Lue keskustelun säännöt.
Hyvää poikien päivää ja kaatuneiden muistopäivää!
16.05.2021 |
Kansainvälistä poikien päivää vietetään vuosittain toukokuun 16. päivä[i]. Päivä sijoittuu osuvasti koulujen lukuvuoden päättymisen tuntumaan, sillä koulutuksellisen tasa-arvon alamäki on osunut Suomessa kipeimmin juuri poikiin.
Kaatuneitten muistopäivää vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina. Päivä on vakiintunut liputuspäivä.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Ja sitten kun joku 8-vuotias poika lukeekin ja aktivoituu, niin alat vittuilemaan.
Kyllä minunkin lapseni lukevat lehtiä ja ovat kiinnostuneita monista asioista. Mutta ehkä he sitten eivät ole niin tiedostavia. Tai ehkä kotoa on annettu sellainen malli, että lasi on pikemminkin puolitäysi kuin puolityhjä. Jos saa namia ja legoja omilta vanhemmilta, on iloinen ilman pääministerin huomiotakin.
Miten teillä siis poikien päivää juhlittiin? Kuinka selitit pääministerin ja presidentin toimintaa?
-I.F.Kukaan i.f. ei kasvattais omia tyttäriäkään tähän maailmaan tyyliin "riittää kun saat namia kotona, niin eipä tarvitse mihinkään epäkohtaan kiinnittää huomiota" Miksi ihmeessä poikien tarvitsee sellaiseen alistua?
Mekin itse asiassa paistettiin lettuja pihalla yms. Aika samalla kaavalla mentiin. :)
Meillä on käyty yleisellä tasolla keskusteluja siitä, miten politiikassa on eriäviä näkökantoja kuten ihmisillä ylipäätään. En haluaisi lapselle sitä painolastia vielä kipata niskaan, että huomaisi olevansa vähemmän tärkeä ja alkaisi havannoimaan maailmaa jatkossa siitä näkökulmasta ja pahimmassa tapauksessa katkeroitumaan. Idealistina toivon, että saisin asioita muutettua ennen kun hän joutuu asian huomaamaan.
Eli teillä ja meillä vietettiin poikien päivää melkein samalla tavalla, lettukestejä ja ulkoilua. Ainoana erona, että teille jäi päivästä paha ja meille hyvä mieli. Olen pahoillani puolestanne.
Itse olisin varmaankin vastaavassa tilanteessa etsinyt maailmalta esimerkkejä päivän huomioinnista ja juhlinnasta. Olen ihan samaa mieltä, että katkeroitumaan ei pitäisi kenenkään joutua.
-I. F.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Eikä se, että poikia ei julkisesti huomioida poikien päivänä samalla tavalla kuin tyttöjä tyttöjenpäivänä, eikö niin? Voitko myöntää?
Voin myöntää, että täydellisessä maailmassa sekä tytöt että pojat saisivat yhtä paljon huomiota. Mutta korostan, että edelleen tärkeintä on oman lähipiirin huomio, ja sellaisen huomion antamiseen on vaikka millä mitalla päiviä. Ehkä omat lapseni ovat saaneet riittävästi huomiota, koska eivät pettyneet poikien päivänä kun valtiovalta ei heitä huomioinut.
Muistaakseni pääministeri ainakin jonakin tyttöjen päivänä onnitteli omaa tytärtään. Niin kauan kuin hänellä ei ole poikaa, ei hän voi omaa poikaansa onnitella. Itse onnittelen ja rakastan omiani kaikkien tilaisuuksien tullen.
-I.F.
Julkinen tunnustus ei sulje pois lähipiirin taholta tulevaa huomioimista. Voi käydä jopa päinvastoin: kun tietoisuus päivästä lisääntyy, niin jopa sukulaiset voivat osoittaa pojille huomiota.
Tuo sun yritys on vähän surullista katsottavaa.
Mikähän ihme siinä on, ettet tosiaan soisi pojille julkista huomiota... Yrität kyllä kaikella mahdollisella tavalla blokata pojat pois :D Et se siitä sun "täydellisestä maailmasta".
Olet hupaisa. Haluaisitko näyttää viesteistäni sen, jossa en soisi pojille julkista huomiota? Mielestäni olen väsyksiin saakka kirjoittanut, että soisin pojille kaiken mahdollisen huomion.
-I.F.
Soisit, mutta tuet eriarvoistamista.
-eri
Sori, mutta sinä olet kirahvi.
Mikään tekstissäsi ei tue sitä seikkaa, että olisit oikeasti kirahvi. Mutta jos sinä mielivaltaisesti ja kaiken kirjoittamani vastaisesti esität minusta väitteitä, niin minä demonstroin saman. Olet maailman ainoa kirjoitustaitoinen kirahvi, ja jos väität vastaan niin se on vain merkki siitä ettet itse tajua olevasi kirahvi.
Kyllä, tällainen argumentointi on tavattoman raskasta. Joten lopetetaanko molemmat se?
-I. F.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Ja sitten kun joku 8-vuotias poika lukeekin ja aktivoituu, niin alat vittuilemaan.
Kyllä minunkin lapseni lukevat lehtiä ja ovat kiinnostuneita monista asioista. Mutta ehkä he sitten eivät ole niin tiedostavia. Tai ehkä kotoa on annettu sellainen malli, että lasi on pikemminkin puolitäysi kuin puolityhjä. Jos saa namia ja legoja omilta vanhemmilta, on iloinen ilman pääministerin huomiotakin.
Miten teillä siis poikien päivää juhlittiin? Kuinka selitit pääministerin ja presidentin toimintaa?
-I.F.Kukaan i.f. ei kasvattais omia tyttäriäkään tähän maailmaan tyyliin "riittää kun saat namia kotona, niin eipä tarvitse mihinkään epäkohtaan kiinnittää huomiota" Miksi ihmeessä poikien tarvitsee sellaiseen alistua?
Mekin itse asiassa paistettiin lettuja pihalla yms. Aika samalla kaavalla mentiin. :)
Meillä on käyty yleisellä tasolla keskusteluja siitä, miten politiikassa on eriäviä näkökantoja kuten ihmisillä ylipäätään. En haluaisi lapselle sitä painolastia vielä kipata niskaan, että huomaisi olevansa vähemmän tärkeä ja alkaisi havannoimaan maailmaa jatkossa siitä näkökulmasta ja pahimmassa tapauksessa katkeroitumaan. Idealistina toivon, että saisin asioita muutettua ennen kun hän joutuu asian huomaamaan.
Kyllä minä ainakin kasvatan 8-vuotiaan lapseni siihen, etttei hänen tarvitse vielä miettiä tasa-arvoasioita vaan riittää ihan vain se, että kohdellaan kaikkia ihmisiä hyvin ja odotetaan hyvää kohtelua myös muilta. Sukupuolesta, iästä, ihonväristä tai mistä muusta vain asiasta riippumatta. Se on ainoa tasa-arvoasia, jonka ymmärtämiseen täytyy pystyä tuossa iässä.
Mutta kun se lapsi voi huomata itsekin asioita. "Miksi tytöille, mutta pojille ei?"
Älkää aliarvioiko lasten ajattelukykyä. Jo pieni lapsi tunnistaa, mikä on epäreilua. Kyllä silloin voi käydä lapsen iän ja kehitystason mukaista keskustelua.
Ja btw, näköjään se miten "kaikkia ihmisiä kohdellaan hyvin", on pitkälti tulkinnanvarainen asia. Ketju jo sen todistaa. Joidenkin mielestä syrjintä on ihan ok.
Turha tässä on ketään syyttää syrjinnän hyväksymisestä. Et kai oikeasti ajattele, että naiset poikien äiteinä erityisesti katsoisivat hyvällä silmällä poikia syrjiviä käytäntöjä? Rakastamme poikiamme ihan kuin tyttäriämme. Keskustelu on koskenut lähinnä sitä, onko juuri pääministerin twiitti tai sen puute syrjintää. Sinusta on, monista muista ei. Asoita kannattaa pyrkiä katsomaan vähän laajemmasta kuin twiittauksen näkökulmasta, myös historiallisesti.
Historiallisesti pojilla on oma poikienpäivä kuten on tyttöjenpäiväkin. Tyttöjenpäivä huomioidaan mediassa, muuallakin kuin twitterissä. poikienpäivää ei.
Kyse ei myöskään ole syrjinnästä, kyse on arvostuksen puuttesta. Pojat oppivat jo pienestä pitäen mitä he yhteiskunnassa ovat: toisen luokan kansalaisia.
Toki on loistavaa ettei heillä ole harhaluuloja siitä miten yhteiskunta miehet näkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te tosiaan tiedä miksi juhlitaan naisten- ja tyttöjenpäivää? Googlella selviää. Naisten ja tyttöjen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vielä kauaa ja huteralla pohjalla ne ovat vieläkin monessa maassa. Päivät ovat kansainvälisiä päiviä. Minä olen lapsille mm. tyttöjen päivänä kertonut, etteivät tytöt saa käydä koulua kaikissa maissa. Samasta syystä Plan kummilapsi on meillä tyttö.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke muista maista, ja hyvä oikeuksista on puhua edelleen kun meillekin muuttaa ihmisiä kulttuureista joissa nämä oikeudet eivät ole itsestäänselvyys.
Pojat ja miehet eivät ole eivätkä koe nytkään maailmanlaajuisesti samanlaista syrjintää perustuen kuten naiset.
Kiva tarina. Mutta kun ei selitä sitä miksi Suomessa suomalaiset kohtelevat poikia tässä asiassa syrjien ja tahallaan jättämällä huomiotta.
Eihän tässä maassa juhlittu muiden maiden tyttöjä ja heidän oikeuksiaan, vaan meidän maamme tyttöjä. Asia näyttäytyisikin erilaiselta, jos kyse olisi tuosta. Ja se olisikin perusteltua. Mutta kun johtopaikoille istutettiin nimenomaan suomalaisia tyttöjä havainnollistamaan Suomen vinksahtanutta tasa-arvopolitiikkaa, niin siitä me puhumme nyt.
Anteeksi vain, mutta jos katsot tyttöjen päivänä esiin nostettuja asioita, niin uutisoinnissa ja keskusteluissa on aina ollut hyvin kansainvälinen vire. Meillä oli viime vuonna monen naisen mielestä upea tilanne, jossa nuorehkot naiset valittiin maamme näkyvimpiin päättäviin asemiin. OLisi ollut aivan helvetin tyhmää olla hyödyntämättä tätä. Sitä hyödynnettiin myös kansainvälisesti, mitä pidän vain ja ainoastaan hienona juttuna. Toivottavasti poikien tai nuorten miesten elämästä keksitään samanlaisia upeita esimerkkejä, joissa asiat ovat edenneet parempaan. Lukisin niistä mielelläni poikein päivänä.
Ja miten nuo naiset ovat valtaansa käyttäneet?! Siitähän tässä keskustellaan. Eivät he ainakaan tasa-arvoisempaan suuntaan vie yhtään mitään. Koskaan ei ole kak si nais moraali kukoistanut näin! Samalla uhriudutaan et "minähän en mättäälle istu, eikä mieheltä tätä pyydettäis!"
kun voisi luetella pitkän pätkän kaikista sanomista ja tekemisistä, jota ei IKINÄ miespm voisi tehdä. Eli noin hyvää esimerkkiä vallankäytöstä... Pienille pojille välitetään viesti, että ette te ole julkisen tunnustuksen arvoisia.Ehkä nyt emme kuitenkaan ala puhua pääministerin mättäälle istumisista suhteessa siihen, miten tässä maassa poikia arvostetaan. Ymmärrät varmasti itsekin, että siinä ei ole enää mitään järkeä.
eri joten:
PM Marin kuitenkin twiittaili tyttöjenpäivänä onnittelut. Ei onnistunut poikienpäivänä.
Äitejä palkitaan ja presidentti pitää puheita. Ei tapahdu isänpäivänä.
Ei kerro mitään arvostuksen tasosta?
Mitenkäs nuo viralliset liputuspäivät? Aleksis Kivi, Runeberg, Eino Leino, Kustaa Adolf (Svenska Dagen), Mannerheim (Puolustusvoimien lippujuhla), Snellman, Sibelius, veteraanit ja talvisota...
Naisille taas nykyään taitaa olla Minna Canth ja jotain epävirallisia... Äitienpäivä ja isänpäivä molemmat liputuspäiviä.
Kertooko arvostuksesta vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Eikä se, että poikia ei julkisesti huomioida poikien päivänä samalla tavalla kuin tyttöjä tyttöjenpäivänä, eikö niin? Voitko myöntää?
Voin myöntää, että täydellisessä maailmassa sekä tytöt että pojat saisivat yhtä paljon huomiota. Mutta korostan, että edelleen tärkeintä on oman lähipiirin huomio, ja sellaisen huomion antamiseen on vaikka millä mitalla päiviä. Ehkä omat lapseni ovat saaneet riittävästi huomiota, koska eivät pettyneet poikien päivänä kun valtiovalta ei heitä huomioinut.
Muistaakseni pääministeri ainakin jonakin tyttöjen päivänä onnitteli omaa tytärtään. Niin kauan kuin hänellä ei ole poikaa, ei hän voi omaa poikaansa onnitella. Itse onnittelen ja rakastan omiani kaikkien tilaisuuksien tullen.
-I.F.
Julkinen tunnustus ei sulje pois lähipiirin taholta tulevaa huomioimista. Voi käydä jopa päinvastoin: kun tietoisuus päivästä lisääntyy, niin jopa sukulaiset voivat osoittaa pojille huomiota.
Tuo sun yritys on vähän surullista katsottavaa.
Mikähän ihme siinä on, ettet tosiaan soisi pojille julkista huomiota... Yrität kyllä kaikella mahdollisella tavalla blokata pojat pois :D Et se siitä sun "täydellisestä maailmasta".
Olet hupaisa. Haluaisitko näyttää viesteistäni sen, jossa en soisi pojille julkista huomiota? Mielestäni olen väsyksiin saakka kirjoittanut, että soisin pojille kaiken mahdollisen huomion.
-I.F.
Soisit, mutta tuet eriarvoistamista.
-eri
Sori, mutta sinä olet kirahvi.
Mikään tekstissäsi ei tue sitä seikkaa, että olisit oikeasti kirahvi. Mutta jos sinä mielivaltaisesti ja kaiken kirjoittamani vastaisesti esität minusta väitteitä, niin minä demonstroin saman. Olet maailman ainoa kirjoitustaitoinen kirahvi, ja jos väität vastaan niin se on vain merkki siitä ettet itse tajua olevasi kirahvi.
Kyllä, tällainen argumentointi on tavattoman raskasta. Joten lopetetaanko molemmat se?
-I. F.
henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Ja sitten kun joku 8-vuotias poika lukeekin ja aktivoituu, niin alat vittuilemaan.
Kyllä minunkin lapseni lukevat lehtiä ja ovat kiinnostuneita monista asioista. Mutta ehkä he sitten eivät ole niin tiedostavia. Tai ehkä kotoa on annettu sellainen malli, että lasi on pikemminkin puolitäysi kuin puolityhjä. Jos saa namia ja legoja omilta vanhemmilta, on iloinen ilman pääministerin huomiotakin.
Miten teillä siis poikien päivää juhlittiin? Kuinka selitit pääministerin ja presidentin toimintaa?
-I.F.Kukaan i.f. ei kasvattais omia tyttäriäkään tähän maailmaan tyyliin "riittää kun saat namia kotona, niin eipä tarvitse mihinkään epäkohtaan kiinnittää huomiota" Miksi ihmeessä poikien tarvitsee sellaiseen alistua?
Mekin itse asiassa paistettiin lettuja pihalla yms. Aika samalla kaavalla mentiin. :)
Meillä on käyty yleisellä tasolla keskusteluja siitä, miten politiikassa on eriäviä näkökantoja kuten ihmisillä ylipäätään. En haluaisi lapselle sitä painolastia vielä kipata niskaan, että huomaisi olevansa vähemmän tärkeä ja alkaisi havannoimaan maailmaa jatkossa siitä näkökulmasta ja pahimmassa tapauksessa katkeroitumaan. Idealistina toivon, että saisin asioita muutettua ennen kun hän joutuu asian huomaamaan.
Kyllä minä ainakin kasvatan 8-vuotiaan lapseni siihen, etttei hänen tarvitse vielä miettiä tasa-arvoasioita vaan riittää ihan vain se, että kohdellaan kaikkia ihmisiä hyvin ja odotetaan hyvää kohtelua myös muilta. Sukupuolesta, iästä, ihonväristä tai mistä muusta vain asiasta riippumatta. Se on ainoa tasa-arvoasia, jonka ymmärtämiseen täytyy pystyä tuossa iässä.
Mutta kun se lapsi voi huomata itsekin asioita. "Miksi tytöille, mutta pojille ei?"
Älkää aliarvioiko lasten ajattelukykyä. Jo pieni lapsi tunnistaa, mikä on epäreilua. Kyllä silloin voi käydä lapsen iän ja kehitystason mukaista keskustelua.
Ja btw, näköjään se miten "kaikkia ihmisiä kohdellaan hyvin", on pitkälti tulkinnanvarainen asia. Ketju jo sen todistaa. Joidenkin mielestä syrjintä on ihan ok.
Turha tässä on ketään syyttää syrjinnän hyväksymisestä. Et kai oikeasti ajattele, että naiset poikien äiteinä erityisesti katsoisivat hyvällä silmällä poikia syrjiviä käytäntöjä? Rakastamme poikiamme ihan kuin tyttäriämme. Keskustelu on koskenut lähinnä sitä, onko juuri pääministerin twiitti tai sen puute syrjintää. Sinusta on, monista muista ei. Asoita kannattaa pyrkiä katsomaan vähän laajemmasta kuin twiittauksen näkökulmasta, myös historiallisesti.
Historiallisesti pojilla on oma poikienpäivä kuten on tyttöjenpäiväkin. Tyttöjenpäivä huomioidaan mediassa, muuallakin kuin twitterissä. poikienpäivää ei.
Kyse ei myöskään ole syrjinnästä, kyse on arvostuksen puuttesta. Pojat oppivat jo pienestä pitäen mitä he yhteiskunnassa ovat: toisen luokan kansalaisia.
Toki on loistavaa ettei heillä ole harhaluuloja siitä miten yhteiskunta miehet näkee.
Poikienpäivän historia on kovin lyhyt. Perinteet syntyvät ajan kanssa.
Omat poikani eivät tunnista tällaista arvostamattomuuden ilmiötä ollenkaan. Ja kovin ovat fiksuja ja ajattelevaisia ihmisiä. Näin se maailma näyttäytyy meille eri tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te tosiaan tiedä miksi juhlitaan naisten- ja tyttöjenpäivää? Googlella selviää. Naisten ja tyttöjen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vielä kauaa ja huteralla pohjalla ne ovat vieläkin monessa maassa. Päivät ovat kansainvälisiä päiviä. Minä olen lapsille mm. tyttöjen päivänä kertonut, etteivät tytöt saa käydä koulua kaikissa maissa. Samasta syystä Plan kummilapsi on meillä tyttö.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke muista maista, ja hyvä oikeuksista on puhua edelleen kun meillekin muuttaa ihmisiä kulttuureista joissa nämä oikeudet eivät ole itsestäänselvyys.
Pojat ja miehet eivät ole eivätkä koe nytkään maailmanlaajuisesti samanlaista syrjintää perustuen kuten naiset.
Kiva tarina. Mutta kun ei selitä sitä miksi Suomessa suomalaiset kohtelevat poikia tässä asiassa syrjien ja tahallaan jättämällä huomiotta.
Eihän tässä maassa juhlittu muiden maiden tyttöjä ja heidän oikeuksiaan, vaan meidän maamme tyttöjä. Asia näyttäytyisikin erilaiselta, jos kyse olisi tuosta. Ja se olisikin perusteltua. Mutta kun johtopaikoille istutettiin nimenomaan suomalaisia tyttöjä havainnollistamaan Suomen vinksahtanutta tasa-arvopolitiikkaa, niin siitä me puhumme nyt.
Anteeksi vain, mutta jos katsot tyttöjen päivänä esiin nostettuja asioita, niin uutisoinnissa ja keskusteluissa on aina ollut hyvin kansainvälinen vire. Meillä oli viime vuonna monen naisen mielestä upea tilanne, jossa nuorehkot naiset valittiin maamme näkyvimpiin päättäviin asemiin. OLisi ollut aivan helvetin tyhmää olla hyödyntämättä tätä. Sitä hyödynnettiin myös kansainvälisesti, mitä pidän vain ja ainoastaan hienona juttuna. Toivottavasti poikien tai nuorten miesten elämästä keksitään samanlaisia upeita esimerkkejä, joissa asiat ovat edenneet parempaan. Lukisin niistä mielelläni poikein päivänä.
Ja miten nuo naiset ovat valtaansa käyttäneet?! Siitähän tässä keskustellaan. Eivät he ainakaan tasa-arvoisempaan suuntaan vie yhtään mitään. Koskaan ei ole kak si nais moraali kukoistanut näin! Samalla uhriudutaan et "minähän en mättäälle istu, eikä mieheltä tätä pyydettäis!"
kun voisi luetella pitkän pätkän kaikista sanomista ja tekemisistä, jota ei IKINÄ miespm voisi tehdä. Eli noin hyvää esimerkkiä vallankäytöstä... Pienille pojille välitetään viesti, että ette te ole julkisen tunnustuksen arvoisia.Ehkä nyt emme kuitenkaan ala puhua pääministerin mättäälle istumisista suhteessa siihen, miten tässä maassa poikia arvostetaan. Ymmärrät varmasti itsekin, että siinä ei ole enää mitään järkeä.
eri joten:
PM Marin kuitenkin twiittaili tyttöjenpäivänä onnittelut. Ei onnistunut poikienpäivänä.
Äitejä palkitaan ja presidentti pitää puheita. Ei tapahdu isänpäivänä.
Ei kerro mitään arvostuksen tasosta?
Mitenkäs nuo viralliset liputuspäivät? Aleksis Kivi, Runeberg, Eino Leino, Kustaa Adolf (Svenska Dagen), Mannerheim (Puolustusvoimien lippujuhla), Snellman, Sibelius, veteraanit ja talvisota...
Naisille taas nykyään taitaa olla Minna Canth ja jotain epävirallisia... Äitienpäivä ja isänpäivä molemmat liputuspäiviä.
Kertooko arvostuksesta vai ei?
Kertoo siitä mitä naiset ovat saaneet aikaiseksi sata vuotta sitten. Naisissakin muuten on veteraaneja ja he osallistuivat talvisotaan.
Muutama kirjailija ja säveltäjä... liittyy tähän päivään... niin, miten?
Ai menneisyyden vääryyksillä perustellaan tämän päivän kostaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te tosiaan tiedä miksi juhlitaan naisten- ja tyttöjenpäivää? Googlella selviää. Naisten ja tyttöjen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vielä kauaa ja huteralla pohjalla ne ovat vieläkin monessa maassa. Päivät ovat kansainvälisiä päiviä. Minä olen lapsille mm. tyttöjen päivänä kertonut, etteivät tytöt saa käydä koulua kaikissa maissa. Samasta syystä Plan kummilapsi on meillä tyttö.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke muista maista, ja hyvä oikeuksista on puhua edelleen kun meillekin muuttaa ihmisiä kulttuureista joissa nämä oikeudet eivät ole itsestäänselvyys.
Pojat ja miehet eivät ole eivätkä koe nytkään maailmanlaajuisesti samanlaista syrjintää perustuen kuten naiset.
Kiva tarina. Mutta kun ei selitä sitä miksi Suomessa suomalaiset kohtelevat poikia tässä asiassa syrjien ja tahallaan jättämällä huomiotta.
Eihän tässä maassa juhlittu muiden maiden tyttöjä ja heidän oikeuksiaan, vaan meidän maamme tyttöjä. Asia näyttäytyisikin erilaiselta, jos kyse olisi tuosta. Ja se olisikin perusteltua. Mutta kun johtopaikoille istutettiin nimenomaan suomalaisia tyttöjä havainnollistamaan Suomen vinksahtanutta tasa-arvopolitiikkaa, niin siitä me puhumme nyt.
Anteeksi vain, mutta jos katsot tyttöjen päivänä esiin nostettuja asioita, niin uutisoinnissa ja keskusteluissa on aina ollut hyvin kansainvälinen vire. Meillä oli viime vuonna monen naisen mielestä upea tilanne, jossa nuorehkot naiset valittiin maamme näkyvimpiin päättäviin asemiin. OLisi ollut aivan helvetin tyhmää olla hyödyntämättä tätä. Sitä hyödynnettiin myös kansainvälisesti, mitä pidän vain ja ainoastaan hienona juttuna. Toivottavasti poikien tai nuorten miesten elämästä keksitään samanlaisia upeita esimerkkejä, joissa asiat ovat edenneet parempaan. Lukisin niistä mielelläni poikein päivänä.
Ja miten nuo naiset ovat valtaansa käyttäneet?! Siitähän tässä keskustellaan. Eivät he ainakaan tasa-arvoisempaan suuntaan vie yhtään mitään. Koskaan ei ole kak si nais moraali kukoistanut näin! Samalla uhriudutaan et "minähän en mättäälle istu, eikä mieheltä tätä pyydettäis!"
kun voisi luetella pitkän pätkän kaikista sanomista ja tekemisistä, jota ei IKINÄ miespm voisi tehdä. Eli noin hyvää esimerkkiä vallankäytöstä... Pienille pojille välitetään viesti, että ette te ole julkisen tunnustuksen arvoisia.Ehkä nyt emme kuitenkaan ala puhua pääministerin mättäälle istumisista suhteessa siihen, miten tässä maassa poikia arvostetaan. Ymmärrät varmasti itsekin, että siinä ei ole enää mitään järkeä.
eri joten:
PM Marin kuitenkin twiittaili tyttöjenpäivänä onnittelut. Ei onnistunut poikienpäivänä.
Äitejä palkitaan ja presidentti pitää puheita. Ei tapahdu isänpäivänä.
Ei kerro mitään arvostuksen tasosta?
Mitenkäs nuo viralliset liputuspäivät? Aleksis Kivi, Runeberg, Eino Leino, Kustaa Adolf (Svenska Dagen), Mannerheim (Puolustusvoimien lippujuhla), Snellman, Sibelius, veteraanit ja talvisota...
Naisille taas nykyään taitaa olla Minna Canth ja jotain epävirallisia... Äitienpäivä ja isänpäivä molemmat liputuspäiviä.
Kertooko arvostuksesta vai ei?
Kertoo siitä mitä naiset ovat saaneet aikaiseksi sata vuotta sitten. Naisissakin muuten on veteraaneja ja he osallistuivat talvisotaan.
Muutama kirjailija ja säveltäjä... liittyy tähän päivään... niin, miten?
Ai menneisyyden vääryyksillä perustellaan tämän päivän kostaminen?
Ja taas ne maalitolpat liikkuivat. Viime viestissä valitit miten presidentin äitienpäiväpuheet ovat merkki siitä ettei miehiä arvosteta. Mutta nyt kun alettiin puhua virallisista liputuspäivistä, todetaan että eiväthän ne liity mitenkään tähän päivään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Ja sitten kun joku 8-vuotias poika lukeekin ja aktivoituu, niin alat vittuilemaan.
Kyllä minunkin lapseni lukevat lehtiä ja ovat kiinnostuneita monista asioista. Mutta ehkä he sitten eivät ole niin tiedostavia. Tai ehkä kotoa on annettu sellainen malli, että lasi on pikemminkin puolitäysi kuin puolityhjä. Jos saa namia ja legoja omilta vanhemmilta, on iloinen ilman pääministerin huomiotakin.
Miten teillä siis poikien päivää juhlittiin? Kuinka selitit pääministerin ja presidentin toimintaa?
-I.F.Kukaan i.f. ei kasvattais omia tyttäriäkään tähän maailmaan tyyliin "riittää kun saat namia kotona, niin eipä tarvitse mihinkään epäkohtaan kiinnittää huomiota" Miksi ihmeessä poikien tarvitsee sellaiseen alistua?
Mekin itse asiassa paistettiin lettuja pihalla yms. Aika samalla kaavalla mentiin. :)
Meillä on käyty yleisellä tasolla keskusteluja siitä, miten politiikassa on eriäviä näkökantoja kuten ihmisillä ylipäätään. En haluaisi lapselle sitä painolastia vielä kipata niskaan, että huomaisi olevansa vähemmän tärkeä ja alkaisi havannoimaan maailmaa jatkossa siitä näkökulmasta ja pahimmassa tapauksessa katkeroitumaan. Idealistina toivon, että saisin asioita muutettua ennen kun hän joutuu asian huomaamaan.
Kyllä minä ainakin kasvatan 8-vuotiaan lapseni siihen, etttei hänen tarvitse vielä miettiä tasa-arvoasioita vaan riittää ihan vain se, että kohdellaan kaikkia ihmisiä hyvin ja odotetaan hyvää kohtelua myös muilta. Sukupuolesta, iästä, ihonväristä tai mistä muusta vain asiasta riippumatta. Se on ainoa tasa-arvoasia, jonka ymmärtämiseen täytyy pystyä tuossa iässä.
Mutta kun se lapsi voi huomata itsekin asioita. "Miksi tytöille, mutta pojille ei?"
Älkää aliarvioiko lasten ajattelukykyä. Jo pieni lapsi tunnistaa, mikä on epäreilua. Kyllä silloin voi käydä lapsen iän ja kehitystason mukaista keskustelua.
Ja btw, näköjään se miten "kaikkia ihmisiä kohdellaan hyvin", on pitkälti tulkinnanvarainen asia. Ketju jo sen todistaa. Joidenkin mielestä syrjintä on ihan ok.
Turha tässä on ketään syyttää syrjinnän hyväksymisestä. Et kai oikeasti ajattele, että naiset poikien äiteinä erityisesti katsoisivat hyvällä silmällä poikia syrjiviä käytäntöjä? Rakastamme poikiamme ihan kuin tyttäriämme. Keskustelu on koskenut lähinnä sitä, onko juuri pääministerin twiitti tai sen puute syrjintää. Sinusta on, monista muista ei. Asoita kannattaa pyrkiä katsomaan vähän laajemmasta kuin twiittauksen näkökulmasta, myös historiallisesti.
Historiallisesti pojilla on oma poikienpäivä kuten on tyttöjenpäiväkin. Tyttöjenpäivä huomioidaan mediassa, muuallakin kuin twitterissä. poikienpäivää ei.
Kyse ei myöskään ole syrjinnästä, kyse on arvostuksen puuttesta. Pojat oppivat jo pienestä pitäen mitä he yhteiskunnassa ovat: toisen luokan kansalaisia.
Toki on loistavaa ettei heillä ole harhaluuloja siitä miten yhteiskunta miehet näkee.
Poikienpäivän historia on kovin lyhyt. Perinteet syntyvät ajan kanssa.
Omat poikani eivät tunnista tällaista arvostamattomuuden ilmiötä ollenkaan. Ja kovin ovat fiksuja ja ajattelevaisia ihmisiä. Näin se maailma näyttäytyy meille eri tavoin.
Kyllä ne elämän realiteetit pian iskee pojillakin.
Koska olet muuten jutellut asiasta kun osaat sanoa etteivät poikasi tunnista ko. asiaa ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Eikä se, että poikia ei julkisesti huomioida poikien päivänä samalla tavalla kuin tyttöjä tyttöjenpäivänä, eikö niin? Voitko myöntää?
Voin myöntää, että täydellisessä maailmassa sekä tytöt että pojat saisivat yhtä paljon huomiota. Mutta korostan, että edelleen tärkeintä on oman lähipiirin huomio, ja sellaisen huomion antamiseen on vaikka millä mitalla päiviä. Ehkä omat lapseni ovat saaneet riittävästi huomiota, koska eivät pettyneet poikien päivänä kun valtiovalta ei heitä huomioinut.
Muistaakseni pääministeri ainakin jonakin tyttöjen päivänä onnitteli omaa tytärtään. Niin kauan kuin hänellä ei ole poikaa, ei hän voi omaa poikaansa onnitella. Itse onnittelen ja rakastan omiani kaikkien tilaisuuksien tullen.
-I.F.
Julkinen tunnustus ei sulje pois lähipiirin taholta tulevaa huomioimista. Voi käydä jopa päinvastoin: kun tietoisuus päivästä lisääntyy, niin jopa sukulaiset voivat osoittaa pojille huomiota.
Tuo sun yritys on vähän surullista katsottavaa.
Mikähän ihme siinä on, ettet tosiaan soisi pojille julkista huomiota... Yrität kyllä kaikella mahdollisella tavalla blokata pojat pois :D Et se siitä sun "täydellisestä maailmasta".
Olet hupaisa. Haluaisitko näyttää viesteistäni sen, jossa en soisi pojille julkista huomiota? Mielestäni olen väsyksiin saakka kirjoittanut, että soisin pojille kaiken mahdollisen huomion.
-I.F.
Soisit, mutta tuet eriarvoistamista.
-eri
Sori, mutta sinä olet kirahvi.
Mikään tekstissäsi ei tue sitä seikkaa, että olisit oikeasti kirahvi. Mutta jos sinä mielivaltaisesti ja kaiken kirjoittamani vastaisesti esität minusta väitteitä, niin minä demonstroin saman. Olet maailman ainoa kirjoitustaitoinen kirahvi, ja jos väität vastaan niin se on vain merkki siitä ettet itse tajua olevasi kirahvi.
Kyllä, tällainen argumentointi on tavattoman raskasta. Joten lopetetaanko molemmat se?
-I. F.
henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua.
Koska katkaisit lainauksen, niin jatketaan se loppuun. Pojat ansaitsevat koulussa sellaista opetusta että hekin oppivat lukemaan.
Siitä olisi hyötyä tässäkin ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te tosiaan tiedä miksi juhlitaan naisten- ja tyttöjenpäivää? Googlella selviää. Naisten ja tyttöjen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vielä kauaa ja huteralla pohjalla ne ovat vieläkin monessa maassa. Päivät ovat kansainvälisiä päiviä. Minä olen lapsille mm. tyttöjen päivänä kertonut, etteivät tytöt saa käydä koulua kaikissa maissa. Samasta syystä Plan kummilapsi on meillä tyttö.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke muista maista, ja hyvä oikeuksista on puhua edelleen kun meillekin muuttaa ihmisiä kulttuureista joissa nämä oikeudet eivät ole itsestäänselvyys.
Pojat ja miehet eivät ole eivätkä koe nytkään maailmanlaajuisesti samanlaista syrjintää perustuen kuten naiset.
Kiva tarina. Mutta kun ei selitä sitä miksi Suomessa suomalaiset kohtelevat poikia tässä asiassa syrjien ja tahallaan jättämällä huomiotta.
Eihän tässä maassa juhlittu muiden maiden tyttöjä ja heidän oikeuksiaan, vaan meidän maamme tyttöjä. Asia näyttäytyisikin erilaiselta, jos kyse olisi tuosta. Ja se olisikin perusteltua. Mutta kun johtopaikoille istutettiin nimenomaan suomalaisia tyttöjä havainnollistamaan Suomen vinksahtanutta tasa-arvopolitiikkaa, niin siitä me puhumme nyt.
Anteeksi vain, mutta jos katsot tyttöjen päivänä esiin nostettuja asioita, niin uutisoinnissa ja keskusteluissa on aina ollut hyvin kansainvälinen vire. Meillä oli viime vuonna monen naisen mielestä upea tilanne, jossa nuorehkot naiset valittiin maamme näkyvimpiin päättäviin asemiin. OLisi ollut aivan helvetin tyhmää olla hyödyntämättä tätä. Sitä hyödynnettiin myös kansainvälisesti, mitä pidän vain ja ainoastaan hienona juttuna. Toivottavasti poikien tai nuorten miesten elämästä keksitään samanlaisia upeita esimerkkejä, joissa asiat ovat edenneet parempaan. Lukisin niistä mielelläni poikein päivänä.
Ja miten nuo naiset ovat valtaansa käyttäneet?! Siitähän tässä keskustellaan. Eivät he ainakaan tasa-arvoisempaan suuntaan vie yhtään mitään. Koskaan ei ole kak si nais moraali kukoistanut näin! Samalla uhriudutaan et "minähän en mättäälle istu, eikä mieheltä tätä pyydettäis!"
kun voisi luetella pitkän pätkän kaikista sanomista ja tekemisistä, jota ei IKINÄ miespm voisi tehdä. Eli noin hyvää esimerkkiä vallankäytöstä... Pienille pojille välitetään viesti, että ette te ole julkisen tunnustuksen arvoisia.Ehkä nyt emme kuitenkaan ala puhua pääministerin mättäälle istumisista suhteessa siihen, miten tässä maassa poikia arvostetaan. Ymmärrät varmasti itsekin, että siinä ei ole enää mitään järkeä.
eri joten:
PM Marin kuitenkin twiittaili tyttöjenpäivänä onnittelut. Ei onnistunut poikienpäivänä.
Äitejä palkitaan ja presidentti pitää puheita. Ei tapahdu isänpäivänä.
Ei kerro mitään arvostuksen tasosta?
Mitenkäs nuo viralliset liputuspäivät? Aleksis Kivi, Runeberg, Eino Leino, Kustaa Adolf (Svenska Dagen), Mannerheim (Puolustusvoimien lippujuhla), Snellman, Sibelius, veteraanit ja talvisota...
Naisille taas nykyään taitaa olla Minna Canth ja jotain epävirallisia... Äitienpäivä ja isänpäivä molemmat liputuspäiviä.
Kertooko arvostuksesta vai ei?
Kertoo siitä mitä naiset ovat saaneet aikaiseksi sata vuotta sitten. Naisissakin muuten on veteraaneja ja he osallistuivat talvisotaan.
Muutama kirjailija ja säveltäjä... liittyy tähän päivään... niin, miten?
Ai menneisyyden vääryyksillä perustellaan tämän päivän kostaminen?
Ja taas ne maalitolpat liikkuivat. Viime viestissä valitit miten presidentin äitienpäiväpuheet ovat merkki siitä ettei miehiä arvosteta. Mutta nyt kun alettiin puhua virallisista liputuspäivistä, todetaan että eiväthän ne liity mitenkään tähän päivään.
Miten miehiä juhlitaan jos liputetaan Aleksis Kiveä? En ole huomannut että naiset olisivat heittämässä ruusun terälehtiä jalkoihini sen vuoksi että kirjailija sattuu olevan mies.
Juhlitaanko Kiveä muuten sen vuoksi että hän on mies vai siksi että hän on kirjoittanut kirjan tai kaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Eikä se, että poikia ei julkisesti huomioida poikien päivänä samalla tavalla kuin tyttöjä tyttöjenpäivänä, eikö niin? Voitko myöntää?
Voin myöntää, että täydellisessä maailmassa sekä tytöt että pojat saisivat yhtä paljon huomiota. Mutta korostan, että edelleen tärkeintä on oman lähipiirin huomio, ja sellaisen huomion antamiseen on vaikka millä mitalla päiviä. Ehkä omat lapseni ovat saaneet riittävästi huomiota, koska eivät pettyneet poikien päivänä kun valtiovalta ei heitä huomioinut.
Muistaakseni pääministeri ainakin jonakin tyttöjen päivänä onnitteli omaa tytärtään. Niin kauan kuin hänellä ei ole poikaa, ei hän voi omaa poikaansa onnitella. Itse onnittelen ja rakastan omiani kaikkien tilaisuuksien tullen.
-I.F.
Julkinen tunnustus ei sulje pois lähipiirin taholta tulevaa huomioimista. Voi käydä jopa päinvastoin: kun tietoisuus päivästä lisääntyy, niin jopa sukulaiset voivat osoittaa pojille huomiota.
Tuo sun yritys on vähän surullista katsottavaa.
Mikähän ihme siinä on, ettet tosiaan soisi pojille julkista huomiota... Yrität kyllä kaikella mahdollisella tavalla blokata pojat pois :D Et se siitä sun "täydellisestä maailmasta".
Olet hupaisa. Haluaisitko näyttää viesteistäni sen, jossa en soisi pojille julkista huomiota? Mielestäni olen väsyksiin saakka kirjoittanut, että soisin pojille kaiken mahdollisen huomion.
-I.F.
Soisit, mutta tuet eriarvoistamista.
-eri
Sori, mutta sinä olet kirahvi.
Mikään tekstissäsi ei tue sitä seikkaa, että olisit oikeasti kirahvi. Mutta jos sinä mielivaltaisesti ja kaiken kirjoittamani vastaisesti esität minusta väitteitä, niin minä demonstroin saman. Olet maailman ainoa kirjoitustaitoinen kirahvi, ja jos väität vastaan niin se on vain merkki siitä ettet itse tajua olevasi kirahvi.
Kyllä, tällainen argumentointi on tavattoman raskasta. Joten lopetetaanko molemmat se?
-I. F.
henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua.
Koska katkaisit lainauksen, niin jatketaan se loppuun. Pojat ansaitsevat koulussa sellaista opetusta että hekin oppivat lukemaan.
Siitä olisi hyötyä tässäkin ketjussa.
Sukupuolitit oppimisvaikeudet. Se kertoo asenteestasi miehiin ja poikiin.
Miksi et vain kerro että oppimisvaikeuksia kärsivät ansaitsevat sellaista opetusta että he oppivat lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te tosiaan tiedä miksi juhlitaan naisten- ja tyttöjenpäivää? Googlella selviää. Naisten ja tyttöjen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vielä kauaa ja huteralla pohjalla ne ovat vieläkin monessa maassa. Päivät ovat kansainvälisiä päiviä. Minä olen lapsille mm. tyttöjen päivänä kertonut, etteivät tytöt saa käydä koulua kaikissa maissa. Samasta syystä Plan kummilapsi on meillä tyttö.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke muista maista, ja hyvä oikeuksista on puhua edelleen kun meillekin muuttaa ihmisiä kulttuureista joissa nämä oikeudet eivät ole itsestäänselvyys.
Pojat ja miehet eivät ole eivätkä koe nytkään maailmanlaajuisesti samanlaista syrjintää perustuen kuten naiset.
Kiva tarina. Mutta kun ei selitä sitä miksi Suomessa suomalaiset kohtelevat poikia tässä asiassa syrjien ja tahallaan jättämällä huomiotta.
Eihän tässä maassa juhlittu muiden maiden tyttöjä ja heidän oikeuksiaan, vaan meidän maamme tyttöjä. Asia näyttäytyisikin erilaiselta, jos kyse olisi tuosta. Ja se olisikin perusteltua. Mutta kun johtopaikoille istutettiin nimenomaan suomalaisia tyttöjä havainnollistamaan Suomen vinksahtanutta tasa-arvopolitiikkaa, niin siitä me puhumme nyt.
Anteeksi vain, mutta jos katsot tyttöjen päivänä esiin nostettuja asioita, niin uutisoinnissa ja keskusteluissa on aina ollut hyvin kansainvälinen vire. Meillä oli viime vuonna monen naisen mielestä upea tilanne, jossa nuorehkot naiset valittiin maamme näkyvimpiin päättäviin asemiin. OLisi ollut aivan helvetin tyhmää olla hyödyntämättä tätä. Sitä hyödynnettiin myös kansainvälisesti, mitä pidän vain ja ainoastaan hienona juttuna. Toivottavasti poikien tai nuorten miesten elämästä keksitään samanlaisia upeita esimerkkejä, joissa asiat ovat edenneet parempaan. Lukisin niistä mielelläni poikein päivänä.
Ja miten nuo naiset ovat valtaansa käyttäneet?! Siitähän tässä keskustellaan. Eivät he ainakaan tasa-arvoisempaan suuntaan vie yhtään mitään. Koskaan ei ole kak si nais moraali kukoistanut näin! Samalla uhriudutaan et "minähän en mättäälle istu, eikä mieheltä tätä pyydettäis!"
kun voisi luetella pitkän pätkän kaikista sanomista ja tekemisistä, jota ei IKINÄ miespm voisi tehdä. Eli noin hyvää esimerkkiä vallankäytöstä... Pienille pojille välitetään viesti, että ette te ole julkisen tunnustuksen arvoisia.Ehkä nyt emme kuitenkaan ala puhua pääministerin mättäälle istumisista suhteessa siihen, miten tässä maassa poikia arvostetaan. Ymmärrät varmasti itsekin, että siinä ei ole enää mitään järkeä.
eri joten:
PM Marin kuitenkin twiittaili tyttöjenpäivänä onnittelut. Ei onnistunut poikienpäivänä.
Äitejä palkitaan ja presidentti pitää puheita. Ei tapahdu isänpäivänä.
Ei kerro mitään arvostuksen tasosta?
Mitenkäs nuo viralliset liputuspäivät? Aleksis Kivi, Runeberg, Eino Leino, Kustaa Adolf (Svenska Dagen), Mannerheim (Puolustusvoimien lippujuhla), Snellman, Sibelius, veteraanit ja talvisota...
Naisille taas nykyään taitaa olla Minna Canth ja jotain epävirallisia... Äitienpäivä ja isänpäivä molemmat liputuspäiviä.
Kertooko arvostuksesta vai ei?
Kertoo siitä mitä naiset ovat saaneet aikaiseksi sata vuotta sitten. Naisissakin muuten on veteraaneja ja he osallistuivat talvisotaan.
Muutama kirjailija ja säveltäjä... liittyy tähän päivään... niin, miten?
Ai menneisyyden vääryyksillä perustellaan tämän päivän kostaminen?
Ja taas ne maalitolpat liikkuivat. Viime viestissä valitit miten presidentin äitienpäiväpuheet ovat merkki siitä ettei miehiä arvosteta. Mutta nyt kun alettiin puhua virallisista liputuspäivistä, todetaan että eiväthän ne liity mitenkään tähän päivään.
Miten miehiä juhlitaan jos liputetaan Aleksis Kiveä? En ole huomannut että naiset olisivat heittämässä ruusun terälehtiä jalkoihini sen vuoksi että kirjailija sattuu olevan mies.
Juhlitaanko Kiveä muuten sen vuoksi että hän on mies vai siksi että hän on kirjoittanut kirjan tai kaksi?
Eli jos laskemme pois kaikki kirjailijat ja taiteilijat ja sotasankarit, jotka sattuvat olemaan miehiä, jää jäljelle enää äitien- ja isänpäivä. Kumpaakin liputetaan, ja kumpaankin liittyen pursuaa mainospostia. Ja tästä me palaamme taas alkuperäiseen väitteeseen: ”Pienille pojille annetaan viesti, etteivät he ole tunnustuksen arvoisia.” Aika rohkea väite millä tahansa mittarilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Eikä se, että poikia ei julkisesti huomioida poikien päivänä samalla tavalla kuin tyttöjä tyttöjenpäivänä, eikö niin? Voitko myöntää?
Voin myöntää, että täydellisessä maailmassa sekä tytöt että pojat saisivat yhtä paljon huomiota. Mutta korostan, että edelleen tärkeintä on oman lähipiirin huomio, ja sellaisen huomion antamiseen on vaikka millä mitalla päiviä. Ehkä omat lapseni ovat saaneet riittävästi huomiota, koska eivät pettyneet poikien päivänä kun valtiovalta ei heitä huomioinut.
Muistaakseni pääministeri ainakin jonakin tyttöjen päivänä onnitteli omaa tytärtään. Niin kauan kuin hänellä ei ole poikaa, ei hän voi omaa poikaansa onnitella. Itse onnittelen ja rakastan omiani kaikkien tilaisuuksien tullen.
-I.F.
Julkinen tunnustus ei sulje pois lähipiirin taholta tulevaa huomioimista. Voi käydä jopa päinvastoin: kun tietoisuus päivästä lisääntyy, niin jopa sukulaiset voivat osoittaa pojille huomiota.
Tuo sun yritys on vähän surullista katsottavaa.
Mikähän ihme siinä on, ettet tosiaan soisi pojille julkista huomiota... Yrität kyllä kaikella mahdollisella tavalla blokata pojat pois :D Et se siitä sun "täydellisestä maailmasta".
Olet hupaisa. Haluaisitko näyttää viesteistäni sen, jossa en soisi pojille julkista huomiota? Mielestäni olen väsyksiin saakka kirjoittanut, että soisin pojille kaiken mahdollisen huomion.
-I.F.
Soisit, mutta tuet eriarvoistamista.
-eri
Sori, mutta sinä olet kirahvi.
Mikään tekstissäsi ei tue sitä seikkaa, että olisit oikeasti kirahvi. Mutta jos sinä mielivaltaisesti ja kaiken kirjoittamani vastaisesti esität minusta väitteitä, niin minä demonstroin saman. Olet maailman ainoa kirjoitustaitoinen kirahvi, ja jos väität vastaan niin se on vain merkki siitä ettet itse tajua olevasi kirahvi.
Kyllä, tällainen argumentointi on tavattoman raskasta. Joten lopetetaanko molemmat se?
-I. F.
henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua.
Koska katkaisit lainauksen, niin jatketaan se loppuun. Pojat ansaitsevat koulussa sellaista opetusta että hekin oppivat lukemaan.
Siitä olisi hyötyä tässäkin ketjussa.
Sukupuolitit oppimisvaikeudet. Se kertoo asenteestasi miehiin ja poikiin.
Miksi et vain kerro että oppimisvaikeuksia kärsivät ansaitsevat sellaista opetusta että he oppivat lukemaan.
Koska selvästikin tällä hetkellä pojat kärsivät oppimisvaikeuksista tyttöjä enemmän, voidaan vetää vain kaksi johtopäätöstä. Joko koulussa voitaisiin tehdä jotain toisin, poikien kannalta paremmin, tai sitten pojat ovat vain mölliskömpiä. Kumpaa mieltä sinä olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te tosiaan tiedä miksi juhlitaan naisten- ja tyttöjenpäivää? Googlella selviää. Naisten ja tyttöjen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vielä kauaa ja huteralla pohjalla ne ovat vieläkin monessa maassa. Päivät ovat kansainvälisiä päiviä. Minä olen lapsille mm. tyttöjen päivänä kertonut, etteivät tytöt saa käydä koulua kaikissa maissa. Samasta syystä Plan kummilapsi on meillä tyttö.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke muista maista, ja hyvä oikeuksista on puhua edelleen kun meillekin muuttaa ihmisiä kulttuureista joissa nämä oikeudet eivät ole itsestäänselvyys.
Pojat ja miehet eivät ole eivätkä koe nytkään maailmanlaajuisesti samanlaista syrjintää perustuen kuten naiset.
Kiva tarina. Mutta kun ei selitä sitä miksi Suomessa suomalaiset kohtelevat poikia tässä asiassa syrjien ja tahallaan jättämällä huomiotta.
Eihän tässä maassa juhlittu muiden maiden tyttöjä ja heidän oikeuksiaan, vaan meidän maamme tyttöjä. Asia näyttäytyisikin erilaiselta, jos kyse olisi tuosta. Ja se olisikin perusteltua. Mutta kun johtopaikoille istutettiin nimenomaan suomalaisia tyttöjä havainnollistamaan Suomen vinksahtanutta tasa-arvopolitiikkaa, niin siitä me puhumme nyt.
Anteeksi vain, mutta jos katsot tyttöjen päivänä esiin nostettuja asioita, niin uutisoinnissa ja keskusteluissa on aina ollut hyvin kansainvälinen vire. Meillä oli viime vuonna monen naisen mielestä upea tilanne, jossa nuorehkot naiset valittiin maamme näkyvimpiin päättäviin asemiin. OLisi ollut aivan helvetin tyhmää olla hyödyntämättä tätä. Sitä hyödynnettiin myös kansainvälisesti, mitä pidän vain ja ainoastaan hienona juttuna. Toivottavasti poikien tai nuorten miesten elämästä keksitään samanlaisia upeita esimerkkejä, joissa asiat ovat edenneet parempaan. Lukisin niistä mielelläni poikein päivänä.
Ja miten nuo naiset ovat valtaansa käyttäneet?! Siitähän tässä keskustellaan. Eivät he ainakaan tasa-arvoisempaan suuntaan vie yhtään mitään. Koskaan ei ole kak si nais moraali kukoistanut näin! Samalla uhriudutaan et "minähän en mättäälle istu, eikä mieheltä tätä pyydettäis!"
kun voisi luetella pitkän pätkän kaikista sanomista ja tekemisistä, jota ei IKINÄ miespm voisi tehdä. Eli noin hyvää esimerkkiä vallankäytöstä... Pienille pojille välitetään viesti, että ette te ole julkisen tunnustuksen arvoisia.Ehkä nyt emme kuitenkaan ala puhua pääministerin mättäälle istumisista suhteessa siihen, miten tässä maassa poikia arvostetaan. Ymmärrät varmasti itsekin, että siinä ei ole enää mitään järkeä.
eri joten:
PM Marin kuitenkin twiittaili tyttöjenpäivänä onnittelut. Ei onnistunut poikienpäivänä.
Äitejä palkitaan ja presidentti pitää puheita. Ei tapahdu isänpäivänä.
Ei kerro mitään arvostuksen tasosta?
Mitenkäs nuo viralliset liputuspäivät? Aleksis Kivi, Runeberg, Eino Leino, Kustaa Adolf (Svenska Dagen), Mannerheim (Puolustusvoimien lippujuhla), Snellman, Sibelius, veteraanit ja talvisota...
Naisille taas nykyään taitaa olla Minna Canth ja jotain epävirallisia... Äitienpäivä ja isänpäivä molemmat liputuspäiviä.
Kertooko arvostuksesta vai ei?
Kertoo siitä mitä naiset ovat saaneet aikaiseksi sata vuotta sitten. Naisissakin muuten on veteraaneja ja he osallistuivat talvisotaan.
Muutama kirjailija ja säveltäjä... liittyy tähän päivään... niin, miten?
Ai menneisyyden vääryyksillä perustellaan tämän päivän kostaminen?
Ja taas ne maalitolpat liikkuivat. Viime viestissä valitit miten presidentin äitienpäiväpuheet ovat merkki siitä ettei miehiä arvosteta. Mutta nyt kun alettiin puhua virallisista liputuspäivistä, todetaan että eiväthän ne liity mitenkään tähän päivään.
Miten miehiä juhlitaan jos liputetaan Aleksis Kiveä? En ole huomannut että naiset olisivat heittämässä ruusun terälehtiä jalkoihini sen vuoksi että kirjailija sattuu olevan mies.
Juhlitaanko Kiveä muuten sen vuoksi että hän on mies vai siksi että hän on kirjoittanut kirjan tai kaksi?
Eli jos laskemme pois kaikki kirjailijat ja taiteilijat ja sotasankarit, jotka sattuvat olemaan miehiä, jää jäljelle enää äitien- ja isänpäivä. Kumpaakin liputetaan, ja kumpaankin liittyen pursuaa mainospostia. Ja tästä me palaamme taas alkuperäiseen väitteeseen: ”Pienille pojille annetaan viesti, etteivät he ole tunnustuksen arvoisia.” Aika rohkea väite millä tahansa mittarilla.
PM Marin, SDP, Vihreät ja moni muu muisti naistenpäivän. Miespäivänä hiljaisuus.
PM Marin, SDP, Vihreät ja moni muu muisti tyttöjenpäivän. Poikienpäivänä hiljaisuus.
Presidentti onnittelee kaikkia äitejä äitienpäivänä. Isänpäivänä hiljaisuus.
Ei kovin rohkea väite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Ja sitten kun joku 8-vuotias poika lukeekin ja aktivoituu, niin alat vittuilemaan.
Kyllä minunkin lapseni lukevat lehtiä ja ovat kiinnostuneita monista asioista. Mutta ehkä he sitten eivät ole niin tiedostavia. Tai ehkä kotoa on annettu sellainen malli, että lasi on pikemminkin puolitäysi kuin puolityhjä. Jos saa namia ja legoja omilta vanhemmilta, on iloinen ilman pääministerin huomiotakin.
Miten teillä siis poikien päivää juhlittiin? Kuinka selitit pääministerin ja presidentin toimintaa?
-I.F.Kukaan i.f. ei kasvattais omia tyttäriäkään tähän maailmaan tyyliin "riittää kun saat namia kotona, niin eipä tarvitse mihinkään epäkohtaan kiinnittää huomiota" Miksi ihmeessä poikien tarvitsee sellaiseen alistua?
Mekin itse asiassa paistettiin lettuja pihalla yms. Aika samalla kaavalla mentiin. :)
Meillä on käyty yleisellä tasolla keskusteluja siitä, miten politiikassa on eriäviä näkökantoja kuten ihmisillä ylipäätään. En haluaisi lapselle sitä painolastia vielä kipata niskaan, että huomaisi olevansa vähemmän tärkeä ja alkaisi havannoimaan maailmaa jatkossa siitä näkökulmasta ja pahimmassa tapauksessa katkeroitumaan. Idealistina toivon, että saisin asioita muutettua ennen kun hän joutuu asian huomaamaan.
Kyllä minä ainakin kasvatan 8-vuotiaan lapseni siihen, etttei hänen tarvitse vielä miettiä tasa-arvoasioita vaan riittää ihan vain se, että kohdellaan kaikkia ihmisiä hyvin ja odotetaan hyvää kohtelua myös muilta. Sukupuolesta, iästä, ihonväristä tai mistä muusta vain asiasta riippumatta. Se on ainoa tasa-arvoasia, jonka ymmärtämiseen täytyy pystyä tuossa iässä.
Mutta kun se lapsi voi huomata itsekin asioita. "Miksi tytöille, mutta pojille ei?"
Älkää aliarvioiko lasten ajattelukykyä. Jo pieni lapsi tunnistaa, mikä on epäreilua. Kyllä silloin voi käydä lapsen iän ja kehitystason mukaista keskustelua.
Ja btw, näköjään se miten "kaikkia ihmisiä kohdellaan hyvin", on pitkälti tulkinnanvarainen asia. Ketju jo sen todistaa. Joidenkin mielestä syrjintä on ihan ok.
Turha tässä on ketään syyttää syrjinnän hyväksymisestä. Et kai oikeasti ajattele, että naiset poikien äiteinä erityisesti katsoisivat hyvällä silmällä poikia syrjiviä käytäntöjä? Rakastamme poikiamme ihan kuin tyttäriämme. Keskustelu on koskenut lähinnä sitä, onko juuri pääministerin twiitti tai sen puute syrjintää. Sinusta on, monista muista ei. Asoita kannattaa pyrkiä katsomaan vähän laajemmasta kuin twiittauksen näkökulmasta, myös historiallisesti.
Historiallisesti pojilla on oma poikienpäivä kuten on tyttöjenpäiväkin. Tyttöjenpäivä huomioidaan mediassa, muuallakin kuin twitterissä. poikienpäivää ei.
Kyse ei myöskään ole syrjinnästä, kyse on arvostuksen puuttesta. Pojat oppivat jo pienestä pitäen mitä he yhteiskunnassa ovat: toisen luokan kansalaisia.
Toki on loistavaa ettei heillä ole harhaluuloja siitä miten yhteiskunta miehet näkee.
Poikienpäivän historia on kovin lyhyt. Perinteet syntyvät ajan kanssa.
Omat poikani eivät tunnista tällaista arvostamattomuuden ilmiötä ollenkaan. Ja kovin ovat fiksuja ja ajattelevaisia ihmisiä. Näin se maailma näyttäytyy meille eri tavoin.
Kyllä ne elämän realiteetit pian iskee pojillakin.
Koska olet muuten jutellut asiasta kun osaat sanoa etteivät poikasi tunnista ko. asiaa ollenkaan?
Olemme jutelleet tasa-arvoon liittyvistä asioista useastikin. Yksi pojistani on jo aikuinen, kaksi tukevasti teini-ikäisiä. Kaikki ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja filosofiasta, joten kaikenlaisesta tulee juteltua ihan päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Ja sitten kun joku 8-vuotias poika lukeekin ja aktivoituu, niin alat vittuilemaan.
Kyllä minunkin lapseni lukevat lehtiä ja ovat kiinnostuneita monista asioista. Mutta ehkä he sitten eivät ole niin tiedostavia. Tai ehkä kotoa on annettu sellainen malli, että lasi on pikemminkin puolitäysi kuin puolityhjä. Jos saa namia ja legoja omilta vanhemmilta, on iloinen ilman pääministerin huomiotakin.
Miten teillä siis poikien päivää juhlittiin? Kuinka selitit pääministerin ja presidentin toimintaa?
-I.F.Kukaan i.f. ei kasvattais omia tyttäriäkään tähän maailmaan tyyliin "riittää kun saat namia kotona, niin eipä tarvitse mihinkään epäkohtaan kiinnittää huomiota" Miksi ihmeessä poikien tarvitsee sellaiseen alistua?
Mekin itse asiassa paistettiin lettuja pihalla yms. Aika samalla kaavalla mentiin. :)
Meillä on käyty yleisellä tasolla keskusteluja siitä, miten politiikassa on eriäviä näkökantoja kuten ihmisillä ylipäätään. En haluaisi lapselle sitä painolastia vielä kipata niskaan, että huomaisi olevansa vähemmän tärkeä ja alkaisi havannoimaan maailmaa jatkossa siitä näkökulmasta ja pahimmassa tapauksessa katkeroitumaan. Idealistina toivon, että saisin asioita muutettua ennen kun hän joutuu asian huomaamaan.
Kyllä minä ainakin kasvatan 8-vuotiaan lapseni siihen, etttei hänen tarvitse vielä miettiä tasa-arvoasioita vaan riittää ihan vain se, että kohdellaan kaikkia ihmisiä hyvin ja odotetaan hyvää kohtelua myös muilta. Sukupuolesta, iästä, ihonväristä tai mistä muusta vain asiasta riippumatta. Se on ainoa tasa-arvoasia, jonka ymmärtämiseen täytyy pystyä tuossa iässä.
Mutta kun se lapsi voi huomata itsekin asioita. "Miksi tytöille, mutta pojille ei?"
Älkää aliarvioiko lasten ajattelukykyä. Jo pieni lapsi tunnistaa, mikä on epäreilua. Kyllä silloin voi käydä lapsen iän ja kehitystason mukaista keskustelua.
Ja btw, näköjään se miten "kaikkia ihmisiä kohdellaan hyvin", on pitkälti tulkinnanvarainen asia. Ketju jo sen todistaa. Joidenkin mielestä syrjintä on ihan ok.
Turha tässä on ketään syyttää syrjinnän hyväksymisestä. Et kai oikeasti ajattele, että naiset poikien äiteinä erityisesti katsoisivat hyvällä silmällä poikia syrjiviä käytäntöjä? Rakastamme poikiamme ihan kuin tyttäriämme. Keskustelu on koskenut lähinnä sitä, onko juuri pääministerin twiitti tai sen puute syrjintää. Sinusta on, monista muista ei. Asoita kannattaa pyrkiä katsomaan vähän laajemmasta kuin twiittauksen näkökulmasta, myös historiallisesti.
Historiallisesti pojilla on oma poikienpäivä kuten on tyttöjenpäiväkin. Tyttöjenpäivä huomioidaan mediassa, muuallakin kuin twitterissä. poikienpäivää ei.
Kyse ei myöskään ole syrjinnästä, kyse on arvostuksen puuttesta. Pojat oppivat jo pienestä pitäen mitä he yhteiskunnassa ovat: toisen luokan kansalaisia.
Toki on loistavaa ettei heillä ole harhaluuloja siitä miten yhteiskunta miehet näkee.
Poikienpäivän historia on kovin lyhyt. Perinteet syntyvät ajan kanssa.
Omat poikani eivät tunnista tällaista arvostamattomuuden ilmiötä ollenkaan. Ja kovin ovat fiksuja ja ajattelevaisia ihmisiä. Näin se maailma näyttäytyy meille eri tavoin.
Kyllä ne elämän realiteetit pian iskee pojillakin.
Koska olet muuten jutellut asiasta kun osaat sanoa etteivät poikasi tunnista ko. asiaa ollenkaan?
Tiedätkö, on paljon ihan aikuisiksi kasvaneita miehiä, jotka eivät tunnista koko asiaa. Ovat kokeneet tulleensa ihan yhtä arvostetuiksi ihmisinä kuin naisetkin. JOs tuollaista katkeruutta olisi miehissä enemmänkin, niin kyllähän meillä olisi todella vitaalinen miesasialiike tässä yhteiskunnassa. Mutta useimmat miehet tuntuvat olevan osaansa ihan tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Eikä se, että poikia ei julkisesti huomioida poikien päivänä samalla tavalla kuin tyttöjä tyttöjenpäivänä, eikö niin? Voitko myöntää?
Voin myöntää, että täydellisessä maailmassa sekä tytöt että pojat saisivat yhtä paljon huomiota. Mutta korostan, että edelleen tärkeintä on oman lähipiirin huomio, ja sellaisen huomion antamiseen on vaikka millä mitalla päiviä. Ehkä omat lapseni ovat saaneet riittävästi huomiota, koska eivät pettyneet poikien päivänä kun valtiovalta ei heitä huomioinut.
Muistaakseni pääministeri ainakin jonakin tyttöjen päivänä onnitteli omaa tytärtään. Niin kauan kuin hänellä ei ole poikaa, ei hän voi omaa poikaansa onnitella. Itse onnittelen ja rakastan omiani kaikkien tilaisuuksien tullen.
-I.F.
Julkinen tunnustus ei sulje pois lähipiirin taholta tulevaa huomioimista. Voi käydä jopa päinvastoin: kun tietoisuus päivästä lisääntyy, niin jopa sukulaiset voivat osoittaa pojille huomiota.
Tuo sun yritys on vähän surullista katsottavaa.
Mikähän ihme siinä on, ettet tosiaan soisi pojille julkista huomiota... Yrität kyllä kaikella mahdollisella tavalla blokata pojat pois :D Et se siitä sun "täydellisestä maailmasta".
Olet hupaisa. Haluaisitko näyttää viesteistäni sen, jossa en soisi pojille julkista huomiota? Mielestäni olen väsyksiin saakka kirjoittanut, että soisin pojille kaiken mahdollisen huomion.
-I.F.
Soisit, mutta tuet eriarvoistamista.
-eri
Sori, mutta sinä olet kirahvi.
Mikään tekstissäsi ei tue sitä seikkaa, että olisit oikeasti kirahvi. Mutta jos sinä mielivaltaisesti ja kaiken kirjoittamani vastaisesti esität minusta väitteitä, niin minä demonstroin saman. Olet maailman ainoa kirjoitustaitoinen kirahvi, ja jos väität vastaan niin se on vain merkki siitä ettet itse tajua olevasi kirahvi.
Kyllä, tällainen argumentointi on tavattoman raskasta. Joten lopetetaanko molemmat se?
-I. F.
henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua.
Koska katkaisit lainauksen, niin jatketaan se loppuun. Pojat ansaitsevat koulussa sellaista opetusta että hekin oppivat lukemaan.
Siitä olisi hyötyä tässäkin ketjussa.
Sukupuolitit oppimisvaikeudet. Se kertoo asenteestasi miehiin ja poikiin.
Miksi et vain kerro että oppimisvaikeuksia kärsivät ansaitsevat sellaista opetusta että he oppivat lukemaan.
Koska selvästikin tällä hetkellä pojat kärsivät oppimisvaikeuksista tyttöjä enemmän, voidaan vetää vain kaksi johtopäätöstä. Joko koulussa voitaisiin tehdä jotain toisin, poikien kannalta paremmin, tai sitten pojat ovat vain mölliskömpiä. Kumpaa mieltä sinä olet?
NEET nuorista:
sukupuolten välinen ero on nyt tasaantunut ja kääntynyt jopa hieman miesten eduksi (osuus 20-24-vuotiaista miehistä 11,7 %, naisista 11,9)
---
Lapset:
Tutkimustulokset tyttöjen ja poikien välisistä osaamiseroista alakoulussa eivät ole yksiselitteisiä. Viimeaikaiset kansainväliset arvioinnit osoittavat, että alakoulussa tytöt suoriutuvat poikia
paremmin matematiikassa ja luonnontieteissä (TIMSS 2015 –tutkimus, ks. Vettenranta, Hiltunen, Nissinen, Puhakka, & Rautopuro, 2016) sekä lukutaidossa (PIRLS 2016 –tutkimus, ks. Leino, Nissinen, Puhakka, & Rautopuro, 2017). Kun oppimistuloksia tarkastellaan keskiarvojen tasolla, sukupuolieroja ei kuitenkaan aina ole havaittavissa (mm. Viljaranta ym. 2009).
Erot voivatkin ilmetä myös tarkasteltaessa sukupuolten jakautumista taidoiltaan erilaisiin ryhmiin.
--
vastaus kysymykseesi: poikia ei kiinnosta lukeminen, tyttöjä ei kiinnosta matematiikka. Se kuitenkin liittyy enemmän tarkasteltuun ryhmään kuin poikiin tai tyttöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Eikä se, että poikia ei julkisesti huomioida poikien päivänä samalla tavalla kuin tyttöjä tyttöjenpäivänä, eikö niin? Voitko myöntää?
Voin myöntää, että täydellisessä maailmassa sekä tytöt että pojat saisivat yhtä paljon huomiota. Mutta korostan, että edelleen tärkeintä on oman lähipiirin huomio, ja sellaisen huomion antamiseen on vaikka millä mitalla päiviä. Ehkä omat lapseni ovat saaneet riittävästi huomiota, koska eivät pettyneet poikien päivänä kun valtiovalta ei heitä huomioinut.
Muistaakseni pääministeri ainakin jonakin tyttöjen päivänä onnitteli omaa tytärtään. Niin kauan kuin hänellä ei ole poikaa, ei hän voi omaa poikaansa onnitella. Itse onnittelen ja rakastan omiani kaikkien tilaisuuksien tullen.
-I.F.
Julkinen tunnustus ei sulje pois lähipiirin taholta tulevaa huomioimista. Voi käydä jopa päinvastoin: kun tietoisuus päivästä lisääntyy, niin jopa sukulaiset voivat osoittaa pojille huomiota.
Tuo sun yritys on vähän surullista katsottavaa.
Mikähän ihme siinä on, ettet tosiaan soisi pojille julkista huomiota... Yrität kyllä kaikella mahdollisella tavalla blokata pojat pois :D Et se siitä sun "täydellisestä maailmasta".
Olet hupaisa. Haluaisitko näyttää viesteistäni sen, jossa en soisi pojille julkista huomiota? Mielestäni olen väsyksiin saakka kirjoittanut, että soisin pojille kaiken mahdollisen huomion.
-I.F.
Soisit, mutta tuet eriarvoistamista.
-eri
Sori, mutta sinä olet kirahvi.
Mikään tekstissäsi ei tue sitä seikkaa, että olisit oikeasti kirahvi. Mutta jos sinä mielivaltaisesti ja kaiken kirjoittamani vastaisesti esität minusta väitteitä, niin minä demonstroin saman. Olet maailman ainoa kirjoitustaitoinen kirahvi, ja jos väität vastaan niin se on vain merkki siitä ettet itse tajua olevasi kirahvi.
Kyllä, tällainen argumentointi on tavattoman raskasta. Joten lopetetaanko molemmat se?
-I. F.
henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua.
Koska katkaisit lainauksen, niin jatketaan se loppuun. Pojat ansaitsevat koulussa sellaista opetusta että hekin oppivat lukemaan.
Siitä olisi hyötyä tässäkin ketjussa.
Sukupuolitit oppimisvaikeudet. Se kertoo asenteestasi miehiin ja poikiin.
Miksi et vain kerro että oppimisvaikeuksia kärsivät ansaitsevat sellaista opetusta että he oppivat lukemaan.
Koska selvästikin tällä hetkellä pojat kärsivät oppimisvaikeuksista tyttöjä enemmän, voidaan vetää vain kaksi johtopäätöstä. Joko koulussa voitaisiin tehdä jotain toisin, poikien kannalta paremmin, tai sitten pojat ovat vain mölliskömpiä. Kumpaa mieltä sinä olet?
Poikani on alakoulun opettaja. Hän sanoo, että poikien vaikeudet koulussa johtuvat pitkälti heidän omasta perseilystään sekä siitä, että vanhemmat eivät kasvata poikiaan vaatimaan itseltään yhtään mitään. Siinä miehistä näkökulmaa asiaan.
Ei koulu voi ihan kaikkea pelastaa vaikka paljon voikin, onneksi.
Turha tässä on ketään syyttää syrjinnän hyväksymisestä. Et kai oikeasti ajattele, että naiset poikien äiteinä erityisesti katsoisivat hyvällä silmällä poikia syrjiviä käytäntöjä? Rakastamme poikiamme ihan kuin tyttäriämme. Keskustelu on koskenut lähinnä sitä, onko juuri pääministerin twiitti tai sen puute syrjintää. Sinusta on, monista muista ei. Asoita kannattaa pyrkiä katsomaan vähän laajemmasta kuin twiittauksen näkökulmasta, myös historiallisesti.