Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa tuli paha riita ja nyt ahdistaa
18.05.2021 |
Meille tuli miehen kanssa hieman riitaa jo aikaisemmin, kun loukkaannuin siitä että mies ei ota minua mukaan viettämään aikaa ystäviensä kanssa eikä krapulassa vastaillut viesteihini.
Riita kuitenkin eskaloitui eilen, mies oli luvannut siis että maanantaina nähtäisiin kun sunnuntain oli krapulassa. Noh, eilen soitin ja kysyin monelta nähdään, niin mies vain vastasi lähteneensä kaverinsa kanssa hankkimaan uutta autoa kaverilleen. Sanoi ettei tiedä milloin tulee takaisin. Kysyin, miksi lähti kun sovittiin että nähdään, niin vastasi vaan tylysti "siksi". Ja tässä kohtaa mainitsen, että mies rikkoo lupauksen lähes joka viikko, vaikka ollaan sovittu näkeminen niin ei silti nähdäkään.
Laittoi sitten yhdeksän aikaan illalla että nyt on kotona, ja koska tottakai olin loukkaantunut lupauksen rikkomisesta, niin en heti vastannut mitään.
Sitten puhuttiin puhelimessa, sanoin että eiköhän lopeteta tällainen pelleily (ei ole tosiaan ensimmäinen kerta kun hän rikkoo lupauksen). Mies alkoi vaan raivoamaan, nimitteli minua pässiksi, kuulema olen joka riidan jälkeen estämässä häntä (ei pidä paikkaansa, olen aina ollut se joka laittaa viestiä/soittaa että puhutaanko, mutta mies on monesti ignoorannut minut vuorokaudeksi). Nyt siis sanoin että olisko parempi vain estää ja että ei olla tekemisissä, koska hän syytti minun väittäneen, että mies on p a n n u t kaikkia, vaikka en edes väittänyt näin. Sanoin vain, että en ihmettelisi vaikka olisikin jotain tehnyt. Mies alkoi myös syytellä minua yli vuoden vanhoista jutuista. Sanoin itkusta tärisevällä äänellä, miten mies voi olla noin ilkeä, niin mies vain sanoi että mitä ilkeää on latoa faktoja pöytään. Hän alkoi myös syyttää minua siitä, kun en silloin heti yhdeksältä vastannut hänen viestiin. Koko puhelun ajan vaan pidätin itkua, kun hän kuulosti niin välinpitämättömältä. En olisi saanut loukkaantua, kun hänen täytyikin mennä kaverinsa mukaan.
Puhelun lopussa sanoi, että puhutaan huomennna kasvotusten, ja kun en heti vastannut mitään (koska pidätin itkua), niin mies alkoi vaan huutaa että selvä, ei puhuta, nyt olet tyytyväinen.
Nyt minua ahdistaa todella paljon.. Miehen ilkeys ja kaikki. Toki minussakin oli vikaa kun ylireagoin, oli vaan niin loukattu olo lupauksen rikkomisesta ja siitä, kun tuntuu että mies ei tosiaan välitä eikä ole tosissaan, kun ei näytä sitä ainakaan teoillaan ollenkaan.
Kannattaako minun laittaa joku anteeksipyyntö viesti? En kuitenkaan haluaisi sitä pyydellä anteeksi, että tunnen oloni loukatuksi, ja että mies ei arvosta/välitä. Pelkään myös, meinasiko tämä lopullista eroa, kun mies sanoi että minun on ilmeisesti pakko estää hänet jos ei olla yhdessä, enkä pysty muuten olemaan tekemisissä.. Kuulosti ainakin omasta mielestä, että ei olla yhdessä.. Ahdistaa..
Kommentit (220)
Mielestäni vähän ylireagointia sinulta. Jos miehen kaverille tullut yllättäen autokauppa ja tarvitsee mieheltäsi kyytiä auton hakemiseen, niin totta kai kunnon kaveri auttaa. Vähän pikkumaista alkaa valittaa jostain sovitusta näkemisestä tuollaisessa tilanteessa, kun aika yllättävä "once in a lifetime" tilanne johon kaveri pyytää apua. Olisiko miehesi pitänyt sanoa että "en voi auttaa kun olen sopinut näkeväni tyttöystävääni" vaikka ei mitään erityistä yhteistä menoa edes sovittu?
Kommentti koskee vain tätä yksittäistä tilannetta. Jos mies feidaa jatkuvasti muilla pienemmilläkin syillä, kokonaistilanne tietysti on se että ei ole oikein kohdella sinua niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostatte molemmat ihan kakaroilta. Jätä mies ja keskity ihan rauhassa vaikka pari vuottakin ihan vaan itseesi ja ihmisenä kasvamiseen. Sitten yrität vahingosta viisastuneena uudestaan paremman miehen kanssa.
Mies on 31v. Minä 23.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että olen yllättynyt näistä kommenteista. Ajattelin, että täällä sanotaan, miten olen hullu ja itse ajan miestä pois tms.
-Ap
No nyt sun pitää jo huolestua, että miten sulla on noin vääristynyt kuva siitä mikä on normaalia parisuhdetta. Siihen ei kuulu ignooraaminen, haukkuminen, toistuva huono olo ja itkut ja riidat, oharien teko, toisen hulluksi haukkuminen.
Oikeasti lopeta "seurustelu" ( kynnysmattona ja panopuuna oleminen) ja palaa kasvamaan, opettele pitämään rajasi ja odottamaan ihmisiltä normaalin kohteliasta käytöstä, ja yritä etsiä tutuistasi esimerkki parisuhteesta, jossa ihmiset käyttäytyvät normaalisti ja ystävällisesti toisiaan kohtaan. Tuleeko yhtään mieleen. Ota se malliksi, mitä käytöstä odotat seuraavalta mieheltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostatte molemmat ihan kakaroilta. Jätä mies ja keskity ihan rauhassa vaikka pari vuottakin ihan vaan itseesi ja ihmisenä kasvamiseen. Sitten yrität vahingosta viisastuneena uudestaan paremman miehen kanssa.
Mies on 31v. Minä 23.
- Ap
Okei mies ei siis enää muutu. Kolmekymppinen mies on aikuinen ja elää elämäänsä nyt niin kuin aikoo jatkaa. 17v olisi voinut vielä kasvaa, ehkä. Tuo mies on ihan mulkero. Miksi ihmeessä et etsi oman ikäistäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä omanarvontuntosi? Jos mies ei halua viettää aikaa kanssasi, älä ala kerjäämään, anelemaan, pyytelemään tai tekemään mitään asian eteen. Ole oma itsesi, vietä aikaa yksin, perheesi tai kavereiden kanssa ja anna miehen olla omissa oloissaan. Jos hän välittää ja rakastaa sinua, hän kaipaa sinua. Jos mitään ei tapahdu, lähde suhteestasi etsiäksesi sinua aidosti arvostavan ja rakastavan miehen.
Miehesi ei kuulosta muuten kovin kivalta tyypiltä. Oletko varma, että haluat miehen, joka ei ole mukava ja kiva ihminen?
Juuri tuota olen miettinyt. Että haluaisin miehen joka on kiva ja mukava, hyväsydäminen. Tuon miehen kohdalla todellakin tuntuu, että sellainen hän ei ole.
- Ap
Hyvä kuulla, että olet itsekin jo miettinyt asiaa! Eroaminen ei ole helppoa ja jos siihen liittyy jonkinlaista alistamisen kaltaista (kuten mielestäni teidän suhteessa miehen taholta) asia on vielä vaikeampaa. Voit siis suhtautua siten, että eronne ei tule olemaan helppoa eli ei tarvitse odottaa sitä tunnetta, että nyt ihan varmasti riittää, että nyt olen ihan varma. Sellaista tunnetta ei välttämättä tule koskaan. Jossain vaiheessa vain täytyy todeta, että tämä ei ole minulle hyväksi, tämä ei ole ihan sitä, mitä haluan.
Tsemppiä! Kun kerran lähdet, älä palaa takaisin, vaan katse tulevaisuuteen ja siellä odottaviin mukaviin asioihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli teininä vastaava suhde. Että OMG!! Hyvä ihminen, nyt otat itseäsi niskasta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vähän ylireagointia sinulta. Jos miehen kaverille tullut yllättäen autokauppa ja tarvitsee mieheltäsi kyytiä auton hakemiseen, niin totta kai kunnon kaveri auttaa. Vähän pikkumaista alkaa valittaa jostain sovitusta näkemisestä tuollaisessa tilanteessa, kun aika yllättävä "once in a lifetime" tilanne johon kaveri pyytää apua. Olisiko miehesi pitänyt sanoa että "en voi auttaa kun olen sopinut näkeväni tyttöystävääni" vaikka ei mitään erityistä yhteistä menoa edes sovittu?
Kommentti koskee vain tätä yksittäistä tilannetta. Jos mies feidaa jatkuvasti muilla pienemmilläkin syillä, kokonaistilanne tietysti on se että ei ole oikein kohdella sinua niin.
Oisko nyt sitten kumminkin normaali mies soittanut heti siinä vaiheessa tyttöystävälleen ja sanonut, että mitä tehdään kun tuli tällainen että tuletko mukaan vai nähdäänkö sen jälkeen klo x vai jotain muuta.
Sitä paitsi joillain automakeilla noita autoreissuja voi tulla jopa 10-20 vuodessa.
Ihme kynnysmatto. En minäkään miehenä jaksaisi ihmistä, joka alistuu tuollaiseen. En pysty arvostamaan, eikä näemmä pysty mieskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat yrittää hänen kanssaan, pyydä käytöstäsi anteeksi. Vout kysäistä sitten kevennyksenä vaikka mites auton hankinta meni. Sanoita sitten mahdollisimman hyvin triggeröimättä toista se kuinka toivot enemmän yhteistä aikaa, vaikka niin että tutustuisit myös hänen kaveripiiriinsä osallistumalla osan ajasta heidän menoihin.
Mitä anteeksipyydettävää ap:lta tässä siis on? Se että hänestä tuntui pahalta? Minun mielestäni ei mitään, ja vaikka sovun nimissä anteeksipyyntö voisi olla hieno ele, kyllä se minusta pitäisi tulla syystä, ja tässä sitä syytä ei ole. Juuri tuollaista matelua ja anteeksipyytelyä pitäisi tällaisen miehen kanssa välttää, sehän vain vahvistaa miehen käytöstä. Siis olettaen, että ap haluaisi jatkaa. En kyllä näe syytä miksi haluaisi. Mies kuulostaa aivan omalta exältäni, ja mitä pikemmin tuollaisesta pääsee eroon, sitä parempi. Mutta matelu ja turhasta anteeksi pyytely pitää ainakin jäädä!
Vierailija kirjoitti:
Ja ikää oli paljonko? Tekstin ja käytöksen perusteella vahva arvaus on että 17-vuotiaat leikkii parisuhdetta. Hohhoijaa.
No enemmänkin 12v touhulta kuulostaa! Monet 17v on ihan hyvässä parisuhteessa, itse asuin jo nykyisen mieheni kanssa yhdessä tuolloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tuntuu että olen monta neuvoa tänne kirjoittanut mutta et taida saada niistä mitään irti joten poistun takavasemmalle. Minusta keskustelu täällä pyörii nyt aivan liikaa sen ympärillä onko mies mulkku vai ei. Vuorovaikutuksessanne on ongelmia joita teidän pitää ratkoa kaksin tai ammattilaisen avulla. Sinun ap on myös hyvä miettiä omaa hylkäämisenpelkoasi, se tulee aika todennäköisesti seuraamaan mukanasi kaikkiin suhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että olen yllättynyt näistä kommenteista. Ajattelin, että täällä sanotaan, miten olen hullu ja itse ajan miestä pois tms.
-Ap
Muut näkevät, niin kuin aina sairaissa suhteissa, että suhde ei ole terve.
Lopeta itsesi syyllistäminen, jätä tuo mies välittömästi ja hanki apua itsellesi.
Vasta sitten kun olet kunnossa ja ymmärrät parhaasi ja olet saanut itsetuntosi nostettua, alat miettimään suhdetta jonku kivan miehen kanssa.
Jätä se mies nyt vaan. Äläkä vastaa enää kun vinkuu takaisin koska tekee sen vain ja ainoastaan seksin takia. Ja siihen sä et alennu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sun pitää pakottaa ja anoa, että mies jaksaa nähdä sinua?
Juu ei jatkoon. Yli kolmekymppinen mies ja näemmä edelleen täys kakara. Ei tuollainen mies ole mitään aviomiesmatskua - ainakaan sinulle. Ei häntä kiinnosta sinä ja sinun tunteesi, vaan kaverit ja ilmeisesti alkoholi. Etsi joku toinen.
Monogamia näyttää taas toimivuutensa. Päästä mies vapaaksi ja ala itsekin elämään vapaana.
Siis sinä syyllistät itseäsi, kun aikuinen mies toimii, kuin teini? Noh, taidat olla vähän yksinkertainen. Sen kuitenkin sanon, että kannattaisi ihan oman mielenterveyden takia lopettaa tuollainen "suhde".
Vierailija kirjoitti:
Juu ei jatkoon. Yli kolmekymppinen mies ja näemmä edelleen täys kakara. Ei tuollainen mies ole mitään aviomiesmatskua - ainakaan sinulle. Ei häntä kiinnosta sinä ja sinun tunteesi, vaan kaverit ja ilmeisesti alkoholi. Etsi joku toinen.
Yksinkin on ihan hyvä vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ei jatkoon. Yli kolmekymppinen mies ja näemmä edelleen täys kakara. Ei tuollainen mies ole mitään aviomiesmatskua - ainakaan sinulle. Ei häntä kiinnosta sinä ja sinun tunteesi, vaan kaverit ja ilmeisesti alkoholi. Etsi joku toinen.
Yksinkin on ihan hyvä vaihtoehto.
Se on 2020-luvulla ainoa vaihtoehto, jos haluaa oikeasti löytää onnen.
Olet varmaan ennenkin tilittänyt suhteenne ongelmista, kun mies nukkuu päivät ja on kavereiden kassa. Olisi varmasti parasta päätyä toi teidän suhde. Sun on parempi olla yksin kuin tuollaisen miehen kanssa. Hän ei tule koskaan tuosta muuttumaan ja sä vain kärsit.