Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa tuli paha riita ja nyt ahdistaa
18.05.2021 |
Meille tuli miehen kanssa hieman riitaa jo aikaisemmin, kun loukkaannuin siitä että mies ei ota minua mukaan viettämään aikaa ystäviensä kanssa eikä krapulassa vastaillut viesteihini.
Riita kuitenkin eskaloitui eilen, mies oli luvannut siis että maanantaina nähtäisiin kun sunnuntain oli krapulassa. Noh, eilen soitin ja kysyin monelta nähdään, niin mies vain vastasi lähteneensä kaverinsa kanssa hankkimaan uutta autoa kaverilleen. Sanoi ettei tiedä milloin tulee takaisin. Kysyin, miksi lähti kun sovittiin että nähdään, niin vastasi vaan tylysti "siksi". Ja tässä kohtaa mainitsen, että mies rikkoo lupauksen lähes joka viikko, vaikka ollaan sovittu näkeminen niin ei silti nähdäkään.
Laittoi sitten yhdeksän aikaan illalla että nyt on kotona, ja koska tottakai olin loukkaantunut lupauksen rikkomisesta, niin en heti vastannut mitään.
Sitten puhuttiin puhelimessa, sanoin että eiköhän lopeteta tällainen pelleily (ei ole tosiaan ensimmäinen kerta kun hän rikkoo lupauksen). Mies alkoi vaan raivoamaan, nimitteli minua pässiksi, kuulema olen joka riidan jälkeen estämässä häntä (ei pidä paikkaansa, olen aina ollut se joka laittaa viestiä/soittaa että puhutaanko, mutta mies on monesti ignoorannut minut vuorokaudeksi). Nyt siis sanoin että olisko parempi vain estää ja että ei olla tekemisissä, koska hän syytti minun väittäneen, että mies on p a n n u t kaikkia, vaikka en edes väittänyt näin. Sanoin vain, että en ihmettelisi vaikka olisikin jotain tehnyt. Mies alkoi myös syytellä minua yli vuoden vanhoista jutuista. Sanoin itkusta tärisevällä äänellä, miten mies voi olla noin ilkeä, niin mies vain sanoi että mitä ilkeää on latoa faktoja pöytään. Hän alkoi myös syyttää minua siitä, kun en silloin heti yhdeksältä vastannut hänen viestiin. Koko puhelun ajan vaan pidätin itkua, kun hän kuulosti niin välinpitämättömältä. En olisi saanut loukkaantua, kun hänen täytyikin mennä kaverinsa mukaan.
Puhelun lopussa sanoi, että puhutaan huomennna kasvotusten, ja kun en heti vastannut mitään (koska pidätin itkua), niin mies alkoi vaan huutaa että selvä, ei puhuta, nyt olet tyytyväinen.
Nyt minua ahdistaa todella paljon.. Miehen ilkeys ja kaikki. Toki minussakin oli vikaa kun ylireagoin, oli vaan niin loukattu olo lupauksen rikkomisesta ja siitä, kun tuntuu että mies ei tosiaan välitä eikä ole tosissaan, kun ei näytä sitä ainakaan teoillaan ollenkaan.
Kannattaako minun laittaa joku anteeksipyyntö viesti? En kuitenkaan haluaisi sitä pyydellä anteeksi, että tunnen oloni loukatuksi, ja että mies ei arvosta/välitä. Pelkään myös, meinasiko tämä lopullista eroa, kun mies sanoi että minun on ilmeisesti pakko estää hänet jos ei olla yhdessä, enkä pysty muuten olemaan tekemisissä.. Kuulosti ainakin omasta mielestä, että ei olla yhdessä.. Ahdistaa..
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Hm. Täällä on paljon tosi ehdottomia tyyppejä, mietin miten pärjäätte parisuhteissa, vai oletteko sitten löytäneet tosi virheettömiä tyyppejä. Oma puolisoni on ainakin joskus käyttäynyt minua kohtaan huonosti ja minä häntä kohtaan. Niin voi käydä. Tärkeää on kuitenkin se että huonoon käytökseen puututaan, sitä pahoitellaan ja toimitaan jatkossa paremmin. Jos huono käytös toistuu, sen syyt pitää selvittää ja se pitää saada loppumaan. Luulisi ettei tätä tarvitsisi selittää... -se alkuperäinen
Exäni ilmoitti aina minuutilleen, mikäli myöhästyy hieman, aina soitti tai lähetti viestin. Arvostin sitä todella paljon ja aina piti kiinni sovitusta. Minulle ei ole koskaan tehty ohareita enkä todellakaan katselisi sellaista nytkään. Katsos kun on varaa vaatia. Sellaisesta jutusta kuin puolison tupakoinnista voin joustaa, mutta en yhtäkään siitä käytöksestä mikä osoittaa arvostuksen - tai sen puutteen -minua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Emme tiedä mitä tässä on taustalla. Jospa ap esim aina hylkäämisen pelossaan syyllistää ja itkee kun mies on lähdössä jonnekin kavereidensa kanssa, ja kun mies ei seuraavana aamuna väsyneenä krapulassa ole heti viestittelemässä, ap laittaa viestiä että ollaanko me nyt sitten erottu. Ei ap tällaista välttämättä tee ja jos tekeekin niin ei ainakaan pahuuttaan, mutta itse ainakin voisin mennä tuollaisesta käytöksestä niin ahdistuneeksi, että laittaisin vain viestiä suht tylysti että autankin tänään kaveria.
Kyllä olen varmasti turhankin usein sanonut tuota, että ollaanko nyt erottu. Siinä siis tosiaan on minussa vikaa. Mutta tätä yleensä silloin, jos ollaan sovittu näkevämme ja mies rikkoo lupauksen milloin mistäkin syystä, tai ignooraa viestejäni. Kuitenkin siis tässä nään vikaa itsessäni todellakin. Käytökseni johtuu siitä, että mies ei näytä olevansa tosissaan kanssani ja välittävänsä. Tuon lupausten rikkomisen lisäksi nähdäänkin aika harvoin, ehkä kerran viikossa, ja aina vasta illalla kun mies on päivät kavereidensa seurassa tms.
Olisin paljon rennompi, enkä hermoilisi onko hän jättänyt minut, jos näkisin teoista että todella ollaan yhdessä..
- Ap
Ap rakas mies ei ole tosissaan kanssasi tai aidosti välitä. Jos hän välittäisi, hän käyttäytyisi toisin. Et saa häntä muuttumaan roikkumalla tiukemmin kiinni. Päästä irti ja opettele arvostamaan itseäsi.
Näin olen sanonut miehellekin usein, että ei selvästi ole tosissaan eikä välitä. Vastaus on yleensä tyly "häh" tai "mitä h e * v e t t i ä" tai sitten alkaa raivoaminen ja minun syyttäminen kaikesta, niinkuin eilisessä puhelussa.
- Ap
Olet kertonut miehelle tunteesi ja hän on selvästi osoittanut, että ei aio muuttaa käytöstään. Kysymys on ainoastaan nyt se, että miksi haluat jäädä suhteeseen kun selvästikään et ole siinä onnellinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Emme tiedä mitä tässä on taustalla. Jospa ap esim aina hylkäämisen pelossaan syyllistää ja itkee kun mies on lähdössä jonnekin kavereidensa kanssa, ja kun mies ei seuraavana aamuna väsyneenä krapulassa ole heti viestittelemässä, ap laittaa viestiä että ollaanko me nyt sitten erottu. Ei ap tällaista välttämättä tee ja jos tekeekin niin ei ainakaan pahuuttaan, mutta itse ainakin voisin mennä tuollaisesta käytöksestä niin ahdistuneeksi, että laittaisin vain viestiä suht tylysti että autankin tänään kaveria.
Kyllä olen varmasti turhankin usein sanonut tuota, että ollaanko nyt erottu. Siinä siis tosiaan on minussa vikaa. Mutta tätä yleensä silloin, jos ollaan sovittu näkevämme ja mies rikkoo lupauksen milloin mistäkin syystä, tai ignooraa viestejäni. Kuitenkin siis tässä nään vikaa itsessäni todellakin. Käytökseni johtuu siitä, että mies ei näytä olevansa tosissaan kanssani ja välittävänsä. Tuon lupausten rikkomisen lisäksi nähdäänkin aika harvoin, ehkä kerran viikossa, ja aina vasta illalla kun mies on päivät kavereidensa seurassa tms.
Olisin paljon rennompi, enkä hermoilisi onko hän jättänyt minut, jos näkisin teoista että todella ollaan yhdessä..
- Ap
Ap rakas mies ei ole tosissaan kanssasi tai aidosti välitä. Jos hän välittäisi, hän käyttäytyisi toisin. Et saa häntä muuttumaan roikkumalla tiukemmin kiinni. Päästä irti ja opettele arvostamaan itseäsi.
Näin olen sanonut miehellekin usein, että ei selvästi ole tosissaan eikä välitä. Vastaus on yleensä tyly "häh" tai "mitä h e * v e t t i ä" tai sitten alkaa raivoaminen ja minun syyttäminen kaikesta, niinkuin eilisessä puhelussa.
- Ap
Vedä tuosta jo tarvittavat johtopääätökset. Tuotako sinä haluat ja tuohonko tyydyt? Minäkin nuorena kuvittelin, että se on vaan taitamattomuutta tms. että totta kai jokainen haluaa kohdella kumppaniaan hyvin, jos kumppani kertoo miten hänelle tuli paha mieli. Mutta ei. Kaikki eivät halua kohdella kumppaniaan hyvin. Kaikilla ei ole empatiaa eivätkä kaikki edes mitenkään suuremmin rakasta kumppaniaan. Älä kysy minulta, miksi he pysyvät suhteissa? Ehkä siksi, että voivat niin kauan kunnes tulevat jätetyiksi, heihinhän ei satu eivätkä he kärsi ja heillä on se rakastavampi ja joustavampi kumppani, josta on joskus jotain iloakin ja ainahan voi vetäytyä omiin oloihin, kun se toinen alkaa ikävästi kitistä.
Lopeta kärsimyksesi ja vapauta itsesi tuosta miehestä, ap. Puolusta itseäsi ja tarpeitasi. Tuo kohtelu mitä saat ei ole kyllin hyvää, älä petä itseäsi sen suhteen.
Et ole oma itsesi vaan todennäköisesti mies on kaiken pahan alku ja juuri. Jos sinulla on välittäviä läheisiä ja omaisia niin ethän heiltäkään joudu anelemaan rakkautta? Niinpä, voit LUOTTAA siihen että sinua rakastetaan ja olet tärkeä heille. Seurustelusuhde ei saa olla poikkeus tuosta odotusarvosta.
Löydät takuulla paremman! Lopeta tuo suhteen irvikuva jo tänään niin olet huomenna jo askeleen pidemmällä paranemisprosessissa. Silloin pahin on jo takana ja se on tämä hetki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Emme tiedä mitä tässä on taustalla. Jospa ap esim aina hylkäämisen pelossaan syyllistää ja itkee kun mies on lähdössä jonnekin kavereidensa kanssa, ja kun mies ei seuraavana aamuna väsyneenä krapulassa ole heti viestittelemässä, ap laittaa viestiä että ollaanko me nyt sitten erottu. Ei ap tällaista välttämättä tee ja jos tekeekin niin ei ainakaan pahuuttaan, mutta itse ainakin voisin mennä tuollaisesta käytöksestä niin ahdistuneeksi, että laittaisin vain viestiä suht tylysti että autankin tänään kaveria.
Kyllä olen varmasti turhankin usein sanonut tuota, että ollaanko nyt erottu. Siinä siis tosiaan on minussa vikaa. Mutta tätä yleensä silloin, jos ollaan sovittu näkevämme ja mies rikkoo lupauksen milloin mistäkin syystä, tai ignooraa viestejäni. Kuitenkin siis tässä nään vikaa itsessäni todellakin. Käytökseni johtuu siitä, että mies ei näytä olevansa tosissaan kanssani ja välittävänsä. Tuon lupausten rikkomisen lisäksi nähdäänkin aika harvoin, ehkä kerran viikossa, ja aina vasta illalla kun mies on päivät kavereidensa seurassa tms.
Olisin paljon rennompi, enkä hermoilisi onko hän jättänyt minut, jos näkisin teoista että todella ollaan yhdessä..
- Ap
Ap rakas mies ei ole tosissaan kanssasi tai aidosti välitä. Jos hän välittäisi, hän käyttäytyisi toisin. Et saa häntä muuttumaan roikkumalla tiukemmin kiinni. Päästä irti ja opettele arvostamaan itseäsi.
Näin olen sanonut miehellekin usein, että ei selvästi ole tosissaan eikä välitä. Vastaus on yleensä tyly "häh" tai "mitä h e * v e t t i ä" tai sitten alkaa raivoaminen ja minun syyttäminen kaikesta, niinkuin eilisessä puhelussa.
- Ap
Eli miess kertoo sekä sanoin että teoin, että ei ole tosissaan eikä välitä. Hän antaa sinun roikkua mukana, kunnes ymmärrät itse lähteä, mutta ei tee mitään pitääkseen kiinni.
Aika pistää homma poikki ja alkaa elää parempaa elämää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Emme tiedä mitä tässä on taustalla. Jospa ap esim aina hylkäämisen pelossaan syyllistää ja itkee kun mies on lähdössä jonnekin kavereidensa kanssa, ja kun mies ei seuraavana aamuna väsyneenä krapulassa ole heti viestittelemässä, ap laittaa viestiä että ollaanko me nyt sitten erottu. Ei ap tällaista välttämättä tee ja jos tekeekin niin ei ainakaan pahuuttaan, mutta itse ainakin voisin mennä tuollaisesta käytöksestä niin ahdistuneeksi, että laittaisin vain viestiä suht tylysti että autankin tänään kaveria.
Kyllä olen varmasti turhankin usein sanonut tuota, että ollaanko nyt erottu. Siinä siis tosiaan on minussa vikaa. Mutta tätä yleensä silloin, jos ollaan sovittu näkevämme ja mies rikkoo lupauksen milloin mistäkin syystä, tai ignooraa viestejäni. Kuitenkin siis tässä nään vikaa itsessäni todellakin. Käytökseni johtuu siitä, että mies ei näytä olevansa tosissaan kanssani ja välittävänsä. Tuon lupausten rikkomisen lisäksi nähdäänkin aika harvoin, ehkä kerran viikossa, ja aina vasta illalla kun mies on päivät kavereidensa seurassa tms.
Olisin paljon rennompi, enkä hermoilisi onko hän jättänyt minut, jos näkisin teoista että todella ollaan yhdessä..
- Ap
Ap rakas mies ei ole tosissaan kanssasi tai aidosti välitä. Jos hän välittäisi, hän käyttäytyisi toisin. Et saa häntä muuttumaan roikkumalla tiukemmin kiinni. Päästä irti ja opettele arvostamaan itseäsi.
Näin olen sanonut miehellekin usein, että ei selvästi ole tosissaan eikä välitä. Vastaus on yleensä tyly "häh" tai "mitä h e * v e t t i ä" tai sitten alkaa raivoaminen ja minun syyttäminen kaikesta, niinkuin eilisessä puhelussa.
- Ap
Eli miess kertoo sekä sanoin että teoin, että ei ole tosissaan eikä välitä. Hän antaa sinun roikkua mukana, kunnes ymmärrät itse lähteä, mutta ei tee mitään pitääkseen kiinni.
Aika pistää homma poikki ja alkaa elää parempaa elämää yksin.
Miksi muuten jotkut tekee noin, että antaa roikkua mukana, kunnes ymmärtää lähteä? Ei välttämättä ole edes seksiä eikä mitään muutakaan hyötyä miksi pitäisi antaa toisen vaan itkeä ja roikkua siinä, kun itse saa mennä liihottaa välittämättä muista ja vaikka hakea se seksi muualta mieluummin..? Kokeeko tällaiset ihmiset olevansa jotenkin niskan päällä ja saavat hyvää fiilistä siitä, kun joku roikkuu ja anelee perässä?
Älä vastaa enää mitään. Jos kysyy vielä jotain, vastaat vain "siksi". Ette ilmeisesti asu yhdessä, joten mitään uutta asuntoakaan tai mitään muuta rajoitetta ei ole.
Vaihtoehtoisesti: jos ihannemiehesi on yhtä kuin typerä itsekeskeinen ilkimys, mitään ongelmaa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on minut ignoorannut, vaikka eilen sanoi itse että jutellaan kasvotusten.. Niinkuin arvelinkin. Ei häneen voi siis tosiaan luottaa, eikä varmasti välitä minusta ollenkaan.
Vaikealta tuntuu, mutta nyt on pakko jotenkin pystyä lopettamaan hänen perässä roikkuminen ja uskoa, että hän ei ole hyvä mies. Tuntuu painajaiselta, miten joku voi olla noin julma. Itse raivosi eilen siitä, että minä muka olen aina riidan tullen estämässä, mutta itse ignooraa. Ei ole varmaan kuukauttakaan, kun hän ignoorasi minut kokonaiseksi kahdeksi vuorokaudeksi, kun oli jotain kinaa. Muistan miten minua silloinkin ahdisti älyttömästi, kun ei pystynyt edes keskustelemaan.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies on minut ignoorannut, vaikka eilen sanoi itse että jutellaan kasvotusten.. Niinkuin arvelinkin. Ei häneen voi siis tosiaan luottaa, eikä varmasti välitä minusta ollenkaan.
Vaikealta tuntuu, mutta nyt on pakko jotenkin pystyä lopettamaan hänen perässä roikkuminen ja uskoa, että hän ei ole hyvä mies. Tuntuu painajaiselta, miten joku voi olla noin julma. Itse raivosi eilen siitä, että minä muka olen aina riidan tullen estämässä, mutta itse ignooraa. Ei ole varmaan kuukauttakaan, kun hän ignoorasi minut kokonaiseksi kahdeksi vuorokaudeksi, kun oli jotain kinaa. Muistan miten minua silloinkin ahdisti älyttömästi, kun ei pystynyt edes keskustelemaan.
- Ap
Se ero on oikeasti vaikeaa vain hetken aikaa. Kaikki muutos on aina hieman pelottavaa, vaikka se olisi muutos parempaan päin. Pian kuitenkin huomaat, että olet paljon onnellisempi sinkkuna ja ilman tuota miestä ja sitten kun tuo mies ei ole enää ristinäsi ja olet valmis deittailemaan uudetaan pystyt tapaamaan uusia miehiä, jotka kohtelevat sinua paremmin. 373
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on minut ignoorannut, vaikka eilen sanoi itse että jutellaan kasvotusten.. Niinkuin arvelinkin. Ei häneen voi siis tosiaan luottaa, eikä varmasti välitä minusta ollenkaan.
Vaikealta tuntuu, mutta nyt on pakko jotenkin pystyä lopettamaan hänen perässä roikkuminen ja uskoa, että hän ei ole hyvä mies. Tuntuu painajaiselta, miten joku voi olla noin julma. Itse raivosi eilen siitä, että minä muka olen aina riidan tullen estämässä, mutta itse ignooraa. Ei ole varmaan kuukauttakaan, kun hän ignoorasi minut kokonaiseksi kahdeksi vuorokaudeksi, kun oli jotain kinaa. Muistan miten minua silloinkin ahdisti älyttömästi, kun ei pystynyt edes keskustelemaan.
- Ap
Se ero on oikeasti vaikeaa vain hetken aikaa. Kaikki muutos on aina hieman pelottavaa, vaikka se olisi muutos parempaan päin. Pian kuitenkin huomaat, että olet paljon onnellisempi sinkkuna ja ilman tuota miestä ja sitten kun tuo mies ei ole enää ristinäsi ja olet valmis deittailemaan uudetaan pystyt tapaamaan uusia miehiä, jotka kohtelevat sinua paremmin. 373
Ihana kommentti, kiitos.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kuinka kauan olleet yhdessä? Sinuna miettisin, mitä saat tuollaisesta suhteesta. Kunnioitusta ei pätkääkään, eikä selvästikään kommunikointikykyä.
Pari vuotta. Minustakin kuulostaa siltä, että hän ei kunnioita eikä arvosta minua yhtään. Minun virheeni on toki ollut se, että olen liian herkästi epäillyt, että jättikö mies nyt minut jne. Mutta sekin juuri siksi, kun hän kohtelee minua noin. Ja saan sitten raivot niskaan, kun sanon että mielestäni hän kohtelee huonosti.
- Ap
Ilo olisi sinun puolellasi, kun jättäisi sinut kun itse et älyä tehdä sitä. Miksi ihmeessä roikut epätoivoisesti miehessä, joka kohtelee sinua huonosti, ja vielä raivostuu siitä, kun sinä huomaat sen?
Ei muuta kuin nokka tuuleen ja kohti uusia seikkailuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät nuo koskaan jätä, koska heillä ei ole mitään ihanteita, joita he noudattaisivat ihmissuhteissa. Siksi he eivät pyri parempaan eivätkä tee mitään asioiden eteen ja vaan antavat mennä paskasti jos on mennäkseen.
Mies laittoi nyt viestin että heräsi juuri. Ei mitään muuta. Ei pahoitellut eilistä, eikä tätäkään päivää kun rikkoi lupauksen (siitä että keskusteltaisiin kasvotusten) jälleen.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies laittoi nyt viestin että heräsi juuri. Ei mitään muuta. Ei pahoitellut eilistä, eikä tätäkään päivää kun rikkoi lupauksen (siitä että keskusteltaisiin kasvotusten) jälleen.
- Ap
Vastaa sille että niin säkin heräsit - siihen että ukko on paskiainen ja nostat nyt lopullisesti kytkintä.. mmmoido!!
Sano sille, että haluat normaalin ihmissuhteen eikä tuollaista epämääräistä aikuisteiniä, että nukkuu ihan rauhassa vaan lisää.
Joo kyllä tämä taitaa nyt ero olla, ei ole vastannut mitään tuon heräämis viestin jälkeen eli lähes 2 tuntiin.
- Ap
Oliko tämä se mies joka tuli miten huvitti ja oli luonasi noin pari tuntia?
Eli oliko niin ettei mies vietä kanssasi aikaa, ette liiku yhdessä missään ettekä ole yhdessä esim viikonloppuja tai öitä?
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä tämä taitaa nyt ero olla, ei ole vastannut mitään tuon heräämis viestin jälkeen eli lähes 2 tuntiin.
- Ap
Ei oo todellista. Huomaatko että olet taas alkupisteessä. Mietit että onkohan tämä nyt ero, kun miehestä ei kuulu.
Mitäs jos tekisit ihan itse sen päätöksen?
Totta tai ei, mutta tällaisia suhteita on kyllä paljon. Ihan hyvä, että niistä keskustellaan ja ehkä keskustelu saa ne huonoon suhteeseen tyytyvät ihmiset edes pikkasen miettimään, että onko suhde sittenkään ihan terveellä pohjalla.