Lue keskustelun säännöt.
Miksi vapaaehtoinen lapsettomuus aiheuttaa niin paljon raivoa joillakin?
Velallinen vela
17.05.2021 |
Olen huomannut deittipalstoilla ja Tinderissä että se että minulla ei ole lapsia ja haen miestä jolla ei myöskään ole lapsia, aiheuttaa välillä ihan järjetöntä raivoa.
Miksi?
Ei, en vihaa lapsia. Minulla on kummilapsia. Olen hoitanut sisarustenja ystävien lapsia. En vain ole koskaan halunnut omia lapsia. Enkä halua.
Ja kumppanin haluan olevan lapseton myös. Haluan kahden aikuisen suhteen.
Ja kyllä, vaikka lapset olisivat aikuisia jo, on mies silti isä ja siten hänen ykkösasiansa ovat toki lapset ja niiden mahdolliset tarpeet, vaikka olisivat aikusiia.
Olen treffaillut muutamia miehiä joilla lähes aikusiia tai aikuisia lapsia ja aina välillä tuli tilanteita, joissa lapsen tarve apuun tai tukeen menee ykköseksi. Niin pitääkin mennä, tietenkin, en voisi kunnioittaa välinpitämätöntä tai renttua isää enkä sellaista kumppaniksi halua. Mutta huomasin että se ei vaan ole mun juttu, jälkikasvua omaava kumppani siis.
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun "lapsellinen" mies on alkanut raivota minulle kun olen kertonut että etsin vain lapsetonta kumppania. Kerron tämä toki jo profiilissa mutta ei kai niitä monikaan lue..
Mutta ällistyttää se suuttumuksen määrä :O
Miksi se, että en halua jälkikasvua itse enkä jälkikasvua omaavaa miestä, koetaan henkilökohtaiseksi loukkaukseksi miehen taholta?
Olen satavarma että heille löytyy ottajia muistakin kuin minusta, joten tuo kiukuttelu ("tekeekö lapset miehen jotenkin kelpaamattomaksi??") on käsittämätöntä.
Tälläkin palstallahan on yllättävän paljon välillä raivoisia kommentteja "veloja" kohtaan ja kiinnostaisi tietää MIKSI vapaaehtoinen lapsettomuus aiheuttaa aggressiota joissakin näin paljon? (Okei, onhan täälllä v**tuilua myös yyhoita kohtaan eli ehkä naisvihaa sitten?)
Kommentit (541)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja kyllä, vaikka lapset olisivat aikuisia jo, on mies silti isä ja siten hänen ykkösasiansa ovat toki lapset ja niiden mahdolliset tarpeet, vaikka olisivat aikusiia."
Tietenkin lapset ovat ykkösasia silloin, kun heillä tarpeita on. Eli ehkä kerran vuodessa sitten, kun ovat muuttaneet kotoa pois. Puoliso on ykkösasia 364 päivää vuodesta kuitenkin.
Ai niinkö? Eikö voi käydä vaikka niin, että lapselle tulee ongelmia opiskelupaikkakunnalla, opintojen keskeytys ja muutto kotiin, siis myös sen velan kotiin. Iässä yli 20 v.
Meillä tämä on ollut lähellä, ja niin vähän kun tätä toivon, niin aika paha olisi kieltääkään, olisi 10 v avioliiton loppu se kielto. Äkkiä menisi vuosikin uutta opiskelupaikkaa ja kämppää etsiskellessä, siis asuen tämän lapsen kanssa, lapsen joka ei ole minun.
Niin että se lapsettomuus on ihan ymmärrettävä toive kumppanille, jos itselläkään ei lapsia ole. Mies toimii oikein kun auttaa omaa lastaan, mutta vela maksaa hinnan.
Oletpa ikävä ihminen!
Kirjoitit, että vela maksaa hinnan!?!
Mitä jos kumppanisi siskolla tai veljellä tulee vaikeaa ja tarvitsevat hetkeksi asuinpaikan. Kiellätkö kumppaniasi auttamasta sisaruksiaan? Nämähän voivat olla myös näitä n, 20 vuotiaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta Velat ovat osa luonnonvalintaa aivan samoin kun ovat homot ja lesbotkin. Kaikkien geenejä ei ole tarkoitettu jatkumaan ja on lopulta koko ihmiskunnan etu, että ne eivät jatku. Ihmiskunta on aina selvinnyt muutoksista ja vaikka Suomi ikuisesti hyvinvointiyhteiskuntana säilyisikään niin aina lopulta kasvaa se sukupolvi joka oppii elämään ilman niitäkin.
Kyllä. Mun yläkerrassa asuvalla n. 30-vuotiaalla työttömällä yh-äidillä on nyt 4 lasta (pienin on taaperoiässä). Lasun kautta kersoille on hankittu tukiperheitä, kun ei elämänhallinta vaikuta olevan ihan priimaa ja aiheuttavat rapussa jatkuvasti ongelmia kun niitä ei kukaan kasvata. Epäilen, että äidillä on lievä kehitysvamma tms, sillä ei varmasti pelaa täydellä pakalla. Löisin vaikka vetoa, että 2v sisään on tiineenä taas. Varsinainen geneettinen helmi tämä perhe. Ei se sisään roiskiminen vaadi korkeaa älykkyyttä tai muuta lahjakkuutta. Siihen pystyy suurin osa eläimistäkin.
Sun ulosantisi jo kertoo, että sun ÄO on alhaisempi kuin naapurisi. Varsinainen heneettinen helmi ja hyvin kasvatettu olet 🤦♀️
Ja tää varmasti kuvittelee voivansa treffimarkkinoilla sanella miehelle ehdot 😅 Todellinen helmi.
Voi muru, mä en ole niin epätoivoisen miehenkipeä, että mun tarvisi sanella kenellekään mitään. Tietysti se siittäjää etsivät olette siinä asemassa, että pitää tehdä kompromisseja jotta löydätte jonkun haaroihinne mällinsä roiskimaan ja vielä ehkä jäämäänkin sen jälkeen, mutta itselleni sillä ei ole mitään väliä.
Tuo vastaus kertoikin sinusta ihan kaiken 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velallinen vela kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tee jatkossa niin, että vaan huomioit sitten ne lapsettomat miehet, jotka ottavat sinuun yhteyttä deittipalstoilla? Sinun ei tarvitse tehdä numeroa siitä, että et halua miestä, jolla on lapsia. Joskin varmaan pienemmästä joukosta pääset miestä sitten valkkaamaan.
Mutta ymmärrän, että se herättää yhtä paljon tunteita kuin se, jos 40+ mies ilmoittaa, että vain lapseton nainen kelpaa hänelle.
Minähän ohitankin kaikki "lapselliset" profiilit (jos se tieto siellä on).
Joskushan se ei ole siellä, joten jos mies ei lue profiiliani, saattaa tulla yllätyksenä hänelle mitä haen ja mitä en.
Eli en koskaan itse swaippaa oikealle lapsellista miestä enkä ota yhteyttä deittipalstalla mieheen jolla lapsia on. Nämä yhteydenotot tulevat siis joko miehiltä, jotka eivät lue profiilia tai välitä siitä tai sitten mätseinä ne joiden profiilissa lapsellisuus ei ole käynyt ilmi.Ei mielestäni sun tarvi olla suora asioissa tuolloinkaan.
Minua ei haittaisi, jos miehellä on lapsia. Mutta jos mies ei profiilissaan tuo asiaa esiin tai tuo asiaa esiin nopeasti, en pysty myöskään sellaista miestä arvostamaan. Koska minäkin kunnioitan sitä, että vanhemmalle lapset on aina tärkeimpiä. Se antaa todella omituisen kuvan, että ei kerro, että on lapsia.
Sitten jos tulee yhteydenotto, josta en ymmärrä, miksi mies on ottanut yhteyttä tai vaikuttaa siltä, ettei ole lukenut mitään profiilista, niin eipä sellainenkaan mene jatkoon.
On hyvin turhauttavaa, kun joku hukkaa aikaasi, mutta näinhän se vain menee. Kaikki ei ajattele.
Sinä etsit täydellisyyttä ja muut vain hukkaavat aikaasi. Nyh nyh.
Kyllähän se iskee egoon, kun huomaa, että joku muu pitää vajaavaisena, kun on lapsia ja ei ole ihmisenä edes sen toisen ajan arvoinen, koska ryhtyi isäksi (tai äidiksi). On vaan jonkun itseään tärkeänä pitävän henkilön ajantuhlaaja.
Muut ajattelevat, mutta eivät koe olevansa vääränlaisia ihmisiä siltikään, vaikka jossain tuolla maailmalla liikkuukin ihminen heidän geeneillään.
Deittisivut ovat täynnä sinunlaisia, turhautuneita, vaatimukset muille vaan vaihtelevat. Kenelle kelpaa vain akateeminen, toiselle vain laihat, kolmannelle vain nuoret ja rikkaat, neljännelle kauniit jne.
Luonteella ja ihmisellä ei niin väliä, koska deittimarkkinat ovat kuin karkkikauppa. Vain oma "täydellinen" on oman ajan arvoista, muu on turhaa ja ajantuhlausta.
Mutta eikö se ollut parempi yksin kuin "väärän" kanssa? Mikä onni, koska deittisivut alkavat olla täynnä vääränlaisia ihmisiä. Kaikissa kun tahtoo olla aina joku "virhe".Miten jollain voi mennä noin tunteisiin se, että ihmisillä on erilaisia kriteerejä ja preferenssejä parinvalinnassaan? Se ettei halua lisääntynyttä ihmistä kumppanikseen ei tarkoita ettei kelpuuttaisi ketään. Eikä sekään kyllä kuuluisi sinulle vaikka kriteerejä olisi tuhat lisää.
Lapsellisuus on tosi iso asia, myös silloin kun lapset ovat jo aikuisia. Omasta puolestani voin sanoa että kumppanin tulevat lapsenlapset olisivat silloin se suurin riski.
Kenenkään ei tarvitse kelpuuttaa minua suhteeseen koska olen vela, eikä minun tarvitse kelpuuttaa ketään. Ei lapsellista eikä lapsetonta. Jälkimmäistä en huolisi ikinä, ja minulle on täysin ok etten kelpaisi sille lapselliselle.
En ymmärrä mikä siinä ärsyttää että kaikki eivät halua suhteiltaan samoja asioita kuin sinä, tai ole valmis samanlaisiin kompromisseihin.
Minulla ei mennyt tunteisiin, kerron vaan miten näen asian. Mutta sinulla selkeästi meni.
Ei minua ärsytä yhtään vaikka sinulla olisi miljoona kriteeriä. Kerron vaan miltä toisista saattaa tuntua, kun muut kertovat heille ettei he kelpaa sellaisinaan kuin ovat. Kun se mitä he itse ovat, on jotain mitä muut näkevät kompromissaamisena tai tyytymisenä.Kai itsekin kokisit sen loukkaavana, kun sinulle tehtäisiin selväksi, että et edes ajanarvoinen ja tuhlaat vain toisen elämää ottamalla jopa yhteyttä? Koska on suuri riski, että henkilön elämässä on muitakin tärkeitä ihmisiä hänelle, kuin sinä.
Joku saattaisi laittaa ehdoiksi, että vain orvot kelpaavat. Elossa olevat vanhemmat ovat häiritsevä asia puolisossa. Jos he ovat vielä elossa, tuhlaat tämän toisen aikaa ottamalla yhteyttä. Riskitekijä, koska joudut ehkä pitämään huolta heistä myöhemmin.
Mitä enemmän ajattelen sitä itsekkäämpinä velat alkavat näyttämään. Mutta kuten sanoin ei minua ärsytä. En ole deittipalstoilla, eikä asia kosketa minua. Kunhan pohdin asiaa ulkopuolisena ja mahdollisia syitä.Se on selvä ettei moni ole sinua kelpuuttanut. Et olisi deittisivuilla etsimässä, jos kaikki ihanat täydelliset ihmiset olisivat sen tehneet.
Mun mielestä tuntuu absurdilta että loukkaantuisin siitä, jos joku ei halua minua kumppanikseen. En kertakaikkiaan ymmärrä tuota logiikkaa, mutta se johtuu varmaan siitä etten ole minäminä-ihminen, vaan pidän ihan luonnollisena sitä etten minä ole kaikkien ihmisten unelmakumppani. Jos joku kertoisi minulle etten osu hänen kriteereihinsä syystä x, siirtyisimme molemmat seuraavaan enempää aikaa tuhlaamatta. En käsitä miten sen voisi ottaa henkilökohtaisesti.
Ja ei, en ole koskaan ollut treffipalstoilta. Seuraa on löytynyt muutenkin. Nyt jo vuosia kihloissa ihanan velamiehen kanssa. Voi kai näitä hommia silti pohdiskella.
Eli onko vai ei sinulla omakohtaista kokemusta asiasta? Vai keksitkö tämän ilmiön ihan vain omassa päässäsi? Ajattelin, että puhu ajankohtaisesta kokemuksestasi, mutta nyt sitten sanot vain pohtivasi teoreettisesti asiaa.
Eli voi siis olla ettei koko asiaa ole edes olemassa, koska et edes itse velana ole siihen törmännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole ikinä kuullut, että miehetkin muka vihaisivat vela-naisia. Sen ymmärrän, että lapsia tehneet naiset voivat olla vähän nyreitä. Heidän kohdallaan antipatia on luonteeltaan samanlaista kuin veronkiertäjiä ja muita vapaamatkustajia kohtaan.
Miehistä ei vielä kukaan ole itse tehnyt lapsia, joten aika outoa jos arvostelevat naisia samasta asiasta.
Tätä en jaksa käsittää. Jokainen äiti Suomessa olisi itse voinut valita jättää lastenteon väliin. Mutta he eivät ole halunneet! He ovat ehdottomasti halunneet tulla äideiksi! He hehkuttavat mielellään, miten ihanaa on olla äiti, ja miten lapseton jää kaikesta upeasta elämässä paitsi.
Vapaamatkustajuudesta ja toisten, eri tavalla valinneiden tyytyväisyydestä elämäänsä valitetaan vain, jos joku väistää sellaisen riesan ja taakan jonka muut _joutuvat pakosta_ sitten jakamaan. Miten lapset ovat tällainen asia? Entä miksi nimenomaan velanaiset herättävät aggressioita, ovatko perhe ja lapset vain naisen asioita, kun taas kaikki mitä miehet tekevät on ok?
Taitaa tässä joku naisvihan määritelmä täyttyä?
Meidän yhteiskunta toimii niin, että esim. eläkkeitä ei juurikaan rahastoida. Nämä oman elämänsä sankarivelat eivät tajua, että he rikkovat yhteiskuntasopimuksen. Lapsia tehneet maksavat heidänkin eläkkeensä. Ja jos Suomi on niin hirveä paikka elää, että täällä haluaa vain loisia, voisi ainakin tunnustaa tämän ääneen. Eli myöntää vihaavansa omaa maataan. Jos taas vela on patriootti, voisi mennä johonkin muuhun maahan elätettäväksi.
Lapsia tehneet maksavat eläkkeeni. Hyvä on. Ja minä maksan lapsia tehneiden vanhempainvapaat, lasten terveydenhuoltokulut + äitiyteen ja lapsettomuushoitoihin liittyviä kuluja, lapsilisät, varhaiskasvatuksen ja ilmaisen koulutuksen peruskoulusta yliopistotasolle, erityisopetus ym. luonnollisesti mukaan lukien. Kustannan verovaroistani myös lastensuojelun, nuorisopsykiatrian ja jopa oikeuslaitoksen kuluja joita pahoinvoivat lapset aiheuttavat. Jos vanhempi luistaa lapsen elatuksesta, verorahoistani kustannetaan myös elatusapua.
Väittäisin, että jos minun ei tarvitsisi osallistua näihin kuluihin (minkä tosin teen ihan mielelläni), niin kyllä siitä jonkin verran eläkettä maksaisi.
Lapsia tehneiden ansiosta sinulla on työpaikkasikin, joten...
Voit toki tähän nyt tulla keksimään kuinka työllistät itsesi, mutta lapsia tehneiden ansiosta sinulla on työntekijöitä.
Et voita tätä argumenttia.
-ohis
Ööö... ää... ööö... m-m-mutta mä olen vela! Olen s-sankari ja p-planeetan tärkein otus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisten pitäisi olla tyytyväisiä kun saavat valita kesäloma-aikansa ja velat jää sinne duuniin heidän puolestaan painamaan siksi aikaa kun on parhaat ulkoilukelit. Plus saahan sitä aina hyvällä syyllä jäädä kotiinkin kun lapsi sattuu vähän yskähtelemään.
No kerropa ratkaisuehdotus, miten asia hoidetaan niin, ettei perheellinen joudu hankalaan tilanteeseen? Toki lapsettomalla pitäisi olla oikeus lomaan keskellä kesää, mutta miten kohtuullisena pidät sitä, että äidillä loma on toukokuussa, isällä syyskuussa ja koko lasten loma-ajan vanhemmat ovat töissä? Entä miten inhimillisenä pidät sitä, ettei vanhempi voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta?
Onneksi kaikki velat eivät ajattele noin, mutta te jotka ajattelette olette just niitä jotka leimaatte velat mulkuiksi. Onneksi olkoon.
Päätös tehdä lapsia on henkilökohtainen. Se ei ole työnantajan eikä työkavereiden ongelma. Sen aiheuttamien hankaluuksien ratkaisu on vanhempien ongelma. On vanhempien asia järjestellä lasten hoito, ja se on heidän hankaluutensa, ei muiden. Näitä asioita pitäisi miettiä jo ennen kuin ehkäisyä ollaan jättämässä pois, eikä vasta hups kun ekaluokan kesäloma on lähestymässä.
Korjataan...
- Sen ei tarvitse olla työnantajan ongelma...
- Sen ei tarvitse olla myöskään työkavereiden ongelma...
Mutta...
Jos kaikesta huolimatta työnantaja ja työkaverit näkevät siinä mahdollisuuden tulla vastaan, niin se voi vaikuttaa myös siihen mielikuvaan mikä työpaikasta leviää ulospäin. Jos meillä on työpaikka joka suhtautuu suopeasti perhe-elämään ja työpaikka jota ei voi vähempää kiinnostaa työntekijöidensä elämä työpaikkansa ulkopuolella niin kumpaan paikkaan veikkaat olevan enemmän tulijoita?No sinne tulee niitä perheellisiä, jolloin voivat keskenään taistella lomista ja paikata toisiaan lasten sairastaessa. Siinähän se oikeudenmukaisuus toteutuu. Ei ole veloja ratkomassa kesän hoito-ongelmia tai kasautuvia töitä.
Olen ollut töissä yhteisöissä, jossa valtaosalla lapsia, tai harvalla lapsia. Arvaapa kummassa olivat työntekijät uupuneita ja hommat sekaisin joustoista huolimatta ja kummassa hommat hoidettiin sujuvasti, kasautumatta ja kaikille tasapuoliset kompromissit olivat itsestäänselvyys?
Ja siihenhän ei tietenkään ollut mitään osaa esimerkiksi esimiestyöllä, organisaatiokulttuurilla ym. ? Jos tekosyitä hommien levällään oloon pitää etsiä työntekijöiden perhesuhteista niin siinä vaiheessa firmassa on moni muukin asia pahasti vinksallaan.
Sama organisaatio, sama esimies. Toki henkilösuhteet, henkilökohtaiset ominaisuudet ja muut vaikuttavat, mutta kyllä merkittävä stressi tuli siitä, kun työntekijät olivat perhesuhteiden vuoksi paljon pois. Riittaa rasitti kun tuurasi eijaa lasten lasten sairauden vuoksi, eija sitten ajatteli, että minäkin jos muutkin ja jokainen oli vuorollaan hepakassa ja tatti otsassa. Motivaatio nolla. Ei ollut vaan tekijöitä työlle paikalla tarpeeksi säännöllisesti. Kyllähän siinä kiire tulee. Lomatoiveketju taas oli seiskatasoa, ennenkuin pomo pisti stopin nokittelulle.
Onneksi voi itse vaihtaa, olihan se ero selvä omassakin stressitasossa kun ei ole joka toinen päivä paria ylimääräistä puhelinta pöydällä, vaan voi keskittyä omiin töihin pääsääntöisesti. Joku harvinainen poikkeus erikseen.
1. Jo se, että työpaikalla mietitään tattiotsassa sitä, että hitto kun Riitta on taas lapsiensa vuoksi pois työstä kertoo siitä, että johtaminen ei ole kunnossa. On eri asia olla ryyppäämisen vuoksi saikulla ja sitten taas sen vuoksi, että se mukula on kipeänä. Jälkimmäiselle ei voi mitään ja se, että työkaverit terottavat poissa ollessa tikaria iskettäväksi selkään kertoo vakavista työpaikan sisäisistä ongelmista.
2. Jos on julkista tietoa, että Eija käyttää sairaslomia väärin niin siihen on helppo ratkaisu: huomautus, varoitus, potkut. Miksi työnantaja ei käyttänyt lain hänelle suomia oikeuksia? = johtamisongelma
3. Kuormittuminen = johtamisongelma
4. Sekavat lomakäytännöt = johtamisongelma, organisaatiokulttuuriongelma
Oliko muuta?
Kun monen mukula on kipeänä, ei sillä ole väliä, onko syy välttämätön vai ei. Mikä merkitsee, on se että ei olla siellä työpaikalla. Tikaria heittävät ne kanssamammat keskenään, jotka ovat kuormittuneita yhteisistä poissaoloistaan, etenkin kun itselle nakki napsahtaa.
Perheetön on yleensä vain omasta puolestaan poissa. Perheellinen omastaan ja lisäksi lasten puolesta. Enemmän liikkuvia osia. Asiantuntijalle sijaista ei mahdollista palkata parin päivän oman ilmoituksen vuoksi. Lomakäytännöt ovat selkeitä ainoastaan kiertävällä listalla, kannatan. Mut siinä ei ole sitä peräänkuulutettua joustoa sitten.
Yksi huvittava seikka. Naisvaltaisella alalla kollegat kärsivät työn kannalta enemmän perheen lasten sairasteluista, kuin perheen isä - jonka ei itse edes tarvitse paikata kollegoitaan, kun naiset hoitaa. Nämähän ovat laajempia rakenteellisia ilmiöitä, kuin heti tulisi ajatelleeksi.
Tuossa alkuperäisessä viestissä johon tuo vastaukseni oli asiat annettiin ymmärtää juuri siinä muodossa mihin tuo vastauksenikin kohdistui. Jos olet nyt sama vastaaja niin tässä taas käännät palikat aivan uuteen uskoon, eikä siinä mitään, mutta vaikea keskustella johdonmukaisesti jos tarina muuttuu jatkuvasti.
"Tikaria heittävät ne kanssamammat keskenään, jotka ovat kuormittuneita yhteisistä poissaoloistaan, etenkin kun itselle nakki napsahtaa."
Ei tee asiasta yhtään sen hyväksyttävämpää. Organisaatio joka hyväksyy tekosyitä tikarien terottamiseen ei elä nykypäivää HR:n ja esimiestyön osalta. Minä olen itse tehnyt nuorena miehenä 12 tunnin päiviä, kun kollega oli sairaan lapsen takia kotonaan. Kyllä se kuluttaa ja siinä vaiheessa ei omakaan ajattelu ollut vielä ihan valmista, mutta onneksi esimies osasi luotsata yksikköään ja teillä sitä onnea ei selvästi ole ollut.
"Asiantuntijalle sijaista ei mahdollista palkata parin päivän oman ilmoituksen vuoksi."
No kuinkas monta prosenttia vuodesta se asiantuntija oli poissa? Jos on kyse jatkuvasta sairastamisesta ja niitä asiantuntijoita on useampia niin eikös tuohon kannata alkaa järjestelemään pysyvämpiä sijaistuskuvioita esim. eri yksiköiden välillä?
"Lomakäytännöt ovat selkeitä ainoastaan kiertävällä listalla, kannatan. Mut siinä ei ole sitä peräänkuulutettua joustoa sitten."
No ei kait se jousto tarkoita sitä, että sen perheellisen pitää saada joka vuosi lomansa samaan heinäkuun slottiin? Kesäkuu-heinäkuu-elokuun alku, kaikki auttavat perheellisiä ja siinä on sitä kierrätysvaraa jo paljonkin."Naisvaltaisella alalla kollegat kärsivät työn kannalta enemmän perheen lasten sairasteluista, kuin perheen isä - jonka ei itse edes tarvitse paikata kollegoitaan, kun naiset hoitaa. Nämähän ovat laajempia rakenteellisia ilmiöitä, kuin heti tulisi ajatelleeksi."
Täyttä bullia. Itse työskentelen miesvaltaisella alalla ja aina olen oman osuuteni lasten sairaspäivistä hoitanut ja kylläpä nuo kollegatkin poissa ovat jos lapsi on sairaana. Nykyään etätyöt ovat vielä siitä hyviä, että monesti pystyy tekemään lapsen sairaspäivinä edes osan ajasta töitäkin, kun lapsi katsoo vaikka leffaa olohuoneessa. Mitä isommaksi tulevat, sen helpommaksi homma käy.
Voithan sä nyt vängätä siitä, että asiat pitäisi hoitaa näin ja näin, olen väärässä oman työpaikkani kuvioista jne. Tyypillistä mansplainaamista. Se, että sinä hoidat lapsiasi joskus ja pari kollegaasi joskus ja silti et ymmärrä miten suuresta ongelmasta on kyse, kertoo tarpeeksi. Se ei ole ongelma teillä, koska on niin marginaalista, ettei aiheutta kiirettä työssä.
Eri yksikköjen välillä sijaisten kierrättäminen ei ole mahdollista, koska a) sijaisia ei ole työllistävällä alalla ja b) kukaan ei parissa päivässä pysty niitä tehtäviä oppimaan. Vai onko teillä kenties tälläin toimiva jouheva sijaisjärjestelmä? Vai melko leppoisat projektiaikataulut? Jossa asiantuntijoita on tuolla irrallaan tulemaan pyynnöstä aivan uuteen hommaan pariksi päiväksi? Pomo tekee kyllä pitkää päivää osittain näiden sumplaamisten vuoksi, mutta ei hänkään voi töiltään hypätä jatkuvasti paikkaamaan yllättävää työvajetta.
Vaikuttaa juuri siltä, että oletat kyseessä olevan pienen ongelman johon löydät selvät sävelet helposti. Kun kyse on siitä, ettet yksinkertaisesti joudu kohtaamaan kyseisiä haasteita työssäsi. Mikä on ymmärrettävää miesvaltaisella alalla ja samalla kokemuksesi todistaa väitteeni todeksi. Ei se teidän päälle kaadu, koska kulttuuri ja rakenteet.
"Tyypillistä mansplainaamista. Se, että sinä hoidat lapsiasi joskus ja pari kollegaasi joskus ja silti et ymmärrä miten suuresta ongelmasta on kyse, kertoo tarpeeksi. Se ei ole ongelma teillä, koska on niin marginaalista, ettei aiheutta kiirettä työssä."
No vastavuoroisesti tuo on tyypillistä womansplainaamista. MItätöidään kommentti, kun se ei sovi omaan maailmankuvaan. Naisille on tyypillistä yleistää ilmiö jokaiseen mieheen ja sitten kun osoitetaan, että näin ei olekaan niin sitten alkaa tämä pingpong. Milläs eväillä sinä arvelet arvioivasi minun kiirettäni? Minä arvioin esimiestyötänne sillä, että tunnut tietävän kollegoistasi asioita joita sinun ei pitäisi tietää, kuten esimerkiksi sitä, että siellä pidetään luvattomasti sairasvapaita sen sijaan, että asioita hoidettaisiin normaaleilla esimiestyön keinoilla. Ketä tuo palvelee?
"Naisille on tyypillistä"... "yleistää jokaiseen mieheen". Ja samassa lauseessa. Aplodit, nyt sai päivän parhaat naurut tekopyhyydestä :'D
En tiedä asioita, joita minun ei pitäisi tietää. Mutta minulla on silmät, korvat ja päättelykyky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeisinä vuosikymmeninä pääsi vielä velageenejä elämään, mutta nyt näyttää siltä, että velageenit ovat kuolemassa niin kuin niiden kuuluukin.
Suosittelen veloille, että käytätte aikanne muualle kuin vauvapalstalle, koska silloin kun geenienne aika koittaa, kaikki on ohi. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisten pitäisi olla tyytyväisiä kun saavat valita kesäloma-aikansa ja velat jää sinne duuniin heidän puolestaan painamaan siksi aikaa kun on parhaat ulkoilukelit. Plus saahan sitä aina hyvällä syyllä jäädä kotiinkin kun lapsi sattuu vähän yskähtelemään.
No kerropa ratkaisuehdotus, miten asia hoidetaan niin, ettei perheellinen joudu hankalaan tilanteeseen? Toki lapsettomalla pitäisi olla oikeus lomaan keskellä kesää, mutta miten kohtuullisena pidät sitä, että äidillä loma on toukokuussa, isällä syyskuussa ja koko lasten loma-ajan vanhemmat ovat töissä? Entä miten inhimillisenä pidät sitä, ettei vanhempi voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta?
Onneksi kaikki velat eivät ajattele noin, mutta te jotka ajattelette olette just niitä jotka leimaatte velat mulkuiksi. Onneksi olkoon.
Päätös tehdä lapsia on henkilökohtainen. Se ei ole työnantajan eikä työkavereiden ongelma. Sen aiheuttamien hankaluuksien ratkaisu on vanhempien ongelma. On vanhempien asia järjestellä lasten hoito, ja se on heidän hankaluutensa, ei muiden. Näitä asioita pitäisi miettiä jo ennen kuin ehkäisyä ollaan jättämässä pois, eikä vasta hups kun ekaluokan kesäloma on lähestymässä.
Korjataan...
- Sen ei tarvitse olla työnantajan ongelma...
- Sen ei tarvitse olla myöskään työkavereiden ongelma...
Mutta...
Jos kaikesta huolimatta työnantaja ja työkaverit näkevät siinä mahdollisuuden tulla vastaan, niin se voi vaikuttaa myös siihen mielikuvaan mikä työpaikasta leviää ulospäin. Jos meillä on työpaikka joka suhtautuu suopeasti perhe-elämään ja työpaikka jota ei voi vähempää kiinnostaa työntekijöidensä elämä työpaikkansa ulkopuolella niin kumpaan paikkaan veikkaat olevan enemmän tulijoita?No sinne tulee niitä perheellisiä, jolloin voivat keskenään taistella lomista ja paikata toisiaan lasten sairastaessa. Siinähän se oikeudenmukaisuus toteutuu. Ei ole veloja ratkomassa kesän hoito-ongelmia tai kasautuvia töitä.
Olen ollut töissä yhteisöissä, jossa valtaosalla lapsia, tai harvalla lapsia. Arvaapa kummassa olivat työntekijät uupuneita ja hommat sekaisin joustoista huolimatta ja kummassa hommat hoidettiin sujuvasti, kasautumatta ja kaikille tasapuoliset kompromissit olivat itsestäänselvyys?
Ja siihenhän ei tietenkään ollut mitään osaa esimerkiksi esimiestyöllä, organisaatiokulttuurilla ym. ? Jos tekosyitä hommien levällään oloon pitää etsiä työntekijöiden perhesuhteista niin siinä vaiheessa firmassa on moni muukin asia pahasti vinksallaan.
Sama organisaatio, sama esimies. Toki henkilösuhteet, henkilökohtaiset ominaisuudet ja muut vaikuttavat, mutta kyllä merkittävä stressi tuli siitä, kun työntekijät olivat perhesuhteiden vuoksi paljon pois. Riittaa rasitti kun tuurasi eijaa lasten lasten sairauden vuoksi, eija sitten ajatteli, että minäkin jos muutkin ja jokainen oli vuorollaan hepakassa ja tatti otsassa. Motivaatio nolla. Ei ollut vaan tekijöitä työlle paikalla tarpeeksi säännöllisesti. Kyllähän siinä kiire tulee. Lomatoiveketju taas oli seiskatasoa, ennenkuin pomo pisti stopin nokittelulle.
Onneksi voi itse vaihtaa, olihan se ero selvä omassakin stressitasossa kun ei ole joka toinen päivä paria ylimääräistä puhelinta pöydällä, vaan voi keskittyä omiin töihin pääsääntöisesti. Joku harvinainen poikkeus erikseen.
1. Jo se, että työpaikalla mietitään tattiotsassa sitä, että hitto kun Riitta on taas lapsiensa vuoksi pois työstä kertoo siitä, että johtaminen ei ole kunnossa. On eri asia olla ryyppäämisen vuoksi saikulla ja sitten taas sen vuoksi, että se mukula on kipeänä. Jälkimmäiselle ei voi mitään ja se, että työkaverit terottavat poissa ollessa tikaria iskettäväksi selkään kertoo vakavista työpaikan sisäisistä ongelmista.
2. Jos on julkista tietoa, että Eija käyttää sairaslomia väärin niin siihen on helppo ratkaisu: huomautus, varoitus, potkut. Miksi työnantaja ei käyttänyt lain hänelle suomia oikeuksia? = johtamisongelma
3. Kuormittuminen = johtamisongelma
4. Sekavat lomakäytännöt = johtamisongelma, organisaatiokulttuuriongelma
Oliko muuta?
Kun monen mukula on kipeänä, ei sillä ole väliä, onko syy välttämätön vai ei. Mikä merkitsee, on se että ei olla siellä työpaikalla. Tikaria heittävät ne kanssamammat keskenään, jotka ovat kuormittuneita yhteisistä poissaoloistaan, etenkin kun itselle nakki napsahtaa.
Perheetön on yleensä vain omasta puolestaan poissa. Perheellinen omastaan ja lisäksi lasten puolesta. Enemmän liikkuvia osia. Asiantuntijalle sijaista ei mahdollista palkata parin päivän oman ilmoituksen vuoksi. Lomakäytännöt ovat selkeitä ainoastaan kiertävällä listalla, kannatan. Mut siinä ei ole sitä peräänkuulutettua joustoa sitten.
Yksi huvittava seikka. Naisvaltaisella alalla kollegat kärsivät työn kannalta enemmän perheen lasten sairasteluista, kuin perheen isä - jonka ei itse edes tarvitse paikata kollegoitaan, kun naiset hoitaa. Nämähän ovat laajempia rakenteellisia ilmiöitä, kuin heti tulisi ajatelleeksi.
Tuossa alkuperäisessä viestissä johon tuo vastaukseni oli asiat annettiin ymmärtää juuri siinä muodossa mihin tuo vastauksenikin kohdistui. Jos olet nyt sama vastaaja niin tässä taas käännät palikat aivan uuteen uskoon, eikä siinä mitään, mutta vaikea keskustella johdonmukaisesti jos tarina muuttuu jatkuvasti.
"Tikaria heittävät ne kanssamammat keskenään, jotka ovat kuormittuneita yhteisistä poissaoloistaan, etenkin kun itselle nakki napsahtaa."
Ei tee asiasta yhtään sen hyväksyttävämpää. Organisaatio joka hyväksyy tekosyitä tikarien terottamiseen ei elä nykypäivää HR:n ja esimiestyön osalta. Minä olen itse tehnyt nuorena miehenä 12 tunnin päiviä, kun kollega oli sairaan lapsen takia kotonaan. Kyllä se kuluttaa ja siinä vaiheessa ei omakaan ajattelu ollut vielä ihan valmista, mutta onneksi esimies osasi luotsata yksikköään ja teillä sitä onnea ei selvästi ole ollut.
"Asiantuntijalle sijaista ei mahdollista palkata parin päivän oman ilmoituksen vuoksi."
No kuinkas monta prosenttia vuodesta se asiantuntija oli poissa? Jos on kyse jatkuvasta sairastamisesta ja niitä asiantuntijoita on useampia niin eikös tuohon kannata alkaa järjestelemään pysyvämpiä sijaistuskuvioita esim. eri yksiköiden välillä?
"Lomakäytännöt ovat selkeitä ainoastaan kiertävällä listalla, kannatan. Mut siinä ei ole sitä peräänkuulutettua joustoa sitten."
No ei kait se jousto tarkoita sitä, että sen perheellisen pitää saada joka vuosi lomansa samaan heinäkuun slottiin? Kesäkuu-heinäkuu-elokuun alku, kaikki auttavat perheellisiä ja siinä on sitä kierrätysvaraa jo paljonkin."Naisvaltaisella alalla kollegat kärsivät työn kannalta enemmän perheen lasten sairasteluista, kuin perheen isä - jonka ei itse edes tarvitse paikata kollegoitaan, kun naiset hoitaa. Nämähän ovat laajempia rakenteellisia ilmiöitä, kuin heti tulisi ajatelleeksi."
Täyttä bullia. Itse työskentelen miesvaltaisella alalla ja aina olen oman osuuteni lasten sairaspäivistä hoitanut ja kylläpä nuo kollegatkin poissa ovat jos lapsi on sairaana. Nykyään etätyöt ovat vielä siitä hyviä, että monesti pystyy tekemään lapsen sairaspäivinä edes osan ajasta töitäkin, kun lapsi katsoo vaikka leffaa olohuoneessa. Mitä isommaksi tulevat, sen helpommaksi homma käy.
Voithan sä nyt vängätä siitä, että asiat pitäisi hoitaa näin ja näin, olen väärässä oman työpaikkani kuvioista jne. Tyypillistä mansplainaamista. Se, että sinä hoidat lapsiasi joskus ja pari kollegaasi joskus ja silti et ymmärrä miten suuresta ongelmasta on kyse, kertoo tarpeeksi. Se ei ole ongelma teillä, koska on niin marginaalista, ettei aiheutta kiirettä työssä.
Eri yksikköjen välillä sijaisten kierrättäminen ei ole mahdollista, koska a) sijaisia ei ole työllistävällä alalla ja b) kukaan ei parissa päivässä pysty niitä tehtäviä oppimaan. Vai onko teillä kenties tälläin toimiva jouheva sijaisjärjestelmä? Vai melko leppoisat projektiaikataulut? Jossa asiantuntijoita on tuolla irrallaan tulemaan pyynnöstä aivan uuteen hommaan pariksi päiväksi? Pomo tekee kyllä pitkää päivää osittain näiden sumplaamisten vuoksi, mutta ei hänkään voi töiltään hypätä jatkuvasti paikkaamaan yllättävää työvajetta.
Vaikuttaa juuri siltä, että oletat kyseessä olevan pienen ongelman johon löydät selvät sävelet helposti. Kun kyse on siitä, ettet yksinkertaisesti joudu kohtaamaan kyseisiä haasteita työssäsi. Mikä on ymmärrettävää miesvaltaisella alalla ja samalla kokemuksesi todistaa väitteeni todeksi. Ei se teidän päälle kaadu, koska kulttuuri ja rakenteet.
"Tyypillistä mansplainaamista. Se, että sinä hoidat lapsiasi joskus ja pari kollegaasi joskus ja silti et ymmärrä miten suuresta ongelmasta on kyse, kertoo tarpeeksi. Se ei ole ongelma teillä, koska on niin marginaalista, ettei aiheutta kiirettä työssä."
No vastavuoroisesti tuo on tyypillistä womansplainaamista. MItätöidään kommentti, kun se ei sovi omaan maailmankuvaan. Naisille on tyypillistä yleistää ilmiö jokaiseen mieheen ja sitten kun osoitetaan, että näin ei olekaan niin sitten alkaa tämä pingpong. Milläs eväillä sinä arvelet arvioivasi minun kiirettäni? Minä arvioin esimiestyötänne sillä, että tunnut tietävän kollegoistasi asioita joita sinun ei pitäisi tietää, kuten esimerkiksi sitä, että siellä pidetään luvattomasti sairasvapaita sen sijaan, että asioita hoidettaisiin normaaleilla esimiestyön keinoilla. Ketä tuo palvelee?"Naisille on tyypillistä"... "yleistää jokaiseen mieheen". Ja samassa lauseessa. Aplodit, nyt sai päivän parhaat naurut tekopyhyydestä :'D
En tiedä asioita, joita minun ei pitäisi tietää. Mutta minulla on silmät, korvat ja päättelykyky.
Nyt tiedät mitä tarkoitin ja ihan konkreettisen esimerkin kautta. Naura siis makeasti myös itsellesi, se tekee hyvää itse kullekkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat käyttävät kaiken se energiansa huvisaastuttamiseen. Rällätään autoilla ja moottoripyörillä, matkustellaan, hankitaan koiria yms yms.
Lapsen hankkiminen on ekoteko.
Höpö höpö,tunnen ainoastaan vastuuntuntoisia ja fiksuja lapsettomia ihmisiä,fiksuus ei todellakaan ole siitä kiinni,onko ihmisellä lapsia vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy todella vihata sitä elämää lastensa kanssa, kun jaksaa noin veloja haukkua.
Taustalla lienee katumus: on tehty lapsia, eikä se elämä sitten ollutkaan toivottua idylliä. Ja vikahan on tietenkin niiden, jotka saman ansan ovat välttäneet.
Sanoisin pikemmin, että kyseessä on vastareaktio siihen velojen erittäin halveksivaan asenteeseen, joka monella heistä on sekä lapsia, että lapsia saaneita kohtaan.
Kaikessa tulee esille kuinka kauheina näitä ihmisiä pidetään. Kuinka itsekäs muka on, kun yrittää pitää lomansa, ettei lapsen täydy olla yksin kotona kesällä tai hoidossa vuoden ympäri, koska velalle kelpaa vain 1.7-30.7. Miksei velat pyydä kansanedustajia muuttamaan lasten lomia toukokuussa? Silloin vanhemmat ottaisivat lomansa toukokuulle ja velat saisivat aina heinäkuun itselleen.
Sinkkuvelat ovat minäkeskeisiä. Perheelliset eivät voi olla sitä. Vaikka sinkkuvelat niin kuvittelevat. Lapsien kanssa on soviteltava monien elämät ja toiveet yhteen. Velat vain kuvittelevat ettei työpaikalla kuulu huomioida muuta kun työpaikan asiat. Mutta työpaikka ei ole irtioleva osaa perheellisten ihmisten elämää, joka ei liity muuhun mitenkään. Velalle työpaikka ja hän itse voi olla keskipiste. Perheelliselle se ei onnistu koskaan.Miksi se on väärin että vela haluaa lomansa heinäkuulle, mutta se on oikein kun lapsellinen haluaa?
Mene itseesi. Et voi tosissasi väittää että lapsellinen ihminen ei ole itsekäs ajaessaan omien jälkeläistensä etua. Mikään ei ole itsekkäämpää kuin omien geenien palvominen.
Kuka niitä palvoo? Mutta elämän realiteetit on otettava huomioon. On se sitten koira, jonka takia ei voi jäädä ylitöihin tai lapset joille on järjestettävä kesäksi hoito. Vela haluaa lomansa heinäkuulle, koska hän haluaa sen itselleen. Lapsellinen, koska hänen on jotenkin saatava järjestettyä lapsilleen hoito. Etkö näe eroa?
Mutta lapsellisella on lapsi, koska hän *halusi* lapsen. Vela ehkä päätti, että haluaa mielummin viettää kesälomansa nauttien kesästä. Mutta nyt sinä vaadit häntä aina luopumaan heinäkuun parhaista kesäsäistä sinun lapsesi takia. Ei se piknik kavereiden kanssa onnistu syyskuussa, kun kaverit on jo töissä ja ulkona on kylmä. Lapsettomalla ihmisellä on ihan yhtä suuri oikeus siihen heinäkuuhun kuin sinulla, eli jos olet lapsen hankkinut, niin sitten se on sinun tehtäväsi järkätä sen hoito heinäkuussa niinä vuosina kun on sen velan vuoro saada oma lomansa heinäkuulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat käyttävät kaiken se energiansa huvisaastuttamiseen. Rällätään autoilla ja moottoripyörillä, matkustellaan, hankitaan koiria yms yms.
Lapsen hankkiminen on ekoteko.
Höpö höpö,tunnen ainoastaan vastuuntuntoisia ja fiksuja lapsettomia ihmisiä,fiksuus ei todellakaan ole siitä kiinni,onko ihmisellä lapsia vai ei.
Jos olisivat vastuuntuntoisia, tekisivät seppukun.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se kertoo ihmisestä paljonkin jos tulevalla kumppanilla ei saa olla aikuisiakaan lapsia!
Se kertoo mustasukkaisuudesta kumppania kohtaan, ei haluta, että kumppanin aika menee minnekään muualle kuin lapsettomaan puolisoon, miksi se muuten haittaisi jos tulevalla kumppanilla on aikuisia lapsia?
Shhh 🤫 Huomaatko, että tätä ei saa sanoa, kun eihän se niin ole. Kaikki muu on sallittua muuta elämää paitsi lapset (vaikkakin aikuiset), kun nehän saattaa vielä lisääntyäkin, hyi! Ei vaan, tervetuloa vaan vaikka ei nää tule asiaa ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se kertoo ihmisestä paljonkin jos tulevalla kumppanilla ei saa olla aikuisiakaan lapsia!
Se kertoo mustasukkaisuudesta kumppania kohtaan, ei haluta, että kumppanin aika menee minnekään muualle kuin lapsettomaan puolisoon, miksi se muuten haittaisi jos tulevalla kumppanilla on aikuisia lapsia?
Mun mielestä olisi ihanaa jos miehelläni olisi ystäviä ja kavereita ja viettäisi heidän kanssaan aikaa ja tekisi vaikka reissuja, mutta lapsia en haluaisi hänellä olevan. Monet aikuiset lapset ovat paljonkin tekemisissä vanhempiensa kanssa, tarvitsevat apua siinä, tässä ja tuossa ja jossain vaiheessa saattavat tulla kuvioihin lapsenlapset, joiden hoitamista isovanhemmalta odotetaan. Lapset ovat joka iässä kuitenkin sitovampia kuin ystävät.
Eli kyllä, toivoisin että minä olisin miehelleni ykkönen ja prioriteetti samoin kuin hän on minulle. Väitän että sellaisen parisuhteen lisääntyneetkin ovat aikoinaan halunneet, ennen kuin edes päättivät ryhtyä lisääntymään kyseisen ihmisen kanssa. Miksi minun pitäisi tyytyä vähempään?
Eri
On hienoa ja järkevää, ettei hanki lapsia, jos ei ole valmis pitkään kasvatusvastuuseen. Ja hienoa, että jotkut hankkivat jälkeläisiä. On vastuutonta tehdä lapsia, ellei heitä halua - tästäkin on jatkuvasti ikäviä esimerkkejä esim kaltoinkohdelluista lapsista, joiden olisi parempi ollut syntymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy todella vihata sitä elämää lastensa kanssa, kun jaksaa noin veloja haukkua.
Taustalla lienee katumus: on tehty lapsia, eikä se elämä sitten ollutkaan toivottua idylliä. Ja vikahan on tietenkin niiden, jotka saman ansan ovat välttäneet.
Sanoisin pikemmin, että kyseessä on vastareaktio siihen velojen erittäin halveksivaan asenteeseen, joka monella heistä on sekä lapsia, että lapsia saaneita kohtaan.
Kaikessa tulee esille kuinka kauheina näitä ihmisiä pidetään. Kuinka itsekäs muka on, kun yrittää pitää lomansa, ettei lapsen täydy olla yksin kotona kesällä tai hoidossa vuoden ympäri, koska velalle kelpaa vain 1.7-30.7. Miksei velat pyydä kansanedustajia muuttamaan lasten lomia toukokuussa? Silloin vanhemmat ottaisivat lomansa toukokuulle ja velat saisivat aina heinäkuun itselleen.
Sinkkuvelat ovat minäkeskeisiä. Perheelliset eivät voi olla sitä. Vaikka sinkkuvelat niin kuvittelevat. Lapsien kanssa on soviteltava monien elämät ja toiveet yhteen. Velat vain kuvittelevat ettei työpaikalla kuulu huomioida muuta kun työpaikan asiat. Mutta työpaikka ei ole irtioleva osaa perheellisten ihmisten elämää, joka ei liity muuhun mitenkään. Velalle työpaikka ja hän itse voi olla keskipiste. Perheelliselle se ei onnistu koskaan.Miksi se on väärin että vela haluaa lomansa heinäkuulle, mutta se on oikein kun lapsellinen haluaa?
Mene itseesi. Et voi tosissasi väittää että lapsellinen ihminen ei ole itsekäs ajaessaan omien jälkeläistensä etua. Mikään ei ole itsekkäämpää kuin omien geenien palvominen.
Kuka niitä palvoo? Mutta elämän realiteetit on otettava huomioon. On se sitten koira, jonka takia ei voi jäädä ylitöihin tai lapset joille on järjestettävä kesäksi hoito. Vela haluaa lomansa heinäkuulle, koska hän haluaa sen itselleen. Lapsellinen, koska hänen on jotenkin saatava järjestettyä lapsilleen hoito. Etkö näe eroa?
Mutta lapsellisella on lapsi, koska hän *halusi* lapsen. Vela ehkä päätti, että haluaa mielummin viettää kesälomansa nauttien kesästä. Mutta nyt sinä vaadit häntä aina luopumaan heinäkuun parhaista kesäsäistä sinun lapsesi takia. Ei se piknik kavereiden kanssa onnistu syyskuussa, kun kaverit on jo töissä ja ulkona on kylmä. Lapsettomalla ihmisellä on ihan yhtä suuri oikeus siihen heinäkuuhun kuin sinulla, eli jos olet lapsen hankkinut, niin sitten se on sinun tehtäväsi järkätä sen hoito heinäkuussa niinä vuosina kun on sen velan vuoro saada oma lomansa heinäkuulle.
Kukaan ei vaadi ketään mihinkään. Jos työpaikoissa, joissa ei ole kiertoa, lomat painottuu perheellisille heinäkuulle, ihan voi valittaa asiasta siellä eikä syyttää perheellisiä. Melko yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
On hienoa ja järkevää, ettei hanki lapsia, jos ei ole valmis pitkään kasvatusvastuuseen. Ja hienoa, että jotkut hankkivat jälkeläisiä. On vastuutonta tehdä lapsia, ellei heitä halua - tästäkin on jatkuvasti ikäviä esimerkkejä esim kaltoinkohdelluista lapsista, joiden olisi parempi ollut syntymättä.
Samaa mieltä. En katso hyvällä myöskään niitä jotka tuuppaavat lapsensa maailmalle 18 vuotiaana eivätkä auta missään. Asuminen on nykyään niin kallista, opiskeluaika on joskus pitkä ja työt ovat kiven alla, että pitäisi kyllä tukea lapsia vielä reilusti täysi ikäisyyden jälkeen jos tarve vaatii. Kun olin itse parikymppinen joidenkin kavereiden vanhemmat jopa lainasivat lapseltaan rahaa kun eivät olleet osanneet hoitaa omia asioitaan. Se on noloa jos mikä.
Toisin sanoen kannattaa hankkia vain sen verran lapsia kuin on varaa niin että heille mahdollistaa hyvän elämän alun ja pystyy vielä hoitamaan itsensäkin. En ikinä alentuisi pummimaan lapseltani rahaa minkään ikäisenä,etenkään jos hän ei ole mikään miljonääri itsekään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se kertoo ihmisestä paljonkin jos tulevalla kumppanilla ei saa olla aikuisiakaan lapsia!
Se kertoo mustasukkaisuudesta kumppania kohtaan, ei haluta, että kumppanin aika menee minnekään muualle kuin lapsettomaan puolisoon, miksi se muuten haittaisi jos tulevalla kumppanilla on aikuisia lapsia?
Olen eri. En ole mustasukkainen puolisostani. En halua elää lapsiperhe-elämää millään tavalla. Arvomme olisivat aivan liian erilaisia isä-miehen kanssa. Siihen vielä se, että monet lapset hankkivat lapsia, ja vaikka olisi aikuisia lapsia, sieltä tulisi sitten niitä lapsenlapsia jossain vaiheessa. En halua sitäkään, ei ole minun juttuni.
Isä-mies etsikööt itselleen puolison, joka sopii hänelle. Niin teen minäkin.
N42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisten pitäisi olla tyytyväisiä kun saavat valita kesäloma-aikansa ja velat jää sinne duuniin heidän puolestaan painamaan siksi aikaa kun on parhaat ulkoilukelit. Plus saahan sitä aina hyvällä syyllä jäädä kotiinkin kun lapsi sattuu vähän yskähtelemään.
No kerropa ratkaisuehdotus, miten asia hoidetaan niin, ettei perheellinen joudu hankalaan tilanteeseen? Toki lapsettomalla pitäisi olla oikeus lomaan keskellä kesää, mutta miten kohtuullisena pidät sitä, että äidillä loma on toukokuussa, isällä syyskuussa ja koko lasten loma-ajan vanhemmat ovat töissä? Entä miten inhimillisenä pidät sitä, ettei vanhempi voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta?
Onneksi kaikki velat eivät ajattele noin, mutta te jotka ajattelette olette just niitä jotka leimaatte velat mulkuiksi. Onneksi olkoon.
Päätös tehdä lapsia on henkilökohtainen. Se ei ole työnantajan eikä työkavereiden ongelma. Sen aiheuttamien hankaluuksien ratkaisu on vanhempien ongelma. On vanhempien asia järjestellä lasten hoito, ja se on heidän hankaluutensa, ei muiden. Näitä asioita pitäisi miettiä jo ennen kuin ehkäisyä ollaan jättämässä pois, eikä vasta hups kun ekaluokan kesäloma on lähestymässä.
Korjataan...
- Sen ei tarvitse olla työnantajan ongelma...
- Sen ei tarvitse olla myöskään työkavereiden ongelma...
Mutta...
Jos kaikesta huolimatta työnantaja ja työkaverit näkevät siinä mahdollisuuden tulla vastaan, niin se voi vaikuttaa myös siihen mielikuvaan mikä työpaikasta leviää ulospäin. Jos meillä on työpaikka joka suhtautuu suopeasti perhe-elämään ja työpaikka jota ei voi vähempää kiinnostaa työntekijöidensä elämä työpaikkansa ulkopuolella niin kumpaan paikkaan veikkaat olevan enemmän tulijoita?No sinne tulee niitä perheellisiä, jolloin voivat keskenään taistella lomista ja paikata toisiaan lasten sairastaessa. Siinähän se oikeudenmukaisuus toteutuu. Ei ole veloja ratkomassa kesän hoito-ongelmia tai kasautuvia töitä.
Olen ollut töissä yhteisöissä, jossa valtaosalla lapsia, tai harvalla lapsia. Arvaapa kummassa olivat työntekijät uupuneita ja hommat sekaisin joustoista huolimatta ja kummassa hommat hoidettiin sujuvasti, kasautumatta ja kaikille tasapuoliset kompromissit olivat itsestäänselvyys?
Ja siihenhän ei tietenkään ollut mitään osaa esimerkiksi esimiestyöllä, organisaatiokulttuurilla ym. ? Jos tekosyitä hommien levällään oloon pitää etsiä työntekijöiden perhesuhteista niin siinä vaiheessa firmassa on moni muukin asia pahasti vinksallaan.
Sama organisaatio, sama esimies. Toki henkilösuhteet, henkilökohtaiset ominaisuudet ja muut vaikuttavat, mutta kyllä merkittävä stressi tuli siitä, kun työntekijät olivat perhesuhteiden vuoksi paljon pois. Riittaa rasitti kun tuurasi eijaa lasten lasten sairauden vuoksi, eija sitten ajatteli, että minäkin jos muutkin ja jokainen oli vuorollaan hepakassa ja tatti otsassa. Motivaatio nolla. Ei ollut vaan tekijöitä työlle paikalla tarpeeksi säännöllisesti. Kyllähän siinä kiire tulee. Lomatoiveketju taas oli seiskatasoa, ennenkuin pomo pisti stopin nokittelulle.
Onneksi voi itse vaihtaa, olihan se ero selvä omassakin stressitasossa kun ei ole joka toinen päivä paria ylimääräistä puhelinta pöydällä, vaan voi keskittyä omiin töihin pääsääntöisesti. Joku harvinainen poikkeus erikseen.
1. Jo se, että työpaikalla mietitään tattiotsassa sitä, että hitto kun Riitta on taas lapsiensa vuoksi pois työstä kertoo siitä, että johtaminen ei ole kunnossa. On eri asia olla ryyppäämisen vuoksi saikulla ja sitten taas sen vuoksi, että se mukula on kipeänä. Jälkimmäiselle ei voi mitään ja se, että työkaverit terottavat poissa ollessa tikaria iskettäväksi selkään kertoo vakavista työpaikan sisäisistä ongelmista.
2. Jos on julkista tietoa, että Eija käyttää sairaslomia väärin niin siihen on helppo ratkaisu: huomautus, varoitus, potkut. Miksi työnantaja ei käyttänyt lain hänelle suomia oikeuksia? = johtamisongelma
3. Kuormittuminen = johtamisongelma
4. Sekavat lomakäytännöt = johtamisongelma, organisaatiokulttuuriongelma
Oliko muuta?
Kun monen mukula on kipeänä, ei sillä ole väliä, onko syy välttämätön vai ei. Mikä merkitsee, on se että ei olla siellä työpaikalla. Tikaria heittävät ne kanssamammat keskenään, jotka ovat kuormittuneita yhteisistä poissaoloistaan, etenkin kun itselle nakki napsahtaa.
Perheetön on yleensä vain omasta puolestaan poissa. Perheellinen omastaan ja lisäksi lasten puolesta. Enemmän liikkuvia osia. Asiantuntijalle sijaista ei mahdollista palkata parin päivän oman ilmoituksen vuoksi. Lomakäytännöt ovat selkeitä ainoastaan kiertävällä listalla, kannatan. Mut siinä ei ole sitä peräänkuulutettua joustoa sitten.
Yksi huvittava seikka. Naisvaltaisella alalla kollegat kärsivät työn kannalta enemmän perheen lasten sairasteluista, kuin perheen isä - jonka ei itse edes tarvitse paikata kollegoitaan, kun naiset hoitaa. Nämähän ovat laajempia rakenteellisia ilmiöitä, kuin heti tulisi ajatelleeksi.
Tuossa alkuperäisessä viestissä johon tuo vastaukseni oli asiat annettiin ymmärtää juuri siinä muodossa mihin tuo vastauksenikin kohdistui. Jos olet nyt sama vastaaja niin tässä taas käännät palikat aivan uuteen uskoon, eikä siinä mitään, mutta vaikea keskustella johdonmukaisesti jos tarina muuttuu jatkuvasti.
"Tikaria heittävät ne kanssamammat keskenään, jotka ovat kuormittuneita yhteisistä poissaoloistaan, etenkin kun itselle nakki napsahtaa."
Ei tee asiasta yhtään sen hyväksyttävämpää. Organisaatio joka hyväksyy tekosyitä tikarien terottamiseen ei elä nykypäivää HR:n ja esimiestyön osalta. Minä olen itse tehnyt nuorena miehenä 12 tunnin päiviä, kun kollega oli sairaan lapsen takia kotonaan. Kyllä se kuluttaa ja siinä vaiheessa ei omakaan ajattelu ollut vielä ihan valmista, mutta onneksi esimies osasi luotsata yksikköään ja teillä sitä onnea ei selvästi ole ollut.
"Asiantuntijalle sijaista ei mahdollista palkata parin päivän oman ilmoituksen vuoksi."
No kuinkas monta prosenttia vuodesta se asiantuntija oli poissa? Jos on kyse jatkuvasta sairastamisesta ja niitä asiantuntijoita on useampia niin eikös tuohon kannata alkaa järjestelemään pysyvämpiä sijaistuskuvioita esim. eri yksiköiden välillä?
"Lomakäytännöt ovat selkeitä ainoastaan kiertävällä listalla, kannatan. Mut siinä ei ole sitä peräänkuulutettua joustoa sitten."
No ei kait se jousto tarkoita sitä, että sen perheellisen pitää saada joka vuosi lomansa samaan heinäkuun slottiin? Kesäkuu-heinäkuu-elokuun alku, kaikki auttavat perheellisiä ja siinä on sitä kierrätysvaraa jo paljonkin."Naisvaltaisella alalla kollegat kärsivät työn kannalta enemmän perheen lasten sairasteluista, kuin perheen isä - jonka ei itse edes tarvitse paikata kollegoitaan, kun naiset hoitaa. Nämähän ovat laajempia rakenteellisia ilmiöitä, kuin heti tulisi ajatelleeksi."
Täyttä bullia. Itse työskentelen miesvaltaisella alalla ja aina olen oman osuuteni lasten sairaspäivistä hoitanut ja kylläpä nuo kollegatkin poissa ovat jos lapsi on sairaana. Nykyään etätyöt ovat vielä siitä hyviä, että monesti pystyy tekemään lapsen sairaspäivinä edes osan ajasta töitäkin, kun lapsi katsoo vaikka leffaa olohuoneessa. Mitä isommaksi tulevat, sen helpommaksi homma käy.
Voithan sä nyt vängätä siitä, että asiat pitäisi hoitaa näin ja näin, olen väärässä oman työpaikkani kuvioista jne. Tyypillistä mansplainaamista. Se, että sinä hoidat lapsiasi joskus ja pari kollegaasi joskus ja silti et ymmärrä miten suuresta ongelmasta on kyse, kertoo tarpeeksi. Se ei ole ongelma teillä, koska on niin marginaalista, ettei aiheutta kiirettä työssä.
Eri yksikköjen välillä sijaisten kierrättäminen ei ole mahdollista, koska a) sijaisia ei ole työllistävällä alalla ja b) kukaan ei parissa päivässä pysty niitä tehtäviä oppimaan. Vai onko teillä kenties tälläin toimiva jouheva sijaisjärjestelmä? Vai melko leppoisat projektiaikataulut? Jossa asiantuntijoita on tuolla irrallaan tulemaan pyynnöstä aivan uuteen hommaan pariksi päiväksi? Pomo tekee kyllä pitkää päivää osittain näiden sumplaamisten vuoksi, mutta ei hänkään voi töiltään hypätä jatkuvasti paikkaamaan yllättävää työvajetta.
Vaikuttaa juuri siltä, että oletat kyseessä olevan pienen ongelman johon löydät selvät sävelet helposti. Kun kyse on siitä, ettet yksinkertaisesti joudu kohtaamaan kyseisiä haasteita työssäsi. Mikä on ymmärrettävää miesvaltaisella alalla ja samalla kokemuksesi todistaa väitteeni todeksi. Ei se teidän päälle kaadu, koska kulttuuri ja rakenteet.
"Tyypillistä mansplainaamista. Se, että sinä hoidat lapsiasi joskus ja pari kollegaasi joskus ja silti et ymmärrä miten suuresta ongelmasta on kyse, kertoo tarpeeksi. Se ei ole ongelma teillä, koska on niin marginaalista, ettei aiheutta kiirettä työssä."
No vastavuoroisesti tuo on tyypillistä womansplainaamista. MItätöidään kommentti, kun se ei sovi omaan maailmankuvaan. Naisille on tyypillistä yleistää ilmiö jokaiseen mieheen ja sitten kun osoitetaan, että näin ei olekaan niin sitten alkaa tämä pingpong. Milläs eväillä sinä arvelet arvioivasi minun kiirettäni? Minä arvioin esimiestyötänne sillä, että tunnut tietävän kollegoistasi asioita joita sinun ei pitäisi tietää, kuten esimerkiksi sitä, että siellä pidetään luvattomasti sairasvapaita sen sijaan, että asioita hoidettaisiin normaaleilla esimiestyön keinoilla. Ketä tuo palvelee?"Naisille on tyypillistä"... "yleistää jokaiseen mieheen". Ja samassa lauseessa. Aplodit, nyt sai päivän parhaat naurut tekopyhyydestä :'D
En tiedä asioita, joita minun ei pitäisi tietää. Mutta minulla on silmät, korvat ja päättelykyky.
Nyt tiedät mitä tarkoitin ja ihan konkreettisen esimerkin kautta. Naura siis makeasti myös itsellesi, se tekee hyvää itse kullekkin.
Kyllä minä ymmärrän, että ilmiöitä voi ja kannattaa yleistää. Työelämässä on rakenteellinen ongelma, vaikka viisi miestä pitäisi täysimääräisen isyysloman. Ei se siitä katoa sillä, ettei se päde aivan kaikkiin, vaan puhutaan tarpeeksi yleistettävästä tai merkittävästä erosta. Poikkeustapauksen esiin tuominen ei kumoa ilmiön olemassaoloa. Pientä yksittäisjoukkoa ei voi yleistää. Marginaalista ei välttämättä hahmota koko kuvaa.
Sanoit siis, että nais- ja miesvaltaisten alojen välillä ei ole eroja lasten sairaudesta johtuvien poissaolojen määrässä, koska sinä ja kollegasi olette hoitaneet (oman osanne, onko 50/50?) lasten sairastamisista. Uskot, että ongelma ei ole ensisijassa määrällinen ja rakenteellinen, vaan hyvän esimiestyön tasoittama. Se, että työelämässä syrjitään pikkulasten äitejä (ei vanhempia), johtuu vain siitä, että he hakevat ainoastaan huonon esimiestyön paikkoihin. Niissä hyvissä paikoissahan tämä pystyttäisiin hoitamaan, hyvällä johtamisella. Ja hoidetaankin; ennalta ehkäisevästi siten ettei näitä rakenteellisen vastuun kantavia äitejä palkata. Ei tule sitä haastetta, jota mielestäsi siksi ei ole olemassa ja pidät tätä todisteena. Kehäpäätelmä, mutta ehkä sumealla logiikalla looginen. Tämän jälkeen yrität kumota argumentit yleistämällä naiset tyypillisesti miehiä yleistäviksi. Ja siis päädyt itse kumoamaan oman kommenttisi.
Jos haluat ottaa huumorin kannalta ja rennosti itsesi ja muut, älä lainaa jokaista lausettani täsmällisin vasta-argumentein. Ranskalaiset viivat eivät myöskään kuvaa rentoa, keskustelevaa asennetta. Älä lähde viisastelemaan ja sitten ehdota toiselle, että kannattaa ottaa itsensä rennosti, tekee hyvää. Sovitaan että tämä on womanspleinausta, kun luulet, että tämä terminä on vertailukelpoinen vastakohta manspleinaukselle, jonka juuret ovat valtasuhteissa ja niin.. rakenteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velallinen vela kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tee jatkossa niin, että vaan huomioit sitten ne lapsettomat miehet, jotka ottavat sinuun yhteyttä deittipalstoilla? Sinun ei tarvitse tehdä numeroa siitä, että et halua miestä, jolla on lapsia. Joskin varmaan pienemmästä joukosta pääset miestä sitten valkkaamaan.
Mutta ymmärrän, että se herättää yhtä paljon tunteita kuin se, jos 40+ mies ilmoittaa, että vain lapseton nainen kelpaa hänelle.
Minähän ohitankin kaikki "lapselliset" profiilit (jos se tieto siellä on).
Joskushan se ei ole siellä, joten jos mies ei lue profiiliani, saattaa tulla yllätyksenä hänelle mitä haen ja mitä en.
Eli en koskaan itse swaippaa oikealle lapsellista miestä enkä ota yhteyttä deittipalstalla mieheen jolla lapsia on. Nämä yhteydenotot tulevat siis joko miehiltä, jotka eivät lue profiilia tai välitä siitä tai sitten mätseinä ne joiden profiilissa lapsellisuus ei ole käynyt ilmi.Ei mielestäni sun tarvi olla suora asioissa tuolloinkaan.
Minua ei haittaisi, jos miehellä on lapsia. Mutta jos mies ei profiilissaan tuo asiaa esiin tai tuo asiaa esiin nopeasti, en pysty myöskään sellaista miestä arvostamaan. Koska minäkin kunnioitan sitä, että vanhemmalle lapset on aina tärkeimpiä. Se antaa todella omituisen kuvan, että ei kerro, että on lapsia.
Sitten jos tulee yhteydenotto, josta en ymmärrä, miksi mies on ottanut yhteyttä tai vaikuttaa siltä, ettei ole lukenut mitään profiilista, niin eipä sellainenkaan mene jatkoon.
On hyvin turhauttavaa, kun joku hukkaa aikaasi, mutta näinhän se vain menee. Kaikki ei ajattele.
Sinä etsit täydellisyyttä ja muut vain hukkaavat aikaasi. Nyh nyh.
Kyllähän se iskee egoon, kun huomaa, että joku muu pitää vajaavaisena, kun on lapsia ja ei ole ihmisenä edes sen toisen ajan arvoinen, koska ryhtyi isäksi (tai äidiksi). On vaan jonkun itseään tärkeänä pitävän henkilön ajantuhlaaja.
Muut ajattelevat, mutta eivät koe olevansa vääränlaisia ihmisiä siltikään, vaikka jossain tuolla maailmalla liikkuukin ihminen heidän geeneillään.
Deittisivut ovat täynnä sinunlaisia, turhautuneita, vaatimukset muille vaan vaihtelevat. Kenelle kelpaa vain akateeminen, toiselle vain laihat, kolmannelle vain nuoret ja rikkaat, neljännelle kauniit jne.
Luonteella ja ihmisellä ei niin väliä, koska deittimarkkinat ovat kuin karkkikauppa. Vain oma "täydellinen" on oman ajan arvoista, muu on turhaa ja ajantuhlausta.
Mutta eikö se ollut parempi yksin kuin "väärän" kanssa? Mikä onni, koska deittisivut alkavat olla täynnä vääränlaisia ihmisiä. Kaikissa kun tahtoo olla aina joku "virhe".Miten jollain voi mennä noin tunteisiin se, että ihmisillä on erilaisia kriteerejä ja preferenssejä parinvalinnassaan? Se ettei halua lisääntynyttä ihmistä kumppanikseen ei tarkoita ettei kelpuuttaisi ketään. Eikä sekään kyllä kuuluisi sinulle vaikka kriteerejä olisi tuhat lisää.
Lapsellisuus on tosi iso asia, myös silloin kun lapset ovat jo aikuisia. Omasta puolestani voin sanoa että kumppanin tulevat lapsenlapset olisivat silloin se suurin riski.
Kenenkään ei tarvitse kelpuuttaa minua suhteeseen koska olen vela, eikä minun tarvitse kelpuuttaa ketään. Ei lapsellista eikä lapsetonta. Jälkimmäistä en huolisi ikinä, ja minulle on täysin ok etten kelpaisi sille lapselliselle.
En ymmärrä mikä siinä ärsyttää että kaikki eivät halua suhteiltaan samoja asioita kuin sinä, tai ole valmis samanlaisiin kompromisseihin.
Minulla ei mennyt tunteisiin, kerron vaan miten näen asian. Mutta sinulla selkeästi meni.
Ei minua ärsytä yhtään vaikka sinulla olisi miljoona kriteeriä. Kerron vaan miltä toisista saattaa tuntua, kun muut kertovat heille ettei he kelpaa sellaisinaan kuin ovat. Kun se mitä he itse ovat, on jotain mitä muut näkevät kompromissaamisena tai tyytymisenä.Kai itsekin kokisit sen loukkaavana, kun sinulle tehtäisiin selväksi, että et edes ajanarvoinen ja tuhlaat vain toisen elämää ottamalla jopa yhteyttä? Koska on suuri riski, että henkilön elämässä on muitakin tärkeitä ihmisiä hänelle, kuin sinä.
Joku saattaisi laittaa ehdoiksi, että vain orvot kelpaavat. Elossa olevat vanhemmat ovat häiritsevä asia puolisossa. Jos he ovat vielä elossa, tuhlaat tämän toisen aikaa ottamalla yhteyttä. Riskitekijä, koska joudut ehkä pitämään huolta heistä myöhemmin.
Mitä enemmän ajattelen sitä itsekkäämpinä velat alkavat näyttämään. Mutta kuten sanoin ei minua ärsytä. En ole deittipalstoilla, eikä asia kosketa minua. Kunhan pohdin asiaa ulkopuolisena ja mahdollisia syitä.Se on selvä ettei moni ole sinua kelpuuttanut. Et olisi deittisivuilla etsimässä, jos kaikki ihanat täydelliset ihmiset olisivat sen tehneet.
Mun mielestä tuntuu absurdilta että loukkaantuisin siitä, jos joku ei halua minua kumppanikseen. En kertakaikkiaan ymmärrä tuota logiikkaa, mutta se johtuu varmaan siitä etten ole minäminä-ihminen, vaan pidän ihan luonnollisena sitä etten minä ole kaikkien ihmisten unelmakumppani. Jos joku kertoisi minulle etten osu hänen kriteereihinsä syystä x, siirtyisimme molemmat seuraavaan enempää aikaa tuhlaamatta. En käsitä miten sen voisi ottaa henkilökohtaisesti.
Ja ei, en ole koskaan ollut treffipalstoilta. Seuraa on löytynyt muutenkin. Nyt jo vuosia kihloissa ihanan velamiehen kanssa. Voi kai näitä hommia silti pohdiskella.
Eli onko vai ei sinulla omakohtaista kokemusta asiasta? Vai keksitkö tämän ilmiön ihan vain omassa päässäsi? Ajattelin, että puhu ajankohtaisesta kokemuksestasi, mutta nyt sitten sanot vain pohtivasi teoreettisesti asiaa.
Eli voi siis olla ettei koko asiaa ole edes olemassa, koska et edes itse velana ole siihen törmännyt.
Siis mitä hevonkukkua? Minä sanoin etten loukkaannu jos joku sanoo etten täytä hänen kriteerejään. Sinä kerroit loukkaantuvasi vastaavassa tilanteessa.
Minä en ole niin yksinkertainen, että tarvitsisin välittömän henkilökohtaisen kokemuksen jokaisesta maailman asiasta jotta voisin sanoa miten siihen suhtaudun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se kertoo ihmisestä paljonkin jos tulevalla kumppanilla ei saa olla aikuisiakaan lapsia!
Se kertoo mustasukkaisuudesta kumppania kohtaan, ei haluta, että kumppanin aika menee minnekään muualle kuin lapsettomaan puolisoon, miksi se muuten haittaisi jos tulevalla kumppanilla on aikuisia lapsia?
Shhh 🤫 Huomaatko, että tätä ei saa sanoa, kun eihän se niin ole. Kaikki muu on sallittua muuta elämää paitsi lapset (vaikkakin aikuiset), kun nehän saattaa vielä lisääntyäkin, hyi! Ei vaan, tervetuloa vaan vaikka ei nää tule asiaa ymmärtämään.
Voi herranjumala. Voitko sinä nyt lisääntyneenä jumalana kertoa mitä ovat ne kriteerit joita muilla ihmisillä saa parinvalinnassaan olla? Lapseton ei siis saa haluta lapsetonta kumppania. Saako olla muita toiveita? Saako lapsellinen haluta kumppanin jolla on myös lapsia, vai täytyykö hänen ottaa vela koska on itsekästä jos on kriteerejä?
Ei se tarkoita ettei toisella saa olla muuta elämää jos ei halua että toisella ei ole lapsia. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä? Mulla ei velana ole mitään vaikeuksia ymmärtää etten ole lisääntyneen miehen ykkösvalinta, tai kelpaa lainkaan miehelle joka haluaa lapsia. Miksi näin?
Kyllähän se kertoo ihmisestä paljonkin jos tulevalla kumppanilla ei saa olla aikuisiakaan lapsia!
Se kertoo mustasukkaisuudesta kumppania kohtaan, ei haluta, että kumppanin aika menee minnekään muualle kuin lapsettomaan puolisoon, miksi se muuten haittaisi jos tulevalla kumppanilla on aikuisia lapsia?