin radikaaleja johtopäätöksiä esim lastensuojelussa. Kaikki ovat täällä heti aivan varmoja, että ap on narsistin uhri ja läheisriippuvainen ja hänen pitää juosta. On tärkeää että ihmiset uskaltavat erota ja vaatia oikeuksiaan, mutta ei kai nyt sentään ihan aina parisuhdeongelmien ratkaisu voi olla ero? Tai no, onhan se tietysti ratkaisu............ Enkä nyt ota kantaa siihen pitäisikö ap:n erota, koska en tiedä tarpeeksi hänen tilanteestaan enkä ole oikea ihminen päättämään toisten parisuhteista tai toisen ihmisen mielenterveydestä hänen tai hänen tyttöystävänsä kirjoitusten perusteella.
Mies varmaan taas aloittaa ignooraamiseni, ja joudun panikoimaan erottiinko, vaikka pyytäisinkin anteeksi. Eikä varmasti pidä lupaustaan siitäkään että tänään puhuttaisiin kasvotusten, koska enhän eilen vastannut siihen mitään kun olin niin itku kurkussa.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tarvitset oikeaa keskusteluapua tai vähintään järkevää ystävää juttukaveriksi. Ehdota miehelle esim viikon taukoa yhteydenpitoon ja näkemiseen ja jutelkaa sen jälkeen kasvotusten jos molemmat haluavat. Tuo kierre pitää saada nyt katkaistua.
Vierailija kirjoitti:
Mies varmaan taas aloittaa ignooraamiseni, ja joudun panikoimaan erottiinko, vaikka pyytäisinkin anteeksi. Eikä varmasti pidä lupaustaan siitäkään että tänään puhuttaisiin kasvotusten, koska enhän eilen vastannut siihen mitään kun olin niin itku kurkussa.
- Ap
Ap, näistä sun viesteistä näkee jokainen, että et aio erota tuosta hyypiöstä. Puolustelet sen käytöstä ja syytät itseäsi.
No, ehkä joskus sitten kaikkien niiden surkeiden ja hukkaan heitettyjen vuosien jälkeen tajuat, että olipa paskareissu. Älä nyt vaan kuitenkaan raskaaksi hankkiudu. Tai kyllähän sinä sen teet, ettei hyypiö vaan jätä sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKSI te jäätte tällaisiin suhteisiin? Opetelkaa olemaan yksin. Huomattavasti parempi vaihtoehto kuin roikkua parisuhteessa näitten kanssa.
Itse sitä on joskus huoneessa suhteessa ollessa vaikea haluta uskoa, mutta lähes jokainen tällä palstallakin vastannut näkee, että mies ei selvästikään kunnioita sinua ja sinun olisi parasta erota eikä haaskata enää enempää aikaa mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kuinka kauan olleet yhdessä? Sinuna miettisin, mitä saat tuollaisesta suhteesta. Kunnioitusta ei pätkääkään, eikä selvästikään kommunikointikykyä.
Pari vuotta. Minustakin kuulostaa siltä, että hän ei kunnioita eikä arvosta minua yhtään. Minun virheeni on toki ollut se, että olen liian herkästi epäillyt, että jättikö mies nyt minut jne. Mutta sekin juuri siksi, kun hän kohtelee minua noin. Ja saan sitten raivot niskaan, kun sanon että mielestäni hän kohtelee huonosti.
- Ap
Jos suhde on hyvä sinun ei tarvitse ikinä epäillä sitä kunnioittaako ja arvostaako miehesi sinua vaa hän näyttäisi sen ihan päivittäisellä käytöksellään miten tärkeä olet hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Mies varmaan taas aloittaa ignooraamiseni, ja joudun panikoimaan erottiinko, vaikka pyytäisinkin anteeksi. Eikä varmasti pidä lupaustaan siitäkään että tänään puhuttaisiin kasvotusten, koska enhän eilen vastannut siihen mitään kun olin niin itku kurkussa.
- Ap
Jos mies ignooraa, voit todeta että sinulle se merkitsee eroa. Jos mies soittaa, voit sanoa että "Aijaa mä käsitin et me erottiin kun susta ei mitään kuulunut, eli meillä ei ole enää suhdetta. Adios."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Emme tiedä mitä tässä on taustalla. Jospa ap esim aina hylkäämisen pelossaan syyllistää ja itkee kun mies on lähdössä jonnekin kavereidensa kanssa, ja kun mies ei seuraavana aamuna väsyneenä krapulassa ole heti viestittelemässä, ap laittaa viestiä että ollaanko me nyt sitten erottu. Ei ap tällaista välttämättä tee ja jos tekeekin niin ei ainakaan pahuuttaan, mutta itse ainakin voisin mennä tuollaisesta käytöksestä niin ahdistuneeksi, että laittaisin vain viestiä suht tylysti että autankin tänään kaveria.
Todella lapsellista käytöstä etkä ole valmis parisuhteeseen.
Hehe, silti olen jotenkin onnistunut päätymään pitkään suhteeseen ja perheenäidiksi. :D
Jaa. Tiedän todella monta todella häiriintynyttä ihmistä, jotka ovat aviopuolisoita sekä vanhempia eli ei se ole tae mistään. Kyllähän ap:kin saattaisi mennä tuon miehen kanssa naimisiin, jos se viitsisi kosia.
Vierailija kirjoitti:
On ihan uskomatonta miten rautaisia asiantuntijoita täällä AV:lla pyörii. Miettikää jos sote-alallakin tehtäisiin näin nopeasti näin radikaaleja johtopäätöksiä esim lastensuojelussa. Kaikki ovat täällä heti aivan varmoja, että ap on narsistin uhri ja läheisriippuvainen ja hänen pitää juosta. On tärkeää että ihmiset uskaltavat erota ja vaatia oikeuksiaan, mutta ei kai nyt sentään ihan aina parisuhdeongelmien ratkaisu voi olla ero? Tai no, onhan se tietysti ratkaisu............ Enkä nyt ota kantaa siihen pitäisikö ap:n erota, koska en tiedä tarpeeksi hänen tilanteestaan enkä ole oikea ihminen päättämään toisten parisuhteista tai toisen ihmisen mielenterveydestä hänen tai hänen tyttöystävänsä kirjoitusten perusteella.
Sinä siis puolustelet suhdetta, jossa ihmisellä on noin huono olla? Onko sinulla esittää tähän joku onnistumistarina, miten tuosta pisteestä päästään onnelliseen ja tasapainoiseen suhteeseen, sillä muilla on ollut vain esimerkkejä suhteista, jotka on ollut pakko päättää eroon ja nyt niitä kuvaillaan sanoilla "menetin elämästäni x vuotta tuollaisessa suhteessa".
Ketä se palvelee, jos nyt ap:tä taputetaan päälaelle ja lohdutellaan että kyllä se siitä? Vahvistamme ap:n jo vääristyneeksi muodostunutta omakuvaa ja omanarvontuntoa? Tarjoamme lisää vääristävää peiliä hyväksymällä vahingollisen käytöksen?
Vierailija kirjoitti:
On ihan uskomatonta miten rautaisia asiantuntijoita täällä AV:lla pyörii. Miettikää jos sote-alallakin tehtäisiin näin nopeasti näin radikaaleja johtopäätöksiä esim lastensuojelussa. Kaikki ovat täällä heti aivan varmoja, että ap on narsistin uhri ja läheisriippuvainen ja hänen pitää juosta. On tärkeää että ihmiset uskaltavat erota ja vaatia oikeuksiaan, mutta ei kai nyt sentään ihan aina parisuhdeongelmien ratkaisu voi olla ero? Tai no, onhan se tietysti ratkaisu............ Enkä nyt ota kantaa siihen pitäisikö ap:n erota, koska en tiedä tarpeeksi hänen tilanteestaan enkä ole oikea ihminen päättämään toisten parisuhteista tai toisen ihmisen mielenterveydestä hänen tai hänen tyttöystävänsä kirjoitusten perusteella.
En tiedä onko koko sepustus tottakaan, mutta jos on, niin kyllä tuollaisesta suhteesta ainoa tie onneen on ero. Been there. Se mitä ap kertoo, niin todellakin kertoo siitä, että suhde on väärä ja mies ei ole tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Emme tiedä mitä tässä on taustalla. Jospa ap esim aina hylkäämisen pelossaan syyllistää ja itkee kun mies on lähdössä jonnekin kavereidensa kanssa, ja kun mies ei seuraavana aamuna väsyneenä krapulassa ole heti viestittelemässä, ap laittaa viestiä että ollaanko me nyt sitten erottu. Ei ap tällaista välttämättä tee ja jos tekeekin niin ei ainakaan pahuuttaan, mutta itse ainakin voisin mennä tuollaisesta käytöksestä niin ahdistuneeksi, että laittaisin vain viestiä suht tylysti että autankin tänään kaveria.
Kyllä olen varmasti turhankin usein sanonut tuota, että ollaanko nyt erottu. Siinä siis tosiaan on minussa vikaa. Mutta tätä yleensä silloin, jos ollaan sovittu näkevämme ja mies rikkoo lupauksen milloin mistäkin syystä, tai ignooraa viestejäni. Kuitenkin siis tässä nään vikaa itsessäni todellakin. Käytökseni johtuu siitä, että mies ei näytä olevansa tosissaan kanssani ja välittävänsä. Tuon lupausten rikkomisen lisäksi nähdäänkin aika harvoin, ehkä kerran viikossa, ja aina vasta illalla kun mies on päivät kavereidensa seurassa tms.
Olisin paljon rennompi, enkä hermoilisi onko hän jättänyt minut, jos näkisin teoista että todella ollaan yhdessä..
- Ap
Ap rakas mies ei ole tosissaan kanssasi tai aidosti välitä. Jos hän välittäisi, hän käyttäytyisi toisin. Et saa häntä muuttumaan roikkumalla tiukemmin kiinni. Päästä irti ja opettele arvostamaan itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
On ihan uskomatonta miten rautaisia asiantuntijoita täällä AV:lla pyörii. Miettikää jos sote-alallakin tehtäisiin näin nopeasti näin radikaaleja johtopäätöksiä esim lastensuojelussa. Kaikki ovat täällä heti aivan varmoja, että ap on narsistin uhri ja läheisriippuvainen ja hänen pitää juosta. On tärkeää että ihmiset uskaltavat erota ja vaatia oikeuksiaan, mutta ei kai nyt sentään ihan aina parisuhdeongelmien ratkaisu voi olla ero? Tai no, onhan se tietysti ratkaisu............ Enkä nyt ota kantaa siihen pitäisikö ap:n erota, koska en tiedä tarpeeksi hänen tilanteestaan enkä ole oikea ihminen päättämään toisten parisuhteista tai toisen ihmisen mielenterveydestä hänen tai hänen tyttöystävänsä kirjoitusten perusteella.
No tämä on keskustelupalsta. Lastensuojelussa käytetään luultavasti muitakin lähteitä. Koko palstakeskustelu perustuu siihen, mitä ap kertoo. Toki jokainen ymmärtää että se ei välttämättä ole koko totuus. Mutta keskustelussa on käytettävissä vain ne ap:n viestit ja niistä vedettävät johtopäätökset. Todellisuudessa voi olla että koko ap:n miesystävää ei ole edes olemassa, ei me voida sitä tietää. Mutta keskustelu perustuu niihin ap:n kirjoittamiin asioihin. Ja kyllä tämän ketjun ap:n viestit on kuin oppikirjan esimerkki läheisriippuvaisen, huono itsetuntoisen ja nuoren epävarman ihmisen ajatusmaailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Emme tiedä mitä tässä on taustalla. Jospa ap esim aina hylkäämisen pelossaan syyllistää ja itkee kun mies on lähdössä jonnekin kavereidensa kanssa, ja kun mies ei seuraavana aamuna väsyneenä krapulassa ole heti viestittelemässä, ap laittaa viestiä että ollaanko me nyt sitten erottu. Ei ap tällaista välttämättä tee ja jos tekeekin niin ei ainakaan pahuuttaan, mutta itse ainakin voisin mennä tuollaisesta käytöksestä niin ahdistuneeksi, että laittaisin vain viestiä suht tylysti että autankin tänään kaveria.
Kyllä olen varmasti turhankin usein sanonut tuota, että ollaanko nyt erottu. Siinä siis tosiaan on minussa vikaa. Mutta tätä yleensä silloin, jos ollaan sovittu näkevämme ja mies rikkoo lupauksen milloin mistäkin syystä, tai ignooraa viestejäni. Kuitenkin siis tässä nään vikaa itsessäni todellakin. Käytökseni johtuu siitä, että mies ei näytä olevansa tosissaan kanssani ja välittävänsä. Tuon lupausten rikkomisen lisäksi nähdäänkin aika harvoin, ehkä kerran viikossa, ja aina vasta illalla kun mies on päivät kavereidensa seurassa tms.
Olisin paljon rennompi, enkä hermoilisi onko hän jättänyt minut, jos näkisin teoista että todella ollaan yhdessä..
- Ap
Ap rakas mies ei ole tosissaan kanssasi tai aidosti välitä. Jos hän välittäisi, hän käyttäytyisi toisin. Et saa häntä muuttumaan roikkumalla tiukemmin kiinni. Päästä irti ja opettele arvostamaan itseäsi.
Näin olen sanonut miehellekin usein, että ei selvästi ole tosissaan eikä välitä. Vastaus on yleensä tyly "häh" tai "mitä h e * v e t t i ä" tai sitten alkaa raivoaminen ja minun syyttäminen kaikesta, niinkuin eilisessä puhelussa.
- Ap
Jos ihminen ei ole ikinä ollut hyvässä suhteessa on ehkä vaikea ymmärtää milloin kannattaa lähteä ja minkälainen käytös on hyväksyttävää kumppanilta. Mutta jos tosiaan kumppani saa sinut usein itkemään ja tuntemaan olosi ei-rakastetuksi ja ei-arvostetuksi niin se on kyllä aika varma merkki siitä että suhteen jatkamisesta ei mitään hyvää seuraa ja itsetuntosi ja mielialasi vain huononee jos jatkat suhteessa pidempään.