Lue keskustelun säännöt.
Nyt nelikymppisenä olen ilman meikkiä täysin näkymätön miehille ja sehän passaa, saan viimein istua yksin terdellä ilman että joku änkeä seu...
05.05.2021 |
Terasseilla miehet eivät ole niin epätoivoisia kuin baareissa, jossa pilkun aikaan kelpaa vaikka millainen suohirviö kunhan tällä on naisen värkit.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen joka ei ymmärrä yhtään mistä puhutte. Olen aina ollut vähän yksinäinen, kavereita muutamia toki, mutta jos kukaan ei lähde mukaan syömään, elokuviin, terassille, puistoon, kahvilaan jne. menen ihan mielelläni yksin. Olen kohta 39v. ja koko elämäni aikana yksikään mies ei ole lähestynyt kun olen ollut yksin istuskelemassa tai jotain juomaa nauttimassa. Joskus toki luen, joskus kuitenkin katselen ympärilleni. Ja olen siis asunut ulkomaillakin, eikä sielläkään ole tätä tapahtunut.
Olisipa hauska tietää mikä ratkaisee sen, onko joku koko ajan tuppaamassa seuraan vai en. Itse en ole mitenkään ruma, päinvastoin. Hoikka ja naisellinen, ihan normaali sosiaalisilta taidoiltani. Miten te, joilla on koko ajan seuraa, esimerkiksi pukeudutte?
Kyllä loogisin vastaus olisi se että naisen ulkonäkö ratkaisee sen ketä miehet lähestyvät.
Miehet ovat varsin ulkonäkökeskeisiä, ja vaikka eivät olisikaan niin eihän tuntemattoman ihmisen luonnetta voi vain katsomalla tietää, eli ei luonne voi toimia impulssina lähteä tuntematonta iskemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen joka ei ymmärrä yhtään mistä puhutte. Olen aina ollut vähän yksinäinen, kavereita muutamia toki, mutta jos kukaan ei lähde mukaan syömään, elokuviin, terassille, puistoon, kahvilaan jne. menen ihan mielelläni yksin. Olen kohta 39v. ja koko elämäni aikana yksikään mies ei ole lähestynyt kun olen ollut yksin istuskelemassa tai jotain juomaa nauttimassa. Joskus toki luen, joskus kuitenkin katselen ympärilleni. Ja olen siis asunut ulkomaillakin, eikä sielläkään ole tätä tapahtunut.
Olisipa hauska tietää mikä ratkaisee sen, onko joku koko ajan tuppaamassa seuraan vai en. Itse en ole mitenkään ruma, päinvastoin. Hoikka ja naisellinen, ihan normaali sosiaalisilta taidoiltani. Miten te, joilla on koko ajan seuraa, esimerkiksi pukeudutte?
Kertomuksesi kuulostaa todella hämmästyttävältä. Oletko varma, ettet nyt hiukan liioittele, ettei muka kukaan ikinä ole tullut tekemään tuttavuutta? Luulen, että omalla kohdalla on kiinni siitä, että näytän hyväntuuliselta ja ystävälliseltä, koska tuntemattoman kanssa jutustelu vaatii aina pienen kynnyksen ylittämistä. Juttelu ei myöskään tarkoita mitään muuta, vaikka en välttämättä voisi tehdä noin, jos olisin koko illan yksin samassa paikassa yksin juhlimassa. Silloin siitä tulisi vaikeuksia. Ehkä sen tiedostaminen on vaikuttanut omaan kehonkieleesi.
En liioittele, minua ei siis koskaan ole niin sanotusti isketty, kaksi kertaa elämässäni joku mies on pyytänyt ulos ja ne ovat olleet viestitse kun on jo tunnettu töistä tai kaveriporukasta (eikä niistäkään jutuista lopulta tullut mitään). Itse olen tehnyt paljon aloitteita, jopa tuntemattomille silloin tällöin, mutta en ole saanut vastakaikua.
Olen koko elämäni ollut ulkopuolinen vain tässä yhdessä asiassa. Tuntuu kuin kaikki muut pelaisivat jotain pelia, ja vain minulle ei ole kerrottu sääntöjä. Jos kaverini menee kesällä puistossa poikaporukan luokse pyytämään tulta tai ihan mitä vaan, hän saa paljon huomiota ja kiinnostavimmalta treffikutsun ja monen vuoden parisuhteen. Jos minä moikkaan poikaporukkaa terassin juomajonossa, saan hämmästyneen "moin" ehkä takaisin ja ilmeen "mitä ihmettä toi haluaa?". Ihan sama kuinka paljon hymyilen ja kuinka iloiselta ja puheliaalta vaikutan.
Näin on käynyt systemaattisesti koko elämäni ajan, eli ei se sattumaa voi olla. Se sama joku outo ominaisuuteni (mikä se sitten onkaan) varmasti blokkaa myös miesten lähestymiset minua kohtaan.
Olen oikeasti tyytyväinen ulkonäkööni, esim. viime vuonna vietin todella paljon aikaa lähipuistossa jossa on myös tarjoilualue ulkona (ei Suomessa). Päälläni on kesällä yleensä lyhyt kukkamekko ja sandaalit, hiukset on pitkät ja laineikkaat. 1-3 kertaa viikossa istuin siellä itsekseni lukemassa tai vain katselemassa ihmisiä ja juomassa jotain. Jossain vaiheessa ihan tietoisesti hymyilin itsekseni, etten ainakaan näyttäisi vahingossa myrtsiltä - ei vaikutusta. Minulle tuli koko kesän aikana juttelemaan 0 ihmistä, miestä tai naista.
En tähän täältä ratkaisua saa, tietenkään, mutta ihmetyttää vain. Ja harmittaakin että koko elämä menee yksin ja perheenperustaminen on ainakin jo iän takia poissuljettua. Kunpa tietäisi mitä pitäisi tehdä eri tavalla.
Mä pystyn miehenä katsomaan jotain naisporukkaa ja sekunnin sadasosassa päättelemään ketkä siitä porukasta on sellaisia joita miehet lähestyvät, ja ketkä sellaisia joista miehet eivät tyypillisesti kiinnostu.
Hiukset, iho, kasvonpiirteet, lantion suhde vyötäröön, jne. Nämä on kaikki asioita jotka miehet alitajuisesti tarkastavat naisesta ensi silmäyksellä, ja nämä määräävät sen heräävätkö miehen liskoaivot kiinnostumaan näkemästään.
Ihmiskunta on kehittynyt luolamiesajoista aika paljon, mutta tietyt prosessit toimivat edelleen samalla tavalla kuin miten ne toimivat 50 000 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Menin kerran ravintolalaivaan kahville keskellä kirkasta päivää pyöräilykypärä kainalossa, hikiset hiukset ponnarilla, ilman meikkiä ja päällä maksimekko. Ikäiseni, kellon aikaan nähden ihmeen vahvassa humalassa oleva mies ihmetteli miksi "kaunis nainen" istuu ilman seuraa ja miksi juon pelkkää kahvia, haki minulle väkisin siiderin ja loukkaantui kun en juonut sitä. Halusin vain juoda kahvin, katsella lokkeja ja nauttia auringosta. Luulen että mies iski kimppuuni koska olin yksin, siinä lähellä istuskeli kuuden parikymppisen tytön porukka josta olisi varmaan annettu lähtöpassit hyvin äkkiä!
Eikö maksimekossa ole hankala pyöräillä?
Eikö meikitön muija ole missä iässä tahansa näkymätön? Paitsi joku spesiaali luonnonkaunis joita ei montaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Eikö meikitön muija ole missä iässä tahansa näkymätön? Paitsi joku spesiaali luonnonkaunis joita ei montaa ole.
Meikittömät ja luonnolliset naapurintytöt on just viehättävimpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin kerran ravintolalaivaan kahville keskellä kirkasta päivää pyöräilykypärä kainalossa, hikiset hiukset ponnarilla, ilman meikkiä ja päällä maksimekko. Ikäiseni, kellon aikaan nähden ihmeen vahvassa humalassa oleva mies ihmetteli miksi "kaunis nainen" istuu ilman seuraa ja miksi juon pelkkää kahvia, haki minulle väkisin siiderin ja loukkaantui kun en juonut sitä. Halusin vain juoda kahvin, katsella lokkeja ja nauttia auringosta. Luulen että mies iski kimppuuni koska olin yksin, siinä lähellä istuskeli kuuden parikymppisen tytön porukka josta olisi varmaan annettu lähtöpassit hyvin äkkiä!
Eikö maksimekossa ole hankala pyöräillä?
Ehkä tuo ei ollut pyörällä liikkeellä. Tykkäsi vaan kanniskella kypärää kainalossaan.
No hyvä että saat.
Me miehet ollaan siitä etuoikeutettuja että saa istua täysin rauhassa missä tahansa. 20 vuotta oon baareissa käyny eikä koskaan oo kukaan yrittäny liittyä seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon niin onnellinen, kun oon aina saanut olla rauhassa. Oon aika tavallisen näköinen. Ihan muutaman kerran joskus jotain huudellut, mutta ei mitään sen kummempaa.
Suomessa meikittömänä liikkuessa en varmaan koskaan ole saanut huomiota. Olen niin vaalea ja sen lisäksi pyöreät kasvot niin minulla ei ole lainkaan kasvojen piirteitä kaukaa katsottuna, hiukset, iho ja kulmakarvat ovat samaa vaaleaa taikinaa. Vartalon muotokin on harteikas eli kolmio kärjellään. Ulkomailla taas tukan väri herättää paljon huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen joka ei ymmärrä yhtään mistä puhutte. Olen aina ollut vähän yksinäinen, kavereita muutamia toki, mutta jos kukaan ei lähde mukaan syömään, elokuviin, terassille, puistoon, kahvilaan jne. menen ihan mielelläni yksin. Olen kohta 39v. ja koko elämäni aikana yksikään mies ei ole lähestynyt kun olen ollut yksin istuskelemassa tai jotain juomaa nauttimassa. Joskus toki luen, joskus kuitenkin katselen ympärilleni. Ja olen siis asunut ulkomaillakin, eikä sielläkään ole tätä tapahtunut.
Olisipa hauska tietää mikä ratkaisee sen, onko joku koko ajan tuppaamassa seuraan vai en. Itse en ole mitenkään ruma, päinvastoin. Hoikka ja naisellinen, ihan normaali sosiaalisilta taidoiltani. Miten te, joilla on koko ajan seuraa, esimerkiksi pukeudutte?
Kertomuksesi kuulostaa todella hämmästyttävältä. Oletko varma, ettet nyt hiukan liioittele, ettei muka kukaan ikinä ole tullut tekemään tuttavuutta? Luulen, että omalla kohdalla on kiinni siitä, että näytän hyväntuuliselta ja ystävälliseltä, koska tuntemattoman kanssa jutustelu vaatii aina pienen kynnyksen ylittämistä. Juttelu ei myöskään tarkoita mitään muuta, vaikka en välttämättä voisi tehdä noin, jos olisin koko illan yksin samassa paikassa yksin juhlimassa. Silloin siitä tulisi vaikeuksia. Ehkä sen tiedostaminen on vaikuttanut omaan kehonkieleesi.
En liioittele, minua ei siis koskaan ole niin sanotusti isketty, kaksi kertaa elämässäni joku mies on pyytänyt ulos ja ne ovat olleet viestitse kun on jo tunnettu töistä tai kaveriporukasta (eikä niistäkään jutuista lopulta tullut mitään). Itse olen tehnyt paljon aloitteita, jopa tuntemattomille silloin tällöin, mutta en ole saanut vastakaikua.
Olen koko elämäni ollut ulkopuolinen vain tässä yhdessä asiassa. Tuntuu kuin kaikki muut pelaisivat jotain pelia, ja vain minulle ei ole kerrottu sääntöjä. Jos kaverini menee kesällä puistossa poikaporukan luokse pyytämään tulta tai ihan mitä vaan, hän saa paljon huomiota ja kiinnostavimmalta treffikutsun ja monen vuoden parisuhteen. Jos minä moikkaan poikaporukkaa terassin juomajonossa, saan hämmästyneen "moin" ehkä takaisin ja ilmeen "mitä ihmettä toi haluaa?". Ihan sama kuinka paljon hymyilen ja kuinka iloiselta ja puheliaalta vaikutan.
Näin on käynyt systemaattisesti koko elämäni ajan, eli ei se sattumaa voi olla. Se sama joku outo ominaisuuteni (mikä se sitten onkaan) varmasti blokkaa myös miesten lähestymiset minua kohtaan.
Olen oikeasti tyytyväinen ulkonäkööni, esim. viime vuonna vietin todella paljon aikaa lähipuistossa jossa on myös tarjoilualue ulkona (ei Suomessa). Päälläni on kesällä yleensä lyhyt kukkamekko ja sandaalit, hiukset on pitkät ja laineikkaat. 1-3 kertaa viikossa istuin siellä itsekseni lukemassa tai vain katselemassa ihmisiä ja juomassa jotain. Jossain vaiheessa ihan tietoisesti hymyilin itsekseni, etten ainakaan näyttäisi vahingossa myrtsiltä - ei vaikutusta. Minulle tuli koko kesän aikana juttelemaan 0 ihmistä, miestä tai naista.
En tähän täältä ratkaisua saa, tietenkään, mutta ihmetyttää vain. Ja harmittaakin että koko elämä menee yksin ja perheenperustaminen on ainakin jo iän takia poissuljettua. Kunpa tietäisi mitä pitäisi tehdä eri tavalla.
Mä pystyn miehenä katsomaan jotain naisporukkaa ja sekunnin sadasosassa päättelemään ketkä siitä porukasta on sellaisia joita miehet lähestyvät, ja ketkä sellaisia joista miehet eivät tyypillisesti kiinnostu.
Hiukset, iho, kasvonpiirteet, lantion suhde vyötäröön, jne. Nämä on kaikki asioita jotka miehet alitajuisesti tarkastavat naisesta ensi silmäyksellä, ja nämä määräävät sen heräävätkö miehen liskoaivot kiinnostumaan näkemästään.
Ihmiskunta on kehittynyt luolamiesajoista aika paljon, mutta tietyt prosessit toimivat edelleen samalla tavalla kuin miten ne toimivat 50 000 vuotta sitten.
Tärkein noista liskoaivojen näkökulmasta on tuo lantion suhde vyötäröön.
Vain narsisti bongaa heti ihmisen luonteen, heille kiltti ja avulias suorastaan pomppaa esiin joukosta helppona uhrina.
En ole huomannut vastaavaa ilmiötä. Vientiänon aina ollut, iästä riippumatta...
N45