Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa tuli paha riita ja nyt ahdistaa
18.05.2021 |
Meille tuli miehen kanssa hieman riitaa jo aikaisemmin, kun loukkaannuin siitä että mies ei ota minua mukaan viettämään aikaa ystäviensä kanssa eikä krapulassa vastaillut viesteihini.
Riita kuitenkin eskaloitui eilen, mies oli luvannut siis että maanantaina nähtäisiin kun sunnuntain oli krapulassa. Noh, eilen soitin ja kysyin monelta nähdään, niin mies vain vastasi lähteneensä kaverinsa kanssa hankkimaan uutta autoa kaverilleen. Sanoi ettei tiedä milloin tulee takaisin. Kysyin, miksi lähti kun sovittiin että nähdään, niin vastasi vaan tylysti "siksi". Ja tässä kohtaa mainitsen, että mies rikkoo lupauksen lähes joka viikko, vaikka ollaan sovittu näkeminen niin ei silti nähdäkään.
Laittoi sitten yhdeksän aikaan illalla että nyt on kotona, ja koska tottakai olin loukkaantunut lupauksen rikkomisesta, niin en heti vastannut mitään.
Sitten puhuttiin puhelimessa, sanoin että eiköhän lopeteta tällainen pelleily (ei ole tosiaan ensimmäinen kerta kun hän rikkoo lupauksen). Mies alkoi vaan raivoamaan, nimitteli minua pässiksi, kuulema olen joka riidan jälkeen estämässä häntä (ei pidä paikkaansa, olen aina ollut se joka laittaa viestiä/soittaa että puhutaanko, mutta mies on monesti ignoorannut minut vuorokaudeksi). Nyt siis sanoin että olisko parempi vain estää ja että ei olla tekemisissä, koska hän syytti minun väittäneen, että mies on p a n n u t kaikkia, vaikka en edes väittänyt näin. Sanoin vain, että en ihmettelisi vaikka olisikin jotain tehnyt. Mies alkoi myös syytellä minua yli vuoden vanhoista jutuista. Sanoin itkusta tärisevällä äänellä, miten mies voi olla noin ilkeä, niin mies vain sanoi että mitä ilkeää on latoa faktoja pöytään. Hän alkoi myös syyttää minua siitä, kun en silloin heti yhdeksältä vastannut hänen viestiin. Koko puhelun ajan vaan pidätin itkua, kun hän kuulosti niin välinpitämättömältä. En olisi saanut loukkaantua, kun hänen täytyikin mennä kaverinsa mukaan.
Puhelun lopussa sanoi, että puhutaan huomennna kasvotusten, ja kun en heti vastannut mitään (koska pidätin itkua), niin mies alkoi vaan huutaa että selvä, ei puhuta, nyt olet tyytyväinen.
Nyt minua ahdistaa todella paljon.. Miehen ilkeys ja kaikki. Toki minussakin oli vikaa kun ylireagoin, oli vaan niin loukattu olo lupauksen rikkomisesta ja siitä, kun tuntuu että mies ei tosiaan välitä eikä ole tosissaan, kun ei näytä sitä ainakaan teoillaan ollenkaan.
Kannattaako minun laittaa joku anteeksipyyntö viesti? En kuitenkaan haluaisi sitä pyydellä anteeksi, että tunnen oloni loukatuksi, ja että mies ei arvosta/välitä. Pelkään myös, meinasiko tämä lopullista eroa, kun mies sanoi että minun on ilmeisesti pakko estää hänet jos ei olla yhdessä, enkä pysty muuten olemaan tekemisissä.. Kuulosti ainakin omasta mielestä, että ei olla yhdessä.. Ahdistaa..
Kommentit (220)
ÄLÄ nyt hyvä nainen anna miehelle enää mahdollisuutta loukata sinua! Jätä se. Luultavasti hän ei ole moksiskaan, vaikka suhteenne päättyy. Ei häntä kiinnosta pätkääkään. Ainoa juttu mikä häntä ehkä kiinnostaa sinussa on sinun jalkovälisi silloin, kun hänelle sopii. Sinä olet liian alistuva ja miellyttäjä. Ala kunnioittamaan itseäsi ja tee asioita itsesi hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mikä prinsessa oikeen. Olisi niin rasittavaa jos naisystävä olisi tuollainen.
Kyllä tuollainen "mieskin" on hyvin kuluttava. Mutta ap ei näemmä ymmärrä omaa parastaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mikä prinsessa oikeen. Olisi niin rasittavaa jos naisystävä olisi tuollainen.
Siellä toinen teinin tasolla oleva mieslapsi.
Suhde ei selvästikään tee sinua onnelliseksi ja kirjoittamasi perusteella samankaltaiset ongelmat toistuvat uudestaan ja uudestaan. Miksi haluat yhä jatkaa suhdetta? Mies on jo useampaan otteeseen todistanut, että hänellä ei ole mitään kiinnostusta muuttaa tapojaan. Rakastavaisessa suhteessa lupaukset pidetään ja toisia ei muutenkaan haukuta vaan ongelmat ratkaistaan keskustelemalla asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mikä prinsessa oikeen. Olisi niin rasittavaa jos naisystävä olisi tuollainen.
Siellä toinen teinin tasolla oleva mieslapsi.
Niinpä niin. Ap vetää hiekkaa pi11uun kun mies ei olekaan tavattavissa juuri sillä sekunnilla, kun hän vaatii. Mutta kertoohan se tilanteesta, jos mies ennemmin viettää aikaa kavereiden kuin AP:n kanssa. Kuka sitä jaksaa aikaansa tuhlata rasittavassa seurassa. Toisaalta en kyllä ymmärrä miksi he ovat edes yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP on säälittävä kynnysmatto, joka koittaa pompottaa miestä oman pillinsä mukaan ja sitten on porua vääntämässä kun näin ei tapahdukaan. Rasittava persoona.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaskasin nuorena viisi vuotta elämästäni samankaltaisessa suhteessa, jota AP tässä kuvailee. Odotin typeränä, että mies muuttuu ja olin todella onneton suuren osan suhteen ajasta kun mies valehteli, haukkui ja laittoi aina kaverinsa ennen minua. Jälkikäteen tajuan miten typerä olin kuin annoin miehen kohdella minua noin ja huomasin eron tultua miten paljon onnellisempi olin ilman tuota miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mikä prinsessa oikeen. Olisi niin rasittavaa jos naisystävä olisi tuollainen.
Siellä toinen teinin tasolla oleva mieslapsi.
Niinpä niin. Ap vetää hiekkaa pi11uun kun mies ei olekaan tavattavissa juuri sillä sekunnilla, kun hän vaatii. Mutta kertoohan se tilanteesta, jos mies ennemmin viettää aikaa kavereiden kuin AP:n kanssa. Kuka sitä jaksaa aikaansa tuhlata rasittavassa seurassa. Toisaalta en kyllä ymmärrä miksi he ovat edes yhdessä.
Mies oli SOPINUT tapaamansa ap:n. SItten tulikin takavasemmalta "parempi" tapaaminen eikä hän edes perunut/siirtänyt/pahoitellut/ilmoittanut/valitse itse sopiva verbi ap:lle tätä ajoissa eikä edes myöhemmin. Että kukahan tässä on rasittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vähän ylireagointia sinulta. Jos miehen kaverille tullut yllättäen autokauppa ja tarvitsee mieheltäsi kyytiä auton hakemiseen, niin totta kai kunnon kaveri auttaa. Vähän pikkumaista alkaa valittaa jostain sovitusta näkemisestä tuollaisessa tilanteessa, kun aika yllättävä "once in a lifetime" tilanne johon kaveri pyytää apua. Olisiko miehesi pitänyt sanoa että "en voi auttaa kun olen sopinut näkeväni tyttöystävääni" vaikka ei mitään erityistä yhteistä menoa edes sovittu?
Kommentti koskee vain tätä yksittäistä tilannetta. Jos mies feidaa jatkuvasti muilla pienemmilläkin syillä, kokonaistilanne tietysti on se että ei ole oikein kohdella sinua niin.
Puhelinta ei ole keksitty? Että ilmoittaisi tästä ainutkertaisesta avun antamistapauksesta?
On kokemusta tuollaisesta suhteesta vähän päälle parikymppisenä. Mies toistuvasti petti lupauksiaan, meni vain kavereiden pillin mukaan ja alkoholi maistui joka viikonloppu reippaasti. Minua ei koskaan pyytänyt mukaan omiin kaverimenoihinsa, vaikka kyseessä oli ihan sekaporukan illanviettoja eikä mitään jätkien iltoja. Sanoi syyksi, etten muka viihtyisi siellä :D totuus oli kuitenkin se, että hän ei olisi viihtynyt siellä, jos minä olisin ollut mukana - ei olisi voinut pokailla toisia naisia.
Onneksi minun hyvät ystäväni sai minut tajuamaan miten sairasta tuo on eikä todellakaan tehnyt minua onnelliseksi, vaan masentuneeksi hermoraunioksi, joka jatkuvasti kulki varpaillaan ja oli pyytelemässä anteeksi ilman syytä! Yhden juhannuksenkin vietin yksin kotona itkemässä, kun mies ei lupauksestaan huolimatta ottanutkaan minua mukaan ystävänsä mökille, vaan lähti sinne mitään sanomatta, kun olin vielä töissä eikä vastannut enää puhelimeen. Ystäväni pyysivät minua mukaan, mutta en halunnut tehdä enää mitään ja minua hävetti koko tilanne.
Ei tulisi enää mieleenkään +30v. katsoa tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
No siis kyllähän mies ilmoitti, silloin kun soitin ja kysyin milloin nähdään. Ja ilmoitti myös kun oli kotona, ei ollut kuulema tarkoitus mennä niin myöhälle.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Haaskasin nuorena viisi vuotta elämästäni samankaltaisessa suhteessa, jota AP tässä kuvailee. Odotin typeränä, että mies muuttuu ja olin todella onneton suuren osan suhteen ajasta kun mies valehteli, haukkui ja laittoi aina kaverinsa ennen minua. Jälkikäteen tajuan miten typerä olin kuin annoin miehen kohdella minua noin ja huomasin eron tultua miten paljon onnellisempi olin ilman tuota miestä.
Löysitkö uuden paremman miehen vai jäitkö yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vähän ylireagointia sinulta. Jos miehen kaverille tullut yllättäen autokauppa ja tarvitsee mieheltäsi kyytiä auton hakemiseen, niin totta kai kunnon kaveri auttaa. Vähän pikkumaista alkaa valittaa jostain sovitusta näkemisestä tuollaisessa tilanteessa, kun aika yllättävä "once in a lifetime" tilanne johon kaveri pyytää apua. Olisiko miehesi pitänyt sanoa että "en voi auttaa kun olen sopinut näkeväni tyttöystävääni" vaikka ei mitään erityistä yhteistä menoa edes sovittu?
Kommentti koskee vain tätä yksittäistä tilannetta. Jos mies feidaa jatkuvasti muilla pienemmilläkin syillä, kokonaistilanne tietysti on se että ei ole oikein kohdella sinua niin.
Puhelinta ei ole keksitty? Että ilmoittaisi tästä ainutkertaisesta avun antamistapauksesta?
Minä olin teininä tuollaisen kanssa silloin, kun puhelinta (mukanapidettävää sellaista) ei ollut keksitty ja sillä verukkeella katsoin tilannetta ihan liian monta vuotta sormieni läpi. Tosin hän käyttäytyi ajoittain luotettavasti, mutta sitten tuli taas noita kausia. Piti lähteä yhdessä juhannuksenviettoon, mutta kundia ei näy missään. No, oli sitten mennyt kavereiden kanssa 150 km päähän useaksi päiväksi. Olis tietty sinne lankapuhelimeenkin voinut jostain soittaa ja kokeilla onko joku kotona, mutta ei soittanut eli en usko, että kännykkä olisi muuttanut tilannetta mitenkään muuten kuin että olisin voinut jättää hänet tekstarilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mikä prinsessa oikeen. Olisi niin rasittavaa jos naisystävä olisi tuollainen.
Siellä toinen teinin tasolla oleva mieslapsi.
Niinpä niin. Ap vetää hiekkaa pi11uun kun mies ei olekaan tavattavissa juuri sillä sekunnilla, kun hän vaatii. Mutta kertoohan se tilanteesta, jos mies ennemmin viettää aikaa kavereiden kuin AP:n kanssa. Kuka sitä jaksaa aikaansa tuhlata rasittavassa seurassa. Toisaalta en kyllä ymmärrä miksi he ovat edes yhdessä.
Mies oli SOPINUT tapaamansa ap:n. SItten tulikin takavasemmalta "parempi" tapaaminen eikä hän edes perunut/siirtänyt/pahoitellut/ilmoittanut/valitse itse sopiva verbi ap:lle tätä ajoissa eikä edes myöhemmin. Että kukahan tässä on rasittava.
Mies pyysi kyllä anteeksi silloin illalla kun tuli kotiin. Mutta silti sen jälkeen tuossa puhelussa raivosi minulle siitä, että ei olisi saanut lähteä kaverinsa mukaan, eli ei edes nähnyt minulla olevan syytä loukkaantua.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
Hm. Täällä on paljon tosi ehdottomia tyyppejä, mietin miten pärjäätte parisuhteissa, vai oletteko sitten löytäneet tosi virheettömiä tyyppejä. Oma puolisoni on ainakin joskus käyttäynyt minua kohtaan huonosti ja minä häntä kohtaan. Niin voi käydä. Tärkeää on kuitenkin se että huonoon käytökseen puututaan, sitä pahoitellaan ja toimitaan jatkossa paremmin. Jos huono käytös toistuu, sen syyt pitää selvittää ja se pitää saada loppumaan. Luulisi ettei tätä tarvitsisi selittää... -se alkuperäinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaskasin nuorena viisi vuotta elämästäni samankaltaisessa suhteessa, jota AP tässä kuvailee. Odotin typeränä, että mies muuttuu ja olin todella onneton suuren osan suhteen ajasta kun mies valehteli, haukkui ja laittoi aina kaverinsa ennen minua. Jälkikäteen tajuan miten typerä olin kuin annoin miehen kohdella minua noin ja huomasin eron tultua miten paljon onnellisempi olin ilman tuota miestä.
Löysitkö uuden paremman miehen vai jäitkö yksin?
Olen eri ja haaskasin ensin 5 vuotta tuollaiseen ja sitten 5 vuotta oikeasti luonnehäiriöiseen. Sen jälkeen tajusin, että rima tulee olemaan todella, todella korkealla. Ja olen löytänyt ihmisen, joka on rakkaani, paras ystäväni, kunnioitan häntä, annamme huomiota toisillemme joka ainoa päivä ja haluamme sekä kertoa että kuulla puolin ja toisin, ei tarvitse pelätä mitään ohareita eikä itkeä pettymystä ja surua.
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta tuollaisesta suhteesta vähän päälle parikymppisenä. Mies toistuvasti petti lupauksiaan, meni vain kavereiden pillin mukaan ja alkoholi maistui joka viikonloppu reippaasti. Minua ei koskaan pyytänyt mukaan omiin kaverimenoihinsa, vaikka kyseessä oli ihan sekaporukan illanviettoja eikä mitään jätkien iltoja. Sanoi syyksi, etten muka viihtyisi siellä :D totuus oli kuitenkin se, että hän ei olisi viihtynyt siellä, jos minä olisin ollut mukana - ei olisi voinut pokailla toisia naisia.
Onneksi minun hyvät ystäväni sai minut tajuamaan miten sairasta tuo on eikä todellakaan tehnyt minua onnelliseksi, vaan masentuneeksi hermoraunioksi, joka jatkuvasti kulki varpaillaan ja oli pyytelemässä anteeksi ilman syytä! Yhden juhannuksenkin vietin yksin kotona itkemässä, kun mies ei lupauksestaan huolimatta ottanutkaan minua mukaan ystävänsä mökille, vaan lähti sinne mitään sanomatta, kun olin vielä töissä eikä vastannut enää puhelimeen. Ystäväni pyysivät minua mukaan, mutta en halunnut tehdä enää mitään ja minua hävetti koko tilanne.
Ei tulisi enää mieleenkään +30v. katsoa tuollaista.
Kaikki tässä tarinassa kuulostaa tutulta, paitsi tämä mies ei ryyppää kuitenkaan noin usein, ehkä joka toinen kuukausi.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on riitaa ajankäytöstä ja omasta ajasta ja ilmeisesti luottamuspulaa. Voisiko olla, että nyt jo pari vuotta seurusteltuanne haette (tai poikaystäväsi hakee) tapoja olla yhdessä mutta silti erillisinä, ja tämä tuottaa paljon ahdistusta ja ristiriitoja. Sinun olisi varmasti hyvä hieman vahvistaa omaa riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi, kun kerran mies selvästi teoillaan osoittaa kaipaavansa omaa tilaa. Voi olla että molemmat koette että ette tule ymmärretyksi ja tarpeenne eivät tule kohdatuiksi. Riitelynne kuulostaa myös aika ikävältä jos on raivoamista, nimittelyä ja syyttelyä. Olisi hyvä että oppisitte rakentavampaa riitelyä. Oletko tutustunut Väestöliiton parisuhdesivuihin? Siellä on hyvää tietoa ja voi kysyä asiantuntijaltakin apuja. Tällä palstalla aina ehdotetaan jättämään se sika, mutta jos koet että suhteessanne on perusasiat kunnossa, olisi hyvä yrittää ratkaista ristiriidat ja päästä suhteessa seuraavalle tasolle ihan senkin takia, että muuten sitä törmää samoihin ongelmiin jokaisen uuden kumppanin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Toiselle voi selvästi sanoa että huutaminen ja nimittely ei tunnu järkevältä eikä vie asioita eteenpäin. Terveisiä 10v suhteesta jossa on ollut isojakin haasteita alkuvuosina.
Siis perusasioihin ei ilmeisesti kuulu se, että toinen kunnioittaisi edes sen vertaa, että viitsisi ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta, vaan tekee oharit? Kahden vuoden seurustelun jälkeen? Ok. Itse pidän kunnioitusta ihan suhteen kivijalkana. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.
No siis kyllähän mies ilmoitti, silloin kun soitin ja kysyin milloin nähdään. Ja ilmoitti myös kun oli kotona, ei ollut kuulema tarkoitus mennä niin myöhälle.
- Ap
Kyllä miehen olisi pitänyt itse soittaa ja ilmoittaa, jos suunnitelmat muuttuu ja pahoitella... Tosin kyllä sekin vähän erikoista on, että voi muutella ja peruuttaa aina suunnitelmia kumppanin kanssa, mutta ei esimerkiksi voinut sanoa kaverilleen, että sori en pääse nyt mukaan, kun lupasin nähdä tyttöystävääni.
Voi ristus taas mikä prinsessa oikeen. Olisi niin rasittavaa jos naisystävä olisi tuollainen.