Only in Finland- asiat - Luetellaan suomalaisia tapoja/outouksia
Täällä oli joskus vastaava, mutta on kadonnut. Eli, mitä outoja tapoja suomalaisilla on, mitä et ole havainnut muun maalaisilla olevan?
Esim. Kun joku kehuu vaikka uutta vaatettasi, "kuuluu" vastata "äh, tämä vanha riepuhan on kirpparilta ajat sitten ostettu"
Kommentit (1050)
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen erikoisuus on, että kysymyksiin vastataan lyhyesti "kyllä" tai "ei". Ylipäätään vastaukset ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Ulkomailla on paljon yleisempää puhua pehmeästi ja "tyhjää" eli puhutaan muttei sanota oikeastaan mitään. Suomalainen puhuu yleensä pelkästään asiaa.
Tämä! Minulla on keskieurooppalainen mies, ja törmään tähän koko ajan.
”Otatko kahvia, kahvi olisi nyt iltapäivällä kiva ruuan jälkeen ja keksien kanssa, vaikka me juotiin kahvia aamulla, mutta voisihan iltapäiväkahvit keittää?”
Minä: ”En”
”Vaikka siis se aamukahvihan oli aika pieni ja toisaalta nyt voisikin keittää suodatinkahvia kun aamulla oli espressoa”
Minä: ”-”
”Eli siis otatko nyt kahvia siis vai etkö ota, kun aamulla juotiin espressoa ja nyt olisi suodatinkahvia, ja kumpi keittää minä vai sinä?”
Minä: ”En ota”
”Siis minäkö keitän? Mutta otatko sinäkin ja ison vai pienen kupin?”
Minä: ”Minä EN ota kahvia”
”Miksi? Koska nyt olisi iltapäivällä kiva juoda kahvia keksin kanssa… plääplääplää”
Joskus olisi kiva kun suomalainen tarkka viestintä leviäisi.
Kuten eräs kolumnisti totesi, "aggressiivinen kuuliaisuus". Kalle Päätalon sanoin "kättä-lippaan-ihmiset".
Ruotsin ja Venäjän vallan allla oleminen istutti kuuliaisuuden ja nöyryyden hyvin syvälle suomalaisen psyykkeeseen. Suomalaiset kilpailevat helposti keskenään, kuka on kuuliaisin esivallan edessä.
Hirveä pakonomainen tarve oikoa virhe.
Jos joku kirjoittaa nettikomenttiin vaikka että vuodessa on 13 kuukautta, niin se ketju menee täysin lukukelvottomaksi kun sitä seuraa 17 sivua lainauksia tyyliin "öhö ei muuten oo kuin 12!".
Vierailija kirjoitti:
Kuten eräs kolumnisti totesi, "aggressiivinen kuuliaisuus". Kalle Päätalon sanoin "kättä-lippaan-ihmiset".
Ruotsin ja Venäjän vallan allla oleminen istutti kuuliaisuuden ja nöyryyden hyvin syvälle suomalaisen psyykkeeseen. Suomalaiset kilpailevat helposti keskenään, kuka on kuuliaisin esivallan edessä.
Hirveä pakonomainen tarve oikoa virhe.
Jos joku kirjoittaa nettikomenttiin vaikka että vuodessa on 13 kuukautta, niin se ketju menee täysin lukukelvottomaksi kun sitä seuraa 17 sivua lainauksia tyyliin "öhö ei muuten oo kuin 12!".
Tää on hyvä kommentti! Minua ärsyttää nämä piirteet suomalaisissa varsinkin kun huomaan, että itsellänikin on välillä niitä.
Only in Finland: kaikki nahkahousuja käyttävät miehet ovat automaattisesti tiettyä vähemmistöä.
Ranskalaiset vaihto-oppilaat ihmettelivät miksi joka välissä juodaan kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Only in Finland: kaikki nahkahousuja käyttävät miehet ovat automaattisesti tiettyä vähemmistöä.
Saamelaisia?
Vierailija kirjoitti:
Juustohöylän käyttäminen.
Juustohöylää käytetään lähes kaikissa Pohjoismaissa ja sen keksi norjalainen Thor Bjørklund vuonna 1925. Kyseessä on pohjoismainen ilmiö, ei yksinomaan suomalainen.
Vierailija kirjoitti:
Se että joka kevät ollaan ihan satavarmoja että voitetaan euroviisut. :D
Myös jokakeväinen jääkiekon mm-hehkutus. Nää on aivan varmasti only in Finland. En usko että muualla käytetään aikaa näiden juttujen miettimiseen eikä niistä taatusti keskustella siinä laajuudessa jopa työpaikoilla kuin meillä.
Euroviisuasia on nimenomaan päinvastoin. Suomalaisilla on negatiivinen suhtautuminen Euroviisuihin ja oli edustaja kuka tahansa, aina keskustelupalstat ovat täynnä kommentteja "Finland zero pöints".
Erittäin omituinen ja myötähäpeää aiheuttava tapa tunkea englantia joka paikkaan, esimerkiksi erinäisten nettipalstojen otsikoihin. Luulevat ilmeisesti olevansa jotenkin tosi KHUULEJA, kun osaavat jopa englantia wuhuu.
Vierailija kirjoitti:
Eilen odottelin vuoroani vaatekaupan sovituskoppiin. Yhdestä kopista tuli nuori nainen ulos näyttämään sovittamaansa mekkoa äidilleen, joka odotti ulkopuolella. Siinä kun peilaili, sanoin että onpas nätti mekko ja sopii hyvin hänelle. Molemmat katsoivat minua kummeksuvasti suu auki möllöttäen, eivätkä sanoneet sanaakaan. Onko niin vaikea kiittää kohteliaisuudesta tai ottaa sellaista edes vastaan ja kommentoida parilla sanalla vastaus, mikä olisi luontevaa ja normaalia. Mutta ei, minä se omituinen varmaan olin heidän mielestään. Vain Suomessa!
Kerran kehuin spontaanisti kassamyyjän kynsiä, joihin oli siis tehty tosi hieno ja näyttävä manikyyri. Olen siis samaa ikäluokkaa oleva nainen, en mikään pervo-Pena.
Myyjä katsoi minua suu auki kuin olisin sanonut jotain aivan sairasta, eikä sanonut mitään. Jonosa takanani oleva toljotti myös. Ymmärsin poistua nolona vannoen mielessäni etten enää toiste möläytä mitään noin typerää.
On tämä kyllä kummallinen maa. Tai siis minähän se kummajainen olin tuossa tilanteessa.
Only in finland. Eli media julistaa säännöllisesti sananvapauspalkintojaan joita se jakaa käytännössä itselleen. Samalla toki suuressa osassa mediaa on kauan suomettumisaikojen jälkeen täysin kiellettyä keskustella joistain aiheista kuten nyt tällä hetkellä vihreiden tai yleisemmin vihervasemmiston politiikasta ja poliitikoista muuten kuin kehumalla.
Huvittavinta oli tuossa kun oli uutinen toimittaja laitisen kuolemasta ja siinä oli maininta että kaveri sai hesarilta potkut kun tuli paljastaneeksi hesarin tavan olla puhumatta kekkosen ja muun maan johdon touhuista kansalle. Nythän noilla on täysin sama käytäntö marinin, ohisalon ja kumppanien kanssa eli näistä ei tehdä kuin positiivisia artikkeleita eikä vahingossakaan todellista tutkivaa journalismia.
Tutkiva journalismi näyttää tässä maassa tarkoittavan sitä että liski perkaa milloin kenenkin kuitteja läpi iltalehdessä tai ylen mot tutkii erilaisten yritysten touhuja. Samalla moni sellainen asia jonka toimittajat ja suuri yleisökin tietää jää täysin perkaamatta kun ei sovi toimittajien ideologiaan.
Eli suomettuminen on ja pysyy vaikkei ulkoista voimaa eli neuvostoliittoa ole ollut pitkiin aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Ranskalaiset vaihto-oppilaat ihmettelivät miksi joka välissä juodaan kahvia.
Afrikasta kotoisin oleva entinen työkaveri ihmetteli ihan samaa. Ensimmäinen suomen sana jonka oppi oli ”kahvia”, kun sitä tarjottiin ja juotiin koko ajan joka välissä, ja silloin kun sitä ei juotu niin kuulema sen juomisesta puhuttiin ja keittämistä suunniteltiin 😂
Ei mua varten tartte keittää -asenne ja mukava hiljaisuus - meinas pää seota jenkkien kanssa taukoamattomaan tyhjänpäiväiseen hölötykseen. Ei taatusti pysyisi suhde kasassa puolison kanssa, jonka mielestä ei ole normaalia olla kahdestaan kotona vapaalla tuntitolkulla hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmässä pitää aina PÄRJÄTÄ. Kyl mä pärjään tällä takilla. Ottaisitko kerrastot alle? Ei kyl mä pärjään näin. Lähetsä pelkällä nahkatakilla? Joo mä pärjään tällä.
Ja sitten palellaan.
Miksei suomalaisella saa olla kunnolla lämmin ja hyvä olla? Miksi pärjääminen on ainoa kriteeri?Musta taas tuntuu, että suomalaisilla (äideillä) on tapana pukea lapsilleen ja itselleen tarpeettoman paljon vaatetta, ettei vaan VILUSTU. Mukavaa olla tönkkönä ja liikuntakyvyttömänä neljät housut päällekkäin.
Mielikuva 😂😂😂💗
Meidän äiti oli just tollanen liiallisuuspukija!
Ja lopuksi Vitalista koko kämmenellinen kasvoihin! 👌
Only in Finland. Kirjoittaa "Only in Finland"-ketjuun melkein kokonaan tapoja, jotka eivät ole täysin suomalaisia.
Aina käy flaksi kunhan vain muistaa esitellä itsensä Johniksi ja puhua pelkkää englantia.
Jatkuva kahvin lipitys ja suureen ääneen kummeksuminen, jos joku ei juo kahvia.
Saunomispakko, ihan kuin pelkkä suihku ei puhdistaisi ja etenkin vanhemmat ihmiset tuntuvat kuolevan elleivät pääse lauantaina saunaan!
Lasten vihaaminen, asenne että lapset saa näkyä muttei kuulua elää yhä.
Vain Suomessa saa rikostuomiosta alennuksen humalatilan, vakityöpaikan tai ensikertalaisuuden takia. Lisäksi paljousalennus, eli esim. useammat pahoinpitelyt ei nosta tuomiota. Vain Suomessa rahaan (tai verottajaan) liittyvät rikokset ovat rangaistuksiltaan kovempia, kuin henkirikokset.
Av-palsta😄
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-