Miten suhteesta erotaan?
Hei vaan ja anteeksi typerimmästä kysymyksestä taas hetkeen. Tiedän, että no eroamalla. Miten tämä käytännössä tapahtuu?
Suhde on ensimmäiseni ja se on kestänyt nyt muutaman vuoden. Koko suhteen ajan meillä on ollut ongelmia ja nyt olen päättänyt lähteä.
Minulla ei ole ystäviä ja vanhempani pitävät miehestäni paljon. En omista autoa. Aina kun otan eron puheeksi niin mies ei suostu keskustelemaan asiasta. Asumme kahdessa eri kodissa. Jos yritän pakata tavaroitani, niin mies purkaa ne pois kasseista tai muuten estää minua. Toki ei hänellä ole velvollisuutta minua erossa auttaa, mutta en tiedä mitä ihmettä tekisin.
Olen hiukan yksinkertainen, tiedetään jo. Yritän tässä nyt kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa asiani kuntoon. Kaipaisin vinkkejä.
Kommentit (389)
Tulipa paha mieli lukiessa. Välillä minusta kyllä oikeasti tuntuu sille että ansaitsen tämän ja kenties vielä pahempaakin.
Soitin eilen illalla neuvontapuhelimeen ensimmäistä kertaa ja kerroin tilanteestani. Minulle vastannut päivystäjä oli todella huolissaan tilanteestani ja yritti käydä kanssani eri vaihtoehtoja läpi kuinka voisin toimia. Hän ehdotti tukihenkilöä ja turvakotia. Mies palasi kesken puhelun kotiin ja jouduin lopettamaan sen kesken.
Yöllä itkin ja puhuin siitä että pakkaan tavarani huomenna ja lähden kotiin eikä hän voi estää minua mitenkään. Mies kysyi että kuinka aion lähteä ilman autoa ja sanoin että äitini voi varmasti auttaa. Kukaan ei varmaan ylläty että vuoden saamattomin av-vätys ap ei saanut lähdettyä.
Mies muuttui hyvin ahdistuneeksi ja sanoi että hän voi viedä minut kotiini ja ettei ole mitään syytä keskellä yötä jutella näistä asioista. Hän myös yritti saada minua hiljenemaan suutelemalla ja ottamalla minut voimalla itseään vasten makaamaan. Hän lohdutti minua silittämällä ja keinuttamalla ja menin hyvin hämilleni tilanteesta enkä osannut enää pitää vahvaa tahtoani yllä.
Tänään hän jatkoi lohduttamistani ja puhui kesän suunnitelmista ja kaikesta mitä teemme yhdessä/perheidemme kanssa. Hän osti minulle pyytämättäni vaatteita ja yritti tarjota mahdollisuutta käydä ulkona syömässä. Hänen vanhempansa kävivät yllätysvierailulla ja päädyin lohduttamaan hänen eronnutta sisartaan. Tällä hetkellä tilanteeni vaikuttaa vuosisadan paskimmalta komediaviritelmältä. Olen saamaton ja hän hyvä harhauttamaan. Vika on minussa.
Ap
Ap. Lopeta sille miehelle puhuminen aiheesta. Miksi teet sitä? Mitä saavutat eropuheilla?
Ap, hienoa että soitit neuvontapuhelimeen. Soita sinne uudestaan vaikka kävelyltä. Jos rohkaistut, voit lähteä kävelyltä sitten samaa tietä esim turvakotiin. Voithan laittaa miehelle viestiä että sinulla on huono olla ja sinun pitää saada olla yksin ja miettiä asioita. Ehkä viesti rauhoittaa oman mielesi (=et ole välttämättä lähdössä lopullisesti). Kaikkea hyvää sinulle ap.
Hei ap
Mies on valtavan hyvä manipuloimaan sinua, huomaatko? Hän näyttää kaikki ihanimmat puolensa kun olet eroamassa.
Älä puhu hänelle erosta!
Tämä av palsta nyt on mitä sattuu, täällä on ihmisiä, jotka haluavat hyvää sinulle, ja niitä, jotka vaan trollaavat.
On hyvä, että selvität tunteitasi tänne kirjoittamalla, mutta muista suodattaa täällä lukemaasi.
Sen sijaan voit luottaa omaan tuntemukseesi ja ammatilaisiin, jotka ovat tilanteesta huolissaan.
Soita neuvontapuhelimeen uudelleen. Puhu psykologille.
Voimia!
Ihmettelen, että miksi ap testaat miestä eropuheilla? Sehän on ihan kuin kerjäisit verta nenästäsi!
Otat ja lähdet ilman mitään itkuja ja turhaa jankkausta. Päätös on tehty jo ja helpoiten sen toteutus onnistuu, kun mies on poissa. Ei siinä mitään nyrkiniskuja tarvitse jäädä odottamaan.
Suomessa saa erota kumppanistaan, jos ei ole hyvä yhdessä.
Tulee mieleen, että suhteenne on niin kieroutunut, että ostat mieheltä hyväksyntää ja rakkaudentunnustuksia erolla uhkaillen. Epäilen myös, että perhetaustassasi on jotain vastaavaa käytöstä, läheisriippuvuutta yms mt- ongelmaa?
Huomenna on uusi päivä ja olet taas askelen lähempänä ratkaisua. Tsemppiä ap!
En ehtinyt lukea ketjusta kuin alun ja lopun, mutta onko ap:n vanhempisuhteessa jotain häikkää, koska ei uskalla tukeutua heihin ja mies pystyy manipuloimaan? Silloin on vaikea nähdä asioita oikein ja toki ihan tuo parin vuoden manipulatiivinen suhdekin pystyy sekoittamaan kompassin.
Onko ketään hyvää ystävää? Se neuvontapuhelin myös kuulostaa hyvältä ja jatka asiaa heidän kanssaan. Älä puhu miehelle koko ajan erosta, se saattaa provosoida häntä johonkin väkivallantekoon. Nyt tiedetään, että sinä haluat erota ja mies ei eikä siitä tarvitse puhua enää uudelleen. Parasta olisi, että saisit siirrettyä itsesi pikaisesti omaan kotiisi, ettet viettäisi aikaa enää miehen seurassa.
Ap, ÄLÄ PUHU EROSTA MIEHELLE! Ymmärrä nyt, että sinun täytyy hankkia apua vaikka sieltä turvakodista ja häipyä miehen asunnolta ja elämästä ilmoittamatta.
Mies kyllä manipuloi ja pakottaa sinut jäämään jos hänen nähden yrität lähteä.
Sinun on lähdettävä salaa, etkä saa palata takaisin hakemaan tavaroitasi ilman apuvoimia.
Kai sinulla on joskus ollut ystäviä? Laita luotettavimmalle ex-ystävälle tai parille viestiä että mies ei ole antanut pitää yhteyttä ja estää lähtemästä, mutta nyt tarvitsisit apua jotta pääset pois miehen luota.
Lähde kävelylle ja soita ulkoa sinne turvakotiin. Oikeasti ap, pyydän koko sydämestäni että teet sen.
Ap hyvä
Uusi puhelu neuvontapuhelimeen. Aseta itsellesi etukäteen päivä, jolloin eroatte, mutta älä kerro sitä miehelle.
Sinulla ei ole mitää syytä odottaa sanallista hyväksyntää erolle mieheltä. Tämä ei ole neuvotteluasia, vaan sinun päätöksesi.
Eli suunnittelet erosi etukäteen, et kerro miehelle ja toteutat. Toteutuksen jälkeen voit soittaa ja ilmoittaa asian. Tässä tapauksessa jopa tekstiviesti-ilmoitus olisi ok, vaikka yleensä ei olisikaan.
Kannattaisi tehdä eroilmoitus joko juuri ennen psykologin käyntiä tai jonkun ystävän tms. tukemana. Voisitko ehkä soittaa miehelle psykologin tapaamisen aikana?
Pelastaudu. Ei sun tarvitse miettiä asioiden siisteyttä vaan sitä, että pääset hengissä pois.
Kas tässä kohtaa äijä kilahtaa jos on kilahtaakseen. Älä ole yksin, ota apuvoimia mukaan todistajiksi ja turvaamaan sinut.
Totta. En tiedä miksi otan aiheen aina uudestaan esille. Tavallaan luulen että eroon tarvitaan toisen lupa tai että hyvä ero olisi yhteinen päätös. Olen minä ilmaissut kyllä nyt tarpeeksi monta kertaa tahtoni, joten tuskin siitä enää mainita tarvitsee.
En ole mieleltäni vahva ja minua pelottaa jäädä yksin. Mies on niin pitkään ollut paras ja ainoa ystäväni. Sitä hän toki on halunnutkin ja olen antanut näin käydä. Siksi eroaminen on ollut tälläistä vitkuttelua. Olen halunnut uskoa että suhde voisi toimia, olen halunnut pitää elämässäni ihmisen jota olen pitäny minulle läheisimpänä.
Huomenna menen kouluun. Pelkään että palaan miehen luo itse yhtä paljon kuin sitä että hän yrittäisi väkisin pysyä luonani. On vaikea muistaa suhteen huonoja puolia kun toinen pitää sylissään ja yrittää olla hyvä. Hän sanoo kaiken mitä haluan kuulla ja minulla on hetken turvallinen olo. Tuntuu etten tarvitse muuta kuin hänet.
Sitten tulee paha olo. En pidä hänestä. Hän vahtii minua, ei anna käyttää puhelinta, määrää miten pukeudun, luulee että kaikki haluavat viedä minut pois häneltä. Häntä pelottaa kun minä haluan lähteä pois.
Perheeni on miehen puolella. Hän on ostanut heille lahjoja ja on aina ollut valmis auttamaan. Hän on oikea unelmien mies tyttärelle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika rankkaa henkistä väkivaltaa harrastaa tämä ap miestänsä kohtaan. Aikookohan kauankin jatkaa tätä erolla uhkailua, itkeskelyä ja manipulointia? Mitä hän sillä kokee saavuttavansa? Ihmettelen vain.
Ymmärrän, että pelkästään tämän ketjun lukeneena voi joku ajatella noin. Mutta jos on lukenut toisen ketjun, ja tietää taustoja, niin siitä ei todellakaan ole kyse, vaan Ap on jumissa aivan sairaassa, erittäin vahingollisessa tilanteessa, joka on häntä nujertanut ja estää nyt toimimasta normaalisti.
Ap, normaalitilanteessa ero olisi hyvä olla yhteinen päätös. Mutta tämä ei ole normaali tilanne.
Usko ammattilaisia, jotka ovat sitä sinulle kertoneet.
Halaus!
Olen myös luullut että minä harjoitan väkivaltaa miestä kohtaan niin kuin eräs ehdottikin. Luulin, että haluni pukeutua hihattomaan paitaan on miehen kiusaamista ja henkistä väkivaltaa. Luulin, että kun halusin lukea viestini yksin teen väärin häntä kohtaan. Ajattelin, että en saa mennä yksin mihinkään, koska hän ahdistuu ja minä olen paha.
Olen jo päättänyt, että tällä viikolla olen omassa kodissa. Yksin, ilman tätä parisuhdetta. Olen pyytänyt ammattilaisilta apua ja kirjoittanut tänne. (Viimeinen lausahdus saa kyllä tähän huvittuneen loppusävyn..ihan tänne kirjoittanut..)
En ole normaali enkä aina toimi niin kuin oletettavasti ne toimintaelokuvissa henkiin jäävät yksilöt tekisivät. Siksi pyydän apua risteileviin ajatuksiini. Teen usein typeriä valintoja ja en osaa nähdä tilanteita kovin paljoa nykyhetkeä pidemmälle. Jos olisin syntynyt aiempina vuosisatoina niin tuskin olisin edes ensimmäistä syntymäpäivääni nähnyt. Niin toivoton tapaus olen. Toki näin ajatteleminen itsestäni ei oikein auta nohevuuden ja asioiden hoitamisen kanssa.
Ap
Ei suhteessa voi pakottaa olemaan jos ei halua. Kerro pian vanhemmillesi tilanteesi että osaavat olla tukenasi ja avuksi. Lähde mahdollisimman pian nyt kun olet päätöksen jo tehnyt. Hae tavarasi jonkun luotettavan aikuisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mielelläni jättäisin vain viestin ja lähtisin, mutta miehellä on avain asuntooni sekä tavaroitani on hänen luonaan. Haluaisin, että eroaminen sujuisi rauhallisissa merkeissä tai edes niin, että saisimme kummankin tavarat siirretttä oikeisiin koteihin. Mies ei suostu tähän.
Ap
Ei hänen mielipidettä kysytä, vai kai sullakin joku mielipide on halutko olla suhteessa vai et? Kuskaa salaa tavarasi pois huomaamatta hiljalleen hänen luotaan, ja ilmoita välikäden kautta että haluat avaimen takaisin jos ei suostu.
Vierailija kirjoitti:
Totta. En tiedä miksi otan aiheen aina uudestaan esille. Tavallaan luulen että eroon tarvitaan toisen lupa tai että hyvä ero olisi yhteinen päätös. Olen minä ilmaissut kyllä nyt tarpeeksi monta kertaa tahtoni, joten tuskin siitä enää mainita tarvitsee.
En ole mieleltäni vahva ja minua pelottaa jäädä yksin. Mies on niin pitkään ollut paras ja ainoa ystäväni. Sitä hän toki on halunnutkin ja olen antanut näin käydä. Siksi eroaminen on ollut tälläistä vitkuttelua. Olen halunnut uskoa että suhde voisi toimia, olen halunnut pitää elämässäni ihmisen jota olen pitäny minulle läheisimpänä.
Huomenna menen kouluun. Pelkään että palaan miehen luo itse yhtä paljon kuin sitä että hän yrittäisi väkisin pysyä luonani. On vaikea muistaa suhteen huonoja puolia kun toinen pitää sylissään ja yrittää olla hyvä. Hän sanoo kaiken mitä haluan kuulla ja minulla on hetken turvallinen olo. Tuntuu etten tarvitse muuta kuin hänet.
Sitten tulee paha olo. En pidä hänestä. Hän vahtii minua, ei anna käyttää puhelinta, määrää miten pukeudun, luulee että kaikki haluavat viedä minut pois häneltä. Häntä pelottaa kun minä haluan lähteä pois.
Perheeni on miehen puolella. Hän on ostanut heille lahjoja ja on aina ollut valmis auttamaan. Hän on oikea unelmien mies tyttärelle.
Ap
Sinulla on jotain ongelmaa lapsuusperheesi kanssa, eikö? Olet nuori etkä ehkä vielä itse näe sitä. Olin 25 kun itse aloin alkaa rakentaa itseäni ja irti perheestä, jossa minuun kasvoi vääriä malleja ja uskomuksia. Jos mies on paras ystäväsi, se on todella surullista. Mieti kymmenen vuotta eteen päin. Haluatko olla edelleen tuossa suhteessa ja mihin se on siinä vaiheessa edennyt. Jos et, sinun kannattaa lopettaa se mahdollisimman pikaisesti.
Älä kuitenkaan ärsytä miestä puhumalla erosta, teille ei tule koskaan siitä samaaa mielipidettä. Oma eksäni valittaa vielä vuosienkin jälkeen erosta, jos erehdyn vastaamaan hänen puheluunsa. Ihmisillä tulee olemaan eriäiviä mielipiteitä, se on ihan normaalia. Sinä seurustelet itseäsi varten, et vanhempiasi.
Jos sinulla on joskus elämässäsi aikaa, etsi youtubesta Dr Ramanin videoita narsistien (kummpanien, vanhemmat) kanssa elämisestä.
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea ketjusta kuin alun ja lopun, mutta onko ap:n vanhempisuhteessa jotain häikkää, koska ei uskalla tukeutua heihin ja mies pystyy manipuloimaan? Silloin on vaikea nähdä asioita oikein ja toki ihan tuo parin vuoden manipulatiivinen suhdekin pystyy sekoittamaan kompassin.
Onko ketään hyvää ystävää? Se neuvontapuhelin myös kuulostaa hyvältä ja jatka asiaa heidän kanssaan. Älä puhu miehelle koko ajan erosta, se saattaa provosoida häntä johonkin väkivallantekoon. Nyt tiedetään, että sinä haluat erota ja mies ei eikä siitä tarvitse puhua enää uudelleen. Parasta olisi, että saisit siirrettyä itsesi pikaisesti omaan kotiisi, ettet viettäisi aikaa enää miehen seurassa.
Itselleni käynyt näin ja ainut keino oli et pyysin vanhempiani hakemaan tavarat ja ilmoittamaan ettei ota enää yhteyttä, kun ei uskonut en halua olla hänen kanssaan. Ei antanut edes tavaroitani asunnosta ja lopulta sain valkoisen valheen avulla haettua ne ystäväni hakemana. Mies oli hallitseva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. En tiedä miksi otan aiheen aina uudestaan esille. Tavallaan luulen että eroon tarvitaan toisen lupa tai että hyvä ero olisi yhteinen päätös. Olen minä ilmaissut kyllä nyt tarpeeksi monta kertaa tahtoni, joten tuskin siitä enää mainita tarvitsee.
En ole mieleltäni vahva ja minua pelottaa jäädä yksin. Mies on niin pitkään ollut paras ja ainoa ystäväni. Sitä hän toki on halunnutkin ja olen antanut näin käydä. Siksi eroaminen on ollut tälläistä vitkuttelua. Olen halunnut uskoa että suhde voisi toimia, olen halunnut pitää elämässäni ihmisen jota olen pitäny minulle läheisimpänä.
Huomenna menen kouluun. Pelkään että palaan miehen luo itse yhtä paljon kuin sitä että hän yrittäisi väkisin pysyä luonani. On vaikea muistaa suhteen huonoja puolia kun toinen pitää sylissään ja yrittää olla hyvä. Hän sanoo kaiken mitä haluan kuulla ja minulla on hetken turvallinen olo. Tuntuu etten tarvitse muuta kuin hänet.
Sitten tulee paha olo. En pidä hänestä. Hän vahtii minua, ei anna käyttää puhelinta, määrää miten pukeudun, luulee että kaikki haluavat viedä minut pois häneltä. Häntä pelottaa kun minä haluan lähteä pois.
Perheeni on miehen puolella. Hän on ostanut heille lahjoja ja on aina ollut valmis auttamaan. Hän on oikea unelmien mies tyttärelle.
Ap
Sinulla on jotain ongelmaa lapsuusperheesi kanssa, eikö? Olet nuori etkä ehkä vielä itse näe sitä. Olin 25 kun itse aloin alkaa rakentaa itseäni ja irti perheestä, jossa minuun kasvoi vääriä malleja ja uskomuksia. Jos mies on paras ystäväsi, se on todella surullista. Mieti kymmenen vuotta eteen päin. Haluatko olla edelleen tuossa suhteessa ja mihin se on siinä vaiheessa edennyt. Jos et, sinun kannattaa lopettaa se mahdollisimman pikaisesti.
Älä kuitenkaan ärsytä miestä puhumalla erosta, teille ei tule koskaan siitä samaaa mielipidettä. Oma eksäni valittaa vielä vuosienkin jälkeen erosta, jos erehdyn vastaamaan hänen puheluunsa. Ihmisillä tulee olemaan eriäiviä mielipiteitä, se on ihan normaalia. Sinä seurustelet itseäsi varten, et vanhempiasi.
Jos sinulla on joskus elämässäsi aikaa, etsi youtubesta Dr Ramanin videoita narsistien (kummpanien, vanhemmat) kanssa elämisestä.
Sitähän Ap on kokoajan tekemässä? Haluamassa erota mutta mies ei anna.
Olipa sydämetöntä tekstiä edelliseltä kirjoittajalta. Ei kukaan ansaitse henkistä tai fyysistä väkivaltaa.