Lue keskustelun säännöt.
Hyvää poikien päivää ja kaatuneiden muistopäivää!
16.05.2021 |
Kansainvälistä poikien päivää vietetään vuosittain toukokuun 16. päivä[i]. Päivä sijoittuu osuvasti koulujen lukuvuoden päättymisen tuntumaan, sillä koulutuksellisen tasa-arvon alamäki on osunut Suomessa kipeimmin juuri poikiin.
Kaatuneitten muistopäivää vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina. Päivä on vakiintunut liputuspäivä.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Niin et osaa kommentoida tuota epätasa-arvoa? Pakko vetää keskustelu muuhun. Säälittävää.
Ja tasa-arvon otan vakavasti. Juhlia juhlitaan milloin mitenkin, siitä ei ole stressiä.
Tällä kertaa vaan sattui käymään niin, että poika itse omasta aloitteesta ensimmäisen kerran huomasi itseensä kohdistuvaa syrjintää. Siksi tämä on vakava asia. Ei näin pitäisi olla tasa-arvoisessa Suomessa.
Oliko sulla siihen jotain sanottavaa, vai jatkatko samalla linjalla keksimällä tikusta asiaa?
Tiedätkö, tyylisi käydä keskustelua on sen verran aggressiivinen, että minulla ei ole tähän enää sen kummempaa sanottavaa.
Niinpä niin. Ei sulla missään vaiheessa ollut mitään sanottavaa, se tuli jo selväksi. Vaikeahan se onkin perustella näin räikeää sukupuolisyrjintää maassa, jonka tulisi olla yksi tasa-arvoisimmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Pyysin linkkiä presidentin isänpäivätervehdykseen. Vielä ei ole näkynyt, mutta sinä varmaan toimitat sen.
Oikeasti hei. laittakaa nyt joku se tervehdys
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Pyysin linkkiä presidentin isänpäivätervehdykseen. Vielä ei ole näkynyt, mutta sinä varmaan toimitat sen.
Oikeasti hei. laittakaa nyt joku se tervehdys
Jos tällaista ei ole tehty, niin kannattanee olla vaikka joukkovoimalla presidentti Niinistöön yhteydessä. Häntä luulisi isänä kiinnostavan lausua asiasta jotain, ehkä poikienpäivänä myös poikien isänä. Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Pyysin linkkiä presidentin isänpäivätervehdykseen. Vielä ei ole näkynyt, mutta sinä varmaan toimitat sen.
Oikeasti hei. laittakaa nyt joku se tervehdys
Jos tällaista ei ole tehty, niin kannattanee olla vaikka joukkovoimalla presidentti Niinistöön yhteydessä. Häntä luulisi isänä kiinnostavan lausua asiasta jotain, ehkä poikienpäivänä myös poikien isänä. Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta.
Onko Niinistö sanonut jotain tyttöjen päivänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Pyysin linkkiä presidentin isänpäivätervehdykseen. Vielä ei ole näkynyt, mutta sinä varmaan toimitat sen.
Oikeasti hei. laittakaa nyt joku se tervehdys
Jos tällaista ei ole tehty, niin kannattanee olla vaikka joukkovoimalla presidentti Niinistöön yhteydessä. Häntä luulisi isänä kiinnostavan lausua asiasta jotain, ehkä poikienpäivänä myös poikien isänä. Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta.
No mutta varmasti sitten aikaisemmat presidentit ovat lausuneet tervehdyksen koska eihän täällä ole rakenteellisia ongelmia miesten muistamisessa.
No unohdetaan tuo tervehdys, sehän on vain presidentti. Kiinnostaisi nähdä lista isänpäivän kunniaksi kunniamerkin saaneista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Pyysin linkkiä presidentin isänpäivätervehdykseen. Vielä ei ole näkynyt, mutta sinä varmaan toimitat sen.
Oikeasti hei. laittakaa nyt joku se tervehdys
Jos tällaista ei ole tehty, niin kannattanee olla vaikka joukkovoimalla presidentti Niinistöön yhteydessä. Häntä luulisi isänä kiinnostavan lausua asiasta jotain, ehkä poikienpäivänä myös poikien isänä. Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta.
Onko Niinistö sanonut jotain tyttöjen päivänä?
PM Marin on https://twitter.com/marinsanna/status/1050241148969603072?lang=en
Muistipa tuo myös kaatuneiden muistopäivän joten ei ollut ilman twitteriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Pyysin linkkiä presidentin isänpäivätervehdykseen. Vielä ei ole näkynyt, mutta sinä varmaan toimitat sen.
Oikeasti hei. laittakaa nyt joku se tervehdys
Jos tällaista ei ole tehty, niin kannattanee olla vaikka joukkovoimalla presidentti Niinistöön yhteydessä. Häntä luulisi isänä kiinnostavan lausua asiasta jotain, ehkä poikienpäivänä myös poikien isänä. Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta.
Onko Niinistö sanonut jotain tyttöjen päivänä?
Vertailussa oli äitienpäivä ja isänpäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Pyysin linkkiä presidentin isänpäivätervehdykseen. Vielä ei ole näkynyt, mutta sinä varmaan toimitat sen.
Oikeasti hei. laittakaa nyt joku se tervehdys
Jos tällaista ei ole tehty, niin kannattanee olla vaikka joukkovoimalla presidentti Niinistöön yhteydessä. Häntä luulisi isänä kiinnostavan lausua asiasta jotain, ehkä poikienpäivänä myös poikien isänä. Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta.
Onko Niinistö sanonut jotain tyttöjen päivänä?
En tiedä, minua asia ei suuremmin kiinnosta. Ymmärrän äitienpäivän juhlinnan sen historiallisessa merkityksessä, minusta sekin alkaa nykyään olla vähän tarpeeton. Lasten kohdalla en näe suuria tasa-arvo-ongelmia, joten tyttöjen tai poikien päivän viettäminen Suomessa tuntuu vähän oudolta. Lasten oikeuksien päivää pidän paljon tärkeämpänä. Suomessa asiat ovat yelsiesti ottaen niin hyvin, että ne eivät ulkopuolisilla kiitoksilla minusta muutu suuntaan tai toiseen. Kai niillä sitten on symbolisesti monille suuri merkitys, ja olkoon niin. Itse en niistä jaksa vauhkota. Ihmisiä ja ihmisyyttä voi juhlia muuallakin kuin twitterissä tai televisiosta pönötyspuheita kuuntelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Pyysin linkkiä presidentin isänpäivätervehdykseen. Vielä ei ole näkynyt, mutta sinä varmaan toimitat sen.
Oikeasti hei. laittakaa nyt joku se tervehdys
Jos tällaista ei ole tehty, niin kannattanee olla vaikka joukkovoimalla presidentti Niinistöön yhteydessä. Häntä luulisi isänä kiinnostavan lausua asiasta jotain, ehkä poikienpäivänä myös poikien isänä. Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta.
No mutta varmasti sitten aikaisemmat presidentit ovat lausuneet tervehdyksen koska eihän täällä ole rakenteellisia ongelmia miesten muistamisessa.
No unohdetaan tuo tervehdys, sehän on vain presidentti. Kiinnostaisi nähdä lista isänpäivän kunniaksi kunniamerkin saaneista
Yhden kerran ainakin äitienpäivän kunniamerkki on myönnetty isälle. Isäinpäivän kunniamerkkiperinnettä meillä ei taida olla. Sellaista sitten vaatimaan jos se tärkeältä tuntuu.
MINusta nuo äidit, joille kunniamerkit on myönnetty, ovat sinänsä ne ansainneet. Aikamoisia uhrauksia ja aikamoista työtä vanhemmuudessa, usein lapsille, jotka eivät edes ole biologisesti omia.
Vaikka niin isäni,kun äitinikin suvussa on ollut ns. sankarivainaja,eli sodassa kaatunut poika,niin suhtaudun silti tuohon 'kaatuneiden muistopäivään' hiukan varauksellisesti.
Ovathan ne heitä surreet lähiomaiset ja muutkin heidän läheisensä jo kaikki kuolleet ja surunsa eläessään surreet.
Meille jälkipolville se taas on jo historiaa johon meillä ei kuitenkaan ole mitään henkilökohtaista ,eikä välttämättä kaikilla nykyisin edes vanhempiensa kautta välillistä kosketusta tuohon omaisen menetykseen .
Eli päivä liputuksineen menee helposti jo siihen 'puolustusvoimain lippujuhla' tyyppiseen ,pohjimmiltaan lähinnä militaristiseen kansalliseen paatokseen ja sen hehkutteluun enää vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Pyysin linkkiä presidentin isänpäivätervehdykseen. Vielä ei ole näkynyt, mutta sinä varmaan toimitat sen.
Oikeasti hei. laittakaa nyt joku se tervehdys
Jos tällaista ei ole tehty, niin kannattanee olla vaikka joukkovoimalla presidentti Niinistöön yhteydessä. Häntä luulisi isänä kiinnostavan lausua asiasta jotain, ehkä poikienpäivänä myös poikien isänä. Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta.
No mutta varmasti sitten aikaisemmat presidentit ovat lausuneet tervehdyksen koska eihän täällä ole rakenteellisia ongelmia miesten muistamisessa.
No unohdetaan tuo tervehdys, sehän on vain presidentti. Kiinnostaisi nähdä lista isänpäivän kunniaksi kunniamerkin saaneista
Yhden kerran ainakin äitienpäivän kunniamerkki on myönnetty isälle. Isäinpäivän kunniamerkkiperinnettä meillä ei taida olla. Sellaista sitten vaatimaan jos se tärkeältä tuntuu.
MINusta nuo äidit, joille kunniamerkit on myönnetty, ovat sinänsä ne ansainneet. Aikamoisia uhrauksia ja aikamoista työtä vanhemmuudessa, usein lapsille, jotka eivät edes ole biologisesti omia.
Äitini on saanut sellaisen. Saavutus: synnytti kahdesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Niin et osaa kommentoida tuota epätasa-arvoa? Pakko vetää keskustelu muuhun. Säälittävää.
Ja tasa-arvon otan vakavasti. Juhlia juhlitaan milloin mitenkin, siitä ei ole stressiä.
Tällä kertaa vaan sattui käymään niin, että poika itse omasta aloitteesta ensimmäisen kerran huomasi itseensä kohdistuvaa syrjintää. Siksi tämä on vakava asia. Ei näin pitäisi olla tasa-arvoisessa Suomessa.
Oliko sulla siihen jotain sanottavaa, vai jatkatko samalla linjalla keksimällä tikusta asiaa?
Tosi erikoista. Itselläni on myös kahdeksanvuotias poika, opettajankin mukaan monella tavalla fiksu ja aikaansa seuraava. Mutta ei hän todellakaan odottanut poikien päivänä mitään politikkojen puheita. Kirmasi ulkona ja oli iloinen letuista, ja naureskeli että onpa hyvä että tällainen poikienkin päivä on.
Äitienpäivänä hän oli tehnyt ihanan lahjan, mutta ei silloinkaan käynyt analysoimaan, miksi mediassa lestadiolaisäidit ovat yliedustettuina äitienpäivisin.
Onko paljon muitakin asioita, joilta kahdeksanvuotiaasi odottaa hallituksen lausuntoja?
-I.F.
Ootko vähän vittumainen ihminen? Eipä suakaan näköjään kiinnosta 8 vuotiaan syrjintä ja paha mieli, vaikka itselläsi on saman ikäinen lapsi. Mielummin aikuinen ihminen alentuu tuolle tasolle... huoh.
Ja sinä kyselet täällä miksi sua alapeukutetaan, mutta itse viljelet tällaisia kommentteja?Harmi, ettei oma lapsesi seuraa uutisia, mutta ei meidän lapsi ole mikään poikkeus. Luulisi feministiä kiinnostavan opettaa pojat lukemaan monipuolisesti? Siitähän on puhuttu pitkään sen hyödyistä. Ja kuten sanottu, hänelle tulee omia koululaisille suunnattuja lehtiä, joissa yhteiskunnallisia teemoja käsitellään.
Vieläkö mieli tekee irvailla 8 v:n kustannuksella? Keksitkö vielä jotain, millä huomion sais pois oleellisesta?
En suinkaan irvaile, hämmästelen vain tätä poliittista valveutuneisuutta. Millä tavalla te kotipiirissä vietitte poikien päivää?
-I.F.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Pyysin linkkiä presidentin isänpäivätervehdykseen. Vielä ei ole näkynyt, mutta sinä varmaan toimitat sen.
Oikeasti hei. laittakaa nyt joku se tervehdys
Jos tällaista ei ole tehty, niin kannattanee olla vaikka joukkovoimalla presidentti Niinistöön yhteydessä. Häntä luulisi isänä kiinnostavan lausua asiasta jotain, ehkä poikienpäivänä myös poikien isänä. Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta.
Onko Niinistö sanonut jotain tyttöjen päivänä?
PM Marin on https://twitter.com/marinsanna/status/1050241148969603072?lang=en
Muistipa tuo myös kaatuneiden muistopäivän joten ei ollut ilman twitteriä.
No onhan hän nyt poikienpäivän muistettanut kun kerran tyttöjenkin. Twiitti vain on hävinnyt johonkin tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Niin et osaa kommentoida tuota epätasa-arvoa? Pakko vetää keskustelu muuhun. Säälittävää.
Ja tasa-arvon otan vakavasti. Juhlia juhlitaan milloin mitenkin, siitä ei ole stressiä.
Tällä kertaa vaan sattui käymään niin, että poika itse omasta aloitteesta ensimmäisen kerran huomasi itseensä kohdistuvaa syrjintää. Siksi tämä on vakava asia. Ei näin pitäisi olla tasa-arvoisessa Suomessa.
Oliko sulla siihen jotain sanottavaa, vai jatkatko samalla linjalla keksimällä tikusta asiaa?
Tosi erikoista. Itselläni on myös kahdeksanvuotias poika, opettajankin mukaan monella tavalla fiksu ja aikaansa seuraava. Mutta ei hän todellakaan odottanut poikien päivänä mitään politikkojen puheita. Kirmasi ulkona ja oli iloinen letuista, ja naureskeli että onpa hyvä että tällainen poikienkin päivä on.
Äitienpäivänä hän oli tehnyt ihanan lahjan, mutta ei silloinkaan käynyt analysoimaan, miksi mediassa lestadiolaisäidit ovat yliedustettuina äitienpäivisin.
Onko paljon muitakin asioita, joilta kahdeksanvuotiaasi odottaa hallituksen lausuntoja?
-I.F.
Ootko vähän vittumainen ihminen? Eipä suakaan näköjään kiinnosta 8 vuotiaan syrjintä ja paha mieli, vaikka itselläsi on saman ikäinen lapsi. Mielummin aikuinen ihminen alentuu tuolle tasolle... huoh.
Ja sinä kyselet täällä miksi sua alapeukutetaan, mutta itse viljelet tällaisia kommentteja?Harmi, ettei oma lapsesi seuraa uutisia, mutta ei meidän lapsi ole mikään poikkeus. Luulisi feministiä kiinnostavan opettaa pojat lukemaan monipuolisesti? Siitähän on puhuttu pitkään sen hyödyistä. Ja kuten sanottu, hänelle tulee omia koululaisille suunnattuja lehtiä, joissa yhteiskunnallisia teemoja käsitellään.
Vieläkö mieli tekee irvailla 8 v:n kustannuksella? Keksitkö vielä jotain, millä huomion sais pois oleellisesta?
En suinkaan irvaile, hämmästelen vain tätä poliittista valveutuneisuutta. Millä tavalla te kotipiirissä vietitte poikien päivää?
-I.F.
Meillä pestiin äidin ja tyttären jalat ja pyydettiin anteeksi miesten ja poikien tekoja.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Niin et osaa kommentoida tuota epätasa-arvoa? Pakko vetää keskustelu muuhun. Säälittävää.
Ja tasa-arvon otan vakavasti. Juhlia juhlitaan milloin mitenkin, siitä ei ole stressiä.
Tällä kertaa vaan sattui käymään niin, että poika itse omasta aloitteesta ensimmäisen kerran huomasi itseensä kohdistuvaa syrjintää. Siksi tämä on vakava asia. Ei näin pitäisi olla tasa-arvoisessa Suomessa.
Oliko sulla siihen jotain sanottavaa, vai jatkatko samalla linjalla keksimällä tikusta asiaa?
Tosi erikoista. Itselläni on myös kahdeksanvuotias poika, opettajankin mukaan monella tavalla fiksu ja aikaansa seuraava. Mutta ei hän todellakaan odottanut poikien päivänä mitään politikkojen puheita. Kirmasi ulkona ja oli iloinen letuista, ja naureskeli että onpa hyvä että tällainen poikienkin päivä on.
Äitienpäivänä hän oli tehnyt ihanan lahjan, mutta ei silloinkaan käynyt analysoimaan, miksi mediassa lestadiolaisäidit ovat yliedustettuina äitienpäivisin.
Onko paljon muitakin asioita, joilta kahdeksanvuotiaasi odottaa hallituksen lausuntoja?
-I.F.
Mulle tulee vähän deja vu -fiilis susta.. Oot tainu ennekin olla kertomassa miksi poikia ja miehiä voi arvostaa ihan hissukseen neljän seinän sisällä vaan.. sillei näkymättömästi. Säälin sun poikias todella syvästi.
Nyt ikävä sotket minut johonkuhun muuhun.
Kaikki mitä tiedät minusta on, että minulla on kolme poikaa, ja poikien päivänä ostin heille legoja ja paistoin lettuja heidän toiveidensa mukaisesti. Tämän informaation perusteella säälit syvästi poikiani.
Mitä sanotte, kanssakeskustelijat? Ruokinko ehkä trollia?
-I.F.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Pyysin linkkiä presidentin isänpäivätervehdykseen. Vielä ei ole näkynyt, mutta sinä varmaan toimitat sen.
Oikeasti hei. laittakaa nyt joku se tervehdys
Jos tällaista ei ole tehty, niin kannattanee olla vaikka joukkovoimalla presidentti Niinistöön yhteydessä. Häntä luulisi isänä kiinnostavan lausua asiasta jotain, ehkä poikienpäivänä myös poikien isänä. Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta.
Onko Niinistö sanonut jotain tyttöjen päivänä?
Vertailussa oli äitienpäivä ja isänpäivä.
Kyllä tuossa viestissä puhutaan, kuinka Niinistö voisi lausua jotain poikienpäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Pyysin linkkiä presidentin isänpäivätervehdykseen. Vielä ei ole näkynyt, mutta sinä varmaan toimitat sen.
Oikeasti hei. laittakaa nyt joku se tervehdys
Jos tällaista ei ole tehty, niin kannattanee olla vaikka joukkovoimalla presidentti Niinistöön yhteydessä. Häntä luulisi isänä kiinnostavan lausua asiasta jotain, ehkä poikienpäivänä myös poikien isänä. Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta.
No mutta varmasti sitten aikaisemmat presidentit ovat lausuneet tervehdyksen koska eihän täällä ole rakenteellisia ongelmia miesten muistamisessa.
No unohdetaan tuo tervehdys, sehän on vain presidentti. Kiinnostaisi nähdä lista isänpäivän kunniaksi kunniamerkin saaneista
Yhden kerran ainakin äitienpäivän kunniamerkki on myönnetty isälle. Isäinpäivän kunniamerkkiperinnettä meillä ei taida olla. Sellaista sitten vaatimaan jos se tärkeältä tuntuu.
MINusta nuo äidit, joille kunniamerkit on myönnetty, ovat sinänsä ne ansainneet. Aikamoisia uhrauksia ja aikamoista työtä vanhemmuudessa, usein lapsille, jotka eivät edes ole biologisesti omia.
eli ei ole puheita tai kunniamerkkejä isänpäivänä eikä puolueiden ja pääministerin twiittejä poikienpäivänä. Naistenpäiväkin menee samaa rataa miestenpäivään verrattuna sillä suklaata ja ruusuja naistenpäivänä on työnantajalle ilo, miehiä ei huomioida edes kastuneilla nallekarkeilla.
Silti kerrotte että asiassa ei ole mitään eriarvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Pyysin linkkiä presidentin isänpäivätervehdykseen. Vielä ei ole näkynyt, mutta sinä varmaan toimitat sen.
Oikeasti hei. laittakaa nyt joku se tervehdys
Jos tällaista ei ole tehty, niin kannattanee olla vaikka joukkovoimalla presidentti Niinistöön yhteydessä. Häntä luulisi isänä kiinnostavan lausua asiasta jotain, ehkä poikienpäivänä myös poikien isänä. Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta.
Onko Niinistö sanonut jotain tyttöjen päivänä?
Vertailussa oli äitienpäivä ja isänpäivä.
Kyllä tuossa viestissä puhutaan, kuinka Niinistö voisi lausua jotain poikienpäivänä.
Jossain aluajoissa puhuttiin pääministerin poikienpäivän muistamisesta, minä kaipailin isänpäiväpuhetta presidentiltä kun en löytänyt kuin äitienpäiväpuheen. Koskettava puhe olikin, siksi olisi kiinnostanut vertailu.
PM MArin kyllä twiittasi siis tyttöjenpäivänä ja muisti Hän kaatuneiden muistopäivänkin eli ei ollut twitteri suljettuna kaunista kevätpäivää viettämässä kuten taannoin...
Pyysin linkkiä presidentin isänpäivätervehdykseen. Vielä ei ole näkynyt, mutta sinä varmaan toimitat sen.