Ideoita salaisen hyvän tekemiseen
Sain eräältä kurssilta idean tehdä joka päivä jokin hyvä työ, mutta salaa, siitä ei ole tarkoitus kertoa muille eikä raportoida somessa. Idea on minusta aivan ihana, mutta ongelma on, etten keksi mitä hyvää voisin tehdä?! Rahaa voi tietysti lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, mutta en joka päivä. Roskia poimia ehkä... mutta mitä muuta? Ideoita?
Kommentit (404)
Lahjoita minulle nimettömänä 10 000€.
Rukoile jonkun ihmisen puolesta.
Lahjoita stipendejä yläasteelle vaikka kotitalouteen, tunnetaitoihin tai ystävälliseen käytökseen joltain keksityltä yhdistykseltä.
Lahjoita stipendejä lastensuojeluun/ koulukotiin peruskoulun päättäville nuorille.
Vierailija kirjoitti:
Tervehdi hiljaista ihmistä. Juttele vanhukselle. Uskon, että sosiaalinen kontakti on paljon tärkeämpää, kuin lahjoitus hyväntekeväisyyteen. Näin minä olen tehnyt, vaikka olen keski-ikäinen mies. Enkä ole edes sosiaalinen, enkä uskovainen. Ulkomailla tämä on normaalimpaa. Suomessa ollaan ensin yllättyneitä, mutta sitten hyvillään.
Riippuu vähän paikkakunnastakin tuo yleinen sosiaalisuus tai tuttavallisuus.
Jos kassalla edessäsi oleva ei voi maksaakaan koska hänen tilillään ei ole riittävästi rahaa, niin maksa hänen ostoksensa. Antaa tulla päälle siihen kuittiin sinun ostokset ja maksat sitten kaiken kerralla.
Jos ei ole älytön lasku ja sinulla on riittävästi rahaa siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silitä kissaa.
Myötäkarvaan.
Mirriä.
Vierailija kirjoitti:
Av-mamman maailmassa on kaksi ongelmaa: kodittomat narkkarit jotka ottavat hyväosaisille tarkoitetut jutut ja hyväosaiset jotka ottavat kodittomille narkkareille tarkoitetut jutut. Kannattaa vaan rystyset valkoisina pitää kiinni omastaan ja olla epäluuloinen :D
Keski- ja suurituloisten verotusta ei saa kiristää. Pitää jäädä enemmän rahaa säästöön ja reissaamiseen.
Mitä ne köyhät lisärahalla tekee? Nehän ostaa sillä ruokaa. Gzus!
Vierailija kirjoitti:
Köyhän luukusta ruskee kirjekuori.
😁
Mitä köyhä tekee ruskealla kirjekuorella ?
Mä oon pari kertaa ollut viemässä pyykkejä kerrostalon pyykkinaruille kuivumaan, mutta siellä on olleetkin jo jonkun pyykit. Kokeilin ja ne olikin jo ihan kuivia, telineessä roikkui heidän tyhjä pyykkikassi, joten päätin viikata nätisti pyykit heidän kassiin valmiiksi. Osittain siksi, että saisin omani kuivumaan, mutta myös ihan ilahduttaakseni! Kipaisin vielä sisällä kirjoittamassa lapun, johon kirjoitin jotain että "viikkasin pyykkisi valmiiksi, ole hyvä!".
Kun myöhemmin tulin hakemaan omia pyykkejäni, joku oli tuonut kangaskassin, jonka sisällä oli keksipaketti ja lappu, johon oli kirjoitettu vuolaat kiitokset! Kyllä tuli hyvä mieli.
Joilla on vähän näyttökertoja youtubessa katso heidän video tai vedä läpi nopsasti, et saat heille näyttökerran.
Hm, vuosikymmeniä olen päästänyt kassalla toisen edelleni, jos itselläni on isot ostokset ja toisella esim vain jäätelöpaketti. Ihan normaalia huomaavaisuutta. Minulla on tapana myös pienesti siivota ja järjestellä kaupoissa (kuitit roskiin kassapäädystä, lattialle pudonnut vaate ylös, putoamaisillaan oleva pakkaus, unohtunut tuote väärään hyllyyn->annan myyjälle että vie pois, jos pilaantuva elintarvike jne). Johtuu varmaan siitä että itsekin olen kaupassa ollut töissä. Talvella hiekoittelen rivitalossa muidenkin portaanedustoja, naapuri taas kolaa lumet ihan kuntoilun vuoksi koko talon edustalta. Kävin naapurille ilmoittamassa että autoosi on jäänyt valot päälle, ettei ole aamulla akku tyhjä jos pitää lähteä kiireesti jonnekin. Eihän nämä kovin salaisia ole mutta tarvitseeko ollakaan.
Me ollaan käyty taluttamassa naapurin koiraa kun naapuri oli sairaana. Tai jäi tavaksi että yksi pitkä lenkki joka päivä vaikka naapuri jo kunnossa. Me saadaan koiraseuraa kävelylenkille missä käytäisiin muutenkin ja koira nauttii liikunnasta ja omistajansa ei ole pakko käydä pitkällä lenkillä jos ei kerkeä tai jaksa. Sovittu siis aika ja napataan koira häkistä mukaan (ostettiin itselle talutusnaru tätä varten) ja palautetaan lenkin jälkeen häkkiin.
Huomaa lapset ja nuoret. Juttele heille ja näytä, että välität.Jos ei muuta niin hymyily ja tervehtiminenkin on hyvä juttu.👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Joskus on tullut kaupungilla kulkiessa joku ihan yllättävä kohteliaisuus tuntemattomalta, ensijärkytyksen jälkeen on piristänyt päivää ja nuo muistaa pitkään :) joskus on myös tultu kysymään saako halata. Tottakai saa, kiitos!
Suomalaisten pitäis rohkeammin uskaltaa kehua toisia.
Kiitos ei halailijoita. Edellisellä kerralla hävisi sen takia lompakko.
Vierailija kirjoitti:
No minä olen ollut sellaisessa ringissä, jossa käymme lukemassa hoitokodissa oleville vanhuksille.
Siellä on senkin ikäisiä ja niin hyväkuntoisia ihmisiä että he innostuvat tuosta. Luetaan monenlaisia tekstejä, uutisia. runoja, kuvalehtiä ja joskus jotain kirjaa,
Usein myös keskusellaan niistä asioista, joista on luettu.
Hoitokodeissa on runsaasti ykisnäisiä ihmisiä, aivan lapsettomia naisia ja miehiä joilla sukulaiset ovat vähissä.
Sitten lapsia ja lastenlapsia, jotka asuvat aivan eri puolella Suomea tai ovat töissä kaukana ulkomailla.
Heillä ei käyt vieraita kuin kerran vuodessa, yleensä kesällä lomien aikaan.
Joskus sydän itkee siitä kiitollisuudesta, miten iloisia jotkut vanhukset ovat siitä, että on seuraa.
Ja että on joku, joka kävelyttää häntä ulkona kun sireenit kukkii ja tuoksuu voimakkaasti.
Henkilökunnilla on harvoin, tuskin koskaan aikaa, tälläiseen hlökohtaiseen kohtaamisen asukkaan kanssa.
Tätä aina ihmettelen, että vanhusten auttajat osaavat mennä vain hoivakotiin, jossa on jo henkilökuntaa sekä muita vanhuksia seuraa pitämään. Miten pääsisi ilahduttamaan niitä kotona asuvia yksinäisiä, joille hyvässä lykyssä ainoa ihmiskontakti on kaupan kassa kerran viikossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen ollut sellaisessa ringissä, jossa käymme lukemassa hoitokodissa oleville vanhuksille.
Siellä on senkin ikäisiä ja niin hyväkuntoisia ihmisiä että he innostuvat tuosta. Luetaan monenlaisia tekstejä, uutisia. runoja, kuvalehtiä ja joskus jotain kirjaa,
Usein myös keskusellaan niistä asioista, joista on luettu.
Hoitokodeissa on runsaasti ykisnäisiä ihmisiä, aivan lapsettomia naisia ja miehiä joilla sukulaiset ovat vähissä.
Sitten lapsia ja lastenlapsia, jotka asuvat aivan eri puolella Suomea tai ovat töissä kaukana ulkomailla.
Heillä ei käyt vieraita kuin kerran vuodessa, yleensä kesällä lomien aikaan.
Joskus sydän itkee siitä kiitollisuudesta, miten iloisia jotkut vanhukset ovat siitä, että on seuraa.
Ja että on joku, joka kävelyttää häntä ulkona kun sireenit kukkii ja tuoksuu voimakkaasti.
Henkilökunnilla on harvoin, tuskin koskaan aikaa, tälläiseen hlökohtaiseen kohtaamisen asukkaan kanssa.
Tätä aina ihmettelen, että vanhusten auttajat osaavat mennä vain hoivakotiin, jossa on jo henkilökuntaa sekä muita vanhuksia seuraa pitämään. Miten pääsisi ilahduttamaan niitä kotona asuvia yksinäisiä, joille hyvässä lykyssä ainoa ihmiskontakti on kaupan kassa kerran viikossa?
Eikö spr:llä tai vastaavilla kolmannen sektorin toimijoilla jo ole ystäväprojekteja eli systeemejä, joiden kautta yksinäiseksi itsensä tunteva ja auttamishaluinen voivat kohdata?
Olen laittanut koronatiedotteen jotta ihmiset saa vinkin totuuteen.
Laitoin yhteen paikkaan.
Ihana ketju!