Lue keskustelun säännöt.
Hyvää poikien päivää ja kaatuneiden muistopäivää!
16.05.2021 |
Kansainvälistä poikien päivää vietetään vuosittain toukokuun 16. päivä[i]. Päivä sijoittuu osuvasti koulujen lukuvuoden päättymisen tuntumaan, sillä koulutuksellisen tasa-arvon alamäki on osunut Suomessa kipeimmin juuri poikiin.
Kaatuneitten muistopäivää vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina. Päivä on vakiintunut liputuspäivä.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Ja sitten kun joku 8-vuotias poika lukeekin ja aktivoituu, niin alat vittuilemaan.
Kyllä minunkin lapseni lukevat lehtiä ja ovat kiinnostuneita monista asioista. Mutta ehkä he sitten eivät ole niin tiedostavia. Tai ehkä kotoa on annettu sellainen malli, että lasi on pikemminkin puolitäysi kuin puolityhjä. Jos saa namia ja legoja omilta vanhemmilta, on iloinen ilman pääministerin huomiotakin.
Miten teillä siis poikien päivää juhlittiin? Kuinka selitit pääministerin ja presidentin toimintaa?
-I.F.Kukaan i.f. ei kasvattais omia tyttäriäkään tähän maailmaan tyyliin "riittää kun saat namia kotona, niin eipä tarvitse mihinkään epäkohtaan kiinnittää huomiota" Miksi ihmeessä poikien tarvitsee sellaiseen alistua?
Mekin itse asiassa paistettiin lettuja pihalla yms. Aika samalla kaavalla mentiin. :)
Meillä on käyty yleisellä tasolla keskusteluja siitä, miten politiikassa on eriäviä näkökantoja kuten ihmisillä ylipäätään. En haluaisi lapselle sitä painolastia vielä kipata niskaan, että huomaisi olevansa vähemmän tärkeä ja alkaisi havannoimaan maailmaa jatkossa siitä näkökulmasta ja pahimmassa tapauksessa katkeroitumaan. Idealistina toivon, että saisin asioita muutettua ennen kun hän joutuu asian huomaamaan.
Kyllä minä ainakin kasvatan 8-vuotiaan lapseni siihen, etttei hänen tarvitse vielä miettiä tasa-arvoasioita vaan riittää ihan vain se, että kohdellaan kaikkia ihmisiä hyvin ja odotetaan hyvää kohtelua myös muilta. Sukupuolesta, iästä, ihonväristä tai mistä muusta vain asiasta riippumatta. Se on ainoa tasa-arvoasia, jonka ymmärtämiseen täytyy pystyä tuossa iässä.
Mutta kun se lapsi voi huomata itsekin asioita. "Miksi tytöille, mutta pojille ei?"
Älkää aliarvioiko lasten ajattelukykyä. Jo pieni lapsi tunnistaa, mikä on epäreilua. Kyllä silloin voi käydä lapsen iän ja kehitystason mukaista keskustelua.
Ja btw, näköjään se miten "kaikkia ihmisiä kohdellaan hyvin", on pitkälti tulkinnanvarainen asia. Ketju jo sen todistaa. Joidenkin mielestä syrjintä on ihan ok.
Turha tässä on ketään syyttää syrjinnän hyväksymisestä. Et kai oikeasti ajattele, että naiset poikien äiteinä erityisesti katsoisivat hyvällä silmällä poikia syrjiviä käytäntöjä? Rakastamme poikiamme ihan kuin tyttäriämme. Keskustelu on koskenut lähinnä sitä, onko juuri pääministerin twiitti tai sen puute syrjintää. Sinusta on, monista muista ei. Asoita kannattaa pyrkiä katsomaan vähän laajemmasta kuin twiittauksen näkökulmasta, myös historiallisesti.
Historiallisesti pojilla on oma poikienpäivä kuten on tyttöjenpäiväkin. Tyttöjenpäivä huomioidaan mediassa, muuallakin kuin twitterissä. poikienpäivää ei.
Kyse ei myöskään ole syrjinnästä, kyse on arvostuksen puuttesta. Pojat oppivat jo pienestä pitäen mitä he yhteiskunnassa ovat: toisen luokan kansalaisia.
Toki on loistavaa ettei heillä ole harhaluuloja siitä miten yhteiskunta miehet näkee.
Poikienpäivän historia on kovin lyhyt. Perinteet syntyvät ajan kanssa.
Omat poikani eivät tunnista tällaista arvostamattomuuden ilmiötä ollenkaan. Ja kovin ovat fiksuja ja ajattelevaisia ihmisiä. Näin se maailma näyttäytyy meille eri tavoin.
Kyllä ne elämän realiteetit pian iskee pojillakin.
Koska olet muuten jutellut asiasta kun osaat sanoa etteivät poikasi tunnista ko. asiaa ollenkaan?
Tiedätkö, on paljon ihan aikuisiksi kasvaneita miehiä, jotka eivät tunnista koko asiaa. Ovat kokeneet tulleensa ihan yhtä arvostetuiksi ihmisinä kuin naisetkin. JOs tuollaista katkeruutta olisi miehissä enemmänkin, niin kyllähän meillä olisi todella vitaalinen miesasialiike tässä yhteiskunnassa. Mutta useimmat miehet tuntuvat olevan osaansa ihan tyytyväisiä.
Silti palstalla on tunnistettu kasvava joukko "persuja" jotka "syyttävät" vihervasemmistoa ja naisia kaikesta pahasta. Siihen päälle se porukka joka purkaa pahaa oloaan alkoholiin.
Mutta onneksi Sinä I.F. tiedät paremmin.
En ole "I.F.", mutta näin se on minun tuttavapiirissäni. Teen työtäni pitkälti syrjäytyneiden nuorten miesten parissa, joten sekin puoli elämää on kyllä tuttu. Usein sen syrjäytymisen taustalla on monimutkainen vyyhti asioita, joita ei olisi Marinin twiitti eikä muut yhteiskunnalliset symboliset arvostuksen osoitukset muuttaneet mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Ja sitten kun joku 8-vuotias poika lukeekin ja aktivoituu, niin alat vittuilemaan.
Kyllä minunkin lapseni lukevat lehtiä ja ovat kiinnostuneita monista asioista. Mutta ehkä he sitten eivät ole niin tiedostavia. Tai ehkä kotoa on annettu sellainen malli, että lasi on pikemminkin puolitäysi kuin puolityhjä. Jos saa namia ja legoja omilta vanhemmilta, on iloinen ilman pääministerin huomiotakin.
Miten teillä siis poikien päivää juhlittiin? Kuinka selitit pääministerin ja presidentin toimintaa?
-I.F.Kukaan i.f. ei kasvattais omia tyttäriäkään tähän maailmaan tyyliin "riittää kun saat namia kotona, niin eipä tarvitse mihinkään epäkohtaan kiinnittää huomiota" Miksi ihmeessä poikien tarvitsee sellaiseen alistua?
Mekin itse asiassa paistettiin lettuja pihalla yms. Aika samalla kaavalla mentiin. :)
Meillä on käyty yleisellä tasolla keskusteluja siitä, miten politiikassa on eriäviä näkökantoja kuten ihmisillä ylipäätään. En haluaisi lapselle sitä painolastia vielä kipata niskaan, että huomaisi olevansa vähemmän tärkeä ja alkaisi havannoimaan maailmaa jatkossa siitä näkökulmasta ja pahimmassa tapauksessa katkeroitumaan. Idealistina toivon, että saisin asioita muutettua ennen kun hän joutuu asian huomaamaan.
Kyllä minä ainakin kasvatan 8-vuotiaan lapseni siihen, etttei hänen tarvitse vielä miettiä tasa-arvoasioita vaan riittää ihan vain se, että kohdellaan kaikkia ihmisiä hyvin ja odotetaan hyvää kohtelua myös muilta. Sukupuolesta, iästä, ihonväristä tai mistä muusta vain asiasta riippumatta. Se on ainoa tasa-arvoasia, jonka ymmärtämiseen täytyy pystyä tuossa iässä.
Mutta kun se lapsi voi huomata itsekin asioita. "Miksi tytöille, mutta pojille ei?"
Älkää aliarvioiko lasten ajattelukykyä. Jo pieni lapsi tunnistaa, mikä on epäreilua. Kyllä silloin voi käydä lapsen iän ja kehitystason mukaista keskustelua.
Ja btw, näköjään se miten "kaikkia ihmisiä kohdellaan hyvin", on pitkälti tulkinnanvarainen asia. Ketju jo sen todistaa. Joidenkin mielestä syrjintä on ihan ok.
Turha tässä on ketään syyttää syrjinnän hyväksymisestä. Et kai oikeasti ajattele, että naiset poikien äiteinä erityisesti katsoisivat hyvällä silmällä poikia syrjiviä käytäntöjä? Rakastamme poikiamme ihan kuin tyttäriämme. Keskustelu on koskenut lähinnä sitä, onko juuri pääministerin twiitti tai sen puute syrjintää. Sinusta on, monista muista ei. Asoita kannattaa pyrkiä katsomaan vähän laajemmasta kuin twiittauksen näkökulmasta, myös historiallisesti.
Historiallisesti pojilla on oma poikienpäivä kuten on tyttöjenpäiväkin. Tyttöjenpäivä huomioidaan mediassa, muuallakin kuin twitterissä. poikienpäivää ei.
Kyse ei myöskään ole syrjinnästä, kyse on arvostuksen puuttesta. Pojat oppivat jo pienestä pitäen mitä he yhteiskunnassa ovat: toisen luokan kansalaisia.
Toki on loistavaa ettei heillä ole harhaluuloja siitä miten yhteiskunta miehet näkee.
Poikienpäivän historia on kovin lyhyt. Perinteet syntyvät ajan kanssa.
Omat poikani eivät tunnista tällaista arvostamattomuuden ilmiötä ollenkaan. Ja kovin ovat fiksuja ja ajattelevaisia ihmisiä. Näin se maailma näyttäytyy meille eri tavoin.
Kyllä ne elämän realiteetit pian iskee pojillakin.
Koska olet muuten jutellut asiasta kun osaat sanoa etteivät poikasi tunnista ko. asiaa ollenkaan?
Tiedätkö, on paljon ihan aikuisiksi kasvaneita miehiä, jotka eivät tunnista koko asiaa. Ovat kokeneet tulleensa ihan yhtä arvostetuiksi ihmisinä kuin naisetkin. JOs tuollaista katkeruutta olisi miehissä enemmänkin, niin kyllähän meillä olisi todella vitaalinen miesasialiike tässä yhteiskunnassa. Mutta useimmat miehet tuntuvat olevan osaansa ihan tyytyväisiä.
Silti palstalla on tunnistettu kasvava joukko "persuja" jotka "syyttävät" vihervasemmistoa ja naisia kaikesta pahasta. Siihen päälle se porukka joka purkaa pahaa oloaan alkoholiin.
Mutta onneksi Sinä I.F. tiedät paremmin.
En ole "I.F.", mutta näin se on minun tuttavapiirissäni. Teen työtäni pitkälti syrjäytyneiden nuorten miesten parissa, joten sekin puoli elämää on kyllä tuttu. Usein sen syrjäytymisen taustalla on monimutkainen vyyhti asioita, joita ei olisi Marinin twiitti eikä muut yhteiskunnalliset symboliset arvostuksen osoitukset muuttaneet mihinkään.
Ne twiitit ja muut ovat vain jäävuoren huippu.
Se alkaa sieltä kotikasvatuksesta ja varhaiskasvatuksesta. Siellä kun pojille kerrotaan että tytöt ja naiset ovat arvokkaampia kuin pojat ja miehet ja se näkyy oikeassa elämässä juuri noin niin mitäs siinä voi?
Naiset ovat arvokkaita, juhlitaan heitä. Miehet? Miehet on sikoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Eikä se, että poikia ei julkisesti huomioida poikien päivänä samalla tavalla kuin tyttöjä tyttöjenpäivänä, eikö niin? Voitko myöntää?
Voin myöntää, että täydellisessä maailmassa sekä tytöt että pojat saisivat yhtä paljon huomiota. Mutta korostan, että edelleen tärkeintä on oman lähipiirin huomio, ja sellaisen huomion antamiseen on vaikka millä mitalla päiviä. Ehkä omat lapseni ovat saaneet riittävästi huomiota, koska eivät pettyneet poikien päivänä kun valtiovalta ei heitä huomioinut.
Muistaakseni pääministeri ainakin jonakin tyttöjen päivänä onnitteli omaa tytärtään. Niin kauan kuin hänellä ei ole poikaa, ei hän voi omaa poikaansa onnitella. Itse onnittelen ja rakastan omiani kaikkien tilaisuuksien tullen.
-I.F.
https://twitter.com/marinsanna/status/1050241148969603072?lang=en
No eikö Sanna muka twiitannut eilen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Ja sitten kun joku 8-vuotias poika lukeekin ja aktivoituu, niin alat vittuilemaan.
Kyllä minunkin lapseni lukevat lehtiä ja ovat kiinnostuneita monista asioista. Mutta ehkä he sitten eivät ole niin tiedostavia. Tai ehkä kotoa on annettu sellainen malli, että lasi on pikemminkin puolitäysi kuin puolityhjä. Jos saa namia ja legoja omilta vanhemmilta, on iloinen ilman pääministerin huomiotakin.
Miten teillä siis poikien päivää juhlittiin? Kuinka selitit pääministerin ja presidentin toimintaa?
-I.F.Kukaan i.f. ei kasvattais omia tyttäriäkään tähän maailmaan tyyliin "riittää kun saat namia kotona, niin eipä tarvitse mihinkään epäkohtaan kiinnittää huomiota" Miksi ihmeessä poikien tarvitsee sellaiseen alistua?
Mekin itse asiassa paistettiin lettuja pihalla yms. Aika samalla kaavalla mentiin. :)
Meillä on käyty yleisellä tasolla keskusteluja siitä, miten politiikassa on eriäviä näkökantoja kuten ihmisillä ylipäätään. En haluaisi lapselle sitä painolastia vielä kipata niskaan, että huomaisi olevansa vähemmän tärkeä ja alkaisi havannoimaan maailmaa jatkossa siitä näkökulmasta ja pahimmassa tapauksessa katkeroitumaan. Idealistina toivon, että saisin asioita muutettua ennen kun hän joutuu asian huomaamaan.
Kyllä minä ainakin kasvatan 8-vuotiaan lapseni siihen, etttei hänen tarvitse vielä miettiä tasa-arvoasioita vaan riittää ihan vain se, että kohdellaan kaikkia ihmisiä hyvin ja odotetaan hyvää kohtelua myös muilta. Sukupuolesta, iästä, ihonväristä tai mistä muusta vain asiasta riippumatta. Se on ainoa tasa-arvoasia, jonka ymmärtämiseen täytyy pystyä tuossa iässä.
Mutta kun se lapsi voi huomata itsekin asioita. "Miksi tytöille, mutta pojille ei?"
Älkää aliarvioiko lasten ajattelukykyä. Jo pieni lapsi tunnistaa, mikä on epäreilua. Kyllä silloin voi käydä lapsen iän ja kehitystason mukaista keskustelua.
Ja btw, näköjään se miten "kaikkia ihmisiä kohdellaan hyvin", on pitkälti tulkinnanvarainen asia. Ketju jo sen todistaa. Joidenkin mielestä syrjintä on ihan ok.
Turha tässä on ketään syyttää syrjinnän hyväksymisestä. Et kai oikeasti ajattele, että naiset poikien äiteinä erityisesti katsoisivat hyvällä silmällä poikia syrjiviä käytäntöjä? Rakastamme poikiamme ihan kuin tyttäriämme. Keskustelu on koskenut lähinnä sitä, onko juuri pääministerin twiitti tai sen puute syrjintää. Sinusta on, monista muista ei. Asoita kannattaa pyrkiä katsomaan vähän laajemmasta kuin twiittauksen näkökulmasta, myös historiallisesti.
Historiallisesti pojilla on oma poikienpäivä kuten on tyttöjenpäiväkin. Tyttöjenpäivä huomioidaan mediassa, muuallakin kuin twitterissä. poikienpäivää ei.
Kyse ei myöskään ole syrjinnästä, kyse on arvostuksen puuttesta. Pojat oppivat jo pienestä pitäen mitä he yhteiskunnassa ovat: toisen luokan kansalaisia.
Toki on loistavaa ettei heillä ole harhaluuloja siitä miten yhteiskunta miehet näkee.
Poikienpäivän historia on kovin lyhyt. Perinteet syntyvät ajan kanssa.
Omat poikani eivät tunnista tällaista arvostamattomuuden ilmiötä ollenkaan. Ja kovin ovat fiksuja ja ajattelevaisia ihmisiä. Näin se maailma näyttäytyy meille eri tavoin.
Kyllä ne elämän realiteetit pian iskee pojillakin.
Koska olet muuten jutellut asiasta kun osaat sanoa etteivät poikasi tunnista ko. asiaa ollenkaan?
Tiedätkö, on paljon ihan aikuisiksi kasvaneita miehiä, jotka eivät tunnista koko asiaa. Ovat kokeneet tulleensa ihan yhtä arvostetuiksi ihmisinä kuin naisetkin. JOs tuollaista katkeruutta olisi miehissä enemmänkin, niin kyllähän meillä olisi todella vitaalinen miesasialiike tässä yhteiskunnassa. Mutta useimmat miehet tuntuvat olevan osaansa ihan tyytyväisiä.
Silti palstalla on tunnistettu kasvava joukko "persuja" jotka "syyttävät" vihervasemmistoa ja naisia kaikesta pahasta. Siihen päälle se porukka joka purkaa pahaa oloaan alkoholiin.
Mutta onneksi Sinä I.F. tiedät paremmin.
En ole "I.F.", mutta näin se on minun tuttavapiirissäni. Teen työtäni pitkälti syrjäytyneiden nuorten miesten parissa, joten sekin puoli elämää on kyllä tuttu. Usein sen syrjäytymisen taustalla on monimutkainen vyyhti asioita, joita ei olisi Marinin twiitti eikä muut yhteiskunnalliset symboliset arvostuksen osoitukset muuttaneet mihinkään.
Ne twiitit ja muut ovat vain jäävuoren huippu.
Se alkaa sieltä kotikasvatuksesta ja varhaiskasvatuksesta. Siellä kun pojille kerrotaan että tytöt ja naiset ovat arvokkaampia kuin pojat ja miehet ja se näkyy oikeassa elämässä juuri noin niin mitäs siinä voi?
Naiset ovat arvokkaita, juhlitaan heitä. Miehet? Miehet on sikoja
Sellaiset uhriutumiset sieltä.
Mies on sika, jos hän käyttäytyy kuin sika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Ja sitten kun joku 8-vuotias poika lukeekin ja aktivoituu, niin alat vittuilemaan.
Kyllä minunkin lapseni lukevat lehtiä ja ovat kiinnostuneita monista asioista. Mutta ehkä he sitten eivät ole niin tiedostavia. Tai ehkä kotoa on annettu sellainen malli, että lasi on pikemminkin puolitäysi kuin puolityhjä. Jos saa namia ja legoja omilta vanhemmilta, on iloinen ilman pääministerin huomiotakin.
Miten teillä siis poikien päivää juhlittiin? Kuinka selitit pääministerin ja presidentin toimintaa?
-I.F.Kukaan i.f. ei kasvattais omia tyttäriäkään tähän maailmaan tyyliin "riittää kun saat namia kotona, niin eipä tarvitse mihinkään epäkohtaan kiinnittää huomiota" Miksi ihmeessä poikien tarvitsee sellaiseen alistua?
Mekin itse asiassa paistettiin lettuja pihalla yms. Aika samalla kaavalla mentiin. :)
Meillä on käyty yleisellä tasolla keskusteluja siitä, miten politiikassa on eriäviä näkökantoja kuten ihmisillä ylipäätään. En haluaisi lapselle sitä painolastia vielä kipata niskaan, että huomaisi olevansa vähemmän tärkeä ja alkaisi havannoimaan maailmaa jatkossa siitä näkökulmasta ja pahimmassa tapauksessa katkeroitumaan. Idealistina toivon, että saisin asioita muutettua ennen kun hän joutuu asian huomaamaan.
Kyllä minä ainakin kasvatan 8-vuotiaan lapseni siihen, etttei hänen tarvitse vielä miettiä tasa-arvoasioita vaan riittää ihan vain se, että kohdellaan kaikkia ihmisiä hyvin ja odotetaan hyvää kohtelua myös muilta. Sukupuolesta, iästä, ihonväristä tai mistä muusta vain asiasta riippumatta. Se on ainoa tasa-arvoasia, jonka ymmärtämiseen täytyy pystyä tuossa iässä.
Mutta kun se lapsi voi huomata itsekin asioita. "Miksi tytöille, mutta pojille ei?"
Älkää aliarvioiko lasten ajattelukykyä. Jo pieni lapsi tunnistaa, mikä on epäreilua. Kyllä silloin voi käydä lapsen iän ja kehitystason mukaista keskustelua.
Ja btw, näköjään se miten "kaikkia ihmisiä kohdellaan hyvin", on pitkälti tulkinnanvarainen asia. Ketju jo sen todistaa. Joidenkin mielestä syrjintä on ihan ok.
Turha tässä on ketään syyttää syrjinnän hyväksymisestä. Et kai oikeasti ajattele, että naiset poikien äiteinä erityisesti katsoisivat hyvällä silmällä poikia syrjiviä käytäntöjä? Rakastamme poikiamme ihan kuin tyttäriämme. Keskustelu on koskenut lähinnä sitä, onko juuri pääministerin twiitti tai sen puute syrjintää. Sinusta on, monista muista ei. Asoita kannattaa pyrkiä katsomaan vähän laajemmasta kuin twiittauksen näkökulmasta, myös historiallisesti.
Historiallisesti pojilla on oma poikienpäivä kuten on tyttöjenpäiväkin. Tyttöjenpäivä huomioidaan mediassa, muuallakin kuin twitterissä. poikienpäivää ei.
Kyse ei myöskään ole syrjinnästä, kyse on arvostuksen puuttesta. Pojat oppivat jo pienestä pitäen mitä he yhteiskunnassa ovat: toisen luokan kansalaisia.
Toki on loistavaa ettei heillä ole harhaluuloja siitä miten yhteiskunta miehet näkee.
Poikienpäivän historia on kovin lyhyt. Perinteet syntyvät ajan kanssa.
Omat poikani eivät tunnista tällaista arvostamattomuuden ilmiötä ollenkaan. Ja kovin ovat fiksuja ja ajattelevaisia ihmisiä. Näin se maailma näyttäytyy meille eri tavoin.
Kyllä ne elämän realiteetit pian iskee pojillakin.
Koska olet muuten jutellut asiasta kun osaat sanoa etteivät poikasi tunnista ko. asiaa ollenkaan?
Tiedätkö, on paljon ihan aikuisiksi kasvaneita miehiä, jotka eivät tunnista koko asiaa. Ovat kokeneet tulleensa ihan yhtä arvostetuiksi ihmisinä kuin naisetkin. JOs tuollaista katkeruutta olisi miehissä enemmänkin, niin kyllähän meillä olisi todella vitaalinen miesasialiike tässä yhteiskunnassa. Mutta useimmat miehet tuntuvat olevan osaansa ihan tyytyväisiä.
Silti palstalla on tunnistettu kasvava joukko "persuja" jotka "syyttävät" vihervasemmistoa ja naisia kaikesta pahasta. Siihen päälle se porukka joka purkaa pahaa oloaan alkoholiin.
Mutta onneksi Sinä I.F. tiedät paremmin.
En ole "I.F.", mutta näin se on minun tuttavapiirissäni. Teen työtäni pitkälti syrjäytyneiden nuorten miesten parissa, joten sekin puoli elämää on kyllä tuttu. Usein sen syrjäytymisen taustalla on monimutkainen vyyhti asioita, joita ei olisi Marinin twiitti eikä muut yhteiskunnalliset symboliset arvostuksen osoitukset muuttaneet mihinkään.
Ne twiitit ja muut ovat vain jäävuoren huippu.
Se alkaa sieltä kotikasvatuksesta ja varhaiskasvatuksesta. Siellä kun pojille kerrotaan että tytöt ja naiset ovat arvokkaampia kuin pojat ja miehet ja se näkyy oikeassa elämässä juuri noin niin mitäs siinä voi?
Naiset ovat arvokkaita, juhlitaan heitä. Miehet? Miehet on sikoja
Sellaiset uhriutumiset sieltä.
Mies on sika, jos hän käyttäytyy kuin sika.
jep, ja koska kaikki miehet ovat sikoja, kokonainen koulu laitetaan pyytämään anteeksi sukupuolensa tekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaako joku nuolien sijaan: kuinka PM Marin muisti poikienpäivää ja kuinka muistaminen erosi tyttöjenpäivästä?
Silti palstalla on tunnistettu kasvava joukko "persuja" jotka "syyttävät" vihervasemmistoa ja naisia kaikesta pahasta. Siihen päälle se porukka joka purkaa pahaa oloaan alkoholiin.
Mutta onneksi Sinä I.F. tiedät paremmin.