Miksi yliopiston tiedekuntien opiskelijavalinnassa suositaan niin paljon laajaa matematiikkaa? Myös aloilla, joiden opintoihin ei matikka suoranaisesti liity?
Tästä nyt kohkataan uutisissa. Mutta miksei kukaan soita vaikka oikeustieteellisen tai teologisen tiedekunnan pääsykokeista päättävälle henkilölle ja kysy, miksi uskonnon tai yhteiskunnallisten aineiden kirjoittamisesta ei saa paljon mitään pisteitä ja laajasta matematiikasta saa vaikka kuinka paljon pisteitä?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkän matikan suorittamiseen tarvitsee keskimääräistä enemmän älyä tutkitusti. Muistaakseni vähintään äo:n 110, että pääsee edes läpi. Se on siis hyvä indikaattori siitä ettei ole ihan tyhmä. Muissa aineissa ihan keskiverto 100 äo:n omaavakin pystyy hankkimaan älliä jos haluaa. Onnekkaimmat on hyviä kielissäkin ihan vain siksi, että ovat lapsena asuneet ulkomailla tms. Lisäksi jo pitkän matikan valitseminen ja suorittaminen loppuun osoittaa todennäköisesti sinnikkyyttä ja sitä ettei mene aina sieltä mistä rima on matalin, vaan on valmis tekemään töitä.
Ei pidä paikkaansa. Pitkän matikan läpäisy lukiossa ei mitenkään takaa kokonaisvaltaista älykkyyttä. Vaatia pitkää matikkaa niin monen alan opiskeluissa on sama kuin sanoisi vaikka lääkikseen hakijalle että ihan hyvin sulla on menny toi matikka mutta tänne ei ole asiaa ennen kuin sävellät edes kohtalaisen sinfonian. Älytöntä.
Hupaisaa että otit juuri musiikin oman tikkusi nokkaan. Onhan tutkittu fakta, että matemaattinen lahjakkuus ja musiikillinen lahjakkuus hyvin usein kulkee käsi kädessä :D
Tunnut olettavan että lyhyt matematiikka on se normaali. Ajattele se niin päin, että laaja matikka on normaali matematiikan oppimäärä.
Lyhyen matikan valinta on yksi itseäni jälkikäteen eniten harmittaneista asioista koulussa. Toinen on ruotsinkielen ja C kielen laiminlyönti kun uskoin niitä Kaikkihan puhuvat englantia -höpinöitä.
Suomalainen lukio oli, ja on edelleen, kielipainotteinen. Takavuosina yliopistoihin asteli joukkoa, joka oli kirjoittanut suomen, ruotsin, englannin, saksan/ranskan ja reaalin. Kuuden ällän ylioppilailta yms. kieliä saattoi löytyä vielä enemmän.
Millainen merkitys noilla on esim. historian tai sosiologian opintojen suhteen, jää arvoitukseksi. Siksipä kai niitä pääsykokeita pidettiin takavuosina. Piti selvittää kielilahjakkuuksien lahjat muihinkin opintoihin kuin kieliin. Lukio ei sitä tehnyt.
Monella yliopisto jäi haaveeksi, jos kielet menivät kehnosti. Joukossa potentiaalisia luonnontieteellisiä lahjakkuuksia. Matematiikka ja fysiikka/kemia/biologia kyllä huomioitiin valinnassa, mutta niin huomioitiin myös suomi, englanti ja ruotsi.
Nyt sitten näin päin, eli matikkaa sovelletaan myös siellä, missä siitä ensinäkemällä ei ole hyötyä.