Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jonka lapsen kaveri syö usein teillä
Oletko tullut ajatelleeksi, että lapsi voi nähdä nälkää kotona? Vaikka lapsen vanhemmat eivät olisi edes köyhiä, voi olla elämänhallinnassakin puutteita niin, etteivät laita ruokaa. Ainakaan yhtä hyvää ja ravitsevaa kuin teillä. Hyvä antaa vähästäänkin.
Kommentit (351)
Vierailija kirjoitti:
Mä jotenkin ajattelen, että kivempi et ne mukulat on meillä niin ovat ainakin turvallisessa ympäristössä kimpassa. Samalla pääsen näkemään ja kuulemaan niiden juttuja ja jos tulee huolenaiheita niin on aikuisena niistä tietoinen. Mä ainakin haluan tietää kenen kanssa lapseni hengaa ja millaisia ajatuksia niillä on. Tollaset ala-asteikäiset vielä aika avoimesti mulle kaikenlaisia juttelee. Kyllä mua kans välillä sapettanut huonoina päivinä, että ihanko oikeasti täytyy välipalattaa lähes joka päivä muidenkin lapset ja antaa päivällistäkin välillä, eikä nämä lasten vanhemmat edes kiitä tms. Mutta toisaalta tykkään pitää huolta ja tehdä sille laumalle pannaria, pullaa, pitsaa yms välipalaksi. Teininä suursyömärinä en sitten tiedä enää olenko näin suopea, mutta ei kyllä ole tarkoitus ketään ruokapöydän ääreltä poiskaan ajaa - etenkin jos yhtään huoli herää.
Siis tarjoat harva se päivä pannaria, pullaa ja pitsaa välipalaksi lapsille ja niiden kavereille? Ja siihen lisäksi tulee vielä lämmin ruoka ja muut päivän ateriat?
Ei ihme, että ylipaino lisääntyy alaikäisilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välipalan (leipää, kasviksia, hedelmiä, puuroa, smoothieta tai lettuja) teen lapsen kavereille, kun tulevat usein koulusta suoraan meille, mutta lähetän ruoka-ajaksi kotiin. Tämä on johtanut siihen, että tulevat aina meille, koska muualla ei välipalaa saa. Ei siinä mitään ruokaa mielelläni, mutta se kiitoksen sana olisi joskus kiva kuulla vanhemmilta, mutta eipä ole kuulunut.
Kiitoksia odotellaan, ok, mutta eihän ne vanhemmat ehkä edes tiedä, että on syöty teillä välipalaa.
Jos jonkun päivän tietääkin, niin ehkä vain sen yhden kerran. Silloinkin moni ei ehkä kehtaa häiritä ja laittaa pelkkää yhtä viestiä "Kiitos välipalasta", jos ette muuten ole yhteydessä. Vaikka voisi se olla ok kehdata!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ruoka on valmis, niin kaikki talossa olevat kutsutaan syömään. Omat ja vieraat, lapset ja aikuiset.
Näin on meilläkin aina toimittu jo ainakin 3 sukupolven ajan.
No meillä on tapana paistaa 4 pihviä, jos syöjiä on neljä. Ei ole sitä viidettä pihviä kaverille. Vältämme hävikkiä ja laitamme ruokaa sen verran kun perhe kerralla syö. Sori vaan, mutta emme varaudu mahdollisten kaverisyöntein varalle., Ihmettelen kyllä suuresti, jos lapset eivät ole ruoka-aikana omassa kotonaan. Kasvatus hoi! Rajat lapsille.
Kasvatus, niin? Kasvatettu olemaan jakamatta vähän ruokaa KAVEREILLE. Ei ne ole mitään random-tyyppejä, jos ne on lapsesi kavereita.
Jos rahat on oikeasti loppu, niin sen voi ymmärtää, mutta silloinkin sydämellinen ihminen antaa jotain, vaikka kaurapuuroa. Kysyy onko nälkä ja haluaisitteko puuroa jos keitän. Jos on, niin puurokin maistuu. Jos ei ole nälkä, niin sitten ei tarvi vähistä tarpeista keittää sitä puuroa. Nälkäiset lapset voi jatkaa yhdessäoloa vähän pidempään syömisen jälkeen eikä nälkä laita väsymään ja kiukuttamaan.
Ruokatavat, käytöstavat? Mielestäni ne on omaksuttu, kun pöytään kutsutaan kaikki omassa kodissa sisällä olevat nälkäiset ihmiset.
Aikuisena menet itse ystävällesi kylään. Ystäväsi kattaa pöydän kaikille ja hänen vieraansa nauttivat.
Jos vain käväiset pikaisesti niin ehkä ei tarjota mitään. Teetä tai kahvia ehkä kuitenkin?Ruokakulttuurin soisi olevan sivistynyttä täällä pohjoisessakin.
Niitä pihvejä voi laittaa puoliksi tai lisäksi voi tehdä pikaisen salaatin niistä aineksista mitä on tai vaikka lämpimät voileivät tai nuudelikeiton. Ei niitä joka kerta kuitenkaan tarvi puoliksi laittaa.
Tai voi antaa lapsen syödä kaverin kanssa nuudelia ja sen pihvin myöhemmin.Ei kai joka päivä ole pihviä!
Keiton voi jakaa ja laatikkoruoat voi jakaa. Perunoita voi keittää muutaman ylimääräisen.
Ei siitä tule hävikkiä vaikka ei ruokapöytään vieraita tulisikaan, jos joku perheenjäsen syö loput myöhemmin.
Tai lapsi vaikka paistaa jäljelle jääneet perunat itse seuraavana päivänä kaverinsa kanssa ja syövät niitä yhdessä koulun jälkeen. Vai eikö voi tähteitä myöhemmin syödä?Onko kaikki tosi tiukkaa? Säännöt ja kellonajat? Onko ne tärkeitä elämässä?
Kasvatetaanko lapset tiukkiksiksi, joustamattomiksi, ahneiksi, itsekkäiksi?
Kasvatetaanko jaottelemaan ihmisiä ja kohtelemaan toisia epätoivottuina?Ystävällisyys, käytöstavat, terve ruokakulttuuri, mukava ilmapiiri, kodikkuus, rentous ja ystävien nälkä ei ole tärkeitä?
Nämä on arvovalintakysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Kun syötte esim. ahvenfileitä, pihviä ym. niin ostatteko tosiaan useita ylimääräisiä, jos sattuu tulemaan joku lasten kaveri? Vai keitätte silloin makaronia kaverille ja jatkatte kananmunasiivuilla, kuten eräs sankari ketjun alusta? Ja miten ihmisten kaupunkikoteihin mahtuu yhtäkkiä oma iso perhe + 6 teiniä pöydän ääreen. Meillä on niin pieni keittiö, että kaksi lisätuolia on maksimimäärä. Eikä ole mitään kellaria, johon ostaa 20 kg perunasäkkejä kuten täällä neuvotaan.
Mä en usko juttuihin. En tunne ketään, joka näin tekee, vaan lapset ohjataan kotiin syömään arkena, noin pääsääntöisesti. En ole myöskään ikinä tällaisten kavereiden luona vieraillut, joissa on jatkuva buffetti kaverilaumalle. Joskus syötiin kaverilla, mutta harvoin, pidemmät sovitut kylät eri asia.
Facesta luin, että mammapalstan marttyyriäidit jättää itse syömättä, ja antaa oman annoksen lapsen kaverille. Kuinka moni isä tekee näin? En mä haluis edes syödä kaverin äidin ruokia, kauheeta jos niin on joskus käynyt kun on pakko uhrata itsensä vieraidenkin lasten eteen. Melko pimeä ajatusmalli, mutta ei, muut naiset vaan hurraa että näin sitä pitää, ole nälässäkin muiden eteen.
Tältä palstaltakin olen lukenut, että äidit sitten antavat omasta annoksestaan vieraalle, jos esim. ne tarkkaan lasketut pihvit ruokana. No ei helvetti, en todellakaan antaisi. Minä syön vain yhden kerran päivässä, sen päivällisen, ja minun annostani ei todellakaan kukaan vie. Jos on se yksi ulkofileepihvi ja pottuja, niin ihan naurettavaa niistä on jakaa, eikä perunaa lisäämällä saa mitään ateriaa aikaan noin vähästä. Tai kannattaisi sen lapsen vanhempien miettiä että mitä se lapsi suuren osan viikosta syö, jos saa makaronilaatikkoa jossa nimeksi lihaa siellä ja pottuja täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun syötte esim. ahvenfileitä, pihviä ym. niin ostatteko tosiaan useita ylimääräisiä, jos sattuu tulemaan joku lasten kaveri? Vai keitätte silloin makaronia kaverille ja jatkatte kananmunasiivuilla, kuten eräs sankari ketjun alusta? Ja miten ihmisten kaupunkikoteihin mahtuu yhtäkkiä oma iso perhe + 6 teiniä pöydän ääreen. Meillä on niin pieni keittiö, että kaksi lisätuolia on maksimimäärä. Eikä ole mitään kellaria, johon ostaa 20 kg perunasäkkejä kuten täällä neuvotaan.
Mä en usko juttuihin. En tunne ketään, joka näin tekee, vaan lapset ohjataan kotiin syömään arkena, noin pääsääntöisesti. En ole myöskään ikinä tällaisten kavereiden luona vieraillut, joissa on jatkuva buffetti kaverilaumalle. Joskus syötiin kaverilla, mutta harvoin, pidemmät sovitut kylät eri asia.
Facesta luin, että mammapalstan marttyyriäidit jättää itse syömättä, ja antaa oman annoksen lapsen kaverille. Kuinka moni isä tekee näin? En mä haluis edes syödä kaverin äidin ruokia, kauheeta jos niin on joskus käynyt kun on pakko uhrata itsensä vieraidenkin lasten eteen. Melko pimeä ajatusmalli, mutta ei, muut naiset vaan hurraa että näin sitä pitää, ole nälässäkin muiden eteen.
Miten yhtäkkiä tämä yksi vieraileva lapsi muuttui tässä ketjussa viideksi viisitoistavuotiaaksi pojaksi jotka ilmestyvät joka päivä? Tietenkin nämä ovat kaksi aivan eri asiaa!
Yhä vieläkin, jos ei ole varaa yhteen ylimääräiseen keittolautaseen viikossa niin elämässä on paljon muutakin viturallaan.
Suomalaiset epäkohteliaita itsekkäitä juntteja jotka istuu ruokapöydässään kuin alttarilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ruoka on valmis, niin kaikki talossa olevat kutsutaan syömään. Omat ja vieraat, lapset ja aikuiset.
Näin on meilläkin aina toimittu jo ainakin 3 sukupolven ajan.
No meillä on tapana paistaa 4 pihviä, jos syöjiä on neljä. Ei ole sitä viidettä pihviä kaverille. Vältämme hävikkiä ja laitamme ruokaa sen verran kun perhe kerralla syö. Sori vaan, mutta emme varaudu mahdollisten kaverisyöntein varalle., Ihmettelen kyllä suuresti, jos lapset eivät ole ruoka-aikana omassa kotonaan. Kasvatus hoi! Rajat lapsille.
Sulla ei mitenkään mielikuvitus riitä järkkäämään jotain ylimääräistä jos kylään sattuu vieras? Apua kuinka junttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien laiminlyönti näkyy suoraan käytöstavoissa. Lapseni kaveri oli usein ruoka-aikaan kylässä. Tuli aina kysymättä keittiöön kun valmistin ruokaa, sanoi "tulin vaan katsomaan että mitäs ruokaa teillä tänään on", saattoi siinä sitten kysymättä ilmoittaa, oliko halukas syömään vai ei.. Joskus meni itse jääkaapille 'mä katon vaan mitä tääl on". Ja joo, opetin kyllä että on epäkohteliasta. Kun saattoi joskus jotain lipastonhyllyäkin avata, ihan vaan katsoakseen mitä siellä on.
Hän siirtyi perhekotiin asumaan, sitten saatoinkin sanoa että teillähän on siellä ruoka tunnin päästä niin syöt varmaankin siellä.Tällaiset lapset ovat tosi surullisia tapauksia. Eräs lapsi ihmetteli, miten meillä on niin paljon ruokaa jääkaapissa, vaikka mielestäni se oli sillä hetkellä todella tyhjä. Ruoka on selvästi perustarve ja tietyllä tavalla sillä on myös välineellinen arvo rakkauden ja huolenpidon antamisessa. Lapsen ajatuskulku menee varmasti niin, että joku huolentii, ettei minulla ole nälkä eli minusta välitetään.
Mitä tulee tähän itse keskusteluun eli pitääkö lapsen kavereille tarjota ruokaa vai ei, niin ei siihen ole oikeaa vastausta. Joillakin on yksi lapsi ja hänellä käy pari kertaa viikossa kylässä tavallisen, huolehtivaisen perheen lapsi. Vastaavasti joillakin on neljä lasta, joilla jokaisella käy kerran päivässä vähintään yksi kaveri, joiden mukana on muutama lastensuojeluasiakasperheen lapsi.
Meillä esim on valtava määrä lapsia välillä. Saatan tulla kotiin, ja meillä onkin yhteensä esimerkiksi 10 lasta. Joskus tarjoan, joskus en. Niille, jotka tulevat suoraan koulusta on välipalaa eli leipää aina tarjolla, mutta ruoka on jo toinen juttu. Välillä järjestän avoimen grilli-illan tai mennään useammalla autolla mökille ja otetaan kaikki kyytiin mahtuvat lapset mukaan, paistan lettuja ja makkaroita ja jätskiä. Tai kun pakkaan omille lapsille evästä rannalle, varaudun samalla ruokkimaan 4-5 muuta.
Ruoan antaminen on aina kuitenkin muutakin kuin pelkkää ruokaa. Samalla sitoudut pitämään sen hetken lapsesta huolta, opettamaan käytöstapoja jne. Samalla osoitat, että lapsi on hyvin tervetullut, jolloin lapsi mielellään tulee seuraavanakin päivänä, mikä ei aina ole arkea helpottava asia.
Tämä juuri on se pointti, ruoan antaminen on muutakin kuin ruokaa. (Mutta tulkaa taas kertomaan kuinka teille ilmestyy joka päivä kahdeksan kuusitoistavuotiasta lätkäpelaajaa syömään pakastimen tyhjäksi, että oikein saadaan tämä ketju sivuraiteelle.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lämmitetään arkena usein jämiä. Ruokaa ei ole aina riittävästi että voisi ylimääräisiä suita ruokkia. Meillä 2 aikuista ja 3 teiniä.
Kaapista ei tosiaan löydy yhtään mitään? Ei edes yhtä suolakurkkua? Huh tätä ketjua lukiessa tajuan että jotkut elää mielessään kuin pula-ajan Suomessa. Paitsi että pula-ajan Suomessa ruokaa silti tarjottiin vieraille koska se kuuluu sivistyneisiin tapoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jotenkin ajattelen, että kivempi et ne mukulat on meillä niin ovat ainakin turvallisessa ympäristössä kimpassa. Samalla pääsen näkemään ja kuulemaan niiden juttuja ja jos tulee huolenaiheita niin on aikuisena niistä tietoinen. Mä ainakin haluan tietää kenen kanssa lapseni hengaa ja millaisia ajatuksia niillä on. Tollaset ala-asteikäiset vielä aika avoimesti mulle kaikenlaisia juttelee. Kyllä mua kans välillä sapettanut huonoina päivinä, että ihanko oikeasti täytyy välipalattaa lähes joka päivä muidenkin lapset ja antaa päivällistäkin välillä, eikä nämä lasten vanhemmat edes kiitä tms. Mutta toisaalta tykkään pitää huolta ja tehdä sille laumalle pannaria, pullaa, pitsaa yms välipalaksi. Teininä suursyömärinä en sitten tiedä enää olenko näin suopea, mutta ei kyllä ole tarkoitus ketään ruokapöydän ääreltä poiskaan ajaa - etenkin jos yhtään huoli herää.
Siis tarjoat harva se päivä pannaria, pullaa ja pitsaa välipalaksi lapsille ja niiden kavereille? Ja siihen lisäksi tulee vielä lämmin ruoka ja muut päivän ateriat?
Ei ihme, että ylipaino lisääntyy alaikäisilläkin.
Ihan olemme normaalipainoinen liikkuva perhe ja on noi lapsen kaveritkin ihan normaalin kokoisia. Pomppivat pari tuntia trampalla, niin kyllä siinä yks pannaripala kuluu. Sitäpaitsi ainakin meillä pannarin kanssa on marjoja iso kasa. Herkkupannarit (lisukkeilla) on sit asia erikseen, ei mikään perus arkipala.. jos et ole kuullut, myös pitsan voi tehdä suht terveellisesti, ei siitä tartte mitään rasvamätökästä tehdä. Voi jestas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se ruoka perustarve ja esim.huostaan otetuilla lapsilla on huoli ruoan ja rahan riittävyydestä jo hyvin nuorena (lasketaan esim. montako jugurttipurkkia on jäljellä ja varmistellaan onko rahaa ostaa lisää).
Niitä on kotona asuviakin joilla ei ole kaikki kovin hyvin ja nälkä saattaa olla. Meillä oli lapsena sellaista. Ei ketään kiinnostanut minun syömiset koulun jälkeen, viikonloppuisin tehtiin kotona yksi ruoka per päivä.
Kenenkään ei toki ole pakko ruokkia yhtään ketään, mutta toivottavasti herää huoli jos kylässä käy aina se sama nälkäinen muksu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina tarjonnut lasten kavereille ruokaa jos ruoka-aikana ovat meillä olleet.
Eipä vaan toimi toiseen suuntaan eikä ole rahasta kiinni.Ja sinä joka sanoit ettei hernekeittopurkki paljoa maksa niin kyllä sekin voi joskus olla liikaa.
Jos euron hernekeitto kaksi kertaa viikossa on liikaa niin sitten on enemmänkin ongelmia kuin joku lapsen kaverin vierailu.
Jos se maksaa niin vähän, luulisi saavan kotonaan hernekeittoa.
Ai kuin ootki nokkela! Ja just yks niitä joka laskee joka riisinjyvän vieraan lautasella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä tällä yh:lla, jolla on vain yksi lapsi, on aina riittävästi ruokaa kotona. Riisiä, pastaa, nuudeleita, tomaattimurskaa, kananmunia ja pakastimessa proteiineja.
Joku päivä viime viikolla oli ajatus, että syödään ne eilen jääneet kaksi kanan rintafilettä, yksi molemmille, mutta aina voi suunnitelmia muuttaa. Kun olikin kaveri kylässä, ne sitten vaan suikaloitiin kanat, lisättiin kasviksia, wokattiin ja reilusti nuudeleita joukkoon ja kas kummaa kahdelle ajatellusta annoksesta riitti hienosti kolmelle. Tai sitten kehitän kokonaan uuden ruuan aiemmin suunnittelemani tilalle, se voi olla spagetti bolognese soijarouheesta, kinkkumunakas pakastetuista kinkkusuikaleista salaatilla, tonnikalapastaa, pinaattilättypaketti on aina jääkaapissa, perunoita ja nakkikastiketta pakastetuista nakeista tms. Kyllä meiltä löytyy ihan aina muutamalle hengelle muutamaan vaihtoehtoiseen ruokaan ainekset. Samoin margariinia, juustoa, kurkkua, kinkkua tms löytyy leivän päälle, ja leipää on aina, vähintään pakastimessa. Samoin litran jugurttipurkkeja, mysliä, mehua ja maitoa, myös hylaa, säilyvyyden, mutta myös sen takia, jos joku kaveri sitä sattuu tarvitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tällä yh:lla, jolla on vain yksi lapsi, on aina riittävästi ruokaa kotona. Riisiä, pastaa, nuudeleita, tomaattimurskaa, kananmunia ja pakastimessa proteiineja.
Joku päivä viime viikolla oli ajatus, että syödään ne eilen jääneet kaksi kanan rintafilettä, yksi molemmille, mutta aina voi suunnitelmia muuttaa. Kun olikin kaveri kylässä, ne sitten vaan suikaloitiin kanat, lisättiin kasviksia, wokattiin ja reilusti nuudeleita joukkoon ja kas kummaa kahdelle ajatellusta annoksesta riitti hienosti kolmelle. Tai sitten kehitän kokonaan uuden ruuan aiemmin suunnittelemani tilalle, se voi olla spagetti bolognese soijarouheesta, kinkkumunakas pakastetuista kinkkusuikaleista salaatilla, tonnikalapastaa, pinaattilättypaketti on aina jääkaapissa, perunoita ja nakkikastiketta pakastetuista nakeista tms. Kyllä meiltä löytyy ihan aina muutamalle hengelle muutamaan vaihtoehtoiseen ruokaan ainekset. Samoin margariinia, juustoa, kurkkua, kinkkua tms löytyy leivän päälle, ja leipää on aina, vähintään pakastimessa. Samoin litran jugurttipurkkeja, mysliä, mehua ja maitoa, myös hylaa, säilyvyyden, mutta myös sen takia, jos joku kaveri sitä sattuu tarvitsemaan.
Please, lähetä ainakin meidän lapset kotiinsa syömään. Odotan heitä joka päivä päivälliselle n. klo 17 aikaan. Ei sinun tarvitse heille väsätä nitriittisiä nakkiruokia viimeisillä penneilläsi, meillä on heille joka päivä ravitseva ja terveellinen ateria valmistettuna.
- Hyvin toimeentulevan ydinperheen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tällä yh:lla, jolla on vain yksi lapsi, on aina riittävästi ruokaa kotona. Riisiä, pastaa, nuudeleita, tomaattimurskaa, kananmunia ja pakastimessa proteiineja.
Joku päivä viime viikolla oli ajatus, että syödään ne eilen jääneet kaksi kanan rintafilettä, yksi molemmille, mutta aina voi suunnitelmia muuttaa. Kun olikin kaveri kylässä, ne sitten vaan suikaloitiin kanat, lisättiin kasviksia, wokattiin ja reilusti nuudeleita joukkoon ja kas kummaa kahdelle ajatellusta annoksesta riitti hienosti kolmelle. Tai sitten kehitän kokonaan uuden ruuan aiemmin suunnittelemani tilalle, se voi olla spagetti bolognese soijarouheesta, kinkkumunakas pakastetuista kinkkusuikaleista salaatilla, tonnikalapastaa, pinaattilättypaketti on aina jääkaapissa, perunoita ja nakkikastiketta pakastetuista nakeista tms. Kyllä meiltä löytyy ihan aina muutamalle hengelle muutamaan vaihtoehtoiseen ruokaan ainekset. Samoin margariinia, juustoa, kurkkua, kinkkua tms löytyy leivän päälle, ja leipää on aina, vähintään pakastimessa. Samoin litran jugurttipurkkeja, mysliä, mehua ja maitoa, myös hylaa, säilyvyyden, mutta myös sen takia, jos joku kaveri sitä sattuu tarvitsemaan.Please, lähetä ainakin meidän lapset kotiinsa syömään. Odotan heitä joka päivä päivälliselle n. klo 17 aikaan. Ei sinun tarvitse heille väsätä nitriittisiä nakkiruokia viimeisillä penneilläsi, meillä on heille joka päivä ravitseva ja terveellinen ateria valmistettuna.
- Hyvin toimeentulevan ydinperheen äiti
En lähetä vaan syötän niille just nimenomaan nitriittimakkaraa ja elintarvikevärejä haha.
Minusta on todella huonoa kasvatusta antaa omien lastensa luuhata toisten kodeiss ajtkuvasti ja odottaa siellä täysihoitoa. Ihmisten kotirauhaa tulee myös kunnioittaa. Vanhemmilla on erilaisia tilanteita esim. terveyden, työelämän, opiskelujen tai vaikka aviokriisin kanssa. Toisilla ei voi olla jatkuvasti kylässä.
Olen yksinhuoltaja, työkyvyttömyyseläkkeellä neurologisen sairauden vuoksi. Rahat eivät riitä joka kuukausi omiinkaan tarpeisiin ja ruoanlaitto, tiskaaminen ja ostosten suunnittelu on minulle lisäksi hieman haastavaa, kun käsien liikeradat ja toisinaan työmuisti eivät ole virheettömiä. En haluaisi alkaa kestitsemään ketään, tosin siitä ei ehkä ole pelkoa, sillä en ole mikään paras kokkikaan. Samalla sitä toivoisi, että lapsen kaverit viihtyisi meillä, ainakin hyvin tullaan juttuun kyllä. Toisaalta tarvitsen lepoa tavallista enemmän, meillä ei voi reuhata ja riehua, kurja juttu mutta näin on. Mieluiten toki itsekin olisin terve ja kunnolla työelämässä mukana.
Itse teininä roikuin naapurissa. Omat vanhempani riitelivät vuosia ennen avioeroaan, kotona ei ollut vaarallista tms lasu-tilanteita, mutta kireää ja sillai vaarattomalla tavalla kuitenkin ahdistavaa. Naapurin äiti jaksoi kuunnella ja nauroi jutuilleni. He eivät olleet mitenkään vauraita, joten osasin olla odottamatta tarjoiluja. Äitini oli opettanut, ettei toisten kotona saa roikkua kuin kotonaan, sopiva vierailuaika max 2h eikä joka päivä. Valehtelin, että olin aina ulkona. Mutta en mennyt ruokapöytään ja sitä vaatimattomuutta sanattomasti arvostettiin. Heillä ei jäänyt ylimääräistä ruokaa koskaan. Ei mulla kyllä ollut nälkäkään siihen aikaan, kotona söin kunnollisen välipalan koulupäivän jälkeen ja iltaruoan tullessani kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on todella huonoa kasvatusta antaa omien lastensa luuhata toisten kodeiss ajtkuvasti ja odottaa siellä täysihoitoa. Ihmisten kotirauhaa tulee myös kunnioittaa. Vanhemmilla on erilaisia tilanteita esim. terveyden, työelämän, opiskelujen tai vaikka aviokriisin kanssa. Toisilla ei voi olla jatkuvasti kylässä.
Olen yksinhuoltaja, työkyvyttömyyseläkkeellä neurologisen sairauden vuoksi. Rahat eivät riitä joka kuukausi omiinkaan tarpeisiin ja ruoanlaitto, tiskaaminen ja ostosten suunnittelu on minulle lisäksi hieman haastavaa, kun käsien liikeradat ja toisinaan työmuisti eivät ole virheettömiä. En haluaisi alkaa kestitsemään ketään, tosin siitä ei ehkä ole pelkoa, sillä en ole mikään paras kokkikaan. Samalla sitä toivoisi, että lapsen kaverit viihtyisi meillä, ainakin hyvin tullaan juttuun kyllä. Toisaalta tarvitsen lepoa tavallista enemmän, meillä ei voi reuhata ja riehua, kurja juttu mutta näin on. Mieluiten toki itsekin olisin terve ja kunnolla työelämässä mukana.
Itse teininä roikuin naapurissa. Omat vanhempani riitelivät vuosia ennen avioeroaan, kotona ei ollut vaarallista tms lasu-tilanteita, mutta kireää ja sillai vaarattomalla tavalla kuitenkin ahdistavaa. Naapurin äiti jaksoi kuunnella ja nauroi jutuilleni. He eivät olleet mitenkään vauraita, joten osasin olla odottamatta tarjoiluja. Äitini oli opettanut, ettei toisten kotona saa roikkua kuin kotonaan, sopiva vierailuaika max 2h eikä joka päivä. Valehtelin, että olin aina ulkona. Mutta en mennyt ruokapöytään ja sitä vaatimattomuutta sanattomasti arvostettiin. Heillä ei jäänyt ylimääräistä ruokaa koskaan. Ei mulla kyllä ollut nälkäkään siihen aikaan, kotona söin kunnollisen välipalan koulupäivän jälkeen ja iltaruoan tullessani kotiin.
Eli siis olin naapurissa melkein joka päivä, mutta en koskaan syönyt mitään. Kysyttiin kyllä joskus, onko nälkä, mutta rehellisesti ei kyllä ollut. Tai sitten lähdin siinä vaiheessa luontevasti kotiin muutenkin. Ei me koskaan syöty toistemme kodeissa. Joillakin oli kuumottavat vanhemmat eikä niiden edessä olis halunnut olla sillai läheisesti. Vieras odotti aina lapsen huoneessa kun laps kävi syömässä keittiössä tai ruokailuhuoneessa tai lähti kotiin. Ei siinä ollu mitään ihmeellistä. Monilla on kotikin aika pieni eikä ruokapöydässä ole mitään ylimääräisiä paikkoja vaikka kolmelle kaverille. Yleensä kaverin vanhemmat tuli kotiin siinä kuuden aikoihin ja oli selkeesti vähän väsyneitä ja nälkäisiä. Ei siihentehnyt jotenkin mieli mennä omia juttujaan ruokapöytään sönkkäämään. Selkeesti ainakin toinen vanhemmista aina kaipasi omaa rauhaa, vaikkei ikinä sanottu, että meetkö nyt kotiin.
T. Sama.
Eräs 12 vuotias poika viihtyi kovin usein meillä. Mikäs siinä, mutta kun klo 21 kyselin, eikö hänen äitinsä jo kaipaile häntä,kun me ollaan 11 vuotiaani kanssa jo iltapalalle ja nukkumaan menossa. "Ei, kyllä mä saan täällä olla." Kehoitin kuitenkin lähtemään kotiin.
Seuraavalla kerralla soitin klo 20 ko. naiselle,ilmoittaakseni, että poika on meillä, on tullut oman poikani luo klo 18 eikä ole syönyt koulun jälkeen kuulemma mitään. Siihen tämä äiti rupesi neuvomaan, että minun pitäisi tarjota illalla syötävää hänen lapselleen. "Tee vaikka pizzaa!"
En tehnyt. Säälitti koko poika, mutta lähetin kotiin nälkäisenä. Ja kyllä, heillä ei ole ruuasta puute. Tai sitten rahat ovat menneet kahteen uuteen Audiin, kolmeen bokseriin ja omakotitaloon uima-altaineen.
Totta.
Tuo vaan, ettei vanhemmat edes kiitä, niin jotkut pitää sitä niin normaalina, että siinä sivussa kaikki paikalla olijat syövät ja tarjoavat itsekin kotonaan muille, ettei erikseen kiitä, vaikka mielessään ajattelee hyvällä.
Mutta, jotkut vanhemmat ei ehkä tiedä, kuinka usein olette tarjonneet ruokaa tai edes yhtään kertaa. Ei kaikilla tule puheeksi jos lapsi ei itse kerro ja jos on tapana esim. lämmittää jääkaapista jotain eilisen jämiä iltapäivällä ja onkin syönyt teillä, niin ei sitä välttämättä huomaa.