Lue keskustelun säännöt.
Miten suhteesta erotaan?
Hei vaan ja anteeksi typerimmästä kysymyksestä taas hetkeen. Tiedän, että no eroamalla. Miten tämä käytännössä tapahtuu?
Suhde on ensimmäiseni ja se on kestänyt nyt muutaman vuoden. Koko suhteen ajan meillä on ollut ongelmia ja nyt olen päättänyt lähteä.
Minulla ei ole ystäviä ja vanhempani pitävät miehestäni paljon. En omista autoa. Aina kun otan eron puheeksi niin mies ei suostu keskustelemaan asiasta. Asumme kahdessa eri kodissa. Jos yritän pakata tavaroitani, niin mies purkaa ne pois kasseista tai muuten estää minua. Toki ei hänellä ole velvollisuutta minua erossa auttaa, mutta en tiedä mitä ihmettä tekisin.
Olen hiukan yksinkertainen, tiedetään jo. Yritän tässä nyt kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa asiani kuntoon. Kaipaisin vinkkejä.
Kommentit (389)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äh nyt minusta tuntuu, että aihe lähti sivuraiteille ja jatkaminen ei taida palvella enää ketään. Olen ollut taas hyvin epäselvä ilmaisussani.
Tällä hetkellä minulla siis ei ole meneillään minkäänlaista akuuttia kriisia. Parisuhteessa on suhteellisen seesteinen vaihe. Henkisesti olen ollut jo pidemmän tovin pirstaleina ja olen pohtinut useamman viikon ajan eroa itsekseni.
Mies tietää tästä, mutta ei ota puheitani vakavasti. Mietin että olisin tehnyt eroa pikkuhiljaa käytännän asioita järjestäen, sillä mitään isoa riitaa tai muuta hätää tässä ei ole meneillään.
Mustasukkaisuus toki on läsnä päivittäin, mutta tilanne on pysynyt hyvin samanlaisena jo pidemmän aikaa. Uhkaukset ja takaisin hakemiset ovat tapahtuneet kuukausia sitten.
Olen hyvin arka ihminen ja muutokset pelottavat minua. Olen roikkunut miehessä kaikki nämä vuodet sillä hän on ollut ainoa ja paras ystäväni. Suhteemme ei ole minulle jatkuvaa pelossa elämistä, mutta aiemman asiat jotka hän on minulle tehnyt ovat käyneet mielessäni sietämättömäksi ja haluan pois.
Tiedän olevani rasittava ja vaikea ja ihmiset joilla on oikeasti paha tilanne varmasti ymmärtäisivät heti lähteä, minä vain.. en edes tiedä. Olen pahoillani.
Ap
"ihmiset joilla on oikeasti paha tilanne varmasti ymmärtäisivät heti lähteä"
Kuule ap, silloin kun se tilanne on sinun määritelmäsi mukaan "oikeasti paha", ei enää ymmärrys auta, ja ihmisen sijaan saattaa lähteä henki. Tätä tässä sinulle koitetaan sanoa. Ei väkivaltainen suhde ole koko ajan väkivaltainen, mutta sitten kun se sellaiseksi kunnolla äityy, voi elämä olla hetkessä ohi. Miltä sinusta tuntuu se ajatus? Haluatko elää? Minunkin väkivaltainen suhde kesti 5 vuotta, ja se raaka väkivalta 40 minuuttia siitä viidestä vuodesta.
Vierailija kirjoitti:
Äh nyt minusta tuntuu, että aihe lähti sivuraiteille ja jatkaminen ei taida palvella enää ketään. Olen ollut taas hyvin epäselvä ilmaisussani.
Tällä hetkellä minulla siis ei ole meneillään minkäänlaista akuuttia kriisia. Parisuhteessa on suhteellisen seesteinen vaihe. Henkisesti olen ollut jo pidemmän tovin pirstaleina ja olen pohtinut useamman viikon ajan eroa itsekseni.
Mies tietää tästä, mutta ei ota puheitani vakavasti. Mietin että olisin tehnyt eroa pikkuhiljaa käytännän asioita järjestäen, sillä mitään isoa riitaa tai muuta hätää tässä ei ole meneillään.
Mustasukkaisuus toki on läsnä päivittäin, mutta tilanne on pysynyt hyvin samanlaisena jo pidemmän aikaa. Uhkaukset ja takaisin hakemiset ovat tapahtuneet kuukausia sitten.
Olen hyvin arka ihminen ja muutokset pelottavat minua. Olen roikkunut miehessä kaikki nämä vuodet sillä hän on ollut ainoa ja paras ystäväni. Suhteemme ei ole minulle jatkuvaa pelossa elämistä, mutta aiemman asiat jotka hän on minulle tehnyt ovat käyneet mielessäni sietämättömäksi ja haluan pois.
Tiedän olevani rasittava ja vaikea ja ihmiset joilla on oikeasti paha tilanne varmasti ymmärtäisivät heti lähteä, minä vain.. en edes tiedä. Olen pahoillani.
Ap
Sinä et ole rasittava tai vaikea ihminen. Sinä olet henkisesti alistettu miehen toimesta. Ihmisillä on kumma taipumus ajatella kaikesta hyvää ja se taitaa sinunkin iso ongelmasi olla. Sinä kyllä lukeudut ihmisiin, joilla on paha tilanne. Sinä et vaan ymmärrä sitä. On surullista että sinä et tätä ymmärrä näköjään kuin kantapään kautta oppimalla. Toivottavasti jäät henkiin, kun se opetus tulee.
Vierailija kirjoitti:
No, siistiä eroa tästä ei nähtävästi tule. Siis sellaista että kerrot miehelle että nyt eroatte ja sitten yhteisesti teette tavaroiden siirtoa.
Helpoin mahdollisuus joka toki kestää jonkin aikaa. Rupeat pikkuhiljaa viemään tavaroita pois miehen luota. Sellaisia jotka mahtuvat isoon käsilaukkuun. Viet näitä pois 2-3 erässä. Jos pelkäät että mies huomaa niin tuo samalla tilalle jotain uutta joka on täysin yhdentekevää sinulle ja joka voi jäädä miehen kotiin kun eroatte. Jos on mitään isompaa (ruukkukasveja, kattiloita, mitä nyt olisikaan) niin sanot niille henkisesti hyvästit.
Keräät miehen kaikki tavarat omasta kodistasi yhteen laatikkoon. Vaihdatat oveen lukon jotta mies ei enää avaimellaan pääse sinulle.
Jos ei ole väkivallan uhkaa suhteessa niin sanot viimeisellä kerralla miehen luona että tämä oli nyt tässä, me eroamme nyt ja otat viimeiset tavarat mukaasi. Jos on pienintäkään riskiä väkivaltaan niin teet tämän julkisella paikalla ja ne tavarat joita et ole saanut vielä siirrettyä miehen kotoa pois jäävät sinne. Ne ovat vain tavaraa.
Sovit miehen kanssa milloin hän tulee hakemaan omat tavaransa kodistasi. Katso että paikalla on silloin vähintään pari ystäväsi. Jos mies ei suostu niitä hakemaan säästä ne ja laita laatikossa perimmäiseen nurkkaan. Järjestä jossain vaiheessa että saat vietyä ne miehen kotipaikkakunnalle ja dumppaa ne miehen silmien eteen noukittavaksi.
Älä ota miestä takaisin. Älä viestittele. Älä vastaa puheluihin.
Ei, ei, ei. Jos on pienikin riski väkivallasta, ei eroa tehdä kasvotusten ollenkaan. Ei edes julkisella paikalla.
Ja minusta ap:n mies kuulostaa siltä että ero on todellakin syytä tehdä puhelimitse.
Vanhemmille on myös kerrottava asiat niin kuin ne on, tai muuten välit katkeavat joka tapauksessa.
Jos sinulla on huonekaluja pienempiä tavaroita, ne saat kyllä mukaan kun miehen ollessa pari tuntia poissa pakkaat kaiken ja tilaat tilataksin viemään sut kotiisi. Tilaa myös lukkojen vaihto heti samalle päivälle äläkä kerro miehelle ennen kuin vaihto on tehty. Jos tämä ei jostain syystä onnistu, älä vietä ensimmäistä yötä poissa omassa asunnossasi.
Ottaen huomioon, että vanhempasikaan eivät tunnista tilannetta (mies haki sinut heidän luotaan väkisin) niin voidaan päätellä, että et ole saanut sellaisia eväitä, että voisit tunnistaa väkivaltaista parisuhdetta, kun se osuu kohdallesi. Nuo kertomasi asiat eivät ole tavallisia, hyvään parisuhteeseen kuuluvia juttuja.
Olen pahoillani puolestasi. Aika näyttää, kuinka sinun käy. Ehkä voit joskus tulla kertomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi koet tekstini ylimieliseksi. Olen silti pahoillani, sillä tarkoitukseni ei ole pahoittaa kenenkään mieltä enkä halua että sinä tai kukaan muukaan saa kuvan että pitäisin lähisuhdeväkivallasta kärsiviä pilkkanani.
Minun on vaikea mieltää itseni väkivaltaiseen suhteeseen tai käsittää, että miksi muut kokevat minun olevan vaarassa. En pidä teistä ketään pilkkanani. Tarkoitin aiemmin, että käsitykseni väkivallan uhreista ei sisällä minua mukaansa.
Olen ajatellut että suhteita ja ihmisiä on monenlaisia ja on paljon toista loukkaavia asioita, ilman että ne samalla välttämättä olisivat väkivaltaa.
Minusta tuntuisi että pidän esimerkiksi terveydenhuoltoa vitsinä jos menisin hakemaan apua ilman todellista vaaraa ja veisin paikan joltain, joka sitä oikeasti tarvitsee. Siksi olen jankannut sitä että ei tässä mitään hätää, en siksi että tieten tahtoen haluaisin jotakuta väkivaltaa kokenutta loukata.
Ap
Hyvä Ap.
Olet joutunut täysin miehen valtaan, manipuloiduksi. Tuhannet naiset voisivat kertoa sinulle samaa tarinaa kuinka parisuhdeväkivalta alkaa. Olen ollut itse nuorempana samassa tilanteessa: ensimmäinen vakava suhde, jossa muut näkivät varoitusmerkkejä mutta itselläni ne menivät kuuroille korville. Kontrollointi alkoi salakavalasti ja pikkuhiljaa. Mies sai minut kääntymään sukulaisiani ja ystäviäni vastaan ja uskomaan häntä. Nujersi jo olematonta itsetuntoani. Löysi syitä joka asiasta syyttää minua. Kyttäsi puhelinta, jopa lähetti viestejä minun nimissäni ystävilleni. Alkoi hakemaan minua töistä. Ei halunnut minun viettävän aikaa harrastuksissani.
Totta kai tajusin, ettei kaikki ollut kunnossa ja arvoin samalla lailla lähtöä ja se ei ollut helppoa kun siltoja oli poltettu sukulaisiin ja ystäviin, häpeä omasta tilanteesta ja sinisilmäisyydestä oli hirvittävä.
Kunnes sitten eräänä yönä, ilman riitaa ja varoittamatta, mies kävi käsiksi, veti jaloista sängystä alas, kuristi ja juotti vettä niin että olin tukehtua, paiskoi minua pitkin seiniä, hakkasi metallisella kettingillä polvet rikki ja poltti ihoa sytyttimellä. Tämän jälkeen poistui tyynesti asunnosta ulos ja poistui jonnekin. En tiedä kuinka kauan aikaa kului kunnes tajusin ettei ole tulossa takaisin ja hain naapuritalosta apua.
Olen joutunut käymään läpi lukuisia leikkauksia ja isot arvet koristavat kehoani vielä 20 vuoden jälkeenkin, muistuttavat minua asiasta joka ikinen päivä. Silti, olen hengissä. Tapahtunut aiheutti minulle myös lapsettomuuden. Vuosien terapiat, ja pääsin takaisin jaloilleni. Mikään ei ole voimauttavampaa kuin tuntea olevansa turvassa omassa kodissaan. Kasvoin henkisesti sen yön jälkeen, enkä anna enää kenenkään alistaa minua vastaavaan tilanteeseen.
Hae apua, sinua on jo sanallisesti ja teoin uhkailtu - se ei ole tervettä käytöstä sinua kohtaan keneltäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, siistiä eroa tästä ei nähtävästi tule. Siis sellaista että kerrot miehelle että nyt eroatte ja sitten yhteisesti teette tavaroiden siirtoa.
Helpoin mahdollisuus joka toki kestää jonkin aikaa. Rupeat pikkuhiljaa viemään tavaroita pois miehen luota. Sellaisia jotka mahtuvat isoon käsilaukkuun. Viet näitä pois 2-3 erässä. Jos pelkäät että mies huomaa niin tuo samalla tilalle jotain uutta joka on täysin yhdentekevää sinulle ja joka voi jäädä miehen kotiin kun eroatte. Jos on mitään isompaa (ruukkukasveja, kattiloita, mitä nyt olisikaan) niin sanot niille henkisesti hyvästit.
Keräät miehen kaikki tavarat omasta kodistasi yhteen laatikkoon. Vaihdatat oveen lukon jotta mies ei enää avaimellaan pääse sinulle.
Jos ei ole väkivallan uhkaa suhteessa niin sanot viimeisellä kerralla miehen luona että tämä oli nyt tässä, me eroamme nyt ja otat viimeiset tavarat mukaasi. Jos on pienintäkään riskiä väkivaltaan niin teet tämän julkisella paikalla ja ne tavarat joita et ole saanut vielä siirrettyä miehen kotoa pois jäävät sinne. Ne ovat vain tavaraa.
Sovit miehen kanssa milloin hän tulee hakemaan omat tavaransa kodistasi. Katso että paikalla on silloin vähintään pari ystäväsi. Jos mies ei suostu niitä hakemaan säästä ne ja laita laatikossa perimmäiseen nurkkaan. Järjestä jossain vaiheessa että saat vietyä ne miehen kotipaikkakunnalle ja dumppaa ne miehen silmien eteen noukittavaksi.
Älä ota miestä takaisin. Älä viestittele. Älä vastaa puheluihin.
Ei, ei, ei. Jos on pienikin riski väkivallasta, ei eroa tehdä kasvotusten ollenkaan. Ei edes julkisella paikalla.
Ja minusta ap:n mies kuulostaa siltä että ero on todellakin syytä tehdä puhelimitse.
Vanhemmille on myös kerrottava asiat niin kuin ne on, tai muuten välit katkeavat joka tapauksessa.
Jos sinulla on huonekaluja pienempiä tavaroita, ne saat kyllä mukaan kun miehen ollessa pari tuntia poissa pakkaat kaiken ja tilaat tilataksin viemään sut kotiisi. Tilaa myös lukkojen vaihto heti samalle päivälle äläkä kerro miehelle ennen kuin vaihto on tehty. Jos tämä ei jostain syystä onnistu, älä vietä ensimmäistä yötä poissa omassa asunnossasi.
Siis viimeinen lause piti olla, että älä vietä yötä asunnnossa johon miehellä on pääsy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottaen huomioon, että vanhempasikaan eivät tunnista tilannetta (mies haki sinut heidän luotaan väkisin) niin voidaan päätellä, että et ole saanut sellaisia eväitä, että voisit tunnistaa väkivaltaista parisuhdetta, kun se osuu kohdallesi. Nuo kertomasi asiat eivät ole tavallisia, hyvään parisuhteeseen kuuluvia juttuja.
Olen pahoillani puolestasi. Aika näyttää, kuinka sinun käy. Ehkä voit joskus tulla kertomaan.
Tämä on muuten taivahan tosi, että vääristynyt kuva parisuhteesta tulee kotoa. Kaikissa tietämissäni vakavissa parisuhdeväkivaltatapauksissa uhrin lapsuudenperhe on tiennyt pahoinpitelyistä, mutta kukaan ei ole tehnyt mitään.
Vierailija kirjoitti:
2015 väkivallasta päässyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhuollolla tarkoitin siis psykologia. Hän on tilanteestani ollut jo jonkin aikaa huolissaan ja viimeksi hän pyysi lupaa ottaa yhteyttä lähisuhdeväkivaltaan erikoistuneeseen ammattilaiseen, jotta voisi suunnitella kanssani turvallisen tavan erota.
Mies on siis mustasukkainen myös naispuolisesta psykologistani ja joskus koittaa estää käyntejäni vastaanotolla.
Minua on ohjeistettu, että jos koen terveyteni uhatuksi niin otan yhteyttä poliisiin/turvakotiin ja hakeudun muualle. En tällä hetkellä koe olevani vaarassa (en ole missään vaiheessa kokenut)
Varmasti en ole ainoa eroava, joka tahtoisi omaisuutensa mukaan ja että eron ei tarvitsisi tarkoittaa luopumista itselle tärkeistä tavaroista. Meillä on myös yhteinen lemmikki. Korostan että en yritä olla idiootti, jos kokisin itseni uhatuksi juuri nyt niin lähtisin heti ovesta ulos.
Ap
Jos se lähteminen väkivallan ihan alta toimisi noin kuin kuvaat, ei Suomessa joka kolmas nainen kokisi väkivaltaa suhteessa. Katsos siinä kohtaa kun se väkivalta alkaa, et enää pääse ovesta ulos. Minun suhteessa oli ennen tappoyritystä sellaista mitä en jotenkin käsittänyt väkivallaksi - mies heitti tavaroita, esti minua ja uhkaili itsemurhalla. Sinä yönä kun melkein kuolin, tapahtui muuta. Väkivalta alkoi sillä että mies kuristi minua kaksin käsin. Olin sen jälkeen sekä shokissa että hapenpuutteesta niin heikko, etten pystynyt puolustautumaan tai poistumaan, tai huutamaan apua. Pahoinpitely jatkui 40 minuuttia. Pääsin karkuun kun mies alkoi maanisesti naputtelemaan kännykällään tappouhkauksia isälleni.
Sinä olet käytökseltäsi ylimielinen ja minusta tuntuu pahalta kommenttisi. Annat ikäänkuin ymmärtää, että hakatuksi tai tapetuksi tuleminen on valinta.
Kun puhut että lähdet kun tulet uhatuksi, niin se meni jo. Sinua on jo uhattu. Seuraavaksi kun alkaa tapahtua niin lähteminen voi ollakin rajattu pois valinnoistasi.
Ap noudattaa ihan samaa kaavaa, miten sinulla on mennyt. Hänkään ei ymmärrä, kuten sinäkään et ymmärtänyt, että jo uhkaus on vakavaa. Onneksi sinä pääsit hengissä pois. Sitä täällä juuri yritetään, että hän ymmärtäisi. Se ei ole ylimielisyyttä, ap vain näemmä noudattaa sitä hyvin yleistä kaavaa, että muita ei uskota, ennekuin se isku tulee ja silloin voi tosiaan olla jo liian myöhäistä.
Kiitos viestistäsi. Varmaan siksi hermostuinkin kun teki niin kipeää käydä taas nuo tapahtumat läpi, siinä toivossa, että niiden kertominen auttaisi jotain muuta samassa tilanteessa olevaa. En tiedä miten auttaa. En pysty palaamaan ajassa taaksepäin siihen ihmiseen, joka olin silloin. Mutta sen voin tosiaan sanoa, että minulle se ensimmäinen lyönti pitkässä suhteessa tuli vasta siinä samalla, kun henki meinasi lähteä. Eli tosiaan jos joku täällä ajattelee lähtevänsä sitten kun väkivalta "alkaa" niin haluan painokkaasti sanoa, että se voi olla myös se päivä, kun te ette enää pääse pois. Lisäksi se kärsimys, mitä tulee muille. Minun isäni tuli myös uhatuksi. Pelkäsin eron jälkeen vuosia, jos isä tai joku läheinen ei vastaa, että nyt eksä on tappanut jonkun. Eli et altista vain itseäsi, vaan myös vanhempasi. Isäni ja miesystäväni tulivat itse asiassa hyvin juttuun eikä tuollaista ollut koskaan ilmassa aiemmin.
Ap. Sinä olet arvokas ihminen ja sekä sinä että miesystäväsi ansaitsette parempaa. Pidät nyt häntä sairaassa kierteessä joka saattaa johtaa hänenkin elämän päättymiseen tai tuhoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. olet manipuloitu ja alistettu. Et näe tilannettasi sellaisena kuin se todellisuudessa on ja muut sen näkevät eli vaarallisena. Sinuna en luottaisi kuitenkaan heti vanhempien tukeen ja auttamishaluun, sillä he ovat myös sokeita tilanteelle. Heidän pitää saada kuulla totuus, mutta älä jää odottelemaan heidän hyväksyntäänsä.
Olet saanut hyviä neuvoja. Lähde.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos neuvoista. Minua pelottaa eroaminen kovasti ja on tuntunut vaikealle ymmärtää toisen käytöstä. Välillä myös pelkään, kun mies sanoo ettei halua elää ilman minua tai että ei koskaan päästä minua pois.
Pelkään, että en saa kaikkia tavaroitani, mutta toisaalta ehkä ne eivät ole nyt niin iso menetys. Rahallisesti toki, mutta ei voi mitään.
Tiedän, että mies tulisi suoraan luokseni jos häivyn hänen ollessa toisaalla. Ajatus siitä ahdistaa. Haluaisin vain olla rauhassa. Mies on myös suhteemme aikana hiljalleen eristänyt minut muista ihmisistä, joten yksin oleminen ilman apua muilta tuntuu pahalle. Mutta mikään ei muutu ellen nyt lähde.
Ap
Itse menin turvakotiin siksi aikaa. Kerroin miehelle erosta vasta sieltä käsin. Sinne kannattaa ainakin soittaa, kaiken varalta. Tämä on heille aivan tavallista, ja osaavat suhtautua luontevasti. Eli sun ei tarvitse jännittää tai hävetä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huolissani apsta. Toivottavasti ei joudu lukemaan tästä tapauksesta kohta iltasanomista. Sairaalloinen mustasukkaisuus, henkinen väkialta ja tapolla uhkailu johtaa aina fyysiseen väkivaltaan, ja se eka kerta voi koitua kohtaloksi. Kuuntele nyt edes ammattilaisia jos psykologisikin on sinusta huolissaan
Voi ap, ymmärrän sinua niin hyvin! Itse väittelin terapeuttini kanssa noin vuoden siitä, että olenko väkivallan uhri vai en. En ymmärtänyt itsemurhalla uhkailua väkivallaksi tai juuri tuota pelkkää ”fyysistä estämistä”. Lyömisessä oli minullakin omassa mielessäni se raja.
Terapeuttini ohjeet tuntuivat todella julmilta ja kylmiltä. Samoin nämä täällä saamasi kirjoittajien ohjeet saattavat tuntua myös sinulle.
Mutta usko nyt vaikka minua, olet oikeasti henkisen väkivallan uhri ja siitä ei ole pitkä matka fyysiseeen väkivaltaan. Sinun on nyt vain kerättävä rohkeutesi lähteä ja pysyä poissa vaikka mies kuinka pelottelisi tai maanittelisi takaisin.
Nyt olisi parasta soittaa lähimpään turvakotiin. Sillä ei ole mitään väliä missä kaupungissa se on. He ohjaavat sinua mitä tehdä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan tässä vaiheessa kiittää kaikkia, jotka ovat vastanneet täällä aplle asiallisesti. Ap hyvä, sinulla on nyt mahdollisuus pelastaa sekä oma tulevaisuus että miehesi tulevaisuus järjestämällä ero turvakodin kautta ❤️
Suhteenne dynamiikka on sairas ja tuhoaa muuten teidät molemmat. Koska sinä olet jo osin havahtunut siihen, olet velvollinen hakemaan apua. Älä odota että mies toimii, hän on vakavasti häiriintynyt eikä pysty toimimaan. Voit nyt olla ystävä hänelle irtautumalla niin ettei pahinta tapahdu.
Koska väkivalta pahenee ajan saatossa, vaatii sen tapahtuminen meitä naisia jotka itsepintaisesti jäämme ja kuvittelemme että meidän kohdalla asia menee toisin. Ei se mene.
Vierailija kirjoitti:
Äh nyt minusta tuntuu, että aihe lähti sivuraiteille ja jatkaminen ei taida palvella enää ketään. Olen ollut taas hyvin epäselvä ilmaisussani.
Tällä hetkellä minulla siis ei ole meneillään minkäänlaista akuuttia kriisia. Parisuhteessa on suhteellisen seesteinen vaihe. Henkisesti olen ollut jo pidemmän tovin pirstaleina ja olen pohtinut useamman viikon ajan eroa itsekseni.
Mies tietää tästä, mutta ei ota puheitani vakavasti. Mietin että olisin tehnyt eroa pikkuhiljaa käytännän asioita järjestäen, sillä mitään isoa riitaa tai muuta hätää tässä ei ole meneillään.
Mustasukkaisuus toki on läsnä päivittäin, mutta tilanne on pysynyt hyvin samanlaisena jo pidemmän aikaa. Uhkaukset ja takaisin hakemiset ovat tapahtuneet kuukausia sitten.
Olen hyvin arka ihminen ja muutokset pelottavat minua. Olen roikkunut miehessä kaikki nämä vuodet sillä hän on ollut ainoa ja paras ystäväni. Suhteemme ei ole minulle jatkuvaa pelossa elämistä, mutta aiemman asiat jotka hän on minulle tehnyt ovat käyneet mielessäni sietämättömäksi ja haluan pois.
Tiedän olevani rasittava ja vaikea ja ihmiset joilla on oikeasti paha tilanne varmasti ymmärtäisivät heti lähteä, minä vain.. en edes tiedä. Olen pahoillani.
Ap
Sun tilanteesi on ihan tyypillinen siinä mielessä, että alistajat ja narsistit ottavat aina kohteekseen sellaisen henkilön, joka on yksin maailmassa tai jos ei ole, järjestää asiat siten, että on, eli karkoittaa kaikki uhrin läheiset. Se, ettei mies ole vielä täysin näyttänyt sinulle karvaansa tai fyysinen väkivalta ole realisoitunut, johtuu todennäköisesti siitä, että sinulla on vielä oma asunto eli mahdollisuus lähteä.
YouTube vinkki kaikille: Live Abuse Free-niminen kanava (englanniksi).
Ap muuten, sinä et ole nyt oma itsesi, vaan sen henkisen väkivallan lamauttama.
Se, että ärsyynnyin ei siis johdu siitä että sinussa on vikaa.
Voimia sinulle oikeisiin päätöksiin ❤️ mieti, mitä voisit olla jos kaikki esteet poistuisi? Millainen olisit ja mitä tekisit?
Hei ap,
Epäilinkin tunnistavani sinut siitä toisesta ketjusta. Kiva kuulla sinusta!
Kerroit, että jotenkin häpeilet myöntää, että et ole vielä eronnut. Ihan turhaan! Et ole meille palstalaisille mitään selityksiä tms. velkaa.
Toivon sulle vaan kaikkea hyvää ja voimia toteuttaa ero omaksi parhaaksesi. Hae apua terapeuttisi ehdottamasta ero suunnitelmasta ja turvatalosta tarvitessasi.
Ansaitsen avun ja tuen.
Kaikkea hyvää!
Täällä toinenkin psyk sh ja perhe- ja pariterapeutti.