Lue keskustelun säännöt.
Hyvää poikien päivää ja kaatuneiden muistopäivää!
16.05.2021 |
Kansainvälistä poikien päivää vietetään vuosittain toukokuun 16. päivä[i]. Päivä sijoittuu osuvasti koulujen lukuvuoden päättymisen tuntumaan, sillä koulutuksellisen tasa-arvon alamäki on osunut Suomessa kipeimmin juuri poikiin.
Kaatuneitten muistopäivää vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina. Päivä on vakiintunut liputuspäivä.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Pyysin linkkiä presidentin isänpäivätervehdykseen. Vielä ei ole näkynyt, mutta sinä varmaan toimitat sen.
Oikeasti hei. laittakaa nyt joku se tervehdys
Jos tällaista ei ole tehty, niin kannattanee olla vaikka joukkovoimalla presidentti Niinistöön yhteydessä. Häntä luulisi isänä kiinnostavan lausua asiasta jotain, ehkä poikienpäivänä myös poikien isänä. Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta.
No mutta varmasti sitten aikaisemmat presidentit ovat lausuneet tervehdyksen koska eihän täällä ole rakenteellisia ongelmia miesten muistamisessa.
No unohdetaan tuo tervehdys, sehän on vain presidentti. Kiinnostaisi nähdä lista isänpäivän kunniaksi kunniamerkin saaneista
Yhden kerran ainakin äitienpäivän kunniamerkki on myönnetty isälle. Isäinpäivän kunniamerkkiperinnettä meillä ei taida olla. Sellaista sitten vaatimaan jos se tärkeältä tuntuu.
MINusta nuo äidit, joille kunniamerkit on myönnetty, ovat sinänsä ne ansainneet. Aikamoisia uhrauksia ja aikamoista työtä vanhemmuudessa, usein lapsille, jotka eivät edes ole biologisesti omia.
eli ei ole puheita tai kunniamerkkejä isänpäivänä eikä puolueiden ja pääministerin twiittejä poikienpäivänä. Naistenpäiväkin menee samaa rataa miestenpäivään verrattuna sillä suklaata ja ruusuja naistenpäivänä on työnantajalle ilo, miehiä ei huomioida edes kastuneilla nallekarkeilla.
Silti kerrotte että asiassa ei ole mitään eriarvoista.
Varmasti on eriarvoisuutta paljonkin, ja siihen voi jokainen omalta osaltaan ja omine traditioineen vaikuttaa. Mutta jos ihan kaupallisesta näkökulmasta tarkastellaan, niin ainakin kirjakauppiaille isänpäivä on joulun ohella vuoden tärkein sesonki, ja isille potentiaaliset kirjat pyritään tuomaan syksyn markkinoille.
Kuinka voimme vaikuttaa valtiovallan rakenteelliseen m i e s v i h a a n?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Pyysin linkkiä presidentin isänpäivätervehdykseen. Vielä ei ole näkynyt, mutta sinä varmaan toimitat sen.
Oikeasti hei. laittakaa nyt joku se tervehdys
Jos tällaista ei ole tehty, niin kannattanee olla vaikka joukkovoimalla presidentti Niinistöön yhteydessä. Häntä luulisi isänä kiinnostavan lausua asiasta jotain, ehkä poikienpäivänä myös poikien isänä. Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta.
No mutta varmasti sitten aikaisemmat presidentit ovat lausuneet tervehdyksen koska eihän täällä ole rakenteellisia ongelmia miesten muistamisessa.
No unohdetaan tuo tervehdys, sehän on vain presidentti. Kiinnostaisi nähdä lista isänpäivän kunniaksi kunniamerkin saaneista
Yhden kerran ainakin äitienpäivän kunniamerkki on myönnetty isälle. Isäinpäivän kunniamerkkiperinnettä meillä ei taida olla. Sellaista sitten vaatimaan jos se tärkeältä tuntuu.
MINusta nuo äidit, joille kunniamerkit on myönnetty, ovat sinänsä ne ansainneet. Aikamoisia uhrauksia ja aikamoista työtä vanhemmuudessa, usein lapsille, jotka eivät edes ole biologisesti omia.
eli ei ole puheita tai kunniamerkkejä isänpäivänä eikä puolueiden ja pääministerin twiittejä poikienpäivänä. Naistenpäiväkin menee samaa rataa miestenpäivään verrattuna sillä suklaata ja ruusuja naistenpäivänä on työnantajalle ilo, miehiä ei huomioida edes kastuneilla nallekarkeilla.
Silti kerrotte että asiassa ei ole mitään eriarvoista.
Varmasti on eriarvoisuutta paljonkin, ja siihen voi jokainen omalta osaltaan ja omine traditioineen vaikuttaa. Mutta jos ihan kaupallisesta näkökulmasta tarkastellaan, niin ainakin kirjakauppiaille isänpäivä on joulun ohella vuoden tärkein sesonki, ja isille potentiaaliset kirjat pyritään tuomaan syksyn markkinoille.
Kuinka voimme vaikuttaa valtiovallan rakenteelliseen m i e s v i h a a n?
Jännä juttu, että toinen sukupuoli pitää unohtaa totaalisesti että toinen tulisi näkyväksi. En käsitä.
Poikiahan ei mihinkään tunnuta enää edes tarvittavan, heistä halutaan vaieta, mutta valitettavasti ei olisi tyttöjä ilman poikia ja päinvastoin. Ei ole tiede vielä onnistunut synnyttämään tyttöjä ilman toisen sukupuolen olemassaoloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Pyysin linkkiä presidentin isänpäivätervehdykseen. Vielä ei ole näkynyt, mutta sinä varmaan toimitat sen.
Oikeasti hei. laittakaa nyt joku se tervehdys
Jos tällaista ei ole tehty, niin kannattanee olla vaikka joukkovoimalla presidentti Niinistöön yhteydessä. Häntä luulisi isänä kiinnostavan lausua asiasta jotain, ehkä poikienpäivänä myös poikien isänä. Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta.
No mutta varmasti sitten aikaisemmat presidentit ovat lausuneet tervehdyksen koska eihän täällä ole rakenteellisia ongelmia miesten muistamisessa.
No unohdetaan tuo tervehdys, sehän on vain presidentti. Kiinnostaisi nähdä lista isänpäivän kunniaksi kunniamerkin saaneista
Yhden kerran ainakin äitienpäivän kunniamerkki on myönnetty isälle. Isäinpäivän kunniamerkkiperinnettä meillä ei taida olla. Sellaista sitten vaatimaan jos se tärkeältä tuntuu.
MINusta nuo äidit, joille kunniamerkit on myönnetty, ovat sinänsä ne ansainneet. Aikamoisia uhrauksia ja aikamoista työtä vanhemmuudessa, usein lapsille, jotka eivät edes ole biologisesti omia.
eli ei ole puheita tai kunniamerkkejä isänpäivänä eikä puolueiden ja pääministerin twiittejä poikienpäivänä. Naistenpäiväkin menee samaa rataa miestenpäivään verrattuna sillä suklaata ja ruusuja naistenpäivänä on työnantajalle ilo, miehiä ei huomioida edes kastuneilla nallekarkeilla.
Silti kerrotte että asiassa ei ole mitään eriarvoista.
Varmasti on eriarvoisuutta paljonkin, ja siihen voi jokainen omalta osaltaan ja omine traditioineen vaikuttaa. Mutta jos ihan kaupallisesta näkökulmasta tarkastellaan, niin ainakin kirjakauppiaille isänpäivä on joulun ohella vuoden tärkein sesonki, ja isille potentiaaliset kirjat pyritään tuomaan syksyn markkinoille.
Kuinka voimme vaikuttaa valtiovallan rakenteelliseen m i e s v i h a a n?
Ilmeisesti ajatus on, että naisten asemaan on vaikutettu jo liiankin hyvin? No sitten kannattaa otta vaikka oppia naisasialiikkeen historiasta ja miten siellä on edistetty menestyksellisesti asioita, vai mitä? Työtähän se aina vaatii, mutta luulisi että tämän twiitteihin ja puheisiin liittyvän epätasa-arvon poistaminen olisi aika paljon pienempi urakka kuin lainsäädännölliset muutokset yms. Että tarmolla vain haasteita kohti ja aktivismin keinovalikoimaa hyödyntämään! Some-aktivismihan onkin jo aika hyvin hallussa, siitä on hyvä jatkaa. Vetoomusta ja kirjelmää vain menemään, asian nostoa keskustelupalstoilla.
Ettekö te tosiaan tiedä miksi juhlitaan naisten- ja tyttöjenpäivää? Googlella selviää. Naisten ja tyttöjen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vielä kauaa ja huteralla pohjalla ne ovat vieläkin monessa maassa. Päivät ovat kansainvälisiä päiviä. Minä olen lapsille mm. tyttöjen päivänä kertonut, etteivät tytöt saa käydä koulua kaikissa maissa. Samasta syystä Plan kummilapsi on meillä tyttö.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke muista maista, ja hyvä oikeuksista on puhua edelleen kun meillekin muuttaa ihmisiä kulttuureista joissa nämä oikeudet eivät ole itsestäänselvyys.
Pojat ja miehet eivät ole eivätkä koe nytkään maailmanlaajuisesti samanlaista syrjintää perustuen kuten naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Niin et osaa kommentoida tuota epätasa-arvoa? Pakko vetää keskustelu muuhun. Säälittävää.
Ja tasa-arvon otan vakavasti. Juhlia juhlitaan milloin mitenkin, siitä ei ole stressiä.
Tällä kertaa vaan sattui käymään niin, että poika itse omasta aloitteesta ensimmäisen kerran huomasi itseensä kohdistuvaa syrjintää. Siksi tämä on vakava asia. Ei näin pitäisi olla tasa-arvoisessa Suomessa.
Oliko sulla siihen jotain sanottavaa, vai jatkatko samalla linjalla keksimällä tikusta asiaa?
Tosi erikoista. Itselläni on myös kahdeksanvuotias poika, opettajankin mukaan monella tavalla fiksu ja aikaansa seuraava. Mutta ei hän todellakaan odottanut poikien päivänä mitään politikkojen puheita. Kirmasi ulkona ja oli iloinen letuista, ja naureskeli että onpa hyvä että tällainen poikienkin päivä on.
Äitienpäivänä hän oli tehnyt ihanan lahjan, mutta ei silloinkaan käynyt analysoimaan, miksi mediassa lestadiolaisäidit ovat yliedustettuina äitienpäivisin.
Onko paljon muitakin asioita, joilta kahdeksanvuotiaasi odottaa hallituksen lausuntoja?
-I.F.
Mulle tulee vähän deja vu -fiilis susta.. Oot tainu ennekin olla kertomassa miksi poikia ja miehiä voi arvostaa ihan hissukseen neljän seinän sisällä vaan.. sillei näkymättömästi. Säälin sun poikias todella syvästi.
Nyt ikävä sotket minut johonkuhun muuhun.
Kaikki mitä tiedät minusta on, että minulla on kolme poikaa, ja poikien päivänä ostin heille legoja ja paistoin lettuja heidän toiveidensa mukaisesti. Tämän informaation perusteella säälit syvästi poikiani.
Mitä sanotte, kanssakeskustelijat? Ruokinko ehkä trollia?
-I.F.
Tiedänhän. Et millään pysty keskustelemaan poikiin kohdistuvasta epätasa-arvosta ja pysymään asiassa, vaan huomiosi keskittyy täysin epäoleellisen ihmettelyyn ja kummasteluun muka epäuskon vallassa, että voiko 8 v tietää mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
Olet tuonut kyllä itsestäsi paljon esiin, mikäli allekirjoituksellasi merkityt on kaikki sinun kirjoittamiasi kommentteja.
Siksi säälin poikiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Eikä se, että poikia ei julkisesti huomioida poikien päivänä samalla tavalla kuin tyttöjä tyttöjenpäivänä, eikö niin? Voitko myöntää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Ja sitten kun joku 8-vuotias poika lukeekin ja aktivoituu, niin alat vittuilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
"sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua"
Miksi ihmeessä?? Miksi sukupuoli ansaitsee yhtään mitään?
Eikö olisi parempi keskittyä sukupuolesta riippumatta niihin, joilla vaikeuksia on ja antaa heille erityistä tukea. Ja vastaavasti eriyttää haastavampia tehtäviä niille, jotka niitä tarvitsevat - sukupuolesta riippumatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Eikä se, että poikia ei julkisesti huomioida poikien päivänä samalla tavalla kuin tyttöjä tyttöjenpäivänä, eikö niin? Voitko myöntää?
Jos yleisesti katsotaan, että tyttöjen kokemat tasa-arvo-ongelmat ovat kansainvälisesti katsoen suurempia kuin poikien ongelmat ja tästä syystä tyttöjen päivänä asia on enemmän tapetilla, niin vaikea tätä on suurena tasa-arvo-ongelmana pitää. Maailma on täynnä erilaisia työkaluja. Ei kaikkeen tarvitse purkutraktoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te tosiaan tiedä miksi juhlitaan naisten- ja tyttöjenpäivää? Googlella selviää. Naisten ja tyttöjen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vielä kauaa ja huteralla pohjalla ne ovat vieläkin monessa maassa. Päivät ovat kansainvälisiä päiviä. Minä olen lapsille mm. tyttöjen päivänä kertonut, etteivät tytöt saa käydä koulua kaikissa maissa. Samasta syystä Plan kummilapsi on meillä tyttö.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke muista maista, ja hyvä oikeuksista on puhua edelleen kun meillekin muuttaa ihmisiä kulttuureista joissa nämä oikeudet eivät ole itsestäänselvyys.
Pojat ja miehet eivät ole eivätkä koe nytkään maailmanlaajuisesti samanlaista syrjintää perustuen kuten naiset.
Kiva tarina. Mutta kun ei selitä sitä miksi Suomessa suomalaiset kohtelevat poikia tässä asiassa syrjien ja tahallaan jättämällä huomiotta.
Eihän tässä maassa juhlittu muiden maiden tyttöjä ja heidän oikeuksiaan, vaan meidän maamme tyttöjä. Asia näyttäytyisikin erilaiselta, jos kyse olisi tuosta. Ja se olisikin perusteltua. Mutta kun johtopaikoille istutettiin nimenomaan suomalaisia tyttöjä havainnollistamaan Suomen vinksahtanutta tasa-arvopolitiikkaa, niin siitä me puhumme nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
"sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua"
Miksi ihmeessä?? Miksi sukupuoli ansaitsee yhtään mitään?
Eikö olisi parempi keskittyä sukupuolesta riippumatta niihin, joilla vaikeuksia on ja antaa heille erityistä tukea. Ja vastaavasti eriyttää haastavampia tehtäviä niille, jotka niitä tarvitsevat - sukupuolesta riippumatta?
Tällä hetkellä se ei tuloksista päätellen tunnu onnistuvan. Jos tukea annettaisiin sukupuolesta riippumatta ja jokaisen ominaispiirteet huomioiden, eikä sukupuolella olisi merkitystä, eikö sukupuolten koulumenestyksen pitäisi olla suunnilleen sama?
-I.F.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Pyysin linkkiä presidentin isänpäivätervehdykseen. Vielä ei ole näkynyt, mutta sinä varmaan toimitat sen.
Oikeasti hei. laittakaa nyt joku se tervehdys
Jos tällaista ei ole tehty, niin kannattanee olla vaikka joukkovoimalla presidentti Niinistöön yhteydessä. Häntä luulisi isänä kiinnostavan lausua asiasta jotain, ehkä poikienpäivänä myös poikien isänä. Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta.
No mutta varmasti sitten aikaisemmat presidentit ovat lausuneet tervehdyksen koska eihän täällä ole rakenteellisia ongelmia miesten muistamisessa.
No unohdetaan tuo tervehdys, sehän on vain presidentti. Kiinnostaisi nähdä lista isänpäivän kunniaksi kunniamerkin saaneista
Yhden kerran ainakin äitienpäivän kunniamerkki on myönnetty isälle. Isäinpäivän kunniamerkkiperinnettä meillä ei taida olla. Sellaista sitten vaatimaan jos se tärkeältä tuntuu.
MINusta nuo äidit, joille kunniamerkit on myönnetty, ovat sinänsä ne ansainneet. Aikamoisia uhrauksia ja aikamoista työtä vanhemmuudessa, usein lapsille, jotka eivät edes ole biologisesti omia.
eli ei ole puheita tai kunniamerkkejä isänpäivänä eikä puolueiden ja pääministerin twiittejä poikienpäivänä. Naistenpäiväkin menee samaa rataa miestenpäivään verrattuna sillä suklaata ja ruusuja naistenpäivänä on työnantajalle ilo, miehiä ei huomioida edes kastuneilla nallekarkeilla.
Silti kerrotte että asiassa ei ole mitään eriarvoista.
Varmasti on eriarvoisuutta paljonkin, ja siihen voi jokainen omalta osaltaan ja omine traditioineen vaikuttaa. Mutta jos ihan kaupallisesta näkökulmasta tarkastellaan, niin ainakin kirjakauppiaille isänpäivä on joulun ohella vuoden tärkein sesonki, ja isille potentiaaliset kirjat pyritään tuomaan syksyn markkinoille.
Kuinka voimme vaikuttaa valtiovallan rakenteelliseen m i e s v i h a a n?
Ilmeisesti ajatus on, että naisten asemaan on vaikutettu jo liiankin hyvin? No sitten kannattaa otta vaikka oppia naisasialiikkeen historiasta ja miten siellä on edistetty menestyksellisesti asioita, vai mitä? Työtähän se aina vaatii, mutta luulisi että tämän twiitteihin ja puheisiin liittyvän epätasa-arvon poistaminen olisi aika paljon pienempi urakka kuin lainsäädännölliset muutokset yms. Että tarmolla vain haasteita kohti ja aktivismin keinovalikoimaa hyödyntämään! Some-aktivismihan onkin jo aika hyvin hallussa, siitä on hyvä jatkaa. Vetoomusta ja kirjelmää vain menemään, asian nostoa keskustelupalstoilla.
Olettamuksesi on väärä.
Ongelma ei ole että äitejä, naisia ja tyttöjä huomioidaan liikaa. Ongelma on siinä ettei miehiä ja poikia huomioida samalla tavalla.
Mitä taas neuvoosi tulee niin jos toinen sukupuoli ja valtio kategorisesti kieltäytyy tunnustamasta asiaa niin siinä ei tuo vähättelevä ja vittuileva "tarmolla haasteita kohti" auta mitään.
Valtiolla on perinteisesti miehille ja pojille yksi tehtävä: kuoleminen sodassa. Naisten asenteen taas näkee sinunkin tekstistäsi.
Ja mitäs muuten sanot jos joku miesasia-aktiivi ottaisi nyt PM Marinin twiittaamattomuuden aiheekseen? Olisiko se teistä hyökkäys naisia vastaan ja persumaista maalittamista?
Calcel-kulttuuri näes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Ja sitten kun joku 8-vuotias poika lukeekin ja aktivoituu, niin alat vittuilemaan.
Kyllä minunkin lapseni lukevat lehtiä ja ovat kiinnostuneita monista asioista. Mutta ehkä he sitten eivät ole niin tiedostavia. Tai ehkä kotoa on annettu sellainen malli, että lasi on pikemminkin puolitäysi kuin puolityhjä. Jos saa namia ja legoja omilta vanhemmilta, on iloinen ilman pääministerin huomiotakin.
Miten teillä siis poikien päivää juhlittiin? Kuinka selitit pääministerin ja presidentin toimintaa?
-I.F.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Eikä se, että poikia ei julkisesti huomioida poikien päivänä samalla tavalla kuin tyttöjä tyttöjenpäivänä, eikö niin? Voitko myöntää?
Jos yleisesti katsotaan, että tyttöjen kokemat tasa-arvo-ongelmat ovat kansainvälisesti katsoen suurempia kuin poikien ongelmat ja tästä syystä tyttöjen päivänä asia on enemmän tapetilla, niin vaikea tätä on suurena tasa-arvo-ongelmana pitää. Maailma on täynnä erilaisia työkaluja. Ei kaikkeen tarvitse purkutraktoria.
Tämä on kyllä aivan käsittämätön tapa yrittää perustella asia. Että koska muualla tytöt kärsivät, niin oikea tapa on syrjiä Suomessa poikia. Jestas sentään.
Miten maailman tyttöjä vahingoittaisi se, että Suomessa annettaisiin edes yhtenä päivänä julkista tunnustusta pojillekin? Et varmana osaa tähän vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
"sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua"
Miksi ihmeessä?? Miksi sukupuoli ansaitsee yhtään mitään?
Eikö olisi parempi keskittyä sukupuolesta riippumatta niihin, joilla vaikeuksia on ja antaa heille erityistä tukea. Ja vastaavasti eriyttää haastavampia tehtäviä niille, jotka niitä tarvitsevat - sukupuolesta riippumatta?
Tällä hetkellä se ei tuloksista päätellen tunnu onnistuvan. Jos tukea annettaisiin sukupuolesta riippumatta ja jokaisen ominaispiirteet huomioiden, eikä sukupuolella olisi merkitystä, eikö sukupuolten koulumenestyksen pitäisi olla suunnilleen sama?
-I.F.
Miehistä löytyvät ne parhaat ja huonoimmat. Naisissa on harmaa keskimassa (mihin toki suuri osa miehistäkin asettuu). Näin tuloksista päätellen kun huomioidaan että miehet kypsyvät aikuisiksi hitaammin kuin naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te tosiaan tiedä miksi juhlitaan naisten- ja tyttöjenpäivää? Googlella selviää. Naisten ja tyttöjen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vielä kauaa ja huteralla pohjalla ne ovat vieläkin monessa maassa. Päivät ovat kansainvälisiä päiviä. Minä olen lapsille mm. tyttöjen päivänä kertonut, etteivät tytöt saa käydä koulua kaikissa maissa. Samasta syystä Plan kummilapsi on meillä tyttö.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke muista maista, ja hyvä oikeuksista on puhua edelleen kun meillekin muuttaa ihmisiä kulttuureista joissa nämä oikeudet eivät ole itsestäänselvyys.
Pojat ja miehet eivät ole eivätkä koe nytkään maailmanlaajuisesti samanlaista syrjintää perustuen kuten naiset.
Kiva tarina. Mutta kun ei selitä sitä miksi Suomessa suomalaiset kohtelevat poikia tässä asiassa syrjien ja tahallaan jättämällä huomiotta.
Eihän tässä maassa juhlittu muiden maiden tyttöjä ja heidän oikeuksiaan, vaan meidän maamme tyttöjä. Asia näyttäytyisikin erilaiselta, jos kyse olisi tuosta. Ja se olisikin perusteltua. Mutta kun johtopaikoille istutettiin nimenomaan suomalaisia tyttöjä havainnollistamaan Suomen vinksahtanutta tasa-arvopolitiikkaa, niin siitä me puhumme nyt.
Anteeksi vain, mutta jos katsot tyttöjen päivänä esiin nostettuja asioita, niin uutisoinnissa ja keskusteluissa on aina ollut hyvin kansainvälinen vire. Meillä oli viime vuonna monen naisen mielestä upea tilanne, jossa nuorehkot naiset valittiin maamme näkyvimpiin päättäviin asemiin. OLisi ollut aivan helvetin tyhmää olla hyödyntämättä tätä. Sitä hyödynnettiin myös kansainvälisesti, mitä pidän vain ja ainoastaan hienona juttuna. Toivottavasti poikien tai nuorten miesten elämästä keksitään samanlaisia upeita esimerkkejä, joissa asiat ovat edenneet parempaan. Lukisin niistä mielelläni poikein päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Ja sitten kun joku 8-vuotias poika lukeekin ja aktivoituu, niin alat vittuilemaan.
Kyllä minunkin lapseni lukevat lehtiä ja ovat kiinnostuneita monista asioista. Mutta ehkä he sitten eivät ole niin tiedostavia. Tai ehkä kotoa on annettu sellainen malli, että lasi on pikemminkin puolitäysi kuin puolityhjä. Jos saa namia ja legoja omilta vanhemmilta, on iloinen ilman pääministerin huomiotakin.
Miten teillä siis poikien päivää juhlittiin? Kuinka selitit pääministerin ja presidentin toimintaa?
-I.F.
Kukaan i.f. ei kasvattais omia tyttäriäkään tähän maailmaan tyyliin "riittää kun saat namia kotona, niin eipä tarvitse mihinkään epäkohtaan kiinnittää huomiota" Miksi ihmeessä poikien tarvitsee sellaiseen alistua?
Mekin itse asiassa paistettiin lettuja pihalla yms. Aika samalla kaavalla mentiin. :)
Meillä on käyty yleisellä tasolla keskusteluja siitä, miten politiikassa on eriäviä näkökantoja kuten ihmisillä ylipäätään. En haluaisi lapselle sitä painolastia vielä kipata niskaan, että huomaisi olevansa vähemmän tärkeä ja alkaisi havannoimaan maailmaa jatkossa siitä näkökulmasta ja pahimmassa tapauksessa katkeroitumaan. Idealistina toivon, että saisin asioita muutettua ennen kun hän joutuu asian huomaamaan.
Varmasti on eriarvoisuutta paljonkin, ja siihen voi jokainen omalta osaltaan ja omine traditioineen vaikuttaa. Mutta jos ihan kaupallisesta näkökulmasta tarkastellaan, niin ainakin kirjakauppiaille isänpäivä on joulun ohella vuoden tärkein sesonki, ja isille potentiaaliset kirjat pyritään tuomaan syksyn markkinoille.