Saako ruma nainen treenata/meikata/puunata itseään?

Vaikka sitä luulisi, että tietenkin vaatimattoman näköinenkin saa laittautua, koska eihän siitä kukaan sakota, asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu voimakkaana osana vaatimattomuus, jota pidetään hyveenä. Liikaa laittautumista pidetään tyylittömänä ja sen missä liiallisen raja kulkee, määrittävät kulttuurissamme aina kanssaihmiset, ei koskaan ihminen itse. On myös olemassa jonkinlainen kirjoittamaton sääntö, että itsestään ei saa kuvitella liikoja. Jos joku tuo itseään esille tavalla, joka katsotaan hänelle sopimattomaksi, hänet halutaan asettaa nopeasti "hänelle kuuluvalle paikalle". Tätä tehdään sekä kasvoiltaan rumille että vartaloltaan rumille (esim. ylipainoisille). Kasvoiltaan rumille ei ole syntynyt omaa liikettä, mutta ylipainoisten kohdalla pilkkaaminen on mennyt niin pahaksi, että on tarvittu kehopositiivisuuden liike, jossa ylipainoiset vaativat itselleen oikeutta toimia yhteiskunnassa joutumatta yleisen pilkan kohteeksi. Ikävä kyllä "mikähän tuokin luulee olevansa" ajattelu on juurtunut meihin hyvin syvälle ja sen kitkemisessä on vielä työsarkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ton tunteen. Jos kuljen jossain meikattuna ja hyvin puettuna, mulle tulee sellainen olo, että ihmiset miettii "kuvitteleeko toi olevansa jotenkin hyvännäköinen" ja nauraa päälle.

Tämä on totta. Varsinkin hameita ja mekkoja häpeän juuri tuosta syystä. Jännä juttu, että kun kävin Ranskassa, niin siellä ilmapiiri oli aivan toisenlainen eli siellä saa persoonallisen tai erikoisen näköinenkin nainen pukeutua naisellisesti ja se on ihan ok. Suomessa naisellinen ja kaunis pukeutuminen on varattu vain poikkeuksellisen kauniille ja itsevarmoille naisille.

T. Ap

Pukeuduitko itse Ranskassa eri tavalla kuin Suomessa? Minne piilotit vaatteet ja meikit palattuasi kotiin?

Ostin sieltä uusia vaatteita ja käytin niitä lähinnä siellä. Sama on toistunut muissakin maissa, mutta Ranska ja varsiniin Pariisi on ollut se aivan ääripää tässä asiassa.

Kun palasin Suomeen, käytin niitä täälläkin päivän-pari, kunnes tajusin kiinnittäväni huomiota ikävällä tavalla (jotkut naiset katsoivat suunnilleen murhaavasti ja inhoten, ja pari sellaista katsetta riitti lannistamaan minut, kun tajusin näyttäväni lähinnä säälittävältä), joten laitoin ne kaappiin ja palasin tuttuihin nuhjaisiin, harmaansävyisiin vaatteisiini.

T. Ap

Aika itserakasta/vainoharhaista kuvitella muiden tuijottavan juuri sinua. Ihmiset kulkevat kadulla omissa ajatuksissaan, eikä ketään kiinnosta tuntematon vastaantuleva ihminen.

Rumilta naisilta saa tussua helposti.

Jokainen voi päättää olla paras versio itsestään, vaikka ulkomuodossa ei olisi kehumista. Olen parhaimmillanikin keskinkertaisen näköinen ja vähän lihavakin, silti käyn säännöllisesti kampaajalla, pidän huolta hygieniastani, laittaudun joka päivä ja käytän laadukkaita, kauniita vaatteita. Piristää omaa mieltä, kun peilistä katsoo vähän paremman näköinen ihminen. 

Mitä väliä, jos joku tuntematon ihminen katsoo sinua "pahasti"? Ja jos katsoo, se tuskin johtuu siitä, että käytät liian hienoja vaatteita tai laitat hiuksiasi liian hienosti. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei oo ruma. Jumalahan loi ihmiset omaksi kuvakseen.

Etsi oma tyyli. Minkälaiset vaatteet, värit, minkälainen hiusmalli sopii sulle? Minkälainen meikki korostaa sun kasvoja? Mikä tuntuu just sulta, ja hyvältä?

Esimerkiksi itse olen todella vaikea käyttämään kamalan räikeitä värejä, enkä tykkää kauheasti mekoista. Sininen, violetti ja musta sopivat mulle parhaiten.

Olen netistä etsinyt ideoita luonnolliseen ja raikkaaseen meikkiin, koska itselleni eivät raskaat meikkivoiteet, sun muut näytä hyvältä. Mulla on sivuilla, ja takana siili, ja sitten päällä sellanen pidempi osa leukaan asti, koska mulla on todella paksu tukka.

Tämän avulla oon vähän niinkuin tehnyt itsestäni sellaisen kun haluan olla, ja toivon että sinä teet samoin. Toivon, että kommentistani oli jotain hyötyä.

Kiitos tästä vastauksesta! ❤ Tavallaan pukeudun siten, miten tunnen oloni kotoisaksi, mutta silti himmailen aika paljon sen kanssa, sillä en halua kiinnittää huomiota kuitenkaan ja häpeilen moniakin piirteitä itsessäni (esim. lantio ja takamus sekä sääret sekä kasvoni). Pitää varmaankin vain vahvistaa itsetuntoa, että olisi mukavampi olo omana itsenään ja koettaisi pukeutuakin siten, mikä tuntuu aidosti mieluisimmalta.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ton tunteen. Jos kuljen jossain meikattuna ja hyvin puettuna, mulle tulee sellainen olo, että ihmiset miettii "kuvitteleeko toi olevansa jotenkin hyvännäköinen" ja nauraa päälle.

Tämä on totta. Varsinkin hameita ja mekkoja häpeän juuri tuosta syystä. Jännä juttu, että kun kävin Ranskassa, niin siellä ilmapiiri oli aivan toisenlainen eli siellä saa persoonallisen tai erikoisen näköinenkin nainen pukeutua naisellisesti ja se on ihan ok. Suomessa naisellinen ja kaunis pukeutuminen on varattu vain poikkeuksellisen kauniille ja itsevarmoille naisille.

T. Ap

Pukeuduitko itse Ranskassa eri tavalla kuin Suomessa? Minne piilotit vaatteet ja meikit palattuasi kotiin?

Ostin sieltä uusia vaatteita ja käytin niitä lähinnä siellä. Sama on toistunut muissakin maissa, mutta Ranska ja varsiniin Pariisi on ollut se aivan ääripää tässä asiassa.

Kun palasin Suomeen, käytin niitä täälläkin päivän-pari, kunnes tajusin kiinnittäväni huomiota ikävällä tavalla (jotkut naiset katsoivat suunnilleen murhaavasti ja inhoten, ja pari sellaista katsetta riitti lannistamaan minut, kun tajusin näyttäväni lähinnä säälittävältä), joten laitoin ne kaappiin ja palasin tuttuihin nuhjaisiin, harmaansävyisiin vaatteisiini.

T. Ap

Kuulostaa siltä, että koska näet itsesi negatiivisessa valossa, niin oletat muidenkin tekevän niin. Todennäköisesti ylitulkitset muiden katseita, ja näet ilmeissä ja eleissä jotain sellaista, mitä siellä todellisuudessa ei ole. Harvalla ihmisellä on mitään syytä halveksia tai inhota täysin tuntemattomia ihmisiä.

En pidä itseäni rumana naisena, mutta nätisti pukeutuminen ja laittautuminen tuntuu olevan jotenkin "huono" asia. Itse tykkään meikata nätisti, käyttää mekkoja ja hameita sekä korkokenkiä. Ihan siis arkena. Mutta tuntuu aina että on ylipukeutunut ja ihmiset katsoo nenänvartta pitkin. On sellainen ilmapiiri kuin joukosta ei saisi erottua. Esimerkiksi en enään useasti käytä mekkoja tai hameita kun käyn kaupassa, saa aina pahoja katseita. En tiedä johtuuko siitä että asun pienellä paikkakunnalla vai onko ihan koko suomen kattava ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tullut ylikiloja mt-ongelmien myötä. Välillä pukeudun hienosti, meikkaan ja laitan hiukset, välillä (useimmiten) näytän kassialmalta. Tarkoitus on laihduttaa ja palata entisiin mittoihin. Muiden mielipiteet ei kiinnosta. Ajattelenhan minäkin heistä yhtä ja toista.

Mä ajattelen muista lähtökohtaisesti hyvää, joten toivon siksi, että muutkin hyväksyisivät minut. Jos ottaisin rennommin muiden reaktioiden osalta, niin voisin pukeutuakin rennommin muiden mahdollisista reaktioista huolimatta.

T. Ap

Vaikutat määrittelevän itsesi ulkoapäin tulevien vaikutteiden ja reaktioiden pohjalta etkä sisältäpäin. Eli luovutat oman valtasi ja voimasi toisille, vieläpä niille jotka eivät ajattele parastasi. Miksi näin? Mikä heidän mielipiteissään (random vastaantulijoita kaikki) on niin merkittävää että sitä on toteltava? Niillä "murhaavasti katsoneilla" oli taatusti huono päivä ja halusivat levittää omaa pahaa oloaan muihinkin. Älä tartu syöttiin.

Olen aina pitänyt itseäni todella, todella rumana. Minulla on kuitenkin hyvä vartalo ja olen treenannut vuosia omaksi iloksi, koska pidän siitä. Jotenkin en osaa yhdistää näitä asioita, vaan koen, että tämä on jotenkin väärin. Esimerkiksi miesten lähestymisyritykset hirvittävät. Ajattelen heidän ensin näkevän vartaloni, kiinnostuvan ja lähempää tuttavuutta tehdessään huomaavan, etten läheltä ole sellainen kuin he kuvittelivat. Pelkään mahdollista pettymyksen tunnetta ihmisten silmissä, ilmeen valahtamista ja sitä että joku muu katsoisi minua samalla tavalla kuin itse katsoin itseäni vuosia. 

Todellisuuden kanssa tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä, ja kykenen nykyisin realistisesti näkemään, etten ole ruma, ei kukaan ole ruma. Kyse on opitusta "ruman" identiteetistä ja siitä seuranneesta tunteesta, etten ole arvollinen tekemään samoja asioita, mitä muut tekevät, etten koskaan ole riittävän hyvä muille ihmisille. 

Jokaisella on oikeus tehdä samoja juttuja. Ulkonäkö on vain pintakerros, pakollinen paha, joka mahdollistaa hauskojen juttujen tekemisen. Ei tarvitse olla kaunis ollakseen kaunis ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ton tunteen. Jos kuljen jossain meikattuna ja hyvin puettuna, mulle tulee sellainen olo, että ihmiset miettii "kuvitteleeko toi olevansa jotenkin hyvännäköinen" ja nauraa päälle.

Tämä on totta. Varsinkin hameita ja mekkoja häpeän juuri tuosta syystä. Jännä juttu, että kun kävin Ranskassa, niin siellä ilmapiiri oli aivan toisenlainen eli siellä saa persoonallisen tai erikoisen näköinenkin nainen pukeutua naisellisesti ja se on ihan ok. Suomessa naisellinen ja kaunis pukeutuminen on varattu vain poikkeuksellisen kauniille ja itsevarmoille naisille.

T. Ap

Pukeuduitko itse Ranskassa eri tavalla kuin Suomessa? Minne piilotit vaatteet ja meikit palattuasi kotiin?

Ostin sieltä uusia vaatteita ja käytin niitä lähinnä siellä. Sama on toistunut muissakin maissa, mutta Ranska ja varsiniin Pariisi on ollut se aivan ääripää tässä asiassa.

Kun palasin Suomeen, käytin niitä täälläkin päivän-pari, kunnes tajusin kiinnittäväni huomiota ikävällä tavalla (jotkut naiset katsoivat suunnilleen murhaavasti ja inhoten, ja pari sellaista katsetta riitti lannistamaan minut, kun tajusin näyttäväni lähinnä säälittävältä), joten laitoin ne kaappiin ja palasin tuttuihin nuhjaisiin, harmaansävyisiin vaatteisiini.

T. Ap

Aika itserakasta/vainoharhaista kuvitella muiden tuijottavan juuri sinua. Ihmiset kulkevat kadulla omissa ajatuksissaan, eikä ketään kiinnosta tuntematon vastaantuleva ihminen.

Ei yleensä kiinnostakaan, mutta esim. erään päivittäistavarakaupan kassa katsoi minua kuin halpaa makkaraa, kun asioin siinä kassalla niissä ulkomailta ostetuissa vaatteissa ja vähän ruskettuneena pari vuotta sitten. Samassa kaupassa olen muuten saanut ihan ystävällistä palvelua aina.

Metrossa myös kerran minua vastapäätä istunut iäkkäämpi nainen katseli minua kuin roskaa, kun olin niissä Pariisista ostetuissa vaatteissani parikymppisenä. Nuo kohtaamiset saivat vaihtamaan vaatteeni niihin tuttuihin Suomi-vaatteisiini nopeasti. Tuli sen verran paha mieli oikeasti.

T. Ap

Yleensä toisia arvostelevilla ihmisillä on paljon ongelmia itsensä kanssa. Ei kannata välittää vaan pukeutua ja laittautua just niinku haluat.

Tee näin:

- Leikkaa paksut ja pitkät hiuksesi pois epätasaisesti

- Lihota itsesi

- Kulje kyyryssä 

- Hiero ihoosi jotain mönjää, jotta saat ihottumaa ja finnejä

No niin, nyt ulkomuotosi alkaa hiukan lähennellä rumuutta ja voit lakata miettimästä, että vain kasvosi ovat rumat. Kun olet tällä tavalla tasaisesti ruma, ei sinua enää edes kiinnosta kauniit vaatteet ja meikit. Kukaan nainen ei Suomessakaan enää katso sinua pahalla silmällä, vaan olet kaikille näkymätön. 

Lopulta mielesi rentoutuu niin, että huomaat aiemman ajattelutapasi vääräksi. 

Vierailija kirjoitti:

En pidä itseäni rumana naisena, mutta nätisti pukeutuminen ja laittautuminen tuntuu olevan jotenkin "huono" asia. Itse tykkään meikata nätisti, käyttää mekkoja ja hameita sekä korkokenkiä. Ihan siis arkena. Mutta tuntuu aina että on ylipukeutunut ja ihmiset katsoo nenänvartta pitkin. On sellainen ilmapiiri kuin joukosta ei saisi erottua. Esimerkiksi en enään useasti käytä mekkoja tai hameita kun käyn kaupassa, saa aina pahoja katseita. En tiedä johtuuko siitä että asun pienellä paikkakunnalla vai onko ihan koko suomen kattava ongelma.

On tuota Helsingissäkin. Itse asuin pikkukaupungissa Uudellamaalla lapsuuteni ja vanhempani pukeutuivat tuolloin jotenkin "liian hienosti" usein ja saivat outoja katseita. Sain ihan tarpeekseni siitä jo lapsena ja halusin aina vain mukautua massaan ja pidin massan mukana menoa jotenkin jännittävän vapauttavana jopa. Lisäksi minua pidettiin lapsenakin jo rumana, joten se ruokki sitä toivetta olla mahdollisimman huomaamaton.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ton tunteen. Jos kuljen jossain meikattuna ja hyvin puettuna, mulle tulee sellainen olo, että ihmiset miettii "kuvitteleeko toi olevansa jotenkin hyvännäköinen" ja nauraa päälle.

Tämä on totta. Varsinkin hameita ja mekkoja häpeän juuri tuosta syystä. Jännä juttu, että kun kävin Ranskassa, niin siellä ilmapiiri oli aivan toisenlainen eli siellä saa persoonallisen tai erikoisen näköinenkin nainen pukeutua naisellisesti ja se on ihan ok. Suomessa naisellinen ja kaunis pukeutuminen on varattu vain poikkeuksellisen kauniille ja itsevarmoille naisille.

T. Ap

Pukeuduitko itse Ranskassa eri tavalla kuin Suomessa? Minne piilotit vaatteet ja meikit palattuasi kotiin?

Ostin sieltä uusia vaatteita ja käytin niitä lähinnä siellä. Sama on toistunut muissakin maissa, mutta Ranska ja varsiniin Pariisi on ollut se aivan ääripää tässä asiassa.

Kun palasin Suomeen, käytin niitä täälläkin päivän-pari, kunnes tajusin kiinnittäväni huomiota ikävällä tavalla (jotkut naiset katsoivat suunnilleen murhaavasti ja inhoten, ja pari sellaista katsetta riitti lannistamaan minut, kun tajusin näyttäväni lähinnä säälittävältä), joten laitoin ne kaappiin ja palasin tuttuihin nuhjaisiin, harmaansävyisiin vaatteisiini.

T. Ap

Aika itserakasta/vainoharhaista kuvitella muiden tuijottavan juuri sinua. Ihmiset kulkevat kadulla omissa ajatuksissaan, eikä ketään kiinnosta tuntematon vastaantuleva ihminen.

Ei yleensä kiinnostakaan, mutta esim. erään päivittäistavarakaupan kassa katsoi minua kuin halpaa makkaraa, kun asioin siinä kassalla niissä ulkomailta ostetuissa vaatteissa ja vähän ruskettuneena pari vuotta sitten. Samassa kaupassa olen muuten saanut ihan ystävällistä palvelua aina.

Metrossa myös kerran minua vastapäätä istunut iäkkäämpi nainen katseli minua kuin roskaa, kun olin niissä Pariisista ostetuissa vaatteissani parikymppisenä. Nuo kohtaamiset saivat vaihtamaan vaatteeni niihin tuttuihin Suomi-vaatteisiini nopeasti. Tuli sen verran paha mieli oikeasti.

T. Ap

Niin tai sitten heillä oli vaan huono päivä, ja todellisuudessa miettivät maksamattomia laskuja, ihmissuhdeongelmia tai terveyshuolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ton tunteen. Jos kuljen jossain meikattuna ja hyvin puettuna, mulle tulee sellainen olo, että ihmiset miettii "kuvitteleeko toi olevansa jotenkin hyvännäköinen" ja nauraa päälle.

Tämä on totta. Varsinkin hameita ja mekkoja häpeän juuri tuosta syystä. Jännä juttu, että kun kävin Ranskassa, niin siellä ilmapiiri oli aivan toisenlainen eli siellä saa persoonallisen tai erikoisen näköinenkin nainen pukeutua naisellisesti ja se on ihan ok. Suomessa naisellinen ja kaunis pukeutuminen on varattu vain poikkeuksellisen kauniille ja itsevarmoille naisille.

T. Ap

Pukeuduitko itse Ranskassa eri tavalla kuin Suomessa? Minne piilotit vaatteet ja meikit palattuasi kotiin?

Ostin sieltä uusia vaatteita ja käytin niitä lähinnä siellä. Sama on toistunut muissakin maissa, mutta Ranska ja varsiniin Pariisi on ollut se aivan ääripää tässä asiassa.

Kun palasin Suomeen, käytin niitä täälläkin päivän-pari, kunnes tajusin kiinnittäväni huomiota ikävällä tavalla (jotkut naiset katsoivat suunnilleen murhaavasti ja inhoten, ja pari sellaista katsetta riitti lannistamaan minut, kun tajusin näyttäväni lähinnä säälittävältä), joten laitoin ne kaappiin ja palasin tuttuihin nuhjaisiin, harmaansävyisiin vaatteisiini.

T. Ap

Aika itserakasta/vainoharhaista kuvitella muiden tuijottavan juuri sinua. Ihmiset kulkevat kadulla omissa ajatuksissaan, eikä ketään kiinnosta tuntematon vastaantuleva ihminen.

Ei yleensä kiinnostakaan, mutta esim. erään päivittäistavarakaupan kassa katsoi minua kuin halpaa makkaraa, kun asioin siinä kassalla niissä ulkomailta ostetuissa vaatteissa ja vähän ruskettuneena pari vuotta sitten. Samassa kaupassa olen muuten saanut ihan ystävällistä palvelua aina.

Metrossa myös kerran minua vastapäätä istunut iäkkäämpi nainen katseli minua kuin roskaa, kun olin niissä Pariisista ostetuissa vaatteissani parikymppisenä. Nuo kohtaamiset saivat vaihtamaan vaatteeni niihin tuttuihin Suomi-vaatteisiini nopeasti. Tuli sen verran paha mieli oikeasti.

T. Ap

Kyllä se vika nyt on omassa ajattelutavassasi. Tyypit eivät välttämättä edes katsoneet sinua yhtään enempää kuin muitakaan. Monella on Resting bitch face. Tai sitten katsoivat, että tuokin on käynyt ulkomailla ja vituttaa, kun itse ei pääse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ton tunteen. Jos kuljen jossain meikattuna ja hyvin puettuna, mulle tulee sellainen olo, että ihmiset miettii "kuvitteleeko toi olevansa jotenkin hyvännäköinen" ja nauraa päälle.

Tämä on totta. Varsinkin hameita ja mekkoja häpeän juuri tuosta syystä. Jännä juttu, että kun kävin Ranskassa, niin siellä ilmapiiri oli aivan toisenlainen eli siellä saa persoonallisen tai erikoisen näköinenkin nainen pukeutua naisellisesti ja se on ihan ok. Suomessa naisellinen ja kaunis pukeutuminen on varattu vain poikkeuksellisen kauniille ja itsevarmoille naisille.

T. Ap

Pukeuduitko itse Ranskassa eri tavalla kuin Suomessa? Minne piilotit vaatteet ja meikit palattuasi kotiin?

Ostin sieltä uusia vaatteita ja käytin niitä lähinnä siellä. Sama on toistunut muissakin maissa, mutta Ranska ja varsiniin Pariisi on ollut se aivan ääripää tässä asiassa.

Kun palasin Suomeen, käytin niitä täälläkin päivän-pari, kunnes tajusin kiinnittäväni huomiota ikävällä tavalla (jotkut naiset katsoivat suunnilleen murhaavasti ja inhoten, ja pari sellaista katsetta riitti lannistamaan minut, kun tajusin näyttäväni lähinnä säälittävältä), joten laitoin ne kaappiin ja palasin tuttuihin nuhjaisiin, harmaansävyisiin vaatteisiini.

T. Ap

Aika itserakasta/vainoharhaista kuvitella muiden tuijottavan juuri sinua. Ihmiset kulkevat kadulla omissa ajatuksissaan, eikä ketään kiinnosta tuntematon vastaantuleva ihminen.

Ei yleensä kiinnostakaan, mutta esim. erään päivittäistavarakaupan kassa katsoi minua kuin halpaa makkaraa, kun asioin siinä kassalla niissä ulkomailta ostetuissa vaatteissa ja vähän ruskettuneena pari vuotta sitten. Samassa kaupassa olen muuten saanut ihan ystävällistä palvelua aina.

No hei, se oli ruokamarketin kassa joka todennäköisesti oli lopen kyllästynyt työhönsä ja asiakaspalveluun ja siinä kassan takana könöttämiseen. Se kun on hirveän tylsää ja monotonista hommaa, been there done that. Tai sitten kassalla oli just äsken käynyt joku mulqvisti asiakas ja hän purki v*tutustaan ihmisiin yleensä. Ei tuollaisia kannata ottaa henkilökohtaisesti, periaatteessa ihan merkityksettömiä ruokakaupassa tapahtuneita juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ton tunteen. Jos kuljen jossain meikattuna ja hyvin puettuna, mulle tulee sellainen olo, että ihmiset miettii "kuvitteleeko toi olevansa jotenkin hyvännäköinen" ja nauraa päälle.

Sen jälkeen ne ajattelee että onhan hänessä kieltämättä hyviäkin puolia.

Kun kynnys on ylitetty eli itselle annettu lupa tälläytyä niin muutaman kuukauden päästä ei tunnekaan tekevänsä mitään väärää. Eikä siinä olekaan mitään väärää ja hyvin moni tekee samaa. Antakaa palaa ja tsemppiä kevääseen!

joku tuo itseään esille tavalla, joka katsotaan hänelle sopimattomaksi, hänet halutaan asettaa nopeasti "hänelle kuuluvalle paikalle

-jo pelkkä positiivisuus kin tekee sen, että osa ei hyväksy. Eli turha syyttää sitä kohdetta, jos ympäristön ajattelu on puutteellista ja viallista.

Ei pelkästään saa vaan pitää ja täytyy.  Itsensä ja muiden hyväksi ja iloksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ton tunteen. Jos kuljen jossain meikattuna ja hyvin puettuna, mulle tulee sellainen olo, että ihmiset miettii "kuvitteleeko toi olevansa jotenkin hyvännäköinen" ja nauraa päälle.

Tämä on totta. Varsinkin hameita ja mekkoja häpeän juuri tuosta syystä. Jännä juttu, että kun kävin Ranskassa, niin siellä ilmapiiri oli aivan toisenlainen eli siellä saa persoonallisen tai erikoisen näköinenkin nainen pukeutua naisellisesti ja se on ihan ok. Suomessa naisellinen ja kaunis pukeutuminen on varattu vain poikkeuksellisen kauniille ja itsevarmoille naisille.

T. Ap

Pukeuduitko itse Ranskassa eri tavalla kuin Suomessa? Minne piilotit vaatteet ja meikit palattuasi kotiin?

Ostin sieltä uusia vaatteita ja käytin niitä lähinnä siellä. Sama on toistunut muissakin maissa, mutta Ranska ja varsiniin Pariisi on ollut se aivan ääripää tässä asiassa.

Kun palasin Suomeen, käytin niitä täälläkin päivän-pari, kunnes tajusin kiinnittäväni huomiota ikävällä tavalla (jotkut naiset katsoivat suunnilleen murhaavasti ja inhoten, ja pari sellaista katsetta riitti lannistamaan minut, kun tajusin näyttäväni lähinnä säälittävältä), joten laitoin ne kaappiin ja palasin tuttuihin nuhjaisiin, harmaansävyisiin vaatteisiini.

T. Ap

Aika itserakasta/vainoharhaista kuvitella muiden tuijottavan juuri sinua. Ihmiset kulkevat kadulla omissa ajatuksissaan, eikä ketään kiinnosta tuntematon vastaantuleva ihminen.

Ei yleensä kiinnostakaan, mutta esim. erään päivittäistavarakaupan kassa katsoi minua kuin halpaa makkaraa, kun asioin siinä kassalla niissä ulkomailta ostetuissa vaatteissa ja vähän ruskettuneena pari vuotta sitten. Samassa kaupassa olen muuten saanut ihan ystävällistä palvelua aina.

Metrossa myös kerran minua vastapäätä istunut iäkkäämpi nainen katseli minua kuin roskaa, kun olin niissä Pariisista ostetuissa vaatteissani parikymppisenä. Nuo kohtaamiset saivat vaihtamaan vaatteeni niihin tuttuihin Suomi-vaatteisiini nopeasti. Tuli sen verran paha mieli oikeasti.

T. Ap

Jotkut vanhemmat matamit ja muorit ovat järjestään ilkeitä ja inhottavia nuoremmille naisille. Kai se on jonkinlaista dominointia tai kilpailuasetelmaa tai ihan vaan tympeästä perusluonteesta johtuvaa. Olisit vaan hymyillyt aurinkoisesti takaisin, sekös niitä ärsyttää.