Lue keskustelun säännöt.
Miksi vapaaehtoinen lapsettomuus aiheuttaa niin paljon raivoa joillakin?
Velallinen vela
17.05.2021 |
Olen huomannut deittipalstoilla ja Tinderissä että se että minulla ei ole lapsia ja haen miestä jolla ei myöskään ole lapsia, aiheuttaa välillä ihan järjetöntä raivoa.
Miksi?
Ei, en vihaa lapsia. Minulla on kummilapsia. Olen hoitanut sisarustenja ystävien lapsia. En vain ole koskaan halunnut omia lapsia. Enkä halua.
Ja kumppanin haluan olevan lapseton myös. Haluan kahden aikuisen suhteen.
Ja kyllä, vaikka lapset olisivat aikuisia jo, on mies silti isä ja siten hänen ykkösasiansa ovat toki lapset ja niiden mahdolliset tarpeet, vaikka olisivat aikusiia.
Olen treffaillut muutamia miehiä joilla lähes aikusiia tai aikuisia lapsia ja aina välillä tuli tilanteita, joissa lapsen tarve apuun tai tukeen menee ykköseksi. Niin pitääkin mennä, tietenkin, en voisi kunnioittaa välinpitämätöntä tai renttua isää enkä sellaista kumppaniksi halua. Mutta huomasin että se ei vaan ole mun juttu, jälkikasvua omaava kumppani siis.
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun "lapsellinen" mies on alkanut raivota minulle kun olen kertonut että etsin vain lapsetonta kumppania. Kerron tämä toki jo profiilissa mutta ei kai niitä monikaan lue..
Mutta ällistyttää se suuttumuksen määrä :O
Miksi se, että en halua jälkikasvua itse enkä jälkikasvua omaavaa miestä, koetaan henkilökohtaiseksi loukkaukseksi miehen taholta?
Olen satavarma että heille löytyy ottajia muistakin kuin minusta, joten tuo kiukuttelu ("tekeekö lapset miehen jotenkin kelpaamattomaksi??") on käsittämätöntä.
Tälläkin palstallahan on yllättävän paljon välillä raivoisia kommentteja "veloja" kohtaan ja kiinnostaisi tietää MIKSI vapaaehtoinen lapsettomuus aiheuttaa aggressiota joissakin näin paljon? (Okei, onhan täälllä v**tuilua myös yyhoita kohtaan eli ehkä naisvihaa sitten?)
Kommentit (541)
En ole tällaiseen ilmiöön törmännyt... Siihen kylläkin, että, keskustekuissa lapsettomilla on joskus tapana tehostaa pointtiaan jollain ikävällä lausahduksella kuten "ei paljon kiinnosta mitkään räkänonat" tmv. mikä sitten luonnollisestikin vanhempia ärsyttää.
Toinen on sitten asian liiallinen korostaminen, puolin ja toisin. Se on ärsyttävää, jos joku hokee että kun minä olen vapaaehtoisesti lapseton niin sitä ja tätä, ja vastaavasti jos hoetaan että kun minulla on lapsia niin sitä ja tätä...
Vastakkain asettelu on ehkä turhan voimakasta tänä päivänä ja siinä moni sitten suutahtaa jo valmiiksi kun asia tulee esille, vaikkei varsinaisesti mitään ole vielä tapahtunutkaan. Ymmärrystä, hyväksyntää ja kunnioitusta kaivattaisiin kaikilta, etenkin lapsettomat saisiavat keskittyä siihen, etteivät puhu lapsiperhe-elämästä halventavasti ja lapselliset saisivat muistuttaa itseään siitä, että se lapsiperhe-elämä on ollut oma henkilökohtainen valinta jota kaikki eivät välttämättä halua valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiertävä lomalista on paras, toki silloinkin muutama lapsellinen yrittää vikistä vaihtamaan lomaa kun minulla on heinäkuu vuorossa, juu ei, en vaihda.
Kiertävä lomalista on paras, toki muutama vela yrittää vikistä vaihtamaan lomaa, kun terassikelit olisi mun lomalla paremmat, juu ei, en vaihda.
0/5
Lapsettomia on ruoskittu menneinä vuosisatoina riittävästi. Tämä lapsettomien esiintulo nyt on uusi ilmiö. Kyllä sekin ajan mittaan tasaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiertävä lomalista on paras, toki silloinkin muutama lapsellinen yrittää vikistä vaihtamaan lomaa kun minulla on heinäkuu vuorossa, juu ei, en vaihda.
Kiertävä lomalista on paras, toki muutama vela yrittää vikistä vaihtamaan lomaa, kun terassikelit olisi mun lomalla paremmat, juu ei, en vaihda.
0/5
😅 Kauheen vaikee on myöntää, että jos joku valittaa kesälomastaan, hän valittaa siitä oli lapsia tai ei. Sä kuvittelet olevasi muita parempi, tiedoksesi et ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisten pitäisi olla tyytyväisiä kun saavat valita kesäloma-aikansa ja velat jää sinne duuniin heidän puolestaan painamaan siksi aikaa kun on parhaat ulkoilukelit. Plus saahan sitä aina hyvällä syyllä jäädä kotiinkin kun lapsi sattuu vähän yskähtelemään.
No kerropa ratkaisuehdotus, miten asia hoidetaan niin, ettei perheellinen joudu hankalaan tilanteeseen? Toki lapsettomalla pitäisi olla oikeus lomaan keskellä kesää, mutta miten kohtuullisena pidät sitä, että äidillä loma on toukokuussa, isällä syyskuussa ja koko lasten loma-ajan vanhemmat ovat töissä? Entä miten inhimillisenä pidät sitä, ettei vanhempi voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta?
Onneksi kaikki velat eivät ajattele noin, mutta te jotka ajattelette olette just niitä jotka leimaatte velat mulkuiksi. Onneksi olkoon.
Päätös tehdä lapsia on henkilökohtainen. Se ei ole työnantajan eikä työkavereiden ongelma. Sen aiheuttamien hankaluuksien ratkaisu on vanhempien ongelma. On vanhempien asia järjestellä lasten hoito, ja se on heidän hankaluutensa, ei muiden. Näitä asioita pitäisi miettiä jo ennen kuin ehkäisyä ollaan jättämässä pois, eikä vasta hups kun ekaluokan kesäloma on lähestymässä.
Korjataan...
- Sen ei tarvitse olla työnantajan ongelma...
- Sen ei tarvitse olla myöskään työkavereiden ongelma...
Mutta...
Jos kaikesta huolimatta työnantaja ja työkaverit näkevät siinä mahdollisuuden tulla vastaan, niin se voi vaikuttaa myös siihen mielikuvaan mikä työpaikasta leviää ulospäin. Jos meillä on työpaikka joka suhtautuu suopeasti perhe-elämään ja työpaikka jota ei voi vähempää kiinnostaa työntekijöidensä elämä työpaikkansa ulkopuolella niin kumpaan paikkaan veikkaat olevan enemmän tulijoita?No sinne tulee niitä perheellisiä, jolloin voivat keskenään taistella lomista ja paikata toisiaan lasten sairastaessa. Siinähän se oikeudenmukaisuus toteutuu. Ei ole veloja ratkomassa kesän hoito-ongelmia tai kasautuvia töitä.
Olen ollut töissä yhteisöissä, jossa valtaosalla lapsia, tai harvalla lapsia. Arvaapa kummassa olivat työntekijät uupuneita ja hommat sekaisin joustoista huolimatta ja kummassa hommat hoidettiin sujuvasti, kasautumatta ja kaikille tasapuoliset kompromissit olivat itsestäänselvyys?
Ja siihenhän ei tietenkään ollut mitään osaa esimerkiksi esimiestyöllä, organisaatiokulttuurilla ym. ? Jos tekosyitä hommien levällään oloon pitää etsiä työntekijöiden perhesuhteista niin siinä vaiheessa firmassa on moni muukin asia pahasti vinksallaan.
Sama organisaatio, sama esimies. Toki henkilösuhteet, henkilökohtaiset ominaisuudet ja muut vaikuttavat, mutta kyllä merkittävä stressi tuli siitä, kun työntekijät olivat perhesuhteiden vuoksi paljon pois. Riittaa rasitti kun tuurasi eijaa lasten lasten sairauden vuoksi, eija sitten ajatteli, että minäkin jos muutkin ja jokainen oli vuorollaan hepakassa ja tatti otsassa. Motivaatio nolla. Ei ollut vaan tekijöitä työlle paikalla tarpeeksi säännöllisesti. Kyllähän siinä kiire tulee. Lomatoiveketju taas oli seiskatasoa, ennenkuin pomo pisti stopin nokittelulle.
Onneksi voi itse vaihtaa, olihan se ero selvä omassakin stressitasossa kun ei ole joka toinen päivä paria ylimääräistä puhelinta pöydällä, vaan voi keskittyä omiin töihin pääsääntöisesti. Joku harvinainen poikkeus erikseen.
1. Jo se, että työpaikalla mietitään tattiotsassa sitä, että hitto kun Riitta on taas lapsiensa vuoksi pois työstä kertoo siitä, että johtaminen ei ole kunnossa. On eri asia olla ryyppäämisen vuoksi saikulla ja sitten taas sen vuoksi, että se mukula on kipeänä. Jälkimmäiselle ei voi mitään ja se, että työkaverit terottavat poissa ollessa tikaria iskettäväksi selkään kertoo vakavista työpaikan sisäisistä ongelmista.
2. Jos on julkista tietoa, että Eija käyttää sairaslomia väärin niin siihen on helppo ratkaisu: huomautus, varoitus, potkut. Miksi työnantaja ei käyttänyt lain hänelle suomia oikeuksia? = johtamisongelma
3. Kuormittuminen = johtamisongelma
4. Sekavat lomakäytännöt = johtamisongelma, organisaatiokulttuuriongelma
Oliko muuta?
Kun monen mukula on kipeänä, ei sillä ole väliä, onko syy välttämätön vai ei. Mikä merkitsee, on se että ei olla siellä työpaikalla. Tikaria heittävät ne kanssamammat keskenään, jotka ovat kuormittuneita yhteisistä poissaoloistaan, etenkin kun itselle nakki napsahtaa.
Perheetön on yleensä vain omasta puolestaan poissa. Perheellinen omastaan ja lisäksi lasten puolesta. Enemmän liikkuvia osia. Asiantuntijalle sijaista ei mahdollista palkata parin päivän oman ilmoituksen vuoksi. Lomakäytännöt ovat selkeitä ainoastaan kiertävällä listalla, kannatan. Mut siinä ei ole sitä peräänkuulutettua joustoa sitten.
Yksi huvittava seikka. Naisvaltaisella alalla kollegat kärsivät työn kannalta enemmän perheen lasten sairasteluista, kuin perheen isä - jonka ei itse edes tarvitse paikata kollegoitaan, kun naiset hoitaa. Nämähän ovat laajempia rakenteellisia ilmiöitä, kuin heti tulisi ajatelleeksi.
Tuossa alkuperäisessä viestissä johon tuo vastaukseni oli asiat annettiin ymmärtää juuri siinä muodossa mihin tuo vastauksenikin kohdistui. Jos olet nyt sama vastaaja niin tässä taas käännät palikat aivan uuteen uskoon, eikä siinä mitään, mutta vaikea keskustella johdonmukaisesti jos tarina muuttuu jatkuvasti.
"Tikaria heittävät ne kanssamammat keskenään, jotka ovat kuormittuneita yhteisistä poissaoloistaan, etenkin kun itselle nakki napsahtaa."
Ei tee asiasta yhtään sen hyväksyttävämpää. Organisaatio joka hyväksyy tekosyitä tikarien terottamiseen ei elä nykypäivää HR:n ja esimiestyön osalta. Minä olen itse tehnyt nuorena miehenä 12 tunnin päiviä, kun kollega oli sairaan lapsen takia kotonaan. Kyllä se kuluttaa ja siinä vaiheessa ei omakaan ajattelu ollut vielä ihan valmista, mutta onneksi esimies osasi luotsata yksikköään ja teillä sitä onnea ei selvästi ole ollut.
"Asiantuntijalle sijaista ei mahdollista palkata parin päivän oman ilmoituksen vuoksi."
No kuinkas monta prosenttia vuodesta se asiantuntija oli poissa? Jos on kyse jatkuvasta sairastamisesta ja niitä asiantuntijoita on useampia niin eikös tuohon kannata alkaa järjestelemään pysyvämpiä sijaistuskuvioita esim. eri yksiköiden välillä?
"Lomakäytännöt ovat selkeitä ainoastaan kiertävällä listalla, kannatan. Mut siinä ei ole sitä peräänkuulutettua joustoa sitten."
No ei kait se jousto tarkoita sitä, että sen perheellisen pitää saada joka vuosi lomansa samaan heinäkuun slottiin? Kesäkuu-heinäkuu-elokuun alku, kaikki auttavat perheellisiä ja siinä on sitä kierrätysvaraa jo paljonkin.
"Naisvaltaisella alalla kollegat kärsivät työn kannalta enemmän perheen lasten sairasteluista, kuin perheen isä - jonka ei itse edes tarvitse paikata kollegoitaan, kun naiset hoitaa. Nämähän ovat laajempia rakenteellisia ilmiöitä, kuin heti tulisi ajatelleeksi."
Täyttä bullia. Itse työskentelen miesvaltaisella alalla ja aina olen oman osuuteni lasten sairaspäivistä hoitanut ja kylläpä nuo kollegatkin poissa ovat jos lapsi on sairaana. Nykyään etätyöt ovat vielä siitä hyviä, että monesti pystyy tekemään lapsen sairaspäivinä edes osan ajasta töitäkin, kun lapsi katsoo vaikka leffaa olohuoneessa. Mitä isommaksi tulevat, sen helpommaksi homma käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy todella vihata sitä elämää lastensa kanssa, kun jaksaa noin veloja haukkua.
Taustalla lienee katumus: on tehty lapsia, eikä se elämä sitten ollutkaan toivottua idylliä. Ja vikahan on tietenkin niiden, jotka saman ansan ovat välttäneet.
Täytyy todella vihata elämää, jos jaksaa noin toisten ihmisten valintoja ja elämää yrittää arvottaa. Taustalla liene kateus siitä, että lapsiperheissä eletään onnellista ja hyvää elämää, reissataan ja koetaan asioita vaikka se on sun mielestä mahdotonta. Ja vikahan on tietenkin niiden, jotka osaavat elää elämäänsä lapsien kanssa, kun sä et siihen olisi pystynyt.
Tulihan se sieltä, reissataan ja tuhotaan maapallo minkä kerkeämme koska olemme perheellisiä ja sillä aikaa haukutaan lapsettomia maapallon tuhoamisesta koska lapsettomat matkustelee. Huutonaurua!
Vierailija kirjoitti:
En ole tällaiseen ilmiöön törmännyt... Siihen kylläkin, että, keskustekuissa lapsettomilla on joskus tapana tehostaa pointtiaan jollain ikävällä lausahduksella kuten "ei paljon kiinnosta mitkään räkänonat" tmv. mikä sitten luonnollisestikin vanhempia ärsyttää.
Toinen on sitten asian liiallinen korostaminen, puolin ja toisin. Se on ärsyttävää, jos joku hokee että kun minä olen vapaaehtoisesti lapseton niin sitä ja tätä, ja vastaavasti jos hoetaan että kun minulla on lapsia niin sitä ja tätä...
Vastakkain asettelu on ehkä turhan voimakasta tänä päivänä ja siinä moni sitten suutahtaa jo valmiiksi kun asia tulee esille, vaikkei varsinaisesti mitään ole vielä tapahtunutkaan. Ymmärrystä, hyväksyntää ja kunnioitusta kaivattaisiin kaikilta, etenkin lapsettomat saisiavat keskittyä siihen, etteivät puhu lapsiperhe-elämästä halventavasti ja lapselliset saisivat muistuttaa itseään siitä, että se lapsiperhe-elämä on ollut oma henkilökohtainen valinta jota kaikki eivät välttämättä halua valita.
Sepä se, kun nämä keskustelut alkavat aina lapsettomien näkökulmasta ja lapsellisten puolustautuessa homma lähtee täysin käsistä ja yhtäkkiä kaikki lapselliset ovat kateellisia ja elävät kurjaa elämää. Hyvin harvoin perheellinen aloittaa lapsettoman haukkumisen ja perhe-elämän ylistämisen korostaen sitä miten lapsettomat ovat onnettomia ja elävät paskaa elämää. Turhaa keskustelua, usein lapsettomalla lähtee mopo käsistä kaiken lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy todella vihata sitä elämää lastensa kanssa, kun jaksaa noin veloja haukkua.
Taustalla lienee katumus: on tehty lapsia, eikä se elämä sitten ollutkaan toivottua idylliä. Ja vikahan on tietenkin niiden, jotka saman ansan ovat välttäneet.
Täytyy todella vihata elämää, jos jaksaa noin toisten ihmisten valintoja ja elämää yrittää arvottaa. Taustalla liene kateus siitä, että lapsiperheissä eletään onnellista ja hyvää elämää, reissataan ja koetaan asioita vaikka se on sun mielestä mahdotonta. Ja vikahan on tietenkin niiden, jotka osaavat elää elämäänsä lapsien kanssa, kun sä et siihen olisi pystynyt.
Tulihan se sieltä, reissataan ja tuhotaan maapallo minkä kerkeämme koska olemme perheellisiä ja sillä aikaa haukutaan lapsettomia maapallon tuhoamisesta koska lapsettomat matkustelee. Huutonaurua!
😂 Se matkustaminen ja vapaushan niiltä lapsettomilta nousee esiin, kun korostavat miten paljon parempaa elämää elävät. Siitähän ne lapselliset heidän mukaansa ovat kateellisia ja katkeria. Maapallon tuhoaminen on ihan oma keskustelunsa.
Se on kypsymättömyyttä, pienuutta ja lyhytnäköisyyttä. Meillä on valitettavasti keskuudessaamme uskomattoman epäkypsiä aikuisia.
Suomessa ihan mistä tahansa raivotaan. Se joteenkin heti toiselta pois kun toinen tekee eri tavalla.
T. Sukuriita koska olen hiljainen iltaihminen. Mulle on oltu kateellisia sille että chillaan illalla tekemättä mitään. Ylipäätän mun rauhallisuudesta ja siitä että vähemmän on enemmän. En riehu, ei suorita.
Hirveän katellisia siitä kun itse on uupunut arjesta ja toinen vaa vetää pienellä vaihteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velallinen vela kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tee jatkossa niin, että vaan huomioit sitten ne lapsettomat miehet, jotka ottavat sinuun yhteyttä deittipalstoilla? Sinun ei tarvitse tehdä numeroa siitä, että et halua miestä, jolla on lapsia. Joskin varmaan pienemmästä joukosta pääset miestä sitten valkkaamaan.
Mutta ymmärrän, että se herättää yhtä paljon tunteita kuin se, jos 40+ mies ilmoittaa, että vain lapseton nainen kelpaa hänelle.
Minähän ohitankin kaikki "lapselliset" profiilit (jos se tieto siellä on).
Joskushan se ei ole siellä, joten jos mies ei lue profiiliani, saattaa tulla yllätyksenä hänelle mitä haen ja mitä en.
Eli en koskaan itse swaippaa oikealle lapsellista miestä enkä ota yhteyttä deittipalstalla mieheen jolla lapsia on. Nämä yhteydenotot tulevat siis joko miehiltä, jotka eivät lue profiilia tai välitä siitä tai sitten mätseinä ne joiden profiilissa lapsellisuus ei ole käynyt ilmi.Ei mielestäni sun tarvi olla suora asioissa tuolloinkaan.
Minua ei haittaisi, jos miehellä on lapsia. Mutta jos mies ei profiilissaan tuo asiaa esiin tai tuo asiaa esiin nopeasti, en pysty myöskään sellaista miestä arvostamaan. Koska minäkin kunnioitan sitä, että vanhemmalle lapset on aina tärkeimpiä. Se antaa todella omituisen kuvan, että ei kerro, että on lapsia.
Sitten jos tulee yhteydenotto, josta en ymmärrä, miksi mies on ottanut yhteyttä tai vaikuttaa siltä, ettei ole lukenut mitään profiilista, niin eipä sellainenkaan mene jatkoon.
On hyvin turhauttavaa, kun joku hukkaa aikaasi, mutta näinhän se vain menee. Kaikki ei ajattele.
Sinä etsit täydellisyyttä ja muut vain hukkaavat aikaasi. Nyh nyh.
Kyllähän se iskee egoon, kun huomaa, että joku muu pitää vajaavaisena, kun on lapsia ja ei ole ihmisenä edes sen toisen ajan arvoinen, koska ryhtyi isäksi (tai äidiksi). On vaan jonkun itseään tärkeänä pitävän henkilön ajantuhlaaja.
Muut ajattelevat, mutta eivät koe olevansa vääränlaisia ihmisiä siltikään, vaikka jossain tuolla maailmalla liikkuukin ihminen heidän geeneillään.
Deittisivut ovat täynnä sinunlaisia, turhautuneita, vaatimukset muille vaan vaihtelevat. Kenelle kelpaa vain akateeminen, toiselle vain laihat, kolmannelle vain nuoret ja rikkaat, neljännelle kauniit jne.
Luonteella ja ihmisellä ei niin väliä, koska deittimarkkinat ovat kuin karkkikauppa. Vain oma "täydellinen" on oman ajan arvoista, muu on turhaa ja ajantuhlausta.
Mutta eikö se ollut parempi yksin kuin "väärän" kanssa? Mikä onni, koska deittisivut alkavat olla täynnä vääränlaisia ihmisiä. Kaikissa kun tahtoo olla aina joku "virhe".Miten jollain voi mennä noin tunteisiin se, että ihmisillä on erilaisia kriteerejä ja preferenssejä parinvalinnassaan? Se ettei halua lisääntynyttä ihmistä kumppanikseen ei tarkoita ettei kelpuuttaisi ketään. Eikä sekään kyllä kuuluisi sinulle vaikka kriteerejä olisi tuhat lisää.
Lapsellisuus on tosi iso asia, myös silloin kun lapset ovat jo aikuisia. Omasta puolestani voin sanoa että kumppanin tulevat lapsenlapset olisivat silloin se suurin riski.
Kenenkään ei tarvitse kelpuuttaa minua suhteeseen koska olen vela, eikä minun tarvitse kelpuuttaa ketään. Ei lapsellista eikä lapsetonta. Jälkimmäistä en huolisi ikinä, ja minulle on täysin ok etten kelpaisi sille lapselliselle.
En ymmärrä mikä siinä ärsyttää että kaikki eivät halua suhteiltaan samoja asioita kuin sinä, tai ole valmis samanlaisiin kompromisseihin.
Minulla ei mennyt tunteisiin, kerron vaan miten näen asian. Mutta sinulla selkeästi meni.
Ei minua ärsytä yhtään vaikka sinulla olisi miljoona kriteeriä. Kerron vaan miltä toisista saattaa tuntua, kun muut kertovat heille ettei he kelpaa sellaisinaan kuin ovat. Kun se mitä he itse ovat, on jotain mitä muut näkevät kompromissaamisena tai tyytymisenä.Kai itsekin kokisit sen loukkaavana, kun sinulle tehtäisiin selväksi, että et edes ajanarvoinen ja tuhlaat vain toisen elämää ottamalla jopa yhteyttä? Koska on suuri riski, että henkilön elämässä on muitakin tärkeitä ihmisiä hänelle, kuin sinä.
Joku saattaisi laittaa ehdoiksi, että vain orvot kelpaavat. Elossa olevat vanhemmat ovat häiritsevä asia puolisossa. Jos he ovat vielä elossa, tuhlaat tämän toisen aikaa ottamalla yhteyttä. Riskitekijä, koska joudut ehkä pitämään huolta heistä myöhemmin.
Mitä enemmän ajattelen sitä itsekkäämpinä velat alkavat näyttämään. Mutta kuten sanoin ei minua ärsytä. En ole deittipalstoilla, eikä asia kosketa minua. Kunhan pohdin asiaa ulkopuolisena ja mahdollisia syitä.Se on selvä ettei moni ole sinua kelpuuttanut. Et olisi deittisivuilla etsimässä, jos kaikki ihanat täydelliset ihmiset olisivat sen tehneet.
Mun mielestä tuntuu absurdilta että loukkaantuisin siitä, jos joku ei halua minua kumppanikseen. En kertakaikkiaan ymmärrä tuota logiikkaa, mutta se johtuu varmaan siitä etten ole minäminä-ihminen, vaan pidän ihan luonnollisena sitä etten minä ole kaikkien ihmisten unelmakumppani. Jos joku kertoisi minulle etten osu hänen kriteereihinsä syystä x, siirtyisimme molemmat seuraavaan enempää aikaa tuhlaamatta. En käsitä miten sen voisi ottaa henkilökohtaisesti.
Ja ei, en ole koskaan ollut treffipalstoilta. Seuraa on löytynyt muutenkin. Nyt jo vuosia kihloissa ihanan velamiehen kanssa. Voi kai näitä hommia silti pohdiskella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy todella vihata sitä elämää lastensa kanssa, kun jaksaa noin veloja haukkua.
Taustalla lienee katumus: on tehty lapsia, eikä se elämä sitten ollutkaan toivottua idylliä. Ja vikahan on tietenkin niiden, jotka saman ansan ovat välttäneet.
Sanoisin pikemmin, että kyseessä on vastareaktio siihen velojen erittäin halveksivaan asenteeseen, joka monella heistä on sekä lapsia, että lapsia saaneita kohtaan.
Kaikessa tulee esille kuinka kauheina näitä ihmisiä pidetään. Kuinka itsekäs muka on, kun yrittää pitää lomansa, ettei lapsen täydy olla yksin kotona kesällä tai hoidossa vuoden ympäri, koska velalle kelpaa vain 1.7-30.7. Miksei velat pyydä kansanedustajia muuttamaan lasten lomia toukokuussa? Silloin vanhemmat ottaisivat lomansa toukokuulle ja velat saisivat aina heinäkuun itselleen.
Sinkkuvelat ovat minäkeskeisiä. Perheelliset eivät voi olla sitä. Vaikka sinkkuvelat niin kuvittelevat. Lapsien kanssa on soviteltava monien elämät ja toiveet yhteen. Velat vain kuvittelevat ettei työpaikalla kuulu huomioida muuta kun työpaikan asiat. Mutta työpaikka ei ole irtioleva osaa perheellisten ihmisten elämää, joka ei liity muuhun mitenkään. Velalle työpaikka ja hän itse voi olla keskipiste. Perheelliselle se ei onnistu koskaan.Miksi se on väärin että vela haluaa lomansa heinäkuulle, mutta se on oikein kun lapsellinen haluaa?
Mene itseesi. Et voi tosissasi väittää että lapsellinen ihminen ei ole itsekäs ajaessaan omien jälkeläistensä etua. Mikään ei ole itsekkäämpää kuin omien geenien palvominen.
Kuka niitä palvoo? Mutta elämän realiteetit on otettava huomioon. On se sitten koira, jonka takia ei voi jäädä ylitöihin tai lapset joille on järjestettävä kesäksi hoito. Vela haluaa lomansa heinäkuulle, koska hän haluaa sen itselleen. Lapsellinen, koska hänen on jotenkin saatava järjestettyä lapsilleen hoito. Etkö näe eroa?
Kerran vielä: sinä haluat lomasi tiettyyn aikaan koska SINÄ JA SINUN JÄLKELÄISI. Vela haluaa kiertävän listan, tai vuorotellen heinäkuun loman koska se on tasapuolista. Kula on itsekäs? Mieti tarkkaan hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tähän ylikansoitettuun maailmaan kannata lapsia tehdä. Tulevaisuus vaan pahenee sukupolvelta toiselle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiertävä lomalista on paras, toki silloinkin muutama lapsellinen yrittää vikistä vaihtamaan lomaa kun minulla on heinäkuu vuorossa, juu ei, en vaihda.
Kiertävä lomalista on paras, toki muutama vela yrittää vikistä vaihtamaan lomaa, kun terassikelit olisi mun lomalla paremmat, juu ei, en vaihda.
Haha, asioita jotka eivät tapahtuneet. :D Vela ei voi tietää sen paremmin kuin lapsellinenkaan mihin kohtaa kesää ne parhaat terdekelit osuvat. Mutta viihdyttävä yritys kuitenkin, mammeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole tällaiseen ilmiöön törmännyt... Siihen kylläkin, että, keskustekuissa lapsettomilla on joskus tapana tehostaa pointtiaan jollain ikävällä lausahduksella kuten "ei paljon kiinnosta mitkään räkänonat" tmv. mikä sitten luonnollisestikin vanhempia ärsyttää.
Toinen on sitten asian liiallinen korostaminen, puolin ja toisin. Se on ärsyttävää, jos joku hokee että kun minä olen vapaaehtoisesti lapseton niin sitä ja tätä, ja vastaavasti jos hoetaan että kun minulla on lapsia niin sitä ja tätä...
Vastakkain asettelu on ehkä turhan voimakasta tänä päivänä ja siinä moni sitten suutahtaa jo valmiiksi kun asia tulee esille, vaikkei varsinaisesti mitään ole vielä tapahtunutkaan. Ymmärrystä, hyväksyntää ja kunnioitusta kaivattaisiin kaikilta, etenkin lapsettomat saisiavat keskittyä siihen, etteivät puhu lapsiperhe-elämästä halventavasti ja lapselliset saisivat muistuttaa itseään siitä, että se lapsiperhe-elämä on ollut oma henkilökohtainen valinta jota kaikki eivät välttämättä halua valita.
Yleensä ne ilmaisut ihmisten lapsista ovat enemmänkin p*rsehedelmä tai vajakin u*oste luokkaa ja siinä vaiheessa mikään asiallinen keskustelu ei ole enää mahdolllista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tällaiseen ilmiöön törmännyt... Siihen kylläkin, että, keskustekuissa lapsettomilla on joskus tapana tehostaa pointtiaan jollain ikävällä lausahduksella kuten "ei paljon kiinnosta mitkään räkänonat" tmv. mikä sitten luonnollisestikin vanhempia ärsyttää.
Toinen on sitten asian liiallinen korostaminen, puolin ja toisin. Se on ärsyttävää, jos joku hokee että kun minä olen vapaaehtoisesti lapseton niin sitä ja tätä, ja vastaavasti jos hoetaan että kun minulla on lapsia niin sitä ja tätä...
Vastakkain asettelu on ehkä turhan voimakasta tänä päivänä ja siinä moni sitten suutahtaa jo valmiiksi kun asia tulee esille, vaikkei varsinaisesti mitään ole vielä tapahtunutkaan. Ymmärrystä, hyväksyntää ja kunnioitusta kaivattaisiin kaikilta, etenkin lapsettomat saisiavat keskittyä siihen, etteivät puhu lapsiperhe-elämästä halventavasti ja lapselliset saisivat muistuttaa itseään siitä, että se lapsiperhe-elämä on ollut oma henkilökohtainen valinta jota kaikki eivät välttämättä halua valita.Yleensä ne ilmaisut ihmisten lapsista ovat enemmänkin p*rsehedelmä tai vajakin u*oste luokkaa ja siinä vaiheessa mikään asiallinen keskustelu ei ole enää mahdolllista.
Vajakin uloste, toi pitää muistaa. :D
Ja velat ovat katkerien mammojen puheissa narsistisia ikiteinejä. Molemmilla puolilla osataan olla asiattomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisten pitäisi olla tyytyväisiä kun saavat valita kesäloma-aikansa ja velat jää sinne duuniin heidän puolestaan painamaan siksi aikaa kun on parhaat ulkoilukelit. Plus saahan sitä aina hyvällä syyllä jäädä kotiinkin kun lapsi sattuu vähän yskähtelemään.
No kerropa ratkaisuehdotus, miten asia hoidetaan niin, ettei perheellinen joudu hankalaan tilanteeseen? Toki lapsettomalla pitäisi olla oikeus lomaan keskellä kesää, mutta miten kohtuullisena pidät sitä, että äidillä loma on toukokuussa, isällä syyskuussa ja koko lasten loma-ajan vanhemmat ovat töissä? Entä miten inhimillisenä pidät sitä, ettei vanhempi voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta?
Onneksi kaikki velat eivät ajattele noin, mutta te jotka ajattelette olette just niitä jotka leimaatte velat mulkuiksi. Onneksi olkoon.
Päätös tehdä lapsia on henkilökohtainen. Se ei ole työnantajan eikä työkavereiden ongelma. Sen aiheuttamien hankaluuksien ratkaisu on vanhempien ongelma. On vanhempien asia järjestellä lasten hoito, ja se on heidän hankaluutensa, ei muiden. Näitä asioita pitäisi miettiä jo ennen kuin ehkäisyä ollaan jättämässä pois, eikä vasta hups kun ekaluokan kesäloma on lähestymässä.
Korjataan...
- Sen ei tarvitse olla työnantajan ongelma...
- Sen ei tarvitse olla myöskään työkavereiden ongelma...
Mutta...
Jos kaikesta huolimatta työnantaja ja työkaverit näkevät siinä mahdollisuuden tulla vastaan, niin se voi vaikuttaa myös siihen mielikuvaan mikä työpaikasta leviää ulospäin. Jos meillä on työpaikka joka suhtautuu suopeasti perhe-elämään ja työpaikka jota ei voi vähempää kiinnostaa työntekijöidensä elämä työpaikkansa ulkopuolella niin kumpaan paikkaan veikkaat olevan enemmän tulijoita?No sinne tulee niitä perheellisiä, jolloin voivat keskenään taistella lomista ja paikata toisiaan lasten sairastaessa. Siinähän se oikeudenmukaisuus toteutuu. Ei ole veloja ratkomassa kesän hoito-ongelmia tai kasautuvia töitä.
Olen ollut töissä yhteisöissä, jossa valtaosalla lapsia, tai harvalla lapsia. Arvaapa kummassa olivat työntekijät uupuneita ja hommat sekaisin joustoista huolimatta ja kummassa hommat hoidettiin sujuvasti, kasautumatta ja kaikille tasapuoliset kompromissit olivat itsestäänselvyys?
Ja siihenhän ei tietenkään ollut mitään osaa esimerkiksi esimiestyöllä, organisaatiokulttuurilla ym. ? Jos tekosyitä hommien levällään oloon pitää etsiä työntekijöiden perhesuhteista niin siinä vaiheessa firmassa on moni muukin asia pahasti vinksallaan.
Sama organisaatio, sama esimies. Toki henkilösuhteet, henkilökohtaiset ominaisuudet ja muut vaikuttavat, mutta kyllä merkittävä stressi tuli siitä, kun työntekijät olivat perhesuhteiden vuoksi paljon pois. Riittaa rasitti kun tuurasi eijaa lasten lasten sairauden vuoksi, eija sitten ajatteli, että minäkin jos muutkin ja jokainen oli vuorollaan hepakassa ja tatti otsassa. Motivaatio nolla. Ei ollut vaan tekijöitä työlle paikalla tarpeeksi säännöllisesti. Kyllähän siinä kiire tulee. Lomatoiveketju taas oli seiskatasoa, ennenkuin pomo pisti stopin nokittelulle.
Onneksi voi itse vaihtaa, olihan se ero selvä omassakin stressitasossa kun ei ole joka toinen päivä paria ylimääräistä puhelinta pöydällä, vaan voi keskittyä omiin töihin pääsääntöisesti. Joku harvinainen poikkeus erikseen.
1. Jo se, että työpaikalla mietitään tattiotsassa sitä, että hitto kun Riitta on taas lapsiensa vuoksi pois työstä kertoo siitä, että johtaminen ei ole kunnossa. On eri asia olla ryyppäämisen vuoksi saikulla ja sitten taas sen vuoksi, että se mukula on kipeänä. Jälkimmäiselle ei voi mitään ja se, että työkaverit terottavat poissa ollessa tikaria iskettäväksi selkään kertoo vakavista työpaikan sisäisistä ongelmista.
2. Jos on julkista tietoa, että Eija käyttää sairaslomia väärin niin siihen on helppo ratkaisu: huomautus, varoitus, potkut. Miksi työnantaja ei käyttänyt lain hänelle suomia oikeuksia? = johtamisongelma
3. Kuormittuminen = johtamisongelma
4. Sekavat lomakäytännöt = johtamisongelma, organisaatiokulttuuriongelma
Oliko muuta?
Kun monen mukula on kipeänä, ei sillä ole väliä, onko syy välttämätön vai ei. Mikä merkitsee, on se että ei olla siellä työpaikalla. Tikaria heittävät ne kanssamammat keskenään, jotka ovat kuormittuneita yhteisistä poissaoloistaan, etenkin kun itselle nakki napsahtaa.
Perheetön on yleensä vain omasta puolestaan poissa. Perheellinen omastaan ja lisäksi lasten puolesta. Enemmän liikkuvia osia. Asiantuntijalle sijaista ei mahdollista palkata parin päivän oman ilmoituksen vuoksi. Lomakäytännöt ovat selkeitä ainoastaan kiertävällä listalla, kannatan. Mut siinä ei ole sitä peräänkuulutettua joustoa sitten.
Yksi huvittava seikka. Naisvaltaisella alalla kollegat kärsivät työn kannalta enemmän perheen lasten sairasteluista, kuin perheen isä - jonka ei itse edes tarvitse paikata kollegoitaan, kun naiset hoitaa. Nämähän ovat laajempia rakenteellisia ilmiöitä, kuin heti tulisi ajatelleeksi.
Tuossa alkuperäisessä viestissä johon tuo vastaukseni oli asiat annettiin ymmärtää juuri siinä muodossa mihin tuo vastauksenikin kohdistui. Jos olet nyt sama vastaaja niin tässä taas käännät palikat aivan uuteen uskoon, eikä siinä mitään, mutta vaikea keskustella johdonmukaisesti jos tarina muuttuu jatkuvasti.
"Tikaria heittävät ne kanssamammat keskenään, jotka ovat kuormittuneita yhteisistä poissaoloistaan, etenkin kun itselle nakki napsahtaa."
Ei tee asiasta yhtään sen hyväksyttävämpää. Organisaatio joka hyväksyy tekosyitä tikarien terottamiseen ei elä nykypäivää HR:n ja esimiestyön osalta. Minä olen itse tehnyt nuorena miehenä 12 tunnin päiviä, kun kollega oli sairaan lapsen takia kotonaan. Kyllä se kuluttaa ja siinä vaiheessa ei omakaan ajattelu ollut vielä ihan valmista, mutta onneksi esimies osasi luotsata yksikköään ja teillä sitä onnea ei selvästi ole ollut.
"Asiantuntijalle sijaista ei mahdollista palkata parin päivän oman ilmoituksen vuoksi."
No kuinkas monta prosenttia vuodesta se asiantuntija oli poissa? Jos on kyse jatkuvasta sairastamisesta ja niitä asiantuntijoita on useampia niin eikös tuohon kannata alkaa järjestelemään pysyvämpiä sijaistuskuvioita esim. eri yksiköiden välillä?
"Lomakäytännöt ovat selkeitä ainoastaan kiertävällä listalla, kannatan. Mut siinä ei ole sitä peräänkuulutettua joustoa sitten."
No ei kait se jousto tarkoita sitä, että sen perheellisen pitää saada joka vuosi lomansa samaan heinäkuun slottiin? Kesäkuu-heinäkuu-elokuun alku, kaikki auttavat perheellisiä ja siinä on sitä kierrätysvaraa jo paljonkin."Naisvaltaisella alalla kollegat kärsivät työn kannalta enemmän perheen lasten sairasteluista, kuin perheen isä - jonka ei itse edes tarvitse paikata kollegoitaan, kun naiset hoitaa. Nämähän ovat laajempia rakenteellisia ilmiöitä, kuin heti tulisi ajatelleeksi."
Täyttä bullia. Itse työskentelen miesvaltaisella alalla ja aina olen oman osuuteni lasten sairaspäivistä hoitanut ja kylläpä nuo kollegatkin poissa ovat jos lapsi on sairaana. Nykyään etätyöt ovat vielä siitä hyviä, että monesti pystyy tekemään lapsen sairaspäivinä edes osan ajasta töitäkin, kun lapsi katsoo vaikka leffaa olohuoneessa. Mitä isommaksi tulevat, sen helpommaksi homma käy.
Voithan sä nyt vängätä siitä, että asiat pitäisi hoitaa näin ja näin, olen väärässä oman työpaikkani kuvioista jne. Tyypillistä mansplainaamista. Se, että sinä hoidat lapsiasi joskus ja pari kollegaasi joskus ja silti et ymmärrä miten suuresta ongelmasta on kyse, kertoo tarpeeksi. Se ei ole ongelma teillä, koska on niin marginaalista, ettei aiheutta kiirettä työssä.
Eri yksikköjen välillä sijaisten kierrättäminen ei ole mahdollista, koska a) sijaisia ei ole työllistävällä alalla ja b) kukaan ei parissa päivässä pysty niitä tehtäviä oppimaan. Vai onko teillä kenties tälläin toimiva jouheva sijaisjärjestelmä? Vai melko leppoisat projektiaikataulut? Jossa asiantuntijoita on tuolla irrallaan tulemaan pyynnöstä aivan uuteen hommaan pariksi päiväksi? Pomo tekee kyllä pitkää päivää osittain näiden sumplaamisten vuoksi, mutta ei hänkään voi töiltään hypätä jatkuvasti paikkaamaan yllättävää työvajetta.
Vaikuttaa juuri siltä, että oletat kyseessä olevan pienen ongelman johon löydät selvät sävelet helposti. Kun kyse on siitä, ettet yksinkertaisesti joudu kohtaamaan kyseisiä haasteita työssäsi. Mikä on ymmärrettävää miesvaltaisella alalla ja samalla kokemuksesi todistaa väitteeni todeksi. Ei se teidän päälle kaadu, koska kulttuuri ja rakenteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisten pitäisi olla tyytyväisiä kun saavat valita kesäloma-aikansa ja velat jää sinne duuniin heidän puolestaan painamaan siksi aikaa kun on parhaat ulkoilukelit. Plus saahan sitä aina hyvällä syyllä jäädä kotiinkin kun lapsi sattuu vähän yskähtelemään.
No kerropa ratkaisuehdotus, miten asia hoidetaan niin, ettei perheellinen joudu hankalaan tilanteeseen? Toki lapsettomalla pitäisi olla oikeus lomaan keskellä kesää, mutta miten kohtuullisena pidät sitä, että äidillä loma on toukokuussa, isällä syyskuussa ja koko lasten loma-ajan vanhemmat ovat töissä? Entä miten inhimillisenä pidät sitä, ettei vanhempi voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta?
Onneksi kaikki velat eivät ajattele noin, mutta te jotka ajattelette olette just niitä jotka leimaatte velat mulkuiksi. Onneksi olkoon.
Päätös tehdä lapsia on henkilökohtainen. Se ei ole työnantajan eikä työkavereiden ongelma. Sen aiheuttamien hankaluuksien ratkaisu on vanhempien ongelma. On vanhempien asia järjestellä lasten hoito, ja se on heidän hankaluutensa, ei muiden. Näitä asioita pitäisi miettiä jo ennen kuin ehkäisyä ollaan jättämässä pois, eikä vasta hups kun ekaluokan kesäloma on lähestymässä.
Korjataan...
- Sen ei tarvitse olla työnantajan ongelma...
- Sen ei tarvitse olla myöskään työkavereiden ongelma...
Mutta...
Jos kaikesta huolimatta työnantaja ja työkaverit näkevät siinä mahdollisuuden tulla vastaan, niin se voi vaikuttaa myös siihen mielikuvaan mikä työpaikasta leviää ulospäin. Jos meillä on työpaikka joka suhtautuu suopeasti perhe-elämään ja työpaikka jota ei voi vähempää kiinnostaa työntekijöidensä elämä työpaikkansa ulkopuolella niin kumpaan paikkaan veikkaat olevan enemmän tulijoita?No sinne tulee niitä perheellisiä, jolloin voivat keskenään taistella lomista ja paikata toisiaan lasten sairastaessa. Siinähän se oikeudenmukaisuus toteutuu. Ei ole veloja ratkomassa kesän hoito-ongelmia tai kasautuvia töitä.
Olen ollut töissä yhteisöissä, jossa valtaosalla lapsia, tai harvalla lapsia. Arvaapa kummassa olivat työntekijät uupuneita ja hommat sekaisin joustoista huolimatta ja kummassa hommat hoidettiin sujuvasti, kasautumatta ja kaikille tasapuoliset kompromissit olivat itsestäänselvyys?
Ja siihenhän ei tietenkään ollut mitään osaa esimerkiksi esimiestyöllä, organisaatiokulttuurilla ym. ? Jos tekosyitä hommien levällään oloon pitää etsiä työntekijöiden perhesuhteista niin siinä vaiheessa firmassa on moni muukin asia pahasti vinksallaan.
Sama organisaatio, sama esimies. Toki henkilösuhteet, henkilökohtaiset ominaisuudet ja muut vaikuttavat, mutta kyllä merkittävä stressi tuli siitä, kun työntekijät olivat perhesuhteiden vuoksi paljon pois. Riittaa rasitti kun tuurasi eijaa lasten lasten sairauden vuoksi, eija sitten ajatteli, että minäkin jos muutkin ja jokainen oli vuorollaan hepakassa ja tatti otsassa. Motivaatio nolla. Ei ollut vaan tekijöitä työlle paikalla tarpeeksi säännöllisesti. Kyllähän siinä kiire tulee. Lomatoiveketju taas oli seiskatasoa, ennenkuin pomo pisti stopin nokittelulle.
Onneksi voi itse vaihtaa, olihan se ero selvä omassakin stressitasossa kun ei ole joka toinen päivä paria ylimääräistä puhelinta pöydällä, vaan voi keskittyä omiin töihin pääsääntöisesti. Joku harvinainen poikkeus erikseen.
1. Jo se, että työpaikalla mietitään tattiotsassa sitä, että hitto kun Riitta on taas lapsiensa vuoksi pois työstä kertoo siitä, että johtaminen ei ole kunnossa. On eri asia olla ryyppäämisen vuoksi saikulla ja sitten taas sen vuoksi, että se mukula on kipeänä. Jälkimmäiselle ei voi mitään ja se, että työkaverit terottavat poissa ollessa tikaria iskettäväksi selkään kertoo vakavista työpaikan sisäisistä ongelmista.
2. Jos on julkista tietoa, että Eija käyttää sairaslomia väärin niin siihen on helppo ratkaisu: huomautus, varoitus, potkut. Miksi työnantaja ei käyttänyt lain hänelle suomia oikeuksia? = johtamisongelma
3. Kuormittuminen = johtamisongelma
4. Sekavat lomakäytännöt = johtamisongelma, organisaatiokulttuuriongelma
Oliko muuta?
Kun monen mukula on kipeänä, ei sillä ole väliä, onko syy välttämätön vai ei. Mikä merkitsee, on se että ei olla siellä työpaikalla. Tikaria heittävät ne kanssamammat keskenään, jotka ovat kuormittuneita yhteisistä poissaoloistaan, etenkin kun itselle nakki napsahtaa.
Perheetön on yleensä vain omasta puolestaan poissa. Perheellinen omastaan ja lisäksi lasten puolesta. Enemmän liikkuvia osia. Asiantuntijalle sijaista ei mahdollista palkata parin päivän oman ilmoituksen vuoksi. Lomakäytännöt ovat selkeitä ainoastaan kiertävällä listalla, kannatan. Mut siinä ei ole sitä peräänkuulutettua joustoa sitten.
Yksi huvittava seikka. Naisvaltaisella alalla kollegat kärsivät työn kannalta enemmän perheen lasten sairasteluista, kuin perheen isä - jonka ei itse edes tarvitse paikata kollegoitaan, kun naiset hoitaa. Nämähän ovat laajempia rakenteellisia ilmiöitä, kuin heti tulisi ajatelleeksi.
Tuossa alkuperäisessä viestissä johon tuo vastaukseni oli asiat annettiin ymmärtää juuri siinä muodossa mihin tuo vastauksenikin kohdistui. Jos olet nyt sama vastaaja niin tässä taas käännät palikat aivan uuteen uskoon, eikä siinä mitään, mutta vaikea keskustella johdonmukaisesti jos tarina muuttuu jatkuvasti.
"Tikaria heittävät ne kanssamammat keskenään, jotka ovat kuormittuneita yhteisistä poissaoloistaan, etenkin kun itselle nakki napsahtaa."
Ei tee asiasta yhtään sen hyväksyttävämpää. Organisaatio joka hyväksyy tekosyitä tikarien terottamiseen ei elä nykypäivää HR:n ja esimiestyön osalta. Minä olen itse tehnyt nuorena miehenä 12 tunnin päiviä, kun kollega oli sairaan lapsen takia kotonaan. Kyllä se kuluttaa ja siinä vaiheessa ei omakaan ajattelu ollut vielä ihan valmista, mutta onneksi esimies osasi luotsata yksikköään ja teillä sitä onnea ei selvästi ole ollut.
"Asiantuntijalle sijaista ei mahdollista palkata parin päivän oman ilmoituksen vuoksi."
No kuinkas monta prosenttia vuodesta se asiantuntija oli poissa? Jos on kyse jatkuvasta sairastamisesta ja niitä asiantuntijoita on useampia niin eikös tuohon kannata alkaa järjestelemään pysyvämpiä sijaistuskuvioita esim. eri yksiköiden välillä?
"Lomakäytännöt ovat selkeitä ainoastaan kiertävällä listalla, kannatan. Mut siinä ei ole sitä peräänkuulutettua joustoa sitten."
No ei kait se jousto tarkoita sitä, että sen perheellisen pitää saada joka vuosi lomansa samaan heinäkuun slottiin? Kesäkuu-heinäkuu-elokuun alku, kaikki auttavat perheellisiä ja siinä on sitä kierrätysvaraa jo paljonkin."Naisvaltaisella alalla kollegat kärsivät työn kannalta enemmän perheen lasten sairasteluista, kuin perheen isä - jonka ei itse edes tarvitse paikata kollegoitaan, kun naiset hoitaa. Nämähän ovat laajempia rakenteellisia ilmiöitä, kuin heti tulisi ajatelleeksi."
Täyttä bullia. Itse työskentelen miesvaltaisella alalla ja aina olen oman osuuteni lasten sairaspäivistä hoitanut ja kylläpä nuo kollegatkin poissa ovat jos lapsi on sairaana. Nykyään etätyöt ovat vielä siitä hyviä, että monesti pystyy tekemään lapsen sairaspäivinä edes osan ajasta töitäkin, kun lapsi katsoo vaikka leffaa olohuoneessa. Mitä isommaksi tulevat, sen helpommaksi homma käy.
Voithan sä nyt vängätä siitä, että asiat pitäisi hoitaa näin ja näin, olen väärässä oman työpaikkani kuvioista jne. Tyypillistä mansplainaamista. Se, että sinä hoidat lapsiasi joskus ja pari kollegaasi joskus ja silti et ymmärrä miten suuresta ongelmasta on kyse, kertoo tarpeeksi. Se ei ole ongelma teillä, koska on niin marginaalista, ettei aiheutta kiirettä työssä.
Eri yksikköjen välillä sijaisten kierrättäminen ei ole mahdollista, koska a) sijaisia ei ole työllistävällä alalla ja b) kukaan ei parissa päivässä pysty niitä tehtäviä oppimaan. Vai onko teillä kenties tälläin toimiva jouheva sijaisjärjestelmä? Vai melko leppoisat projektiaikataulut? Jossa asiantuntijoita on tuolla irrallaan tulemaan pyynnöstä aivan uuteen hommaan pariksi päiväksi? Pomo tekee kyllä pitkää päivää osittain näiden sumplaamisten vuoksi, mutta ei hänkään voi töiltään hypätä jatkuvasti paikkaamaan yllättävää työvajetta.
Vaikuttaa juuri siltä, että oletat kyseessä olevan pienen ongelman johon löydät selvät sävelet helposti. Kun kyse on siitä, ettet yksinkertaisesti joudu kohtaamaan kyseisiä haasteita työssäsi. Mikä on ymmärrettävää miesvaltaisella alalla ja samalla kokemuksesi todistaa väitteeni todeksi. Ei se teidän päälle kaadu, koska kulttuuri ja rakenteet.
P.s. Yksi vaikuttava syy miespuolisten esimiehien määrään voi olla myös se, että perheellisinäkin pystyvät naisia todennäköisemmin tekemään niitä 12h työpäiviä tarvittaessa. Useammankin kerran kuultu syy naisen kotiin jäämisen perusteena on miehen vastuullisempi/aikataulutetumpi/liikkuvampi työ. Naiset joustaa ja heidän kollegat paikkaa ja tukee osaltaan miehen mahdollisuutta sekä uraan että perheeseen. Rakenteet. Cheers.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisten pitäisi olla tyytyväisiä kun saavat valita kesäloma-aikansa ja velat jää sinne duuniin heidän puolestaan painamaan siksi aikaa kun on parhaat ulkoilukelit. Plus saahan sitä aina hyvällä syyllä jäädä kotiinkin kun lapsi sattuu vähän yskähtelemään.
No kerropa ratkaisuehdotus, miten asia hoidetaan niin, ettei perheellinen joudu hankalaan tilanteeseen? Toki lapsettomalla pitäisi olla oikeus lomaan keskellä kesää, mutta miten kohtuullisena pidät sitä, että äidillä loma on toukokuussa, isällä syyskuussa ja koko lasten loma-ajan vanhemmat ovat töissä? Entä miten inhimillisenä pidät sitä, ettei vanhempi voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta?
Onneksi kaikki velat eivät ajattele noin, mutta te jotka ajattelette olette just niitä jotka leimaatte velat mulkuiksi. Onneksi olkoon.
Päätös tehdä lapsia on henkilökohtainen. Se ei ole työnantajan eikä työkavereiden ongelma. Sen aiheuttamien hankaluuksien ratkaisu on vanhempien ongelma. On vanhempien asia järjestellä lasten hoito, ja se on heidän hankaluutensa, ei muiden. Näitä asioita pitäisi miettiä jo ennen kuin ehkäisyä ollaan jättämässä pois, eikä vasta hups kun ekaluokan kesäloma on lähestymässä.
Korjataan...
- Sen ei tarvitse olla työnantajan ongelma...
- Sen ei tarvitse olla myöskään työkavereiden ongelma...
Mutta...
Jos kaikesta huolimatta työnantaja ja työkaverit näkevät siinä mahdollisuuden tulla vastaan, niin se voi vaikuttaa myös siihen mielikuvaan mikä työpaikasta leviää ulospäin. Jos meillä on työpaikka joka suhtautuu suopeasti perhe-elämään ja työpaikka jota ei voi vähempää kiinnostaa työntekijöidensä elämä työpaikkansa ulkopuolella niin kumpaan paikkaan veikkaat olevan enemmän tulijoita?No sinne tulee niitä perheellisiä, jolloin voivat keskenään taistella lomista ja paikata toisiaan lasten sairastaessa. Siinähän se oikeudenmukaisuus toteutuu. Ei ole veloja ratkomassa kesän hoito-ongelmia tai kasautuvia töitä.
Olen ollut töissä yhteisöissä, jossa valtaosalla lapsia, tai harvalla lapsia. Arvaapa kummassa olivat työntekijät uupuneita ja hommat sekaisin joustoista huolimatta ja kummassa hommat hoidettiin sujuvasti, kasautumatta ja kaikille tasapuoliset kompromissit olivat itsestäänselvyys?
Ja siihenhän ei tietenkään ollut mitään osaa esimerkiksi esimiestyöllä, organisaatiokulttuurilla ym. ? Jos tekosyitä hommien levällään oloon pitää etsiä työntekijöiden perhesuhteista niin siinä vaiheessa firmassa on moni muukin asia pahasti vinksallaan.
Sama organisaatio, sama esimies. Toki henkilösuhteet, henkilökohtaiset ominaisuudet ja muut vaikuttavat, mutta kyllä merkittävä stressi tuli siitä, kun työntekijät olivat perhesuhteiden vuoksi paljon pois. Riittaa rasitti kun tuurasi eijaa lasten lasten sairauden vuoksi, eija sitten ajatteli, että minäkin jos muutkin ja jokainen oli vuorollaan hepakassa ja tatti otsassa. Motivaatio nolla. Ei ollut vaan tekijöitä työlle paikalla tarpeeksi säännöllisesti. Kyllähän siinä kiire tulee. Lomatoiveketju taas oli seiskatasoa, ennenkuin pomo pisti stopin nokittelulle.
Onneksi voi itse vaihtaa, olihan se ero selvä omassakin stressitasossa kun ei ole joka toinen päivä paria ylimääräistä puhelinta pöydällä, vaan voi keskittyä omiin töihin pääsääntöisesti. Joku harvinainen poikkeus erikseen.
1. Jo se, että työpaikalla mietitään tattiotsassa sitä, että hitto kun Riitta on taas lapsiensa vuoksi pois työstä kertoo siitä, että johtaminen ei ole kunnossa. On eri asia olla ryyppäämisen vuoksi saikulla ja sitten taas sen vuoksi, että se mukula on kipeänä. Jälkimmäiselle ei voi mitään ja se, että työkaverit terottavat poissa ollessa tikaria iskettäväksi selkään kertoo vakavista työpaikan sisäisistä ongelmista.
2. Jos on julkista tietoa, että Eija käyttää sairaslomia väärin niin siihen on helppo ratkaisu: huomautus, varoitus, potkut. Miksi työnantaja ei käyttänyt lain hänelle suomia oikeuksia? = johtamisongelma
3. Kuormittuminen = johtamisongelma
4. Sekavat lomakäytännöt = johtamisongelma, organisaatiokulttuuriongelma
Oliko muuta?
Kun monen mukula on kipeänä, ei sillä ole väliä, onko syy välttämätön vai ei. Mikä merkitsee, on se että ei olla siellä työpaikalla. Tikaria heittävät ne kanssamammat keskenään, jotka ovat kuormittuneita yhteisistä poissaoloistaan, etenkin kun itselle nakki napsahtaa.
Perheetön on yleensä vain omasta puolestaan poissa. Perheellinen omastaan ja lisäksi lasten puolesta. Enemmän liikkuvia osia. Asiantuntijalle sijaista ei mahdollista palkata parin päivän oman ilmoituksen vuoksi. Lomakäytännöt ovat selkeitä ainoastaan kiertävällä listalla, kannatan. Mut siinä ei ole sitä peräänkuulutettua joustoa sitten.
Yksi huvittava seikka. Naisvaltaisella alalla kollegat kärsivät työn kannalta enemmän perheen lasten sairasteluista, kuin perheen isä - jonka ei itse edes tarvitse paikata kollegoitaan, kun naiset hoitaa. Nämähän ovat laajempia rakenteellisia ilmiöitä, kuin heti tulisi ajatelleeksi.
Tuossa alkuperäisessä viestissä johon tuo vastaukseni oli asiat annettiin ymmärtää juuri siinä muodossa mihin tuo vastauksenikin kohdistui. Jos olet nyt sama vastaaja niin tässä taas käännät palikat aivan uuteen uskoon, eikä siinä mitään, mutta vaikea keskustella johdonmukaisesti jos tarina muuttuu jatkuvasti.
"Tikaria heittävät ne kanssamammat keskenään, jotka ovat kuormittuneita yhteisistä poissaoloistaan, etenkin kun itselle nakki napsahtaa."
Ei tee asiasta yhtään sen hyväksyttävämpää. Organisaatio joka hyväksyy tekosyitä tikarien terottamiseen ei elä nykypäivää HR:n ja esimiestyön osalta. Minä olen itse tehnyt nuorena miehenä 12 tunnin päiviä, kun kollega oli sairaan lapsen takia kotonaan. Kyllä se kuluttaa ja siinä vaiheessa ei omakaan ajattelu ollut vielä ihan valmista, mutta onneksi esimies osasi luotsata yksikköään ja teillä sitä onnea ei selvästi ole ollut.
"Asiantuntijalle sijaista ei mahdollista palkata parin päivän oman ilmoituksen vuoksi."
No kuinkas monta prosenttia vuodesta se asiantuntija oli poissa? Jos on kyse jatkuvasta sairastamisesta ja niitä asiantuntijoita on useampia niin eikös tuohon kannata alkaa järjestelemään pysyvämpiä sijaistuskuvioita esim. eri yksiköiden välillä?
"Lomakäytännöt ovat selkeitä ainoastaan kiertävällä listalla, kannatan. Mut siinä ei ole sitä peräänkuulutettua joustoa sitten."
No ei kait se jousto tarkoita sitä, että sen perheellisen pitää saada joka vuosi lomansa samaan heinäkuun slottiin? Kesäkuu-heinäkuu-elokuun alku, kaikki auttavat perheellisiä ja siinä on sitä kierrätysvaraa jo paljonkin."Naisvaltaisella alalla kollegat kärsivät työn kannalta enemmän perheen lasten sairasteluista, kuin perheen isä - jonka ei itse edes tarvitse paikata kollegoitaan, kun naiset hoitaa. Nämähän ovat laajempia rakenteellisia ilmiöitä, kuin heti tulisi ajatelleeksi."
Täyttä bullia. Itse työskentelen miesvaltaisella alalla ja aina olen oman osuuteni lasten sairaspäivistä hoitanut ja kylläpä nuo kollegatkin poissa ovat jos lapsi on sairaana. Nykyään etätyöt ovat vielä siitä hyviä, että monesti pystyy tekemään lapsen sairaspäivinä edes osan ajasta töitäkin, kun lapsi katsoo vaikka leffaa olohuoneessa. Mitä isommaksi tulevat, sen helpommaksi homma käy.
Voithan sä nyt vängätä siitä, että asiat pitäisi hoitaa näin ja näin, olen väärässä oman työpaikkani kuvioista jne. Tyypillistä mansplainaamista. Se, että sinä hoidat lapsiasi joskus ja pari kollegaasi joskus ja silti et ymmärrä miten suuresta ongelmasta on kyse, kertoo tarpeeksi. Se ei ole ongelma teillä, koska on niin marginaalista, ettei aiheutta kiirettä työssä.
Eri yksikköjen välillä sijaisten kierrättäminen ei ole mahdollista, koska a) sijaisia ei ole työllistävällä alalla ja b) kukaan ei parissa päivässä pysty niitä tehtäviä oppimaan. Vai onko teillä kenties tälläin toimiva jouheva sijaisjärjestelmä? Vai melko leppoisat projektiaikataulut? Jossa asiantuntijoita on tuolla irrallaan tulemaan pyynnöstä aivan uuteen hommaan pariksi päiväksi? Pomo tekee kyllä pitkää päivää osittain näiden sumplaamisten vuoksi, mutta ei hänkään voi töiltään hypätä jatkuvasti paikkaamaan yllättävää työvajetta.
Vaikuttaa juuri siltä, että oletat kyseessä olevan pienen ongelman johon löydät selvät sävelet helposti. Kun kyse on siitä, ettet yksinkertaisesti joudu kohtaamaan kyseisiä haasteita työssäsi. Mikä on ymmärrettävää miesvaltaisella alalla ja samalla kokemuksesi todistaa väitteeni todeksi. Ei se teidän päälle kaadu, koska kulttuuri ja rakenteet.
"Tyypillistä mansplainaamista. Se, että sinä hoidat lapsiasi joskus ja pari kollegaasi joskus ja silti et ymmärrä miten suuresta ongelmasta on kyse, kertoo tarpeeksi. Se ei ole ongelma teillä, koska on niin marginaalista, ettei aiheutta kiirettä työssä."
No vastavuoroisesti tuo on tyypillistä womansplainaamista. MItätöidään kommentti, kun se ei sovi omaan maailmankuvaan. Naisille on tyypillistä yleistää ilmiö jokaiseen mieheen ja sitten kun osoitetaan, että näin ei olekaan niin sitten alkaa tämä pingpong. Milläs eväillä sinä arvelet arvioivasi minun kiirettäni? Minä arvioin esimiestyötänne sillä, että tunnut tietävän kollegoistasi asioita joita sinun ei pitäisi tietää, kuten esimerkiksi sitä, että siellä pidetään luvattomasti sairasvapaita sen sijaan, että asioita hoidettaisiin normaaleilla esimiestyön keinoilla. Ketä tuo palvelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiertävä lomalista on paras, toki silloinkin muutama lapsellinen yrittää vikistä vaihtamaan lomaa kun minulla on heinäkuu vuorossa, juu ei, en vaihda.
Kiertävä lomalista on paras, toki muutama vela yrittää vikistä vaihtamaan lomaa, kun terassikelit olisi mun lomalla paremmat, juu ei, en vaihda.
Haha, asioita jotka eivät tapahtuneet. :D Vela ei voi tietää sen paremmin kuin lapsellinenkaan mihin kohtaa kesää ne parhaat terdekelit osuvat. Mutta viihdyttävä yritys kuitenkin, mammeli.
Kuten ei sunkaan esimerkkiäsi. Sä et tajua edes silloin, kun sun sanomiset toistetaan roolit vaihtaen, jotta huomaisit miten naurettavia argumenttisi ovat. Huh huh, kyllä on hankalaa.
Kiertävä lomalista on paras, toki muutama vela yrittää vikistä vaihtamaan lomaa, kun terassikelit olisi mun lomalla paremmat, juu ei, en vaihda.