Koliikkivauva – miten jaksaa vanhempana? Vinkkejä kaivataan!

Niin paljon apua kuin vain saat! Mummit ja kummit ja apet ja ukit ja anopit ja siskot, veljet ja naapurit!

Äläkä ikinä syytä itseäsi!

Kantoreppu. Meillä ei vauva myöskään pienenä viihtynyt vaunuissa kuin lyhyiden unien ajan, syli oli ainoa mikä kelpasi. Repussakin ollessa piti liikkua ihan koko ajan, mutta sentään pysyi hyvässä asennossa ja edes kädet sai levätä. Ihan vastasyntynyttäkin voi pitää sopivassa kantorepussa.

Ja ihan ykkösasia on tehdä nyt selvät aikataulut, että äitikin saa nukkua ja levätä. Kaikki ylimääräinen katkolle, siis harrastukset ja remontit ja mitä lie, ja keskitytään olennaiseen. Vauvan kanssa oleva vanhempi mahdollisuuksien mukaan aina ulos sen kantorepun tai vaunujen kanssa, jotta toinen saa sillä aikaa olla yksin ja kerätä voimia.

Onhan se ihan pirun raskasta, kun raskaudenjälkeisellä kunnolla, löysillä nivelillä ja olemattomilla keskivartalovoimilla joutuu kellon ympäri seisomaan ja hytkyttämään monen kilon painoa joka huutaa surkeasti. Paljon voimia.

AI JOO! Tulette ihan varmasti kohtaamaan paljon viisastelijoita, jotka ihmettelevät että "miksi et vaan nuku kun vauva nukkuu?!? :O" ja näitä, joiden mielestä ette ole vain tutkineet tarpeeksi, kyllä aina löytyy joku pilleri jolla vauva olisi heti tyytyväinen tuhisija. Ja tottakai niitä, joiden mielestä teette kaikesta hankalampaa kuin se onkaan, lapsi vaistoaa kun äiti stressaa, joten tottakai se itkee hehhehhee. Että kyllä te jotain teette väärin, muuten elämänne olisi helppoa. Antakaa olla, niillä ihmisillä on itsellään huono olo. Koliikkiaika on rankka vaikka mitä tekisi.

On tällä palstalla ihaniakin ihmisiä näköjään. Hyvin on ap saanut neuvoja, eikä yhtään vinoiluja. Kiitos siitä!

Ohis.

Öitä varten tuplakuulonsuojaus (korvatulpat + kuppikuulosuojaimet) niin auttaa jaksamiseen.

Meillä koliikki väheni ja loppui kun joka ilta ennen nukkumaanmenoa hieroin vauvan vatsan aluetta painellen ja noin vartin kuluttua tuli vaippa täyteen. Siis joka ilta. Toki olisi se koliikki varmaan muutenkin loppunut kun oli jatkunut kolme kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan niitä cuplatoneja ja muita konsteja kokeilla, mutta tuskin auttaa. Huutoa kestää yleensä about 2-5kk ja se vain pitää jaksaa. Voi mennä tietty enemmänkin. Kannattaa ennemminkin helpottaa omaa oloa ja mennä vuorotellen vaikka hotelliin. Ja pitää mielessä, että joskus se huuto loppuu.

Rahan tuhlaaminen kaiken maailman taikatemppuihin on kyllä turhaa ja kannattaa miettiä, että harvoin mistään terapioista ja sellaisista on oikeasti hyötyä.

Jos ei muuta niin luurit päähän ja musa soimaan.

Tämä on kyllä niin typerä neuvo ja täysin vailla perusteita. Vai oletkos laajankin tutkimuksen tehnyt aiheesta?

Ei tarvitse kuin käydä lukemassa refluksilasten vanhempien kokemuksia "koliikista", niin aika nopeasti selviää, että apua on saatavilla ja se todella auttaa.

Meidän kolmella ns. koliikki-vauvalla on auttaneet ainakin vyöhyketerapia, white-noise kohina, kohotettu sängynpääty, maidon sakeuttaja ja heilutteleva liike, sekä lääkitykset. Suurin osa ihan netin keskustelupalstoilta bongattuja vinkkejä. Neuvolasta ei ollut apua sen jälkeen kun cuplaton ja gaviscon eivät riittäneet avuksi. Cuplatonille on muuten olemassa vaihtoehto Disflatyl, joka toimii usein paremmin. 

Vyöhyketerapiasta oli ihan uskomaton apu. En siis itse ollut innostunut ns,. vaihtoehtohoidoista, mutta kun tilanne meni niin pahaksi, että vauva huusi KOKO yön putkeen klo 10 alkaen, olin valmis mihin vaan. 

Ensimmäisen käynnin jälkeen vauva nukkui putkeen 10 tuntia vain välissä syöden. Tietysti univelat kuitattiin siinä. Sitten tasaantui ihan järkeviin unirytmeihin. Välillä tietysti tuli itkuisia hetkiä ja pelättiin, joko se helvetti taas alkaa, mutta ei. 

Ja niille, jotka tulevat sanomaan, että "se koliikki olisi muutenkin loppunut juuri tuossa kohtaa itsestään ja nyt vain luulet, että oli vyöhyketerapian ansiota", niin ei, kun meiltä jäi yksi vyöhyketerapia välistä pois, tuli siis pidempi tauko, alkoi huuto uudestaan ja loppui vasta kun terapiaa jatkettiin. 

Kohina on ollut ihan pelastus myös, etenkin toinen vauvamme oli herkkäuninen ja heräsi joka risahdukseen ja sitten itkettiin, kun oli ihan rättiväsynyt. Kohina peitti yllättävät äänet ja lopulta aloin itsekin ehdollistua siihen, uni tuli nopeammin itselläkin kun kohina alkoi. 

No ihan yhtä huono on sinunkin "kaikkitietävä" neuvosi. Meillä kokeiltiin kaikki kohinat, vyöhyketerapiat ja etsittiin koliikin syytä, turhaan.

Ei mitään apua mistään keinoista, vain aika auttoi.

Omituinen tyyli tyrmätä muiden sanomiset, vaikka koliikki on juuri sellainen asia, mihin ei ole olemassa mitään takuuvarmaa hoitokeinoa.

-eri

No joo, kirjoitin turhan kärkevästi, pahoittelen. Enkä tosiaan sanonut että tiedän mikä kaikille auttaa, halusin vain kertoa että esim. meillä useat keinot auttoivat. Toiset taas eivät. Pointtina oli, että keinot ovat monet ja niistä moni on löytänyt itselleen avun. 

Kaikkihan eivät koskaan löydä syytä vauvan vaivoille, mutta eivät kaikki apukeinot ole "taikatemppuja" eivätkä kaikkien kohdalla lähtökohtaisesti "turhaa rahanmenoa".

Itsellä esikoinen oli koliikkivauva ja oikeasti vasta nyt toisen perustyytyväisen vauvan kanssa olen ymmärtänyt, millaisen järkyttävän tunnemankelin läpi jouduttiin ensimmäisen lapsen kanssa menemään. Helpon vauvan kanssa on vain niin paljon itsevarmempi olo koko vanhemmuudesta ja tuo aika heijastuu kyllä epävarmuutena pitkälle vauva-ajan jälkeenkin. Nyt tuo koliikkivauveli on 3-vuotias ja rakas kuin mikä, mutta raskaita aikoja on takana. Tsemppiä ja muista, ettet ole huono vanhempi, vaikka vauvasi on tyytymätön ja itkee! Yleensä koliikkivauvojen vanhemmat tekevät lapsensa eteen paljon enemmän töitä kuin ns. tavallisen vauvan. Ja koliikki pakottaa olemaan koko ajan vauvan lähellä ja saatavilla, mikä kyllä tekee vanhemmuussuhteesta myös hyvin läheisen ja tiiviin.

Käytännön neuvoista meillä toimi parhaiten kantoliinat ja kantoreput, sillä makuuasennossa vauva ei suostunut nukkumaan eikä nukahtamaan. Vauva olisi myös halunnut imeä rintaa koko ajan, mutta parempi on pitää välillä pidempiäkin imetystaukoja, ettei jatkuva syöminen lisää vatsavaivoja. Tällöin kantelin ja heijasin vauvaa voimakkaasti rauhoittaakseni. Löydätte kyllä keinoja, jotka omaan vauvaan toimivat. Niitä pitää vain systemaattisesti kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Mahan hierominen, jalkojen jumppaus. Pidä vauvaa vatsallaan poikittain reisiesi päällä niin että ylävartalo vauvalla ylempänä kuin jalat, esim sängyllä ollessasi. Fysioterapeutti saattaisi ehkä olla avuksi, voisi näyttää liikkeitä millä kaasut saa tulemaan ulos.

Tämä. Meillä vatsavaivaista vauvaa auttoi mahan hierominen ja jalkapohjien hierominen, jos ei rauhoittunut tarpeeksi vatsanhierontaan. Jalkapohjissa on vissiin jotain akupisteitä(?), joiden hierominen voi myös auttaa akuutissa tilanteessa, muuten hieronta ns. ennaltaehkäisevänä keinona niinä hetkinä, kun lapsi on vähän rauhallisempi. Ennen ja jälkeen hieronnan painaa jalkoja koukkuun vatsaa vasten, jotta ilma lähtee liikenteeseen. Youtubessa on vauvahieronnasta videoita ja samoin blogeissa ohjeita. Itse saimme myös neuvolasta ohjeet vauvatukseen ja vauvahierontaan, kun rota-rokotteesta sai pahat vatsavaivat ja itki niitä.

Samoin tuo vatsallaan pitäminen voi auttaa, jos koliikki tosiaan johtuu vatsavaivoista, eikä itke jotain muuta, esim. täällä väläyteltyä refluksia.

Kannattaa avata suutaan ja pyytää apua, ihania ihmisiä on. Kerran umpiväsyneenä lähdin vaunujen kanssa koirapuistoon, siellä vauva nukkui parhaiten kun oli sopivan epätasainen maasto + koira ulkoili samalla. Työnsin itku silmässä vauvaa ympäri puistoa kun sinne tuli nainen koiransa kanssa. Juteltiin siinä ja hänellä oli ollut myös itkuinen vauva. Hän tarjosi apuaan, minä nukuin siinä koirapuiston penkillä reilun pätkän ja nainen työnsi niitä vaunuja sen aikaa pitkin puistoa.

Olin itse koliikkivauva ja nykyään aikuisena ärtyvä suoli - en ihmettelisi mahdollista yhteyttä.

Äitini kertoi että sai vauvana vatsavaivani helpottamaan imettämällä tuttipullosta hieman makeutettua fenkoliteetä (joka ilmeisesti rauhottaa vatsaa). Tämä auttoi kuulemma minun hoidossani.

Koliikkivauvan käyttö muutaman kerran vyöhyketerapeutilla auttoi. Joskus vauvat syntyy niin että heillä on kehossa synnytyksen aiheuttamia jumeja, venähdyksiä tai muuta epätasapainotilaa. Lantio vinossa jne. Nykyisin neuvoisin, että kaikkien levottomien vauvojen tulisi päästä hierojalle, vyöhyketerapeutille tai kehon ymmärtäjälle. Koliikkivauvalla voi olla kehossa vaan vaikea olla ja vanhemmankin hieronta auttaa..

Kokeiltiin kaikkea ed. mainittuja. Vyöhyketerapia oli ainoa mikä auttoi. Käytiin muistaakseni viisi kertaa

ja siihen loppui koliikki. Vaikka on kallista niin yöuniin nähden aika halpaa.

Meillä tytär alkoi huutamisen noin kolmekuisena, jota pidettiin koliikkina. Jälkikäteen selvisi, että vauvalla olikin jatkuva korvatulehdus joka parani vasta reilu parivuotiaana korvien putkitukseen. Tsekatkaa myös korvat!

Osa on saanut apua kalevalaisesta jäsenkorjauksesta. Pitää valita sellainen hoitaja, jolla on kokemusta vauvojen hoidosta.

Älä syötä vauvaa niin, että hän on liian vaakasuorassa. Tue siis pystymmässä ja pidä samassa asennossa jonkin aikaa syönnin jälkeen.

Älä tärisytä lasta koliikin tms. takia. Se sattuu lisää. Se nostaa happaman maidon ylös ja pahentaa tilannetta. Sivele sen sijaan selkää pehmeästi.

Jos itselläsi olisi kovia kouristuksia mahassa, et sinäkään sietäisi tärinää.

Itku voi johtua maitoallegiasta, ihottuma ei aina nouse. Kivut voi kestää vaikka kuinka kauan ellei niitä selvitä. Refluksi on sama juttu. Neuvolaan ja lääkäriin...

Ei ne korvakuulokkeet itselläsi paranna lasta vaan toimesi.

Itse ottaisin myös yhteyden koliikkivauvahierontaa osaavaan.

Voisiko joku kertoa tuloksista.

Elena Ferranten romaanissa Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät kuvataan pienen vauvan äitiyttä. Siellä on kaunis ja osuva lause: "Mutta kuukausien kuluessa sekä minä että vauva selvisimme." Se on varmasti monen pienen, itkuisen vauvan vanhemman kokemus. Te selviätte. <3 

Pakko sanoa tämä nyt, vaikka tämä on vastavirtaan uimista.

Ainakin Suomessa on meneillään jonkinlainen vyöhyketerapian täsmämarkkinointi pienten vauvojen äideille. Kun kysytään neuvoja ap:n kaltaiseen ongelmaan, ei mene kauan että joku tulee kertomaan, miten vyöhyketerapia "parantaa" juuri tällaisen parilla käynnillä.

Uusille vanhemmille varmaan tuttu juttu, mutta jo vuosia on ollut tapana, että Fb:ssä on iso vertaistukiryhmä tietyssä kuussa syntyvien vauvojen vanhemmille. Näissä ryhmissä on yleensä tiukasti sallittu vain oikeiden vanhempien liittyminen - ja sitten mukana on muutama omaa firmaansa markkinoiva vyöhyke-, unikoulu- ja äitiysjumppaterapeutti. He sitten siellä tuputtavat neuvojaan valvoneille, epätoivoisille äideille, joilta voi siinä tilanteessa hämärtyä että saavatko ohjeita joltain vertaiselta tai asiantuntijalta, vai rahanahneelta puoskarilta.

Vyöhyketerapia on uskomushoitoa. Jalkapohjien sively ja painelu tuskin tekee hallaa vauvalle, mutta rahan kiskominen ja "parannuksen" markkinoiminen vaikeasta tilanteessa kärsiville, usein taloudellisestikin tiukalla oleville vanhemmille on minusta törkeän laskelmoivaa touhua. Tätä ei noissa ryhmissä saa sanoa ääneen, kun kommentoinnin on oltava positiivista. Jos se oikeasti toimisi, se kuuluisi ihan viralliseenkin keinovalikoimaan.

Juotteko te refluksivaivaisten vauvojen äidit kahvia? Siis jos imetätte.

Meillä molemmat lapset saivat järkyt vatsavaivat vauvaikäisenä äidinmaidon välityksellä, jos imettävänä olin syönyt suklaata, kaalia, papuja tai persikoita.

Toinen unen häiritsijä oli refluksi, siihen auttoi vauvan nukuttaminen ylävartalo tyynyn päällä.

Jos en olisi huomannut näitä yhteyksiä, olisin varmaan tuskaillut koliikin kanssa.

Kantoliina oli hyvä rauhoittaja: vauvat haluavat kokea olevansa turvassa.

En tiedä, mikä auttoi kestämään. Toisen kohdalla se, että koliikki oli jo tuttua! Ensimmäinen huusi klo 20.30-01(-03). Tätä kaksi ja puoli kuukautta. Seuraava huusi vähemmän, mutta 4kk. Kolmannesta en edes muista, mitä ja milloin huusi, mutta hänelläkin oli koliikki, sen muistan. Eka oli pahin kokemus.

Koliikkiin ei auttanut mikään, mutta jaksamiseen auttoi lattiaan teipatut, makkaraksi kierretyt housut, joiden yli vauvanvaunuja työnnettiin ees-taas. Samalla pystyi itse katsomaan telkkaria. Aamuyön huutotunnit lapsi makasi mahallaan isänsä vatsan päällä. Kantoliinassa lapsi olisi ollut 24/7, mutta vain jos kantaja seisoi ja käyskenteli. 6h näin oli mun ennätys, enempää en jaksanut istumatta. Ja pitihän sitä vaippaakin vaihtaa.

Jotkut kokeilevat vyöhyketerapiaa. Meidän vauvan koliikki loppui samoihin aikoihin, kun sai yhden kerran vyöhyketerapiaa, mutta lapsi oli huutanut jo sen 2,5kk eli kuka tietää, miksi koliikki juuri silloin loppui.

Olen pahoillani, mutta todellakin sarja vyöhyketerapiaa tai kalevalaista tai hermoratahierontaa poistaa koliikin. Ne ei toimi kaikkeen mutta tähän toimii. nimim. akateeminen tieteeseen uskova äiti