Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaiettu aihe: nepryperheiden lasten lukumäärä
05.05.2021 |
Seuraan somessa muutamaa nepsylapsen vanhempaa ja melkein kaikilla näistä on hirveä lapsilauma. Ensin tehdään yksi, sitten tehdään toinen. Samaan aikaan kun ratkotaan sen ensimmäisen tai toisen lapsen ongelmia ramppaamalla palavereissa, psykiatreilla ja haetaan kissojen ja koirien kanssa palveluita, niin tehdään kolmas. Kun kolmaskin on vielä vaipoissa, tehdään neljäs ja pian huomataan että kaikilla on jotain kehitysviivästymiä ja käytöshäiriöitä. Samalla kun ollaan aivan hajalla sen keskimmäisen autisminkirjonhäiriön raivareista ja uhmasta, niin tehdään vielä pari lasta lisää.
Yksi tällainen mamma oli tehnyt pitkän selostuksen someen perheensä tilanteesta, ja siihen kuului todella paljon lääkärikäyntejä, tapaamisia ja palavereita sosiaali- ja perhetyöntekijöiden kanssa.
Eniten ihmetyttää noiden äitien tapa kertoa kaikki aivan liian avoimesti jopa täysin vieraalle joukolle, ja vielä enemmän hämmästyttää se kirjotusvirheiden määrä. Pisteenä iin päällä tämä yksi vielä teki päälle videon mutta auton ratin takaa missä selitti näitä lasten kehityshäiriöiden kiemuroita. Yritin kommentoida että onko ihan ok keskittyä puhelimeen eikä ajamiseen, niin viesti oli blokattu tehokkaasti.
Miksi niitä lapsia pitää tehdä jos ensimmäisten kahdenkaan kanssa ei meinaa jaksaa ja lapsi tarvitsee erityisempää tukea? Tollainen ei ole reilua kenellekään.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ihminen jättää lapsiluvun yhteen.
Ei jätä. Älykäs ihminen haluaa että lapsellaan on tukea sisaruksesta aikuisenakin.
T. Ainoa lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastikään juttelin mun äidin kanssa siitä, mistä olen perinyt ongelmani (asperger-piirteisyys + sekamuotoinen persoonallisuushäiriö + uusimpana ADHD-epäily). Äiti paljasti suvustaan ja myös itsestään vaikka minkälaisia piirteitä. Äitini tunnusti, että esim. hänen äitinsä ei olisi koskaan pitänyt lisääntyä ja hän myös itse usein mietti, miksi ihmeessä teki minut kun vihaa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Oli laittanut vauvavuonnani välit poikki sukuun ja kaikkiin ystäviinsä, kun ei jaksanut mitään ylimääräisiä ihmiskontakteja. Ei tuo normaalia ole, vaan aspergeria. Muistan kuinka hänelle oli vaikeaa, kun mun kavereita kävi meillä kylässä, oli usein sen jälkeen pahalla päällä ja väsynyt.
Suomessa on yhä vallalla ajattelutapa, että vain (mielellään biologiset) lapset tekevät ihmisestä yhteiskunnan silmissä hyväksyttävän. Mutta kyllähän tuo ihmetyttää, miksi nepsyjä on niin älyttyömästi. Niitä on ollut aina, mutta mitään diagnooseja ei ole ollut.
Muuhun kantaa ottamatta, voisin ajatella, että nepsyperheessä ne lemmikit tuo ehkä rauhoittaa mieltä. Mikäs sen mukavempaa, kuin istua rauhassa rapsutellen kisua tai koiraa.
Ja älkää olko niin tuomitsevia. Surullista, kun ei ymmärrystä riitä laajemmin asioille.
Meillä on yhdellä neljästä neurologin diagnoosi. Diagnoosin sai 15v iässä, vaikka siis merkit ilmassa jo pienenä. Sisarukset oli siis jo tehtynä.
Vanhemmilla ei mitään. Raskausaikana ei tupakkaa, ei alkoa.
Itselläni on vain yksi, juuri sen takia, etten jaksaisi useampaa nepsyä.
Eikä sisarus takaa sitä, että olisi aikuisena tukea. Nimimerkillä sisarus ilman yhteyttä rapajuoppoon sisarukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastikään juttelin mun äidin kanssa siitä, mistä olen perinyt ongelmani (asperger-piirteisyys + sekamuotoinen persoonallisuushäiriö + uusimpana ADHD-epäily). Äiti paljasti suvustaan ja myös itsestään vaikka minkälaisia piirteitä. Äitini tunnusti, että esim. hänen äitinsä ei olisi koskaan pitänyt lisääntyä ja hän myös itse usein mietti, miksi ihmeessä teki minut kun vihaa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Oli laittanut vauvavuonnani välit poikki sukuun ja kaikkiin ystäviinsä, kun ei jaksanut mitään ylimääräisiä ihmiskontakteja. Ei tuo normaalia ole, vaan aspergeria. Muistan kuinka hänelle oli vaikeaa, kun mun kavereita kävi meillä kylässä, oli usein sen jälkeen pahalla päällä ja väsynyt.
Suomessa on yhä vallalla ajattelutapa, että vain (mielellään biologiset) lapset tekevät ihmisestä yhteiskunnan silmissä hyväksyttävän. Mutta kyllähän tuo ihmetyttää, miksi nepsyjä on niin älyttyömästi. Niitä on ollut aina, mutta mitään diagnooseja ei ole ollut.
Raskaudenaikainen D-vitamiinin puute? Suomessa on todella paljon neurokirjon häiriöitä väestömäärään nähden. Omassa ja mieheni suvussa myös joka toinen tuntuu olevan jonkin sortin autisti.
Assburger kirjoitti:
Juuh, voi siinä käydä niinkin, että hankkii nopeassa tahdissa monta lasta, ja ensimmäiset oireet tulevat vasta koulussa/eskarissa esille.
Meillä on 5.
1. lapsi oli "terve" n. 5- vuotiaaksi.
Ensimmäiselle hankittiin kaveri, tulikin kaksoset.
Kolmas raskaus oli aluillaan, kun huomattiin, että kaksosista oli toisella asiat pielessä.
Esikoinen ja kaksosista toinen saivat diagnoosit samaan aikaan.Sitten petti vielä ehkäisy, aborttia harkittiin ja tueksi pyydettiin konsultaatiota perinnöllisyyslääkäriltä, joka ei oikein osannùt sanoa juuta eikä jaata.
Päätettiin pitää tämä viimeisinkin, olihan perinnöllisyyslääkärin aikakin mennyt niin pitkälle, että abortti olisi ollut kovastikin brutaali juttu.
Luultiin, että saatiin terve lapsi, mutta kouluiässä ilmeni hänelläkin nepsy- ongelmia.
Viidestä 2 tervettä siis.
Tuttavaperheellä neljä lasta ja kaikilla nepsy-ongelmia. Lääkäri oli kysynyt että pitikö tehdä näin monta lasta kun jokaisella on sama diagnoosi. Äiti oli kysynyt että missä vaiheessa olis pitänyt osa tappaa kun vanhin sai diagnoosin vasta kun nuorinkin oli jo syntynyt. Ei näitä osaa kukaan ennustaa etukäteen ja luulisi lääkäreiden tietävän asiantuntijoina tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastikään juttelin mun äidin kanssa siitä, mistä olen perinyt ongelmani (asperger-piirteisyys + sekamuotoinen persoonallisuushäiriö + uusimpana ADHD-epäily). Äiti paljasti suvustaan ja myös itsestään vaikka minkälaisia piirteitä. Äitini tunnusti, että esim. hänen äitinsä ei olisi koskaan pitänyt lisääntyä ja hän myös itse usein mietti, miksi ihmeessä teki minut kun vihaa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Oli laittanut vauvavuonnani välit poikki sukuun ja kaikkiin ystäviinsä, kun ei jaksanut mitään ylimääräisiä ihmiskontakteja. Ei tuo normaalia ole, vaan aspergeria. Muistan kuinka hänelle oli vaikeaa, kun mun kavereita kävi meillä kylässä, oli usein sen jälkeen pahalla päällä ja väsynyt.
Suomessa on yhä vallalla ajattelutapa, että vain (mielellään biologiset) lapset tekevät ihmisestä yhteiskunnan silmissä hyväksyttävän. Mutta kyllähän tuo ihmetyttää, miksi nepsyjä on niin älyttyömästi. Niitä on ollut aina, mutta mitään diagnooseja ei ole ollut.
Raskaudenaikainen D-vitamiinin puute? Suomessa on todella paljon neurokirjon häiriöitä väestömäärään nähden. Omassa ja mieheni suvussa myös joka toinen tuntuu olevan jonkin sortin autisti.
D-vitamiinin puute on monen aikuisiän sairaudenkin takana. Suomessa silti suositellaan todella pientä annostusta ja vain talvikaudeksi. Olen lukenut ainakin Parkinsonin taudista ja MS-taudista.
Teit sitten heti toisen kejtun, kun eka poistettiin? Säälittävää.
Kysyin sulta pariinkin otteeseen, miten monta perhettä tiedät ja miksi seuraat sellaisia, jotka ei sun elämää millään lailla kosketa. Olisi kiva kuulla vastauksesi, ennen kuin tämäkin ketju katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai vaiettu aihe. Mistään ei puhuta niin paljon kuin heistä.
Vierailija kirjoitti:
Raskaudenaikainen D-vitamiinin puute? Suomessa on todella paljon neurokirjon häiriöitä väestömäärään nähden. Omassa ja mieheni suvussa myös joka toinen tuntuu olevan jonkin sortin autisti.
Enpä usko, Suomessahan on jo vuosikymmeniä oltu tietoisia d-vitamiinilisän tarpeesta toisin kuin vaikka Irlannissa, jossa vasta aletaan heräillä asiaan.
Sanoisin, että ennemmin johtuu suppeasta geenipoolista, kun on täällä pohjoisessa syrjässä oltu keskenämme. Näkyy muussakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai vaiettu aihe. Mistään ei puhuta niin paljon kuin heistä.
Nepsyistä kyllä puhutaan ja juttua tulee joka tuutista.
Mutta siitä ei niinkään, että jotenkin niihin nepsyperheisiin osuu ihmeellisen paljon monilapsisia, siis juuri 4-5.
Olen ihmetellyt samaa. Useammassa perheessä 3-5 lasta, joista osa harjaantumiskoulussa ja osa pienluokalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko nämä mammat polttaneet raskausaikana?
Nepsydiagnoosit eivät selity tupakoinnilla tai päihteillä. Varmaan polttavia/päihteileviäkin nepsylasten vanhempia on, mut heillä se kuuluu elämntyyliin muuten.
Entinen anoppini on uskonnollisesta taustasta, ei juonut, polttanut tai edes tanssinut lasten ollessa ajankohtaisia. Hän sai 80-k kolme lasta joilla kaikilla on sekä neuropsykiatrinen että autismin kirjon diagnoosia. Kaksi lapsista on ollut opinnoissa menestyneitä (tosin hyvin persoonallisia oman tien kulkijoita koulu- ja yliopistomasilmassakin), yksi ei pärjännyt koulussa ilman vahvaa ylimääräistä tukea, mutta hänkin sai ammatin ja pärjää työelämässä.
Näiden sisarusten vanhemmat ovat molemmat korkeakoulutettuja.
Se on _taipumus_, ymmärtäkää nyt viimeinkin. Kaikki vanhemmat eivät hanskaa omaa elämäänsä niin hyvin, mut nepsyoireyhtymät johtuvat synnynnäisistä piirteistä.
Ap, onko LHT tuttu? (Life History Theory) Minusta se selittää tätä ilmiötä. Mutta noin yleensä - ei minusta nepsyjen perheet ole välttämättä sen isompia. Minulla on adhd ja kahdesta lapsestani toisella on adhd. Olen tuplamaisteri ja vakityössä. Tunnen toisen maisterin jolla kahdesta lapsesta toinen adhd, ja toisen maisteriksi opiskelevan jolla yksi autisminkirjolainen kahdesta. Yhden viiden lapsen perheen olen tavannut joilla usemmalla lapsella nepsyoireilua.
On muuten hyvin vaikeaa saada lapselle tutkimuksia vaikka itse tunnistaisi adhd:n jo vaippaikäisellä. Aina halutaan vain seurailla ja katsella. Ei se dg toki ole mitään selkeää apua tuonut, toki hieman lohduttaa tietää mistä kyse. Mutta vasta alakoulun loppupuolella tuli lapselleni diagnoosi. Aloin pyytää apua jo eskarissa. Sekin siis selittää sitä miksi lapsia ehditään tehdä useampia.
Ei toi sun someseuraaminen ole mitenkään objektiivista. On olemassa lukemattomia nepsyperheitä, joilla on asiat kunnossa ja joku järjellinen lapsimäärä. Mulla on adhd ja miehellä ei, ja meillä on yksi lapsi eikä olla sekoilemassa missään somessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ihminen jättää lapsiluvun yhteen.
Ei jätä. Älykäs ihminen haluaa että lapsellaan on tukea sisaruksesta aikuisenakin.
T. Ainoa lapsi
Älykäs ihminen tietää, ettei sisarukset aina tue toisiaan. Välit voi mennä monestakin syystä. Mulla on syrjäytynyt veli, joka ei suostu pitämään mitään yhteyttä. Se on ihan kuin ei mitään veljeä olisikaan.
Samaa olen ihmetellyt. Ja siis en nyt tarkoita niitä perheitä, joissa pari kolme lasta vaan perheitä, joissa on jo tiedossa, että käytännössä kaikilla lapsilla nepsy ja heidän kanssa ei jakseta, mutta tulossa jo neljäs ja viides, eikä siihenkään jää.
Hyvä muistisääntö voisi olla, että oli lapset tavallisia tai diagnoosilapsia, niin jos et olemassa oleviakaan jaksa, niin älä tee ainakaan lisää.
Se on totta, että lapsia on saattanut tulla jo useampia ennenkuin havaitaan, että kaikilla jotain. Enkä siis tarkoita, ettäkö vain terveet arvokkaita vaan tuota jaksamista, että jos ei entisiäkään jaksa, niin ei lisää.
Konservatiivithan ne haluaa kieltää jopa ehkäisyn.
Alue: Aihe vapaa
Olisko niistä nepsyiksi todetuista monikaan pitemmän päälle nepsyjä, jos ei heti diagnosoitaisi, joutuisi leimatuksi ja alituisen kyttäämisen kohteeksi. Jos annettaisiin lasten enemmän kehittyä rauhassa. Joskus vaikuttaa siltä, että käy näin. Eri asia on, jos on oikeaa huolta eikä silti pääse tutkimuksiin ja avun piiriin. Tällaistakin valitettavasti tapahtuu.