Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa tuli paha riita ja nyt ahdistaa
18.05.2021 |
Meille tuli miehen kanssa hieman riitaa jo aikaisemmin, kun loukkaannuin siitä että mies ei ota minua mukaan viettämään aikaa ystäviensä kanssa eikä krapulassa vastaillut viesteihini.
Riita kuitenkin eskaloitui eilen, mies oli luvannut siis että maanantaina nähtäisiin kun sunnuntain oli krapulassa. Noh, eilen soitin ja kysyin monelta nähdään, niin mies vain vastasi lähteneensä kaverinsa kanssa hankkimaan uutta autoa kaverilleen. Sanoi ettei tiedä milloin tulee takaisin. Kysyin, miksi lähti kun sovittiin että nähdään, niin vastasi vaan tylysti "siksi". Ja tässä kohtaa mainitsen, että mies rikkoo lupauksen lähes joka viikko, vaikka ollaan sovittu näkeminen niin ei silti nähdäkään.
Laittoi sitten yhdeksän aikaan illalla että nyt on kotona, ja koska tottakai olin loukkaantunut lupauksen rikkomisesta, niin en heti vastannut mitään.
Sitten puhuttiin puhelimessa, sanoin että eiköhän lopeteta tällainen pelleily (ei ole tosiaan ensimmäinen kerta kun hän rikkoo lupauksen). Mies alkoi vaan raivoamaan, nimitteli minua pässiksi, kuulema olen joka riidan jälkeen estämässä häntä (ei pidä paikkaansa, olen aina ollut se joka laittaa viestiä/soittaa että puhutaanko, mutta mies on monesti ignoorannut minut vuorokaudeksi). Nyt siis sanoin että olisko parempi vain estää ja että ei olla tekemisissä, koska hän syytti minun väittäneen, että mies on p a n n u t kaikkia, vaikka en edes väittänyt näin. Sanoin vain, että en ihmettelisi vaikka olisikin jotain tehnyt. Mies alkoi myös syytellä minua yli vuoden vanhoista jutuista. Sanoin itkusta tärisevällä äänellä, miten mies voi olla noin ilkeä, niin mies vain sanoi että mitä ilkeää on latoa faktoja pöytään. Hän alkoi myös syyttää minua siitä, kun en silloin heti yhdeksältä vastannut hänen viestiin. Koko puhelun ajan vaan pidätin itkua, kun hän kuulosti niin välinpitämättömältä. En olisi saanut loukkaantua, kun hänen täytyikin mennä kaverinsa mukaan.
Puhelun lopussa sanoi, että puhutaan huomennna kasvotusten, ja kun en heti vastannut mitään (koska pidätin itkua), niin mies alkoi vaan huutaa että selvä, ei puhuta, nyt olet tyytyväinen.
Nyt minua ahdistaa todella paljon.. Miehen ilkeys ja kaikki. Toki minussakin oli vikaa kun ylireagoin, oli vaan niin loukattu olo lupauksen rikkomisesta ja siitä, kun tuntuu että mies ei tosiaan välitä eikä ole tosissaan, kun ei näytä sitä ainakaan teoillaan ollenkaan.
Kannattaako minun laittaa joku anteeksipyyntö viesti? En kuitenkaan haluaisi sitä pyydellä anteeksi, että tunnen oloni loukatuksi, ja että mies ei arvosta/välitä. Pelkään myös, meinasiko tämä lopullista eroa, kun mies sanoi että minun on ilmeisesti pakko estää hänet jos ei olla yhdessä, enkä pysty muuten olemaan tekemisissä.. Kuulosti ainakin omasta mielestä, että ei olla yhdessä.. Ahdistaa..
Kommentit (220)
Ap, olen ollut luisumassa tuohon tilanteeseen paskassa suhdetilanteessa, oma historiani altistaa sille. Ratkaisu tuossa tilanteessa on alkaa keskittyä ITSEESI, ei häneen. Uuvutat itsesi, menet ihan sekaisin, et saa mitään tulosta jne kun vaan keskityt siihen mitä hän tekee tai ei tee. Oletan, että olet aika yksin ja siksi pidät tuota onnetonta suhdetta oljenkortena. Ei se ole sitä. Ihan oikeasti pärjäät paremmin vaikka loppuelämäsi ihan täysin yksin. Ja olemalla tuon kanssa, estät itseäsi tapaamasta parempaa ihmistä.
Ala hoitaa itseäsi ja etsiä tietoa läheisriippuvaisuudesta ja jätä se mies, sinun mielesi alkaa rauhoittua jo heti, kun et saa jatkuvaa negatiivista palautetta itsestäsi, sillä sitähän tuo jatkuva torjunta on. Nolla on parempi kuin miinus viisi.
Se tuntuu vaikealta tajuta, miksi toinen ei halua panostaa enempää, mutta kun ei halua niin ei halua. Et sinä voi yksin tehdä suhteessa molempien osuutta.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini sanoi, että olen itse sabotoinut tätä suhdetta esim. Liian monesti kysymällä, että jättikö hän minut jne.
Tuntuu taas että tämä oli minun syytäni. Vaikka tiedänkin, että epävarmuuteni on johtunut juuri näistä asioista mitä täällä kommenteissakin on monesti todettu. Ei minun olisi tarvinnut kysyä, ollaanko erottu/oikesti yhdessä, jos mies olisi käytöksellään näyttänyt että haluaa oikeasti olla kanssani ja välittää. Tottakai jatkuva ignooraaminen, lupausten rikkominen, huono kohtelu, tavataan vaan n. Kerran viikossa pari tuntia, saa epäilemään, onko suhde edes vakava.
- Ap
Ystävistä ei aina ole apua. Minunkin äitini on saanut minut uskomaan, ettei kukaan mies koskaan voisi kestää minua ja että jos jossain on jotain ongelmaa, syy on aina minussa. Tuota syvälle juurrutettua uskomusta vastaan pitää taistella ihan tosissaan.
Jos mies olisi ollut luotettava ja riittävän lähellä sinua niin olisitko sitten alkanut käyttäytyä noin? Jos kyllä niin siinä tapauksessa olisit sabotoinut suhdetta, mutta silloinkin mies olisi saattanut auttaa sinut tilanteen yli. Onko sinuun syöpynyt ajatus, että vain sinun on tehtävä töitä suhteessa? Sinä voit saada sen onnistumaan tai epäonnistumaan ja toinen vaan on siinä sivussa?
Mies ei oo sun kans tosissaan. Olet vain patja parempaa odotellessa.
Molemmat loukkaannutte siitä, miten toinen käyttäytyy loukkaannuttuaan. Ei ole väliä kenen syy tai mistä tuo edes alkoi. Tuo suhde ei ole hyväksi teille kummallekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teot puhuu enemmän kuin sanat. Lisäksi sinun tunteesi kertoo sinulle sen, voitko hyvin suhteessa vai et. Miksi haluat olla suhteessa, joka antaa sinulle huonoa oloa? Tuon voisi vielä ymmärtää, jos olisi joku kriisi pitkässä avioliitossa, mutta tuossa suhteessa ei ole osoitusta mistään paremmasta.
Vierailija kirjoitti:
Ystävistä ei aina ole apua. Minunkin äitini on saanut minut uskomaan, ettei kukaan mies koskaan voisi kestää minua ja että jos jossain on jotain ongelmaa, syy on aina minussa. Tuota syvälle juurrutettua uskomusta vastaan pitää taistella ihan tosissaan.
Jos mies olisi ollut luotettava ja riittävän lähellä sinua niin olisitko sitten alkanut käyttäytyä noin? Jos kyllä niin siinä tapauksessa olisit sabotoinut suhdetta, mutta silloinkin mies olisi saattanut auttaa sinut tilanteen yli. Onko sinuun syöpynyt ajatus, että vain sinun on tehtävä töitä suhteessa? Sinä voit saada sen onnistumaan tai epäonnistumaan ja toinen vaan on siinä sivussa?
Joo, ei mies kyllä mitään tehnyt ongelmiemme eteen. Vaikka keskusteltiin, että hän lupaa panostaa enemmän, viettää enemmän aikaa kanssani, ei riko enää lupauksia eikä ignooraa jne, ja minä sitten vastavuoroisesti en suutu niin herkästi, niin asiat ei silti muuttuneet miksikään.
Ja olen kyllä yleisestikin sitä mieltä, että ongelmat kyllä saisi ratkaistua, jos molemmat haluaisi yrittää ja panostaa yhtä paljon, mutta tässä suhteessa olin selvästi ainoa joka yritti.. Monesti riidan jälkeen kysyin seuraavana päivänä, voidaanko oikeasti keskustella ja sopia, ja saattoi mennä päiväkausia ennenkuin miehen kanssa onnistui puhua edes puhelimessa.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko sinä olla jonkun kanssa, jonka kanssa on sovittu, että olette yhdessä koska hän lupaa panostaa enemmän vai jonkun, joka ihan luonnostaan haluaa olla kanssasi, koska sellaisiakin ihmisiä kyllä on? Menee helposti siihenkin, että "olette yhdessä" ja mies sitten roikkuun netissä/ katsoo telkkaa tms. ja toivoo olevansa kaveriensa luona. Te nyt ette vaikuta olevan match made in heaven.
Voi olla, että mies ei edes halua parisuhdetta niin, että olisi valmis panostamaan siihen mitään. Että on valmis olemaan jonkun kanssa, jos tämä ei vaadi mitään ja on vaivaton.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä se mies joka tuli miten huvitti ja oli luonasi noin pari tuntia?
Eli oliko niin ettei mies vietä kanssasi aikaa, ette liiku yhdessä missään ettekä ole yhdessä esim viikonloppuja tai öitä?
Aloittaja, voisitko vastata tähän niin se antaisi näkökulmaa niillekin, jotka eivät nyt ymärrä kuinka mies sinua kohtelee.
Ja myös sinulle itsellesi. Tosin nyt äsken taisit sanoakin, että pari tuntia kerran viikossa mieheltä liikenee sinulle aikaa.
Jos näin on niin teillä ei ole seurustelusuhdetta.
Mies antaa sinun riippua elämässään kun kuitenkin tekee ja kohtelee miten itseään huvittaa.
Tuo viestien seuraaminen, odottaminen, anteeksipyytely, oman itsensä syyttely ym. on todella kuluttavaa ja vie sinua entistä syvemmälle ja itsetuntosi murenee koko ajan.
En sano, että ero on helppoa, mutta et tule tuosta miehestä ikinä saamaan kumppania. Ainakaa hyvää sellaista. Olet todella onneton hänen kanssaan.
Onko sitten parempi kun mies käy vielä vuosia ja jäät siihen loukkuun ja mahdolliset hyvät ihmissuhteet menevät ohi.
Nuoruutesi lipuu ohi tätä miestä seuratessa, odottamassa, anellessa murusia ja anteeksipyydellessä?
Usko minua ja muita, olen vanhempi ja elämää kokenut ihminen ja ajattelen sinun parastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten moni muukin, olen ollut nuorempana samantyyppisessä suhteessa. En usko, että tilanne muuttuu vaikka muut ihmiset kuinka kertovat sinulle mitä kannattaisi tehdä. Sinun täytyy itse haluta muutosta tilanteeseen, ja toimia.
Omassa nuoruuden suhteessani olin hyvin epävarma sekä omasta riittävyydestäni että siitä haluaako mies(tai no mies ja mies, parikymppisiä oltiin) olla kanssani. Mies oli myöskin epävarma siitä haluaako olla suhteessa(vaikka ei sitä ääneen sanonut), ja mitä enemmän minä häneen takerruin, sitä enemmän hän yritti saada tilaa. Ja hänkin otti sitä tilaa ahdistuksissaan juuri noin kuin sinun miehesi eli olemalla töykeä m*lkku. Ja minä olin taas entistä epävarmempi jne. Noidankehä oli valmis. Sitä jatkui vuosia ja lopulta suhteemme päättyi kun hän tapasi vielä yhdessä ollessamme toisen. Näin jälkikäteen näen miten mahdoton se koko juttu oli. Ei meistä olisi ikinä voinut tulla mitään.
Toivon ap, että löydät rohkeutta erota suhteesta jossa et selvästi ole onnellinen. Oman kokemukseni perusteella se ei siitä kummemmaksi muutu. Vaikka ero tuntuukin äärettömän pahalta, sinä selviät siitä. Tsemppiä!
Minulle aika ja elämänkokemus on tehnyt selväksi sen, että nuoruudensuhteissa oli se ongelma, että ei puhuttu riittävän syvältä tasolta ja kohdattu toisiamme aidosti. Koen suhteen onnistuvan oikeasti vasta, kun uskalletaan ja voidaan puhua asioista suoraan ja myös ollaan kiinnostuneita toistemme tyhjänpäiväisistäkin puheista ja aidosti myös siitä miten toinen voi ja ollaan riittävän kehittyneitä ottamaan vastuuta suhteen toimimisesta eli omataan tietyt käytöstavat ja psykologista silmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä tämä taitaa nyt ero olla, ei ole vastannut mitään tuon heräämis viestin jälkeen eli lähes 2 tuntiin.
- Ap
Siis helvetin hyvä juttu. Löydät varmaan yhtä ihanan retaleen tilalle, käy esim. tunnelukkosi terapiassa ja ainakin sen jälkeen tiedät, miksi et arvosta itseäsi kynnysmattoa korkeammalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä se mies joka tuli miten huvitti ja oli luonasi noin pari tuntia?
Eli oliko niin ettei mies vietä kanssasi aikaa, ette liiku yhdessä missään ettekä ole yhdessä esim viikonloppuja tai öitä?Aloittaja, voisitko vastata tähän niin se antaisi näkökulmaa niillekin, jotka eivät nyt ymärrä kuinka mies sinua kohtelee.
Ja myös sinulle itsellesi. Tosin nyt äsken taisit sanoakin, että pari tuntia kerran viikossa mieheltä liikenee sinulle aikaa.
Jos näin on niin teillä ei ole seurustelusuhdetta.
Mies antaa sinun riippua elämässään kun kuitenkin tekee ja kohtelee miten itseään huvittaa.
Tuo viestien seuraaminen, odottaminen, anteeksipyytely, oman itsensä syyttely ym. on todella kuluttavaa ja vie sinua entistä syvemmälle ja itsetuntosi murenee koko ajan.
En sano, että ero on helppoa, mutta et tule tuosta miehestä ikinä saamaan kumppania. Ainakaa hyvää sellaista. Olet todella onneton hänen kanssaan.
Onko sitten parempi kun mies käy vielä vuosia ja jäät siihen loukkuun ja mahdolliset hyvät ihmissuhteet menevät ohi.
Nuoruutesi lipuu ohi tätä miestä seuratessa, odottamassa, anellessa murusia ja anteeksipyydellessä?
Usko minua ja muita, olen vanhempi ja elämää kokenut ihminen ja ajattelen sinun parastasi.
On sama mies ja välillä pohdin, johtuuko tuo että ei halua olla kanssani enempää jne, siitä että olen niin rasittava ja itse pilannut kaiken "valittamalla" kaikesta jne..
Mutta totuushan on että en saa miestä väkisin olemaan kanssani. Vaikka suhteen alussa hän halusikin olla kanssani paljon enemmän (silloinkin kyllä valitin esim lupausten rikkomisesta), niin en yksinkertaisesti mahda tälle tilanteelle mitään. Hänen tulisi vapaaehtoisesti haluta olla kanssani, ratkoa ongelmat jne, ilman että joudun jahtaamaan. Ja se on pakko hyväksyä..
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tämä ahdistuksen tunne päivä päivältä vähenee.
- Ap
Halaus, ap. Jos nyt haet apua ahdistukseesi miehestä, saat kuin narkkari pienen hetken annoksen. Ja sitten taas ahdistus palaa ihan yhtä pahana. Lisäksi voi olla, ettei saamasi annos edes ole tyydyttävä ja ahdistut lisää.
Olen ollut tilanteessasi ja tajusin, että ensisijainen päämäärä on oltava tasainen ja turvallinen elämä ja ettei minulle sovi tuollaiset tunnevuoristoradat lainkaan. Jos sinä pidät vuoristoradasta, jatka miehen kanssa tahkoamista. Jos taas kaipaat hyvää elämää, ala rakentaa sitä.
Te jotka olette olleet samassa tilanteessa, oletteko löytäneet uuden hyvän miehen ja onnellisen suhteen uskallettuanne päästää lopullisesti irti?
- Ap
Vierailija kirjoitti:
En katsoisi hetkeäkään tuollaista miestä! Ansaitset parempaa ❤️
Mistä tuon voi tietää? Voi olla ettei ansaitse edes nykyistä miestä. Perustelut!
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette olleet samassa tilanteessa, oletteko löytäneet uuden hyvän miehen ja onnellisen suhteen uskallettuanne päästää lopullisesti irti?
- Ap
Kyllä on löydetty, itse asiassa vanhasta suhteesta irti päästäminen on se ainoa keinoa miten voi saada sen uuden onnellisen suhteen. Uuteen suhteeseen ei tosin kannata hypätä päätä pahkaa vaan kannattaa tosiaan olla varovainen millaisen miehen päästää elämäänsä seuraavan kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En katsoisi hetkeäkään tuollaista miestä! Ansaitset parempaa ❤️
Mistä tuon voi tietää? Voi olla ettei ansaitse edes nykyistä miestä. Perustelut!
Totta, eihän sitä tiedä minkälainen uhriutujamahdollistaja ap todellisuudessa on. Tuo on muuten todella typerä toteamus, sama kuin vanhemmat kehuvat lapsiaan asioissa joissa lapset ovat oikeasti huonoja. Sivusta
Mies oli vastannut minulle vasta 5 aamulla, että nukahti uudestaan, anteeksi ja jutellaan tänään. Minä onneton vastasin tähän melkein heti että heräsin äsken itsekin (heräsin viestin ääneen) mutta eipä hän silti enää viestejäni avannut..
Huomasin myös, että oli ollut ennen tätä klo 5 paikalla jo yhden aikaan, mutta eipä silti ollut avannut viestejäni vielä silloin. Tiedän, typerää käydä stalkkaamassa ja yritän pyrkiä siitä pois, mutta ainakin huomasin taas että ei minun viestini ole ensisijaisia.
- Ap