Koliikkivauva – miten jaksaa vanhempana? Vinkkejä kaivataan!

tsemppiä, muistan nuo ajat! kokeilemalla löytyy parhaat kikat oman vauvan suhteen. meidän poika ei välittänyt vaunujen heijaamisesta ollenkaan, piti olla ihan kunnon liikettä. käytiin pitkillä lenkeillä vuorotellen pojan isän kanssa. muutenkin helpotti, kun vaihdettiin välillä vuoroa. molempien ei kannata kuunnella huutoa illat pitkät, vaan kannattaa vuorotella jaksamista ajatellen.

Kuulosuojaimet päähän

Vierailija kirjoitti:

Kuulosuojaimet päähän

Tämä! Mä myös huudatin musaa kuulokkeista, jotta peitti vauvan itkun. Joo, ei varmasti tehnyt kuulolle hyvää, mutta jaksoin paremmin!

Mun vanhempani aikoinaan ottivat aina välillä tätini vauvan meille yöksi, että vanhemmat siellä saivat nukkua. Koliikkia oli serkullanikin

Joidenkin vanhempien tiedän menneen vuorotellen hotelliin nukkumaan.

Jotkut ovat kertoneet vyöhyketerapian auttaneen vauvaa, mutta tuota neuvoa nyt ei tainut haluta.

Voimia, koliikki on kyllä hirveä eikä sitä täysin ymmärrä, jos ei ole oman lapsen kohdalla kokenut! Kannattaa helpottaa elämää nyt kaikessa, missä vaan voi:

-pyytäkää edes pariksi tunniksi hoitoapua kavereilta, isovanhemmilta jne

-hoitoavun sijaan kaverit/isovanhemmat voivat myös käydä kaupassa, laittaa ruokaa, pyykätä jne, jos vauvan hoitaminen ei syystä tai toisesta onnistu

-syökää valmisruokia tai tehkää kerralla isompi satsi pakkaseen ruokaa (voi syödä kiireessä)

-jos teitä vanhempia on kaksi, antakaa toisillenne taukoa vauvan hoidosta, jotta saa viettää omaa aikaa

-siivoamisen kotona voi jättää vähemmälle: riittää, että on puhtaita vaatteita ja imuroi isoimmat villakoirat, mitään suurempia siivouksia ei tarvitse

Olin koliikkivauva. Äiti hoiti päivät isän ollessa töissä, isä iltaisin. Yöksi äiti otti taas vuoron ja vuoro vaihtui neljältä, koska isä oli aamuvirkku, äiti sai loppuyön nukkua. Jos yhtään lohduttaa, tuntuu pahalta näin aikuisena, kun aiheutin vanhemmille sellaisen vanhemmuuden. Mutta se loppuu vielä joskus, vaikka nyt ei siltä tunnu. Muuten olin äärettömän helppo lapsi, edes murrosiässä en saanut raivopuuskia tai muuta sellaista. En siis tahallani ole koskaan aiheuttanut harmia kenellekään, joten koliikkikin oli todellista hätää silloin vauvana, ei se huvikseen itke. Auttaisiko musiikin soittaminen, jokin maku suuhun (harmi kun vauvalle ei voi antaa pastilleja suuhun), tuo keinu kuulostaa järkevältä, toivottavasti toimii

Meillä auttoi pitkät vaunulenkit ulkona. Niitä tein päivisin useita, kun mies oli töissä.

Tärkeää: poissulkekaa refluksi! Jos vatsahapot polttaa ruokatorvea, siihen on hoito. Testatkaa viikko.

joku antoi hyvän neuvon: kaikkea muuta saa tehdä, paitsi ei ravistella vauvaa. jos joku asia nyt rauhoittaa teidän lasta, vaikka sitten se imurin päällä pitäminen illat pitkät, niin antaa mennä vaan.

p.s. youtubesta löytyy erilaisia kohinavideoita, imurivideoita ja muita, jotka toimivat joillekin vauvoille.

Vierailija kirjoitti:

Olin koliikkivauva. Äiti hoiti päivät isän ollessa töissä, isä iltaisin. Yöksi äiti otti taas vuoron ja vuoro vaihtui neljältä, koska isä oli aamuvirkku, äiti sai loppuyön nukkua. Jos yhtään lohduttaa, tuntuu pahalta näin aikuisena, kun aiheutin vanhemmille sellaisen vanhemmuuden. Mutta se loppuu vielä joskus, vaikka nyt ei siltä tunnu. Muuten olin äärettömän helppo lapsi, edes murrosiässä en saanut raivopuuskia tai muuta sellaista. En siis tahallani ole koskaan aiheuttanut harmia kenellekään, joten koliikkikin oli todellista hätää silloin vauvana, ei se huvikseen itke. Auttaisiko musiikin soittaminen, jokin maku suuhun (harmi kun vauvalle ei voi antaa pastilleja suuhun), tuo keinu kuulostaa järkevältä, toivottavasti toimii

Voi, älä tunne tuollaisesta huonoa omaatuntoa. Mun pojallani oli refluksi, koliikki, korvatulehduksia yms mutta silti hän on rakas. Hän on teini nykyään ja valtavan ihana. En muistele pahalla hänen vauva tai taaperoikäänsä vaikka se ei ollut helppo.

Veisin myös lääkäriin, usein koliikki on diagnosoimaton refluksivaiva, voi hoitaa aika hyvin lääkkeillä.

Maito jää korventamaan nieluun ja sen takia vauva itkee

Kaikki hetket kun vauva nukkuu, käytä nukkumiseen! Pyydä apua, jos ei läheisiä ole niin neuvolasta, vaadi apua.

Vaatisin tutkimaan paremmin, että onko varmasti koliikki. Olen näin jälkikäteen varma, että meillä oli esikoisella refluksivaiva. En vain sitä silloin 15v sitten ymmärtänyt enkä tajunnut neuvolassa mitään vaatia. Mulle vaan siellä hymisteltiin, että voi voi toiset itkee enemmän kun toiset, koliikki tulee jos on tullakseenn.

Ja noin muuten kestin sen korvatulppien kanssa jotenkuten. Raskasta on, ja näin jäklkikäteen käsittämätöntä, että vauva sai kärsiä kun ei voivotteluja enempää asiaa neuvolassa noteerattu.

Paljon voimia ap:lle! Muistan vieläkin vuosien päästä kuinka raskasta aikaa tuo oli.

Vinkkinä kuten muutkin ovat sanoneet on vuorottelu. Jos vauva huutaa tunteja illalla niin puolison kanssa vuorottelette ja toinen menee sovituksi ajaksi ulos/toiseen huoneeseen tekemään jotain. Lisäksi olisi hyvä, jos kummallakin on joka viikko harrastus tms., jolloin pääsee pois kotoa ja virkistäytymään. Yrittäkää keksiä joitain kivoja juttuja, joita voi tehdä kotona. Vaikka saunassa käyminen. Se, että tietää pääsevänsä illalla vartiksi rauhassa saunaan/syömään suklaata korvatulpat päässä makkariin auttaa vähän.

Käyttäkää kaikki konstit, jotka auttaa teidän vauvaa. Pahoissa koliikeissa on ei tunnu olevan niitä, mutta jos joku ees alentaa voluumia.

Pyytäkää kanniskeluapua läheisiltä (tämä voi olla yllättävän vaikeaa, kun kaikille ei ole helppo uskoa huutavaa vauvaa, mutta jos joku sellainen on lähipiirissä niin pyytäkää apua).

Lopuksi, koliikki menee ohitse. Vaikka kuinka epätoivoinen olisi ja tuntuisi, ettei ikinä lopu niin se menee ohitse. Meillä kesti paha koliikki synnäriltä puoleen vuoteen asti, mutta sen jälkeen oli iloinen ja tyytyväinen vauva. Ihana ja rakas lapsi, jonka eka puoli vuotta vaan oli kivuliasta. Ja me vanhemmatkin selvittiin siitä, vaikka vauvan itku pitkään aiheutti ahdistusta.

Paljon tsemppiä!

Meilllä sitä itkua kesti kko vauva-ajan, koska vauvalla puhkesi refluksi koliikin kanssa/jälkeen.

Muistan sen koliikki-itkun varsin hyvin. Alkoi illalla suht samaan aikaan ja kesti ja kesti. Siihen päälle kun tuli sitten kaikki muut refluksi-itkut ja huoli vauvasta, jolle syöminen oli viakeaa, niin eihän se kivaa ollut.

Meitä auttoi se, että hoidimme vauvaa yhdessä miehen kanssa. En ollut yksin ja kumpikin yritti.

Toinen mikä auttaa on se, että jos kyse vain koliikista, niin se menee ohitse. Hokee sitä vain vaikka ääneen ja uskoo siihen, niin jaksaa paremmin.

Korvatulpat on myös keksitty. Eivät blokkaa koko ääntä, mutta helpottavat sen tilanteen kestämistä, jos se kova ääni on pääongelma. Ei itse käytetty, mutta tiedän että jotkut käyttävät. Jopa kuulosuojaimia.

Hormonitkin auttavat. Minulla kun lapsen otti rintakehää vasten niin että molemipien sydämet oli vierekkään ja vastakkain, niin minulla tuli mielihyvähormoneja silloin ja hyvä olo. Jos siis saa huutavan vauvan pysymään asennossa. Kantoliina oli hyvä, sitten kun sen sai ottaa käyttöön. En tiedä tuleeko kaikilla mielihyvähormoneja lapsen pitämisestä sydän sydämessä lähellä vai ei, mutta minulla tuli.

Meillä koliikkiongelmat jatkui tauotta 3v enkä vieläkään tiedä miten siitä voisi selvitä. Tärkeintä on hakea itselle apua, nukkua muualla, vuorotella isän kanssa tms.

37 vuoteen en ole nukkunut yli 4h yhtäjaksoista unta, lapsi oppi 3v:nä nukkumaan minä en enää koskaan. Terveys kärsinyt pahoin ja jaksaminen tietty

Meillä auttoi ainakin jonkin verran koliikkikeinu. Kannoin vatsavaivoja huutavaa vauvaa päivät sylissä, omat reisilihakset vahvistui. Lopuksi vain olin niin väsynyt, että meinasin nukahtaa pystyyn, jolloin pyysin lapsiperheiden kotipalvelua. Sain sitä 3 h viikossa, jotta sain itse hetken nukkua. Ikä ja kiinteiden aloitus sitten korjasi tilanteen. 

Koliikki on vain laiskan lääkärin "diagnoosi" Taustalla yleensä allergia/refluksi.

kantoliina, kuulosuojaimet ja vuorojen vaihto kun toinen ei enää jaksa.

Vuorottelu niin että molemmat pääsee ulos ilman vauvaa.

Kantoliinalenkki voi hiljentää myös vauvan.

Kantoliina oli muutenkin pelastus, vaikka vauva siinäkin huutaa niin se saa läheisyyttä ja samalla voi kuunnella vastamelukuulokkeilla jotain ja ripustaa vaikka pyykkiä :)

Tärkeintä on vauvan hoidon ohella olla soimaamatta itseään huonoksi vanhemmaksi. Ei se itku katkea ennnen kuin oireilu loppuu, mutta vanhemmat ihan turhaa potevat huonommuuden tunteita ja epävarmuutta. Teette parhaanne ja se on riittävästi.

Itsellä puoluso töiden takia oli vain viikonloppuisin kotona ja kannoin itkuista vauvaa 10-15 h/ vrk. Huomasin, että n 2 h jaksoi sitä huutoa kuunnella putkeen, sitten laskin vauvan sänkyyn ja kävin parvekkeella 10 min henkittelemässä itseni rauhalliseksi ja jatkoin kanniskelua.

Kikkoja kokeiltiin kaikkia mitä kuultiin. D vitamiinit pois ja takaisin, relatipat pois ja takaisin, kuplattomat, keinut, sylit, kantoliinat, kylvyt, äidin ruokavalio ( imetin), mallassiirapit ym ym. Mikään ei oikein ollut autuaaksi tekevää. Lapsi tykkäsi roikkua käsivarrella kuin pyyhe eli mahallaan käsivarren yli roikkuen.

Tsemppiä kovasti, olette vauvan tärkeimmät ihmiset ja selviätte kyllä! Tukiverkot hommiin;)