Lue keskustelun säännöt.
Miten suhteesta erotaan?
Hei vaan ja anteeksi typerimmästä kysymyksestä taas hetkeen. Tiedän, että no eroamalla. Miten tämä käytännössä tapahtuu?
Suhde on ensimmäiseni ja se on kestänyt nyt muutaman vuoden. Koko suhteen ajan meillä on ollut ongelmia ja nyt olen päättänyt lähteä.
Minulla ei ole ystäviä ja vanhempani pitävät miehestäni paljon. En omista autoa. Aina kun otan eron puheeksi niin mies ei suostu keskustelemaan asiasta. Asumme kahdessa eri kodissa. Jos yritän pakata tavaroitani, niin mies purkaa ne pois kasseista tai muuten estää minua. Toki ei hänellä ole velvollisuutta minua erossa auttaa, mutta en tiedä mitä ihmettä tekisin.
Olen hiukan yksinkertainen, tiedetään jo. Yritän tässä nyt kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa asiani kuntoon. Kaipaisin vinkkejä.
Kommentit (389)
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhuollolla tarkoitin siis psykologia. Hän on tilanteestani ollut jo jonkin aikaa huolissaan ja viimeksi hän pyysi lupaa ottaa yhteyttä lähisuhdeväkivaltaan erikoistuneeseen ammattilaiseen, jotta voisi suunnitella kanssani turvallisen tavan erota.
Mies on siis mustasukkainen myös naispuolisesta psykologistani ja joskus koittaa estää käyntejäni vastaanotolla.
Minua on ohjeistettu, että jos koen terveyteni uhatuksi niin otan yhteyttä poliisiin/turvakotiin ja hakeudun muualle. En tällä hetkellä koe olevani vaarassa (en ole missään vaiheessa kokenut)
Varmasti en ole ainoa eroava, joka tahtoisi omaisuutensa mukaan ja että eron ei tarvitsisi tarkoittaa luopumista itselle tärkeistä tavaroista. Meillä on myös yhteinen lemmikki. Korostan että en yritä olla idiootti, jos kokisin itseni uhatuksi juuri nyt niin lähtisin heti ovesta ulos.
Ap
Lue huolellisesti omat kirjoituksesi. Siis huolellisesti. Mikäli joku sinun ystäväsi kirjoittaisi noin, mitä vastaisit ? Sinä saat sen omaisuutesi, mutta et kauniisti ja helpolla. Mitä osaa et ymmärrä vastauksista. Kukkan sinua ei tyhmänä pidä, vaan lähinnä alistettuna ja tyypillisenä henkisen väkivallan uhrina. Se fyysinen väkivalta odottaa nurkan takana ja astuu kuvioon jos/kun toteutat eron ilman apuvoimia. Siksi sinua on neuvottu ottamaan turvakotiin yhteyttä, jotta se ei pääse menemään siihen fyysiseen väkivaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeäkseni joku minut jo tunnistikin aiemmasta ketjustani. Kyllä olen sama henkilö. En uskaltanut jatkaa aiheesta vanhassa ketjussani, sillä pelkäsin että keskustelu olisi suistunut sivuraiteille ketjun lähinnä käsitellessä suhteen ongelmakohtia seksiin ja itsetuntooni liittyen.
Häpeän myös sitä, että vieläkin olen tekemässä eroa, vaikka niin olin jo lähdössä ja onnistumassa vihdoin. Tilanne muuttui äkisti kevään mittaan ja tässä minä taas olen.
Nyt en tiedä uskallanko jatkaa keskustelua enää.
Ap
Ap, jos täällä annetut neuvot kaikuvat nyt kuuroille korville etkä haluakaan lähteä nyt, on hyvä idea suunnitella lähtö psykologin kanssa. Sosiaaliohjaaja tmv ammattilainen olisi kuitenkin hyvä olla kanssasi siinä lähtötilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhuollolla tarkoitin siis psykologia. Hän on tilanteestani ollut jo jonkin aikaa huolissaan ja viimeksi hän pyysi lupaa ottaa yhteyttä lähisuhdeväkivaltaan erikoistuneeseen ammattilaiseen, jotta voisi suunnitella kanssani turvallisen tavan erota.
Mies on siis mustasukkainen myös naispuolisesta psykologistani ja joskus koittaa estää käyntejäni vastaanotolla.
Minua on ohjeistettu, että jos koen terveyteni uhatuksi niin otan yhteyttä poliisiin/turvakotiin ja hakeudun muualle. En tällä hetkellä koe olevani vaarassa (en ole missään vaiheessa kokenut)
Varmasti en ole ainoa eroava, joka tahtoisi omaisuutensa mukaan ja että eron ei tarvitsisi tarkoittaa luopumista itselle tärkeistä tavaroista. Meillä on myös yhteinen lemmikki. Korostan että en yritä olla idiootti, jos kokisin itseni uhatuksi juuri nyt niin lähtisin heti ovesta ulos.
Ap
Alat oikeasti vaikuttaa trollilta, ikävä todeta näin. On todella julmaa pilailla näin vakavalla asialla jos sitä nyt teet. Moni meistä on kohdannut väkivaltaa ja moni kohtaa sitä kotonaan parhaillaan. MIKÄÄN omaisuus ei ole tärkeämpää kuin ihmisen henki, EI MIKÄÄN - ei etenkään juhlamekot, koulukirjat tai astiasto. Jos et ole trolli, niin edelleen: ne kamat kasaan ja lemmikki mukaan - turvakotiin otetaan lemmikitkin. Lukuisia neuvoja tullut, sinulla vain tekosyitä tehdä asioiden eteen mitään.
Etkö ymmärrä, että olet uhattu jo nyt? Ja että koet väkivaltaa jo nyt? Mies estää sinua menemästä kotiisi, määrää mitä saat ottaa mukaasi. Mustasukkainen sekopää, joten nyt kauas ja nopeasti.
Sinä tunnut olevan jo niin alisteisessa asemassa, että en usko, että kykenet tekemään lähdön yksin. Nyt kun saisit itsestäsi sen verran irti, että soitat sinne turvakotiin, niin auttavat sinua. heillä on kokemusta ja tietotaitoa auttaa sinun kaltaisiasi ihmisiä. He ovat törmänneet jo aivan kaikkeen , joten et ole mikään erikoinen tapaus sinällään, että sitä pitäisi mitenkään hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuttiin miehen kanssa koko ajan erikseen. Ilmoitin netissä että haluatko yrittää vielä. Se ei halunnu. Sitten sanoin että okei, ollaan erottu. Eipä olla sen jälkeen nähty eikä soiteltu. Netissä juteltu. Tavarat vielä on hakematta.
Itse en ehkä aloittaisi parisuhdetta ihmisen kanssa, jonka kanssa eroamista pitäisi pelätä.
Kultaseni, joko sinä olet sydämetön trolli tai sitten olet oppikirjatapaus naisesta, jonka elämä menee hukkaan ja/tai loppuu väkivaltaisen miehen kourissa. Molemmissa tapauksissa olet avun tarpeessa, ja vain sinä itse olet avun saamisen este.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhuollolla tarkoitin siis psykologia. Hän on tilanteestani ollut jo jonkin aikaa huolissaan ja viimeksi hän pyysi lupaa ottaa yhteyttä lähisuhdeväkivaltaan erikoistuneeseen ammattilaiseen, jotta voisi suunnitella kanssani turvallisen tavan erota.
Mies on siis mustasukkainen myös naispuolisesta psykologistani ja joskus koittaa estää käyntejäni vastaanotolla.
Minua on ohjeistettu, että jos koen terveyteni uhatuksi niin otan yhteyttä poliisiin/turvakotiin ja hakeudun muualle. En tällä hetkellä koe olevani vaarassa (en ole missään vaiheessa kokenut)
Varmasti en ole ainoa eroava, joka tahtoisi omaisuutensa mukaan ja että eron ei tarvitsisi tarkoittaa luopumista itselle tärkeistä tavaroista. Meillä on myös yhteinen lemmikki. Korostan että en yritä olla idiootti, jos kokisin itseni uhatuksi juuri nyt niin lähtisin heti ovesta ulos.
Ap
Jos se lähteminen väkivallan ihan alta toimisi noin kuin kuvaat, ei Suomessa joka kolmas nainen kokisi väkivaltaa suhteessa. Katsos siinä kohtaa kun se väkivalta alkaa, et enää pääse ovesta ulos. Minun suhteessa oli ennen tappoyritystä sellaista mitä en jotenkin käsittänyt väkivallaksi - mies heitti tavaroita, esti minua ja uhkaili itsemurhalla. Sinä yönä kun melkein kuolin, tapahtui muuta. Väkivalta alkoi sillä että mies kuristi minua kaksin käsin. Olin sen jälkeen sekä shokissa että hapenpuutteesta niin heikko, etten pystynyt puolustautumaan tai poistumaan, tai huutamaan apua. Pahoinpitely jatkui 40 minuuttia. Pääsin karkuun kun mies alkoi maanisesti naputtelemaan kännykällään tappouhkauksia isälleni.
Sinä olet käytökseltäsi ylimielinen ja minusta tuntuu pahalta kommenttisi. Annat ikäänkuin ymmärtää, että hakatuksi tai tapetuksi tuleminen on valinta.
Kun puhut että lähdet kun tulet uhatuksi, niin se meni jo. Sinua on jo uhattu. Seuraavaksi kun alkaa tapahtua niin lähteminen voi ollakin rajattu pois valinnoistasi.
Vakuuttelet kovasti, ettet ole uhattuna. Pitääkö sinut suhteessa rakkaus vai pelko? Ehkäpä olisit jo eronnut, jos kokisit olosi turvalliseksi asian suhteen?
Suunnittele ero ammattilaisen kanssa, kun sinulle on sitä tarjottu. Mieti myös omia ratkaisuja esim. astioita saa ilmaiseksi, pienellä rahalla kirppareilta. Ota ohjat omiin käsiin ja käännä uusi sivu elämässä. Nyt annat miehen päättää elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2015 väkivallasta päässyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhuollolla tarkoitin siis psykologia. Hän on tilanteestani ollut jo jonkin aikaa huolissaan ja viimeksi hän pyysi lupaa ottaa yhteyttä lähisuhdeväkivaltaan erikoistuneeseen ammattilaiseen, jotta voisi suunnitella kanssani turvallisen tavan erota.
Mies on siis mustasukkainen myös naispuolisesta psykologistani ja joskus koittaa estää käyntejäni vastaanotolla.
Minua on ohjeistettu, että jos koen terveyteni uhatuksi niin otan yhteyttä poliisiin/turvakotiin ja hakeudun muualle. En tällä hetkellä koe olevani vaarassa (en ole missään vaiheessa kokenut)
Varmasti en ole ainoa eroava, joka tahtoisi omaisuutensa mukaan ja että eron ei tarvitsisi tarkoittaa luopumista itselle tärkeistä tavaroista. Meillä on myös yhteinen lemmikki. Korostan että en yritä olla idiootti, jos kokisin itseni uhatuksi juuri nyt niin lähtisin heti ovesta ulos.
Ap
Jos se lähteminen väkivallan ihan alta toimisi noin kuin kuvaat, ei Suomessa joka kolmas nainen kokisi väkivaltaa suhteessa. Katsos siinä kohtaa kun se väkivalta alkaa, et enää pääse ovesta ulos. Minun suhteessa oli ennen tappoyritystä sellaista mitä en jotenkin käsittänyt väkivallaksi - mies heitti tavaroita, esti minua ja uhkaili itsemurhalla. Sinä yönä kun melkein kuolin, tapahtui muuta. Väkivalta alkoi sillä että mies kuristi minua kaksin käsin. Olin sen jälkeen sekä shokissa että hapenpuutteesta niin heikko, etten pystynyt puolustautumaan tai poistumaan, tai huutamaan apua. Pahoinpitely jatkui 40 minuuttia. Pääsin karkuun kun mies alkoi maanisesti naputtelemaan kännykällään tappouhkauksia isälleni.
Sinä olet käytökseltäsi ylimielinen ja minusta tuntuu pahalta kommenttisi. Annat ikäänkuin ymmärtää, että hakatuksi tai tapetuksi tuleminen on valinta.
Kun puhut että lähdet kun tulet uhatuksi, niin se meni jo. Sinua on jo uhattu. Seuraavaksi kun alkaa tapahtua niin lähteminen voi ollakin rajattu pois valinnoistasi.
Ap noudattaa ihan samaa kaavaa, miten sinulla on mennyt. Hänkään ei ymmärrä, kuten sinäkään et ymmärtänyt, että jo uhkaus on vakavaa. Onneksi sinä pääsit hengissä pois. Sitä täällä juuri yritetään, että hän ymmärtäisi. Se ei ole ylimielisyyttä, ap vain näemmä noudattaa sitä hyvin yleistä kaavaa, että muita ei uskota, ennekuin se isku tulee ja silloin voi tosiaan olla jo liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Häpeäkseni joku minut jo tunnistikin aiemmasta ketjustani. Kyllä olen sama henkilö. En uskaltanut jatkaa aiheesta vanhassa ketjussani, sillä pelkäsin että keskustelu olisi suistunut sivuraiteille ketjun lähinnä käsitellessä suhteen ongelmakohtia seksiin ja itsetuntooni liittyen.
Häpeän myös sitä, että vieläkin olen tekemässä eroa, vaikka niin olin jo lähdössä ja onnistumassa vihdoin. Tilanne muuttui äkisti kevään mittaan ja tässä minä taas olen.
Nyt en tiedä uskallanko jatkaa keskustelua enää.
Ap
Miltä sinusta tuntuisi menehtyä miehen käsiin? Kysyn tätä, koska itse pelkäsin kuolevani 29-vuotiaana. Kumpi on pahempaa, kirjoittaa tuntemattomien kanssa netissä, vai tajuta väkivallan uhrina että tämä saattaa olla se hetki, kun elämä päättyy. Kun ei ole enää tulevaisuutta. Kun ei näe enää koskaan ystäviä tai rakkaita. Kun se mies, jota yritti kannatella, tekee lopuksi joko itsem*urhan tai joutuu vankilaan sinun elämäsi päättämisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ymmärrä miksi koet tekstini ylimieliseksi. Olen silti pahoillani, sillä tarkoitukseni ei ole pahoittaa kenenkään mieltä enkä halua että sinä tai kukaan muukaan saa kuvan että pitäisin lähisuhdeväkivallasta kärsiviä pilkkanani.
Minun on vaikea mieltää itseni väkivaltaiseen suhteeseen tai käsittää, että miksi muut kokevat minun olevan vaarassa. En pidä teistä ketään pilkkanani. Tarkoitin aiemmin, että käsitykseni väkivallan uhreista ei sisällä minua mukaansa.
Olen ajatellut että suhteita ja ihmisiä on monenlaisia ja on paljon toista loukkaavia asioita, ilman että ne samalla välttämättä olisivat väkivaltaa.
Minusta tuntuisi että pidän esimerkiksi terveydenhuoltoa vitsinä jos menisin hakemaan apua ilman todellista vaaraa ja veisin paikan joltain, joka sitä oikeasti tarvitsee. Siksi olen jankannut sitä että ei tässä mitään hätää, en siksi että tieten tahtoen haluaisin jotakuta väkivaltaa kokenutta loukata.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi koet tekstini ylimieliseksi. Olen silti pahoillani, sillä tarkoitukseni ei ole pahoittaa kenenkään mieltä enkä halua että sinä tai kukaan muukaan saa kuvan että pitäisin lähisuhdeväkivallasta kärsiviä pilkkanani.
Minun on vaikea mieltää itseni väkivaltaiseen suhteeseen tai käsittää, että miksi muut kokevat minun olevan vaarassa. En pidä teistä ketään pilkkanani. Tarkoitin aiemmin, että käsitykseni väkivallan uhreista ei sisällä minua mukaansa.
Olen ajatellut että suhteita ja ihmisiä on monenlaisia ja on paljon toista loukkaavia asioita, ilman että ne samalla välttämättä olisivat väkivaltaa.
Minusta tuntuisi että pidän esimerkiksi terveydenhuoltoa vitsinä jos menisin hakemaan apua ilman todellista vaaraa ja veisin paikan joltain, joka sitä oikeasti tarvitsee. Siksi olen jankannut sitä että ei tässä mitään hätää, en siksi että tieten tahtoen haluaisin jotakuta väkivaltaa kokenutta loukata.
Ap
No mikäs tässä sitten on hätänä ja miksi sinun pitää miettiä strategiaa, kuinka saisit tavarasi itsellesi ja erottua?
Eihän tuo yleensä vaadi muuta kuin muutamia keskusteluja kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi koet tekstini ylimieliseksi. Olen silti pahoillani, sillä tarkoitukseni ei ole pahoittaa kenenkään mieltä enkä halua että sinä tai kukaan muukaan saa kuvan että pitäisin lähisuhdeväkivallasta kärsiviä pilkkanani.
Minun on vaikea mieltää itseni väkivaltaiseen suhteeseen tai käsittää, että miksi muut kokevat minun olevan vaarassa. En pidä teistä ketään pilkkanani. Tarkoitin aiemmin, että käsitykseni väkivallan uhreista ei sisällä minua mukaansa.
Olen ajatellut että suhteita ja ihmisiä on monenlaisia ja on paljon toista loukkaavia asioita, ilman että ne samalla välttämättä olisivat väkivaltaa.
Minusta tuntuisi että pidän esimerkiksi terveydenhuoltoa vitsinä jos menisin hakemaan apua ilman todellista vaaraa ja veisin paikan joltain, joka sitä oikeasti tarvitsee. Siksi olen jankannut sitä että ei tässä mitään hätää, en siksi että tieten tahtoen haluaisin jotakuta väkivaltaa kokenutta loukata.
Ap
Parisuhdeväkivalta hyvin harvoin alkaa fyysisesti. Se alkaa henkisesti ja henkistä väkivaltaa sinä jo koet ja runsaasti. Kun ihminen on henkisesti lytätty Se fyysinen tulee kuvioon jossain vaiheessa. Täällä yritetään saada sinut ymmärtämään, että VAIKKA sinua ei vielä, huom, vielä ole lyöty se on edessä sataprosettisella varmuudella. Siinä vaiheessa kun se fyysinen väkivalta astuu kuvioon, voipi olla lähteminen hengissä jo mahdotonta. Sinä et ole normaalissa ja terveessä parisuhteessa, josta voi erota tuosta vain. Sinulla on kumppanina väkivaltainen mies. Sinun henkesi takia täällä yritetään sinut saada lähtemään.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi koet tekstini ylimieliseksi. Olen silti pahoillani, sillä tarkoitukseni ei ole pahoittaa kenenkään mieltä enkä halua että sinä tai kukaan muukaan saa kuvan että pitäisin lähisuhdeväkivallasta kärsiviä pilkkanani.
Minun on vaikea mieltää itseni väkivaltaiseen suhteeseen tai käsittää, että miksi muut kokevat minun olevan vaarassa. En pidä teistä ketään pilkkanani. Tarkoitin aiemmin, että käsitykseni väkivallan uhreista ei sisällä minua mukaansa.
Olen ajatellut että suhteita ja ihmisiä on monenlaisia ja on paljon toista loukkaavia asioita, ilman että ne samalla välttämättä olisivat väkivaltaa.
Minusta tuntuisi että pidän esimerkiksi terveydenhuoltoa vitsinä jos menisin hakemaan apua ilman todellista vaaraa ja veisin paikan joltain, joka sitä oikeasti tarvitsee. Siksi olen jankannut sitä että ei tässä mitään hätää, en siksi että tieten tahtoen haluaisin jotakuta väkivaltaa kokenutta loukata.
Ap
Mies on uhannut viedä henkesi. Se on uhkaus.
Syy, miksi kirjoittelusi loukkaa, on se, että kirjoitat lähteväsi kun olet uhattu. Minä kirjoitin sinulle ihan omasta elämästäni sen, miten silloin kun uhka toteutuu, ei lähteminen ole enää vaihtoehto. Ja sinä jankkaat takaisin ettet tajua. 30 naista kuolee keskimäärin suhteessa joka vuosi. Luuletko, että nuo 30 ei olisi lähteneet jos olisivat voineet?
Äh nyt minusta tuntuu, että aihe lähti sivuraiteille ja jatkaminen ei taida palvella enää ketään. Olen ollut taas hyvin epäselvä ilmaisussani.
Tällä hetkellä minulla siis ei ole meneillään minkäänlaista akuuttia kriisia. Parisuhteessa on suhteellisen seesteinen vaihe. Henkisesti olen ollut jo pidemmän tovin pirstaleina ja olen pohtinut useamman viikon ajan eroa itsekseni.
Mies tietää tästä, mutta ei ota puheitani vakavasti. Mietin että olisin tehnyt eroa pikkuhiljaa käytännän asioita järjestäen, sillä mitään isoa riitaa tai muuta hätää tässä ei ole meneillään.
Mustasukkaisuus toki on läsnä päivittäin, mutta tilanne on pysynyt hyvin samanlaisena jo pidemmän aikaa. Uhkaukset ja takaisin hakemiset ovat tapahtuneet kuukausia sitten.
Olen hyvin arka ihminen ja muutokset pelottavat minua. Olen roikkunut miehessä kaikki nämä vuodet sillä hän on ollut ainoa ja paras ystäväni. Suhteemme ei ole minulle jatkuvaa pelossa elämistä, mutta aiemman asiat jotka hän on minulle tehnyt ovat käyneet mielessäni sietämättömäksi ja haluan pois.
Tiedän olevani rasittava ja vaikea ja ihmiset joilla on oikeasti paha tilanne varmasti ymmärtäisivät heti lähteä, minä vain.. en edes tiedä. Olen pahoillani.
Ap
Ap. Sinä et koe olevasi vaarassa. Mutta usko nyt kun kokeneet ja ammatti-ihmiset (olen psyk sairaanhoitaja) sanovat: Sinä OLET vaarassa. Olet henkisen väkivallan uhri. Ei tarvitse olla fyysistä väkivaltaa. Jos nyt et tänään saa aikaiseksi, niin huomenna sitten. Myös psykologisi on oikeassa.
Neuvoja on nyt annettu jo kymmeniä, ei näytä menevän perille. Jää sinne kattilottesi kanssa. Heippa ja hyvää loppuelämää!
No, jätä tämä ketju talteen ja tule välillä lukemaan. Voi olla, että jossain vaiheessa joku alkaa resonoida.
Tärkeimmät tavarat laukkuun ja lähdet äkkiä pois sieltä! Toisen lähdön estäminen fyysisesti tai aikuisen pois hakeminen pakolla on jo väkivaltaa. Puhumattakaan noista muista uhkauksista! Lähtisin karkuun jo ensimmäisen kerran kun minua pideltäisiin väkisin paikoillaan tai raahattaisiin johonkin. Inhoan sitä, epävakaasta kodista kotoisin olevana ja kiusaamistaustaisena tuo teko saa sellaiset muistot pintaan että purisin varmaan paniikin vallassa kiinnipitäjän kädestä palasen pois.