Koliikkivauva – miten jaksaa vanhempana? Vinkkejä kaivataan!

Meidän yhden tutun perheessä toimi se, että parvekkeelle naputeltiin 2:4 palasia pienin välein toisistaan. Vauva vaunuihin, ja sitten vaunuja aina käsivarren mitan ees taas niiden yli. Ne siis jytyytti vaunuja vähän kuin mukulakivet autoa.

Sillä niksillä sen vauvan sai nukkumaan ainakin vähäksi aikaa. Ilmeisesti se tärinä rauhoitti. Luulen, että iso osa koliikki-itkusta on sitä, että lapsiparka on niin stressaantunut ettei enää osaa rentoutua, vaikka varsinainen mahakipu olisikin jo mennyt ohi.

Ja ei mitään kuulosuojaimia tai korvatulppia, vaan vastamelukuulokkeet! Mikään muu ei blokkaa ääniä täysin, ja ainakin minä stressaannun ihan yhtä paljon kuulosuojainten läpi kuuluvasta itkusta kuin suoraan korvaan huutavasta. Se on vain vaimeampaa kuulosuojainten läpi, mutta niin kauan kuin kuulen jotain, reagoin.

Lapsihan ei kärsi siitä, että sen huutoa ei kuulla, jos aikuinen on kuitenkin läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Kantoreppu. Meillä ei vauva myöskään pienenä viihtynyt vaunuissa kuin lyhyiden unien ajan, syli oli ainoa mikä kelpasi. Repussakin ollessa piti liikkua ihan koko ajan, mutta sentään pysyi hyvässä asennossa ja edes kädet sai levätä. Ihan vastasyntynyttäkin voi pitää sopivassa kantorepussa.

Ja ihan ykkösasia on tehdä nyt selvät aikataulut, että äitikin saa nukkua ja levätä. Kaikki ylimääräinen katkolle, siis harrastukset ja remontit ja mitä lie, ja keskitytään olennaiseen. Vauvan kanssa oleva vanhempi mahdollisuuksien mukaan aina ulos sen kantorepun tai vaunujen kanssa, jotta toinen saa sillä aikaa olla yksin ja kerätä voimia.

Onhan se ihan pirun raskasta, kun raskaudenjälkeisellä kunnolla, löysillä nivelillä ja olemattomilla keskivartalovoimilla joutuu kellon ympäri seisomaan ja hytkyttämään monen kilon painoa joka huutaa surkeasti. Paljon voimia.

AI JOO! Tulette ihan varmasti kohtaamaan paljon viisastelijoita, jotka ihmettelevät että "miksi et vaan nuku kun vauva nukkuu?!? :O" ja näitä, joiden mielestä ette ole vain tutkineet tarpeeksi, kyllä aina löytyy joku pilleri jolla vauva olisi heti tyytyväinen tuhisija. Ja tottakai niitä, joiden mielestä teette kaikesta hankalampaa kuin se onkaan, lapsi vaistoaa kun äiti stressaa, joten tottakai se itkee hehhehhee. Että kyllä te jotain teette väärin, muuten elämänne olisi helppoa. Antakaa olla, niillä ihmisillä on itsellään huono olo. Koliikkiaika on rankka vaikka mitä tekisi.

Kantoreppu ja suoraselkäinen keinutuoli voi toimia myös. Vauva saa haluamansa liikkeen, mutta liikkeen ja pystyasennon, mutta niiden tuottaminen ei vaadi niin paljon aikuiselta. Melko lujaa voi kyllä joutua keinumaan.

Hyvässä lykyssä tuossa saa kumpikin torkahdettua.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeää: poissulkekaa refluksi! Jos vatsahapot polttaa ruokatorvea, siihen on hoito. Testatkaa viikko.

Hyvä huomio! Ja refluksihan voi käsittääkseni olla, vaikkei vauva varsinaisesti puklailisikaan. En nyt osaa sanoa, kuinka yleistä refluksi on, mutta se pitää ehdottomasti tarkistaa, ettei koko perhe kärsi turhaan.

Minusta tuolla "kyllä se ohi menee" -lauseella lohduttaminen on muuten kauheaa. Ehkä meneekin ohi, mutta tosiasiaksi jää, että vauva kärsii. Sen takia se huutaa.

Itse ainakin kokeilisin kaikki poppakonstit ihan vaan siksi, että en todellakaan voisi vaan odottaa, että lapseni lakkaa huutamasta pahaa oloaan. Eihän kukaan normaali ihminen niin tee.

Jalanpohjissa on muuten yhtä paljon hermopäätteitä kuin käsissä. Vyöhyketerapia voi toimia ihan vaan siksikin, että jalanpohjien hierominen rentouttaa todella voimakkaasti. Minä en ole vyöhyketerapeutti, mutta yhden tutun refluksinen vauva simahti aina kun hieroin sen jalanpohjia. Otin sen syliini niin, että vauvan selkä oli vasten vatsaani ja olin puolimakaavassa asennossa, ja sitten hieroin sen jalanpohjia. (Hoisin siis tuota lasta välillä). Ei siis tarvitse olla ammattimainen jalanpohjanhieroja. Sama vatsahieronnan kanssa, aikuisellakin vatsan hierominen voi lievittää mahakipua.

Ei myöskään ole iso vaiva jos imettävä äiti jättää hetkeksi ruokavaliostaan maitotuotteet ja gluteeniviljat ja yleiset allergeenit (tomaatti, muna, mansikka) pois. Muutamassa päivässä nähdään, rauhoittuuko vauva, ja sitten voi varovasti palautella ruokia yksi kerrallaan ruokavalioonsa, nähdäkseen mihin vauva reagoi.

Jos vain on joku keneltä pyytää apua, pyytäkää. Että saisitte nukkua edes joskus.

Muuta en osaa sanoa kuin tsemppiä! Joskus se loppuu...

Meillä huusi ensimmäiset puoli vuotta. Tuntui että vain autoilu auttoi, joten saatoin ajaa yössä n.300km ihan vaan sen hiljaisuuden ja rauhan vuoksi. Minulla ei ollut ketään joka auttaisi, jotenkin siitä vaan selvisi.

Meillä pinnasänky oli vuoden ikään saakka kohotettu kirjoilla yläpäästä niin, että oli 10 cm korkeammalla kuin jalkopää. Ei ollut todettua refluksia, mutta vauvoilla herkästi on takaisinvirtausta joten ei siitä haittaakaan ole, että kokeilee.

Vierailija kirjoitti:

Meidän yhden tutun perheessä toimi se, että parvekkeelle naputeltiin 2:4 palasia pienin välein toisistaan. Vauva vaunuihin, ja sitten vaunuja aina käsivarren mitan ees taas niiden yli. Ne siis jytyytti vaunuja vähän kuin mukulakivet autoa.

Sillä niksillä sen vauvan sai nukkumaan ainakin vähäksi aikaa. Ilmeisesti se tärinä rauhoitti. Luulen, että iso osa koliikki-itkusta on sitä, että lapsiparka on niin stressaantunut ettei enää osaa rentoutua, vaikka varsinainen mahakipu olisikin jo mennyt ohi.

Ja ei mitään kuulosuojaimia tai korvatulppia, vaan vastamelukuulokkeet! Mikään muu ei blokkaa ääniä täysin, ja ainakin minä stressaannun ihan yhtä paljon kuulosuojainten läpi kuuluvasta itkusta kuin suoraan korvaan huutavasta. Se on vain vaimeampaa kuulosuojainten läpi, mutta niin kauan kuin kuulen jotain, reagoin.

Lapsihan ei kärsi siitä, että sen huutoa ei kuulla, jos aikuinen on kuitenkin läsnä.

Meillä myös viime talvena en saanut asvalttiteillä vauvaa nukahtamaan vaunuihin niin kävin vanhemmillani maatalolla jossa pihalla oli jäätyneitä traktorinjälkiä. Ne toimi!

Tieto siitä, että koliikki loppuu aikanaan helpotti ainakin itseäni. Tilanne helpottui nimittäin jo ensin 3-4 kk iässä ja jo 6 kk iässä tyttövauvamme oli jo iloinen kuin mikä eikä koliikista ollut enää tietoakaan. Mutta arkea helpottivat ainakin joka iltainen sylissä keinuttaminen/ kanniskelu pahimpien itkujen aikaa. Vaikka aluksi tuntui raskaalta niin pian meni jo rutiinista ja itse ainakin pysyin ihan huomaamatta tosi hyvässä kunnossa. :) Tämä selvästi myös rauhoitti vauvaa. Joskus saatoin laittaa vaikka vettä valumaan Keittiön hanasta sillä silläkin tuntui olevan rauhoittava vaikutus.

Tsemppiä Ap!

Meillä toisen lapsen koliikki alkoi vauvan ollessa 3 viikkoa vanha ja loppui kuin seinään vauvan ollessa 2,5 -kuinen. Olihan se rankkaa. Vauva itki öisin noin klo 03 asti, joka ikinen yö. Ja 2v. esikoinen heräsi viimeistään klo 06. Vauvat ovat kaikki tietysti erilaisia, mutta kyselit apuja. Meillä vauvaa rauhoitti esim lämmin suihku äidin tai isän sylissä. Koliikkikeinusta ei meille ollut apua, mutta ystävän vauva kyllä rauhoittui siihen, sitäkin kannattaa kokeilla. Ja tosiaan tasainen suhina tai muu rauhoittava ääni saattoi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa tämä nyt, vaikka tämä on vastavirtaan uimista.

Ainakin Suomessa on meneillään jonkinlainen vyöhyketerapian täsmämarkkinointi pienten vauvojen äideille. Kun kysytään neuvoja ap:n kaltaiseen ongelmaan, ei mene kauan että joku tulee kertomaan, miten vyöhyketerapia "parantaa" juuri tällaisen parilla käynnillä.

Uusille vanhemmille varmaan tuttu juttu, mutta jo vuosia on ollut tapana, että Fb:ssä on iso vertaistukiryhmä tietyssä kuussa syntyvien vauvojen vanhemmille. Näissä ryhmissä on yleensä tiukasti sallittu vain oikeiden vanhempien liittyminen - ja sitten mukana on muutama omaa firmaansa markkinoiva vyöhyke-, unikoulu- ja äitiysjumppaterapeutti. He sitten siellä tuputtavat neuvojaan valvoneille, epätoivoisille äideille, joilta voi siinä tilanteessa hämärtyä että saavatko ohjeita joltain vertaiselta tai asiantuntijalta, vai rahanahneelta puoskarilta.

Vyöhyketerapia on uskomushoitoa. Jalkapohjien sively ja painelu tuskin tekee hallaa vauvalle, mutta rahan kiskominen ja "parannuksen" markkinoiminen vaikeasta tilanteessa kärsiville, usein taloudellisestikin tiukalla oleville vanhemmille on minusta törkeän laskelmoivaa touhua. Tätä ei noissa ryhmissä saa sanoa ääneen, kun kommentoinnin on oltava positiivista. Jos se oikeasti toimisi, se kuuluisi ihan viralliseenkin keinovalikoimaan.

Uskomushoitoa tai ei, meidän vauvamme sai vyöhyketerapiasta ison avun.

Kondomi.

Tämä on ehkä aihe vapaan kaikkien aikojen empaattisin ketju (lukuunottamatta kondomi-kommenttia), jota olen lukenut. Kiitos siitä.

Meillä kantoreppu ja kivisillä teillä kärryttely toimivat parhaiten. Selvittäisin kyllä myös refluksin mahdollisuuden.

Auttoi Anna Wahlgrenin lapsikirjan ohjeet koliikkiin. Sai koliikin loppumaan! Suosittelen lukemaan. En millään itse ensin olisi uskonut. Niin paljon muitakin järkeviä juttuja.

Eli ei kannata lukematta ja kokeilematta dissata. Epätoivo ja koliikki loppui siihen. Niin moni äiti saanut apua noista ohjeista tältä 9 lapsen äidiltä.

(Annan yksi lapsista myöhemmin arvosteli äitinsä parisuhdevalintoja ja muuta elämää mutta vauvan hoidosta ei kritisoinut.)

Tsemppiä!

Mun esikoinen piti nukuttaa ensimmäiset kuukaudet hytkyttämällä kantorepussa. Hän heräsi aina noin kolmen tunnin välein ja taas piti sitten tehdä samat nukutusrutiinit. Noin puolivuotiaana alkoi riittää se, että hänellä oli imetystyyny päänsä ja yläkehonsa tukena. Vaunuissa nukuttaminen alkoi onnistua vasta, kun hänet saattoi laittaa istuma-asentoon. Pahimpina hetkinä, kun en muuten enää jaksanut, laitoin hänet auton turvaistuimeen ja ajoin sen verran, että hän nukahti, jolloin pysähdyin ja nukuin itsekin. Rankkaa aikaa se oli, mutta pakotin itseni ajattelemaan, ettei se tulisi jatkumaan ikuisesti. Minua se ajatus auttoi.

Ei ole olemassa mitää tautia tai kehitysvaihetta nimeltään koliikki. Se on vain kiertoilmaus sille, että vauvan vatsavaivojen syytä ei ole saatu selville.

Suurin osa koliikeista poistuisi imettäjän ruokavaliota muuttamalla. Tätä ei yleisesti suositella, koska se ehkä lisää allergioiden puhkeasmista myöhemmin. Siis ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulosuojaimet päähän

Rutkasti huumoria ja kuten edellinen viestijä kertoikin vuorot esiin aika-ajoin. Ei sekään toki toimi että joka päivä toinen häipyy. Toinen voi häipyy tunniksi kahdeksi tahi nukkumaan. Pitkällä pinnalla voi kokeilla mikä sille kelpaa. (Hänelle).

Ensiksi olisi varmaan hyvä tutkia, ettei ole joku muu vaiva, joka aiheuttaa huutamisen. Meillä oli ilmeisesti ummetusta yhdellä, (microlax auttoi paljon),kokeiltiin kaikki mahdolliset akupistehieronnat jne.

Omasta jaksamisestaan kannattaa pitää mahdollisimman hyvin huolta, jättää turhemmat hommat vähemmälle, ottaa ja pyytää apua ja jos ei vaan jaksa, niin tehdä itsestä lasu. Sillä pääsee perhetyön piiriin ja saa kunnalliset tukitoimet, jos havaitaan asialliseksi.

Itse en kaueasti suosittele lapsen laittamista muille hoitoon ihan tossa vaiheessa. Meilläkin kävi siskon lapsi, että saivat edes yhden yön nukkua, mutta se aiheuttaa lapselle traumaattisen hylkäyskokemuksen varsinkin pisteessä jossa on heikoilla ja kaipaisi turvallista aikuistaan.

Toisaalta toikin aika on aika lyhyt lapsen elämässä, ja outoa kyllä, noitakin juttuja jää kaipaamaan, kun lapset on isompia, eikä niitä nää kuin satunnaisesti.

Miksi sanoit ettet kaipaa syyllistämistä huonosta hoidosta, onko sulle tultu sellaista sanomaan? Järkyttävää jos on.

Kuulosuojaimet ja musiikki auttaa vanhempia ja tärinä ja hurina usein lasta. Takapuolesta heijaus/täristys vauvan omalla imemisrytmillä toimii mun mielestä paremmin kuin tasainen taputtelu. Vaunujen kanssa epätasainen liike ja tärinä myös paremmin kuin tasainen liike.

En huomannut, että oma ruokavalio imetysaikana olisi muuttanut mitään, mutta en kauheen tarkkoja ohjeita saanut.

Pystyasento/ koholla oleva yläpää voi auttaa.

Refluksivaivat ja allergiat on huomionarvoinen asia.

Onko kukaan antanut kipuun esim. suppoja, kiinnostaisi tietää onko siitä mitään apua?

Minusta tuntui myös, että lääkärit vähätteli asiaa eikä tutkiminen kiinnosta. Kaikki itku on koliikkia eikä sille voi mitään. Kai he ajattelevat että vauvat ei ole ennenkään vahingoittuneet koliikkikivuista, mutta typerä ajatus - ei kai sekään ole vauvalle hyvä jos hoitaja on kuolemanväsynyt ja suunniltaan kun ei pysty auttamaan. Uskon että moni äiti suorastaan psykoosissa, eikä siihen kiinnitetä mitään huomiota.

Ja äidin uniongelmat, jotka ei ehkä ikinä häviä. Kokemusta on.

Jälkikäteen ajateltuna se on totta, ettei ne ajat kestä ikuisesti. Lohdutuksena se ei toimi, koska sehän on ikuisuus kun vauva huutaa koko ajan kaarella eikä mikään auta.

Meillä loppui koliikki kuin seinään yhdessä päivässä kun vaimo lopetti ruisleivän syönnin

Vierailija kirjoitti:

Kantoreppu. Meillä ei vauva myöskään pienenä viihtynyt vaunuissa kuin lyhyiden unien ajan, syli oli ainoa mikä kelpasi. Repussakin ollessa piti liikkua ihan koko ajan, mutta sentään pysyi hyvässä asennossa ja edes kädet sai levätä. Ihan vastasyntynyttäkin voi pitää sopivassa kantorepussa.

Ja ihan ykkösasia on tehdä nyt selvät aikataulut, että äitikin saa nukkua ja levätä. Kaikki ylimääräinen katkolle, siis harrastukset ja remontit ja mitä lie, ja keskitytään olennaiseen. Vauvan kanssa oleva vanhempi mahdollisuuksien mukaan aina ulos sen kantorepun tai vaunujen kanssa, jotta toinen saa sillä aikaa olla yksin ja kerätä voimia.

Onhan se ihan pirun raskasta, kun raskaudenjälkeisellä kunnolla, löysillä nivelillä ja olemattomilla keskivartalovoimilla joutuu kellon ympäri seisomaan ja hytkyttämään monen kilon painoa joka huutaa surkeasti. Paljon voimia.

AI JOO! Tulette ihan varmasti kohtaamaan paljon viisastelijoita, jotka ihmettelevät että "miksi et vaan nuku kun vauva nukkuu?!? :O" ja näitä, joiden mielestä ette ole vain tutkineet tarpeeksi, kyllä aina löytyy joku pilleri jolla vauva olisi heti tyytyväinen tuhisija. Ja tottakai niitä, joiden mielestä teette kaikesta hankalampaa kuin se onkaan, lapsi vaistoaa kun äiti stressaa, joten tottakai se itkee hehhehhee. Että kyllä te jotain teette väärin, muuten elämänne olisi helppoa. Antakaa olla, niillä ihmisillä on itsellään huono olo. Koliikkiaika on rankka vaikka mitä tekisi.

Joo. Tottakai lapsi vaistoaa kun äiti stressaa, mutta minkä se äiti sille voi? Luonto kun on järjestänyt asian niin, että äiti stressaa herkästi lapsen takia, koska se on elintärkeää selviytymisen kannalta.

Ei niillä ihmisillä välttämättä ole huono olo, voi olla että itsellä on ollut helppo vauva. Siihen huonot sosiaaliset taidot eikä mitään empatiakykyä..samat ihmettelee etteihän se vauva niin paljon paina, miksei muka jaksa kantaa.

On silti sikamaista.

Hyvä pointti toi, että vauvan kanssa oleva vanhempi ulos. Ja se, että syli ja ihokontakti on niin tärkeä jokaiselle vauvalle, jos mitenkään vaan mahdollista, vaikka vauva ei itkiskään koko aikaa.