Älä kysy keneltäkään onko hänellä lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika normaali, varsinkin, kun vaihtoehdoksi tarjottiin kysymystä ”mitä perheellesi kuuluu”? Eiköhän se taas syrji sinkkuja. Toki siihen voi vastata jotain lapsuudenperheestään, mutta jos tarkoitus oli siis jutella tästä toisesta, ei hänen sukulaisistaan, niin vähän outo kysymys lapsikysymyksen sijaan minusta.

Ei vaan vaihtoehdoksi tarjottiin kysymystä ”Ketä perheeseesi kuuluu?” joka on aivan eri asia kuin ”Mitä perheellesi kuuluu?”

Tosin tuokin kysymys voi loukata ihmistä jolla ei ole minkäänlaista perhettä tai ystäväpiiriä. Heitäkin nimittäin oikeasti on.

Jos perhesuhteista, politiikasta ja uskonnosta ei saa keskustella, niin pitääkö puhua vain ympäripyöreitä säätilasta? "Kiva että aurinko paistaa tänään." "Eikä ole mulle tulee liian kuuma näissä vaatteissa."

En kyllä muista kysyneeni koskaan keneltäkään, onko hänellä lapsia. Yleensä ihminen kertoo jossain vaiheessa jotain lapsistaan, jos sellaisia hänellä on, jolloin voi kysellä lapsen ikää ym. tarkentavaa halutessaan.

Mutta yleisemmin monet neutraaliltakin tuntuvat kysymykset voivat olla arkoja eikä mun mielestä sen perusteella voi liikaa rajoittaa kommunikointia, koska muuten ei muusta kuin säästä voisi puhuakaan. Joku työtön voi esim. inhota työhön liittyviä kysymyksiä tai uupunut harrastuksiin liittyviä kysymyksiä. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi sietää jonkin verran myös epämukavuutta ja pystyä kohtaamaan myös niitä omia kipukohtia. Muutenhan niistä tulee ihan hirveitä mörköjä.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä muista kysyneeni koskaan keneltäkään, onko hänellä lapsia. Yleensä ihminen kertoo jossain vaiheessa jotain lapsistaan, jos sellaisia hänellä on, jolloin voi kysellä lapsen ikää ym. tarkentavaa halutessaan.

Mutta yleisemmin monet neutraaliltakin tuntuvat kysymykset voivat olla arkoja eikä mun mielestä sen perusteella voi liikaa rajoittaa kommunikointia, koska muuten ei muusta kuin säästä voisi puhuakaan. Joku työtön voi esim. inhota työhön liittyviä kysymyksiä tai uupunut harrastuksiin liittyviä kysymyksiä. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi sietää jonkin verran myös epämukavuutta ja pystyä kohtaamaan myös niitä omia kipukohtia. Muutenhan niistä tulee ihan hirveitä mörköjä.

Ihanaa, että haluat terapoida muita heidän epämukavuusalueellaan. Itse en ymmärrä, miksi pitäisi kysellä. Yleensä ihmiset kertovat omista asioistaan mitä haluavat. Eri asia, jos esim. työtön kieltää muita puhumasta omista työasioistaan. Et voi kuitenkaan pakottaa ketään kuuntelemaan etkä vastaamaan kysymyksiin (paitsi virkamiehenä). Minulla esim. on lapsia enkä silti jaksa niistä jauhaa koko ajan. Että ei se välttämättä johdu mistään traumoista.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole noloa, vaan erittäin kipeä asia josta ei välttämättä halua puhua. Eikä ihminen jolla on lapsia voi ymmärtää sitä.

Ja vaikka asia ei olisikaan (enää) kipeä, perhekuviot monellakin on nykyään aika monimutkaisia. Esim. itse olen lapseton, mutta perheeseeni kuuluu kiinteästi mieheni lapset kun ne täällä meidän kanssa asuvat. Olen tehnyt paljon keikkatöitä ja ensimmäisenähän sitä aina työkaverilta kysellään tuota lapsiasiaa... Jos vastaan että ei, minulla ei ole lapsia, sitten saan pitkiä katseita ja kummaksuntaa jos vahingossa osallistun vaikka johonkin keskusteluun jostain lasten harrastuksesta. Että eihän tolla pitänyt olla lapsia, mistä se nyt puhuu? Tai jos vastaan kysymykseen että ei, mulla ei ole lapsia, mutta perheeseen kuuluu mies ja hänen lapsensa jotka asuu meillä, niin sitten taas välillä kysyjä on ollut vähän hämillään että oookei, kerroit sitten koko perhetilanteesi kun hän vaan omista lapsista kysyi...

Kannatan siis vahvasti sitä, että "onko sulla lapsia?" kysely vaihtuu vähän neutraalimpaan muotoon esim. "onko sulla perhettä/onko sun perhetilanne millainen?" Siihen olisi paljon selkeämpi vastata. Ja annettaisiin armoa niille, jotka sitä lapsettomuuden kriisiä sattuu sillä hetkellä elämään läpi. Sillä vaikka elämässä olisi kuinka ollut muitakin vaikeuksia ja haasteita, kyllä se vaan tuntuu miltei kestämättömän pahalta vaikka nyt viidennen keskenmenon jälkeen vastata jonkun uuden työkaverin suoriin kyselyihin että niin, olikos sulla jo lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saakohan kysyä esim. "ovatko vanhempasi elossa?" keski-ikäiseltä tai vanhemmalta ihmiseltä? Tai "onko sinulla lemmikkejä?" Lähes mikä tahansa henkilökohtaiseen elämään liittyvä aihe voi olla kipeä.

Varmuuden vuoksi varmaan hyvä, että ei puhuta eikä kysytä mistään, kun jostain voi aina joku pahoittaa mielensä.

On eri asia kysyä asiallisesti ja udella.

Minä en ylipäänsä tajua, milloin ja miksi tulee tarve kysyä keneltäkään mitään henkilökohtaiseen elämään liittyvää. Minulla ei ainakaan ole koskaan mitään tarvetta kysyä, ovatko jonkun vanhemmat elossa tai onko hänellä lapsia.

Yleensä ihmiset ottavat itse puheeksi asioita, joista ovat valmiit puhumaan. Sitten ehkä voi kysyä jatkokysymyksiä.

Ei saa kysyä töistä, opiskelusta, lemmikeistä, lapsista, rahasta, uskonnosta, harrastuksista, politiikasta. Kaikesta voi joku loukkaantua. Ja eikö ollut niin ettei saa kysyä mistä joku on kotoisin, sekin on loukkaavaa. Tosin siitäkin voi loukkaantua jos ei kysele, vaan kertoo vaan itsestään. Väärin menee siis joka tapauksessa.

Olen usein miettinyt, että miksi ihmiset kysyy tätä. Tai esimerkiksi parisuhdestatusta tai seksuaalista suuntautumista. En muista että olisin koskaan tuntenut tarvetta kysyä mitään näistä keneltäkään. Tutustun ihmiseen niin, että hän saa itse päättää mitä kertoo ja milloin. Nämä ovat asioita, jotka eivät minulle ole koskaan määritelleet ihmistä.

Mua on aina ärsyttänyt myös se, että hyvin pitkälle yhteiskunta määrittelee perheen lapsiperheeksi. Kuitenkin jokainen itse tietää parhaiten ketä siihen omaan ydinlähipiiriin eli perheeseen kuuluu. Perheitä on todellakin monelaisia. Mun tulkinnassa myös lemmikki voi olla täysivaltainen perheenjäsen. Hämmennyin kun lapseton työkaverini kertoi koiransa kuolleen ja olevansa surun murtama todeten samaan hengenvetoon, että eihän se ole sama asia kuin lapsi (olin juuri saanut esikoiseni). Sanoin silloin, että kyllähän lemmikki voi olla aivan yhtä tärkeä hänelle eikä kukaan muu voi määritellä sitä tunnesidettä tai surun määrää ja laatua. Tajusin silloin, että hän oli todennäköisesti joutunut aiemmin tilanteeseen, jossa hänen perhettään oli kyseenalaistettu. Tuntuu pahalta, että ihmiset joutuvat tällaisiin tilanteisiin, joissa heidän elämäänsä kyseenalaistetaan ja kokemusta läheisyydestä vähätellään.

Olen tahattomasti lapseton ja aika sujut asian kanssa. Onko sinulla lapsia -kysymykseen vastattuani että ei ole, kysyjä usein jatkaa: miksi ei, haluatko, vielä ehdit jne. Eli utelu ahdistaa, voisi jatkokysymykset jättää pois. En haluaisi olla tyly ja vastata jatkokysymyksiin että miksi utelet tai mitä se sulle kuuluu.

Ok olisi uudessa työpaikassa työkaverin kanssa keskustella vaikka näin:

Kysyjä: Onko sulla lapsia?

Minä: ei, onko sinulla?

Kysyjä: ok, mulla on/ ei ole. Juotko kahvia?

Minä: vaihtelevasti, onko täällä tapana tuoda paketti kerran kuussa kahvia vai onko kahvikassa mihin maksetaan?

...keskustelu jatkuu muissa aiheissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saakohan kysyä esim. "ovatko vanhempasi elossa?" keski-ikäiseltä tai vanhemmalta ihmiseltä? Tai "onko sinulla lemmikkejä?" Lähes mikä tahansa henkilökohtaiseen elämään liittyvä aihe voi olla kipeä.

Varmuuden vuoksi varmaan hyvä, että ei puhuta eikä kysytä mistään, kun jostain voi aina joku pahoittaa mielensä.

Tosi monet menee noiden rajojen yli. Tyyliin kysytään "mitäs sun vanhemmat tekee (työkseen)" ja vastaat että äiti on sitätätä. Sen jälkeen kysyjä pitää pienen paussin ja kysyy "entäs sun isä?". No ollut kuollut jo vuosikymmenen, onkohan siitä tälla hetkellä pelkät luut jäljellä vai miten pitkään luulet ihmisten pehmyskudoksen hajoamisessa kestävän? Tai alkaa armoton jankkaus vaikka fiksumpi lopettaisi jo kyselyn. Monet tajuavat vasta kun sanoo KUOLLUT ja sitten alkaa sen kuoleman, kuolinsyyn, tavan, ajan jne jankkaus. En hitto jaksa.

Lapsista kysyminen on mielestäni ihan ok, kyseessä aika neutraali kysymys. Jos vastaus on ei, niin sitten ei aleta utelemaan että milloinkas olisi aika montako haluatte kyllä mieli muuttuu jne. Ja tuo neutraalikin kysymys voi olla asiaton jos sen esittää epäonnisesti ajoittaen.