Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa tuli paha riita ja nyt ahdistaa
18.05.2021 |
Meille tuli miehen kanssa hieman riitaa jo aikaisemmin, kun loukkaannuin siitä että mies ei ota minua mukaan viettämään aikaa ystäviensä kanssa eikä krapulassa vastaillut viesteihini.
Riita kuitenkin eskaloitui eilen, mies oli luvannut siis että maanantaina nähtäisiin kun sunnuntain oli krapulassa. Noh, eilen soitin ja kysyin monelta nähdään, niin mies vain vastasi lähteneensä kaverinsa kanssa hankkimaan uutta autoa kaverilleen. Sanoi ettei tiedä milloin tulee takaisin. Kysyin, miksi lähti kun sovittiin että nähdään, niin vastasi vaan tylysti "siksi". Ja tässä kohtaa mainitsen, että mies rikkoo lupauksen lähes joka viikko, vaikka ollaan sovittu näkeminen niin ei silti nähdäkään.
Laittoi sitten yhdeksän aikaan illalla että nyt on kotona, ja koska tottakai olin loukkaantunut lupauksen rikkomisesta, niin en heti vastannut mitään.
Sitten puhuttiin puhelimessa, sanoin että eiköhän lopeteta tällainen pelleily (ei ole tosiaan ensimmäinen kerta kun hän rikkoo lupauksen). Mies alkoi vaan raivoamaan, nimitteli minua pässiksi, kuulema olen joka riidan jälkeen estämässä häntä (ei pidä paikkaansa, olen aina ollut se joka laittaa viestiä/soittaa että puhutaanko, mutta mies on monesti ignoorannut minut vuorokaudeksi). Nyt siis sanoin että olisko parempi vain estää ja että ei olla tekemisissä, koska hän syytti minun väittäneen, että mies on p a n n u t kaikkia, vaikka en edes väittänyt näin. Sanoin vain, että en ihmettelisi vaikka olisikin jotain tehnyt. Mies alkoi myös syytellä minua yli vuoden vanhoista jutuista. Sanoin itkusta tärisevällä äänellä, miten mies voi olla noin ilkeä, niin mies vain sanoi että mitä ilkeää on latoa faktoja pöytään. Hän alkoi myös syyttää minua siitä, kun en silloin heti yhdeksältä vastannut hänen viestiin. Koko puhelun ajan vaan pidätin itkua, kun hän kuulosti niin välinpitämättömältä. En olisi saanut loukkaantua, kun hänen täytyikin mennä kaverinsa mukaan.
Puhelun lopussa sanoi, että puhutaan huomennna kasvotusten, ja kun en heti vastannut mitään (koska pidätin itkua), niin mies alkoi vaan huutaa että selvä, ei puhuta, nyt olet tyytyväinen.
Nyt minua ahdistaa todella paljon.. Miehen ilkeys ja kaikki. Toki minussakin oli vikaa kun ylireagoin, oli vaan niin loukattu olo lupauksen rikkomisesta ja siitä, kun tuntuu että mies ei tosiaan välitä eikä ole tosissaan, kun ei näytä sitä ainakaan teoillaan ollenkaan.
Kannattaako minun laittaa joku anteeksipyyntö viesti? En kuitenkaan haluaisi sitä pyydellä anteeksi, että tunnen oloni loukatuksi, ja että mies ei arvosta/välitä. Pelkään myös, meinasiko tämä lopullista eroa, kun mies sanoi että minun on ilmeisesti pakko estää hänet jos ei olla yhdessä, enkä pysty muuten olemaan tekemisissä.. Kuulosti ainakin omasta mielestä, että ei olla yhdessä.. Ahdistaa..
Kommentit (220)
Siis lähde menemään, HETI! Lupaan että parin vuoden päästä, kun olet hyvässä parisuhteessa, ihmettelet miksi roikuit tuossa sonnassa ja se mies varmasti tulee vonkumaan paikkaansa takaisin! Älä silloin anna periksi! Usko minua, olen kokenut saman. Ihmettelen edelleen miksi pysyin siinä suhteessa?? Nyt olen ihanassa PARISUHTEESSA ja minulla on lapsi hyvän miehen kanssa. En käsitä miten en arvostanut itseäni ennen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
No siis kyllähän mies ilmoitti, silloin kun soitin ja kysyin milloin nähdään. Ja ilmoitti myös kun oli kotona, ei ollut kuulema tarkoitus mennä niin myöhälle.
- Ap
Niin, kun sinä soitit. Olisiko ilmoittanut ollenkaan jos et olisi soittanut? Se, joka muuttaa yhteisiä suunnitelmia, on yleensä se, joka ottaa yhteyttä ja kertoo muutoksesta. Ja jos todella välittää toisesta ja omaa käytöstavat, niin vielä kysyy on muutos ok. Mutta joo, ihan oikeasti tuosta ei kyllä tule yhtään mitään. Hanki ap oman ikäistäsi seuraa. Ja sellaista joka kunnioittaa sinua ihmisenä. Se on se lähtökohta mistä ihmissuhteissa lähdetään liikkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Hm. Täällä on paljon tosi ehdottomia tyyppejä, mietin miten pärjäätte parisuhteissa, vai oletteko sitten löytäneet tosi virheettömiä tyyppejä. Oma puolisoni on ainakin joskus käyttäynyt minua kohtaan huonosti ja minä häntä kohtaan. Niin voi käydä. Tärkeää on kuitenkin se että huonoon käytökseen puututaan, sitä pahoitellaan ja toimitaan jatkossa paremmin. Jos huono käytös toistuu, sen syyt pitää selvittää ja se pitää saada loppumaan. Luulisi ettei tätä tarvitsisi selittää... -se alkuperäinen
Siis olet ap ja ihmettelet, miten voidaan olla ehdottomia? Ensiksi on joku perustaso, jolla molemmat ovat ja toimivat. Jos sitten joskus tulee riitaa, ylilyöntejä, loukkaamisia niin toki sellaista tapahtuu ja niitä sitten selvitellään, ja ne selviävät. Jos se lähtee siihen, että tapahtuu tietyn rajan yli olevia tilanteita tai matalamman rajan yli olevia tilanteita toistuvasti/usein niin sitten aletaan olla todella kriittisillä vesillä. Ja itselleni on ehdoton nounou se, että joku itkettäisi minua jatkuvasti ja saisi oloni huonoksi ja tuntemaan itseni arvottomaksi. Ilmeisesti itse osaat kohdella miestä ihan hyvin, joten mikä amerikantemppu se olisi miehellesi toimia asiallisesti sinua kohtaan?
Sama sälli, joka nukkuu päivät ja valvoo yöt pelaten, työtön kun on, nääs.
Sama sälli, joka tekee jatkuvasti ohareita, sovitaan jotain viikonlopuksi ja häipyy kavereittensa kanssa, käy sit harvakseltaa nusasemassa ja taas poistuu takavasemmalle epämääräiseksi ajaksi.
Ja sama muija, joka jatkuvasti naukuu palstalla, kun on tullut riitaa.
Katsos AP, on monta tapaa pilata oma elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Emme tiedä mitä tässä on taustalla. Jospa ap esim aina hylkäämisen pelossaan syyllistää ja itkee kun mies on lähdössä jonnekin kavereidensa kanssa, ja kun mies ei seuraavana aamuna väsyneenä krapulassa ole heti viestittelemässä, ap laittaa viestiä että ollaanko me nyt sitten erottu. Ei ap tällaista välttämättä tee ja jos tekeekin niin ei ainakaan pahuuttaan, mutta itse ainakin voisin mennä tuollaisesta käytöksestä niin ahdistuneeksi, että laittaisin vain viestiä suht tylysti että autankin tänään kaveria.
Hylkäämispelkoisen ei pitäisi missään tapauksessa olla tuollaisen miehen kanssa, koska se aktivoi ja pahentaa traumaa. Hylkäämispelkoisen pitäisi olla luotettavan ja tasapainoisen ihmisen kanssa yhdessä. Näin se pelko siitä sitten hälvenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
No siis kyllähän mies ilmoitti, silloin kun soitin ja kysyin milloin nähdään. Ja ilmoitti myös kun oli kotona, ei ollut kuulema tarkoitus mennä niin myöhälle.
- Ap
Niin, kun sinä soitit. Olisiko ilmoittanut ollenkaan jos et olisi soittanut? Se, joka muuttaa yhteisiä suunnitelmia, on yleensä se, joka ottaa yhteyttä ja kertoo muutoksesta. Ja jos todella välittää toisesta ja omaa käytöstavat, niin vielä kysyy on muutos ok. Mutta joo, ihan oikeasti tuosta ei kyllä tule yhtään mitään. Hanki ap oman ikäistäsi seuraa. Ja sellaista joka kunnioittaa sinua ihmisenä. Se on se lähtökohta mistä ihmissuhteissa lähdetään liikkeelle.
Ja soittaa heti, kun tietää muutoksesta, ennen sovittua tapaamisaikaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Emme tiedä mitä tässä on taustalla. Jospa ap esim aina hylkäämisen pelossaan syyllistää ja itkee kun mies on lähdössä jonnekin kavereidensa kanssa, ja kun mies ei seuraavana aamuna väsyneenä krapulassa ole heti viestittelemässä, ap laittaa viestiä että ollaanko me nyt sitten erottu. Ei ap tällaista välttämättä tee ja jos tekeekin niin ei ainakaan pahuuttaan, mutta itse ainakin voisin mennä tuollaisesta käytöksestä niin ahdistuneeksi, että laittaisin vain viestiä suht tylysti että autankin tänään kaveria.
Kyllä olen varmasti turhankin usein sanonut tuota, että ollaanko nyt erottu. Siinä siis tosiaan on minussa vikaa. Mutta tätä yleensä silloin, jos ollaan sovittu näkevämme ja mies rikkoo lupauksen milloin mistäkin syystä, tai ignooraa viestejäni. Kuitenkin siis tässä nään vikaa itsessäni todellakin. Käytökseni johtuu siitä, että mies ei näytä olevansa tosissaan kanssani ja välittävänsä. Tuon lupausten rikkomisen lisäksi nähdäänkin aika harvoin, ehkä kerran viikossa, ja aina vasta illalla kun mies on päivät kavereidensa seurassa tms.
Olisin paljon rennompi, enkä hermoilisi onko hän jättänyt minut, jos näkisin teoista että todella ollaan yhdessä..
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Emme tiedä mitä tässä on taustalla. Jospa ap esim aina hylkäämisen pelossaan syyllistää ja itkee kun mies on lähdössä jonnekin kavereidensa kanssa, ja kun mies ei seuraavana aamuna väsyneenä krapulassa ole heti viestittelemässä, ap laittaa viestiä että ollaanko me nyt sitten erottu. Ei ap tällaista välttämättä tee ja jos tekeekin niin ei ainakaan pahuuttaan, mutta itse ainakin voisin mennä tuollaisesta käytöksestä niin ahdistuneeksi, että laittaisin vain viestiä suht tylysti että autankin tänään kaveria.
No eihän mies laittanut mitään viestiä. Sanoi kun ap soitti. Ihan oikeasti, on aika vaarallista neuvoa selvästi läheisriippuvaista ihmistä hakemaan väestöliiton sivuilta "apua" parisuhteeseensa. Pitkittää tilannetta ja aiheuttaa kärsimystä. Pahimmassa tapauksessa voi olla hengenvaarallista. Koska läheisriippuvainen etsii niitä oljenkorsia joihin tarttua, "kun siinäkin kommentissa neuvottiin hakemaan terapia-apua, mä kyllä pelastan tän tuhoon tuomiotun suhteen vääntäytymällä niin monelle mutkalle kuin mies keksii käskeä. Olenhan niin epäonnistunut ihminen ja kun teen koko ajan toisen mieliksi, niin kyllä se sitten varmasti mua rakastaa. Niih."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Hm. Täällä on paljon tosi ehdottomia tyyppejä, mietin miten pärjäätte parisuhteissa, vai oletteko sitten löytäneet tosi virheettömiä tyyppejä. Oma puolisoni on ainakin joskus käyttäynyt minua kohtaan huonosti ja minä häntä kohtaan. Niin voi käydä. Tärkeää on kuitenkin se että huonoon käytökseen puututaan, sitä pahoitellaan ja toimitaan jatkossa paremmin. Jos huono käytös toistuu, sen syyt pitää selvittää ja se pitää saada loppumaan. Luulisi ettei tätä tarvitsisi selittää... -se alkuperäinen
Siis olet ap ja ihmettelet, miten voidaan olla ehdottomia? Ensiksi on joku perustaso, jolla molemmat ovat ja toimivat. Jos sitten joskus tulee riitaa, ylilyöntejä, loukkaamisia niin toki sellaista tapahtuu ja niitä sitten selvitellään, ja ne selviävät. Jos se lähtee siihen, että tapahtuu tietyn rajan yli olevia tilanteita tai matalamman rajan yli olevia tilanteita toistuvasti/usein niin sitten aletaan olla todella kriittisillä vesillä. Ja itselleni on ehdoton nounou se, että joku itkettäisi minua jatkuvasti ja saisi oloni huonoksi ja tuntemaan itseni arvottomaksi. Ilmeisesti itse osaat kohdella miestä ihan hyvin, joten mikä amerikantemppu se olisi miehellesi toimia asiallisesti sinua kohtaan?
Tuo viesti ei ollut minun kirjoittamani, vaikka joku tuohon laittoikin että "se alkuperäinen"..
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Emme tiedä mitä tässä on taustalla. Jospa ap esim aina hylkäämisen pelossaan syyllistää ja itkee kun mies on lähdössä jonnekin kavereidensa kanssa, ja kun mies ei seuraavana aamuna väsyneenä krapulassa ole heti viestittelemässä, ap laittaa viestiä että ollaanko me nyt sitten erottu. Ei ap tällaista välttämättä tee ja jos tekeekin niin ei ainakaan pahuuttaan, mutta itse ainakin voisin mennä tuollaisesta käytöksestä niin ahdistuneeksi, että laittaisin vain viestiä suht tylysti että autankin tänään kaveria.
Kyllä olen varmasti turhankin usein sanonut tuota, että ollaanko nyt erottu. Siinä siis tosiaan on minussa vikaa. Mutta tätä yleensä silloin, jos ollaan sovittu näkevämme ja mies rikkoo lupauksen milloin mistäkin syystä, tai ignooraa viestejäni. Kuitenkin siis tässä nään vikaa itsessäni todellakin. Käytökseni johtuu siitä, että mies ei näytä olevansa tosissaan kanssani ja välittävänsä. Tuon lupausten rikkomisen lisäksi nähdäänkin aika harvoin, ehkä kerran viikossa, ja aina vasta illalla kun mies on päivät kavereidensa seurassa tms.
Olisin paljon rennompi, enkä hermoilisi onko hän jättänyt minut, jos näkisin teoista että todella ollaan yhdessä..
- Ap
I rest my case. t.90
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta tuollaisesta suhteesta vähän päälle parikymppisenä. Mies toistuvasti petti lupauksiaan, meni vain kavereiden pillin mukaan ja alkoholi maistui joka viikonloppu reippaasti. Minua ei koskaan pyytänyt mukaan omiin kaverimenoihinsa, vaikka kyseessä oli ihan sekaporukan illanviettoja eikä mitään jätkien iltoja. Sanoi syyksi, etten muka viihtyisi siellä :D totuus oli kuitenkin se, että hän ei olisi viihtynyt siellä, jos minä olisin ollut mukana - ei olisi voinut pokailla toisia naisia.
Onneksi minun hyvät ystäväni sai minut tajuamaan miten sairasta tuo on eikä todellakaan tehnyt minua onnelliseksi, vaan masentuneeksi hermoraunioksi, joka jatkuvasti kulki varpaillaan ja oli pyytelemässä anteeksi ilman syytä! Yhden juhannuksenkin vietin yksin kotona itkemässä, kun mies ei lupauksestaan huolimatta ottanutkaan minua mukaan ystävänsä mökille, vaan lähti sinne mitään sanomatta, kun olin vielä töissä eikä vastannut enää puhelimeen. Ystäväni pyysivät minua mukaan, mutta en halunnut tehdä enää mitään ja minua hävetti koko tilanne.
Ei tulisi enää mieleenkään +30v. katsoa tuollaista.
Kaikki tässä tarinassa kuulostaa tutulta, paitsi tämä mies ei ryyppää kuitenkaan noin usein, ehkä joka toinen kuukausi.
- Ap
Jos sinulla on samanlaisia kullanarvoisia ystäviä, kuin minullakin, niin annan sinulle vinkin: kuuntele ystäviäsi äläkä kieltäydy heidän seurastaan, jos/kun he yrittävät auttaa sinua. Äläkä häpeä itseäsi siksi, että sinun kumppanisi ei halua viettää aikaa kanssasi ja pettää lupauksiaan. Eroa tuosta miehestä ja keskity omiin läheisiisi, jotka haluavat oikeasti sinun parastasi. Näin pääset elämässäsi eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaskasin nuorena viisi vuotta elämästäni samankaltaisessa suhteessa, jota AP tässä kuvailee. Odotin typeränä, että mies muuttuu ja olin todella onneton suuren osan suhteen ajasta kun mies valehteli, haukkui ja laittoi aina kaverinsa ennen minua. Jälkikäteen tajuan miten typerä olin kuin annoin miehen kohdella minua noin ja huomasin eron tultua miten paljon onnellisempi olin ilman tuota miestä.
Löysitkö uuden paremman miehen vai jäitkö yksin?
Pari vuotta olin yksin tuon jälkeen ja tämän eksän jälkeen opin kyllä tunnistamaan red flagit heti alkuun muistakin miehistä. Nyt olen viimeinkin löytänyt 'sen oikean' ja nyt kun olen miehen kanssa, joka oikeasti kunnioittaa ja rakastaa minua tajuan todellakin miten huonosti toimiva se suhde eksän kanssa oli ja kuinka valitsin sulkea silmäni kaikilta ongelmilta, vaikka oli täysin selvää että suhde ei todellakaan toiminut tai tehnyt minua onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Emme tiedä mitä tässä on taustalla. Jospa ap esim aina hylkäämisen pelossaan syyllistää ja itkee kun mies on lähdössä jonnekin kavereidensa kanssa, ja kun mies ei seuraavana aamuna väsyneenä krapulassa ole heti viestittelemässä, ap laittaa viestiä että ollaanko me nyt sitten erottu. Ei ap tällaista välttämättä tee ja jos tekeekin niin ei ainakaan pahuuttaan, mutta itse ainakin voisin mennä tuollaisesta käytöksestä niin ahdistuneeksi, että laittaisin vain viestiä suht tylysti että autankin tänään kaveria.
Todella lapsellista käytöstä etkä ole valmis parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Emme tiedä mitä tässä on taustalla. Jospa ap esim aina hylkäämisen pelossaan syyllistää ja itkee kun mies on lähdössä jonnekin kavereidensa kanssa, ja kun mies ei seuraavana aamuna väsyneenä krapulassa ole heti viestittelemässä, ap laittaa viestiä että ollaanko me nyt sitten erottu. Ei ap tällaista välttämättä tee ja jos tekeekin niin ei ainakaan pahuuttaan, mutta itse ainakin voisin mennä tuollaisesta käytöksestä niin ahdistuneeksi, että laittaisin vain viestiä suht tylysti että autankin tänään kaveria.
Tuollaisia mainitsemiasi tuntemuksia ei tule terveessä ja onnellisessa parisuhteessa. Mies on luultavasti pettänyt lupauksiaan ja jättänyt ap:n niin monta kertaa sinne häntäsijoille, niin eipä ihme, jos ihmisestä tulee huonoitsetuntoinen hermoraunio ja hylkäämispelkoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Emme tiedä mitä tässä on taustalla. Jospa ap esim aina hylkäämisen pelossaan syyllistää ja itkee kun mies on lähdössä jonnekin kavereidensa kanssa, ja kun mies ei seuraavana aamuna väsyneenä krapulassa ole heti viestittelemässä, ap laittaa viestiä että ollaanko me nyt sitten erottu. Ei ap tällaista välttämättä tee ja jos tekeekin niin ei ainakaan pahuuttaan, mutta itse ainakin voisin mennä tuollaisesta käytöksestä niin ahdistuneeksi, että laittaisin vain viestiä suht tylysti että autankin tänään kaveria.
Kyllä olen varmasti turhankin usein sanonut tuota, että ollaanko nyt erottu. Siinä siis tosiaan on minussa vikaa. Mutta tätä yleensä silloin, jos ollaan sovittu näkevämme ja mies rikkoo lupauksen milloin mistäkin syystä, tai ignooraa viestejäni. Kuitenkin siis tässä nään vikaa itsessäni todellakin. Käytökseni johtuu siitä, että mies ei näytä olevansa tosissaan kanssani ja välittävänsä. Tuon lupausten rikkomisen lisäksi nähdäänkin aika harvoin, ehkä kerran viikossa, ja aina vasta illalla kun mies on päivät kavereidensa seurassa tms.
Olisin paljon rennompi, enkä hermoilisi onko hän jättänyt minut, jos näkisin teoista että todella ollaan yhdessä..
- Ap
Toimivassa ja rakastavassa suhteessa tiedät, että voit luottaa miehen sanaan ja sun ei ikinä tarvitsisi hermoilla pettääkö mies lupauksensa taas uudestaan saati sitten pelätä että hän jättäisi sinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Emme tiedä mitä tässä on taustalla. Jospa ap esim aina hylkäämisen pelossaan syyllistää ja itkee kun mies on lähdössä jonnekin kavereidensa kanssa, ja kun mies ei seuraavana aamuna väsyneenä krapulassa ole heti viestittelemässä, ap laittaa viestiä että ollaanko me nyt sitten erottu. Ei ap tällaista välttämättä tee ja jos tekeekin niin ei ainakaan pahuuttaan, mutta itse ainakin voisin mennä tuollaisesta käytöksestä niin ahdistuneeksi, että laittaisin vain viestiä suht tylysti että autankin tänään kaveria.
Tuollaisia mainitsemiasi tuntemuksia ei tule terveessä ja onnellisessa parisuhteessa. Mies on luultavasti pettänyt lupauksiaan ja jättänyt ap:n niin monta kertaa sinne häntäsijoille, niin eipä ihme, jos ihmisestä tulee huonoitsetuntoinen hermoraunio ja hylkäämispelkoinen.
Juuri näin mies on kyllä tehnyt ja kun mietin, niin varmasti tässä on syy miksi minusta tullut hermoraunio.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Emme tiedä mitä tässä on taustalla. Jospa ap esim aina hylkäämisen pelossaan syyllistää ja itkee kun mies on lähdössä jonnekin kavereidensa kanssa, ja kun mies ei seuraavana aamuna väsyneenä krapulassa ole heti viestittelemässä, ap laittaa viestiä että ollaanko me nyt sitten erottu. Ei ap tällaista välttämättä tee ja jos tekeekin niin ei ainakaan pahuuttaan, mutta itse ainakin voisin mennä tuollaisesta käytöksestä niin ahdistuneeksi, että laittaisin vain viestiä suht tylysti että autankin tänään kaveria.
Tuollaisia mainitsemiasi tuntemuksia ei tule terveessä ja onnellisessa parisuhteessa. Mies on luultavasti pettänyt lupauksiaan ja jättänyt ap:n niin monta kertaa sinne häntäsijoille, niin eipä ihme, jos ihmisestä tulee huonoitsetuntoinen hermoraunio ja hylkäämispelkoinen.
Juuri näin mies on kyllä tehnyt ja kun mietin, niin varmasti tässä on syy miksi minusta tullut hermoraunio.
- Ap
Nyt, kun tiedostat tuon, niin EROA HETI. Onko sinulla läheisiä ystäviä, joille voisit puhua ja joilta saat tukea siihen, että pääset tuosta miehestä loppuviimein eroon kokonaan? Aina, kun sinulle tulee olo, että nyt pitäisi soittaa miehelle ja pyytää jotain anteeksi, niin olisi joku ystäväsi kieltämässä? Kerro ihmeessä tämä koko kuvio jollekin läheiselle ihmiselle yhtään kaunistelematta. Olosi kevenee huomattavasti. Älä pyörittele yksin päässäsi noita tuntemuksia ja kuvittele, että se miehenkuvatus jotenkin tukisi sinua - ei tue, vaan päin vastoin sekoittaa päätäsi lisää.
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi ajattelin pyytää anteeksi on se, että jos nämä riidat ovat kuitenkin olleet minun syytäni.. suutun/ylireagoin liian herkästi jne.. Tulee tunne, että kaikki onkin minun syytäni.
- Ap
Taidat olla hieman yksinkertainen? Ehkä hieman tyhmä?
Tämän ketjun ap on sama kuin tässä ketjussa!
https://www.vauva.fi/keskustelu/4160742/miten-suhteesta-erotaan?page=8&…
Saman tyylinen trollaajamolemmissa ketjuissa, molemmissa alistunut nainen joka ei pysty eroamaan vaikka KAIKKI vakuuttavat, että se on järkevin ratkaisu.. Tyyli on myös sama näissä miten kirjoittaa.
Emme tiedä mitä tässä on taustalla. Jospa ap esim aina hylkäämisen pelossaan syyllistää ja itkee kun mies on lähdössä jonnekin kavereidensa kanssa, ja kun mies ei seuraavana aamuna väsyneenä krapulassa ole heti viestittelemässä, ap laittaa viestiä että ollaanko me nyt sitten erottu. Ei ap tällaista välttämättä tee ja jos tekeekin niin ei ainakaan pahuuttaan, mutta itse ainakin voisin mennä tuollaisesta käytöksestä niin ahdistuneeksi, että laittaisin vain viestiä suht tylysti että autankin tänään kaveria.