Sinä, jonka lapsen kaveri syö usein teillä

Vanhempien laiminlyönti näkyy suoraan käytöstavoissa. Lapseni kaveri oli usein ruoka-aikaan kylässä. Tuli aina kysymättä keittiöön kun valmistin ruokaa, sanoi "tulin vaan katsomaan että mitäs ruokaa teillä tänään on", saattoi siinä sitten kysymättä ilmoittaa, oliko halukas syömään vai ei.. Joskus meni itse jääkaapille 'mä katon vaan mitä tääl on". Ja joo, opetin kyllä että on epäkohteliasta. Kun saattoi joskus jotain lipastonhyllyäkin avata, ihan vaan katsoakseen mitä siellä on.

Hän siirtyi perhekotiin asumaan, sitten saatoinkin sanoa että teillähän on siellä ruoka tunnin päästä niin syöt varmaankin siellä.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun ruoka on valmis, niin kaikki talossa olevat kutsutaan syömään. Omat ja vieraat, lapset ja aikuiset.

Näin on meilläkin aina toimittu jo ainakin 3 sukupolven ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien laiminlyönti näkyy suoraan käytöstavoissa. Lapseni kaveri oli usein ruoka-aikaan kylässä. Tuli aina kysymättä keittiöön kun valmistin ruokaa, sanoi "tulin vaan katsomaan että mitäs ruokaa teillä tänään on", saattoi siinä sitten kysymättä ilmoittaa, oliko halukas syömään vai ei.. Joskus meni itse jääkaapille 'mä katon vaan mitä tääl on". Ja joo, opetin kyllä että on epäkohteliasta. Kun saattoi joskus jotain lipastonhyllyäkin avata, ihan vaan katsoakseen mitä siellä on.

Hän siirtyi perhekotiin asumaan, sitten saatoinkin sanoa että teillähän on siellä ruoka tunnin päästä niin syöt varmaankin siellä.

Tällaiset lapset ovat tosi surullisia tapauksia. Eräs lapsi ihmetteli, miten meillä on niin paljon ruokaa jääkaapissa, vaikka mielestäni se oli sillä hetkellä todella tyhjä. Ruoka on selvästi perustarve ja tietyllä tavalla sillä on myös välineellinen arvo rakkauden ja huolenpidon antamisessa. Lapsen ajatuskulku menee varmasti niin, että joku huolentii, ettei minulla ole nälkä eli minusta välitetään. 

Mitä tulee tähän itse keskusteluun eli pitääkö lapsen kavereille tarjota ruokaa vai ei, niin ei siihen ole oikeaa vastausta. Joillakin on yksi lapsi ja hänellä käy pari kertaa viikossa kylässä tavallisen, huolehtivaisen perheen lapsi. Vastaavasti joillakin on neljä lasta, joilla jokaisella käy kerran päivässä vähintään yksi kaveri, joiden mukana on muutama lastensuojeluasiakasperheen lapsi.

Meillä esim on valtava määrä lapsia välillä. Saatan tulla kotiin, ja meillä onkin yhteensä esimerkiksi 10 lasta. Joskus tarjoan, joskus en. Niille, jotka tulevat suoraan koulusta on välipalaa eli leipää aina tarjolla, mutta ruoka on jo toinen juttu. Välillä järjestän avoimen grilli-illan tai mennään useammalla autolla mökille ja otetaan kaikki kyytiin mahtuvat lapset mukaan, paistan lettuja ja makkaroita ja jätskiä. Tai kun pakkaan omille lapsille evästä rannalle, varaudun samalla ruokkimaan 4-5 muuta. 

Ruoan antaminen on aina kuitenkin muutakin kuin pelkkää ruokaa. Samalla sitoudut pitämään sen hetken lapsesta huolta, opettamaan käytöstapoja jne. Samalla osoitat, että lapsi on hyvin tervetullut, jolloin lapsi mielellään tulee seuraavanakin päivänä, mikä ei aina ole arkea helpottava asia. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina tarjonnut lasten kavereille ruokaa jos ruoka-aikana ovat meillä olleet.

Eipä vaan toimi toiseen suuntaan eikä ole rahasta kiinni.

Ja sinä joka sanoit ettei hernekeittopurkki paljoa maksa niin kyllä sekin voi joskus olla liikaa.

Kuivatut halvempia. Ja itse leipomalla voi tarjota teekupposen kanssa pullaa.

Jos sopiva kattila löytyy, puuroriisipussista tulee useampi annos.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea nyt kyllä uskoa että jollain sattuisi olemaan 5lle ylimääräiselle teinipojalle kerralla ruokaa. Kerrohan mitä söitte? Sitä hernekeittoa? 8tölkkiä? :D Just joku valitti kun 15v poika syö aterialla 5perunaa ja 4 leipää, sen kun kerrot 5llä..ihan vaan satuit keittelemään 25ylimääräistä perunaa? Siihen ei riitä edes se koko vuoka makaronilaatikkoakaan kun 5 teinipoikaa tulee syömään.

No esim. meillä yleensä tiedetään kuinka paljon syöjiä on tulossa siinä vaiheessa kun ruokaa aletaan valmistamaan. Jos lasten kavereita on tulossa paljon, sitten sitä ruokaa vain tehdään sen verran että kaikille riittää.. Teen myös aina ruokaa hieman enemmän kuin on tarve, joten jos sattuu vielä joku extra ruokailija paikalle, on hänellekin ruokaa. Tai sitten laitan loput jääkaappiin, kyllä sen joku sieltä nopeasti syö. Juuri joku päivä laskin, että ruokapöydässämme oli minun ja mieheni lisäksi 4 omaa ja 6 extra lasta, ja kaikille oli ruokaa.

Käymme kaupassa 1-2 kertaa viikossa. Ostamme aina paljon lihaa, kanaa, kalaa, perunaa yms. niin helppo sitten tehdä isollekin porukalle ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun ruoka on valmis, niin kaikki talossa olevat kutsutaan syömään. Omat ja vieraat, lapset ja aikuiset.

Näin on meilläkin aina toimittu jo ainakin 3 sukupolven ajan.

Maakuntien välillä on eroja, tullut muutamissa asuttua ja ihmetellyt asiaa. Osassa kaikki syö, osassa vieraat jää ilman, tässä mitään haukkumatta. Mutta noloa olisi olla vieraille tarjoamatta minusta. Lyhyen aikaa oleville kahvia - lapsia varten syytä olla teetä ja kaakaota kaapissa - pidemmän aikaa oleville ruokaa, tai jos ruoka-aikaan käyvät. Nyt tietysti korona-aikaan parasta vältellä vieraita mutta jos tajuaisivat vihdoin tukahduttaa taudin niin sitten.

https://tukahdutusstrategia.fi/

En oikein ymmärrä, millaista ruokaa teette ja paljon itse syötte.

Meillä menee kaikki ruoka aina kerralla. Jos lasten kaveritkin söisi meillä, sitä pitäisi oikeasti tehdä tuplamäärä. Se tuplaisi ruokakustannukset.

Me tilaamme usein ruuan ravintolasta kotiin. Pitäisikö tilata lasten kavereillekin? Melko hintavaa.

Joskus voi kaverit syödä meillä, mutta pääsääntöisesti jokainen syö kotonaan, mielestäni se kuuluu hyviin tapoihin. Jos tulee suoraan koulusta, välipalaa voi ottaa. Leipää, hedelmiä, jogurttia, kasviksia, leikkeleitä. Ruoka on sitten omalle perheellemme mikäli ei ole vieraita yökylässä tai vaikkapa grillailla ulkona isommin. En myöskään halua opettaa lapsilaumaa siihen, että tämä on ravintola, jonne voi tulla syömään.

Eri asia, jos lapsella käy 1 ja sama kaveri aina, mutta meillä vaihtuu kaverit ja heitä on välillä paljon. Herkut ja välipalat on kaikille, varsinainen ruoka ei. Ei ole minun tehtäväni huolehtia jokaisen lasteni kaverin ravinnon saannista. Jos joku ei saa kotona ruokaa, siitä kuuluu tehdä lastensuojeluilmoitus, se voi pelastaa lapsen elämän, todennäköisesti perheoloissa on silloin muutakin vialla kuin ruuan puute.

17v kirjoitti:

Kasvoin isovanhempieni kanssa ja he eivät osanneet tehdä "nykypäivän ruokia" (ihan siis esim. lasagne, spagetti polognese, kanakastike) joten meillä oli usein ruokana perunaa ja lihaa eri muodoissa, eikä salaattia ollut _koskaan_.

Ajattelin pitkään, että on jotenkin luksusta jos saan jossain aamu/iltapalaksi appelsiinimehua ja ravitsevia vihanneksia leivän päällä, puhumattakaan erilaisista pähkinöistä.

Asun nyt yksin ja rakastan monipuolisen ruoan laittamista, mutta vielä kotona asuessani olin hyvin "kateellinen" poikaystävälleni, jonka kotona ruoka on joka päivä ravitsevaa ja hyvin monipuolista ja on sääntö eikä poikkeus, että ateria on ruokaympyrän mukainen. Ehkä eniten itseäni juuri noiden tuoreiden vihannesten ja hedelmien puute jäi harmittamaan kovasti.

Kyllä mielestäni vieraan lapsen pitää saada syödä kyläillessäänkin perheen seurassa. Jos vain varaa on ruokkia satunnaisesti ylimääräinen lapsi, niin muistuttaisin että hän ei välttämättä kotonaan saa samanlaista hyvää ruokaa kuten teillä on tarjota :)

Oispa läskisoosia. Viimeksi syönyt vuosia sitten isovanhempien luona kun vielä elivät.

On muuten hyvää. Ehkä pitäisi koittaa itse valmistaa.

Chiliä osaisin mutta ei oikein enää kestä voimakkaita mausteita. Lapsille kuka ruokaa tekee, pojat ainakin pitää. Sopii ihan kasvissyöjillekin jos jättää lihat pois.

Meillä ei lasten kaverit syö. Kaverit voi toki tulla katsomaan

kun meidän perhe herkuttelee.  Viime kesänäkin grillattiin ja oli pojan

kaveri yökylässä, siinä me syötiin kyljyksiä eikä me mitään sille klopille annettu.

Ottakoon omat eväät jos haluaa syödä.

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä, millaista ruokaa teette ja paljon itse syötte.

Meillä menee kaikki ruoka aina kerralla. Jos lasten kaveritkin söisi meillä, sitä pitäisi oikeasti tehdä tuplamäärä. Se tuplaisi ruokakustannukset.

Me tilaamme usein ruuan ravintolasta kotiin. Pitäisikö tilata lasten kavereillekin? Melko hintavaa.

Joskus voi kaverit syödä meillä, mutta pääsääntöisesti jokainen syö kotonaan, mielestäni se kuuluu hyviin tapoihin. Jos tulee suoraan koulusta, välipalaa voi ottaa. Leipää, hedelmiä, jogurttia, kasviksia, leikkeleitä. Ruoka on sitten omalle perheellemme mikäli ei ole vieraita yökylässä tai vaikkapa grillailla ulkona isommin. En myöskään halua opettaa lapsilaumaa siihen, että tämä on ravintola, jonne voi tulla syömään.

Eri asia, jos lapsella käy 1 ja sama kaveri aina, mutta meillä vaihtuu kaverit ja heitä on välillä paljon. Herkut ja välipalat on kaikille, varsinainen ruoka ei. Ei ole minun tehtäväni huolehtia jokaisen lasteni kaverin ravinnon saannista. Jos joku ei saa kotona ruokaa, siitä kuuluu tehdä lastensuojeluilmoitus, se voi pelastaa lapsen elämän, todennäköisesti perheoloissa on silloin muutakin vialla kuin ruuan puute.

Perunoita saa halvalla maatiloilta ostettua jos vain säilytystilassa riittää. Lisukkeeksi maustettua lihaa tai alkaa kalastaa. Ei tule kalliiksi, jos vain paikkoja lähellä. Itsellä turhan kaukana kalastuspaikat, mikä sinänsä on harmi. Verkkokalastusta harrastamalla saa hyvää ruokaa melkein koko vuoden. Heikoille jäille ei kannata mennä tai jos menee niin ainakin syytä harjoitella avantouimista ensin :D

Sonja kirjoitti:

Meillä ei lasten kaverit syö. Kaverit voi toki tulla katsomaan

kun meidän perhe herkuttelee.  Viime kesänäkin grillattiin ja oli pojan

kaveri yökylässä, siinä me syötiin kyljyksiä eikä me mitään sille klopille annettu.

Ottakoon omat eväät jos haluaa syödä.

Jos tämä ei ole provo (mitä suuresti epäilen), niin vain Suomessa tällainen moukkamaisuus on mahdollista. Kaikkialla muualla vieraille tarjoaminen on peruskohteliaisuutta ja itsestäänselvyys. Suomessa kyllä välillä törmää sellaiseen käytöstapojen puutteeseen, että huh huh.

Eriasia tietysti jos lapsen kaveri käyttää teitä ikäänkuin lounasravintolana ja ruokailee joka päivä teillä. Silloin asian voi ottaa hänen vanhempiensa kanssa tahdikkaasti esille. Mielestäni voi esim. sanoa, että ”kun teidän Vilipetteri on ollut meillä ruoka-aikaan kolmena päivänä tällä viikolla, niin nyt on ollut niitä tilanteita että ei oltu varauduttu ruokavieraisiin…” Kyllä jokaisen pitäisi tuosta ymmärtää rivien välistä lukea. Ylipäätään se, että tuo asian esille on minusta signaali siitä, että asia ei ole täysin OK ja siitä tulee keskustella.

Ollaan tehty joskus nakkihaasteita, että kuka saa eniten nakkeja suuhun kerralla ja on hauskaa. Ei olla köyhiä, joten pojan kaverit käy meillä syömässä ja tuovat välillä kalaakin. Kaikille riittää. Ymmärrän kyllä köyhiä, joilla riittää rahaa vain baareihin, uusimpiin puhelimiin, valmisruokiin ja ihme muovikippoihin, mitä on kämppä täynnä..niin ettei ole rahaa tarjoilla ruokaa muille jaella, kun ei ole kykyä hallita talouttaan yms. mitään muutakaan. Silti kakaroita on kuusi. Kai se paljaalla n*ssiminen on köyhällä ainoa huvi. Hah!

Meitä oli 4 lasta. Minä ja siskoni emme olleet äidin lemppareita.

Isä teki raskasta kolmivuoro työtä.

Paljon leikimme ulkona, kotiin ei aina uskaltanut mennä jos isä oli töissä.

Äiti huusi, motkotti ja kielsi meiltä tytöiltä kaikkea.

Vanhempi veljeni jos oli kotona, en mennyt lainkaan.

Hän sulki minut komeroon ulkoapäin, sammutti valot..

Hän kaatoi minut lattialle, painoi tyynyn kasvoilleni niin että luulin tukehtuvani..

Hän jätti sormeni vessan oven väliin..

Ja se hullun nauru oli kammottavaa.

Kun yritin näistä äidilleni kertoa, hän ei siis ollut paikalla, sain kuulla olevani sairas lapsi..ja valehtelija.

Joskus ulkona oli niin kova nälkä mutta kotiin ei uskaltanut mennä syömään koska veljille piti jättää ruuat..

Muistan aina kavereideni vanhemmat jotka kutsuivat minut syömään..

He ovat suuria sieluja sydämmessäni.

Edelleen.

Muistan myös yhden äidin, oman äitini kaverin joka paistoi lettuja ja hänen miehensä kutsui minut syömään..

Istuin jo pöydässä, ihanat letut ja mansikkahillo.

Nälkä oli ja tämä äiti sanoi että olepa hyvä X ja mene ulos siitä odottamaan kun me muut olemme syöneet..

Se häpeä ja nöyryytys oli hirveää.Äitini oli kieltänyt antamasta minulle ruokaa.

En koskaan ole unohtanut tuota.

Kun kasvoin aikuiseksi olen huolehtinut omistani ja heidän kavereistaan aina, ruokaa ja lettuja on riittänyt kaikille.

Äitini ja veljeni kanssa en ole missään tekemisessä ollut ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tarjotaan aina kotona myös lapsen kaverille ruokaa. Jos tulevat koulun jälkeen niin aina on tarjolla ruokaa ja saavat siis syödä jos haluavat. Ikävää on se kun tyttöni menee kylään niin siellä ei tarjota melkein MITÄÄN. Ehkä yksi pala leipää tai pelkkä kaakao. Ihan uskomatonta. Ei ole enää semmoista kuin ennen vanhaa. Ja emme ole mitään rikkaita eli ei ole siitä kyse. Surullista nähdä kuinka nykyään ei tarjota muille lapsille ruokaa kotonaan.

Jotkut vanhemmat on töissä siihen aikaan, kun lapset tulee koulusta. En minä voi töistä soitella kotiin kolmelle lapselle varmistussoittoja, että ovathan syöneet välipalaksi enemmän kuin yhden leivän, onko kavereita ja onhan hekin syöneet. Nuoremmilla on usein niin kiire leikkimäänkin, että eivät malta syödä enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sovittu lasten kavereiden vanhempien ja lasten kanssa, että lähellä asuvat syövät kotonaan ja sillä siisti. Joskus voi tulla meille syömään ja lapseni voi syödä kaverillaan, mutta se on lähinnä poikkeus, eikä tapahdu usein. Koulussa on ruokaa ja siellä saa vetää näkkäriä niin paljon kuin napaan mahtuu, joten sillä pitää pärjätä ne muutama tunti mitä yhdessä ovat tai sitten pitää mennä kotiin. Meidän lähellä ei ole köyhiä perheitä edes, joten kenenkään köyhäinapuna ei tarvitse olla.

Meillä menee noin 1000 euroa kuukaudessa ruokaan, laskin sen muutama viikko sitten kauppojen laskureilla, ja se riittää hyvin meille, vieraita en viitsi niin kestitä enää. Jos joku ei asiasta tykkää, niin ihan sama, en ole muista vastuussa.

Miten saa menemään tonnin kuussa ruokaan? Ihan aidosti ihmettelen, ei ole käsitystä mikä on se keskiarvo. 

Meillä oli lapsena ruokaa vaihteleviin aikoihin ja jos oli kavereita niin hekin tulivat pöytään ja söivät mitä muutkin.

Kavereita oli joskus kolmella sisaruksella samaan aikaan.

Ruokaa riitti jotenkin aina. Isot kattilat oli käytössä, sitä jäi seuraavaan päivään tai pakkaseen jos ei kaikkea syöty.

Koulun jälkeen kaverin kanssa tehtiin monta voileipää, kaakaota ja otettiin pullaa pakkasesta.

Joillain kavereilla sain myös ruokaa ja kutsuttiin pöytään. Se oli itsetuntoa nostattavaa ja mahdollisti pidemmät leikit ja kyläilyt. Joillain sain vain leivän voilla, parempi sekin kuin ei mitään, koska ei lapset voi syömättä jaksaa olla koulun jälkeen yhdessä paria tuntia.

Niiden, joilla kutsuttiin pöytään, vanhemmat myös jutteli, halusivat tuntea lapsensa kaverit. Sehän on vaan fiksua. Oma lapsikin voi olla erilainen kavereiden kanssa, siinä tutustuu omankin lapsen toiseen puoleen ja kuulee esim. mistä lapsi kavereiden kanssa puhuu ja miten ja näkee jos on ongelmia kaveripiirissä.

Ne vanhemmat jotka sanoo, että lapsi ehdottomasti ilman kavereita ruokapöytään ja kaverit tiettyyn aikaan jo aikaisin iltapäivällä koteihinsa, jotta saavat viettää perheaikaa pöydässä ja sanovat, että tuntevat lapsensa paremmin tuon yhteisen ajan kautta, eivät ole ajatelleet asiaa loppuun saakka.

He tuntevat lapsensa huonommin!

Siksi, koska eivät halua tutustua lapsen kavereihin ja kuulla mistä he juttelevat ja nähdä miten käyttäytyvät ruokapyödässä. Ja oman lapsen kaveri-minään eli käytökseen ja puheisiin kavereiden kanssa.

Ps. Yhteinen ruokahetki kaverien kanssa on myös tervettä ruokakulttuuria!

(Ja varmasti ehkäisee jopa syömishäiriöitä!)

Ps. Varmistakaa yökyläilyissä onko kaverilla vatsa täynnä vai vielä nälkä, ettei joudu nälkäisenä nukkumaan (ja huonosti). Tarjotkaa iltapalaa.

Mä jotenkin ajattelen, että kivempi et ne mukulat on meillä niin ovat ainakin turvallisessa ympäristössä kimpassa. Samalla pääsen näkemään ja kuulemaan niiden juttuja ja jos tulee huolenaiheita niin on aikuisena niistä tietoinen. Mä ainakin haluan tietää kenen kanssa lapseni hengaa ja millaisia ajatuksia niillä on. Tollaset ala-asteikäiset vielä aika avoimesti mulle kaikenlaisia juttelee. Kyllä mua kans välillä sapettanut huonoina päivinä, että ihanko oikeasti täytyy välipalattaa lähes joka päivä muidenkin lapset ja antaa päivällistäkin välillä, eikä nämä lasten vanhemmat edes kiitä tms. Mutta toisaalta tykkään pitää huolta ja tehdä sille laumalle pannaria, pullaa, pitsaa yms välipalaksi. Teininä suursyömärinä en sitten tiedä enää olenko näin suopea, mutta ei kyllä ole tarkoitus ketään ruokapöydän ääreltä poiskaan ajaa - etenkin jos yhtään huoli herää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lapsena ruokaa vaihteleviin aikoihin ja jos oli kavereita niin hekin tulivat pöytään ja söivät mitä muutkin.

Kavereita oli joskus kolmella sisaruksella samaan aikaan.

Ruokaa riitti jotenkin aina. Isot kattilat oli käytössä, sitä jäi seuraavaan päivään tai pakkaseen jos ei kaikkea syöty.

Koulun jälkeen kaverin kanssa tehtiin monta voileipää, kaakaota ja otettiin pullaa pakkasesta.

Joillain kavereilla sain myös ruokaa ja kutsuttiin pöytään. Se oli itsetuntoa nostattavaa ja mahdollisti pidemmät leikit ja kyläilyt. Joillain sain vain leivän voilla, parempi sekin kuin ei mitään, koska ei lapset voi syömättä jaksaa olla koulun jälkeen yhdessä paria tuntia.

Niiden, joilla kutsuttiin pöytään, vanhemmat myös jutteli, halusivat tuntea lapsensa kaverit. Sehän on vaan fiksua. Oma lapsikin voi olla erilainen kavereiden kanssa, siinä tutustuu omankin lapsen toiseen puoleen ja kuulee esim. mistä lapsi kavereiden kanssa puhuu ja miten ja näkee jos on ongelmia kaveripiirissä.

Ne vanhemmat jotka sanoo, että lapsi ehdottomasti ilman kavereita ruokapöytään ja kaverit tiettyyn aikaan jo aikaisin iltapäivällä koteihinsa, jotta saavat viettää perheaikaa pöydässä ja sanovat, että tuntevat lapsensa paremmin tuon yhteisen ajan kautta, eivät ole ajatelleet asiaa loppuun saakka.

He tuntevat lapsensa huonommin!

Siksi, koska eivät halua tutustua lapsen kavereihin ja kuulla mistä he juttelevat ja nähdä miten käyttäytyvät ruokapyödässä. Ja oman lapsen kaveri-minään eli käytökseen ja puheisiin kavereiden kanssa.

Ps. Yhteinen ruokahetki kaverien kanssa on myös tervettä ruokakulttuuria!

(Ja varmasti ehkäisee jopa syömishäiriöitä!)

Ps. Varmistakaa yökyläilyissä onko kaverilla vatsa täynnä vai vielä nälkä, ettei joudu nälkäisenä nukkumaan (ja huonosti). Tarjotkaa iltapalaa.

Ps. Ei oltu rikkaita, edes keskituloisia.

Ja meillä myös lapset sai leipoa, jos vaikka teki mieli pitsaa. Valmispitsaan ei ollut varaa.

Meillä lämmitetään arkena usein jämiä. Ruokaa ei ole aina riittävästi että voisi ylimääräisiä suita ruokkia. Meillä 2 aikuista ja 3 teiniä.

Muistan itse ala-asteen ajoilta sen, että kyllä meillä ruokaa riitti minun ja siskoni kavereille. Yhden perheen luona en koskaan saanut ruokaa (parhaan ystäväni perhe). Kerran olin unohtanut avaimen kotiin ja olin kysynyt ystäväni äidiltä (kun palasimme koulusta), että voisinko odottaa heillä äitini kotiintuloa, niin ovi vedettiin kiinni nenäni edestä. Siellä muut istuivat lämpimässä sisällä (oli siis talvi ja lähes - 20). Kävelin takaisin kotiin ja onneksi naapurin vahva mummo tuli kotiin ja pääsin hänen luo lämpimään ja syömään. Kyllä sai ystäväni äiti kuulla kunniansa. Kerran olin parhaan ystäväni luona kylässä ja lapsille tarjottiin jäätelöä. Kun ujosti kysyin, saisinko minäkin, ystäväni äiti tokaisi "ei tämä ole mikään päiväkoti!". Lähdin kotiin muiden nauttiessa jäätelöstä...