Lue keskustelun säännöt.
Lihava, oletko sinäkin ihmisille näkymätön?
13.05.2021 |
Tai sinä laihtunut, tulitko näkyväksi jälleen?
Olen viimeisen kolmen vuoden aikana lihonut. Ja paljon. Olen melko pitkä, ja reippaasti ylipainoinen.
Itseä se tietysti häiritsee monellakin tapaa, mutta palattuani vuosi sitten töihin useamman vuoden äitiysvapaalta, olen huomannut kummallisen muutoksen.
Ihmiset eivät näe minua.
Kerron esimerkin. Minua ja kolmea työtoveriani lähestyi tuntematon henkilö, jolla oli kysyttävää. Hän esitti kysymyksen ja otti katsekontaktin kaikkiin muihin paitsi minuun. Minä olin kuitenkin ainoa, joka pystyi vastaamaan hänen kysymykseensä. Ennen sen selviämistä hänen katseensa pyyhkäisi meidän neljän välillä useamman kerran, pysähtymättä minuun kertaakaan edes hetkeksi.
Työkaverini ovat kaikki hoikkia.
Ja tämä esimerkin tapainen tilanne on toistunut monta kertaa! Minulta ei edes kysytä, minut ohitetaan kuin olisin ilmaa. Keskustelussa vastapuoli katsoo minuun hyvin vähän, jos lainkaan, mikäli paikalla on toinen henkilö, jolle kohdistaa puheensa.
Hiton outoa. Olen sama työni osaava ihminen, kuin ennenkin. Pukeudun siististi, käyttäydyn ystävällisesti ja avoimesti.
Luin tästä ilmiöstä muualta ja olen valmis allekirjoittamaan väitteen, lihavuus muuttaa sitä, miten ympärillä olevat kohtelevat henkilöä.
Kokemuksia kuulisin mielelläni.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat on lepposii -ne ei tee kepposii =)
Eli otetaan tääkin vaan ilon kautta =)
Tokihan jokaisen ylipainoisen kannattaisi laihduttaa -terveyssyiden takia.
(eli palattiinkin asialinjalle)
OIkeasti ylipainoisten ei kannata laihduttaa, minkä tietäisit, jos ylipäätään jotain tietäisit. TUTKITUSTI laihduttaminen lihottaa vain entisestään yli 90% laihduttajista. Tämänkin tietäisit, jos mistään mitään tietäisit.
Ylipainoisen kannattaa keskittyä elämään vaan hyvää, mahdollisimman terveellistä elämää, ja jos siinä sitten sivussa paino putoaa, niin hyvä niin. Mutta perusterveellinen elämä ei itsessään laihduta, minkä senkin tietäisit, jos mistään mitään tietäisit.
Älä höpötä valheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun olisi pummeillekkin näkymätön mutta päinvastoin. Ärsyttävää eurojen ja tupakkien lisääntyvät pummaajat.
Miksi juuri lihavia ahdistellaan eniten. Pitääkö he lihavaa tyhmänä ja helppona nakkina.
TerveSuomi tekemän tutkimuksen mukaan noin 1,2 miljoonan aikuisen painoindeksi ylittää lihavuuden rajan (30 kg/m2).
Aika moinen määrä näitä "näkymättömiä" siis, ja jos tähän lasketaan ylipainoiset jotka eivät ole ylittäneen lihavuuden kriteeriä, vielä enemmän.
Itse uskon että nämä näkymättömyys-kokemukset yms. lähtevät suurelta osin omasta päästä. Kun itse ei omassa kropassaan viihdy, sitä virittää tuntosarvet ylikierroksille ja kaikesta haetaan ja nähdään jotain negatiivista itseen kohdistuvaa. Ja voi hyvinkin ollakin niin, että kun itse tuntee olonsa tukalaksi ja ennakkoasenne on se että olen näkymätön tuo ei minua hyväksy jne. se näkyy omassa käytöksessä. Tiedostamatta.
Minä tunnen pari kolme oikeasti lihavaa ihmistä, siis reilusti yli tuon 30 painoindeksin rajan, eivätkä he todellakaan ole näkymättömiä kenellekään. Kivoja sosiaalisia ihmisiä. Tosin saavat sitten paljon negatiivista haukkumista juuri siitä että ovat avoimia mukavia sosiaalisia. Sitähän lihava ei saisi olla. Kaikista paras työkaverini on juuri sellainen, ja voi miten mukava ihminen!
Toinen ääripää on sitten tällaiset kuin minä. Olen liian laiha, lipputanko. Miehet ei tykkää! :D Sehän se kaiksita kamalin asia maailmassa onkin, pitänee mennä kauppaan hakemaan lujaa köyttä ja etsiä sopiva puu :D
Koskaan ei ole kohdillaan, aina saa kuulla ja aina kaivetaan jotain pahaa sanottavaa. Pitää kasvattaa vain sellainen teflonpanssari johon tuo kaikki p-ska ei tartu. On ollut opittava rakastamaan itseään, olemaan onnellinen juuri omana itsenään. Itsehän sitä elämäänsä elää, pääasia että itsellä on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nimenomaan jos joku sanoo että biologian takia lihavaa ei kuunnella, niin johtuu kulttuurisesta opitusta tavasta, esim länsimaissa. Monessa maassa lihavuus on vaurauden ja pätevyyden ja terveyden merkki. Lihavuus on ihmiselle ihan normaali tila, ei mikään merkki sairaudesta tms. Kyse on nimenomaan opituista asioista.
Täällä joku toinen ihrakasa yrittää pönkittää omaatuntoansa. Naurettavaa. Muuta sinne missä lihavia ihaillaan. Oletpahan pois meidän terveydenhuollosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa että pitkää ihmistä pidettäisiin näkymättömänä 🙈🙈 mulla ainakin töissä monesti niin, että jos oon ollu pitkän ja isokokosen työkaverin kanssa, ja itse hento ja pieni (molemmilla rasvaa kehossa) niin moni menee kysymään siltä isolta joka näkyy jo pidemmältä. Ei mtn tekemistä painon kanssa.
Pitkää naista syrjitään, miestä ei. Lyhyet naiset ja miehet syrjii, varsinkin Lyhyet lihavat naiset ja lyhyet hintelät miehet. Olen pitkä ja hoikka, niin olen kuulemma iso. Eli siis kun olen 15 pidempi ja 30 kg laihempi,kuin joku nainen, olen iso. Monta kertaa kokemus töissä, ja tuttavapiirissä.
No onko tuo nyt ihme kun median naiskuvan mukaan vain pitkät ja hoikat saa toimia malleina vaatteille, ruualle, lomille ja ihan kaikelle mitä ihminen tarvitsee. Varsinkin jos kyseessä on jotain haluttua luksusta joka tekee raatamisesta sen arvoista, niin vain pitkät ja hoikat sen yleensä median mukaan tässä elämässä ansaitsevat! Lyhyiden ja pyöreidenkin ihmisten syrjintä on rasismia josta sinä saatat hyötyä. Pitkät ihmiset saavat helposti enemmän palkkaa samalla osaamisella jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyipäs tällainen ketju. Olen huomannut tämän saman ilmiön. Olen ollut sekä normaalipainoinen/hoikka, että lihava (joka olen nyt). En ala selittelemään mitään aineenvaihdunnoista tai muista, olen itse syönyt itseni tällaiseksi ja sillä selvä. En mielelläni katso enää peiliin, koska miellän itseni alitajuisesti vielä hoikkana. Minulla on siis edelleen normaalipainoisen identiteetti, enkä ole siis vielä hyväksynyt totuutta alitajuisesti.
No niin tai näin ero on kyllä merkittävä. Kun hoikkana otin töissä kantaa johonkin asiaan, ihmiset oli kiinnostuneita ja selviteltiin yhdessä sitten sitä. Nyt minut ohitetaan. Kylmästi vaan. Onhan siinä varmaan ikärasismiakin mukana, mutta en ole kuitenkaan vielä kovin vanha (reilu nelikymppinen). Ehkä selvimmin tämän huomaa kun nuori ja hoikka, tyylitajuinen tunari kerta toisensa jälkeen saa mokansa läpi olkia kohauttamatta, mutta minut dissataan säännönmukaisesti tai jotenkin kaikki tuntuu olevan kovin vaikeaa mitä ehdotan. Vaikka lopulta paljastuisi että se olisi ollut oikea tapa. Tämä nyt yhtenä esimerkkinä. Monessa muussakin sen näkee että on lihava ja ilmeisesti ruma muiden silmiin.
Olen vähitellen alkanut alistua ajatukseen ja eristäynyt pienimpään mahdolliseen kontaktiin muiden kanssa esim töissä. Kukaan ei ole perään kysellyt ja hyvä niin. Voisin yrittää taas laihduttaa, mutta tuskin se enää mitään muuttaa kun olen muiden silmissä ylipainoinen. Kerran läski, aina läski kuten koulussa sanottiin niille jotka oli laihduttaneet eikä muut hyväksyneet näiden uutta hoikempaa statusta.
Minulla sama mutta olen laiha. Eli ei johdu ylipainosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut, että vanhaksi tuleminen aiheuttaa saman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisinpa!!! Itse olen lihavuuteni vuoksi kokenut lähinnä negatiivista, jopa aggressiivistakin kohtelua - näkymättömyys olisi helpotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaan ongelmaan törmää näin 165cm luuseripaskamiehenä
Tuo on ikävää, ja myönnän, että en itsekään reagoi, kuten pitkiin miehiin. Pidän itseäni heidän rinnallaan norsuna. Biologiaa? Monella pienellä ja sirolla miehellä on kuitenkin rautainen itsetunto, pätevyydestä puhumattakaan.
Itselle oli oikeasti järkytys miten ihmiset suhtautuu eritavalla kun sain laihdutettua parikymmentä kiloa. Ihan sama ihminen minä silti olen, joten ihmetyttää että miksi mielipiteeni nyt kiinnostaa palon enemmän kun ne on ollut ihan samoja kuin ennenkin? Nyt jää jotenkin niin ilmiselvän pinnallinen vaikutelma näistä ihmisistä. n34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaan ongelmaan törmää näin 165cm luuseripaskamiehenä
Tuo on ikävää, ja myönnän, että en itsekään reagoi, kuten pitkiin miehiin. Pidän itseäni heidän rinnallaan norsuna. Biologiaa? Monella pienellä ja sirolla miehellä on kuitenkin rautainen itsetunto, pätevyydestä puhumattakaan.
Pituuteen ei voi vaikuttaa, mutta omaan norsuuteen voi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sen verran pötsiä, ettei sitä voi olla näkemättä. Mulle kyllä naiset on hyvinkin ystävällisiä.
Ihanaa, tykkään naisista!-SETÄMIES-
Itsekin lihavana miehenä olen huomannut, että ongelma koskee lähinnä lihavia naisia. En minäkään aina ole läski ollut, nuorempana olin hoikka. En ole huomannut, että kertynyt ylipaino olisi vaikuttanut siihen, kuinka minuun suhtaudutaan esim. työpaikalla tai kaupan kassalla.
Ehkei asia liity painoon lainkaan?
Mietteesi ovat omaa sisäistä maailmaasi. Voisiko tilanne korjaantua haitallisia ajatuskulkuja torppaamalla?
Niistä ei koidu mitään hyvää, mutta joskus ne heijastuvat kasvoille nyrpeänä ilmeenä.
En väitä, että tämä on totta juuri Sinun kohdallasi.
Olisiko ehdotetusta mitään haittaa?
Vierailija kirjoitti:
Itselle oli oikeasti järkytys miten ihmiset suhtautuu eritavalla kun sain laihdutettua parikymmentä kiloa. Ihan sama ihminen minä silti olen, joten ihmetyttää että miksi mielipiteeni nyt kiinnostaa palon enemmän kun ne on ollut ihan samoja kuin ennenkin? Nyt jää jotenkin niin ilmiselvän pinnallinen vaikutelma näistä ihmisistä. n34
Samalla tavalla ihmetyttää miksi naiset suhtautuvat minuun eri tavalla deittisovelluksissa jos kerron olevani lääkäri kun jos kerron olevani lähihoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Löytyipäs tällainen ketju. Olen huomannut tämän saman ilmiön. Olen ollut sekä normaalipainoinen/hoikka, että lihava (joka olen nyt). En ala selittelemään mitään aineenvaihdunnoista tai muista, olen itse syönyt itseni tällaiseksi ja sillä selvä. En mielelläni katso enää peiliin, koska miellän itseni alitajuisesti vielä hoikkana. Minulla on siis edelleen normaalipainoisen identiteetti, enkä ole siis vielä hyväksynyt totuutta alitajuisesti.
No niin tai näin ero on kyllä merkittävä. Kun hoikkana otin töissä kantaa johonkin asiaan, ihmiset oli kiinnostuneita ja selviteltiin yhdessä sitten sitä. Nyt minut ohitetaan. Kylmästi vaan. Onhan siinä varmaan ikärasismiakin mukana, mutta en ole kuitenkaan vielä kovin vanha (reilu nelikymppinen). Ehkä selvimmin tämän huomaa kun nuori ja hoikka, tyylitajuinen tunari kerta toisensa jälkeen saa mokansa läpi olkia kohauttamatta, mutta minut dissataan säännönmukaisesti tai jotenkin kaikki tuntuu olev
On hyvä, että myönnät totuuden.
Nyt aloitat laihduttamaan. Se on kannattavinta mitä voit naisena tehdä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sen verran pötsiä, ettei sitä voi olla näkemättä. Mulle kyllä naiset on hyvinkin ystävällisiä.
Ihanaa, tykkään naisista!-SETÄMIES-
Itsekin lihavana miehenä olen huomannut, että ongelma koskee lähinnä lihavia naisia. En minäkään aina ole läski ollut, nuorempana olin hoikka. En ole huomannut, että kertynyt ylipaino olisi vaikuttanut siihen, kuinka minuun suhtaudutaan esim. työpaikalla tai kaupan kassalla.
Tai ehkä useimmat miehet vain piittaa naisia vähemmän siitä, mitä toiset ajattelee heidän painostaan tai ulkonäöstään eikä siksi edes huomaa koko asiaa?
Eli "tavallinen" tai ns. enemmistön edustaja ei voi kuin mokata. Viisainta vaihtaa toiselle puolelle katua n. sata metriä ennen. Vaikeaksi on mennyt.