Lue keskustelun säännöt.
Nyt nelikymppisenä olen ilman meikkiä täysin näkymätön miehille ja sehän passaa, saan viimein istua yksin terdellä ilman että joku änkeä seu...
05.05.2021 |
Terasseilla miehet eivät ole niin epätoivoisia kuin baareissa, jossa pilkun aikaan kelpaa vaikka millainen suohirviö kunhan tällä on naisen värkit.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä joku nelikymppinen tekee terassilla tai baarissa? Jäänyt kaksikymppisen tasolle?
Juurikin noin 👍. Minulla on ainakin terveempääkin puuhaa elämässä. N. 46v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta 43v, mutta yhä miehet lähestyy vaikka kadulla. Varmaan siksi kun en ole terassijuoppo.
Vierailija kirjoitti:
No kiva. Mä oon ollut näkymätön koko ikäni :D N30
Sama täällä. Tosin jostain syystä varsinkin nuorena semmoiset juttuseuraa kaipaavat miehet tulivat avautumaan minulle. Selityksenä, että olen kuin äiti/mummo/sisko/täti/naapurin lukukoira.
Eipä silti, kivoja hetkiä olen baareissa viettänyt ja mukavia keskusteluja käynyt ja olen aina juonut maltillisesti, yleensä kumminkin ollut kuskina kavereille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vielä odotan tota aikaa.
Toi meikittömyys on kyllä ollut hyvä kikka ja maski toimii ihanasti muuten, mut ei toki, jos pitää syödä tai juoda. Ja joku kaapu päälle.
Mutta jos erehdyn meikkaamaan, kampaamasn tukan ja laittamaan vaikka shortsit, niin aina joku urpo tuppaa seuraan.
Jännää. Tuppautuuko teille samoille ihmisille kadulla/kaupassa/kirjastossakin miehiä seuraan, vai rajautuuko se baareihin ja terasseihin? En ole oikeasti tiennyt, että baareissa ym. tilanne olisi täysin toinen kuin muuten elämässä.
Voiko baariin mennä juomaan vain Coca Colaa ja selailemaan uutisia kännykästä, jos ei juo alkoholia, ja siltikin voisi saada miesseuraa? Olen ihan kohtalaisen näköinen ja hoikka, mutta oon odotellut aina aloitteita kadulla tai muuten arjessa jo vuosikausia ilman tulosta. Baareissa, menopaikoissa tai terasseilla en ole siis käynyt juuri koskaan.
T. Ikisinkku (olen vissiin diagnosoimaton Asperger, kun oon niin pihalla monista muille itsestäänselvistä asioista)
Mikä on Asperger? Joku muotidiagnoosi?
Vierailija kirjoitti:
Menin kerran ravintolalaivaan kahville keskellä kirkasta päivää pyöräilykypärä kainalossa, hikiset hiukset ponnarilla, ilman meikkiä ja päällä maksimekko. Ikäiseni, kellon aikaan nähden ihmeen vahvassa humalassa oleva mies ihmetteli miksi "kaunis nainen" istuu ilman seuraa ja miksi juon pelkkää kahvia, haki minulle väkisin siiderin ja loukkaantui kun en juonut sitä. Halusin vain juoda kahvin, katsella lokkeja ja nauttia auringosta. Luulen että mies iski kimppuuni koska olin yksin, siinä lähellä istuskeli kuuden parikymppisen tytön porukka josta olisi varmaan annettu lähtöpassit hyvin äkkiä!
Tämä kuulostaa itsestäkin tutulta.
Sama ilmiö on ollut, jos työmatkalla ajattelen mennä kauniina kesäiltana terassille kahville, kun hotellihuoneessa on tylsää.
En siis pukeudu mielestäni mitenkään kummallisesti. Pitkät housut, T-paita, jakku tai huppari sekä matalat Kävelykengät tai lenkkarit. Riippuen vähän, että mitä olen tekemässä. Minusta on mukava liikkua ulkona yksin työmatkoilla. Kävellä ja katsella paikkoja, kauniilla ilmalla jäädä johonkin kahville.
Alkoholia tulee juotua harvoin tai käytyä baareissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo joo, tajuaan. Olet ruma ja läski ilman meikkejä. Ei miehet mitään menetä jos et osaa laittautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen joka ei ymmärrä yhtään mistä puhutte. Olen aina ollut vähän yksinäinen, kavereita muutamia toki, mutta jos kukaan ei lähde mukaan syömään, elokuviin, terassille, puistoon, kahvilaan jne. menen ihan mielelläni yksin. Olen kohta 39v. ja koko elämäni aikana yksikään mies ei ole lähestynyt kun olen ollut yksin istuskelemassa tai jotain juomaa nauttimassa. Joskus toki luen, joskus kuitenkin katselen ympärilleni. Ja olen siis asunut ulkomaillakin, eikä sielläkään ole tätä tapahtunut.
Olisipa hauska tietää mikä ratkaisee sen, onko joku koko ajan tuppaamassa seuraan vai en. Itse en ole mitenkään ruma, päinvastoin. Hoikka ja naisellinen, ihan normaali sosiaalisilta taidoiltani. Miten te, joilla on koko ajan seuraa, esimerkiksi pukeudutte?
Kertomuksesi kuulostaa todella hämmästyttävältä. Oletko varma, ettet nyt hiukan liioittele, ettei muka kukaan ikinä ole tullut tekemään tuttavuutta? Luulen, että omalla kohdalla on kiinni siitä, että näytän hyväntuuliselta ja ystävälliseltä, koska tuntemattoman kanssa jutustelu vaatii aina pienen kynnyksen ylittämistä. Juttelu ei myöskään tarkoita mitään muuta, vaikka en välttämättä voisi tehdä noin, jos olisin koko illan yksin samassa paikassa yksin juhlimassa. Silloin siitä tulisi vaikeuksia. Ehkä sen tiedostaminen on vaikuttanut omaan kehonkieleesi.
En liioittele, minua ei siis koskaan ole niin sanotusti isketty, kaksi kertaa elämässäni joku mies on pyytänyt ulos ja ne ovat olleet viestitse kun on jo tunnettu töistä tai kaveriporukasta (eikä niistäkään jutuista lopulta tullut mitään). Itse olen tehnyt paljon aloitteita, jopa tuntemattomille silloin tällöin, mutta en ole saanut vastakaikua.
Olen koko elämäni ollut ulkopuolinen vain tässä yhdessä asiassa. Tuntuu kuin kaikki muut pelaisivat jotain pelia, ja vain minulle ei ole kerrottu sääntöjä. Jos kaverini menee kesällä puistossa poikaporukan luokse pyytämään tulta tai ihan mitä vaan, hän saa paljon huomiota ja kiinnostavimmalta treffikutsun ja monen vuoden parisuhteen. Jos minä moikkaan poikaporukkaa terassin juomajonossa, saan hämmästyneen "moin" ehkä takaisin ja ilmeen "mitä ihmettä toi haluaa?". Ihan sama kuinka paljon hymyilen ja kuinka iloiselta ja puheliaalta vaikutan.
Näin on käynyt systemaattisesti koko elämäni ajan, eli ei se sattumaa voi olla. Se sama joku outo ominaisuuteni (mikä se sitten onkaan) varmasti blokkaa myös miesten lähestymiset minua kohtaan.
Olen oikeasti tyytyväinen ulkonäkööni, esim. viime vuonna vietin todella paljon aikaa lähipuistossa jossa on myös tarjoilualue ulkona (ei Suomessa). Päälläni on kesällä yleensä lyhyt kukkamekko ja sandaalit, hiukset on pitkät ja laineikkaat. 1-3 kertaa viikossa istuin siellä itsekseni lukemassa tai vain katselemassa ihmisiä ja juomassa jotain. Jossain vaiheessa ihan tietoisesti hymyilin itsekseni, etten ainakaan näyttäisi vahingossa myrtsiltä - ei vaikutusta. Minulle tuli koko kesän aikana juttelemaan 0 ihmistä, miestä tai naista.
En tähän täältä ratkaisua saa, tietenkään, mutta ihmetyttää vain. Ja harmittaakin että koko elämä menee yksin ja perheenperustaminen on ainakin jo iän takia poissuljettua. Kunpa tietäisi mitä pitäisi tehdä eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
99.9% prosenttia miehistä elää elämänsä ilman, että kukaan änkeää seuraksi. Samoin noin 75% naisista.
Tervetuloa suureen enemmistöön.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisia miehiä ei kiinnosta yksin olutta kiskova vanha akka, mutta ulkomaalaiset miehet ovat eri juttu. Kerran istuin sateisena koleana päivänä yksin baarin katetulla terassilla nahkatakki päällä, huivi kaulassa kun ohi käveli mies joka pysähtyi, käveli takaisinpäin ja kysyi "Why you sitting here all alone?" Mies höpötteli hetken ja kiipesi sitten aidan yli siihen terassille! Pakenin sisään ja tyyppi tuli perästä, mutta luovutti kun näki baarimikon.
Hyi kamala! Yäk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen joka ei ymmärrä yhtään mistä puhutte. Olen aina ollut vähän yksinäinen, kavereita muutamia toki, mutta jos kukaan ei lähde mukaan syömään, elokuviin, terassille, puistoon, kahvilaan jne. menen ihan mielelläni yksin. Olen kohta 39v. ja koko elämäni aikana yksikään mies ei ole lähestynyt kun olen ollut yksin istuskelemassa tai jotain juomaa nauttimassa. Joskus toki luen, joskus kuitenkin katselen ympärilleni. Ja olen siis asunut ulkomaillakin, eikä sielläkään ole tätä tapahtunut.
Olisipa hauska tietää mikä ratkaisee sen, onko joku koko ajan tuppaamassa seuraan vai en. Itse en ole mitenkään ruma, päinvastoin. Hoikka ja naisellinen, ihan normaali sosiaalisilta taidoiltani. Miten te, joilla on koko ajan seuraa, esimerkiksi pukeudutte?
Kertomuksesi kuulostaa todella hämmästyttävältä. Oletko varma, ettet nyt hiukan liioittele, ettei muka kukaan ikinä ole tullut tekemään tuttavuutta? Luulen, että omalla kohdalla on kiinni siitä, että näytän hyväntuuliselta ja ystävälliseltä, koska tuntemattoman kanssa jutustelu vaatii aina pienen kynnyksen ylittämistä. Juttelu ei myöskään tarkoita mitään muuta, vaikka en välttämättä voisi tehdä noin, jos olisin koko illan yksin samassa paikassa yksin juhlimassa. Silloin siitä tulisi vaikeuksia. Ehkä sen tiedostaminen on vaikuttanut omaan kehonkieleesi.
En liioittele, minua ei siis koskaan ole niin sanotusti isketty, kaksi kertaa elämässäni joku mies on pyytänyt ulos ja ne ovat olleet viestitse kun on jo tunnettu töistä tai kaveriporukasta (eikä niistäkään jutuista lopulta tullut mitään). Itse olen tehnyt paljon aloitteita, jopa tuntemattomille silloin tällöin, mutta en ole saanut vastakaikua.
Olen koko elämäni ollut ulkopuolinen vain tässä yhdessä asiassa. Tuntuu kuin kaikki muut pelaisivat jotain pelia, ja vain minulle ei ole kerrottu sääntöjä. Jos kaverini menee kesällä puistossa poikaporukan luokse pyytämään tulta tai ihan mitä vaan, hän saa paljon huomiota ja kiinnostavimmalta treffikutsun ja monen vuoden parisuhteen. Jos minä moikkaan poikaporukkaa terassin juomajonossa, saan hämmästyneen "moin" ehkä takaisin ja ilmeen "mitä ihmettä toi haluaa?". Ihan sama kuinka paljon hymyilen ja kuinka iloiselta ja puheliaalta vaikutan.
Näin on käynyt systemaattisesti koko elämäni ajan, eli ei se sattumaa voi olla. Se sama joku outo ominaisuuteni (mikä se sitten onkaan) varmasti blokkaa myös miesten lähestymiset minua kohtaan.
Olen oikeasti tyytyväinen ulkonäkööni, esim. viime vuonna vietin todella paljon aikaa lähipuistossa jossa on myös tarjoilualue ulkona (ei Suomessa). Päälläni on kesällä yleensä lyhyt kukkamekko ja sandaalit, hiukset on pitkät ja laineikkaat. 1-3 kertaa viikossa istuin siellä itsekseni lukemassa tai vain katselemassa ihmisiä ja juomassa jotain. Jossain vaiheessa ihan tietoisesti hymyilin itsekseni, etten ainakaan näyttäisi vahingossa myrtsiltä - ei vaikutusta. Minulle tuli koko kesän aikana juttelemaan 0 ihmistä, miestä tai naista.
En tähän täältä ratkaisua saa, tietenkään, mutta ihmetyttää vain. Ja harmittaakin että koko elämä menee yksin ja perheenperustaminen on ainakin jo iän takia poissuljettua. Kunpa tietäisi mitä pitäisi tehdä eri tavalla.
Jos yhtään lohduttaa, niin 99,5 prosenttia niistä jotka tuollaisissa tilanteissa tulee juttelemaan ei ole mitään potentiaalisia parisuhdekumppaneita ja melkein kaikki ovat humalassa. Teiniaikoja lukuunottamatta tuollaisista tilanteista ei taida nykyisin syntyä edes tuttavuuksia.
Mutta mikä se mystinen ominaisuus voisi olla? Onko itselläsi mitään arvausta?
Vierailija kirjoitti:
Tänä keväänä en ole vielä terasseilla käynyt, mutta kyllä niitä seuraan tunkevia urpåja riitti vielä viime vuonna.
N51
No jos nainen istuu jossain yksin lasillisen kanssa niin saa olla aika pelottava ettei kukaan lähesty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta olisi ollut kivaa jos edes nuorena olis joku ollut kiinnostunut siellä baarissa. Kirjastoista ja kaupasta puhumattakaan. Jotain vikaa ulkonöässäni on oltava kun kukaan ei kahta kertaa katso. Ei meikistä, vaatteista, korkkareista tai hymyilystä huolimatta. En myöskään ole superlihava tms. jota perinteisesti saattaisi kai joku kartella. Hampaat on omat, tukka laitettu ja kainalokaan ei lemua. Silti kukaan, ei kukaan koskaan ole ollut vähääkään kiinnostunut. Nyt olen 45-vuotias. Sinkku taas ja mielenkiinnolla taas odottelen kesää ja terasseja kun muut seurueessa saa huomiota ja minä en :(
AP, nainen mun makuun, en tosin käy baareissa, meikittömät naiset herättää halut. T:M42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa ja ok, tasan ei mene lahjat siis tässäkään ;
T. Hurja Puuma karisma vaan kasvaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen joka ei ymmärrä yhtään mistä puhutte. Olen aina ollut vähän yksinäinen, kavereita muutamia toki, mutta jos kukaan ei lähde mukaan syömään, elokuviin, terassille, puistoon, kahvilaan jne. menen ihan mielelläni yksin. Olen kohta 39v. ja koko elämäni aikana yksikään mies ei ole lähestynyt kun olen ollut yksin istuskelemassa tai jotain juomaa nauttimassa. Joskus toki luen, joskus kuitenkin katselen ympärilleni. Ja olen siis asunut ulkomaillakin, eikä sielläkään ole tätä tapahtunut.
Olisipa hauska tietää mikä ratkaisee sen, onko joku koko ajan tuppaamassa seuraan vai en. Itse en ole mitenkään ruma, päinvastoin. Hoikka ja naisellinen, ihan normaali sosiaalisilta taidoiltani. Miten te, joilla on koko ajan seuraa, esimerkiksi pukeudutte?
Kertomuksesi kuulostaa todella hämmästyttävältä. Oletko varma, ettet nyt hiukan liioittele, ettei muka kukaan ikinä ole tullut tekemään tuttavuutta? Luulen, että omalla kohdalla on kiinni siitä, että näytän hyväntuuliselta ja ystävälliseltä, koska tuntemattoman kanssa jutustelu vaatii aina pienen kynnyksen ylittämistä. Juttelu ei myöskään tarkoita mitään muuta, vaikka en välttämättä voisi tehdä noin, jos olisin koko illan yksin samassa paikassa yksin juhlimassa. Silloin siitä tulisi vaikeuksia. Ehkä sen tiedostaminen on vaikuttanut omaan kehonkieleesi.
En liioittele, minua ei siis koskaan ole niin sanotusti isketty, kaksi kertaa elämässäni joku mies on pyytänyt ulos ja ne ovat olleet viestitse kun on jo tunnettu töistä tai kaveriporukasta (eikä niistäkään jutuista lopulta tullut mitään). Itse olen tehnyt paljon aloitteita, jopa tuntemattomille silloin tällöin, mutta en ole saanut vastakaikua.
Olen koko elämäni ollut ulkopuolinen vain tässä yhdessä asiassa. Tuntuu kuin kaikki muut pelaisivat jotain pelia, ja vain minulle ei ole kerrottu sääntöjä. Jos kaverini menee kesällä puistossa poikaporukan luokse pyytämään tulta tai ihan mitä vaan, hän saa paljon huomiota ja kiinnostavimmalta treffikutsun ja monen vuoden parisuhteen. Jos minä moikkaan poikaporukkaa terassin juomajonossa, saan hämmästyneen "moin" ehkä takaisin ja ilmeen "mitä ihmettä toi haluaa?". Ihan sama kuinka paljon hymyilen ja kuinka iloiselta ja puheliaalta vaikutan.
Näin on käynyt systemaattisesti koko elämäni ajan, eli ei se sattumaa voi olla. Se sama joku outo ominaisuuteni (mikä se sitten onkaan) varmasti blokkaa myös miesten lähestymiset minua kohtaan.
Olen oikeasti tyytyväinen ulkonäkööni, esim. viime vuonna vietin todella paljon aikaa lähipuistossa jossa on myös tarjoilualue ulkona (ei Suomessa). Päälläni on kesällä yleensä lyhyt kukkamekko ja sandaalit, hiukset on pitkät ja laineikkaat. 1-3 kertaa viikossa istuin siellä itsekseni lukemassa tai vain katselemassa ihmisiä ja juomassa jotain. Jossain vaiheessa ihan tietoisesti hymyilin itsekseni, etten ainakaan näyttäisi vahingossa myrtsiltä - ei vaikutusta. Minulle tuli koko kesän aikana juttelemaan 0 ihmistä, miestä tai naista.
En tähän täältä ratkaisua saa, tietenkään, mutta ihmetyttää vain. Ja harmittaakin että koko elämä menee yksin ja perheenperustaminen on ainakin jo iän takia poissuljettua. Kunpa tietäisi mitä pitäisi tehdä eri tavalla.
Jos yhtään lohduttaa, niin 99,5 prosenttia niistä jotka tuollaisissa tilanteissa tulee juttelemaan ei ole mitään potentiaalisia parisuhdekumppaneita ja melkein kaikki ovat humalassa. Teiniaikoja lukuunottamatta tuollaisista tilanteista ei taida nykyisin syntyä edes tuttavuuksia.
Mutta mikä se mystinen ominaisuus voisi olla? Onko itselläsi mitään arvausta?
No se on toki totta että suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostavia/sopivia parisuhdemielessä :D. Mutta tuota en ihan allekirjoita ettei noin enää nykyään kävisi... Olen ollut useita kertoja paikalla kun jotakuta kaveriani on näin lähestytty ja siitä on alkanut ihan oikea suhde mukavan miehen kanssa.
Esim. olimme ravintolalaivalla kuumana kesäpäivänä, ja paikan tarjoilija ihastui kaveriini katseidensa kohdatessa niin paljon, että periaatteessa vaaransi työpaikkansakin kysymällä kaverini numeroa kun tämä kävi maksamassa. Ovat olleet erottamattomat siitä asti.
Toinen ystäväni oli pyöräilemässä, kun pyörä alkoi pitää hassua ääntä, joten hän pysähtyi tielle. Mies pysähtyi auttamaan, ja tunnusti myöhemmin että ei ollut varma oliko kaverillani edes mikään hätä, halusi vain pysähtyä ja kysyä tarviko apua, kun kaverini oli niin kaunis. Seurustelivat yli vuoden.
Kerran olimme tyttöporukalla ulkoterassilla, eräs mies tuli keskeyttämään koko keskustelumme sanoen että pahoittelee häiriötä mutta saisiko jättää puhelinnumeronsa ystävälleni, kun hänen on pakko lähteä mutta ei voi antaa tämän tilaisuuden mennä ohi. 3 vuotta on kestänyt tuo suhde.
Tajuan että nuo ovat kaikki olleet pinnallisia ulkonäöstä kiinnostumisia, mutta ensinnäkin niinhän se aina on, ja toisekseen siitä ekasta katseiden kohtaamisesta seurasi jotain. Tämä on se mitä en ymmärrä. Jos itse otan siellä puistossa istuessani viereisessä porukassa istuvaan mieheen katsekontaktia, mies käytännössä poikkeuksetta kääntää katseensa pois mahdollisimman nopeasti. Tai jos teen tikusta asiaa, kysymykseeni vastataan yhdellä sanalla jne. Koskaan ei tule sitä flow'ta että juttu lähtee luistamaan ja sitten hups, ollaan monen vuoden parisuhteessa.
Samalla tiedän että olen sosiaalisesti normaali, kavereita kyllä saan miehistä helposti. Olen hauska ja mukavaa seuraa. Joku ulkonäöllinen vika se varmaan on, mutta kun peilistä katsoo aivan normaali nätti nainen. No, en vain tajua. Enkä varmaan tulekaan tajuamaan.
Otsassalukeeviallinen kirjoitti:
Musta olisi ollut kivaa jos edes nuorena olis joku ollut kiinnostunut siellä baarissa. Kirjastoista ja kaupasta puhumattakaan. Jotain vikaa ulkonöässäni on oltava kun kukaan ei kahta kertaa katso. Ei meikistä, vaatteista, korkkareista tai hymyilystä huolimatta. En myöskään ole superlihava tms. jota perinteisesti saattaisi kai joku kartella. Hampaat on omat, tukka laitettu ja kainalokaan ei lemua. Silti kukaan, ei kukaan koskaan ole ollut vähääkään kiinnostunut. Nyt olen 45-vuotias. Sinkku taas ja mielenkiinnolla taas odottelen kesää ja terasseja kun muut seurueessa saa huomiota ja minä en :(
Sama, mä olen aina se joka jää pöytään vahtimaan laukkuja :D. Ei ole vain yksi tai kaksi kertaa, kun jokainen porukastamme on illan aikana saanut juttukumppanin (tai muutakin), paitsi minä... t. tuo 39v.
No en mäkään toklaa naamaani niin kuin mikäkin .. En mustalla tai millään värillä kulmakarvojani , sitten luomeen pistä väriä( no meikkiä tarkoitan äikän opet tyhjää oikaista tarkoituksella kirjoitan värjää sanan) no niin onhan , sitä mahdollista värjäyttää kulmakarvatki .No ja huulipunaa rajauskynällä rajaille , enkä laita ripsiväriä sekä poskipunaa enkä laita kynsilakkaa näppiin.
Mutta laitan luomiväriä luomiin ja huulipunaa joskus ripsiväriä kun laittaudun juhlaa, konserttia tai muuta tapahtumaan varten, jotta olisin siisti ja huoliteltu tyylikäs , enkä näyttäisi metsän peikolta voin laittaa silmänympärysvoidetta sekä seerumiakin.No perusvoijetta laitan joka päivä kasvoilleni, ja huulirasvaa.
Puhistan naamani puhistusaineella ja naamionki teen pesen sen sitten pois.
Oon yli 40: n no oon ajatellut saatara!
Mitä sitä meikkaa ukkojen takia ja arkena kuten mainihin erityistilaisuuksia varten , ja vielä lisää n laitan meikkiä kun meen maalta kaupunkiin ei sitä maalla , sitten kun on ihmisten ilmoilla riittää kun puen puhtaat vaatteet, lampaan tukkani laitan huulirasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vielä odotan tota aikaa.
Toi meikittömyys on kyllä ollut hyvä kikka ja maski toimii ihanasti muuten, mut ei toki, jos pitää syödä tai juoda. Ja joku kaapu päälle.
Mutta jos erehdyn meikkaamaan, kampaamasn tukan ja laittamaan vaikka shortsit, niin aina joku urpo tuppaa seuraan.
Jännää. Tuppautuuko teille samoille ihmisille kadulla/kaupassa/kirjastossakin miehiä seuraan, vai rajautuuko se baareihin ja terasseihin? En ole oikeasti tiennyt, että baareissa ym. tilanne olisi täysin toinen kuin muuten elämässä.
Voiko baariin mennä juomaan vain Coca Colaa ja selailemaan uutisia kännykästä, jos ei juo alkoholia, ja siltikin voisi saada miesseuraa? Olen ihan kohtalaisen näköinen ja hoikka, mutta oon odotellut aina aloitteita kadulla tai muuten arjessa jo vuosikausia ilman tulosta. Baareissa, menopaikoissa tai terasseilla en ole siis käynyt juuri koskaan.
T. Ikisinkku (olen vissiin diagnosoimaton Asperger, kun oon niin pihalla monista muille itsestäänselvistä asioista)
Mikä on Asperger? Joku muotidiagnoosi?
Mikä on Google? Joku hakukone?
Joo, mikään ei ole niin mukavaa kun saa yksin istua ja vetää lärvit. t. Paavo.