Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaiettu aihe: nepryperheiden lasten lukumäärä
05.05.2021 |
Seuraan somessa muutamaa nepsylapsen vanhempaa ja melkein kaikilla näistä on hirveä lapsilauma. Ensin tehdään yksi, sitten tehdään toinen. Samaan aikaan kun ratkotaan sen ensimmäisen tai toisen lapsen ongelmia ramppaamalla palavereissa, psykiatreilla ja haetaan kissojen ja koirien kanssa palveluita, niin tehdään kolmas. Kun kolmaskin on vielä vaipoissa, tehdään neljäs ja pian huomataan että kaikilla on jotain kehitysviivästymiä ja käytöshäiriöitä. Samalla kun ollaan aivan hajalla sen keskimmäisen autisminkirjonhäiriön raivareista ja uhmasta, niin tehdään vielä pari lasta lisää.
Yksi tällainen mamma oli tehnyt pitkän selostuksen someen perheensä tilanteesta, ja siihen kuului todella paljon lääkärikäyntejä, tapaamisia ja palavereita sosiaali- ja perhetyöntekijöiden kanssa.
Eniten ihmetyttää noiden äitien tapa kertoa kaikki aivan liian avoimesti jopa täysin vieraalle joukolle, ja vielä enemmän hämmästyttää se kirjotusvirheiden määrä. Pisteenä iin päällä tämä yksi vielä teki päälle videon mutta auton ratin takaa missä selitti näitä lasten kehityshäiriöiden kiemuroita. Yritin kommentoida että onko ihan ok keskittyä puhelimeen eikä ajamiseen, niin viesti oli blokattu tehokkaasti.
Miksi niitä lapsia pitää tehdä jos ensimmäisten kahdenkaan kanssa ei meinaa jaksaa ja lapsi tarvitsee erityisempää tukea? Tollainen ei ole reilua kenellekään.
Kommentit (115)
Ensimmäinen (nepsy) oli teini kun hankittiin kolmas ja neljäs. Heillä on vuosi ikäeroa. Molemmat ovat erityisiä. Taustalla on isältä periytynyt geenivirhe. Tätä emme olisi ikinä tienneet, ellei kolmas olisi ollut kehitysvammainen ja pääsimme geenitutkimukseen. Isällä ei ole mitään oireita, ja nelosella vain vähän. Toinen on tavis. Itse karttelen facebook ym. keskusteluita, koska niihin kertyy muutakin kuin vertaisia, joilla ei ole annettavaa tai jaettavaa kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut mieleen että jos lapsella on nepsyjuttuja, niin niitä on todennäköisesti vanhemmillakin?
Omalla lapsellani on adhd, ja lisäksi isoja siivuja muista neuronkirjon häiriöistä, ja se on suuri syy miksi ei ole kuin yksi lapsi. Hän on jo aikuinen, ja pärjää suht kivasti. Minulla ei ole nepsyjä, mutta lapsen isällä on.
Minulla on aikuisena diagnosoitu Asperger. Kauan ennen diagnoosia päätin, että en lisäänny, koska en yksinkertaisesti jaksaisi lasten kanssa.
Ihmetyttääkin, miten monet kaltaiseni silti sitkeästi vaan haluavat lisääntyä. Yksikin tuttu AS+ADD -nainen haaveilee äitiydestä ja loukkaantuu, kun huomautan että ihminen, joka kykenee peseytymään kahden viikon välein, eikä ehkä ole parasta mahdollista äitimateriaalia. Daami on muuten huippuälykäs, mutta ei kykene tajuamaan sitä, että jos ei pysty yksin pitämään elämäänsä järjestyksessä eikä edes hygieniasta huolehtimaan, ei se asia lapsen myötä ainakaan helpommaksi muutu.
Eikä ole ainoa tuntemani vastaava tapaus. Ihmisten kyvyttömyys nähdä todellisuus sellaisena kuin se on (siis sekä omat resurssit, että lasten aiheuttama vaiva), ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua.
Tai sitten ne ottavat koiran, vaikka eivät edes saa roskapussia vietyä. Kiva elämä sillä koiralla sitten.
Vierailija kirjoitti:
Riittää somessa reviteltävää, kun hankkii ison (erityis)lapsikatraan. Sääliksi käy noita lapsia, kun on diagnoosit ja vaikeudet kaiken kansan nähtävillä jo pienestä pitäen.
Taisit osua asian ytimeen. Tässä on kyse Münchausen by proxyn muunnelmasta. Sen sijaan, että yritettäisiin uskotella että oma lapsi on sairas, että saataisiin "sairaan lapsen äidin" glooria, tehdään ihan oikeasti vaivaisia lapsia.
Sitten saa määrättömästi huomiota ja saa uhriutua minkä jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, nepsylapsen vanhempana joka on vertaistukisyistä paljon toisten samanlaisten kanssa tekemisissä voin sanoa, että ei niitä lapsia meidänlaisten perheissä oikeastaan ole sen enempää kuin keskivertoperheissä. Meillä on kaksi, ja tuntemillani muilla on kans yhtä-kahta lasta (yksi kirjolla, toinen neurotyypillinen) pääasiassa. Yhdessä tuntemassani perheessä on viisi lasta, joista yksi neurokirjolla. Toki se on hyvin perhekohtaista, miten lapsia ja perhettä yleensä hoidetaan. Joidenkin kohdalla on selvää, että lapsi on perinyt ominaisuutensa toiselta vanhemmalta.
Joka tapauksessa, ap, taidat kiinnittää huomiota vaan "räikeimpiin" tapauksiin, koska ne nyt vaan kiinnittää sun huomiosi ja toisekseen ne ehkä vahvistaa sun olemassaolevia mielikuvia nepsyperheistä. Valtaosa perheistä ei sen somen kautta hae mitään erityishuomiota, siellä nyt korostuu muutenkin ääritapaukset.
Kyllä mäkin jossain noissa vertaistukiryhmissä olen kiinnittänyt samaan huomiota. Myönnän itsekin ihmetelleeni, että miten joku ehdoin tahdoin haluaa tehdä esim. 5-7 lasta, kun kaikilla tai lähes kaikilla on vaikeitakin diagnooseja ja useita päällekkäisiä.
Mulla on kolme lasta, joista yhdellä ADHD, kuten myös itselläni. Kuvittelin pitkään, että mulla on kaksi superrauhallista lasta, ja yksi normaali, kunnes sitten päiväkodin ja tutkimusten kautta kävi selväksi, että mulla olikin kaksi tavallista lasta, ja yksi ADHD. Mulle sen ADHD-lapsen tapa olla oli normaalia, koska olin itse ollut samanlainen.
Et edes itse tunnistanut lapsellasi nepsy-oireita ja itselläsi ADHD. Ei kai nyt ihan hirveästi kannata ihmetellä, miksi nepsy-sairaille syntyy lapsia, kun he eivät tunnista edes omia sairauksiaan. Ei ihan pienestä lapsesta näe, onko hänellä esim. adhd ja lapsia hankitaan usein pienillä ikäeroilla.
Vierailija kirjoitti:
Muuhun kantaa ottamatta, voisin ajatella, että nepsyperheessä ne lemmikit tuo ehkä rauhoittaa mieltä. Mikäs sen mukavempaa, kuin istua rauhassa rapsutellen kisua tai koiraa.
Ja älkää olko niin tuomitsevia. Surullista, kun ei ymmärrystä riitä laajemmin asioille.
Ei se lemmikin rapsuttelu niin paljon rauhoita, että kompensoisi sen hyvästä hoitamisesta olevan vaivan.
Lisäksi, jos nepsy sattuu olemaan autistin kirjolla, täytyy ymmärtää että myös eläimen kanssa vuorovaikuttaminen on sosiaalista vuorovaikutusta ja kuormittaa. Lisäksi eläimet rapistelee, läähättää, nuolee itseään, kuljeskelee. Eli luo helposti ympärilleen levottomuutta.
Minulla on aikuisena diagnosoitu Asperger. Meillä miehen täytyy säännöllisesti häipyi pois kotoa koiran kanssa, että minä saan olla yksin ja rauhassa. Koska jos koira on kotona, en ole yksin ja täydessä rauhassa. Rakastan sitä, se on ihana ja sitä on kiva rapsutella, mutta kyllä se kuormittaa ja paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän viisi ns. nepsyperhettä ja omassa tuttavapiirissä en kyllä ole tuota monilapsisuutta huomannut. Kahdessa perheessä tosin on paljon lapsia, mutta kyseessä on uusperhe. Toisessa näistä ei ole edes tehty sitä yhteistä. Muut on kaksilapsisia perheitä. Tiedän että kaksi näistä oli aina haaveillut isosta perheestä ja vähintään neljästä lapsesta, mutta kun erityisyydet tuli ilmi niin päätyivät jättämään siihen kahteen.
Vierailija kirjoitti:
Hekin ovat nepsyjä.
Diagnosed with Autism:
Bram Cohen – Inventor of BitTorrent
Michelle Dawson – Researcher
Carl Sagan – Astronomer
Satoshi Tajiri – Creator of Pokemon
Dr. Vernon Smith – Nobel Prize Winner in Economics
Joshua Collins – Congressional candidate
Kevin Healy – Autism Activist
Poom Jensen – Thai Leader
Amy Knight – Politician
Jared O’Mara – Politician
David Nelson – Activist
Shain Neumeier – Activist
Jim Sinclair – Activist
Judy Singer – Disability Rights Activist
Dan Aykroyd – Comedic Actor
Roseanne Barr – Actress
Chuggaaconroy – YouTube Personality
Stephanie Davis – Actress
Rick Glassman – Actor
Paula Hamilton – Model
Darryl Hannah – Actress & Environmental Activist
Dan Harmon – Producer & Writer
Sir Anthony Hopkins – Actor
Tim Burton – Movie Director
Chirs Fischer – Celebrity Chef
Jim Henson – Creator of the Muppets
Sir Alfred Joseph Hitchcock – Director & Producer
Stanley Kubrick – Film Director & Chess Mastermind
Jessica-Jane Applegate – Swimmer
Michael Brannigan – Track & Field Athlete
David Campion – Snowboarder
Breanna Clark – Paralympic Athlete
Ulysse Delsaux – Racecar Driver
Tommy Dis Brisay – Runner, Kayaker & Cross-Country Skiier
Jim Eisenreich – Major League Baseball Player
Todd Hodgetts – Paralympic Athlete
John Howard – Fighter
Anthony Ianni – Basketball Player
Lisa Llorens – Paralympic Athlete
Clay Marzo – Surfer
Frankie MacDonald – Meteorologist
Susan Boyle – Britain’s Got Talent Singing Sensation
David Byrne – Musician
Johnny Dean – Musician
Tony DeBlois – Musician
Jody DiPiazza – Musician
Pertti Kurikka – Musician
James Jagow – Musician and composer
Ladyhawke – Musician
Kodi Lee – Musician
Left at London – Musician
Rex Lewis-Clack – Musician
Abz Love – Rapper
Courtney Love – Singer & Actress
Thristan Mendoza – Musician
Heidi Mortenson – Musician
Daniel Bull - Musician
Hikari Ōe – Composer
Matt Savage – Musician
Graham Sierota – Musician
SpaceGhostPurp – Musician
Mark Tinley – Musician & Presenter
Donald Triplett – Musician & Savant
Aleksander Vinter – Musician
Hannah Gadsby – Comedian
Robert White – Comedian
Bethany Black – Comedian
Mel Baggs – Writer
Kage Baker – Writer
Sean Barron – Journalist
Lydia X. Z. Brown – Writer & Speaker
Matt Bruenig – Blogger & Political Analyst
Dani Bowman – Motivational Speaker, Writer & Artist
Nicole Cliffe – Writer
Laura Kate Dale – Author
Aoife Dooley – Writer
Corrine Duyvis – Author
Jory Fleming, Rhodes Scholar and Author of “How to Be Human: An Autistic Man’s Guide to Life”
Temple Grandin – Author, Speaker & Animal Science Professor
John R. Hall – Author
Mahtaako nyt olla ihan paikkansapitävä lista? Vähän epäilen, ettei esim. Hitchcockilla ollut mitään virallista diagnoosia.... Eli näitä juttuja, että jälkeenpäin on päätelty, että joo, tolla varmaan oli. Mikä jo kertoo siitä, että päättelijä ei ymmärrä aiheesta mitään: ihmisiä ei voi diagnosoida etänä -eikä varsinkaan postyymisti.
Ja Daryl Hannah on aina näillä listoilla. Hänestä on aikanaan epäilty, että olisi "borderline autistic", mutta ei ole koskaan saanut lopullista diagnoosia.
Lista olisi vaikuttavampi, jos siinä olisi vain ne varmat tapaukset, kuten Temple Grandin.
Eikä meidän autistien muutenkaan tarvitse ostaa olemassaolollemme oikeutusta millään lapsellisilla "Nämä Tärkeät Ihmiset On Autisteja" -listoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla 4 lasta.
Olen nepsy (add) ja lapsillakin on samoja juttuja. Yhdellä lisänä lukihäiriö ja yhdellä autismikirjon piirteitä mutta melko lievänä ja minusta se on hänen vahvuutensa.
Myönnän että kolme ekaa tuli tehtyä nuorena ja melko impulsiivisesti.
Kahden ensimmäinen lapsen isäkin oli nepsy. Hän kuoli kun toinen lapsi syntyi.
Löysin uuden miehen vuoden yksinolon jälkeen ja tehtiin melko pian yhteinen lapsi. Edelliset lapset olivat tuolloin 3- ja 1-vuotiaat eli tosi pieniä. Mieheni ei ole nepsy.Melko pyöritystä olikin noiden kolmen kanssa. Kenelläkään meistä ei ole mitään sellaista diagnoosia etteikö elämä sujuisi aika normaalisti.
Olen hankkinut lapsille kaiken mahdollisen tuen ja terapiat mitä vaan mahdollista oli saada ja kotiäitinä kuljetin lapsia viikoittain ja päivittäinkin johonkin.
Nyt esikoinen päättää peruskoulun ihan hyvällä todistuksella ja todennäköisesti pääsee sinne (lukioon) minne on hakenutkin.
Muillakin sujuu koulu ihan ok. Paremminkin voisi mennä mutta he ovat lahjakkaita harrastustensa parissa eli en ole heidänkään tulevaisuudesta huolissani.Iltatähti tehtiin vielä. En osaa sanoa onko hän nepsy? Adhd ei ole ainakaan. Hyvin rauhallinen ja välkky kaveri. Saattaa olla autismikirjoa kun on erityismielenkiinnonkohde mutta voi olla että ei ole koska ottaa hyvin kontaktia kavereihin ja häben seurassa viihdytään. Toki on vasta 4-vuotias.
En ikinä tekisi sitä viidettä tähän ja ihan siitä syystä että riski saada nepsy-lapsi on todella iso. En jaksaisi enää sitä pyöritystä mitä erityislapsi vaatii.
Lievä erityisyys ei haittaisi mutta jos tulisi tosi pahoja ongelmia niin sitä en jaksaisi.
Kuopus on niin helppo eli todennäköisemmin tulisi vaativampi lapsi kuin toinen samanlainen.Mutta allekirjoitan sen että nepsyt tekevät varmaan useammin enemmän lapsia ja syy juurikin se että ovat/ollaan impulsiivia.
Minä onneksi olen oppinut hillitsemään impulsejani enkä ole kovin pahasti nepsy.
Pidän tätä useimmiten vain hyvänä juttuna ja uskon että meillä on paljon annettavaa teille taviksille. Onneksi meitä nepsyjä on paljon keksimässä mitä ihmeellisimpiä ja uskaliaampia juttuja mihin ei välttämättä tavisten mielikuvitus ja usko riittäisi.
Mitä jos et leimaisi kaikkia nepsyjä oman kokemuksesi perusteella? Te keskittymisvammaiset ehkä olette impulsiivisia. Minulla on AS, enkä ole elämässäni tehnyt harkitsematonta tekoa. Minun supervoimani on se, että näen koko ajan elämän ikään kuin vuokaaviona, näen kaikki ne eri lopputulemat, mihin mikäkin valinta voi johtaa. En pysty käsittämään, miten ihmisen on MAHDOLLISTA tehdä huonoja päätöksiä, koska ne jokaisen päätöksen lopputulemat ovat minulle aina aivan selvästi näkyvissä -sekä oman, että muiden elämän suhteen.
Koko nepsy-sana pitäisi hävittää, koska meitä nepsyjä erottaa toisistamme huomattavasti useampi asia kuin yhdistää. Itse olen AS-piireissäkin liikkunut sen verran, että ei assejakaan yhdistä keskenään oikein mikään, yhtä vieraita toisillemme olemme kuin nentit meille. Kuten Tony Attwood totesi, kun tunnet yhden assin, tunnet yhden assin.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsella on myös autismikirjon häiriö+adhd. On jäänyt ainoaksi lapseksi, mutta mielellään olisimme tehneet toisen, jos sellainen olisi meille suotu. Tai en tiedä, lapsi on nyt 8v ja tällä hetkellä kaikki on niin hyvin, etten halua sekoittaa pakkaa vaikka se mahdollista olisikin.
Autismikirjon häiriöt todetaan usein liian myöhään Suomessa. Varmasti monessa perheessä on jo lapsi jos toinen syntynyt siinä vaiheessa, kun diagnoosi annetaan. Tarkkavaisuushäiriötä aletaan tutkia usein vasta kouluiässä tai lähellä kouluikää.
Minullekin on jäänyt olo, että meidän lapsen kirjolla olo kyllä ehkä tunnistettiin, mutta kukaan ei sanonut suoraan asiasta. Kaikista kurjinta oli, että kun diagnoosi saatiin niin kuulin, kuinka yksi sukulainen oli sitä jo aiemmin epäillyt ja muillekin puhunut asiasta. Toinen sukulainen kertoi tästä ikään kuin tämä sukulainen olisi tosi fiksu ja tarkkaavainen, oikein ylpeänä hänen puolestaan. Mielestäni tuollainen on pahantahtoista ja oikeasti loukkaannuin syvästi asiasta. Mielestäni tuollainen supattelu ja diagnoosien keksiminen (vaikka osoittautuisivat todeksi) kertoo vain empatiakyvyttömyydestä ja huonoista käytöstavoista. Olimme tuolloin kun hän asiasta supatteli jo ensimmäisissä tutkimuksissa kenenkään tietämättä, mutta silti. Hänen olisi pitänyt puhua suoraan meille, ja nimenomaan piirteistä, ei diagnoosista (kun hän ei lääkäri ammatiltaan ole).
Tämä nyt ohi aiheen, mutta tuollaiset ihmiset ovat kamalia. Naapurin juoruakka on minullekin kertonut, kuinka hän on aivan varma, että lapsenlapsensa on autisti, koska tämä ei juttele hänelle. Kysyin onko puhunut vanhemmille asiasta, hehän voivat hyvinkin olla jo vieneet asiaa eteenpäin. No ei tietenkään, herranjestas, mutta tälleen nyt vaan selän takana on helppo diagnooseja keksiä. Kysellyt oli kuitenkin muilta sukulaisilta mitä nämä ovat mieltä. Rehellisesti sanottuna naapurini on niin äänekäs ja hyökkäävä, etten yhtään ihmettele, että lapsi häntä vierastaa.
Ja ylipäätään, jos jollekin ihmiselle keksii/päättelee diagnooseja ilman tarkoitusta auttaa vain ollakseen nokkela tai selittääkseen miksi suhde tähän ei toimi, niin ei se hyväntahtoista koskaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nepsy-näkökulmasta taviksilla on paljon haasteita elämän eri alueilla.
Mm.
- Heikko keskittymiskyky.
- Huono mielikuvitus; tykkäävät pysytellä tavanomaisessa tai matkivat julkkiksia.
- Heikko ja valikoiva muisti; valokuvamuisti puuttuu kokonaan.
- Ystävyyssuhteiden pinnallisuus.
- Alttius ryhmäpaineelle; pitää olla samanlainen kuin muut.
- Taipumus arvioida ihmisiä pinnallisten asioiden kautta: ulkonäkö, varallisuus...
- Kykenemättömyys sietää hiljaisuutta ja yksin olemista.
- Sinnikkyyden puute / heikko sinnikkyys.
- Nopea kyllästyminen.Toki nepsyt ymmärtävät että nämä ovat vain ominaisuuksia. He eivät tuomitse näitä ihmisiä sellaisten puutteiden takia, joihin nämä ihmiset eivät voi vaikuttaa ❤️
Olisi kiva jos suvaitsevaisuus toimisi myös toiseen suuntaan.
Häh? Asiahan on juuri päinvastoin!
Juu ei ole.
Ihan kaikkea en tuosta listasta suoraan liitä nentteihin, mutta varsinkin nämä:
- Huono mielikuvitus; tykkäävät pysytellä tavanomaisessa tai matkivat julkkiksia.
- Alttius ryhmäpaineelle; pitää olla samanlainen kuin muut.
- Taipumus arvioida ihmisiä pinnallisten asioiden kautta: ulkonäkö, varallisuus...
NÄkyy täälläkin kaikissa keskusteluissa, joissa käsitellään nepsyjä. Ja tavallisessa elämässä NIIIIIIN paljon. Mun omistakin lapsista nepsyt on 100 kertaa luovempia, tunteikkaampia, oikeudenmukaisempia, omaehtoisempia, persoonallisempia kuin nentit. Kaikki ovat yhtä rakkaita, nentit pääsee niiiin paljon helpommalla, että en edes tunne huonoa omatuntoa kun puhun lapsistani näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 4 lasta.
Olen nepsy (add) ja lapsillakin on samoja juttuja. Yhdellä lisänä lukihäiriö ja yhdellä autismikirjon piirteitä mutta melko lievänä ja minusta se on hänen vahvuutensa.
Myönnän että kolme ekaa tuli tehtyä nuorena ja melko impulsiivisesti.
Kahden ensimmäinen lapsen isäkin oli nepsy. Hän kuoli kun toinen lapsi syntyi.
Löysin uuden miehen vuoden yksinolon jälkeen ja tehtiin melko pian yhteinen lapsi. Edelliset lapset olivat tuolloin 3- ja 1-vuotiaat eli tosi pieniä. Mieheni ei ole nepsy.Melko pyöritystä olikin noiden kolmen kanssa. Kenelläkään meistä ei ole mitään sellaista diagnoosia etteikö elämä sujuisi aika normaalisti.
Olen hankkinut lapsille kaiken mahdollisen tuen ja terapiat mitä vaan mahdollista oli saada ja kotiäitinä kuljetin lapsia viikoittain ja päivittäinkin johonkin.
Nyt esikoinen päättää peruskoulun ihan hyvällä todistuksella ja todennäköisesti pääsee sinne (lukioon) minne on hakenutkin.
Muillakin sujuu koulu ihan ok. Paremminkin voisi mennä mutta he ovat lahjakkaita harrastustensa parissa eli en ole heidänkään tulevaisuudesta huolissani.Iltatähti tehtiin vielä. En osaa sanoa onko hän nepsy? Adhd ei ole ainakaan. Hyvin rauhallinen ja välkky kaveri. Saattaa olla autismikirjoa kun on erityismielenkiinnonkohde mutta voi olla että ei ole koska ottaa hyvin kontaktia kavereihin ja häben seurassa viihdytään. Toki on vasta 4-vuotias.
En ikinä tekisi sitä viidettä tähän ja ihan siitä syystä että riski saada nepsy-lapsi on todella iso. En jaksaisi enää sitä pyöritystä mitä erityislapsi vaatii.
Lievä erityisyys ei haittaisi mutta jos tulisi tosi pahoja ongelmia niin sitä en jaksaisi.
Kuopus on niin helppo eli todennäköisemmin tulisi vaativampi lapsi kuin toinen samanlainen.Mutta allekirjoitan sen että nepsyt tekevät varmaan useammin enemmän lapsia ja syy juurikin se että ovat/ollaan impulsiivia.
Minä onneksi olen oppinut hillitsemään impulsejani enkä ole kovin pahasti nepsy.
Pidän tätä useimmiten vain hyvänä juttuna ja uskon että meillä on paljon annettavaa teille taviksille. Onneksi meitä nepsyjä on paljon keksimässä mitä ihmeellisimpiä ja uskaliaampia juttuja mihin ei välttämättä tavisten mielikuvitus ja usko riittäisi.Mitä jos et leimaisi kaikkia nepsyjä oman kokemuksesi perusteella? Te keskittymisvammaiset ehkä olette impulsiivisia. Minulla on AS, enkä ole elämässäni tehnyt harkitsematonta tekoa. Minun supervoimani on se, että näen koko ajan elämän ikään kuin vuokaaviona, näen kaikki ne eri lopputulemat, mihin mikäkin valinta voi johtaa. En pysty käsittämään, miten ihmisen on MAHDOLLISTA tehdä huonoja päätöksiä, koska ne jokaisen päätöksen lopputulemat ovat minulle aina aivan selvästi näkyvissä -sekä oman, että muiden elämän suhteen.
Koko nepsy-sana pitäisi hävittää, koska meitä nepsyjä erottaa toisistamme huomattavasti useampi asia kuin yhdistää. Itse olen AS-piireissäkin liikkunut sen verran, että ei assejakaan yhdistä keskenään oikein mikään, yhtä vieraita toisillemme olemme kuin nentit meille. Kuten Tony Attwood totesi, kun tunnet yhden assin, tunnet yhden assin.
Sä olet varmaan tosi kivaa seuraa, mä arvaan? Taidat olla sellainen sosiaalisesti vammainen, eiks niin?
Kas kun te assit ette oikein osaa olla toisten ihmisten kanssa, sehän tulee selväksi jo tuosta tekstistäsi.
Ja ei, kun itse olen ADHD, niin en todellakaan halua tulla sekoitetuiksi mihinkään autisteihin. ELi mielellään nepsy-sanasta eroon.
Joo, provosoiduin tuosta "keskittymisvammainen" sanasta. Ja vastasin impulsiivisesti, olenhan ADHD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nepsy-näkökulmasta taviksilla on paljon haasteita elämän eri alueilla.
Mm.
- Heikko keskittymiskyky.
- Huono mielikuvitus; tykkäävät pysytellä tavanomaisessa tai matkivat julkkiksia.
- Heikko ja valikoiva muisti; valokuvamuisti puuttuu kokonaan.
- Ystävyyssuhteiden pinnallisuus.
- Alttius ryhmäpaineelle; pitää olla samanlainen kuin muut.
- Taipumus arvioida ihmisiä pinnallisten asioiden kautta: ulkonäkö, varallisuus...
- Kykenemättömyys sietää hiljaisuutta ja yksin olemista.
- Sinnikkyyden puute / heikko sinnikkyys.
- Nopea kyllästyminen.Toki nepsyt ymmärtävät että nämä ovat vain ominaisuuksia. He eivät tuomitse näitä ihmisiä sellaisten puutteiden takia, joihin nämä ihmiset eivät voi vaikuttaa ❤️
Olisi kiva jos suvaitsevaisuus toimisi myös toiseen suuntaan.
Häh? Asiahan on juuri päinvastoin!
Juu ei ole.
Ihan kaikkea en tuosta listasta suoraan liitä nentteihin, mutta varsinkin nämä:
- Huono mielikuvitus; tykkäävät pysytellä tavanomaisessa tai matkivat julkkiksia.
- Alttius ryhmäpaineelle; pitää olla samanlainen kuin muut.
- Taipumus arvioida ihmisiä pinnallisten asioiden kautta: ulkonäkö, varallisuus...NÄkyy täälläkin kaikissa keskusteluissa, joissa käsitellään nepsyjä. Ja tavallisessa elämässä NIIIIIIN paljon. Mun omistakin lapsista nepsyt on 100 kertaa luovempia, tunteikkaampia, oikeudenmukaisempia, omaehtoisempia, persoonallisempia kuin nentit. Kaikki ovat yhtä rakkaita, nentit pääsee niiiin paljon helpommalla, että en edes tunne huonoa omatuntoa kun puhun lapsistani näin.
Minun on hyvin vaikea kuvitella että oma lapseni olisi missään suhteessa sata kertaa hienompi kuin toinen lapseni tai naapurinkaan lapsi.
Voisiko olla, että sinä itse et ymmärrä nenttilapsiesi tunteita tai persoonia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, nepsylapsen vanhempana joka on vertaistukisyistä paljon toisten samanlaisten kanssa tekemisissä voin sanoa, että ei niitä lapsia meidänlaisten perheissä oikeastaan ole sen enempää kuin keskivertoperheissä. Meillä on kaksi, ja tuntemillani muilla on kans yhtä-kahta lasta (yksi kirjolla, toinen neurotyypillinen) pääasiassa. Yhdessä tuntemassani perheessä on viisi lasta, joista yksi neurokirjolla. Toki se on hyvin perhekohtaista, miten lapsia ja perhettä yleensä hoidetaan. Joidenkin kohdalla on selvää, että lapsi on perinyt ominaisuutensa toiselta vanhemmalta.
Joka tapauksessa, ap, taidat kiinnittää huomiota vaan "räikeimpiin" tapauksiin, koska ne nyt vaan kiinnittää sun huomiosi ja toisekseen ne ehkä vahvistaa sun olemassaolevia mielikuvia nepsyperheistä. Valtaosa perheistä ei sen somen kautta hae mitään erityishuomiota, siellä nyt korostuu muutenkin ääritapaukset.
Kyllä mäkin jossain noissa vertaistukiryhmissä olen kiinnittänyt samaan huomiota. Myönnän itsekin ihmetelleeni, että miten joku ehdoin tahdoin haluaa tehdä esim. 5-7 lasta, kun kaikilla tai lähes kaikilla on vaikeitakin diagnooseja ja useita päällekkäisiä.
Mulla on kolme lasta, joista yhdellä ADHD, kuten myös itselläni. Kuvittelin pitkään, että mulla on kaksi superrauhallista lasta, ja yksi normaali, kunnes sitten päiväkodin ja tutkimusten kautta kävi selväksi, että mulla olikin kaksi tavallista lasta, ja yksi ADHD. Mulle sen ADHD-lapsen tapa olla oli normaalia, koska olin itse ollut samanlainen.
Et edes itse tunnistanut lapsellasi nepsy-oireita ja itselläsi ADHD. Ei kai nyt ihan hirveästi kannata ihmetellä, miksi nepsy-sairaille syntyy lapsia, kun he eivät tunnista edes omia sairauksiaan. Ei ihan pienestä lapsesta näe, onko hänellä esim. adhd ja lapsia hankitaan usein pienillä ikäeroilla.
No ei sitä nyt viittä kuutta tai seitsemää lasta kertakaikkiaan saada niin lyhyillä ikäeroilla, etteikö mitään kenestäkään ehtisi huomata.
Lisäksi lapseni, kuten minäkin on ns. "puhdas" ADHD, eli meillä ei ole mitään ADHD-liitännäisiä vaivoja ja diagnooseja. Ollaan molemmat älykkäitä ja pärjätään hyvin elämässä ja koulussa, kumpikaan ei ole lapsuudessa tarvinnut lääkitystä, itse kyllä olen nyt aikuisena onnellinen, että sopiva lääkitys on löytynyt.
ELi siinäkin on eroja, mitä kaikkea lapselta löytyy. Jos on paljon diagnooseja per lapsi, niin kyllä silloin on täytynyt jo varhain jotain havaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nepsy-näkökulmasta taviksilla on paljon haasteita elämän eri alueilla.
Mm.
- Heikko keskittymiskyky.
- Huono mielikuvitus; tykkäävät pysytellä tavanomaisessa tai matkivat julkkiksia.
- Heikko ja valikoiva muisti; valokuvamuisti puuttuu kokonaan.
- Ystävyyssuhteiden pinnallisuus.
- Alttius ryhmäpaineelle; pitää olla samanlainen kuin muut.
- Taipumus arvioida ihmisiä pinnallisten asioiden kautta: ulkonäkö, varallisuus...
- Kykenemättömyys sietää hiljaisuutta ja yksin olemista.
- Sinnikkyyden puute / heikko sinnikkyys.
- Nopea kyllästyminen.Toki nepsyt ymmärtävät että nämä ovat vain ominaisuuksia. He eivät tuomitse näitä ihmisiä sellaisten puutteiden takia, joihin nämä ihmiset eivät voi vaikuttaa ❤️
Olisi kiva jos suvaitsevaisuus toimisi myös toiseen suuntaan.
Häh? Asiahan on juuri päinvastoin!
Juu ei ole.
Ihan kaikkea en tuosta listasta suoraan liitä nentteihin, mutta varsinkin nämä:
- Huono mielikuvitus; tykkäävät pysytellä tavanomaisessa tai matkivat julkkiksia.
- Alttius ryhmäpaineelle; pitää olla samanlainen kuin muut.
- Taipumus arvioida ihmisiä pinnallisten asioiden kautta: ulkonäkö, varallisuus...NÄkyy täälläkin kaikissa keskusteluissa, joissa käsitellään nepsyjä. Ja tavallisessa elämässä NIIIIIIN paljon. Mun omistakin lapsista nepsyt on 100 kertaa luovempia, tunteikkaampia, oikeudenmukaisempia, omaehtoisempia, persoonallisempia kuin nentit. Kaikki ovat yhtä rakkaita, nentit pääsee niiiin paljon helpommalla, että en edes tunne huonoa omatuntoa kun puhun lapsistani näin.
Minun on hyvin vaikea kuvitella että oma lapseni olisi missään suhteessa sata kertaa hienompi kuin toinen lapseni tai naapurinkaan lapsi.
Voisiko olla, että sinä itse et ymmärrä nenttilapsiesi tunteita tai persoonia?
Sanoinko että sata kertaa HIENOMPIA? En mielestäni.
Voin myös kertoa, että nämä nentit ovat aina tulleet toimeen kaikkien kanssa, ovat olleet tervetulleita juhliin ja ystäväperheiden kanssa reissuihin, ovat saaneet koulusta pelkkää kiitosta, pystyvät hallitsemaan itsensä ja toimintansa, ja nämä kaikki sata kertaa paremmin kuin mun nepsyt.
ONko nyt parempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut mieleen että jos lapsella on nepsyjuttuja, niin niitä on todennäköisesti vanhemmillakin?
Omalla lapsellani on adhd, ja lisäksi isoja siivuja muista neuronkirjon häiriöistä, ja se on suuri syy miksi ei ole kuin yksi lapsi. Hän on jo aikuinen, ja pärjää suht kivasti. Minulla ei ole nepsyjä, mutta lapsen isällä on.
Minulla on aikuisena diagnosoitu Asperger. Kauan ennen diagnoosia päätin, että en lisäänny, koska en yksinkertaisesti jaksaisi lasten kanssa.
Ihmetyttääkin, miten monet kaltaiseni silti sitkeästi vaan haluavat lisääntyä. Yksikin tuttu AS+ADD -nainen haaveilee äitiydestä ja loukkaantuu, kun huomautan että ihminen, joka kykenee peseytymään kahden viikon välein, eikä ehkä ole parasta mahdollista äitimateriaalia. Daami on muuten huippuälykäs, mutta ei kykene tajuamaan sitä, että jos ei pysty yksin pitämään elämäänsä järjestyksessä eikä edes hygieniasta huolehtimaan, ei se asia lapsen myötä ainakaan helpommaksi muutu.
Eikä ole ainoa tuntemani vastaava tapaus. Ihmisten kyvyttömyys nähdä todellisuus sellaisena kuin se on (siis sekä omat resurssit, että lasten aiheuttama vaiva), ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua.
Tai sitten ne ottavat koiran, vaikka eivät edes saa roskapussia vietyä. Kiva elämä sillä koiralla sitten.
Ei se ole noin yksinkertaista.
Vaikka ei itse osaisi pitää itsestään huolta tietyiltä osin, silti voi pystyä pitämään lapsista ja lemmikeistä erinomaista huolta.
Tuo kirjoitus voisi olla minusta, mutta todellakin on koira hoidettu, ja aivan varmasti paremmin kuin keskivertokoira, lapset alkaa jo olla aikuisia, ja pärjäävät erinomaisesti, se ainoakin joka on multa nuo ominaisuudet perinyt. Mutta häntä onkin aina ymmärretty, ja hän on saanut kasvunsa aikana niin paljon tukea, etten ikinä voi olla siitä tarpeeksi kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en olisi tehnyt yhtään lasta, jos olisin saanut ADD-diagnoosin aiemmin kuin 30vuotiaana! Luulin olevani vain herkkä, haaveileva ja hajamielinen persoona.
Siinä vaiheessa, kun diagnoosini tuli meillä oli jo kolme lasta: 2vuotiaat kaksoset ja vauva. Kaksosilla on nyt ADD-diagnoosi ja kolmannella laaja-alainen kehitysviivästymä sekä lievää asperger-piirrettä.
Pärjäsitkö itse koulussa hyvin? Pystyitkö keskittymään asioihin? Jos mitään ongelmaa ei ollut niin eihän mitään haittaakaan ole. Et voi oikein laittaa yhteiskunnan piikkiin sitä, että sinulla ei ollut itsereflektiota. Netti on täynnä erilaisia testejä, joita voi itsekin tehdä ja pitäisihän nämä nepsy-sauraudet näkyä jotenkin tavallisessa elämässä.
Autismi ja ADHD ei ole sairauksia, vaan pysyviä ominaisuuksia.
Ja mun ADHD ainakin tulkittiin lapsuudessa vain hankalaksi luonteeksi niin kotona kuin koulussakin. Ja jos ei itse muusta tiedä, niin itseään pitää normaalina.
Kaikenlaiset asiat sitä ihmisiä vaivaakin, kuten nepsy-perheiden koko.
Eikö tärkeämpää jauhettavaa löydy.
Meillä kolme lasta joista kaikki erityisiä. Lapset tehtiin lyhyellä ajalla, esikoisesta selvisi että on erityinen vasta 9 vuotiaana. Keskimmäisestä 12 vuotiaana ja kuopuksesta 10 vuotiaana. Ongelmat ei näy kotona vaan koulussa, jokaisen lapsen erityisyys tuli tavallaan yllätyksenä, kummallakaan vanhemmalla ei mitään oireita tai epäilyjä mistään.
Ei näitä voi tietää välttämättä ajoissa. Olen kiitollinen ettei lasten ongelmat ole mitenkään pahimmasta päästä mutta kyllähän elämäämme paljon kokouksia, hoitoneuvotteluita ja terapioita kuuluu.sekä ihan arjessa paljon sellaista mitä monessa muussa kodissa ei ole. Mutta hätäkös meillä kun sentään me aikuiset ollaan ”normaaleita”, nämä asiat hoidetaan kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Aika usein vanhemmat on vielä alempaa yhteiskuntaluokkaa, joka sikiää muutenkin kuin kanit kun töihin ei viitsitä mennä.
Tai sitten ehkäisystä huolimatta vaan raskautuu. Abortti on todella iso juttu joillekin, ja jos siihen ei pysty, jäljelle ei jää ihan hirveästi vaihtoehtoja.
Alue: Aihe vapaa
Musta näyttää siltä, että jotkut äidit jää jotenkin jumiin tuohon nepsyilyyn. Nepsy sitä ja nepsy tätä, käydään terapiassa ja ollaan valmennuksessa ja erityisiä ja erikoisia ja nepsy nepsy nepsy, lapsien tärkein ominaisuus on olla nepsy, ja sitten sille neljännellekin pitää löytää dg koska nepsy. Mä en voi ymmärtää että miksi nämä lasten asiat lauletaan someen, ja kun joku kysyy että mistäs nyt on kyse niin näitä "meidän juttuja" you know salakieli.