Koliikkivauva – miten jaksaa vanhempana? Vinkkejä kaivataan!

Muista, että kukaan ei kuole siihen, jos vauva huutaa. Syö, juo ja huolehdi myös itsestäsi.

Poissulkekaa refluksi ja allergiat. Meidän lapseltamme testattiin sairaalassa allergiat, mutta mitään erityistä ei vauvana löytynyt. Koliikkihuutoa jatkui 8 kk, kunnes vähensin reilusti imetystä. Koitettiin vyöhyketerapiat ja muut kommervenkit, mutta ei mistään ollut apua. Myöhemmin vasta kouluikäisenä lapsella todettiin paha maitoallergia. Olen jälkikäteen epäillyt myös refluksia, mutta silloin en tiennyt siitä eikä kukaan maininnut neuvolassa eikä lastenlääkärissä edes yksityisellä.

Korvatulpat auttoivat minua ja lasta rauhoitti myös tutti. Kannattaa nukkua aina kun voi.

Tsemppiä! Meillä oli koliikki esikoisella. Kireällä oltiin kummatkin ensimmäinen vuosi, auttoi ehkä eniten kantoreppu. Lapsi nukkui siinä parhaiten, vaunuissa ei mitenkään. Toinen vinkki, minkä voin antaa, on että on parempi poistua huoneesta jos on pää räjähtämässä, kuin jäädä lapsen kanssa kahden. Pari minuuttia hengittelyä (ja itselleni suklaa toimi tasaavana) mieluummin toisessa huoneessa, kuin negatiiviset purkaukset vauvaan kohdistuen. Kun on voimat lopussa, koita muistaa, että koliikki on ohimenevä ilmiö, ei lopun elämää kestävä.

Pitkää pinnaa, ymmärrystä siitä, että vauvan vatsa on kipeä. Ei itke turhaan.

Älä jätä vauvaa yksin, vauva reagoi myös siihen ja itkee sitä. Jos et itse jaksa, esim. yöt vuotohoitona miehen/ jonkun muun kanssa. Joka toinen yö esim. sinä nukut toisessa huoneessa ja seuraavana olet vauvan kanssa.

Muita hyviä neuvoja jo ketjussa olikin.

Meillä auttoi maitohappobakteerit, itselle imetyksen aikana erityisesti ja vauvalle tippoina. Koliikissa usein puute hyvistä bakteereista, koska ei vielä syö kiinteää ruokaa, josta niitä saisi.

Cuplaton vaikuttaa vain ilmavaivoihin, mutta ei poista juurisyytä eli bakteerien epätasapainoa, josta ne ilmavaivoja aiheuttavat kaasut ovat peräisin.

https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/itkuinen-vauva-ja-koliikki-opas-va…

Tuolta voi ladata hyvän oppaan! Itse koin tärkeäksi juuri sopivan rytmin löytämisen vauvan kanssa. Eli kuinka uni, ruoka ja seurustelu vuorottelevat ja kuinka nämä lutviutuivat päivän muuhun touhuun, kuten vaunulenkkeihin. Koliikkivauva voi olla hankala nukuttaa ja saattaa itkeä myös tällöin väsymystään, mikä vain pahentaa tilannetta.

Ei ole olemassa "koliikkia". Lapsella on aina syy itkuun, useimmiten syynä on refluksi tai allergia. Eli syy itkuun pitää selvittää lääkärissä.

Vuorottelu, niin, että molemmat nukkuu välillä täysiä öitä.

Korvatulpat/kuulokkeet. Yritä pitää oma tunnetila erillään vauvan tunteista. Se itkee ja huutaa, sinä voit olla ihan neutraali. Vauvan itku ei johdu sinusta.

Etsi arkea helpottavia keinoja, kukaan ei jaksa koko ajan. Siivooja, valmisateriat, tukiverkot käyttöön. Maksimoi kumppanin osallistuminen.

Kokeile keinutuolia, jumppapallon päällä hytkymistä, kantoreppua, kantoliinaa jne. Meillä vauva rauhoittui parhaiten tiukkaan puuvillakantoliinaan sidottuna ja rauhalliseen kävelyyn. Ei jaksettu koko ajan ravata kävelyillä niin Ostettiin pieni sisätrampoliini, maksoi 20-30€ Ja siinä sitten hiljakseen hypittiin vauva kantoliinan kyydissä.

Koliikki loppuu aikanaan, me tsempattiin toisiamme ja luvattiin ostaa jotain superkivaa toisillemme kun jaksetaan yhdessä koliikkiaika. Mentiin sitten ihanalle matkalle kun vauva oli isompi.

Hei, ap. Älkää tehkö mitään, joka saa vauvan vain huutamaan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Pitkää pinnaa, ymmärrystä siitä, että vauvan vatsa on kipeä. Ei itke turhaan.

Älä jätä vauvaa yksin, vauva reagoi myös siihen ja itkee sitä. Jos et itse jaksa, esim. yöt vuotohoitona miehen/ jonkun muun kanssa. Joka toinen yö esim. sinä nukut toisessa huoneessa ja seuraavana olet vauvan kanssa.

Muita hyviä neuvoja jo ketjussa olikin.

Meillä auttoi maitohappobakteerit, itselle imetyksen aikana erityisesti ja vauvalle tippoina. Koliikissa usein puute hyvistä bakteereista, koska ei vielä syö kiinteää ruokaa, josta niitä saisi.

Cuplaton vaikuttaa vain ilmavaivoihin, mutta ei poista juurisyytä eli bakteerien epätasapainoa, josta ne ilmavaivoja aiheuttavat kaasut ovat peräisin.

Tähän vielä lisäyksenä, että vauvalla todettiin maitoproteiiniallergia, siin eri kuin laktoosi-intoleranssi. Jätin ruokavaliosta kaiken maidon pois, ja kaiken jossa maitoproteiinia imetyksen ajaksi.

Auttoi viikossa, yhdessä maitohappobakteerien ym. keinojen kanssa.

Lapsen maitoproteiiniallergia meni ohi siedätyttyään n. 5-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Voihan niitä cuplatoneja ja muita konsteja kokeilla, mutta tuskin auttaa. Huutoa kestää yleensä about 2-5kk ja se vain pitää jaksaa. Voi mennä tietty enemmänkin. Kannattaa ennemminkin helpottaa omaa oloa ja mennä vuorotellen vaikka hotelliin. Ja pitää mielessä, että joskus se huuto loppuu.

Rahan tuhlaaminen kaiken maailman taikatemppuihin on kyllä turhaa ja kannattaa miettiä, että harvoin mistään terapioista ja sellaisista on oikeasti hyötyä.

Jos ei muuta niin luurit päähän ja musa soimaan.

Tämä on kyllä niin typerä neuvo ja täysin vailla perusteita. Vai oletkos laajankin tutkimuksen tehnyt aiheesta?

Ei tarvitse kuin käydä lukemassa refluksilasten vanhempien kokemuksia "koliikista", niin aika nopeasti selviää, että apua on saatavilla ja se todella auttaa.

Meidän kolmella ns. koliikki-vauvalla on auttaneet ainakin vyöhyketerapia, white-noise kohina, kohotettu sängynpääty, maidon sakeuttaja ja heilutteleva liike, sekä lääkitykset. Suurin osa ihan netin keskustelupalstoilta bongattuja vinkkejä. Neuvolasta ei ollut apua sen jälkeen kun cuplaton ja gaviscon eivät riittäneet avuksi. Cuplatonille on muuten olemassa vaihtoehto Disflatyl, joka toimii usein paremmin. 

Vyöhyketerapiasta oli ihan uskomaton apu. En siis itse ollut innostunut ns,. vaihtoehtohoidoista, mutta kun tilanne meni niin pahaksi, että vauva huusi KOKO yön putkeen klo 10 alkaen, olin valmis mihin vaan. 

Ensimmäisen käynnin jälkeen vauva nukkui putkeen 10 tuntia vain välissä syöden. Tietysti univelat kuitattiin siinä. Sitten tasaantui ihan järkeviin unirytmeihin. Välillä tietysti tuli itkuisia hetkiä ja pelättiin, joko se helvetti taas alkaa, mutta ei. 

Ja niille, jotka tulevat sanomaan, että "se koliikki olisi muutenkin loppunut juuri tuossa kohtaa itsestään ja nyt vain luulet, että oli vyöhyketerapian ansiota", niin ei, kun meiltä jäi yksi vyöhyketerapia välistä pois, tuli siis pidempi tauko, alkoi huuto uudestaan ja loppui vasta kun terapiaa jatkettiin. 

Kohina on ollut ihan pelastus myös, etenkin toinen vauvamme oli herkkäuninen ja heräsi joka risahdukseen ja sitten itkettiin, kun oli ihan rättiväsynyt. Kohina peitti yllättävät äänet ja lopulta aloin itsekin ehdollistua siihen, uni tuli nopeammin itselläkin kun kohina alkoi. 

Veisin kyllä hyvälle lääkärille tutkimuksiin, että selviää jos "koliikki" johtuukin refluksista tai allergiasta.

Noin muuten ei auta kuin yrittää keksiä ne keinot, jotka omaan vauvaan auttaa parhaiten. Vanhempia voi auttaa kuulosuojaimet tai vastamelukuulokkeet, ja vuoroteltaa öitä niin että molemmat saa edes välillä nukkua.

Kuulosuojaimet ja jumppapallolla pomppiminen vauva tiukasti sylissä. Musiikin kuuntelu. Vuorottelu - huutavaa vauvaa voi sylitellä äiti, isä, mummo tai kummi. Kannattaa yrittää tsempata sen kanssa, ettei purkaisi pahaa oloa puolisoon. Tosi helposti sitä tuntee ihan vihaa puolisoa kohtaan kun vauva huutaa ja huutaa ja molemmat on väsyneitä ja keinottomia. Se on myös tärkeää että ei yritä liikaa. Jos ollaan matkalla vauvamuskariin ja vauva huutaa kuin palosireeni, on joskus vain paras kääntyä takaisin. Tsemppiä!

"Koliikki" sanana on kuin UFO, "tuntematon lentävä esine". Koliikki on vain vauvan oirehdintaa, jonka syytä ei ole vielä selvitetty. 

Varaudu siihen että tuo kestää sen muutaman kuukauden. Sitten se yleensä helpottaa. Yhtäkkiä 3kk iässä huomasin että iltaitku oli lyhentynyt kahdesta tunnista 10 minuuttiin.

Hetki tämän jälkeen vauva oppi nukahtamaan yöunille itse pinnasängyssä. Se oli jo suuri helpotus ihan jo siksikin että aikaa vapautui hoitaa esikoisen iltapuuhat ilman toisen rääkymistä. Mies on iltavuorossa joka toinen viikko joten ensimmäiset kuukaudet oli mulle aika tiukkaa.

En nyt ole lukenut muita kommentteja mutta...

Meillä vauvalla osa itkujen syystä oli silent refluksi. Eli oksennus nousee nieluun, menee takaisin ja näinollen vatsahapot polttaa mennen tullen ja aiheuttaa itkuisuutta. Baby björnin sitteri oli suurin apu koska vauvan sai kohoasentoon ja jalalla heilutettua. Alun sylissäpitelyn ja heijauksen seurauksena mulla oli jännetupentulehdus molemmissa käsissä.

Refluksista johtuen meillä ei nukuttu vaunuissa yhtään vaan huudettiin täyttä päätä. Vauva oppi kääntymään vasta 7kk iässä koska ei viihtynyt lattialla.

Tsemppiä ja jaksamista. Rankkaa on mutta kyllä se helpottaa.

Mikäli imetät tai annat korviketta kannattaa miettiä myös allergian mahdollisuutta.

Meillä koliikkivauva, ei löytynyt taustalta refluksia, maitoallergiaa tms.

Pidin vauvaa hyvin tiiviisti sylissä ja rinnalla. Ei meillä ainakaan löytynyt mitään hyvää apukeinoa, kaikkea kyllä kokeiltiin.

Jotkut saavat apua tietynlaisesta kapaloinnista, kannattaa googlettaa koliikkikapalointi.

Tärkeintä on pitää huolta omasta jaksamisesta, rohkeasti apua neuvolan kautta, jos omassa lähipiirissä ei riittävästi apua.

Itse jätin kaikki muut kotityöt ynnä muut vähemmälle ja keskityin pieninä rauhan hetkinä lepäämään.

Nyt meillä iloinen 1-vuotias, se koliikki onneksi loppuu aikanaan :)

Meilläkin silent refluksi vauvan vatsavaivan ja vääntelehtimisen syynä. Ihan vastasyntyneenä viihtyi rinnalla, siihen sai aina itkut katkaistua.. Pesittiin sohvannurkassa illat. Pystyasento, ja sängyn/vaununpäädyn nosto vähän ylemmäs auttoi nukkumiseen. Sekä liike ja kantoreppu.

Moi.Me kannateltiin vauvaa kainaloista ja hytkyteltiin edestakaisin polvien päällä.Siis kyynärpäät tuetaan polviin ja hytkytellään ylös-alas.Jostain syystä tämä oli ainoa asento jossa meidän vauvamme rauhoittui.Kokeile myös tärisevää sitteriä. Noi kuulosuojaimet/musiikki ois ihan ehdottomia. Harmi,kun aikanaan ei itsellä tullut mieleen.Meni kyllä ohi aikoinaan, vaikka joka sekunti tuntui tunneilta tuolloin.Nyt meidän poika jo reipas arkkitehtiopiskelija.. P.S ja vaikka maksettu lapsenvahti ja hotelliin yöksi tai isän kanssa vuorotellen.Maksaa kyllä itsensä takaisin,levänneenä jaksaa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa "koliikkia". Lapsella on aina syy itkuun, useimmiten syynä on refluksi tai allergia. Eli syy itkuun pitää selvittää lääkärissä.

Hei.Neuvolassa selvitelty koliikkia ja lääkäri todennut koliikiksi.Että hei haloo....Meillä ainakin ihan neuvolan LÄÄKÄRI sanoi, että on koliikkia, menee ohi ,kun menee.. Toki meidän vauva on kohta 18v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan niitä cuplatoneja ja muita konsteja kokeilla, mutta tuskin auttaa. Huutoa kestää yleensä about 2-5kk ja se vain pitää jaksaa. Voi mennä tietty enemmänkin. Kannattaa ennemminkin helpottaa omaa oloa ja mennä vuorotellen vaikka hotelliin. Ja pitää mielessä, että joskus se huuto loppuu.

Rahan tuhlaaminen kaiken maailman taikatemppuihin on kyllä turhaa ja kannattaa miettiä, että harvoin mistään terapioista ja sellaisista on oikeasti hyötyä.

Jos ei muuta niin luurit päähän ja musa soimaan.

Tämä on kyllä niin typerä neuvo ja täysin vailla perusteita. Vai oletkos laajankin tutkimuksen tehnyt aiheesta?

Ei tarvitse kuin käydä lukemassa refluksilasten vanhempien kokemuksia "koliikista", niin aika nopeasti selviää, että apua on saatavilla ja se todella auttaa.

Meidän kolmella ns. koliikki-vauvalla on auttaneet ainakin vyöhyketerapia, white-noise kohina, kohotettu sängynpääty, maidon sakeuttaja ja heilutteleva liike, sekä lääkitykset. Suurin osa ihan netin keskustelupalstoilta bongattuja vinkkejä. Neuvolasta ei ollut apua sen jälkeen kun cuplaton ja gaviscon eivät riittäneet avuksi. Cuplatonille on muuten olemassa vaihtoehto Disflatyl, joka toimii usein paremmin. 

Vyöhyketerapiasta oli ihan uskomaton apu. En siis itse ollut innostunut ns,. vaihtoehtohoidoista, mutta kun tilanne meni niin pahaksi, että vauva huusi KOKO yön putkeen klo 10 alkaen, olin valmis mihin vaan. 

Ensimmäisen käynnin jälkeen vauva nukkui putkeen 10 tuntia vain välissä syöden. Tietysti univelat kuitattiin siinä. Sitten tasaantui ihan järkeviin unirytmeihin. Välillä tietysti tuli itkuisia hetkiä ja pelättiin, joko se helvetti taas alkaa, mutta ei. 

Ja niille, jotka tulevat sanomaan, että "se koliikki olisi muutenkin loppunut juuri tuossa kohtaa itsestään ja nyt vain luulet, että oli vyöhyketerapian ansiota", niin ei, kun meiltä jäi yksi vyöhyketerapia välistä pois, tuli siis pidempi tauko, alkoi huuto uudestaan ja loppui vasta kun terapiaa jatkettiin. 

Kohina on ollut ihan pelastus myös, etenkin toinen vauvamme oli herkkäuninen ja heräsi joka risahdukseen ja sitten itkettiin, kun oli ihan rättiväsynyt. Kohina peitti yllättävät äänet ja lopulta aloin itsekin ehdollistua siihen, uni tuli nopeammin itselläkin kun kohina alkoi. 

No ihan yhtä huono on sinunkin "kaikkitietävä" neuvosi. Meillä kokeiltiin kaikki kohinat, vyöhyketerapiat ja etsittiin koliikin syytä, turhaan.

Ei mitään apua mistään keinoista, vain aika auttoi.

Omituinen tyyli tyrmätä muiden sanomiset, vaikka koliikki on juuri sellainen asia, mihin ei ole olemassa mitään takuuvarmaa hoitokeinoa.

-eri

Hei! Kaikki empatia teille! Meillä oli kuopus koliikkivauva ja todella ärtyvä 1-vuotiaaksi saakka. Hän ei suostunut ennen vuoden ikää ollenkaan rattaisiin. Ainoastaan nukkui päiväunia ulkona kantoliinassa, ja silloinkin aluksi piti hipsuttaa niskaa ja liikehtiä rytmikkäästi. Sisällä nukkui max puoli tuntia kapaloituna. Koliikkikeinu auttoi, että sain esikoiselle joskus lämmitettyä eineksiä ruoaksi.

Tiivistettynä: suosittelen kantoliinaa ja siihen kunnon sidonnan kyllä oppii sekä kapalointia unille.