Älä kysy keneltäkään onko hänellä lapsia

Ei se kysymys mitään, vaan reaktio vastaukseen silloin kun se on ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aivan neutraali ja normaali kysymys, kun tutustutaan toiseen. Toki on ihmisiä, joille pelkkä sana "lapsi" aiheuttaa syystä tai toisesta ahdistusta, mutta ei kenenkään tarvitse ruveta arvailemaan mistä tavanomaisesta aiheesta uskaltaa puhua.

Normaalisti kerrotaan oma-aloitteisesti ilman että tarvitsee kysyä, tai siinä tapauksessa voi kysyä jos tietää varmuudella että toisella on lapsia. 

Loukkaanutko sinä jos joku sinulla muista sukulaissuhteista kuten onko sinulla veljiä tai siskoja? Se on minusta varsin neutraali kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kysymys mitään, vaan reaktio vastaukseen silloin kun se on ei.

Olemalla lapseton ja autoton koen tehneeni enemmän ilmastonmuutoksen hidastamiseksi kuin useimmat lihansyönnistä kieltäytyvät vegaanit.

Kukaan ei ole kysynyt, onko minulla lapsia, vaikka olen aloittanut keskustelun kertomalla lapsenlapsistani ):

Ei se ole noloa, vaan erittäin kipeä asia josta ei välttämättä halua puhua. Eikä ihminen jolla on lapsia voi ymmärtää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että jos työyhteisöön tulee uusi työntekijä,hyvin nopeaan kysytään onko hänellä lapsia jos hän on nainen. Miehiltä ei.

Se, onko lapsia määrittää naisia paljon enemmän, kuin miehiä. Lisäksi miesten voi helpommin olettaa olevan lapsettomia vielä 4-kymppisinäkin (alkupuolella). Lisäksi monista miehistä sitä ajattelee, että kelle tuokin on kelvannut muka. Jollekin luuserinaiselleko?

Emme pääse mihinkään siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita toisista ihmisistä ja heidän perhesuhteistaan. Olisi minusta kummallista, jos emme olisi, perhe on useimmille perheellisille kuitenkin maailman tärkein asia. Ja perheellisiä, tavalla tai toisella, olemme kaikki. Jos ei saa puhua perheestä, rahasta, työstä, aatteista, taustasta, seksistä jne jne niin mitä jää jäljelle? Ei mitään kovin kummoista josta löytää tarttumapintaa toiseen ihmiseen 🤷‍♀️.

No onhan tuo vanhempien elossaolokin aika tökerö kysymys. Yksinhuoltajalta on myös luontevaa kysyä, miten lapsi on saanut alkunsa, ja tätä kysyy niin naapurit pihalla kuin lastenhoitajat. Kyllä minuakin joskus uteluttaa että onko joku lapsi adoptoitu vai onko toinen vanhemmista ulkomaalainen, mutta en ole niin juntti että utelisin vierailta. Yleensä ihmiset kertovat sen mitä haluavat ilman kuulustelua. Mitä ei kerrota se ei muille kuulu.

Voi puhua omista asioista jotain kohtuudella ja sitten siitä mikä sinua yhdistää toiseen. Säästäkin voi puhua. Jos olette niin kökköjä ettette keksi muuta keskusteltavaa kuin kysellä toisten asioita, niin olkaa vain hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole noloa, vaan erittäin kipeä asia josta ei välttämättä halua puhua. Eikä ihminen jolla on lapsia voi ymmärtää sitä.

Sitten voinee sanoa että en halua puhua siitä.

Mielestäni on asiatonta udella lapsista. Kyllä se tulee yleensä oma-aloitteisesti esille muun tutustumisen ohessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aivan neutraali ja normaali kysymys, kun tutustutaan toiseen. Toki on ihmisiä, joille pelkkä sana "lapsi" aiheuttaa syystä tai toisesta ahdistusta, mutta ei kenenkään tarvitse ruveta arvailemaan mistä tavanomaisesta aiheesta uskaltaa puhua.

Normaalisti kerrotaan oma-aloitteisesti ilman että tarvitsee kysyä, tai siinä tapauksessa voi kysyä jos tietää varmuudella että toisella on lapsia. 

Loukkaanutko sinä jos joku sinulla muista sukulaissuhteista kuten onko sinulla veljiä tai siskoja? Se on minusta varsin neutraali kysymys.

Kukaan ei halua olla tenttaavan tantan profiloitavana.

Vierailija kirjoitti:

Emme pääse mihinkään siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita toisista ihmisistä ja heidän perhesuhteistaan. Olisi minusta kummallista, jos emme olisi, perhe on useimmille perheellisille kuitenkin maailman tärkein asia. Ja perheellisiä, tavalla tai toisella, olemme kaikki. Jos ei saa puhua perheestä, rahasta, työstä, aatteista, taustasta, seksistä jne jne niin mitä jää jäljelle? Ei mitään kovin kummoista josta löytää tarttumapintaa toiseen ihmiseen 🤷‍♀️.

"Paljonko tienaat, tienasitko aiemmassa työpaikassa enemmän, maksatko elareita, saitko viime yönä ja mitä puoluetta meinaat äänestää?"

Joo, ei sitä tosiaan muita puheenaiheita oo. Turhasta ihmiset sulle hermostuu. :I

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole noloa, vaan erittäin kipeä asia josta ei välttämättä halua puhua. Eikä ihminen jolla on lapsia voi ymmärtää sitä.

Lapsettomat jotka vaativat tätä hyssyttelyä ovat niin itsekkäitä.

Monilla ihmisillä on kipeitä asioita elämässään, mutta silti puolisosta, vanhemmista, sisaruksista, töistä ja vapaa-ajasta kysellään. Mutta eivät orvot ja työttömät vaadi, että tietyt puheenaiheet pitää kieltää.

Ei minustakaan ole helppoa aina sanoa vieraille ihmisille että olen orpo. Mutta kiinnostustaan he kysyvät. Ja satuttavampaa tämä on, kaikilla meillä on vanhemmat mutta lapsi ei ole mikään absoluuttinen oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aivan neutraali ja normaali kysymys, kun tutustutaan toiseen. Toki on ihmisiä, joille pelkkä sana "lapsi" aiheuttaa syystä tai toisesta ahdistusta, mutta ei kenenkään tarvitse ruveta arvailemaan mistä tavanomaisesta aiheesta uskaltaa puhua.

Normaalisti kerrotaan oma-aloitteisesti ilman että tarvitsee kysyä, tai siinä tapauksessa voi kysyä jos tietää varmuudella että toisella on lapsia. 

Loukkaanutko sinä jos joku sinulla muista sukulaissuhteista kuten onko sinulla veljiä tai siskoja? Se on minusta varsin neutraali kysymys.

Kiusaannun, koska haluan valita itse kenelle kerron yksityisasioitani. Lapsuusperheestä utelu on tavallista parikymppiselle, mutta ei enää päälle kolmekymppiselle jotka yleensä ovat jo kasvaneet ulos sisarussuhteistaan ja vanhemmatkin voi olla kuolleita, nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä koskaan.

Yhtä fiksua kysyä töksäyttää että onko lapsia kuin sanoa että menen nyt kuselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä että ihan tavallisista asioista ei saisi kysyä koska joku voi loukkaantua. Parasta olisi jos pystyisi olemaan jopa avoin omista asioistaan. Ei ole mielestäni mitenkään järkyttävää sanoa vaikka tuttavalle että "Harmi että emme ole vielä saaneet lapsia" jos asia tulee puheeksi.

Voihan se olla rankkaakin joutua avaamaan tällaista kipeää asiaa suht vieraalle ihmiselle. Mutta sellaista se elämä on, että joidenkin kipeät asiat liittyvät tuollaisiin yleisiin smalltalk-kysymyksiin. Yhtä lailla vaikka työttömyys voi olla sellainen asia. Itse taas pyrin sanomaan lapsikyselijöille heti suoraan, että ihan omasta tahdosta ei ole lapsia.

Työstä ja opiskeluista kysellään ihan jatkuvasti, vaikka työttömyys / työkyvyttömyys on tosi rankka asia monille tänä päivänä. Joskus seuraa jatkokysymyksiä, joilla vaikutetaan utelevan esim., mikä sairaus on syynä työkyvyttömyydelle. Siinä asetetaan toinen kiusalliseen tilanteeseen, jos hän ei halua kertoa enempää. "En halua kertoa enempää" on monille kiusallinen lause sanoa, vaikka se on ihan ok.

Pitää kysyä kohteliaasti esim. montaks lasta sul on?

Vierailija kirjoitti:

Pitää kysyä kohteliaasti esim. montaks lasta sul on?

Ja jos on enemmän kuin yksi, kysyttäköön, ovatko samalle äidille / isälle.

- Smalk talk on ihan parasta keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aivan neutraali ja normaali kysymys, kun tutustutaan toiseen. Toki on ihmisiä, joille pelkkä sana "lapsi" aiheuttaa syystä tai toisesta ahdistusta, mutta ei kenenkään tarvitse ruveta arvailemaan mistä tavanomaisesta aiheesta uskaltaa puhua.

Normaalisti kerrotaan oma-aloitteisesti ilman että tarvitsee kysyä, tai siinä tapauksessa voi kysyä jos tietää varmuudella että toisella on lapsia. 

Loukkaanutko sinä jos joku sinulla muista sukulaissuhteista kuten onko sinulla veljiä tai siskoja? Se on minusta varsin neutraali kysymys.

Kukaan ei halua olla tenttaavan tantan profiloitavana.

Voihan miehetkin kysyä toisiltaan että onko tällä veljiä tai siskoja etenkin jos on oltu pidempään kavereita. "Mitä sinun veljelle kuuluu? Onko se vielä siinä samassa firmassa insinöörinä?"

Samoin tietyssä ikäluokassa monilla on joko toinen tai molemmat vanhemmat haudassa tai heikossa kunnossa.  Semmoisista asioista on helpompi puhua jos tutuilla keskustelukumppaneilla on samanlaisia kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

On aika normaali, varsinkin, kun vaihtoehdoksi tarjottiin kysymystä ”mitä perheellesi kuuluu”? Eiköhän se taas syrji sinkkuja. Toki siihen voi vastata jotain lapsuudenperheestään, mutta jos tarkoitus oli siis jutella tästä toisesta, ei hänen sukulaisistaan, niin vähän outo kysymys lapsikysymyksen sijaan minusta.

Ei vaan vaihtoehdoksi tarjottiin kysymystä ”Ketä perheeseesi kuuluu?” joka on aivan eri asia kuin ”Mitä perheellesi kuuluu?”

Tosin tuokin kysymys voi loukata ihmistä jolla ei ole minkäänlaista perhettä tai ystäväpiiriä. Heitäkin nimittäin oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aivan neutraali ja normaali kysymys, kun tutustutaan toiseen. Toki on ihmisiä, joille pelkkä sana "lapsi" aiheuttaa syystä tai toisesta ahdistusta, mutta ei kenenkään tarvitse ruveta arvailemaan mistä tavanomaisesta aiheesta uskaltaa puhua.

Normaalisti kerrotaan oma-aloitteisesti ilman että tarvitsee kysyä, tai siinä tapauksessa voi kysyä jos tietää varmuudella että toisella on lapsia. 

Loukkaanutko sinä jos joku sinulla muista sukulaissuhteista kuten onko sinulla veljiä tai siskoja? Se on minusta varsin neutraali kysymys.

Kiusaannun, koska haluan valita itse kenelle kerron yksityisasioitani. Lapsuusperheestä utelu on tavallista parikymppiselle, mutta ei enää päälle kolmekymppiselle jotka yleensä ovat jo kasvaneet ulos sisarussuhteistaan ja vanhemmatkin voi olla kuolleita, nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä koskaan.

Yhtä fiksua kysyä töksäyttää että onko lapsia kuin sanoa että menen nyt kuselle. 

Ne veljet ja siskot tuntevat sinut elämässä kaikkein pidimmältä ajalta ennen mahdollista aviopuolisoa ja vanhempien kuoleman jälkeenkin. Vaikka heitä ei jatkuvasti näkisi, niin veri on usein vettä sakeampaa eli sisarukset tuntevat toisensa hyvin. Vanhemmiten sisarusten välisen ikäeron merkitys vähenee eli 15- ja 20-vuotiaana se on voinut tuntua isolta erolta, mutta 40- ja 45-vuotiaana, sillä ei ole samaa merkitystä.