Lue keskustelun säännöt.
Hyvää poikien päivää ja kaatuneiden muistopäivää!
16.05.2021 |
Kansainvälistä poikien päivää vietetään vuosittain toukokuun 16. päivä[i]. Päivä sijoittuu osuvasti koulujen lukuvuoden päättymisen tuntumaan, sillä koulutuksellisen tasa-arvon alamäki on osunut Suomessa kipeimmin juuri poikiin.
Kaatuneitten muistopäivää vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina. Päivä on vakiintunut liputuspäivä.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te tosiaan tiedä miksi juhlitaan naisten- ja tyttöjenpäivää? Googlella selviää. Naisten ja tyttöjen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vielä kauaa ja huteralla pohjalla ne ovat vieläkin monessa maassa. Päivät ovat kansainvälisiä päiviä. Minä olen lapsille mm. tyttöjen päivänä kertonut, etteivät tytöt saa käydä koulua kaikissa maissa. Samasta syystä Plan kummilapsi on meillä tyttö.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke muista maista, ja hyvä oikeuksista on puhua edelleen kun meillekin muuttaa ihmisiä kulttuureista joissa nämä oikeudet eivät ole itsestäänselvyys.
Pojat ja miehet eivät ole eivätkä koe nytkään maailmanlaajuisesti samanlaista syrjintää perustuen kuten naiset.
Yleensä ongelma on köyhyys eikä sukupuoli. Pojat joutuvat aivan samalla tavalla tehtaisiin ompelemaan sinulle kertakäyttövaatteita. Ja jos ei ompelemaan niin sitten ne ovat keräämässä puuvillaa.
Samaa oli euroopassa vielä 1800 ja 1900-luvullakin. Pojat töihin kaivokseen, ne kun pystyivät laittamaan räjähteet koloihin mihin aikuiset eivät mahtuneet kulkemaan. Mutta joo, muistetaan tuosta vain se etteivät tytöt päässeet kouluun kun piti lehmät lypsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Eikä se, että poikia ei julkisesti huomioida poikien päivänä samalla tavalla kuin tyttöjä tyttöjenpäivänä, eikö niin? Voitko myöntää?
Voin myöntää, että täydellisessä maailmassa sekä tytöt että pojat saisivat yhtä paljon huomiota. Mutta korostan, että edelleen tärkeintä on oman lähipiirin huomio, ja sellaisen huomion antamiseen on vaikka millä mitalla päiviä. Ehkä omat lapseni ovat saaneet riittävästi huomiota, koska eivät pettyneet poikien päivänä kun valtiovalta ei heitä huomioinut.
Muistaakseni pääministeri ainakin jonakin tyttöjen päivänä onnitteli omaa tytärtään. Niin kauan kuin hänellä ei ole poikaa, ei hän voi omaa poikaansa onnitella. Itse onnittelen ja rakastan omiani kaikkien tilaisuuksien tullen.
-I.F.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Eikä se, että poikia ei julkisesti huomioida poikien päivänä samalla tavalla kuin tyttöjä tyttöjenpäivänä, eikö niin? Voitko myöntää?
Jos yleisesti katsotaan, että tyttöjen kokemat tasa-arvo-ongelmat ovat kansainvälisesti katsoen suurempia kuin poikien ongelmat ja tästä syystä tyttöjen päivänä asia on enemmän tapetilla, niin vaikea tätä on suurena tasa-arvo-ongelmana pitää. Maailma on täynnä erilaisia työkaluja. Ei kaikkeen tarvitse purkutraktoria.
Tämä on kyllä aivan käsittämätön tapa yrittää perustella asia. Että koska muualla tytöt kärsivät, niin oikea tapa on syrjiä Suomessa poikia. Jestas sentään.
Miten maailman tyttöjä vahingoittaisi se, että Suomessa annettaisiin edes yhtenä päivänä julkista tunnustusta pojillekin? Et varmana osaa tähän vastata.
PM Marinilta aivan tahallinen teko. Poikienpäiväkin on kansainvälinen, miestenpäivä on kansainvälinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Eikä se, että poikia ei julkisesti huomioida poikien päivänä samalla tavalla kuin tyttöjä tyttöjenpäivänä, eikö niin? Voitko myöntää?
Voin myöntää, että täydellisessä maailmassa sekä tytöt että pojat saisivat yhtä paljon huomiota. Mutta korostan, että edelleen tärkeintä on oman lähipiirin huomio, ja sellaisen huomion antamiseen on vaikka millä mitalla päiviä. Ehkä omat lapseni ovat saaneet riittävästi huomiota, koska eivät pettyneet poikien päivänä kun valtiovalta ei heitä huomioinut.
Muistaakseni pääministeri ainakin jonakin tyttöjen päivänä onnitteli omaa tytärtään. Niin kauan kuin hänellä ei ole poikaa, ei hän voi omaa poikaansa onnitella. Itse onnittelen ja rakastan omiani kaikkien tilaisuuksien tullen.
-I.F.
https://twitter.com/marinsanna/status/1050241148969603072?lang=en
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te tosiaan tiedä miksi juhlitaan naisten- ja tyttöjenpäivää? Googlella selviää. Naisten ja tyttöjen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vielä kauaa ja huteralla pohjalla ne ovat vieläkin monessa maassa. Päivät ovat kansainvälisiä päiviä. Minä olen lapsille mm. tyttöjen päivänä kertonut, etteivät tytöt saa käydä koulua kaikissa maissa. Samasta syystä Plan kummilapsi on meillä tyttö.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke muista maista, ja hyvä oikeuksista on puhua edelleen kun meillekin muuttaa ihmisiä kulttuureista joissa nämä oikeudet eivät ole itsestäänselvyys.
Pojat ja miehet eivät ole eivätkä koe nytkään maailmanlaajuisesti samanlaista syrjintää perustuen kuten naiset.
Kiva tarina. Mutta kun ei selitä sitä miksi Suomessa suomalaiset kohtelevat poikia tässä asiassa syrjien ja tahallaan jättämällä huomiotta.
Eihän tässä maassa juhlittu muiden maiden tyttöjä ja heidän oikeuksiaan, vaan meidän maamme tyttöjä. Asia näyttäytyisikin erilaiselta, jos kyse olisi tuosta. Ja se olisikin perusteltua. Mutta kun johtopaikoille istutettiin nimenomaan suomalaisia tyttöjä havainnollistamaan Suomen vinksahtanutta tasa-arvopolitiikkaa, niin siitä me puhumme nyt.
Anteeksi vain, mutta jos katsot tyttöjen päivänä esiin nostettuja asioita, niin uutisoinnissa ja keskusteluissa on aina ollut hyvin kansainvälinen vire. Meillä oli viime vuonna monen naisen mielestä upea tilanne, jossa nuorehkot naiset valittiin maamme näkyvimpiin päättäviin asemiin. OLisi ollut aivan helvetin tyhmää olla hyödyntämättä tätä. Sitä hyödynnettiin myös kansainvälisesti, mitä pidän vain ja ainoastaan hienona juttuna. Toivottavasti poikien tai nuorten miesten elämästä keksitään samanlaisia upeita esimerkkejä, joissa asiat ovat edenneet parempaan. Lukisin niistä mielelläni poikein päivänä.
Ja miten nuo naiset ovat valtaansa käyttäneet?! Siitähän tässä keskustellaan. Eivät he ainakaan tasa-arvoisempaan suuntaan vie yhtään mitään. Koskaan ei ole kak si nais moraali kukoistanut näin! Samalla uhriudutaan et "minähän en mättäälle istu, eikä mieheltä tätä pyydettäis!"
kun voisi luetella pitkän pätkän kaikista sanomista ja tekemisistä, jota ei IKINÄ miespm voisi tehdä. Eli noin hyvää esimerkkiä vallankäytöstä... Pienille pojille välitetään viesti, että ette te ole julkisen tunnustuksen arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä maailma taantuu tuhat vuotta ja palataan siihen että kuka jaksaa parhaiten miekkaa heiluttaa on se joka määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Eikä se, että poikia ei julkisesti huomioida poikien päivänä samalla tavalla kuin tyttöjä tyttöjenpäivänä, eikö niin? Voitko myöntää?
Voin myöntää, että täydellisessä maailmassa sekä tytöt että pojat saisivat yhtä paljon huomiota. Mutta korostan, että edelleen tärkeintä on oman lähipiirin huomio, ja sellaisen huomion antamiseen on vaikka millä mitalla päiviä. Ehkä omat lapseni ovat saaneet riittävästi huomiota, koska eivät pettyneet poikien päivänä kun valtiovalta ei heitä huomioinut.
Muistaakseni pääministeri ainakin jonakin tyttöjen päivänä onnitteli omaa tytärtään. Niin kauan kuin hänellä ei ole poikaa, ei hän voi omaa poikaansa onnitella. Itse onnittelen ja rakastan omiani kaikkien tilaisuuksien tullen.
-I.F.
Julkinen tunnustus ei sulje pois lähipiirin taholta tulevaa huomioimista. Voi käydä jopa päinvastoin: kun tietoisuus päivästä lisääntyy, niin jopa sukulaiset voivat osoittaa pojille huomiota.
Tuo sun yritys on vähän surullista katsottavaa.
Mikähän ihme siinä on, ettet tosiaan soisi pojille julkista huomiota... Yrität kyllä kaikella mahdollisella tavalla blokata pojat pois :D Et se siitä sun "täydellisestä maailmasta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te tosiaan tiedä miksi juhlitaan naisten- ja tyttöjenpäivää? Googlella selviää. Naisten ja tyttöjen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vielä kauaa ja huteralla pohjalla ne ovat vieläkin monessa maassa. Päivät ovat kansainvälisiä päiviä. Minä olen lapsille mm. tyttöjen päivänä kertonut, etteivät tytöt saa käydä koulua kaikissa maissa. Samasta syystä Plan kummilapsi on meillä tyttö.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke muista maista, ja hyvä oikeuksista on puhua edelleen kun meillekin muuttaa ihmisiä kulttuureista joissa nämä oikeudet eivät ole itsestäänselvyys.
Pojat ja miehet eivät ole eivätkä koe nytkään maailmanlaajuisesti samanlaista syrjintää perustuen kuten naiset.
Kiva tarina. Mutta kun ei selitä sitä miksi Suomessa suomalaiset kohtelevat poikia tässä asiassa syrjien ja tahallaan jättämällä huomiotta.
Eihän tässä maassa juhlittu muiden maiden tyttöjä ja heidän oikeuksiaan, vaan meidän maamme tyttöjä. Asia näyttäytyisikin erilaiselta, jos kyse olisi tuosta. Ja se olisikin perusteltua. Mutta kun johtopaikoille istutettiin nimenomaan suomalaisia tyttöjä havainnollistamaan Suomen vinksahtanutta tasa-arvopolitiikkaa, niin siitä me puhumme nyt.
Anteeksi vain, mutta jos katsot tyttöjen päivänä esiin nostettuja asioita, niin uutisoinnissa ja keskusteluissa on aina ollut hyvin kansainvälinen vire. Meillä oli viime vuonna monen naisen mielestä upea tilanne, jossa nuorehkot naiset valittiin maamme näkyvimpiin päättäviin asemiin. OLisi ollut aivan helvetin tyhmää olla hyödyntämättä tätä. Sitä hyödynnettiin myös kansainvälisesti, mitä pidän vain ja ainoastaan hienona juttuna. Toivottavasti poikien tai nuorten miesten elämästä keksitään samanlaisia upeita esimerkkejä, joissa asiat ovat edenneet parempaan. Lukisin niistä mielelläni poikein päivänä.
Ja miten nuo naiset ovat valtaansa käyttäneet?! Siitähän tässä keskustellaan. Eivät he ainakaan tasa-arvoisempaan suuntaan vie yhtään mitään. Koskaan ei ole kak si nais moraali kukoistanut näin! Samalla uhriudutaan et "minähän en mättäälle istu, eikä mieheltä tätä pyydettäis!"
kun voisi luetella pitkän pätkän kaikista sanomista ja tekemisistä, jota ei IKINÄ miespm voisi tehdä. Eli noin hyvää esimerkkiä vallankäytöstä... Pienille pojille välitetään viesti, että ette te ole julkisen tunnustuksen arvoisia.
Ehkä nyt emme kuitenkaan ala puhua pääministerin mättäälle istumisista suhteessa siihen, miten tässä maassa poikia arvostetaan. Ymmärrät varmasti itsekin, että siinä ei ole enää mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te tosiaan tiedä miksi juhlitaan naisten- ja tyttöjenpäivää? Googlella selviää. Naisten ja tyttöjen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vielä kauaa ja huteralla pohjalla ne ovat vieläkin monessa maassa. Päivät ovat kansainvälisiä päiviä. Minä olen lapsille mm. tyttöjen päivänä kertonut, etteivät tytöt saa käydä koulua kaikissa maissa. Samasta syystä Plan kummilapsi on meillä tyttö.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke muista maista, ja hyvä oikeuksista on puhua edelleen kun meillekin muuttaa ihmisiä kulttuureista joissa nämä oikeudet eivät ole itsestäänselvyys.
Pojat ja miehet eivät ole eivätkä koe nytkään maailmanlaajuisesti samanlaista syrjintää perustuen kuten naiset.
Kiva tarina. Mutta kun ei selitä sitä miksi Suomessa suomalaiset kohtelevat poikia tässä asiassa syrjien ja tahallaan jättämällä huomiotta.
Eihän tässä maassa juhlittu muiden maiden tyttöjä ja heidän oikeuksiaan, vaan meidän maamme tyttöjä. Asia näyttäytyisikin erilaiselta, jos kyse olisi tuosta. Ja se olisikin perusteltua. Mutta kun johtopaikoille istutettiin nimenomaan suomalaisia tyttöjä havainnollistamaan Suomen vinksahtanutta tasa-arvopolitiikkaa, niin siitä me puhumme nyt.
Anteeksi vain, mutta jos katsot tyttöjen päivänä esiin nostettuja asioita, niin uutisoinnissa ja keskusteluissa on aina ollut hyvin kansainvälinen vire. Meillä oli viime vuonna monen naisen mielestä upea tilanne, jossa nuorehkot naiset valittiin maamme näkyvimpiin päättäviin asemiin. OLisi ollut aivan helvetin tyhmää olla hyödyntämättä tätä. Sitä hyödynnettiin myös kansainvälisesti, mitä pidän vain ja ainoastaan hienona juttuna. Toivottavasti poikien tai nuorten miesten elämästä keksitään samanlaisia upeita esimerkkejä, joissa asiat ovat edenneet parempaan. Lukisin niistä mielelläni poikein päivänä.
Ja miten nuo naiset ovat valtaansa käyttäneet?! Siitähän tässä keskustellaan. Eivät he ainakaan tasa-arvoisempaan suuntaan vie yhtään mitään. Koskaan ei ole kak si nais moraali kukoistanut näin! Samalla uhriudutaan et "minähän en mättäälle istu, eikä mieheltä tätä pyydettäis!"
kun voisi luetella pitkän pätkän kaikista sanomista ja tekemisistä, jota ei IKINÄ miespm voisi tehdä. Eli noin hyvää esimerkkiä vallankäytöstä... Pienille pojille välitetään viesti, että ette te ole julkisen tunnustuksen arvoisia.Ehkä nyt emme kuitenkaan ala puhua pääministerin mättäälle istumisista suhteessa siihen, miten tässä maassa poikia arvostetaan. Ymmärrät varmasti itsekin, että siinä ei ole enää mitään järkeä.
eri joten:
PM Marin kuitenkin twiittaili tyttöjenpäivänä onnittelut. Ei onnistunut poikienpäivänä.
Äitejä palkitaan ja presidentti pitää puheita. Ei tapahdu isänpäivänä.
Ei kerro mitään arvostuksen tasosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Ja sitten kun joku 8-vuotias poika lukeekin ja aktivoituu, niin alat vittuilemaan.
Kyllä minunkin lapseni lukevat lehtiä ja ovat kiinnostuneita monista asioista. Mutta ehkä he sitten eivät ole niin tiedostavia. Tai ehkä kotoa on annettu sellainen malli, että lasi on pikemminkin puolitäysi kuin puolityhjä. Jos saa namia ja legoja omilta vanhemmilta, on iloinen ilman pääministerin huomiotakin.
Miten teillä siis poikien päivää juhlittiin? Kuinka selitit pääministerin ja presidentin toimintaa?
-I.F.Kukaan i.f. ei kasvattais omia tyttäriäkään tähän maailmaan tyyliin "riittää kun saat namia kotona, niin eipä tarvitse mihinkään epäkohtaan kiinnittää huomiota" Miksi ihmeessä poikien tarvitsee sellaiseen alistua?
Mekin itse asiassa paistettiin lettuja pihalla yms. Aika samalla kaavalla mentiin. :)
Meillä on käyty yleisellä tasolla keskusteluja siitä, miten politiikassa on eriäviä näkökantoja kuten ihmisillä ylipäätään. En haluaisi lapselle sitä painolastia vielä kipata niskaan, että huomaisi olevansa vähemmän tärkeä ja alkaisi havannoimaan maailmaa jatkossa siitä näkökulmasta ja pahimmassa tapauksessa katkeroitumaan. Idealistina toivon, että saisin asioita muutettua ennen kun hän joutuu asian huomaamaan.
Kyllä minä ainakin kasvatan 8-vuotiaan lapseni siihen, etttei hänen tarvitse vielä miettiä tasa-arvoasioita vaan riittää ihan vain se, että kohdellaan kaikkia ihmisiä hyvin ja odotetaan hyvää kohtelua myös muilta. Sukupuolesta, iästä, ihonväristä tai mistä muusta vain asiasta riippumatta. Se on ainoa tasa-arvoasia, jonka ymmärtämiseen täytyy pystyä tuossa iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te tosiaan tiedä miksi juhlitaan naisten- ja tyttöjenpäivää? Googlella selviää. Naisten ja tyttöjen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vielä kauaa ja huteralla pohjalla ne ovat vieläkin monessa maassa. Päivät ovat kansainvälisiä päiviä. Minä olen lapsille mm. tyttöjen päivänä kertonut, etteivät tytöt saa käydä koulua kaikissa maissa. Samasta syystä Plan kummilapsi on meillä tyttö.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke muista maista, ja hyvä oikeuksista on puhua edelleen kun meillekin muuttaa ihmisiä kulttuureista joissa nämä oikeudet eivät ole itsestäänselvyys.
Pojat ja miehet eivät ole eivätkä koe nytkään maailmanlaajuisesti samanlaista syrjintää perustuen kuten naiset.
Kiva tarina. Mutta kun ei selitä sitä miksi Suomessa suomalaiset kohtelevat poikia tässä asiassa syrjien ja tahallaan jättämällä huomiotta.
Eihän tässä maassa juhlittu muiden maiden tyttöjä ja heidän oikeuksiaan, vaan meidän maamme tyttöjä. Asia näyttäytyisikin erilaiselta, jos kyse olisi tuosta. Ja se olisikin perusteltua. Mutta kun johtopaikoille istutettiin nimenomaan suomalaisia tyttöjä havainnollistamaan Suomen vinksahtanutta tasa-arvopolitiikkaa, niin siitä me puhumme nyt.
Anteeksi vain, mutta jos katsot tyttöjen päivänä esiin nostettuja asioita, niin uutisoinnissa ja keskusteluissa on aina ollut hyvin kansainvälinen vire. Meillä oli viime vuonna monen naisen mielestä upea tilanne, jossa nuorehkot naiset valittiin maamme näkyvimpiin päättäviin asemiin. OLisi ollut aivan helvetin tyhmää olla hyödyntämättä tätä. Sitä hyödynnettiin myös kansainvälisesti, mitä pidän vain ja ainoastaan hienona juttuna. Toivottavasti poikien tai nuorten miesten elämästä keksitään samanlaisia upeita esimerkkejä, joissa asiat ovat edenneet parempaan. Lukisin niistä mielelläni poikein päivänä.
Ja miten nuo naiset ovat valtaansa käyttäneet?! Siitähän tässä keskustellaan. Eivät he ainakaan tasa-arvoisempaan suuntaan vie yhtään mitään. Koskaan ei ole kak si nais moraali kukoistanut näin! Samalla uhriudutaan et "minähän en mättäälle istu, eikä mieheltä tätä pyydettäis!"
kun voisi luetella pitkän pätkän kaikista sanomista ja tekemisistä, jota ei IKINÄ miespm voisi tehdä. Eli noin hyvää esimerkkiä vallankäytöstä... Pienille pojille välitetään viesti, että ette te ole julkisen tunnustuksen arvoisia.Ehkä nyt emme kuitenkaan ala puhua pääministerin mättäälle istumisista suhteessa siihen, miten tässä maassa poikia arvostetaan. Ymmärrät varmasti itsekin, että siinä ei ole enää mitään järkeä.
eri joten:
PM Marin kuitenkin twiittaili tyttöjenpäivänä onnittelut. Ei onnistunut poikienpäivänä.
Äitejä palkitaan ja presidentti pitää puheita. Ei tapahdu isänpäivänä.
Ei kerro mitään arvostuksen tasosta?
Ei kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te tosiaan tiedä miksi juhlitaan naisten- ja tyttöjenpäivää? Googlella selviää. Naisten ja tyttöjen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vielä kauaa ja huteralla pohjalla ne ovat vieläkin monessa maassa. Päivät ovat kansainvälisiä päiviä. Minä olen lapsille mm. tyttöjen päivänä kertonut, etteivät tytöt saa käydä koulua kaikissa maissa. Samasta syystä Plan kummilapsi on meillä tyttö.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke muista maista, ja hyvä oikeuksista on puhua edelleen kun meillekin muuttaa ihmisiä kulttuureista joissa nämä oikeudet eivät ole itsestäänselvyys.
Pojat ja miehet eivät ole eivätkä koe nytkään maailmanlaajuisesti samanlaista syrjintää perustuen kuten naiset.
Kiva tarina. Mutta kun ei selitä sitä miksi Suomessa suomalaiset kohtelevat poikia tässä asiassa syrjien ja tahallaan jättämällä huomiotta.
Eihän tässä maassa juhlittu muiden maiden tyttöjä ja heidän oikeuksiaan, vaan meidän maamme tyttöjä. Asia näyttäytyisikin erilaiselta, jos kyse olisi tuosta. Ja se olisikin perusteltua. Mutta kun johtopaikoille istutettiin nimenomaan suomalaisia tyttöjä havainnollistamaan Suomen vinksahtanutta tasa-arvopolitiikkaa, niin siitä me puhumme nyt.
Anteeksi vain, mutta jos katsot tyttöjen päivänä esiin nostettuja asioita, niin uutisoinnissa ja keskusteluissa on aina ollut hyvin kansainvälinen vire. Meillä oli viime vuonna monen naisen mielestä upea tilanne, jossa nuorehkot naiset valittiin maamme näkyvimpiin päättäviin asemiin. OLisi ollut aivan helvetin tyhmää olla hyödyntämättä tätä. Sitä hyödynnettiin myös kansainvälisesti, mitä pidän vain ja ainoastaan hienona juttuna. Toivottavasti poikien tai nuorten miesten elämästä keksitään samanlaisia upeita esimerkkejä, joissa asiat ovat edenneet parempaan. Lukisin niistä mielelläni poikein päivänä.
Ja miten nuo naiset ovat valtaansa käyttäneet?! Siitähän tässä keskustellaan. Eivät he ainakaan tasa-arvoisempaan suuntaan vie yhtään mitään. Koskaan ei ole kak si nais moraali kukoistanut näin! Samalla uhriudutaan et "minähän en mättäälle istu, eikä mieheltä tätä pyydettäis!"
kun voisi luetella pitkän pätkän kaikista sanomista ja tekemisistä, jota ei IKINÄ miespm voisi tehdä. Eli noin hyvää esimerkkiä vallankäytöstä... Pienille pojille välitetään viesti, että ette te ole julkisen tunnustuksen arvoisia.Ehkä nyt emme kuitenkaan ala puhua pääministerin mättäälle istumisista suhteessa siihen, miten tässä maassa poikia arvostetaan. Ymmärrät varmasti itsekin, että siinä ei ole enää mitään järkeä.
eri joten:
PM Marin kuitenkin twiittaili tyttöjenpäivänä onnittelut. Ei onnistunut poikienpäivänä.
Äitejä palkitaan ja presidentti pitää puheita. Ei tapahdu isänpäivänä.
Ei kerro mitään arvostuksen tasosta?
Ei kerro.
Mikähän sitten kertoo jos ei hiljaisuus ja nollaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te tosiaan tiedä miksi juhlitaan naisten- ja tyttöjenpäivää? Googlella selviää. Naisten ja tyttöjen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vielä kauaa ja huteralla pohjalla ne ovat vieläkin monessa maassa. Päivät ovat kansainvälisiä päiviä. Minä olen lapsille mm. tyttöjen päivänä kertonut, etteivät tytöt saa käydä koulua kaikissa maissa. Samasta syystä Plan kummilapsi on meillä tyttö.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke muista maista, ja hyvä oikeuksista on puhua edelleen kun meillekin muuttaa ihmisiä kulttuureista joissa nämä oikeudet eivät ole itsestäänselvyys.
Pojat ja miehet eivät ole eivätkä koe nytkään maailmanlaajuisesti samanlaista syrjintää perustuen kuten naiset.
Kiva tarina. Mutta kun ei selitä sitä miksi Suomessa suomalaiset kohtelevat poikia tässä asiassa syrjien ja tahallaan jättämällä huomiotta.
Eihän tässä maassa juhlittu muiden maiden tyttöjä ja heidän oikeuksiaan, vaan meidän maamme tyttöjä. Asia näyttäytyisikin erilaiselta, jos kyse olisi tuosta. Ja se olisikin perusteltua. Mutta kun johtopaikoille istutettiin nimenomaan suomalaisia tyttöjä havainnollistamaan Suomen vinksahtanutta tasa-arvopolitiikkaa, niin siitä me puhumme nyt.
Anteeksi vain, mutta jos katsot tyttöjen päivänä esiin nostettuja asioita, niin uutisoinnissa ja keskusteluissa on aina ollut hyvin kansainvälinen vire. Meillä oli viime vuonna monen naisen mielestä upea tilanne, jossa nuorehkot naiset valittiin maamme näkyvimpiin päättäviin asemiin. OLisi ollut aivan helvetin tyhmää olla hyödyntämättä tätä. Sitä hyödynnettiin myös kansainvälisesti, mitä pidän vain ja ainoastaan hienona juttuna. Toivottavasti poikien tai nuorten miesten elämästä keksitään samanlaisia upeita esimerkkejä, joissa asiat ovat edenneet parempaan. Lukisin niistä mielelläni poikein päivänä.
Ja miten nuo naiset ovat valtaansa käyttäneet?! Siitähän tässä keskustellaan. Eivät he ainakaan tasa-arvoisempaan suuntaan vie yhtään mitään. Koskaan ei ole kak si nais moraali kukoistanut näin! Samalla uhriudutaan et "minähän en mättäälle istu, eikä mieheltä tätä pyydettäis!"
kun voisi luetella pitkän pätkän kaikista sanomista ja tekemisistä, jota ei IKINÄ miespm voisi tehdä. Eli noin hyvää esimerkkiä vallankäytöstä... Pienille pojille välitetään viesti, että ette te ole julkisen tunnustuksen arvoisia.Ehkä nyt emme kuitenkaan ala puhua pääministerin mättäälle istumisista suhteessa siihen, miten tässä maassa poikia arvostetaan. Ymmärrät varmasti itsekin, että siinä ei ole enää mitään järkeä.
eri joten:
PM Marin kuitenkin twiittaili tyttöjenpäivänä onnittelut. Ei onnistunut poikienpäivänä.
Äitejä palkitaan ja presidentti pitää puheita. Ei tapahdu isänpäivänä.
Ei kerro mitään arvostuksen tasosta?
Ei kerro.
Jos jättäisin toivottamatta "hyvää äitienpäivää" tai unohtaisin vaimoni syntymäpäivän niin olen melko varma että se tulkittaisiin arvostuksen puutteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja yhden kerran unohtaminen voisi mennä vielä inhimillisen erehdyksen piikkiin. Mutta kun näitä on ollut systemaattisesti joka kerta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Ja sitten kun joku 8-vuotias poika lukeekin ja aktivoituu, niin alat vittuilemaan.
Kyllä minunkin lapseni lukevat lehtiä ja ovat kiinnostuneita monista asioista. Mutta ehkä he sitten eivät ole niin tiedostavia. Tai ehkä kotoa on annettu sellainen malli, että lasi on pikemminkin puolitäysi kuin puolityhjä. Jos saa namia ja legoja omilta vanhemmilta, on iloinen ilman pääministerin huomiotakin.
Miten teillä siis poikien päivää juhlittiin? Kuinka selitit pääministerin ja presidentin toimintaa?
-I.F.Kukaan i.f. ei kasvattais omia tyttäriäkään tähän maailmaan tyyliin "riittää kun saat namia kotona, niin eipä tarvitse mihinkään epäkohtaan kiinnittää huomiota" Miksi ihmeessä poikien tarvitsee sellaiseen alistua?
Mekin itse asiassa paistettiin lettuja pihalla yms. Aika samalla kaavalla mentiin. :)
Meillä on käyty yleisellä tasolla keskusteluja siitä, miten politiikassa on eriäviä näkökantoja kuten ihmisillä ylipäätään. En haluaisi lapselle sitä painolastia vielä kipata niskaan, että huomaisi olevansa vähemmän tärkeä ja alkaisi havannoimaan maailmaa jatkossa siitä näkökulmasta ja pahimmassa tapauksessa katkeroitumaan. Idealistina toivon, että saisin asioita muutettua ennen kun hän joutuu asian huomaamaan.
Kyllä minä ainakin kasvatan 8-vuotiaan lapseni siihen, etttei hänen tarvitse vielä miettiä tasa-arvoasioita vaan riittää ihan vain se, että kohdellaan kaikkia ihmisiä hyvin ja odotetaan hyvää kohtelua myös muilta. Sukupuolesta, iästä, ihonväristä tai mistä muusta vain asiasta riippumatta. Se on ainoa tasa-arvoasia, jonka ymmärtämiseen täytyy pystyä tuossa iässä.
Mutta kun se lapsi voi huomata itsekin asioita. "Miksi tytöille, mutta pojille ei?"
Älkää aliarvioiko lasten ajattelukykyä. Jo pieni lapsi tunnistaa, mikä on epäreilua. Kyllä silloin voi käydä lapsen iän ja kehitystason mukaista keskustelua.
Ja btw, näköjään se miten "kaikkia ihmisiä kohdellaan hyvin", on pitkälti tulkinnanvarainen asia. Ketju jo sen todistaa. Joidenkin mielestä syrjintä on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te tosiaan tiedä miksi juhlitaan naisten- ja tyttöjenpäivää? Googlella selviää. Naisten ja tyttöjen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vielä kauaa ja huteralla pohjalla ne ovat vieläkin monessa maassa. Päivät ovat kansainvälisiä päiviä. Minä olen lapsille mm. tyttöjen päivänä kertonut, etteivät tytöt saa käydä koulua kaikissa maissa. Samasta syystä Plan kummilapsi on meillä tyttö.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke muista maista, ja hyvä oikeuksista on puhua edelleen kun meillekin muuttaa ihmisiä kulttuureista joissa nämä oikeudet eivät ole itsestäänselvyys.
Pojat ja miehet eivät ole eivätkä koe nytkään maailmanlaajuisesti samanlaista syrjintää perustuen kuten naiset.
Kiva tarina. Mutta kun ei selitä sitä miksi Suomessa suomalaiset kohtelevat poikia tässä asiassa syrjien ja tahallaan jättämällä huomiotta.
Eihän tässä maassa juhlittu muiden maiden tyttöjä ja heidän oikeuksiaan, vaan meidän maamme tyttöjä. Asia näyttäytyisikin erilaiselta, jos kyse olisi tuosta. Ja se olisikin perusteltua. Mutta kun johtopaikoille istutettiin nimenomaan suomalaisia tyttöjä havainnollistamaan Suomen vinksahtanutta tasa-arvopolitiikkaa, niin siitä me puhumme nyt.
Anteeksi vain, mutta jos katsot tyttöjen päivänä esiin nostettuja asioita, niin uutisoinnissa ja keskusteluissa on aina ollut hyvin kansainvälinen vire. Meillä oli viime vuonna monen naisen mielestä upea tilanne, jossa nuorehkot naiset valittiin maamme näkyvimpiin päättäviin asemiin. OLisi ollut aivan helvetin tyhmää olla hyödyntämättä tätä. Sitä hyödynnettiin myös kansainvälisesti, mitä pidän vain ja ainoastaan hienona juttuna. Toivottavasti poikien tai nuorten miesten elämästä keksitään samanlaisia upeita esimerkkejä, joissa asiat ovat edenneet parempaan. Lukisin niistä mielelläni poikein päivänä.
Ja miten nuo naiset ovat valtaansa käyttäneet?! Siitähän tässä keskustellaan. Eivät he ainakaan tasa-arvoisempaan suuntaan vie yhtään mitään. Koskaan ei ole kak si nais moraali kukoistanut näin! Samalla uhriudutaan et "minähän en mättäälle istu, eikä mieheltä tätä pyydettäis!"
kun voisi luetella pitkän pätkän kaikista sanomista ja tekemisistä, jota ei IKINÄ miespm voisi tehdä. Eli noin hyvää esimerkkiä vallankäytöstä... Pienille pojille välitetään viesti, että ette te ole julkisen tunnustuksen arvoisia.Ehkä nyt emme kuitenkaan ala puhua pääministerin mättäälle istumisista suhteessa siihen, miten tässä maassa poikia arvostetaan. Ymmärrät varmasti itsekin, että siinä ei ole enää mitään järkeä.
eri joten:
PM Marin kuitenkin twiittaili tyttöjenpäivänä onnittelut. Ei onnistunut poikienpäivänä.
Äitejä palkitaan ja presidentti pitää puheita. Ei tapahdu isänpäivänä.
Ei kerro mitään arvostuksen tasosta?
Ei kerro.
Jos jättäisin toivottamatta "hyvää äitienpäivää" tai unohtaisin vaimoni syntymäpäivän niin olen melko varma että se tulkittaisiin arvostuksen puutteeksi.
Kysehän ei esim. äitienpäivän historiassa ole ollut siitä, että yksittäiselle äidille tuodaan kukka ja suklaarasia sänkyyn että sille tulee hyvä mieli, vaan siitä, että äitien asemaa uuden sukupolven kasvattajana ja työvoiman uusintajana ei yhteiskunnallisesti otettu huomioon tavalla, jonka se ansaitsisi. Päivällä on pitkät perinteet. Ehkäpä isänpäivän suhteen samanlainen yhteiskunnallinen aspekti on jäänyt hahmottumatta, koska heidn yhteiskunnallinen ja taloudellinen osallisuutensa on työelämän kautta ollut aina vahva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te tosiaan tiedä miksi juhlitaan naisten- ja tyttöjenpäivää? Googlella selviää. Naisten ja tyttöjen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys vielä kauaa ja huteralla pohjalla ne ovat vieläkin monessa maassa. Päivät ovat kansainvälisiä päiviä. Minä olen lapsille mm. tyttöjen päivänä kertonut, etteivät tytöt saa käydä koulua kaikissa maissa. Samasta syystä Plan kummilapsi on meillä tyttö.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke muista maista, ja hyvä oikeuksista on puhua edelleen kun meillekin muuttaa ihmisiä kulttuureista joissa nämä oikeudet eivät ole itsestäänselvyys.
Pojat ja miehet eivät ole eivätkä koe nytkään maailmanlaajuisesti samanlaista syrjintää perustuen kuten naiset.
Kiva tarina. Mutta kun ei selitä sitä miksi Suomessa suomalaiset kohtelevat poikia tässä asiassa syrjien ja tahallaan jättämällä huomiotta.
Eihän tässä maassa juhlittu muiden maiden tyttöjä ja heidän oikeuksiaan, vaan meidän maamme tyttöjä. Asia näyttäytyisikin erilaiselta, jos kyse olisi tuosta. Ja se olisikin perusteltua. Mutta kun johtopaikoille istutettiin nimenomaan suomalaisia tyttöjä havainnollistamaan Suomen vinksahtanutta tasa-arvopolitiikkaa, niin siitä me puhumme nyt.
Anteeksi vain, mutta jos katsot tyttöjen päivänä esiin nostettuja asioita, niin uutisoinnissa ja keskusteluissa on aina ollut hyvin kansainvälinen vire. Meillä oli viime vuonna monen naisen mielestä upea tilanne, jossa nuorehkot naiset valittiin maamme näkyvimpiin päättäviin asemiin. OLisi ollut aivan helvetin tyhmää olla hyödyntämättä tätä. Sitä hyödynnettiin myös kansainvälisesti, mitä pidän vain ja ainoastaan hienona juttuna. Toivottavasti poikien tai nuorten miesten elämästä keksitään samanlaisia upeita esimerkkejä, joissa asiat ovat edenneet parempaan. Lukisin niistä mielelläni poikein päivänä.
Ja miten nuo naiset ovat valtaansa käyttäneet?! Siitähän tässä keskustellaan. Eivät he ainakaan tasa-arvoisempaan suuntaan vie yhtään mitään. Koskaan ei ole kak si nais moraali kukoistanut näin! Samalla uhriudutaan et "minähän en mättäälle istu, eikä mieheltä tätä pyydettäis!"
kun voisi luetella pitkän pätkän kaikista sanomista ja tekemisistä, jota ei IKINÄ miespm voisi tehdä. Eli noin hyvää esimerkkiä vallankäytöstä... Pienille pojille välitetään viesti, että ette te ole julkisen tunnustuksen arvoisia.Ehkä nyt emme kuitenkaan ala puhua pääministerin mättäälle istumisista suhteessa siihen, miten tässä maassa poikia arvostetaan. Ymmärrät varmasti itsekin, että siinä ei ole enää mitään järkeä.
Ei ollut tarkoitus aloittaa siitä mitään erillistä keskustelua, vaan kyse oli osoittaa kaks ina ismoralismi hänen toiminnassaan. Jaksaa joka asiasta uhriutua naisena, mutta syrjii jatkuvasti ja systemaattisesti miehiä ja poikia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Eikä se, että poikia ei julkisesti huomioida poikien päivänä samalla tavalla kuin tyttöjä tyttöjenpäivänä, eikö niin? Voitko myöntää?
Voin myöntää, että täydellisessä maailmassa sekä tytöt että pojat saisivat yhtä paljon huomiota. Mutta korostan, että edelleen tärkeintä on oman lähipiirin huomio, ja sellaisen huomion antamiseen on vaikka millä mitalla päiviä. Ehkä omat lapseni ovat saaneet riittävästi huomiota, koska eivät pettyneet poikien päivänä kun valtiovalta ei heitä huomioinut.
Muistaakseni pääministeri ainakin jonakin tyttöjen päivänä onnitteli omaa tytärtään. Niin kauan kuin hänellä ei ole poikaa, ei hän voi omaa poikaansa onnitella. Itse onnittelen ja rakastan omiani kaikkien tilaisuuksien tullen.
-I.F.
Julkinen tunnustus ei sulje pois lähipiirin taholta tulevaa huomioimista. Voi käydä jopa päinvastoin: kun tietoisuus päivästä lisääntyy, niin jopa sukulaiset voivat osoittaa pojille huomiota.
Tuo sun yritys on vähän surullista katsottavaa.
Mikähän ihme siinä on, ettet tosiaan soisi pojille julkista huomiota... Yrität kyllä kaikella mahdollisella tavalla blokata pojat pois :D Et se siitä sun "täydellisestä maailmasta".
Olet hupaisa. Haluaisitko näyttää viesteistäni sen, jossa en soisi pojille julkista huomiota? Mielestäni olen väsyksiin saakka kirjoittanut, että soisin pojille kaiken mahdollisen huomion.
-I.F.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tässä ketjussa on kyse poikienpäivästä ja sen juhlinnasta? Miten sitä kannattaisi palstamiesten mielestä juhlia? Olisi kiva saada ideoita. Millaisia asioita aikuisten - miesten ja naisten - kannattaisi nostaa juhlinnassa esiin? Te olette olleet poikia, tiedätte paremmin. Ideoita kehiin!
Ellei mielenkiinto sitten ollutkin jo alunperin muualla eli naisiin kohdistuvassa katkeruudessa ja siitä valittamisessa.
Tämä kuuluu yhtä lailla meille naisille kuin miehillekin.
Eikö sinusta itsestäsi ole selvä epäkohta, että tyttöjenpäivänä laitetaan tyttöjä valtapaikoille hehkuttaen tulevaisuuden johtajista. Joka mediassa juttuja ja ministerien kommentteja ja poikien päivänä täysi hiljaisuus kaikilta! Siitä huolimatta, että juttuvinkkejä on laitettu. Eli asiasta ei suostuta tekemään mitään.
Mun on todella vaikeaa hyväksyä ihmistä, jolle tällainen on ok. Täytyy olla jotain vikaa, jos ei tuollaista tuomitse.
Tämä synnytti itsessäni oikein voiman- ja turhautumisen puuskan tehdä asialle jotain. Nyt tää perseily saa riittää. Ei tämä tytöillekään hyvää tee, että kasvavat tällaiseen polkemaan toisia alas.
Minun on kyllä vaikea nähdä epäkohtana sitä, että tytöille annetaan mallia siitä, että heillekin on paikka päättävissä asemissa. Nykyäänhän tilanne alkaa siltä osin olla onneksi tosi hyvä.
Mutta odotan mielenkiinnolla, millaisia juttuja tulevina vuosina sitten alkaa tulla poikien osalta, samasta poikia voimaannnuttavasta näkökulmasta. Itseni on vähän vaikea sellaisia keksiä, rehellisesti sanoen, mutta se lienee minulta vain mieleikuvituksen puutetta.
No asetupa sen 8 v pojan silmin katsomaan asiaa. Hän osaa jo lukea ja seurata uutisia... Hänelle tulee ehkä joku ikäisilleen suunnattu oma lehtikin.
Tähän asti poika on ajatellut olevansa yhtä tärkeä ja arvostettu kuin naapurin saman ikäinen tyttökin. Opettaja on kohdellut ihan reilusti ja samat säännöt tuntuu koskevan kaikkia ja se on ollut pojasta ihan ok. Samoja leikkejä on leikitty, ei ole käynyt mielessäkään miksi ei voisi leikkiä samoja leikkejä tytön kanssa kuin pojankin, vaikka koulussa ovatkin usein omissa porukoissaan.
Nyt tyttöjenpäivä on tulossa. Omassa koululaisille suunnatussa julkaisussa on tästä paljon asiaa, poika ihmettelee "mikäs tällainen on", on luonnollista että sitä seuraa kysymys, onkohan pojillakin oma päivä. Poika kysyy äidiltään, joka ei osaa sanoa. Googlettaa ja asia selviää: toukokuussa sitten!
Sitten tulee se tyttöjenpäivä. Poika tietää ja tunnistaa ministerit, joilla on paljon sanottavaa ja joilla on valtaa, joita kuunnellaan. Poika lukee netistä eri kampanjoiden kautta kuinka ministerit huomioivat tyttöjä eri tavoin ja kertovat näille rohkaisevia viestejä! Yksi isompi tyttö pääsi jopa pääministerin paikalle, sen täytyy olla jännittävää! Kukahan poikien päivänä pääsee... poika pohtii.
Koittaa toukokuu, koittaa poikien päivä. Poika herää jo aamulla kysymään äidiltään onko jo jotain uutisia?!?! Ei mitään. Ei missään mitään pientäkään huomiota. Koko päivänä. Poika on todella pettynyt ja ihmettelee asiaa, kyselee vanhemmiltaan. Miten he voisivat vastata, kun eivät ymmärrä itsekään, miten tällainen on nykyään mahdollista.
Perustuu tositapahtumiin.
Ja lopuksi kysymys: Miten kaikki tuo vaikuttaa pojan kasvutarinaan, jos sama tulee jatkumaan ja toistumaan elämässä kerta toisensa jälkeen?
Tai miten se vaikuttaa naapurin tytön kasvuun, että hän tulee hyvin tietoiseksi iitä, miten erityisesti häntä kohdellaan sukupuolensa vuoksi.
Kun sama tulee toistumaan.
Minusta tuntuu, että tässä perheessä juhlapäivien hyvin satunnainen vietto otetaan nyt ehkä hieman liian vakavasti.
Oma kokemukseni kyllä on, että poikiani kiinnostivat poikien päivänä huomattavasti enemmän oman perheen kuin presidentin tekemiset ja sanomiset.
Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä. Juhli tuntemiasi poikia ja miehiä.
-Intersektionaalinen feministi ja kolmen pojan äiti.
Minä juhlinkin, mutta kyllä mun velvollisuus on tehdä muutakin ja puuttua yhteiskunnalliseen rakenteelliseen syrjintään, kun sellaista näen. Sitä tein yli 10 v parikymppisenä pieni tyttö kainalossa, hänen oikeuksiaan puolustaen ja sitä teen nytkin pojan kanssa.
Tuon takia intersektionaalinen feminismi on mun silmissä äärettömän tuhoisaa, se kumartaa toiseen suuntaan ja pyllistää toisille. Minä haluan tasa-arvoa lapsilleni.
Minulle erityisen läheinen aihe ovat loppuvuodesta syntyneiden poikien asiat. Poikien erot henkisessä kypsyydessä ja fyysisessä koossa ovat isot, ja niistä aiheutuu loppuikään heijastuvia ongelmia. Näitä ongelmia pitäisi pyrkiä vähentämään esimerkiksi joustavan koulun aloituksen avulla. Adhd-diagnooseja annetaan eniten loppusyksyllä syntyneille pojille, mikä osoittaa että kypsyyseroja pyritään patologisoimaan. Tämä ei mielestäni ole hyvä asia.
Oletko eri mieltä vai oletko sinäkin intersektionalisti?
-I.F.
Sekä että. Ymmärrän ongelman, mutta käytännön toteutus voi olla hankala. Yksilölliset erot tulee huomioida. Ei voida laittaa kategorisesti tiettyinä kuukausina syntyneitä eri aikaan kouluun. Kypsyyserot voivat olla suuret sekä yksilöiden välillä että tietyn yksilön eri osa-alueilla. (Esim voi olla akateemisilta taidoilta todella taitava, mutta sosiaalisesti kypsymätön, tai toisinpäin)
Jos yrität tällä osoittaa, miksi sukupuolten erilaisen kohtelun tulisi olla ok, niin pieleen menee ja rankasti.
Kyllä, henkeen ja vereen olen sitä mieltä että sukupuolet ansaitsevat erilaista kohtelua. Poikia täytyy tukea koulussa enemmän. En voi hyväksyä siitä, että joka kuudes itäsuomalainen poika läpäisee peruskoulun vailla lukutaitoa. Se ei ole tasa-arvoa.
-I.F.
Eikä se, että poikia ei julkisesti huomioida poikien päivänä samalla tavalla kuin tyttöjä tyttöjenpäivänä, eikö niin? Voitko myöntää?
Voin myöntää, että täydellisessä maailmassa sekä tytöt että pojat saisivat yhtä paljon huomiota. Mutta korostan, että edelleen tärkeintä on oman lähipiirin huomio, ja sellaisen huomion antamiseen on vaikka millä mitalla päiviä. Ehkä omat lapseni ovat saaneet riittävästi huomiota, koska eivät pettyneet poikien päivänä kun valtiovalta ei heitä huomioinut.
Muistaakseni pääministeri ainakin jonakin tyttöjen päivänä onnitteli omaa tytärtään. Niin kauan kuin hänellä ei ole poikaa, ei hän voi omaa poikaansa onnitella. Itse onnittelen ja rakastan omiani kaikkien tilaisuuksien tullen.
-I.F.
Julkinen tunnustus ei sulje pois lähipiirin taholta tulevaa huomioimista. Voi käydä jopa päinvastoin: kun tietoisuus päivästä lisääntyy, niin jopa sukulaiset voivat osoittaa pojille huomiota.
Tuo sun yritys on vähän surullista katsottavaa.
Mikähän ihme siinä on, ettet tosiaan soisi pojille julkista huomiota... Yrität kyllä kaikella mahdollisella tavalla blokata pojat pois :D Et se siitä sun "täydellisestä maailmasta".
Olet hupaisa. Haluaisitko näyttää viesteistäni sen, jossa en soisi pojille julkista huomiota? Mielestäni olen väsyksiin saakka kirjoittanut, että soisin pojille kaiken mahdollisen huomion.
-I.F.
Soisit, mutta tuet eriarvoistamista.
-eri
Minä en ole äänestänyt yhtäkään (pää)toimittajaa eläessäni. Ilmeisesti juttuideasi eivät olleet ihan niin hyviä ja mielenkiintoisia ja relevantteja kuin olit ajatellut? Syytön minä siihen olen.