Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jonka lapsen kaveri syö usein teillä
Oletko tullut ajatelleeksi, että lapsi voi nähdä nälkää kotona? Vaikka lapsen vanhemmat eivät olisi edes köyhiä, voi olla elämänhallinnassakin puutteita niin, etteivät laita ruokaa. Ainakaan yhtä hyvää ja ravitsevaa kuin teillä. Hyvä antaa vähästäänkin.
Kommentit (351)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ruoka on valmis, niin kaikki talossa olevat kutsutaan syömään. Omat ja vieraat, lapset ja aikuiset.
Näin on meilläkin aina toimittu jo ainakin 3 sukupolven ajan.
No meillä on tapana paistaa 4 pihviä, jos syöjiä on neljä. Ei ole sitä viidettä pihviä kaverille. Vältämme hävikkiä ja laitamme ruokaa sen verran kun perhe kerralla syö. Sori vaan, mutta emme varaudu mahdollisten kaverisyöntein varalle., Ihmettelen kyllä suuresti, jos lapset eivät ole ruoka-aikana omassa kotonaan. Kasvatus hoi! Rajat lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, että joidenkin rikkaamman oloisten perheiden pöydät oli lapsena useammin tyhjät, puhtaaksi pyyhityt ja ruokaa jotenkin rajoitettiin ainakin kaverien aikana.
Sai syödä vain tiettyä ruokaa, esim. vain yksi ruispala koulun jälkeen ja vain margariinia päälle, ei siis kahta leipää.
Kaverille ei saanut antaa enempää.
Tai piti antaa salaa kaverille leipä!!!
Muistan, että joillain köyhemmillä kavereilla taas olisi saanut syödä, mutta kaapit oli ihan tyhjät ja piti ottaa mitä löytyi, esim. kaurahiutaleita ja kaakaojauhetta ja niistä sekoitettiin lautaselle mitä syötiin. Kun ei ollut muuta.
Yhdellä köyhemmällä kaverilla oli yökylässä luksusaamiainen. Se tuntui luksukselta, kun kaikki oli valmiina. Molemmille oli katettu pöytään leivät, kananmunat, hedelmät, tuoremehu ja kaakao. Kahdestaan kaverin kanssa saatiin syödä.
Muilla oli tavallista kotiruokaa ja pöytään kutsuttiin. Joillain grillattiin kesällä. Leivottiin joskus. Samalla lapsena oppi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ilmeisesti hyvää ruokaa koska lapsen kaverit useinkin tästä mainitsee ihan meille että kiva saada jäädä syömään kun on aina hyvää ruokaa. Luulen siis että kyse on lähinnä siitä että lapsen isä on kiinalainen ja teemme lähinnä aasialaista ruokaa kotona johon kuuluu aina monen eri ruokalajin valikoima mistä voi ottaa mitä haluaa riisin kanssa.
Meillä saa aina syödä kunhan varmistaa asian kodin kanssa etteivät odota sitten kotiin syömään kun vatsa on jo täynnä.Meillä myös yökyläillään usein, myös kouluarkena joskus. Minusta on kiva kun lapset tykkää oleilla kotona. Luulen että lasten kaveritkin tykkäävät meillä olla koska teemme paljon asioita yhdessä, kuten pelaamme lauta-ja videopelejä koko perhe yhdessä. Leivotaan ja kokataan myös paljon niin että lapset osallistuvat.
Olen siis varhaiskasvattaja ammatiltani joten työvuorosta riippuen pääsen suht aikaisin töistä eli aikaa ja jaksamista riittää. Mies myös tekee töitä kotoa eli hänellä on liukuva työaika ja aikaa puuhailla lasten kanssa.
Hienoa, jos varhaiskasvattajana jaksat vielä työpäivän jälkeenkin kotona kasvattaa ja puuhata lasten kavereidenkin kanssa. Minä olen aineenopettaja ja voin rehellisesti sanoa, että olen aika puhki siitä metelistä ja hälinästä, jota olen koko työpäivän saanut kuunnella enkä todellakaan jaksaisi samaa kotosalla enää. Toki eihän ne kaverit samalla tavalla meillä mesoa, mutta kai mulla on vaan niin takki totaalisen tyhjänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän pihapiirissä lapset juoksevat taloista läpi ja se joka saa pysäytettyä letkan, varmistaa että jokainen on syönyt ja juonut. Varsinkin juonut.
Mun lapsuudessa oli tällaista!
Meillä myös naapuruston lapset saa tulla meille aina syömään ja juomaan. Sitten kun omat lapset ovat naapureiden luona, niin saavat myös siellä syötävää sekä juotavaa. Ei ne lapset niin paljoa syö, että siihen talous kaatuisi. Oppivat myös syömään erilaisia ruokia, kun syövät muidenkin kokkauksia :)
Näin ne kasvatustavat ovat erilaisia. Meillä taas lasten pitää tulla kotiin syömään, kun on ruoka-aika arkisin klo 18, viikonloppuisin klo 12 ja klo 18. Silloin olen kokannut lämpimän ruuan valmiiksi ja kokoonnumme syömään.
Oletin, että kaikkien lasten kodeissa on ruoka-ajat? Milloin teillä sitten syödään koko perhe?
Eri asia tietty välipalat, kyllä meillä niitä tarjotaan, jos kaveri sattuu olemaan meillä. Mutta oletan kyllä, että kotiin kaikki menee, kun on ruoka-aika.
Vierailija kirjoitti:
Sonja kirjoitti:
Meillä ei lasten kaverit syö. Kaverit voi toki tulla katsomaan
kun meidän perhe herkuttelee. Viime kesänäkin grillattiin ja oli pojan
kaveri yökylässä, siinä me syötiin kyljyksiä eikä me mitään sille klopille annettu.
Ottakoon omat eväät jos haluaa syödä.
Jos tämä ei ole provo (mitä suuresti epäilen), niin vain Suomessa tällainen moukkamaisuus on mahdollista. Kaikkialla muualla vieraille tarjoaminen on peruskohteliaisuutta ja itsestäänselvyys. Suomessa kyllä välillä törmää sellaiseen käytöstapojen puutteeseen, että huh huh.
Eriasia tietysti jos lapsen kaveri käyttää teitä ikäänkuin lounasravintolana ja ruokailee joka päivä teillä. Silloin asian voi ottaa hänen vanhempiensa kanssa tahdikkaasti esille. Mielestäni voi esim. sanoa, että ”kun teidän Vilipetteri on ollut meillä ruoka-aikaan kolmena päivänä tällä viikolla, niin nyt on ollut niitä tilanteita että ei oltu varauduttu ruokavieraisiin…” Kyllä jokaisen pitäisi tuosta ymmärtää rivien välistä lukea. Ylipäätään se, että tuo asian esille on minusta signaali siitä, että asia ei ole täysin OK ja siitä tulee keskustella.
”Kaikkialla muualla” ei ollakaan toistan luona kylässä ruoka-aikaan, vaan mennään omaan kotiin syömään. Missään muualla Euroopassa kuin Suomessa ei ole lapsilla niin höllää kuria kuin Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ole tullut ajatelleeksi, mutta minusta on muutenkin hyvien tapojen mukaista tarjota vieraille ruokaa, jos heitä ruoka-aikaan nurkissa pyörii.
Toki ihan ok, jos ei halua muiden lapsia ruokkia, mutta miksi niitä lasten kavereita saa sitten tulla sellaiseen aikaan kylään? Se nyt on ihan vain törkeää, että antaa lapselleen luvan kutsua kavereita kylään mutta ei sitten tarjoa ruokaa kun perhe itse syö.
Meillä , kun lapset olivat koululaisia, oli tarkoituksella paljon ruokaa ja myös lettuja ja pannukakkuja yms. Päämääränä oli saada lapset ja kaverit kotiin, silmienalle, eikä epämääräisesti luuhaamaan pitkin kyliä. Toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ruoka on valmis, niin kaikki talossa olevat kutsutaan syömään. Omat ja vieraat, lapset ja aikuiset.
Näin on meilläkin aina toimittu jo ainakin 3 sukupolven ajan.
No meillä on tapana paistaa 4 pihviä, jos syöjiä on neljä. Ei ole sitä viidettä pihviä kaverille. Vältämme hävikkiä ja laitamme ruokaa sen verran kun perhe kerralla syö. Sori vaan, mutta emme varaudu mahdollisten kaverisyöntein varalle., Ihmettelen kyllä suuresti, jos lapset eivät ole ruoka-aikana omassa kotonaan. Kasvatus hoi! Rajat lapsille.
Kasvatus, niin? Kasvatettu olemaan jakamatta vähän ruokaa KAVEREILLE. Ei ne ole mitään random-tyyppejä, jos ne on lapsesi kavereita.
Jos rahat on oikeasti loppu, niin sen voi ymmärtää, mutta silloinkin sydämellinen ihminen antaa jotain, vaikka kaurapuuroa. Kysyy onko nälkä ja haluaisitteko puuroa jos keitän. Jos on, niin puurokin maistuu. Jos ei ole nälkä, niin sitten ei tarvi vähistä tarpeista keittää sitä puuroa. Nälkäiset lapset voi jatkaa yhdessäoloa vähän pidempään syömisen jälkeen eikä nälkä laita väsymään ja kiukuttamaan.
Ruokatavat, käytöstavat? Mielestäni ne on omaksuttu, kun pöytään kutsutaan kaikki omassa kodissa sisällä olevat nälkäiset ihmiset.
Aikuisena menet itse ystävällesi kylään. Ystäväsi kattaa pöydän kaikille ja hänen vieraansa nauttivat.
Jos vain käväiset pikaisesti niin ehkä ei tarjota mitään. Teetä tai kahvia ehkä kuitenkin?
Ruokakulttuurin soisi olevan sivistynyttä täällä pohjoisessakin.
Niitä pihvejä voi laittaa puoliksi tai lisäksi voi tehdä pikaisen salaatin niistä aineksista mitä on tai vaikka lämpimät voileivät tai nuudelikeiton. Ei niitä joka kerta kuitenkaan tarvi puoliksi laittaa.
Tai voi antaa lapsen syödä kaverin kanssa nuudelia ja sen pihvin myöhemmin.
Ei kai joka päivä ole pihviä!
Keiton voi jakaa ja laatikkoruoat voi jakaa. Perunoita voi keittää muutaman ylimääräisen.
Ei siitä tule hävikkiä vaikka ei ruokapöytään vieraita tulisikaan, jos joku perheenjäsen syö loput myöhemmin.
Tai lapsi vaikka paistaa jäljelle jääneet perunat itse seuraavana päivänä kaverinsa kanssa ja syövät niitä yhdessä koulun jälkeen. Vai eikö voi tähteitä myöhemmin syödä?
Onko kaikki tosi tiukkaa? Säännöt ja kellonajat? Onko ne tärkeitä elämässä?
Kasvatetaanko lapset tiukkiksiksi, joustamattomiksi, ahneiksi, itsekkäiksi?
Kasvatetaanko jaottelemaan ihmisiä ja kohtelemaan toisia epätoivottuina?
Ystävällisyys, käytöstavat, terve ruokakulttuuri, mukava ilmapiiri, kodikkuus, rentous ja ystävien nälkä ei ole tärkeitä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä , kun lapset olivat koululaisia, oli tarkoituksella paljon ruokaa ja myös lettuja ja pannukakkuja yms. Päämääränä oli saada lapset ja kaverit kotiin, silmienalle, eikä epämääräisesti luuhaamaan pitkin kyliä. Toimi.
Juuri näin.
Kuulostaa viisaalta! Ja on sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän pihapiirissä lapset juoksevat taloista läpi ja se joka saa pysäytettyä letkan, varmistaa että jokainen on syönyt ja juonut. Varsinkin juonut.
Mun lapsuudessa oli tällaista!
Meillä myös naapuruston lapset saa tulla meille aina syömään ja juomaan. Sitten kun omat lapset ovat naapureiden luona, niin saavat myös siellä syötävää sekä juotavaa. Ei ne lapset niin paljoa syö, että siihen talous kaatuisi. Oppivat myös syömään erilaisia ruokia, kun syövät muidenkin kokkauksia :)
Näin ne kasvatustavat ovat erilaisia. Meillä taas lasten pitää tulla kotiin syömään, kun on ruoka-aika arkisin klo 18, viikonloppuisin klo 12 ja klo 18. Silloin olen kokannut lämpimän ruuan valmiiksi ja kokoonnumme syömään.
Oletin, että kaikkien lasten kodeissa on ruoka-ajat? Milloin teillä sitten syödään koko perhe?
Eri asia tietty välipalat, kyllä meillä niitä tarjotaan, jos kaveri sattuu olemaan meillä. Mutta oletan kyllä, että kotiin kaikki menee, kun on ruoka-aika.
Sama!
Ilmeisesti näissä perheissä, jossa ruokitaan koko naapurusto, ei rauhoiteta tilannetta koskaan niin että olisi vain oma perhe ja vaihdettaisiin kuulumiset jne. Arvostan perheaikaa, joten mielestäni syöminen vain oman perheen kesken on todella tärkeä osa arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sonja kirjoitti:
Meillä ei lasten kaverit syö. Kaverit voi toki tulla katsomaan
kun meidän perhe herkuttelee. Viime kesänäkin grillattiin ja oli pojan
kaveri yökylässä, siinä me syötiin kyljyksiä eikä me mitään sille klopille annettu.
Ottakoon omat eväät jos haluaa syödä.
Jos tämä ei ole provo (mitä suuresti epäilen), niin vain Suomessa tällainen moukkamaisuus on mahdollista. Kaikkialla muualla vieraille tarjoaminen on peruskohteliaisuutta ja itsestäänselvyys. Suomessa kyllä välillä törmää sellaiseen käytöstapojen puutteeseen, että huh huh.
Eriasia tietysti jos lapsen kaveri käyttää teitä ikäänkuin lounasravintolana ja ruokailee joka päivä teillä. Silloin asian voi ottaa hänen vanhempiensa kanssa tahdikkaasti esille. Mielestäni voi esim. sanoa, että ”kun teidän Vilipetteri on ollut meillä ruoka-aikaan kolmena päivänä tällä viikolla, niin nyt on ollut niitä tilanteita että ei oltu varauduttu ruokavieraisiin…” Kyllä jokaisen pitäisi tuosta ymmärtää rivien välistä lukea. Ylipäätään se, että tuo asian esille on minusta signaali siitä, että asia ei ole täysin OK ja siitä tulee keskustella.
”Kaikkialla muualla” ei ollakaan toistan luona kylässä ruoka-aikaan, vaan mennään omaan kotiin syömään. Missään muualla Euroopassa kuin Suomessa ei ole lapsilla niin höllää kuria kuin Suomessa.
Olen asunut muualla Euroopassa.
Kylässä olevat lapset kutsutaan syömään muun perheen kanssa muualla Euroopassa. Jos ei kutsuttaisi, niin sinne ei enää pääsisi samaan paikkaan kylään uudestaan, sen verran omituista käytöstä olisi siinä perheessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pääsääntöisesti ruoki muiden lapsia. En tiedä miten ehtisinkään, lapset lämmittävät itsenäisesti ruuan jääkaapista, aiemmin tehtyä, einestä tai puolivalmista. Olen kotona hiukan vaille viisi, ja syön itsekin jotain nopeaa. Missä ihmeen ajassa alkaisin kokkailla näillä patoja ja muita herkkuja, paistaa lettuja ja vohveleita. Täysin absurdi ajatus, onnistuu ehkä kotiäideiltä ja työttömiltä. Jääkaapissa oleva ruokakin on mitoitettu niin, että siitä on riitettävä kaikille sisaruksille. Ekana kotiin tullut ei voi jakaa kavereilleen muiden ruokia. Jokainen syököön kotonaan.
Kuulostaa kylmältä, mutta järjestän lomilla ja viikonloppuisin kyllä kestityksiä, paistellaan lettuja ja munkkeja, leivotaan. Järjestetään piknikki takapihalle. Samoin yökylät, totta kai saa syödä ja on usein ekstrakivaa. Mut ei arkisin ole aikaa eikä jaksamista ruokkia muita kuin omia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä , kun lapset olivat koululaisia, oli tarkoituksella paljon ruokaa ja myös lettuja ja pannukakkuja yms. Päämääränä oli saada lapset ja kaverit kotiin, silmienalle, eikä epämääräisesti luuhaamaan pitkin kyliä. Toimi.
Juuri näin.
Kuulostaa viisaalta! Ja on sitä.
Ei ole. Lapset eivät luuhaa pitkin kyliä, kun ovat ruoka-aikaan kotona. Jokainen omissaan, seurustelemassa oman perheen kanssa, lepäämässä ylimääräisiltä sosiaalisilta kontakteilta. Vain omana itsenään, lapset tarvitsevat sitä.
Miten tästä kotona syömisestä voi saada vastakkainasettelun kylillä luuhaamisen kanssa, eihän niillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa, kun toinen vaihtoehto oli jokaisen ruokailu omassa kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan.Meillä aikoinaan kun lapset oli pieniä yö/viikonloppu kyläilijöitä oli aika useasti.Hain herkkuja ja tarjottavaa lapsille,koska tiesin että ko.perheessä meni alkoholiin suuri osa perheen rahoista.Katsoin että lapsilla pitää olla edes jossain jokin paikka missä saavat olla ja yöpyä.En koskaan kieltänyt vierailuja,ja uskon että he saivat elämäneväitä tekojeni kautta. Lapsenikin välillä muistelevat sitä kuinka otin vieraat vastaan kuin omani.Toisia pitää kohdella,kuin tahtoisi itseään kohdeltavan....
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ruoka on valmis, niin kaikki talossa olevat kutsutaan syömään. Omat ja vieraat, lapset ja aikuiset.
Oliko tuo kutsu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sonja kirjoitti:
Meillä ei lasten kaverit syö. Kaverit voi toki tulla katsomaan
kun meidän perhe herkuttelee. Viime kesänäkin grillattiin ja oli pojan
kaveri yökylässä, siinä me syötiin kyljyksiä eikä me mitään sille klopille annettu.
Ottakoon omat eväät jos haluaa syödä.
Jos tämä ei ole provo (mitä suuresti epäilen), niin vain Suomessa tällainen moukkamaisuus on mahdollista. Kaikkialla muualla vieraille tarjoaminen on peruskohteliaisuutta ja itsestäänselvyys. Suomessa kyllä välillä törmää sellaiseen käytöstapojen puutteeseen, että huh huh.
Eriasia tietysti jos lapsen kaveri käyttää teitä ikäänkuin lounasravintolana ja ruokailee joka päivä teillä. Silloin asian voi ottaa hänen vanhempiensa kanssa tahdikkaasti esille. Mielestäni voi esim. sanoa, että ”kun teidän Vilipetteri on ollut meillä ruoka-aikaan kolmena päivänä tällä viikolla, niin nyt on ollut niitä tilanteita että ei oltu varauduttu ruokavieraisiin…” Kyllä jokaisen pitäisi tuosta ymmärtää rivien välistä lukea. Ylipäätään se, että tuo asian esille on minusta signaali siitä, että asia ei ole täysin OK ja siitä tulee keskustella.
”Kaikkialla muualla” ei ollakaan toistan luona kylässä ruoka-aikaan, vaan mennään omaan kotiin syömään. Missään muualla Euroopassa kuin Suomessa ei ole lapsilla niin höllää kuria kuin Suomessa.
Olen asunut muualla Euroopassa.
Kylässä olevat lapset kutsutaan syömään muun perheen kanssa muualla Euroopassa. Jos ei kutsuttaisi, niin sinne ei enää pääsisi samaan paikkaan kylään uudestaan, sen verran omituista käytöstä olisi siinä perheessä!
Muualla Euroopassa kysytään lasten kavereilta myös kuulumiset.
Kuka ruokkii tai päästää edes kotiinsa vieraita, kun Covid19 jyllää maailmalla?
yhden lapseni kaveri ahnehtii suurimman osan tarjottavista. Jos vaikka olen tehnyt ruokaa kuudelle ruokailijalle ja pöydässä on vaikka jälkiruokana 6 leivosta, niin tämä kaveri ensinnäkin ottaa ensimmäisenä tarjottavat ruoat ja onkii kauhalla suurimman osan ruoan lihapaloista sekä kasaa lautaselleen suurimman osan juustosiivuista, mutta ottaa sitten vähintään 2 leivospalaa itselleen. ihan kuin hänen kotonaan ei olisi opetettu edes perusteita ruokailuetiketistä. : katsot minkä verran on ruokailijoita ja otat annoksesi sen mukaan...Jos on 6 leivospalaa, otat sitten sen yhden leivospalan. Jos on jälkiruokana piirakkaa, otat sitten sillä lailla, että muillekin jää vähintään samankokoinen pala minkä itsekin otat. Pitäisi olla itsestäänselvää.
Olen ottanutkin nyt tavaksi annostella itse ruoat lautasille silloin kun tuo ahne lapsi on paikalla että varmasti kaikki saavat riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ruoka on valmis, niin kaikki talossa olevat kutsutaan syömään. Omat ja vieraat, lapset ja aikuiset.
Näin on meilläkin aina toimittu jo ainakin 3 sukupolven ajan.
No meillä on tapana paistaa 4 pihviä, jos syöjiä on neljä. Ei ole sitä viidettä pihviä kaverille. Vältämme hävikkiä ja laitamme ruokaa sen verran kun perhe kerralla syö. Sori vaan, mutta emme varaudu mahdollisten kaverisyöntein varalle., Ihmettelen kyllä suuresti, jos lapset eivät ole ruoka-aikana omassa kotonaan. Kasvatus hoi! Rajat lapsille.
Kasvatus, niin? Kasvatettu olemaan jakamatta vähän ruokaa KAVEREILLE. Ei ne ole mitään random-tyyppejä, jos ne on lapsesi kavereita.
Jos rahat on oikeasti loppu, niin sen voi ymmärtää, mutta silloinkin sydämellinen ihminen antaa jotain, vaikka kaurapuuroa. Kysyy onko nälkä ja haluaisitteko puuroa jos keitän. Jos on, niin puurokin maistuu. Jos ei ole nälkä, niin sitten ei tarvi vähistä tarpeista keittää sitä puuroa. Nälkäiset lapset voi jatkaa yhdessäoloa vähän pidempään syömisen jälkeen eikä nälkä laita väsymään ja kiukuttamaan.
Ruokatavat, käytöstavat? Mielestäni ne on omaksuttu, kun pöytään kutsutaan kaikki omassa kodissa sisällä olevat nälkäiset ihmiset.
Aikuisena menet itse ystävällesi kylään. Ystäväsi kattaa pöydän kaikille ja hänen vieraansa nauttivat.
Jos vain käväiset pikaisesti niin ehkä ei tarjota mitään. Teetä tai kahvia ehkä kuitenkin?Ruokakulttuurin soisi olevan sivistynyttä täällä pohjoisessakin.
Niitä pihvejä voi laittaa puoliksi tai lisäksi voi tehdä pikaisen salaatin niistä aineksista mitä on tai vaikka lämpimät voileivät tai nuudelikeiton. Ei niitä joka kerta kuitenkaan tarvi puoliksi laittaa.
Tai voi antaa lapsen syödä kaverin kanssa nuudelia ja sen pihvin myöhemmin.Ei kai joka päivä ole pihviä!
Keiton voi jakaa ja laatikkoruoat voi jakaa. Perunoita voi keittää muutaman ylimääräisen.
Ei siitä tule hävikkiä vaikka ei ruokapöytään vieraita tulisikaan, jos joku perheenjäsen syö loput myöhemmin.
Tai lapsi vaikka paistaa jäljelle jääneet perunat itse seuraavana päivänä kaverinsa kanssa ja syövät niitä yhdessä koulun jälkeen. Vai eikö voi tähteitä myöhemmin syödä?Onko kaikki tosi tiukkaa? Säännöt ja kellonajat? Onko ne tärkeitä elämässä?
Kasvatetaanko lapset tiukkiksiksi, joustamattomiksi, ahneiksi, itsekkäiksi?
Kasvatetaanko jaottelemaan ihmisiä ja kohtelemaan toisia epätoivottuina?Ystävällisyys, käytöstavat, terve ruokakulttuuri, mukava ilmapiiri, kodikkuus, rentous ja ystävien nälkä ei ole tärkeitä?
No HALOO. Kyse ei ole mistään ystävällisyydestä tai fanaattisesta sääntöjen noudattamisesta, vaan ruokakustannukset todella tuplaantuvat jos ruokamäärä tuplataan. Omaa perhettä en jätä nälkäiseksi tasan kenenkään takia, että se siitä vähänkin jakamisesta. Sen lisäksi todella HALUAN viettää perheeni kanssa aikaa. En lasten kavereiden, naapuruston lapsien tai puolituttujen, vaan oman perheeni. Omien lasteni. Haluan tietää, mitä heille oikeasti kuuluu. Ne ovat tärkeitä hetkiä koko perheelle, jos kaverit ovat päivittäin samassa pöydässä, se tilanne ja tunnelma on aivan toinen.
Minä priorisoin perheajan ykköseksi, ei kyse ole mistään veemäisestä luonteesta tai epäystävällisyydestä, nämä ovat vain meidän perheen tapa, meille tärkeä tapa. Joskus voi olla kaveri pöydässä, se on ok, mutta lähtökohtaisesti ruokailut on rauhoitettu meidän perheelle.
Meillä myös naapuruston lapset saa tulla meille aina syömään ja juomaan. Sitten kun omat lapset ovat naapureiden luona, niin saavat myös siellä syötävää sekä juotavaa. Ei ne lapset niin paljoa syö, että siihen talous kaatuisi. Oppivat myös syömään erilaisia ruokia, kun syövät muidenkin kokkauksia :)