Sinä, jonka lapsen kaveri syö usein teillä

Kasvoin isovanhempieni kanssa ja he eivät osanneet tehdä "nykypäivän ruokia" (ihan siis esim. lasagne, spagetti polognese, kanakastike) joten meillä oli usein ruokana perunaa ja lihaa eri muodoissa, eikä salaattia ollut _koskaan_.

Ajattelin pitkään, että on jotenkin luksusta jos saan jossain aamu/iltapalaksi appelsiinimehua ja ravitsevia vihanneksia leivän päällä, puhumattakaan erilaisista pähkinöistä.

Asun nyt yksin ja rakastan monipuolisen ruoan laittamista, mutta vielä kotona asuessani olin hyvin "kateellinen" poikaystävälleni, jonka kotona ruoka on joka päivä ravitsevaa ja hyvin monipuolista ja on sääntö eikä poikkeus, että ateria on ruokaympyrän mukainen. Ehkä eniten itseäni juuri noiden tuoreiden vihannesten ja hedelmien puute jäi harmittamaan kovasti.

Kyllä mielestäni vieraan lapsen pitää saada syödä kyläillessäänkin perheen seurassa. Jos vain varaa on ruokkia satunnaisesti ylimääräinen lapsi, niin muistuttaisin että hän ei välttämättä kotonaan saa samanlaista hyvää ruokaa kuten teillä on tarjota :)

Silloin kun ruoka on valmis, niin kaikki talossa olevat kutsutaan syömään. Omat ja vieraat, lapset ja aikuiset.

Aijoo! Muistan muuten sellaisen, että osaa ne vanhemmatkin olla todella tökeröitä!! 

Lapsena parhaan ystävän luona mulle kävi usein näin: Asuttiin ihan seinänaapureina, joten toki syötiin molemmat omassa kodissa käytännössä ihan aina. Joskus kuitenkin menin jo naapuriin kun siellä oli vielä ruoka kesken ja odottelin sitten esim. olohuoneessa että saavat syötyä loppuun ja pääsemme leikkimään (olohuone oli samassa tilassa kuin avokeittiö). Ruuan jälkeen lasten isä saattoi antaa lapsilleen (3kpl) välillä jäätelön, mutta minulle ei!! Olin tyyliin kymmenvuotias ja ymmärsin kyllä, että tämä oli käytössääntöjen vastaista. Ei niin, että mieleni olisi kovasti jäätelöä tehnyt, en vain oikein osannut olla kun kolme lasta, joista yksi on ystäväni, niin nuoleskelee sitä tuuttia silmieni alla ja maiskuttaa, että onpa hyvää. Jos olisin ollut tuo isä, olisin ollut antamatta omillenikaan jäätelöä tai sitten tarjonnut vieraalle lapselle myös. Minua HÄVETTI lapsena tuon isän puolesta. NOLOA. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta kysyn teiltä, joilla kaverit saa syödä myös, että minkälaisia määriä ruokaa teette ja miten viikon ruoat suunnittelette?

Meillä käydään kerran viikossa isoilla ruokaostoksilla, jossa pyritään suunnittelemaan ma-pe ruoat. Meillä myös tehdään kahden päivän ruokia, sillä olemme noin viiden aikaan kotona (vanhemmat) jolloin se ruoka on oltava lämmitysvalmis kun on jo nälkä, ei ole viideltä työpäivän jälkeen enää jaksamista alkaa kokkailemaan. Usein tehdään esim. sunnuntai-iltana ma-ti ruoka valmiiksi jotta alkuviikko sujuisi helpommin.

Meillä on kaksi alakoululaista, joskus molemmilla on kaveri kylässä, joskus vain toisella tai joskus ei kummallakaan. Ei kyllä voida alkaa tehdä ruokaa lisää vain siksi, että joku kaveri mahdollisesti on kylässä tai sitten ei. Olisi ihanaa olla sellainen maailmaa syleilevä pullantuoksuinen, lettuja paistava äiti, mutta en taida olla koska vapaa-aika töiden jälkeen on niin vähäistä. Meillä saa kyllä välipalaa, leipää ja päällisiä. Yritetään pitää jääkaapin sisältö terveellisenä joten ei ole sokerijugurtteja tai muita herkkuja kyllä välipalallakaan. Varmaan meidän tarjoiluista kerrottaessa tulee vaikutelma, että köyhää on..

Ohi aiheen,

"Suomalainen"-tapa siirtyä heti töiden jälkeen ruokapöytään on asia, mitä en koskaan ole ymmärtänyt.

On paljon mukavampaa tulla rauhassa kotiin, haukata jotain pientä (hedelmä/smoothie/riisipiirakka/rahka tmv.) hetken "hengähtää" ja sitten hieman myöhemmin valmistaa (joko alusta saakka, tai lämmittää aiemmin tehty) ruoka ja asettua pöytään.

Monissa maissa illallinen syödään vasta hyvin myöhään, toki ilmastokin vaikuttanee (ei ole niin kuuma mitä päivällä) mutta onhan se muutenkin järkevää, voi rauhoittua perheen kanssa kun päivän koulut/työt/harrastukset/muut menot siltä päivältä hoidettu.

Noissa maissa arjen aikataulut ovat täysin erilaisia kuin Suomessa. Ei täällä voi syödä myöhäistä illallista, kun on pakko olla jo nukkumassa jotta jaksaa herätä viimeistään klo 6. Täällä kun on niin tärkeää olla skarppina töissä viimeistään klo 8, tai muuten olet laiska. 

änkyrä7677 kirjoitti:

Oli rahaa naftisti lapsen ruokaan ja omaani sen verran etten näänny. Siihen kun tulee jokapäiväinen ylimääräinen suu, niin tiukkaa tekee.

eniten ärsyttää että vieraan vanhempien kanssa on sovittu että koulun ja ruuan jälkeen voi mennä kyläileen. tämä kuitenkin unohtuu jo päivä sen jälkeen kun sovittu. nytkin olen vuoroviikoin todellisella laihiksella että lapsele riittäisi uokaa kun on mun vuorolla.

Mihin ne rahat menee jos lapsilisästä tai päivärahan tms. lapsikorotuksesta ei jää ruokaan tarpeeksi? Prioriteetit uusiksi niin että ei tarvitse nipistää ruoasta.

Vierailija kirjoitti:

Aijoo! Muistan muuten sellaisen, että osaa ne vanhemmatkin olla todella tökeröitä!! 

Lapsena parhaan ystävän luona mulle kävi usein näin: Asuttiin ihan seinänaapureina, joten toki syötiin molemmat omassa kodissa käytännössä ihan aina. Joskus kuitenkin menin jo naapuriin kun siellä oli vielä ruoka kesken ja odottelin sitten esim. olohuoneessa että saavat syötyä loppuun ja pääsemme leikkimään (olohuone oli samassa tilassa kuin avokeittiö). Ruuan jälkeen lasten isä saattoi antaa lapsilleen (3kpl) välillä jäätelön, mutta minulle ei!! Olin tyyliin kymmenvuotias ja ymmärsin kyllä, että tämä oli käytössääntöjen vastaista. Ei niin, että mieleni olisi kovasti jäätelöä tehnyt, en vain oikein osannut olla kun kolme lasta, joista yksi on ystäväni, niin nuoleskelee sitä tuuttia silmieni alla ja maiskuttaa, että onpa hyvää. Jos olisin ollut tuo isä, olisin ollut antamatta omillenikaan jäätelöä tai sitten tarjonnut vieraalle lapselle myös. Minua HÄVETTI lapsena tuon isän puolesta. NOLOA. 

No itehän änkesit sinne kun ruokailu oli vielä kesken? Jo on itsekästä että talonväen pitäisi kieltäytyä jälkkäristä vain koska SINÄ halusit tuppautua kylään kesken ruuan?? Jos ne jäätelöt oli ostettu just 3 niille lapsille? Tai oli paketin viimeiset? Ihmeellistä ajattelua, . Et osallistu ruokailuun mutta jälkiruoka kuuluisi sinulle kuitenkin? :D :D :D

Kyllähän se on sinun tehtäväsi sanoa lapsellesi ettei syö muualla. Kyllä sitä välillä ihan jo kohteliaisuudesta kysytään syötkö.

Nuo muut tapaukset kuulosti oudoilta.

Itse en tarjoa näille ”moniallergisille” mitään, tiedän että kuulostaa ilkeälle, tottakai tarjoan jos olemme kutsuneet, mutten tee arjessa mitään erikois-ruokia.

Normi-ruokaa saatan tarjota, mutten aina, koska muuten meillä syötäisiin joka päivä ruoat ja välipalat.

Ja se joka väittää ettei muutama euro haittaa, voi laittaa tilisiirtolla tililleni joka kuukausi

30-50€ Per noin 2-4 lasta riippuen lapsien kaverimäärästä..

Vaikea nyt kyllä uskoa että jollain sattuisi olemaan 5lle ylimääräiselle teinipojalle kerralla ruokaa. Kerrohan mitä söitte? Sitä hernekeittoa? 8tölkkiä? :D Just joku valitti kun 15v poika syö aterialla 5perunaa ja 4 leipää, sen kun kerrot 5llä..ihan vaan satuit keittelemään 25ylimääräistä perunaa? Siihen ei riitä edes se koko vuoka makaronilaatikkoakaan kun 5 teinipoikaa tulee syömään.

Voi että haluat oikein muistuttaa ettei joku lapsi saa yhtä hyvää ja terveellistä ruokaa kotonaan!!

Minäpä en sille mitään voi!

Ei kuule ole minun tehtävä ruokkia toisten lapsia, tuollainen ylimielinen asenne saa oikein veren kiehumaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän pihapiirissä lapset juoksevat taloista läpi ja se joka saa pysäytettyä letkan, varmistaa että jokainen on syönyt ja juonut. Varsinkin juonut.

Mun lapsuudessa oli tällaista!

Minun lapsuudessa myös. Alueella äidit olivat kotona ja ruokaa oli aina tarjolla,

Sisareni amerikkalainen mies on kertonut, että heillä ei ollut koskaan ruokaa. Äitinsä oli aina dieetillä ja siksi ei pitänyt ruokaa kotona, ettei tule houkutuksia.

Miehensä oli upseeri ja usein maailmalla eri tukikohdassa.

Vain kun mies tuli kotiin, kotona oli kunnon ruokaa.

Dennis muutti nuorena pois kotoa, teki töitä collegen ohella ja oppi laittamaan ruokaa.

Sisaresta tuli ravintoterapeutti.

Itse annoin ruokaa, kun lasten koulukaverit kävi kylässä. Vastaavasti meidän lapset söivät myös kavereillaan. 1 koulukaverin luona ei annettu koskaan ruokaa. Tämä lapsi kiersikin aina koulun jälkeen kavereillaan, koska ilmeisesti kotona sitä tarjottiin vasta illalla tai ei ollenkaan. Kävi sääliksi, joten en sanonut mitään, mutta muiden äitien kanssa joskus juteltiin tästä.

Äiti/isä!! Jos sinä et tarjoa, niin huolehdithan, että omakaan ei syö muilla. Kasvatat lapsesi niin, että kyläilevät vasta ruoan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aijoo! Muistan muuten sellaisen, että osaa ne vanhemmatkin olla todella tökeröitä!! 

Lapsena parhaan ystävän luona mulle kävi usein näin: Asuttiin ihan seinänaapureina, joten toki syötiin molemmat omassa kodissa käytännössä ihan aina. Joskus kuitenkin menin jo naapuriin kun siellä oli vielä ruoka kesken ja odottelin sitten esim. olohuoneessa että saavat syötyä loppuun ja pääsemme leikkimään (olohuone oli samassa tilassa kuin avokeittiö). Ruuan jälkeen lasten isä saattoi antaa lapsilleen (3kpl) välillä jäätelön, mutta minulle ei!! Olin tyyliin kymmenvuotias ja ymmärsin kyllä, että tämä oli käytössääntöjen vastaista. Ei niin, että mieleni olisi kovasti jäätelöä tehnyt, en vain oikein osannut olla kun kolme lasta, joista yksi on ystäväni, niin nuoleskelee sitä tuuttia silmieni alla ja maiskuttaa, että onpa hyvää. Jos olisin ollut tuo isä, olisin ollut antamatta omillenikaan jäätelöä tai sitten tarjonnut vieraalle lapselle myös. Minua HÄVETTI lapsena tuon isän puolesta. NOLOA. 

No itehän änkesit sinne kun ruokailu oli vielä kesken? Jo on itsekästä että talonväen pitäisi kieltäytyä jälkkäristä vain koska SINÄ halusit tuppautua kylään kesken ruuan?? Jos ne jäätelöt oli ostettu just 3 niille lapsille? Tai oli paketin viimeiset? Ihmeellistä ajattelua, . Et osallistu ruokailuun mutta jälkiruoka kuuluisi sinulle kuitenkin? :D :D :D

Niin. Niin änkesin. Muistan sen kyllä, että vaikka olisi ollut paketin viimeiset kolme jäätelöä ni oliko ne silti pakko juuri silloin lapsille antaa? eikö omia lapsia voi opettaa, että nyt kun ei ole x:lle tarjota niin ei syö nyt muutkaan.. (ja antaa sitten kun lähden pois). Tämä on se pointtini. Ei se, että olisi ehdottomasti pitänyt jäätelö saada. Minua hävetti vain itseänikin olla paikalla kun kaverin isä oli noin tökerö.

Meillä oli pojan kaveri käymässä koulun jälkeen. Tein riisipuuroa ja tarjosin tälle kaverille myös. Hän kehui, ettei ole koskaan syönyt niin hyvää ruokaa 😄 Se oli jotenkin niin mieltälämmittävä kommentti, jäänyt ikuisesti mieleen 😊

Meillä kyllä myös kaverit saivat aina syötävää. Jos ei ollut kaikille tarjottavaa, niin sitten minullekaan ei annettu mitään toisten lasten läsnäollessa.

Yhden kaverin kotona oli niin, että siellä ei tarjottu koskaan mitään. Kaverini saattoi itse syödä välipalaa tai jopa jotain herkkuja keittiössä, mutta hänen äitinsä ei koskaan tarjonnut minulle mitään.

Eihän se kivalta tuntunut, mutta en minä siitä liiemmälti harmistunut silti. Kaverin kanssa oli kuitenkin kivaa.

Itsekkäitä kommentteja täällä. Kyllä lapsen tunteita pitää ajatella. Jos yksi lapsi saa vaikka jäätelön, mutta muut ei, niin paha mieli siitä lapselle tulee.

Olin lapsena kylässä tuttavien luona. Perheessä oli suunnilleen ikäiseni lapsi. Hänen äitinsä kaivoi kaapista lapselleen tikkarin, mutta ei minulle, vaikka niitä oli kaapissa useampikin annettavaksi.

Siitä tuli tosi paha mieli.

Meillä lapset osaa kysyä riittääkö ruokaa kaverille ja useimmiten riittää ainakin jos on vain yksi kaveri kylässä.

Joskus on jotain syömistä tyyliin 4 grillipihviä, joista on paha jakaa, silloin ei kutsuta ketään kaveria ruokapöytään. Silloin saa kyllä tehdä vaikka voileivän jos on nälkäinen..

Mutta joo, kaverit saa syödä välipalaa meillä, siis leipää, jugurttia tai hedelmiä, mitä löytyy. Myös ruokaa tarjotaan silloin kun paikalla ei ole lapsilaumaa. Mitään herkkuja ei oteta, jos ei riitä kaikille.

Omassa lapsuudessani vanhempani ruokkivat aina kaikki meillä kylässä olleet lapset. Meillä olikin usein koulun jälkeen kavereita kylässä. Harvemmin oltiin muualla suoraan koulun jälkeen.

Aikuisena äiti selitti ruuan tarjoamisen olleen häneltä valinta. Hän ajatteli, että tarjoamalla ruuan kaikille lapsille - omat lapset pysyisivät enemmän kotona - lasten kaverit tulisivat mielellään kylään - kaverisuhteita olisi helpompi valvoa - kaikkien lasten olisi ehkä helpompi avautua mahdollisista ongelmista ruokapöydän ääressä. Lisäksi äiti tiesi, että kaikissa naapureissa ei kasvaville lapsille ollut niin paljon ruokaa tarjolla kuin meillä.

Itse aion jatkaa tätä samaa perinnettä.

Meillä taas taitaa lapset syödä siellä kaverien luona. Varmaan on meillä ruoassa jotain vikaa. Tai sitten se, että muilla ei ole enää muita lapsia kotona ja saavat olla paljon rauhemmassa, mutta ollaan aina välillä lapsille vihjailtu, että voisivat syödä kotona ja ottaa kavereitakin mukaan. Aika paljon menee kuitenkin enemmän lapsien kuin jonkun varallisuus eron takia.

Kerran olen aikuiselle tyttärelle sanonut ( jälki käteen ja kahden kesken) että vois hiukan miettiä kuluakin, kun lappasi poikaystävänsä lautaselle 5 naudan sisäfilepihviä eikä muuta, (oli tarkoitettu koko perheelle, kun oli grillattu). Poikaystävä yritti estellä, kun ei olis edes jaksanut jotain yli puolta kiloa lihaa.

Yökylässä meillä ollessaan tuntuvat hommaavan pizzoja yhteiskassasta tms. En tiedä. Enemmän tuntuu olevan lapsilla käyttörahaa kuin minulla.

Meille tuppautui jatkuvasti tyttären kaveri heti koulun jälkeen. Annoin toki välipalaa hänellekin samalla kun tyttärelle. Oppipa pian itse pyytämään, "hei xxx, haetko meille jotain syömistä, onks teillä jugurttia?". Osasi oikein valikoida.. asui tien toisella puolella mutta suoraan tuli aina meille. Välillä saattoi soittaa äidille joskus klo15 että milloin pitää tulla kotiin, ja kotiintuloaika oli viimeistään 19-19.30. Eli noin vaan sai koko päivän olla kaverilla vaikka joka päivä. Silloin kun mummonsa oli lapsenvahtina, silloin piti klo 17 olla ruokapöydässä. Sanoin kyllä lapselle, että meiltä pitää lähteä viimeistään kuudelta, kun alkaa pienemmät rauhoittumaan iltatoimille.

No, pari vuotta meni, niin tämä tyttö kertoi että joutuu muuttamaan isänsä luo toiseen kaupunkiin, koska äitin luona heillä on liian pieni asunto niin ei mahdu siellä enää asumaan. No tuosta voi jokainen päätellä, miksei kotiin halunnut mennä koulun jälkeen, eikä käytöstapoja ollut.