Lue keskustelun säännöt.
Hyvää poikien päivää ja kaatuneiden muistopäivää!
16.05.2021 |
Kansainvälistä poikien päivää vietetään vuosittain toukokuun 16. päivä[i]. Päivä sijoittuu osuvasti koulujen lukuvuoden päättymisen tuntumaan, sillä koulutuksellisen tasa-arvon alamäki on osunut Suomessa kipeimmin juuri poikiin.
Kaatuneitten muistopäivää vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina. Päivä on vakiintunut liputuspäivä.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Aikamoinen 8-vuotias. Hänessä on selvästi presidenttiainesta, jos se yhtään lohduttaa.
Eiköhän näillä näkymin ole siihen mennessä sellaiset hyvä sisko -järjestelmät ja naisten rakentamat lasikatot, että ei mitään mahiksia.
Miksei voitais oppia ajoissa historiasta ja ymmärtää, ettei toisen sukupuolen suosiminen toisen kustannuksella johda koskaan mihinkään hyvään?! Nyt lapset kasvais tasa-arvoisemmaksi kuin koskaan, jos ei tätä intersektionaalisen feminismin tuputtamista meidän omista muinaishistoriallisista näkökohdista tulisi joka tuutista.
Lapset ei näe asioita samalla tavalla ku me kääkät! Annetaan niille parempi tulevaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä paistettiin eilen lettuja ja rakennettiin legoilla, poikien omasta toiveesta. Ja olen saanut tässä ketjussa niin paljon alapeukkuja että ilmeisesti ainakin tämä tapa on väårä.
- Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Varmaan sanoit jotain muutakin kuin ylläolevan? Ehkä alapeukutettiin sitä muuta osaa?
No kun en sanonut mitään muuta. Ilmeisesti oli väärin kysyä pojilta mitä haluavat.
-I.F.Laitapa kommentin numero, ni katotaan..
Esimerkiksi 149, käy ihmeessä katsomassa. Siinä kerroin vain että meillä oli ihanaa. Kuusi alapeukkua. Poistetussa ketjussa tuli vielä enemmän alapeukkuja, kun kerroin letuista ja legoista.
Olisi kiva jos joku alapeukuttaja hieman avaisi, mitä teimme väärin. Kun tämä poikien päivä meillekin vielä uusi juttu on.
-I.F.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä paistettiin eilen lettuja ja rakennettiin legoilla, poikien omasta toiveesta. Ja olen saanut tässä ketjussa niin paljon alapeukkuja että ilmeisesti ainakin tämä tapa on väårä.
- Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Varmaan sanoit jotain muutakin kuin ylläolevan? Ehkä alapeukutettiin sitä muuta osaa?
No kun en sanonut mitään muuta. Ilmeisesti oli väärin kysyä pojilta mitä haluavat.
-I.F.Laitapa kommentin numero, ni katotaan..
Esimerkiksi 149, käy ihmeessä katsomassa. Siinä kerroin vain että meillä oli ihanaa. Kuusi alapeukkua. Poistetussa ketjussa tuli vielä enemmän alapeukkuja, kun kerroin letuista ja legoista.
Olisi kiva jos joku alapeukuttaja hieman avaisi, mitä teimme väärin. Kun tämä poikien päivä meillekin vielä uusi juttu on.
-I.F.
Sinun olisi ilmiselvästi pitänyt viettää päivä poikiesi kanssa seuraillen pääministerin twitteriä ja haukkuen hallituksen naisministerejä ja feministien hallussa olevaa mediaa. Kyllä olisi pojilla silloin ollut kivempi päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Niin et osaa kommentoida tuota epätasa-arvoa? Pakko vetää keskustelu muuhun. Säälittävää.
Ja tasa-arvon otan vakavasti. Juhlia juhlitaan milloin mitenkin, siitä ei ole stressiä.
Tällä kertaa vaan sattui käymään niin, että poika itse omasta aloitteesta ensimmäisen kerran huomasi itseensä kohdistuvaa syrjintää. Siksi tämä on vakava asia. Ei näin pitäisi olla tasa-arvoisessa Suomessa.
Oliko sulla siihen jotain sanottavaa, vai jatkatko samalla linjalla keksimällä tikusta asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
*yli 10 SITTEN parikymppisenä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Niin et osaa kommentoida tuota epätasa-arvoa? Pakko vetää keskustelu muuhun. Säälittävää.
Ja tasa-arvon otan vakavasti. Juhlia juhlitaan milloin mitenkin, siitä ei ole stressiä.
Tällä kertaa vaan sattui käymään niin, että poika itse omasta aloitteesta ensimmäisen kerran huomasi itseensä kohdistuvaa syrjintää. Siksi tämä on vakava asia. Ei näin pitäisi olla tasa-arvoisessa Suomessa.
Oliko sulla siihen jotain sanottavaa, vai jatkatko samalla linjalla keksimällä tikusta asiaa?
Tiedätkö, tyylisi käydä keskustelua on sen verran aggressiivinen, että minulla ei ole tähän enää sen kummempaa sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä paistettiin eilen lettuja ja rakennettiin legoilla, poikien omasta toiveesta. Ja olen saanut tässä ketjussa niin paljon alapeukkuja että ilmeisesti ainakin tämä tapa on väårä.
- Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Varmaan sanoit jotain muutakin kuin ylläolevan? Ehkä alapeukutettiin sitä muuta osaa?
No kun en sanonut mitään muuta. Ilmeisesti oli väärin kysyä pojilta mitä haluavat.
-I.F.Laitapa kommentin numero, ni katotaan..
Esimerkiksi 149, käy ihmeessä katsomassa. Siinä kerroin vain että meillä oli ihanaa. Kuusi alapeukkua. Poistetussa ketjussa tuli vielä enemmän alapeukkuja, kun kerroin letuista ja legoista.
Olisi kiva jos joku alapeukuttaja hieman avaisi, mitä teimme väärin. Kun tämä poikien päivä meillekin vielä uusi juttu on.
-I.F.
Sinun olisi ilmiselvästi pitänyt viettää päivä poikiesi kanssa seuraillen pääministerin twitteriä ja haukkuen hallituksen naisministerejä ja feministien hallussa olevaa mediaa. Kyllä olisi pojilla silloin ollut kivempi päivä.
Ahaa, ymmärrän. Lapseni eivät ole kovinkaan kiinnostuneita politiikasta, sotahistoriasta ennemminkin.
- I.F.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Niin et osaa kommentoida tuota epätasa-arvoa? Pakko vetää keskustelu muuhun. Säälittävää.
Ja tasa-arvon otan vakavasti. Juhlia juhlitaan milloin mitenkin, siitä ei ole stressiä.
Tällä kertaa vaan sattui käymään niin, että poika itse omasta aloitteesta ensimmäisen kerran huomasi itseensä kohdistuvaa syrjintää. Siksi tämä on vakava asia. Ei näin pitäisi olla tasa-arvoisessa Suomessa.
Oliko sulla siihen jotain sanottavaa, vai jatkatko samalla linjalla keksimällä tikusta asiaa?
Tiedätkö, tyylisi käydä keskustelua on sen verran aggressiivinen, että minulla ei ole tähän enää sen kummempaa sanottavaa.
eipä ollut muutenkaan
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Niin et osaa kommentoida tuota epätasa-arvoa? Pakko vetää keskustelu muuhun. Säälittävää.
Ja tasa-arvon otan vakavasti. Juhlia juhlitaan milloin mitenkin, siitä ei ole stressiä.
Tällä kertaa vaan sattui käymään niin, että poika itse omasta aloitteesta ensimmäisen kerran huomasi itseensä kohdistuvaa syrjintää. Siksi tämä on vakava asia. Ei näin pitäisi olla tasa-arvoisessa Suomessa.
Oliko sulla siihen jotain sanottavaa, vai jatkatko samalla linjalla keksimällä tikusta asiaa?
Tosi erikoista. Itselläni on myös kahdeksanvuotias poika, opettajankin mukaan monella tavalla fiksu ja aikaansa seuraava. Mutta ei hän todellakaan odottanut poikien päivänä mitään politikkojen puheita. Kirmasi ulkona ja oli iloinen letuista, ja naureskeli että onpa hyvä että tällainen poikienkin päivä on.
Äitienpäivänä hän oli tehnyt ihanan lahjan, mutta ei silloinkaan käynyt analysoimaan, miksi mediassa lestadiolaisäidit ovat yliedustettuina äitienpäivisin.
Onko paljon muitakin asioita, joilta kahdeksanvuotiaasi odottaa hallituksen lausuntoja?
-I.F.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä paistettiin eilen lettuja ja rakennettiin legoilla, poikien omasta toiveesta. Ja olen saanut tässä ketjussa niin paljon alapeukkuja että ilmeisesti ainakin tämä tapa on väårä.
- Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Varmaan sanoit jotain muutakin kuin ylläolevan? Ehkä alapeukutettiin sitä muuta osaa?
No kun en sanonut mitään muuta. Ilmeisesti oli väärin kysyä pojilta mitä haluavat.
-I.F.Laitapa kommentin numero, ni katotaan..
Esimerkiksi 149, käy ihmeessä katsomassa. Siinä kerroin vain että meillä oli ihanaa. Kuusi alapeukkua. Poistetussa ketjussa tuli vielä enemmän alapeukkuja, kun kerroin letuista ja legoista.
Olisi kiva jos joku alapeukuttaja hieman avaisi, mitä teimme väärin. Kun tämä poikien päivä meillekin vielä uusi juttu on.
-I.F.
Se on varmaan tuon infernaalinen feminismi, joka saa ihmiset alapeukuttamaan. Kuten on jo huomattu, se on todella kaukana tasa-arvosta ja vaikka sinänsä juhlisit lettuja paistamalla, niin se vahingoittaa ja tulee vahingoittamaan poikiasi todella pahasti elinkaarensa aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Kohta päästään siihen, kuinka suomalaisnaiset ovat vieneet kilttimieheltä isänpäivänkin määräämällä itse omasta ruumiistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Niin et osaa kommentoida tuota epätasa-arvoa? Pakko vetää keskustelu muuhun. Säälittävää.
Ja tasa-arvon otan vakavasti. Juhlia juhlitaan milloin mitenkin, siitä ei ole stressiä.
Tällä kertaa vaan sattui käymään niin, että poika itse omasta aloitteesta ensimmäisen kerran huomasi itseensä kohdistuvaa syrjintää. Siksi tämä on vakava asia. Ei näin pitäisi olla tasa-arvoisessa Suomessa.
Oliko sulla siihen jotain sanottavaa, vai jatkatko samalla linjalla keksimällä tikusta asiaa?
Tosi erikoista. Itselläni on myös kahdeksanvuotias poika, opettajankin mukaan monella tavalla fiksu ja aikaansa seuraava. Mutta ei hän todellakaan odottanut poikien päivänä mitään politikkojen puheita. Kirmasi ulkona ja oli iloinen letuista, ja naureskeli että onpa hyvä että tällainen poikienkin päivä on.
Äitienpäivänä hän oli tehnyt ihanan lahjan, mutta ei silloinkaan käynyt analysoimaan, miksi mediassa lestadiolaisäidit ovat yliedustettuina äitienpäivisin.
Onko paljon muitakin asioita, joilta kahdeksanvuotiaasi odottaa hallituksen lausuntoja?
-I.F.
Ootko vähän vittumainen ihminen? Eipä suakaan näköjään kiinnosta 8 vuotiaan syrjintä ja paha mieli, vaikka itselläsi on saman ikäinen lapsi. Mielummin aikuinen ihminen alentuu tuolle tasolle... huoh.
Ja sinä kyselet täällä miksi sua alapeukutetaan, mutta itse viljelet tällaisia kommentteja?
Harmi, ettei oma lapsesi seuraa uutisia, mutta ei meidän lapsi ole mikään poikkeus. Luulisi feministiä kiinnostavan opettaa pojat lukemaan monipuolisesti? Siitähän on puhuttu pitkään sen hyödyistä. Ja kuten sanottu, hänelle tulee omia koululaisille suunnattuja lehtiä, joissa yhteiskunnallisia teemoja käsitellään.
Vieläkö mieli tekee irvailla 8 v:n kustannuksella? Keksitkö vielä jotain, millä huomion sais pois oleellisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Niin et osaa kommentoida tuota epätasa-arvoa? Pakko vetää keskustelu muuhun. Säälittävää.
Ja tasa-arvon otan vakavasti. Juhlia juhlitaan milloin mitenkin, siitä ei ole stressiä.
Tällä kertaa vaan sattui käymään niin, että poika itse omasta aloitteesta ensimmäisen kerran huomasi itseensä kohdistuvaa syrjintää. Siksi tämä on vakava asia. Ei näin pitäisi olla tasa-arvoisessa Suomessa.
Oliko sulla siihen jotain sanottavaa, vai jatkatko samalla linjalla keksimällä tikusta asiaa?
Tosi erikoista. Itselläni on myös kahdeksanvuotias poika, opettajankin mukaan monella tavalla fiksu ja aikaansa seuraava. Mutta ei hän todellakaan odottanut poikien päivänä mitään politikkojen puheita. Kirmasi ulkona ja oli iloinen letuista, ja naureskeli että onpa hyvä että tällainen poikienkin päivä on.
Äitienpäivänä hän oli tehnyt ihanan lahjan, mutta ei silloinkaan käynyt analysoimaan, miksi mediassa lestadiolaisäidit ovat yliedustettuina äitienpäivisin.
Onko paljon muitakin asioita, joilta kahdeksanvuotiaasi odottaa hallituksen lausuntoja?
-I.F.
Mulle tulee vähän deja vu -fiilis susta.. Oot tainu ennekin olla kertomassa miksi poikia ja miehiä voi arvostaa ihan hissukseen neljän seinän sisällä vaan.. sillei näkymättömästi. Säälin sun poikias todella syvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Näinpä. Äitien- ja naistenpäivä tulee muistaa mutta isänpäivällä ei ole niin väliä, turhaa nipotusta.
Onko joku unohtanut isänpäivän? Ja minä vuonna?
Kohta päästään siihen, kuinka suomalaisnaiset ovat vieneet kilttimieheltä isänpäivänkin määräämällä itse omasta ruumiistaan.
Naisne miesvihafantasiaa, ei miehen kommentti.
Säälittäviä nämä, sillä seuraavassa ketjussa joku I.F. kertoo kuinka tässä ketjussa miehet väittivät näin.
Sitten se jää elämään palstatotuutena että miehet väittävät tällaista.
Laitapa kommentin numero, ni katotaan..