En onnittele äitiäni äitienpäivänä, koska hän ei kohdellut minua arvoisellani tavalla
Äitini suuttui, kun en onnitellut häntä 14-vuotiaana äitienpäivänä. En onnitellut häntä sen takia, että hän oli niin ilkeä minulle aina, ajattelin, ettei hän kaipaa inhoamansa ihmisen onnitteluja.
Äitinipä suuttuikin, kun ei iltapäivään mennessä ollut saanut onnitteluja. Sanoin varmaan, että no onnea. Se ei riittänyt, äitini pakotti että mun täytyy poimia hänelle valkovuokkoja.
En tajua tänä päivänäkään, kuinka hän kehtasikin olla sitten tyytyväinen, kun sai niitä kukkia.
Kommentit (234)
Kerropa ap vaihteeksi, millainen äiti itse olet omille lapsillesi. Saadaan sitten vähän vertauskohtaa.
Jos siis ajatellaan, että lapsi on muuten tekemisissä aikuisena, mutta ei suostu onnittelemaan. Niin minkälainen p a s kaläjä-äiti SUUTTUU siitä? Oma vikansahan se on, ja syykin oli aloituksessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kerropa ap vaihteeksi, millainen äiti itse olet omille lapsillesi. Saadaan sitten vähän vertauskohtaa.
Ihan hyvä. Paljon parempi, kuin äitini. Välitän heidän tunteistaan ja uskallan myöntää virheellisyyteni jne.
Ap
Niin ethän sä koskaan syytä, mitä nyt täällä palstalla oot haukkunut lapsesi useamman kerran esim. masennuksesta tai siitä että heillä oli kaveri kylässä juuri silloin kuin sinä suvaitsit saapua paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Kerropa ap vaihteeksi, millainen äiti itse olet omille lapsillesi. Saadaan sitten vähän vertauskohtaa.
Lisäksi kyse on siitä, jos aletaan vertailla, että miten minä käsittelen omien lasteni syytökset äitiydestäni. Jos niitä ei tule, tai eivät kaipaa tai halua olla tekemisissä, niin mitä sitten? Pääasia on, etten pilaa heidän elämäänsä, niin kuin mun äitini on pilannut mun elämääni olemalla läsnä elämässäni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerropa ap vaihteeksi, millainen äiti itse olet omille lapsillesi. Saadaan sitten vähän vertauskohtaa.
Lisäksi kyse on siitä, jos aletaan vertailla, että miten minä käsittelen omien lasteni syytökset äitiydestäni. Jos niitä ei tule, tai eivät kaipaa tai halua olla tekemisissä, niin mitä sitten? Pääasia on, etten pilaa heidän elämäänsä, niin kuin mun äitini on pilannut mun elämääni olemalla läsnä elämässäni.
Ap
Itsehän sä meuhkaat äidistäsi lähes 24/7. Jos et itse olisi yhteyksissä, et edes tietäisi äitisi olevan olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Niin ethän sä koskaan syytä, mitä nyt täällä palstalla oot haukkunut lapsesi useamman kerran esim. masennuksesta tai siitä että heillä oli kaveri kylässä juuri silloin kuin sinä suvaitsit saapua paikalle.
En mäkään siitä äitiäni syyttäisi, ettäois haukkunut minua ystävilleen, esimerkiksi. Aivan eri asia, kuin satuttaa lasta itseään. Ja en ole haukkunut lastani masenuneeksi! Se on surullista, ei tietenkään mikään vihan aihe! Siis hän on erittäin herkkä poika, se ei ole äidille helppo asia tässä maailmassa todellakaan!!!!!!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerropa ap vaihteeksi, millainen äiti itse olet omille lapsillesi. Saadaan sitten vähän vertauskohtaa.
Lisäksi kyse on siitä, jos aletaan vertailla, että miten minä käsittelen omien lasteni syytökset äitiydestäni. Jos niitä ei tule, tai eivät kaipaa tai halua olla tekemisissä, niin mitä sitten? Pääasia on, etten pilaa heidän elämäänsä, niin kuin mun äitini on pilannut mun elämääni olemalla läsnä elämässäni.
ApItsehän sä meuhkaat äidistäsi lähes 24/7. Jos et itse olisi yhteyksissä, et edes tietäisi äitisi olevan olemassa.
TIETÄISINHÄN. Mihin se muka poistuu, jos en puhuisi hänestä? Hän on satuttanut minua syyttämällä minua pahaksi, koska en toimi ”oikein” eli onnittel äitienpäivänä, jos muuten olen tekemisissä, vaikka hän on itse siihen syypää!!!!! Kts aloitus.
Ap
Se että lapsi on masentunut ja herkkä on kamalaa. Ei siksi, ettei saisi olla, vaan huoli siitä, että lapsella olisi kaikki ihanasti on kaamea.
Ap
Voi luoja että voi olla sairas ihminen. Toivottavasti saat jossain vaiheessa apua, vaikka mitä sun juttuja on täällä ollut niin sulle ei mikään apu kelpaakaan.
Todellakin ottaisin siksi mieluummin sellaisen lapsen, joka ei romahtele ja ole herkkä! En kestä sitä ahdistusta ja surua ja huolta lapsesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja että voi olla sairas ihminen. Toivottavasti saat jossain vaiheessa apua, vaikka mitä sun juttuja on täällä ollut niin sulle ei mikään apu kelpaakaan.
Enhän ole. Itse olet varmaan tällainen sairas vanhempi, joka kans arvostelee ja kiusaa lapsiaan siitä, etteivät onnittele, vaikka syy on itsessäsi.
Ap
Jos olet noin katkera siitä että äitisi oli mielestäsi kamala, niin totta kai sä ymmärrät itse olla parempi ihminen ja pysyä poissa lastesi elämästä, ettei heille käy samoin. Vai aiotko kostaa heille sen millainen äitisi mielestäsi oli?
Vierailija kirjoitti:
Todellakin ottaisin siksi mieluummin sellaisen lapsen, joka ei romahtele ja ole herkkä! En kestä sitä ahdistusta ja surua ja huolta lapsesta.
Ap
Toki täytyy toivoa, että huoli ja ahdistus on turhaa. 😢
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja että voi olla sairas ihminen. Toivottavasti saat jossain vaiheessa apua, vaikka mitä sun juttuja on täällä ollut niin sulle ei mikään apu kelpaakaan.
Enhän ole. Itse olet varmaan tällainen sairas vanhempi, joka kans arvostelee ja kiusaa lapsiaan siitä, etteivät onnittele, vaikka syy on itsessäsi.
Ap
Ja sieltä taas lähti leikki-ikäisen ”ite oot”-syyttelyt. Nolaat vaan itsesi :)
Minkä ikäinen sä ap olet? Et voi olla ihan nuori, jos kerran lapsesi asuvat jo omillaan.
Ja yhä vatvot sitä, mitä äitisi sanoi sinulle valkovuokoista, kun olit 14-vuotias. Siitähän täytyy olla jo vuosikymmeniä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet noin katkera siitä että äitisi oli mielestäsi kamala, niin totta kai sä ymmärrät itse olla parempi ihminen ja pysyä poissa lastesi elämästä, ettei heille käy samoin. Vai aiotko kostaa heille sen millainen äitisi mielestäsi oli?
Siis äitini on lähinnä siinä kamala, että jos en nyt aikuisena onnittele niin edelleen jaksaa ARVOSTELLA SIITÄ MINUA. Siis millä oikeudella, kysynpä vaan?
Syyhän on HÄNESSÄ! Kyllä vanhempana pitää tuollainen itsekkyys ja epäkypsyys jotenkin muuten ratkaista, kuin syyttämällä sitä, jota ITSE SATUTTI!!!!!!! Eli lastaan!!!!
Äitini ei siis ole hyväksynyt sitä, että MUA EI SAA HAUKKUA, VAIKKA EN TOIMIKAAN KUTEN HÄN HALUAISI. Se kun on HÄNEN OMA SYYNSÄ.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen sä ap olet? Et voi olla ihan nuori, jos kerran lapsesi asuvat jo omillaan.
Ja yhä vatvot sitä, mitä äitisi sanoi sinulle valkovuokoista, kun olit 14-vuotias. Siitähän täytyy olla jo vuosikymmeniä aikaa.
En vatvoisi sitä MUUTEN, mutta jos en ole aikuisena onnitellut häntä, hän suuttuu ja arvostelee minua. Se on satuttanut todella paljon, koska en mä huvikseni toimi väärin tai pahasti tai loukaten. On ihmeellistä, ettei ihminen itse pysty käsittelemään millään tapaa syitä siihen, että voin tosiaan pitää muuten yhteyttä, mutta en onnittele. En mä hänelle mitään hyvää äitinä toivo. Voi hänen kanssaan silti olla ihan ok jutella muuten.
Ap
Älkää ikinä unohtako Vilja-Eerikan kohtaloa. Tänään on muuten kuolinpäivänsä.
Vilja-Eerikoita on vielä nytkin monia.
...ja se on vielä inhimillistä, MUTTA SE EI OLE, että siitä syytetään lasta! Jos tämä ei onnittele, jne. Jos siis on muuten tekemisissä.
Ap