Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte käydä kokopäiväisesti töissä?
07.05.2021 |
Itse teen 1-3 päivää viikossa töitä, enkä ikimaailmassa jaksaisi olla töissä 5 päivää viikossa. Miten te varsinkin perheelliset oikein jaksatte?? Eihän elämään mahdu muutakuin työnteko!
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Nuori mies voi tienata hieman ekstraa osa-aikatyön päälle myymällä yrttiä, ja nuori nainen saa helposti useamman satasen heittämällä pari porttokeikkaa boss level ukoille ja matameille. Ei tarvitse olla oravanpyörän orja.
Kyllähän se nuori mieskin voi perset tään myydä sedille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori mies voi tienata hieman ekstraa osa-aikatyön päälle myymällä yrttiä, ja nuori nainen saa helposti useamman satasen heittämällä pari porttokeikkaa boss level ukoille ja matameille. Ei tarvitse olla oravanpyörän orja.
Kyllähän se nuori mieskin voi perset tään myydä sedille.
Totta.
Menen aikaisin nukkumaan, tauotan työpäiviä niin etten tee liikaa kerralla, ja yritän unohtaa työasiat töistä lähtiessä. Toimii jotenkuten, olen silti väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin aion tehdä tulevaisuudessa 3 päivää viikossa ja kannustaisin muitakin samaan. Vapautuu töitä enemmän muillekin ja oma jaksaminen nousee. Tein viimeisen 7kk sopparin ajan 3 päivää viikossa ja oli yksi elämäni paras aikakausi.
Tulot eivät kuitenkaan niin radikaalisti laske, kuin olettaisi. Kokopäivätyön verotus on varsinkin vähän korkeammissa palkoissa niin raskasta, että osa-aikatyön tekeminen tiputtaa aika olennaisesti prosenttia alemmas, joten käteenjäävän määrän ero ei ole itseasiassa edes suuri. Joitain satoja vain. Se on aika pieni hinta siitä, että elämänlaatu kasvaa kohisten. Seuraa varoitus: kokoaikaa tekevien työkavereiden naama alkaa vihertää kateudesta, kun he tajuavat, että saavat vain muutaman satasen enemmän, mutta minä lomailen 4 päivää viikosta joka viikko.
Ja tuo iänikuinen eläke-kommentti on kyllä niin väsynyt tuulahdus 80-luvulta. Ei me nuoret tulla koskaan saamaan isoa eläkettä, vaikka kuinka raadettaisiin koko elämä. Onko hyvä tuhlata koko elämä raatamiseen ja onnettomaan arkeen, että saa nauttia ehkä 300e enemmän eläkettä, jos sinne saakka pysyy elossa? Me nuoret päästään eläkkeelle seittemänkymppisinä, jos edes eläkejärjestelmää enää silloin on. Siinä on lyhyt aika enää varsinaisesti nauttia siitä massiivisesta eläkkeestä, kunnes toimintakyky alkaa rapautua ja terveys mennä lopullisesti. Elämä on tässä ja nyt, parempi tehdä siitä elämisen arvoista. Ei ole järkeä hommata niin isoa asuntolainaa ja muita juoksevia kuluja, että niistä selvitäkseen on pakko uhrata koko elämänsä raatamiselle.
Itse tein niin, että kieltäydyin uudesta kokoaikaisesta määräaikaisesta sopparista ja jatkoin keikkaillen samassa paikassa. Pienempää palkkaa kompensoi soviteltu ansiosidonnainen, joten käteen jäi saman verran kuin kokoaikatyössä. Pystyin tosin itse valitsemaan työvuoroni, joten tein lähinnä niitä, jotka olivat vähemmän kiireisiä ja joista maksettiin paremmin lisiä.
En todellakaan ole huudellut kollegoille ja kavereille, että saan käteen saman osa-aikaisena kuin mitä sain kokopäiväisenä. Nyttemmin teen 80% työaikaa, mutta kun työssäoloehto täyttyy uudelleen aion vähentää työtunteja jos kokoaikatyötä ei ole tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko jaksaa, että saa tilille joka kuukausi sen 2000 euro palkan. Ei ole ukkoa elättämässä.
Minä saan tällä osa-aikatyöllä tilille n.1800e kk.
Ap
Sosiaalialalla et ainakaan ole töissä.
En todella olekaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on intohimotyö, niin varmaan jaksaa.
Itse gonahdin työelämän suhteen jo opintoihin liittyvissä työharjoitteluissa ja sivarissa. En ole yli vuosikymmeneen tehnyt kokopäivätöitä. Eipä noita työvuoroja saa edes sen enempää, vaikka kyselisinkin. Paljon säästyy rahaa, kun ei ole autoa ja autottomuuteen vedoten voi kieltäytyä monista paskaduuneista.
Sanaa ”gonahtaa” käytetään pelkästään armeijaelämässä, arvon sivari.
Tiedän kyllä, mutta se oli tuollainen ironinen (tai itseironinen) viittaus : )
En jaksakaan. Jollei tule hakukehotuksia en edes hae kokoaikaisia töitä. Lyhyitä pätkiä teen sen verran tiheästi että työkkäri ei ehdi ahdistelemaan juurikaan väleissä. Raha-asiat on vähän väliä sekaisin pätkien takia mutta mielummin se kuin kuntouttava työtoiminta tai työkokeilu tms. turhuus. Olen myös aika varma että lapsettomana mutta lisääntymisikäisenä minua ei valita toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen jos on mitenkään mahdollista valita joku jolla on jo lapset tehtynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menen aikaisin nukkumaan, tauotan työpäiviä niin etten tee liikaa kerralla, ja yritän unohtaa työasiat töistä lähtiessä. Toimii jotenkuten, olen silti väsynyt.
Itelläni ei ole mahdollista tauottaa työtä muuten kuin ruoka- ja kahvitauoilla, koska muuten likaisten astioiden vuori kasvaa ja puhtaista astioista tulee pula.
Kyllähän tavanomaiset 8h/pv ruoka- ja kahvitaukoineen menee kuin leikiten.
Toista oli, kun parikymppisenä oli pakko tehdä oikeasti pitkää päivää - ja paljon töitä - että saataisiin pidettyä perheyritys pinnalla.
Kyllä se saatiinkin pysymään pinnalla, mutta vain sillä tavalla, että vanhempani, veljeni ja minä jouduimme kaikki tekemään noin 70-90 -tuntista viikkoa. Ala oli vielä fyysisesti raskas. Käytännössä vain sunnuntai-iltaisin oli vapaa-aikaa.
Sen jälkeen kun lopetettiin firman toiminta, lähdin opiskelemaan yliopistoon. Sain repäistyä kaksi maisterintutkintoa vähän yli kuudessa vuodessa.
Nyt olen tehnyt töitä normaalin työajan puitteissa, 38,15 h / vko, remontoin samalla omakotitaloa ja kasvatan kahta alle kouluikäistä lasta puolisoni kanssa. Ja huomaan, että elämässä ei ole tarpeeksi haastetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin aion tehdä tulevaisuudessa 3 päivää viikossa ja kannustaisin muitakin samaan. Vapautuu töitä enemmän muillekin ja oma jaksaminen nousee. Tein viimeisen 7kk sopparin ajan 3 päivää viikossa ja oli yksi elämäni paras aikakausi.
Tulot eivät kuitenkaan niin radikaalisti laske, kuin olettaisi. Kokopäivätyön verotus on varsinkin vähän korkeammissa palkoissa niin raskasta, että osa-aikatyön tekeminen tiputtaa aika olennaisesti prosenttia alemmas, joten käteenjäävän määrän ero ei ole itseasiassa edes suuri. Joitain satoja vain. Se on aika pieni hinta siitä, että elämänlaatu kasvaa kohisten. Seuraa varoitus: kokoaikaa tekevien työkavereiden naama alkaa vihertää kateudesta, kun he tajuavat, että saavat vain muutaman satasen enemmän, mutta minä lomailen 4 päivää viikosta joka viikko.
Ja tuo iänikuinen eläke-kommentti on kyllä niin väsynyt tuulahdus 80-luvulta. Ei me nuoret tulla koskaan saamaan isoa eläkettä, vaikka kuinka raadettaisiin koko elämä. Onko hyvä tuhlata koko elämä raatamiseen ja onnettomaan arkeen, että saa nauttia ehkä 300e enemmän eläkettä, jos sinne saakka pysyy elossa? Me nuoret päästään eläkkeelle seittemänkymppisinä, jos edes eläkejärjestelmää enää silloin on. Siinä on lyhyt aika enää varsinaisesti nauttia siitä massiivisesta eläkkeestä, kunnes toimintakyky alkaa rapautua ja terveys mennä lopullisesti. Elämä on tässä ja nyt, parempi tehdä siitä elämisen arvoista. Ei ole järkeä hommata niin isoa asuntolainaa ja muita juoksevia kuluja, että niistä selvitäkseen on pakko uhrata koko elämänsä raatamiselle.
Itse tein niin, että kieltäydyin uudesta kokoaikaisesta määräaikaisesta sopparista ja jatkoin keikkaillen samassa paikassa. Pienempää palkkaa kompensoi soviteltu ansiosidonnainen, joten käteen jäi saman verran kuin kokoaikatyössä. Pystyin tosin itse valitsemaan työvuoroni, joten tein lähinnä niitä, jotka olivat vähemmän kiireisiä ja joista maksettiin paremmin lisiä.
En todellakaan ole huudellut kollegoille ja kavereille, että saan käteen saman osa-aikaisena kuin mitä sain kokopäiväisenä. Nyttemmin teen 80% työaikaa, mutta kun työssäoloehto täyttyy uudelleen aion vähentää työtunteja jos kokoaikatyötä ei ole tarjolla.
Jep, tämä se vasta täysiaikaisia ärsyttää, saan saman verran rahaa kuin he mutta vähemmällä työllä. Viisas pääsee vähemmällä jne..
Nelipäiväinen työviikko sopisi minulle parhaiten. Nyt kun on viisi päivää töissä ja ikää alkaa tulla, niin ei enää vaan palaudu viikonlopun aikana. Kadehdin työkaveriani, joka tekee vain kolme päiväistä viikkoa. Mulla ei ole siihen varaa.
Varmaan käy niin, että juuri kun pääsen eläkkeelle, niin yhteiskunta siirtyy nelipäiväiseen työviikkoon. Silloin kyllä ketuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen osa-aikaista vain sen verran ettei tarvitse olla työkkärin listoilla.
Samaa ihmettelen... Näin lapsettomana tämä on ihan jees, varsinkin etänä, jaksan tehdä ylitöitäkin ns työmatkojen verran viikossa.
Mutta jos mulla olis tossa 1 v ja 3 v muksut, niin huhhuh. En tiedä missä psykoosissa sitä rumbaa jaksais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä jaksais, teen osa aika työtä.
Minä laiskottelen töissä sen minkä kerkeän ;) Ei tätä muuten jaksaisi. Oikeasti olisi parempi, jos työpäivät olisivat 6 tuntisia. Silloin olisi tehokas koko päivän. Nyt teen puoliteholla koko 8 tuntia. Mutta minkäs teet. En halua pienempää palkkaa, kun tämä lusmuilukin hyvin onnistuu.
En jaksanutkaan. Töissä käyvänä neljän lapsen äitinä loppuun palaneena raakkina tajusin vihdoinkin että elän elämääni kuin mikäkin työjuhta,eikä minulla ollut aikaa eikä voimia nauttia elämästä ollenkaan. Aloin downshiftaajaksi, elän nykyään minimalistisesti ja nautiskelen elämästä kotiäitinä. Onneksi minulla on aviomies joka tykkää käydä töissä ja maksaa laskut mielihyvin.
Vierailija kirjoitti:
Siirryin 40% työajasta tekemään 80% ja heti huomaan eron työtehokkuudessa.
Täyttä totta, pitkä päivä ei todellakaan ole yhtä tehokasta touhua kuin lyhyt.
Voi teitä työn orjat. Tein töitä ikävuosinani 18-20. Tämän jälkeen tajusin, ettei tässä ole mitään järkeä, koska olen onnellisempi kun en tee töitä. Nyt olen 42-vuotias enkä ole päivääkään katunut valintaani.
No kas kun ei ole vaihtoehtoja ap! Kukaan ei elätä mun perhettäni jos minä ja mies emme sitä tee. 41v töitä takana ja muutama vielä edessä.
Lisäksi tietty työmoraali ja ylpeys siitä ettei ole sossun elätti. Olosuhteiden (kuten korona) lomauttamat ja sairaat ikääntyvät asia erikseen.
Sanaa ”gonahtaa” käytetään pelkästään armeijaelämässä, arvon sivari.